Eikö lasten liikuntaharrastuksia voi tehdä todellakaan mahdolliseksi myös pienituloisille?!

Vierailija kirjoitti:

Aina kun jossakin haastatellaan jotakin äityliä perheen tiukasta taloudellisesta tilanteesta niin äityli kertoo, että kaikesta muusta tingitään mutta ei lasten harrastuksista.

Tottakai businessmiehet käyttävät tilannetta hyväksi ja pumppaavat ilmaa harrastusmaksuihin niin paljon kun sielu sietää. Ja sehän sietää aika paljon businessmiehellä.

Suomessa ei taida olla tällä hetkellä urheilulajia, joka olisi itsenäisesti kannattavaa. Sitäpaitsi katsojakatoa tapahtuu kaikissa yleisölajeissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai businessmiehet käyttävät tilannetta hyväksi ja pumppaavat ilmaa harrastusmaksuihin niin paljon kun sielu sietää. Ja sehän sietää aika paljon businessmiehellä.

Aika vähissä on businessmiehet nuorten seuroista. Mikäli kaupungin tilat ei käy, niin vaihtoehto on kalliimpi. Mikäli halutaan ammattimaisempaa valmennusta, niin se on kalliimpaa. Mikäli halutaan välttää talkootyö, niin vaihtoehto on kalliimpi. Mikäli pitää uusia varusteita tiheään, niin se maksaa. Mikäli pitää reissata kisoissa ja leireillä, niin se maksaa. 

Talkootyötä ei aivan ymmärrettävistä syistä haluta tehdä varainhankintana. Ei ole mitään järkeä käyttää tuntikausia omaa aikaa muutaman euron hankkimiseksi joukkueelle, jos sen saman rahan pystyy hankkimaan töissä murto-osassa ajasta. 

Toki talkootöitä tehdään paljon esim. toimitsijoina, koska se on taloudellisesti järkevää. Paljon fiksumpaa laskea itse pisteitä, kuin maksaa jollekin 50 € tunti siitä, mikä tulee helposti kustannukseksi satunnaisesta viikonlopputyöstä sivukuluineen. 

Täällä on paljon maksuttomia harrastuksia lapsille, toki niissä ei nhl tähteä tehdä, mutta tyttö meillä rakastaa tanssia ja käy ilmaisessa tanssikerhossa🙂Poika käy kerhosss missä pelataan x-boxilla ja liikutaan, yhdistetty liikunta/pelikerho. Perheenä käydään maksuttomalla uintivuorolla eli kyllä lapsille on kaikkea maksutontakin tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Ja taas käsi toisen taskulle??? Teille pienituloisille tulee niin paljon että olkaa joskus kiitollisia. Saatte jo niin paljon myönnytyksiä meihin niska limassa raataviin keskituloisiin verrattuna että tehkää vaikka sen verran lapsia mitä pystytte elättämään haluamallani tasolla.

Luoja toi muilta lypsäminen ei lopu koskaan.

Mitäs myönnytyksiä pienipalkkainen duunari saa enemmän kuin keskituloinen?

Ei asumistukea, ei verohelpotusta lainan korkoihin, ei halvempia asuntoja??? Mitähän ne edut on?? 

Ihan samat hinnat on kaikille on nettopalkka 1400e tai 5600€

Vierailija kirjoitti:

Täällä on paljon maksuttomia harrastuksia lapsille, toki niissä ei nhl tähteä tehdä, mutta tyttö meillä rakastaa tanssia ja käy ilmaisessa tanssikerhossa🙂Poika käy kerhosss missä pelataan x-boxilla ja liikutaan, yhdistetty liikunta/pelikerho. Perheenä käydään maksuttomalla uintivuorolla eli kyllä lapsille on kaikkea maksutontakin tarjolla.

Hyvin ovat meidänkin 2002/2004 syntyneet löytäneet tekemistä ja kavereita ilman joukkueurheilua. Poika pelaili kavereiden kanssa joskus huvikseen, mutta se loppui murrosiässä. Emme ole kannustaneet tai pyrkineet estämään mihinkään suuntaan. Molemmat äärihoikkia ja pärjänneet liikunnassa keskivertoa paremmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän koulun harrastamisen suomenmalli on yksi kuviskerho, johon mahtui 20 ensimmäiseksi ilmoittautunutta.

