Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eikö lasten liikuntaharrastuksia voi tehdä todellakaan mahdolliseksi myös pienituloisille?!
18.03.2023 |
Liikunta | Oli hirveää ilmoittaa pojalle, ettei jalkapallon pelaaminen enää onnistuisi" Näin harrastamisen kalleus piinaa suomalaisia perheitä: https://www.hs.fi/urheilu/art-2000009461216.html?share=ac145b82148d029c…
Miksi harrastuksesta tehdään koko ajan kilpaurheilua!?
Kommentit (256)
Jääkiekkoa voi pelata muutenkin kuin joukkueessa. Kulut tippuvat viiteen prosenttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi Espoossa lapset ja nuoret voivat harrastaa vaikka monta kertaa päivässä liikuntaa täysin ilmaiseksi. Jopa varusteet tarjotaan. Silti ryhmiin näihin ei ole tunkua, mutta kisajoukkueet ovat ylitäynnä ja seuroissa pohditaan, kohtaako uusista pelaajista kieltäytyä. Tämä on aika ristiriitaista suhteessa siihen jatkuvaan vinkunaan, että harrastaminen on liian kallista tai että miksi höntsäporukoita ei enää ole.
Voidaanko tästä tehdä päätelmä, että ne vinkujat eivät ole edes jaksaneet Googlata kotikuntansa tarjontaa, vaan haluavat vain uhriutua.
Oikea johtopäätös on, että uhriutujat haluavat leikkiä statukseltaan varakkaampaa kuin ovat ja siksi ilmaisryhmä ei kelpaa, vaan pitää olla se trendikkäin täpötäysi ryhmä, kun naapurin Veeti ja Mirokin on siellä. Ja varsinkin siksi, että Veetin ja Miron vanhemmille pitää näyttää, että kyllä meidän Nici on vähintään yhtä hyvä kuin teidänkin pojat.
Ai jaa meilläpäin ainakin ilmaisista harrastuksista huonosti infottu tai sitten osa täynnä heti kun yrittää ilmoittautua. Oikeastaan mitään niistä ei tarjolla alle 3. luokkalaisille. Mitäh, eikö jo päiväkoti ikäinen tarvitse harrastusta, miksei tarjota 1-2 luokkalaiselle. Kerran sain infon nettiin vasta päiviä kun ilmoittautuminen alkanut. Huonosti järjestettyä siis.
Huonosti infottu eli olet liian kädetön etsiäksesi tietoa. Todellakin on tarjolla myös 1-2 luokkalaisille, kun vain osaa etsiä tietoa. Kaikkea ei tule valmiina tarjottimella.
Koita ymmärtää, että kaikissa kunnissa ja puhumattakaan kaikissa kunnissa näin ei ole.
En ole tuo, jolle vastasit noin ilkeästi.
No kerro sinun kuntasi, niin katsotaan, mikä siellä on tilanne. Toki on selvää, että jos asut jossain kylässä, jossa on viimeksi ollut alaikäinen lapsi vuonna -88, niin tarjontaa on varmaan vähemmän, mutta tuskin siellä on kilpajoukkueitakaan.
Minä harrastin lapsena yleisurheilua ja talvella luistelin ja hiihdin, joskus kävin talvella yleisurheilun hallikisoissa. Ei maksanut paljoa kun esimerkiksi juokseminen on ilmaista, no lenkkarit maksoi mutta ne olikin aina jalassa muutenki. Omat lapset on skeitannut, laudat joo maksaa mutta muuten ilmaista, paitsi talvella oli muutaman euron hallimaksu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjakkuus kilpaurheilussa ei katso perheen varallisuutta, mutta raha siloittaa tietä huipulle.
Sehän olisi sietämätöntä, että varakkaiden perheiden vanhemmat joutuisivat tuntemaan kateutta siitä, että pienituloisen perheen lapsi on paljon taitavampi kuin heidän kullannuppunsa?
Lahjakkuus on äärimmäisen väärin käytetty sana.
Varsinaista geneettistä lahjakkuutta urheilussa on tutkittu erittäin paljon, koska ymmärrettävistä syistä huipputalentit haluttaisiin pystyä tunnistamaan mahdollisimman aikaisin, jotta heidät voitaisiin rekrytoida mahdollisimman aikaisin omiin seuroihin ja talleihin.
Moderni geenitutkimus ei kuitenkaan ole pystynyt löytämään selittäviä tekijöitä edes olympiaurheilijoista, miksi juuri kyseiset henkilöt ovat päätyneet olympialaisiin. Onkin tultu siihen tulokseen, että genetiikan merkitys menestykseen on huomattavan pieni verrattuna treenaukseen ja varhaislapsuuden liikkumiseen.
Itseasiassa "lahjakkuus" on usein kaikkea sitä, mitä lapsi on saanut vanhemmiltaan paljon laajemmassa merkityksessä kuin vain geenicocktailina. Tätä on muun muassa se, miten paljon lapsen on annettu liikkua itsenäisesti aivan pienenä, kun hän on kehittänyt loppuelämän kannalta kriittisiä taitoja. Onko lapsi saanut kävellä ja kaatuilla itse lumihangessa vai onko hänet aina kuskattu rattaissa, koska se on vanhemmille helpompaa. Onko aikaa vietetty enemmän leikkipuistoissa vai pikkukakkosen ääressä.
Myöhemmällä iällä vanhemmilta saadut lahjat voivat olla esim. kannustusta liikunnalliseen elämäntapaan ja erilaisten harrastusten mahdollistamista.
Sanonta "lahjakkuus on laiskojen ihmisten nimitys harjoittelulle" on hyvin paikkaansa pitävä.
Kyllä lahjakkuutta on. En koulun liikuntatunnilla pystynyt tai uskaltanut saati pystynyt tehdä edes pukkihyppyä. Toisilta se kävi ihan luonnostaan. Eli se missä ponnahduslaudan avulla hypätään haarat levällään pukin yli. Kuperkeikan sentää pystyin tekemään ongelmitta mutta siihen se jäi. Samoin kun joskus joku taido yms seura piti liikuntatunnilla tutustumistunnin lajiin. Huomasin heti ettei mulla ole mitään noiden kamppailulajien vaatimia ominaisuuksi.
Olen liian kankea ja huono koordinaatioltani. Ainut missä erotuin parempana muista kouluaikana oli uiminen kun olin oppinut ns tarttumaan veteen ja liun veden pinnalla. Silmän ja käden yhteistyö toimii hyvin minkä huomasin jo lapsena ilmakiväärillä ja myöhemmin armeijassa rynnäkkökivääri ammunnoissa. Joissa vaikka en ollut harjoitellut olin parhaiden joukossa.
Lahjakkuutta on olemassa eri lajeihin ja ihmisellä voi olla ominaisuuksien suhteen ristiriitakin. Kuten minulla josta ei ole mihinkään hyvää kehon koordinaatiota tai peli/kamppailusilmää vaativaan lajiin mutta toisaalta silmän ja käden toiminta on hyvä.
Sori nyt vaan, mutta pukin yli hyppääminen ei vaadi mitään lahjakkuutta. Oletan nyt, että sinulla ei ole mitään erityistä vammaa, joka estää nuo liikkeet, koska et maininnut sellaisesta. Tuo on juuri sitä kirjoittamaani jälkimmäistä "lahjakkuutta/lahjattumuutta". Sinä et vain pienenä ollut liikkunut ja peuhannut tarpeeksi leikkipuistoissa yms. ja motorinen kehityksesi jäi vajavaiseksi. Geeneillä ei ole mitään tekemistä tämän kanssa.
Et sinä ole mitenkään geneettisesti kykenemätön pukkihyppyyn, et vain ole harjoitellut sen tekemistä tarpeeksi. Kehon koordinaatio ja pelisilmä kehittyvät niitä harjoittelemalla. Kehut käsi-silmä-koordinaatiotasi. Saanko esittää arvauksen, että olet viettänyt lapsuudestasi suuremman osan pelikonsolilla kuin liikkumassa ja siksi käsi-silmä-koordinaatiosi on kehittynyt hyväksi, mutta motoriikka jäänyt vajavaiseksi.