En ymmärrä miten kuviskerho on yhtäkkiä vaihtoehto joukkueurheilulle mutta onhan toki pannulappujen virkkaaminenkin lähes ilmainen harrastus.

Huomaa hyvin miten pihalla nämä lapsettomat besserwisserit ovat 2000-luvun lasten elämästä.

Kaveripiiri, sosiaaliset suhteet ja kilpailuhenkisyys ovat ne ainoat asiat jotka pitävät nykyiset lapset urheiluharrastusten parissa.

Siksi juuri joukkuelajit jotka ovat jo yläasteiässä kilpaurheilua johon kuuluvat viikottaiset ottelu/turnausmatkat ovat valtavan suosittuja.

Kahden lapsen jalkapalloharrastusta 6-vuotiaasta lukion loppuun seuranneena muistan yhteensä 60-70-joukkueissa pelanneen lapsen joukosta tasan kaksi jotka eivät selvästikään sopineet kilpailuviettiä vaativaan kontaktilajiin ja lopettivat vanhempien painostuksesta huolimatta jo ala-asteella.

Toisaalta muistan myös melkein parikymmentä hiljaista, kontaktia arastellutta hissukkaa jotka muutaman vuoden harjoittelun jälkeen vetelivät kentällä niin että luut rutisivat ja kävivät vapaa-aikanaankin joukkueesta saadun kaveriporukan mukana elokuvissa ja kotibileissä.

Kyllä, sitähän tämä yhteiskuna janoaa ja haluaa: kilpailevia suorittajia, ja jos vielä tituleerataan hissukaksi, kun sattuu olemaan hieman joukostaan poikkeava suuremmalla ajattelun kapasiteetilla, niin murskaa muut alleen häpeilemättä näissä tilanteissa ja sitä sitten vanhempi polvi hämmästellen ihastelee.

Vit tu että on hieno tämä meidän eurooppalainen maailmamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän koulun harrastamisen suomenmalli on yksi kuviskerho, johon mahtui 20 ensimmäiseksi ilmoittautunutta.

En ymmärrä miten kuviskerho on yhtäkkiä vaihtoehto joukkueurheilulle mutta onhan toki pannulappujen virkkaaminenkin lähes ilmainen harrastus.

Huomaa hyvin miten pihalla nämä lapsettomat besserwisserit ovat 2000-luvun lasten elämästä.

Kaveripiiri, sosiaaliset suhteet ja kilpailuhenkisyys ovat ne ainoat asiat jotka pitävät nykyiset lapset urheiluharrastusten parissa.

Siksi juuri joukkuelajit jotka ovat jo yläasteiässä kilpaurheilua johon kuuluvat viikottaiset ottelu/turnausmatkat ovat valtavan suosittuja.

Kahden lapsen jalkapalloharrastusta 6-vuotiaasta lukion loppuun seuranneena muistan yhteensä 60-70-joukkueissa pelanneen lapsen joukosta tasan kaksi jotka eivät selvästikään sopineet kilpailuviettiä vaativaan kontaktilajiin ja lopettivat vanhempien painostuksesta huolimatta jo ala-asteella.

Toisaalta muistan myös melkein parikymmentä hiljaista, kontaktia arastellutta hissukkaa jotka muutaman vuoden harjoittelun jälkeen vetelivät kentällä niin että luut rutisivat ja kävivät vapaa-aikanaankin joukkueesta saadun kaveriporukan mukana elokuvissa ja kotibileissä.

Kyllä, sitähän tämä yhteiskuna janoaa ja haluaa: kilpailevia suorittajia, ja jos vielä tituleerataan hissukaksi, kun sattuu olemaan hieman joukostaan poikkeava suuremmalla ajattelun kapasiteetilla, niin murskaa muut alleen häpeilemättä näissä tilanteissa ja sitä sitten vanhempi polvi hämmästellen ihastelee.

Vit tu että on hieno tämä meidän eurooppalainen maailmamme.