Itse asiassa sain amiga 500 jolla pelasin muistaakseni kun olin 4 luokalla alakoulussa. Ilmakiväärillä ampuminen oli yksi kesän huvitus kotipihassa. Liikuin lapsuudessani kavereiden kanssa lähimetsissä ja leikki puistoissa kesät talvet. Minua tympäiseen tämä väite ettei olisi olemassa geneettistä lahjakkuutta. Se on tosiasia. Mutta on eri asia jos tosiasiota ei haluta nähdä. Miksi sitten musikaalisuudessa on eroja? Musikaalisuutta et voi kehittää mitenkään. Sinulla on rytmitaju ja sävelkorva jo syntyessäsi tai sitten ei ole.
Mistä tiedät, että rytmitaju ja sävelkorva on lapsilla jo geneettisesti syntyessään ja siihen ei voi vaikuttaa? Onko sinulla esittää asiasta jokin tutkimus?
Vai voisiko olla, että musikaalisilla vanhemmilla on taipumus soitella ja laulella lapselle (suurinpiirtein nuotilleen) vauvasta saakka ja antaa leikkiä soittimilla ja sitten joskus 5-vuotiaana, kun hänet pistetään musiikkikouluun huomataan, että hän on "lahjakas".
Älä viitsi jauhaa paskaa. Musikaaliset lahjakkuudet tulevat esiin koulun musiikkitunneilla. Aivan ala-asteen opettajat osasivat poimia nämä. On huvittavaa kun varakkaat kaiken saamaan tottuneet vanhemmat kuvittelevat siitä kömpleköstä jaripetteristä tai pirjoliisasta tulevan urheilija kun valmennukseen laitetaan vain tarpeeksi rahaa.
Jaripetterin ja pirjoliisan olisi pitänyt antaa liikkua riittävästi ja monipuolisesti jo varhaislapsuudessaan, kun luotiin pohjia koko lapsen kehitykselle. Sitten kymmenen vuotiaana kukaan valmentaja ei pysty enää muuttamaan sitä tilannetta vaikka kuinka paljon kaadettaisiin rahaa ongelman päälle. Syy ei siis ole jaripetterin ja pirkkoliisan vanhempien geeneissä vaan laiskuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjakkuus kilpaurheilussa ei katso perheen varallisuutta, mutta raha siloittaa tietä huipulle.
Sehän olisi sietämätöntä, että varakkaiden perheiden vanhemmat joutuisivat tuntemaan kateutta siitä, että pienituloisen perheen lapsi on paljon taitavampi kuin heidän kullannuppunsa?
Lahjakkuus on äärimmäisen väärin käytetty sana.
Varsinaista geneettistä lahjakkuutta urheilussa on tutkittu erittäin paljon, koska ymmärrettävistä syistä huipputalentit haluttaisiin pystyä tunnistamaan mahdollisimman aikaisin, jotta heidät voitaisiin rekrytoida mahdollisimman aikaisin omiin seuroihin ja talleihin.
Moderni geenitutkimus ei kuitenkaan ole pystynyt löytämään selittäviä tekijöitä edes olympiaurheilijoista, miksi juuri kyseiset henkilöt ovat päätyneet olympialaisiin. Onkin tultu siihen tulokseen, että genetiikan merkitys menestykseen on huomattavan pieni verrattuna treenaukseen ja varhaislapsuuden liikkumiseen.
Itseasiassa "lahjakkuus" on usein kaikkea sitä, mitä lapsi on saanut vanhemmiltaan paljon laajemmassa merkityksessä kuin vain geenicocktailina. Tätä on muun muassa se, miten paljon lapsen on annettu liikkua itsenäisesti aivan pienenä, kun hän on kehittänyt loppuelämän kannalta kriittisiä taitoja. Onko lapsi saanut kävellä ja kaatuilla itse lumihangessa vai onko hänet aina kuskattu rattaissa, koska se on vanhemmille helpompaa. Onko aikaa vietetty enemmän leikkipuistoissa vai pikkukakkosen ääressä.
Myöhemmällä iällä vanhemmilta saadut lahjat voivat olla esim. kannustusta liikunnalliseen elämäntapaan ja erilaisten harrastusten mahdollistamista.
Sanonta "lahjakkuus on laiskojen ihmisten nimitys harjoittelulle" on hyvin paikkaansa pitävä.
Kyllä lahjakkuutta on. En koulun liikuntatunnilla pystynyt tai uskaltanut saati pystynyt tehdä edes pukkihyppyä. Toisilta se kävi ihan luonnostaan. Eli se missä ponnahduslaudan avulla hypätään haarat levällään pukin yli. Kuperkeikan sentää pystyin tekemään ongelmitta mutta siihen se jäi. Samoin kun joskus joku taido yms seura piti liikuntatunnilla tutustumistunnin lajiin. Huomasin heti ettei mulla ole mitään noiden kamppailulajien vaatimia ominaisuuksi.
Olen liian kankea ja huono koordinaatioltani. Ainut missä erotuin parempana muista kouluaikana oli uiminen kun olin oppinut ns tarttumaan veteen ja liun veden pinnalla. Silmän ja käden yhteistyö toimii hyvin minkä huomasin jo lapsena ilmakiväärillä ja myöhemmin armeijassa rynnäkkökivääri ammunnoissa. Joissa vaikka en ollut harjoitellut olin parhaiden joukossa.
Lahjakkuutta on olemassa eri lajeihin ja ihmisellä voi olla ominaisuuksien suhteen ristiriitakin. Kuten minulla josta ei ole mihinkään hyvää kehon koordinaatiota tai peli/kamppailusilmää vaativaan lajiin mutta toisaalta silmän ja käden toiminta on hyvä.
Se, että ei uskalla edes yrittää aivan perusjuttuja koulun liikuntatunnilla ei ole mitään lahjattomuutta, vaan ihan perinteistä huonoa kasvatusta. Sinä et tainnut lapsena saada ihan hirveästi rohkaisua yrittämään uusia asioita? Sinulla on varmaankin kammo yrittää tehdä mitään, mistä et ole aivan varma onnistumisesta, vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjakkuus kilpaurheilussa ei katso perheen varallisuutta, mutta raha siloittaa tietä huipulle.
Sehän olisi sietämätöntä, että varakkaiden perheiden vanhemmat joutuisivat tuntemaan kateutta siitä, että pienituloisen perheen lapsi on paljon taitavampi kuin heidän kullannuppunsa?
Lahjakkuus on äärimmäisen väärin käytetty sana.
Varsinaista geneettistä lahjakkuutta urheilussa on tutkittu erittäin paljon, koska ymmärrettävistä syistä huipputalentit haluttaisiin pystyä tunnistamaan mahdollisimman aikaisin, jotta heidät voitaisiin rekrytoida mahdollisimman aikaisin omiin seuroihin ja talleihin.
Moderni geenitutkimus ei kuitenkaan ole pystynyt löytämään selittäviä tekijöitä edes olympiaurheilijoista, miksi juuri kyseiset henkilöt ovat päätyneet olympialaisiin. Onkin tultu siihen tulokseen, että genetiikan merkitys menestykseen on huomattavan pieni verrattuna treenaukseen ja varhaislapsuuden liikkumiseen.
Itseasiassa "lahjakkuus" on usein kaikkea sitä, mitä lapsi on saanut vanhemmiltaan paljon laajemmassa merkityksessä kuin vain geenicocktailina. Tätä on muun muassa se, miten paljon lapsen on annettu liikkua itsenäisesti aivan pienenä, kun hän on kehittänyt loppuelämän kannalta kriittisiä taitoja. Onko lapsi saanut kävellä ja kaatuilla itse lumihangessa vai onko hänet aina kuskattu rattaissa, koska se on vanhemmille helpompaa. Onko aikaa vietetty enemmän leikkipuistoissa vai pikkukakkosen ääressä.