Nuo ovat aivan täysin ihmisluonteeseen liittyviä asioita. Aivan samalla tavalla ihmiset ovat kilvoitelleet jo vuosituhansia ja aivan kaikissa kulttuureissa.

Eikä itseasiassa ole edes pelkästään ihmisyyteen liittyvä piirre. Kaitso vaikka koiranpentujen painia. Siinäkin kilpaillaan, kumpi on vahvempi. 

Vain täydelliset juntit luulevat, että tällaiset ikiaikaiset ilmiöt olisivat syntyneet viime viikolla. Tutustu edes vähän historiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän koulun harrastamisen suomenmalli on yksi kuviskerho, johon mahtui 20 ensimmäiseksi ilmoittautunutta.

En ymmärrä miten kuviskerho on yhtäkkiä vaihtoehto joukkueurheilulle mutta onhan toki pannulappujen virkkaaminenkin lähes ilmainen harrastus.

Huomaa hyvin miten pihalla nämä lapsettomat besserwisserit ovat 2000-luvun lasten elämästä.

Kaveripiiri, sosiaaliset suhteet ja kilpailuhenkisyys ovat ne ainoat asiat jotka pitävät nykyiset lapset urheiluharrastusten parissa.

Siksi juuri joukkuelajit jotka ovat jo yläasteiässä kilpaurheilua johon kuuluvat viikottaiset ottelu/turnausmatkat ovat valtavan suosittuja.

Kahden lapsen jalkapalloharrastusta 6-vuotiaasta lukion loppuun seuranneena muistan yhteensä 60-70-joukkueissa pelanneen lapsen joukosta tasan kaksi jotka eivät selvästikään sopineet kilpailuviettiä vaativaan kontaktilajiin ja lopettivat vanhempien painostuksesta huolimatta jo ala-asteella.

Toisaalta muistan myös melkein parikymmentä hiljaista, kontaktia arastellutta hissukkaa jotka muutaman vuoden harjoittelun jälkeen vetelivät kentällä niin että luut rutisivat ja kävivät vapaa-aikanaankin joukkueesta saadun kaveriporukan mukana elokuvissa ja kotibileissä.

Kyllä, sitähän tämä yhteiskuna janoaa ja haluaa: kilpailevia suorittajia, ja jos vielä tituleerataan hissukaksi, kun sattuu olemaan hieman joukostaan poikkeava suuremmalla ajattelun kapasiteetilla, niin murskaa muut alleen häpeilemättä näissä tilanteissa ja sitä sitten vanhempi polvi hämmästellen ihastelee.

Vit tu että on hieno tämä meidän eurooppalainen maailmamme.

Urheilulla ei ole tulevaisuutta pitkällä tähtäimellä ellei se keksi toisenlaista rahanansaintamallia. Ihmiset eivät viitsi enää mennä paikan päälle otteluihin, matkustamaan raveihin tms, vaan yhä useampi haluaa nauttia viihteensä omassa rauhassa kotona. Tilauspalveluilla on haasteena, että sen puulaakitason kahvakiekon törkytaklauksineen pitäisi kiinnostaa yhtä paljon kuin NHL:n, koska tilaushinnat ovat käytännössä samat. 

=D. Sulla ei taida olla paljoa käryä, miten ohuella noiden seurojen talous pyörii tälläkin hetkellä. Ei kukaan niillä rahoilla itselleen Ferrareita ostele... 

SM-liiga on ainoa joukkueurheilu jossa Suomessa liikkuu sellaisia määriä rahaa että valtaosa pelaajistakin voi elättää itsensä ja perheensä pelkällä lätkällä.

Sielläkin puolet joukkueista keikkuu kaiken aikaa konkurssin partaalla.

Puolet Suomen junioriurheiluseuroista millä tahansa sarjatasolla on vartissa konkurssissa sen jälkeen kun vanhemmat joutuvat kiristämään kukkaron nyörejä.

Rikkaimmat selviävät puolikin tuntia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän koulun harrastamisen suomenmalli on yksi kuviskerho, johon mahtui 20 ensimmäiseksi ilmoittautunutta.