Myöhemmällä iällä vanhemmilta saadut lahjat voivat olla esim. kannustusta liikunnalliseen elämäntapaan ja erilaisten harrastusten mahdollistamista.
Sanonta "lahjakkuus on laiskojen ihmisten nimitys harjoittelulle" on hyvin paikkaansa pitävä.
Kyllä lahjakkuutta on. En koulun liikuntatunnilla pystynyt tai uskaltanut saati pystynyt tehdä edes pukkihyppyä. Toisilta se kävi ihan luonnostaan. Eli se missä ponnahduslaudan avulla hypätään haarat levällään pukin yli. Kuperkeikan sentää pystyin tekemään ongelmitta mutta siihen se jäi. Samoin kun joskus joku taido yms seura piti liikuntatunnilla tutustumistunnin lajiin. Huomasin heti ettei mulla ole mitään noiden kamppailulajien vaatimia ominaisuuksi.
Olen liian kankea ja huono koordinaatioltani. Ainut missä erotuin parempana muista kouluaikana oli uiminen kun olin oppinut ns tarttumaan veteen ja liun veden pinnalla. Silmän ja käden yhteistyö toimii hyvin minkä huomasin jo lapsena ilmakiväärillä ja myöhemmin armeijassa rynnäkkökivääri ammunnoissa. Joissa vaikka en ollut harjoitellut olin parhaiden joukossa.
Lahjakkuutta on olemassa eri lajeihin ja ihmisellä voi olla ominaisuuksien suhteen ristiriitakin. Kuten minulla josta ei ole mihinkään hyvää kehon koordinaatiota tai peli/kamppailusilmää vaativaan lajiin mutta toisaalta silmän ja käden toiminta on hyvä.
Todella surullista, jos sinulle on pienestä pitäen opetettu, että sinä nyt vain olet huono tällaisissa asioissa ja sinun ei kannata edes yrittää niitä. Tiedän kyllä, että tällaisia vanhempia on, mutta en vain voi käsittää heidän tarkoitusperiään.
Positiivisena asiana voin sanoa, että jos olet vielä suhtkoht terve, niin opit aivan varmasti sen pukkihypyn pienellä treenillä ja voit päästä traumastasi yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjakkuus kilpaurheilussa ei katso perheen varallisuutta, mutta raha siloittaa tietä huipulle.
Sehän olisi sietämätöntä, että varakkaiden perheiden vanhemmat joutuisivat tuntemaan kateutta siitä, että pienituloisen perheen lapsi on paljon taitavampi kuin heidän kullannuppunsa?
Lahjakkuus on äärimmäisen väärin käytetty sana.
Varsinaista geneettistä lahjakkuutta urheilussa on tutkittu erittäin paljon, koska ymmärrettävistä syistä huipputalentit haluttaisiin pystyä tunnistamaan mahdollisimman aikaisin, jotta heidät voitaisiin rekrytoida mahdollisimman aikaisin omiin seuroihin ja talleihin.
Moderni geenitutkimus ei kuitenkaan ole pystynyt löytämään selittäviä tekijöitä edes olympiaurheilijoista, miksi juuri kyseiset henkilöt ovat päätyneet olympialaisiin. Onkin tultu siihen tulokseen, että genetiikan merkitys menestykseen on huomattavan pieni verrattuna treenaukseen ja varhaislapsuuden liikkumiseen.
Itseasiassa "lahjakkuus" on usein kaikkea sitä, mitä lapsi on saanut vanhemmiltaan paljon laajemmassa merkityksessä kuin vain geenicocktailina. Tätä on muun muassa se, miten paljon lapsen on annettu liikkua itsenäisesti aivan pienenä, kun hän on kehittänyt loppuelämän kannalta kriittisiä taitoja. Onko lapsi saanut kävellä ja kaatuilla itse lumihangessa vai onko hänet aina kuskattu rattaissa, koska se on vanhemmille helpompaa. Onko aikaa vietetty enemmän leikkipuistoissa vai pikkukakkosen ääressä.
Myöhemmällä iällä vanhemmilta saadut lahjat voivat olla esim. kannustusta liikunnalliseen elämäntapaan ja erilaisten harrastusten mahdollistamista.
Sanonta "lahjakkuus on laiskojen ihmisten nimitys harjoittelulle" on hyvin paikkaansa pitävä.
Kyllä lahjakkuutta on. En koulun liikuntatunnilla pystynyt tai uskaltanut saati pystynyt tehdä edes pukkihyppyä. Toisilta se kävi ihan luonnostaan. Eli se missä ponnahduslaudan avulla hypätään haarat levällään pukin yli. Kuperkeikan sentää pystyin tekemään ongelmitta mutta siihen se jäi. Samoin kun joskus joku taido yms seura piti liikuntatunnilla tutustumistunnin lajiin. Huomasin heti ettei mulla ole mitään noiden kamppailulajien vaatimia ominaisuuksi.
Olen liian kankea ja huono koordinaatioltani. Ainut missä erotuin parempana muista kouluaikana oli uiminen kun olin oppinut ns tarttumaan veteen ja liun veden pinnalla. Silmän ja käden yhteistyö toimii hyvin minkä huomasin jo lapsena ilmakiväärillä ja myöhemmin armeijassa rynnäkkökivääri ammunnoissa. Joissa vaikka en ollut harjoitellut olin parhaiden joukossa.
Lahjakkuutta on olemassa eri lajeihin ja ihmisellä voi olla ominaisuuksien suhteen ristiriitakin. Kuten minulla josta ei ole mihinkään hyvää kehon koordinaatiota tai peli/kamppailusilmää vaativaan lajiin mutta toisaalta silmän ja käden toiminta on hyvä.
Todella surullista, jos sinulle on pienestä pitäen opetettu, että sinä nyt vain olet huono tällaisissa asioissa ja sinun ei kannata edes yrittää niitä. Tiedän kyllä, että tällaisia vanhempia on, mutta en vain voi käsittää heidän tarkoitusperiään.
Positiivisena asiana voin sanoa, että jos olet vielä suhtkoht terve, niin opit aivan varmasti sen pukkihypyn pienellä treenillä ja voit päästä traumastasi yli.
Tämä! Antakaa niiden lastenne liikkua, yrittää ja myös kompuroida ja kaatuilla. Sillä tavalla he oppivat. Lapset on suunniteltu kestämään elämää, ei niille mitään käy, vaikka ne silloin tällöin vähän muksahtelevatkin.
Monet tämän päivän vanhemmat ovat aivan liian pelokkaita. Puissa ei saa kiipeillä ja ei ehkä edes kiipeilytelineissä. Paini, kukkulankuningas ja lumisota ovat aivan liian vaarallisia. Puistoista pitää poistaa futismaalit, etteivät ne vain kaadu kenenkään päälle. Ja sitten sanotaan, että meidän janipetteri ei ole liikunnallisesti lahjakas, niin on epistä, että hän joutuu juoksemaan liikkatunnilla, kun siinä tulee hiki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä nyt vaan ei ole reilua. Jos vanhemmilla ei ole varaa niin lapsi ei harrasta juuri siinä seurassa tai joukkueessa. Jos haluaa pelata niin pelaa jossain halvemmassa porukassa. Vaikea uskoa että juuri tämän äidin kakara oisi uusi Messi
Niin. Miksi Kenia pärjää pitkän matkan juoksuissa?
Köyhien lapset pakkaseen paljain jaloin juoksemaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin. Miksi Kenia pärjää pitkän matkan juoksuissa?
Köyhien lapset pakkaseen paljain jaloin juoksemaan!
Keniassa on itseasiassa saatavilla äärimmäisen ammattimaista juoksuvalmennusta. Luuletko, että Niket ja Adidakset eivät tiedä, mistä huiput tulevat. He skouttaavat siellä talentteja ja ottavat sitten siipiensä suojaan ammattivalmennukseen.