En ymmärrä miten kuviskerho on yhtäkkiä vaihtoehto joukkueurheilulle mutta onhan toki pannulappujen virkkaaminenkin lähes ilmainen harrastus.

Huomaa hyvin miten pihalla nämä lapsettomat besserwisserit ovat 2000-luvun lasten elämästä.

Kaveripiiri, sosiaaliset suhteet ja kilpailuhenkisyys ovat ne ainoat asiat jotka pitävät nykyiset lapset urheiluharrastusten parissa.

Siksi juuri joukkuelajit jotka ovat jo yläasteiässä kilpaurheilua johon kuuluvat viikottaiset ottelu/turnausmatkat ovat valtavan suosittuja.

Kahden lapsen jalkapalloharrastusta 6-vuotiaasta lukion loppuun seuranneena muistan yhteensä 60-70-joukkueissa pelanneen lapsen joukosta tasan kaksi jotka eivät selvästikään sopineet kilpailuviettiä vaativaan kontaktilajiin ja lopettivat vanhempien painostuksesta huolimatta jo ala-asteella.

Toisaalta muistan myös melkein parikymmentä hiljaista, kontaktia arastellutta hissukkaa jotka muutaman vuoden harjoittelun jälkeen vetelivät kentällä niin että luut rutisivat ja kävivät vapaa-aikanaankin joukkueesta saadun kaveriporukan mukana elokuvissa ja kotibileissä.

Kyllä, sitähän tämä yhteiskuna janoaa ja haluaa: kilpailevia suorittajia, ja jos vielä tituleerataan hissukaksi, kun sattuu olemaan hieman joukostaan poikkeava suuremmalla ajattelun kapasiteetilla, niin murskaa muut alleen häpeilemättä näissä tilanteissa ja sitä sitten vanhempi polvi hämmästellen ihastelee.

Vit tu että on hieno tämä meidän eurooppalainen maailmamme.

Nuo ovat aivan täysin ihmisluonteeseen liittyviä asioita. Aivan samalla tavalla ihmiset ovat kilvoitelleet jo vuosituhansia ja aivan kaikissa kulttuureissa.

Eikä itseasiassa ole edes pelkästään ihmisyyteen liittyvä piirre. Kaitso vaikka koiranpentujen painia. Siinäkin kilpaillaan, kumpi on vahvempi. 

Vain täydelliset juntit luulevat, että tällaiset ikiaikaiset ilmiöt olisivat syntyneet viime viikolla. Tutustu edes vähän historiaan. 

Tiedän asiasta taatusti enemmän kuin sinä. Moukka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän koulun harrastamisen suomenmalli on yksi kuviskerho, johon mahtui 20 ensimmäiseksi ilmoittautunutta.

En ymmärrä miten kuviskerho on yhtäkkiä vaihtoehto joukkueurheilulle mutta onhan toki pannulappujen virkkaaminenkin lähes ilmainen harrastus.

Huomaa hyvin miten pihalla nämä lapsettomat besserwisserit ovat 2000-luvun lasten elämästä.

Kaveripiiri, sosiaaliset suhteet ja kilpailuhenkisyys ovat ne ainoat asiat jotka pitävät nykyiset lapset urheiluharrastusten parissa.

Siksi juuri joukkuelajit jotka ovat jo yläasteiässä kilpaurheilua johon kuuluvat viikottaiset ottelu/turnausmatkat ovat valtavan suosittuja.

Kahden lapsen jalkapalloharrastusta 6-vuotiaasta lukion loppuun seuranneena muistan yhteensä 60-70-joukkueissa pelanneen lapsen joukosta tasan kaksi jotka eivät selvästikään sopineet kilpailuviettiä vaativaan kontaktilajiin ja lopettivat vanhempien painostuksesta huolimatta jo ala-asteella.

Toisaalta muistan myös melkein parikymmentä hiljaista, kontaktia arastellutta hissukkaa jotka muutaman vuoden harjoittelun jälkeen vetelivät kentällä niin että luut rutisivat ja kävivät vapaa-aikanaankin joukkueesta saadun kaveriporukan mukana elokuvissa ja kotibileissä.