Toinen on sitten motivaatio. Urheilu on heille ainut keino ponnistaa köyhyydestä. Ja heille se köyhyys on oikeaa köyhyyttä eikä sitä, että iPhone on pari vuotta vanhaa mallia tai lasta ei ole varaa pitää Suomen kalleimmassa luisteluseurassa. Kovin moni suomalainen lapsi ei tuolla juokse 15 tuntia viikossa pk-lenkkiä ja tehotreenit siihen päälle.
Vas-virh hallituksen aikana eliitti ja taviskansa siis ovat yhä enemmän erkaantuneet? Mutta onko tuloerot kasvaneet., vaiko inko vain hinnoittelulla köyhemmät pudotettu pois pelistä?
Kuka tietää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluat Ap ilmaista urheilua lapsille niin mene itse valmentamaan ilmaiseksi. Maksa tilavuokra myös omasta pussista niin vanhempien ei tarvitse. Saa köyhätkin sitten osallistua. Kiitos
Vierailija kirjoitti:
Vas-virh hallituksen aikana eliitti ja taviskansa siis ovat yhä enemmän erkaantuneet? Mutta onko tuloerot kasvaneet., vaiko inko vain hinnoittelulla köyhemmät pudotettu pois pelistä?
Kuka tietää?
Ei ketään ole pudotettu sen enempää pois kuin ennenkään. Toki kilpaurheilun vaatimukset aivan kärkitasolla ovat koventuneet ja siellä pärjätäkseen pitää pystyä parempaan kuin ennen. Tähän voi halutessaan pistää täysin loputtoman määrän rahaa. 90-luvulla SM-liigajoukkeetkaan eivät harjoitelleet ammattimaisesti tämän päivän standardeilla ja ne pelaajat eivät pärjäisi alkuunkaan nykypelaajille. Tällä on kuitenkin hyvin vähän tekemistä suurten massojen harrastamisen ja lasten terveysliikunnan kanssa. Toki täällä on niitä, joiden mielestä on posketonta, että joku futis maksaa 85 €/kk vaikka sillä saa neljät treenit ammattilaisen vetämänä sisätiloissa + pelit. He muistelevat kaiholla sitä 80-luvun hinnoittelua, kun käytiin kerran viikossa vähän potkimassa jonkun koulun hiekkakentällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein köyhillä perheillä on selityksenä omaan jaksamattomuuteen se rahattomuus. Eli mitään ei muka voi harrastaa, kun kaikki maksaa. Kummasti ne varakkaampien perheiden lapset jaksaa käydä myös niissä ilmaisissa harrastuksissa, mutta köyhät ei voi käydä missään, kun kaikki on niin kallista.
🇺🇦🇮🇱
Köyhillä vanhemilla ei aika Isoissa Kaupungeissa ottaa jo koululta selvää koulun tarjoamat ilmaiset liikunta tunnit,kuin eri järjestöt.Kun naama kinni netissä valveilla olo aika.Täälä.Instagram ja F.B. Lapsia on kiva tehdä ymärtämättä ne ei ole ilmaisia kasvaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi Espoossa lapset ja nuoret voivat harrastaa vaikka monta kertaa päivässä liikuntaa täysin ilmaiseksi. Jopa varusteet tarjotaan. Silti ryhmiin näihin ei ole tunkua, mutta kisajoukkueet ovat ylitäynnä ja seuroissa pohditaan, kohtaako uusista pelaajista kieltäytyä. Tämä on aika ristiriitaista suhteessa siihen jatkuvaan vinkunaan, että harrastaminen on liian kallista tai että miksi höntsäporukoita ei enää ole.
Voidaanko tästä tehdä päätelmä, että ne vinkujat eivät ole edes jaksaneet Googlata kotikuntansa tarjontaa, vaan haluavat vain uhriutua.
Oikea johtopäätös on, että uhriutujat haluavat leikkiä statukseltaan varakkaampaa kuin ovat ja siksi ilmaisryhmä ei kelpaa, vaan pitää olla se trendikkäin täpötäysi ryhmä, kun naapurin Veeti ja Mirokin on siellä. Ja varsinkin siksi, että Veetin ja Miron vanhemmille pitää näyttää, että kyllä meidän Nici on vähintään yhtä hyvä kuin teidänkin pojat.
Ai jaa meilläpäin ainakin ilmaisista harrastuksista huonosti infottu tai sitten osa täynnä heti kun yrittää ilmoittautua. Oikeastaan mitään niistä ei tarjolla alle 3. luokkalaisille. Mitäh, eikö jo päiväkoti ikäinen tarvitse harrastusta, miksei tarjota 1-2 luokkalaiselle. Kerran sain infon nettiin vasta päiviä kun ilmoittautuminen alkanut. Huonosti järjestettyä siis.
Huonosti infottu eli olet liian kädetön etsiäksesi tietoa. Todellakin on tarjolla myös 1-2 luokkalaisille, kun vain osaa etsiä tietoa. Kaikkea ei tule valmiina tarjottimella.
Koita ymmärtää, että kaikissa kunnissa ja puhumattakaan kaikissa kunnissa näin ei ole.
En ole tuo, jolle vastasit noin ilkeästi.
No kerro sinun kuntasi, niin katsotaan, mikä siellä on tilanne. Toki on selvää, että jos asut jossain kylässä, jossa on viimeksi ollut alaikäinen lapsi vuonna -88, niin tarjontaa on varmaan vähemmän, mutta tuskin siellä on kilpajoukkueitakaan.
Näihin kysymyksiin ei ikinä saa vastausta, koska tuonkin viestin kirjoitti joku katkera lapseton kitisijä Keravalta.
Minulla on yksinhuoltajanakin ollut varaa viedä lapsiani harrastuksiin. Muusta on sitten säästetty, mutta harrastettu on. Kaljaan ja tupakkaan ei ole ollut rahaa, ja ruuat on kokattu itse.
Vierailija kirjoitti:
Jääkiekkoa voi pelata muutenkin kuin joukkueessa. Kulut tippuvat viiteen prosenttiin.
Voi, mutta käytännön tasolla harva lapsi pelailee nykyään pihapelejä niin paljon, että niillä saisi täytettyä liikuntasuositukset. Pääsääntöisesti pihapeleja pelaa ne muutenkin aktiivisesti liikkuvat lapset varsinaisten treenien lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksinhuoltajanakin ollut varaa viedä lapsiani harrastuksiin. Muusta on sitten säästetty, mutta harrastettu on. Kaljaan ja tupakkaan ei ole ollut rahaa, ja ruuat on kokattu itse.
Näinhän se on, että aika ja rahat ovat useimmiten priorisointikysymyksiä. Iso peukku sinulle, että olet päättänyt priorisoida lapsiesi terveyttä.
Alue: Aihe vapaa
Se johtuu siitä, että lahjakkuudeksi nimitetään niin monia asioita. Toki ihmisten genetiikoissa on eroja ja tietyissä lajeissa sillä on enemmän merkitystä kuin toisissa. Esim. koripallossa pituus on aika ratkaiseva tekijä ja sitä ei voi harjoitella. Kuitenkaan geneettinen lahjakkuus (jos poistetaan selkeät vammat ja muu vastaava) ei määritä nappulaliigatasolla, kuka pärjää, vaan se on nimenomaan harjoittelu. Käytännössä kuka tahansa voi kehittyä lajissa kuin lajissa hyvälle tasolle, jos vain treenaa riittävästi.
Mene vaikka mihin tahansa junnufutisjoukkueeseen ja kysy harrastetason ja kilpatason pelaajilta, kuinka paljon he harjoittelevat jalkapalloa viikossa. Harrastepelaaja sanoo 3 kertaa viikossa. Kilpapelaaja sanoo 3 tuntia päivässä + treenit. Ei kilpa- ja harrastepelaajan ero ole geneettinen lahjakkuus vaan intohimo peliin ja halu viettää kaikki vapaa-aika potkimassa palloa.