Kyllä, sitähän tämä yhteiskuna janoaa ja haluaa: kilpailevia suorittajia, ja jos vielä tituleerataan hissukaksi, kun sattuu olemaan hieman joukostaan poikkeava suuremmalla ajattelun kapasiteetilla, niin murskaa muut alleen häpeilemättä näissä tilanteissa ja sitä sitten vanhempi polvi hämmästellen ihastelee.

Vit tu että on hieno tämä meidän eurooppalainen maailmamme.

Nuo ovat aivan täysin ihmisluonteeseen liittyviä asioita. Aivan samalla tavalla ihmiset ovat kilvoitelleet jo vuosituhansia ja aivan kaikissa kulttuureissa.

Eikä itseasiassa ole edes pelkästään ihmisyyteen liittyvä piirre. Kaitso vaikka koiranpentujen painia. Siinäkin kilpaillaan, kumpi on vahvempi. 

Vain täydelliset juntit luulevat, että tällaiset ikiaikaiset ilmiöt olisivat syntyneet viime viikolla. Tutustu edes vähän historiaan. 

Sinä olet täydellisen tyhmä juntti, kun jos nostat tietyn ihmisyyteen liittyvän piirteen ylitse muiden, kuin se olisi vertaansa vailla. Tämä sinun ihannoima maailmasi on rakentunut hissukoiden ajattelutyön tuloksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän koulun harrastamisen suomenmalli on yksi kuviskerho, johon mahtui 20 ensimmäiseksi ilmoittautunutta.

En ymmärrä miten kuviskerho on yhtäkkiä vaihtoehto joukkueurheilulle mutta onhan toki pannulappujen virkkaaminenkin lähes ilmainen harrastus.

Huomaa hyvin miten pihalla nämä lapsettomat besserwisserit ovat 2000-luvun lasten elämästä.

Kaveripiiri, sosiaaliset suhteet ja kilpailuhenkisyys ovat ne ainoat asiat jotka pitävät nykyiset lapset urheiluharrastusten parissa.

Siksi juuri joukkuelajit jotka ovat jo yläasteiässä kilpaurheilua johon kuuluvat viikottaiset ottelu/turnausmatkat ovat valtavan suosittuja.

Kahden lapsen jalkapalloharrastusta 6-vuotiaasta lukion loppuun seuranneena muistan yhteensä 60-70-joukkueissa pelanneen lapsen joukosta tasan kaksi jotka eivät selvästikään sopineet kilpailuviettiä vaativaan kontaktilajiin ja lopettivat vanhempien painostuksesta huolimatta jo ala-asteella.

Toisaalta muistan myös melkein parikymmentä hiljaista, kontaktia arastellutta hissukkaa jotka muutaman vuoden harjoittelun jälkeen vetelivät kentällä niin että luut rutisivat ja kävivät vapaa-aikanaankin joukkueesta saadun kaveriporukan mukana elokuvissa ja kotibileissä.

Kyllä, sitähän tämä yhteiskuna janoaa ja haluaa: kilpailevia suorittajia, ja jos vielä tituleerataan hissukaksi, kun sattuu olemaan hieman joukostaan poikkeava suuremmalla ajattelun kapasiteetilla, niin murskaa muut alleen häpeilemättä näissä tilanteissa ja sitä sitten vanhempi polvi hämmästellen ihastelee.

Vit tu että on hieno tämä meidän eurooppalainen maailmamme.

Urheilulla ei ole tulevaisuutta pitkällä tähtäimellä ellei se keksi toisenlaista rahanansaintamallia. Ihmiset eivät viitsi enää mennä paikan päälle otteluihin, matkustamaan raveihin tms, vaan yhä useampi haluaa nauttia viihteensä omassa rauhassa kotona. Tilauspalveluilla on haasteena, että sen puulaakitason kahvakiekon törkytaklauksineen pitäisi kiinnostaa yhtä paljon kuin NHL:n, koska tilaushinnat ovat käytännössä samat. 

Urheilu on pärjäillyt tavalla tai toisella jo tuhansia vuosia. Se on ollut erittäin hyvä sopeutumaan erilaisiin maailmantilanteisiin. Vaikka joku yksittäinen seura ajautuisikin konkurssiin, urheilu ei ole häviämässä mihinkään tästä maailmasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän koulun harrastamisen suomenmalli on yksi kuviskerho, johon mahtui 20 ensimmäiseksi ilmoittautunutta.

En ymmärrä miten kuviskerho on yhtäkkiä vaihtoehto joukkueurheilulle mutta onhan toki pannulappujen virkkaaminenkin lähes ilmainen harrastus.

Huomaa hyvin miten pihalla nämä lapsettomat besserwisserit ovat 2000-luvun lasten elämästä.

Kaveripiiri, sosiaaliset suhteet ja kilpailuhenkisyys ovat ne ainoat asiat jotka pitävät nykyiset lapset urheiluharrastusten parissa.

Siksi juuri joukkuelajit jotka ovat jo yläasteiässä kilpaurheilua johon kuuluvat viikottaiset ottelu/turnausmatkat ovat valtavan suosittuja.

Kahden lapsen jalkapalloharrastusta 6-vuotiaasta lukion loppuun seuranneena muistan yhteensä 60-70-joukkueissa pelanneen lapsen joukosta tasan kaksi jotka eivät selvästikään sopineet kilpailuviettiä vaativaan kontaktilajiin ja lopettivat vanhempien painostuksesta huolimatta jo ala-asteella.

Toisaalta muistan myös melkein parikymmentä hiljaista, kontaktia arastellutta hissukkaa jotka muutaman vuoden harjoittelun jälkeen vetelivät kentällä niin että luut rutisivat ja kävivät vapaa-aikanaankin joukkueesta saadun kaveriporukan mukana elokuvissa ja kotibileissä.

Kyllä, sitähän tämä yhteiskuna janoaa ja haluaa: kilpailevia suorittajia, ja jos vielä tituleerataan hissukaksi, kun sattuu olemaan hieman joukostaan poikkeava suuremmalla ajattelun kapasiteetilla, niin murskaa muut alleen häpeilemättä näissä tilanteissa ja sitä sitten vanhempi polvi hämmästellen ihastelee.

Vit tu että on hieno tämä meidän eurooppalainen maailmamme.

Nuo ovat aivan täysin ihmisluonteeseen liittyviä asioita. Aivan samalla tavalla ihmiset ovat kilvoitelleet jo vuosituhansia ja aivan kaikissa kulttuureissa.

Eikä itseasiassa ole edes pelkästään ihmisyyteen liittyvä piirre. Kaitso vaikka koiranpentujen painia. Siinäkin kilpaillaan, kumpi on vahvempi. 

Vain täydelliset juntit luulevat, että tällaiset ikiaikaiset ilmiöt olisivat syntyneet viime viikolla. Tutustu edes vähän historiaan. 

Sinä olet täydellisen tyhmä juntti, kun jos nostat tietyn ihmisyyteen liittyvän piirteen ylitse muiden, kuin se olisi vertaansa vailla. Tämä sinun ihannoima maailmasi on rakentunut hissukoiden ajattelutyön tuloksista.

Sinä pidit kilpaurheilua jotenkin uutena (jopa niin uutena, että vielä elossa olevat vanhemmat polvet ihmettelevät) ja eurooppalaisena ilmiönä. Tuo kertoo erittäin suuresta sivistymättömyydestä ja sekä historian että ympäröivän maailman ymmärtämättömyydestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote

=Vierailija]

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä koko tavoitteellinen harrastusvimma on ihmeellistä amerikan matkintaa. Lapsi ei tarvitse sellaista oppiakseen sinnikkyyttä ja terveellisiä asenteita ynnä muuta. Siihen riittää hyvä kasvatus, esimerkki kotona. Hyville tavoille, sosiaalisuudelle ja lähimmäisestä välittämiselle on tässä maassa huutava pula, ei tavoitteelliselle kilpailulle.

Suomessa lasten tapakasvatus kotona on aivan hirvittävän puutteellista, mutta paineistettuja harrastuksia pidetään aivan ehdottoman tärkeänä. En todellakaan ymmärrä. Ei tällaista suorittajuus-kilpailumenoa ole esim. Etelä-Euroopassa, poikkeuksia lukuun ottamatta.

Mitäköhän ihmettä sä nyt taas oikein selität? Ai, että Etelä-Euroopassa ei harrasteta tavoitteellista urheilua. Taas yksi juntti, joka on katsonut pari jaksoa Isä Matteota ja kuvittelee tietävänsä kaiken koko Etelä-Euroopan kulttuureista. 

Suosittelen joskus tutustumaan ihan todelliseen maailmaan. Voit yllättyä. 

Ei taida tuollakaan kirjoittajalla olla ymmärtää, kuinka paljon kovempitasoista ja rankempaa kilpaurheiluvalmennus on vaikka Italiassa tai Espanjassa, kuin Suomessa. 

Luuletko, että tavallisen perheen lapsi on siellä kilpavalmennuksessa? Minähän sanoin "poikkeuksia lukuun ottamatta". Lopeta tuo öykkäröintisi.

Tarkistinpa juuri, että vuonna 2015 tehdyn tutkimuksen mukaan 33,6 % nuorista italialaisista pelasi jalkapalloa. Ei siis ihan pelkät poikkeustapaukset 

Tosi vähän, vain kolmasosa lapsista.

Aktiivista urheiluja harrasti reilut 70 % nuorista, joista tosiaan vaaja puolet futista. Todellisia poikkeustapauksia. 

Italialaiset ei kuitenkaan taida olla kummoistakaan leikkipuistoilijakansaa, metsissä rämpimisestä nyt puhumattakaan. Mistä heidän urheilijat saa sen varhaislapsuuden perustan?

Mikä ihmeen "italialaiset ei liiku" -sekopää tähän keskusteluun on eksynyt? Okei, sovitaan niin, voidaanko nyt lopettaa jankkaaminen?

Olen eri kuin tuo äskeinen, jota kommentoit, mutta voin kertoa omasta (pitkästä) kokemuksesta seuraavaa sikäläisestä arjesta ja siitä, miksi lasten amerikkalaistyyppinen supertavoitteellinen harrastaminen ei ole normi, aikuisista nyt puhumattakaan:

-Elämä eteläeurooppalaisessa kaupungissa on keski- tai pienituloiselle perheelle äärimmäisen hektistä, koska vanhemmat tulevat töistä kotiin myöhään (usein 19-20) työpäivien järjettömän pituuden sekä ruuhkien vuoksi. Työelämässä EI ole joustoa, se on äärimmäisen hierarkkista, joustoa nolla. Eri maailma.

-Pitkät matkat muutenkin, RUUHKAT. Saa olla aika innokas urheilun tukija, että viisi kertaa viikossa lähtee. Varakkailta tietysti onnistuu, mutta heillä on muutenkin aivan eri elämisen sfääri noissa etelän luokkayhteiskunnissa.

-Lapsia pitää myös kuskata, he eivät todellakaan voi mennä omin päin miten sattuu.

-Raha. Yksityiskouluun (julkinen koulu ei todellakaan aina ole vaihtoehto) menee helposti 1 300 euroa/kk PER LAPSI. Siinä jää harrastuksiin aika vähän, jos nettopalkka on kummallakin vanhemmalla 1 500 e. Tai jos äiti kotona, mikä yleistä. Ja tuo ei edes ole mikään huono palkka.

-Eli täysi LUOKKAYHTEISKUNTA, joten monet harrastukset ovat varakkaiden juttu. Tavallinen perhe ei todellakaan omaa samaa elintasoa kuin täällä vaan miettii, onko varaa edes mennä ulkomaille. Ottaa hammasimplanttia.

-Tukia kaikennäköiseen toimintaan ei ole yhtä kattavasti, vaikka tietty lahjakkuudet asia erikseen.

-Kulttuuri. Joo innokkaat ja energiset lapset ovat tosi leikkisiä, mutta se on sellaista tohellusta, joka loppuu yleensä kasvaessa. Teinitytöt eivät tosiaankaan yleensä koe asiakseen olla fitnesslihasvoima -ihmisiä, naisellisuus ja sensuelli oleminen on se normi. Tupakointi, sokerihöttö. Korkokengät. Marin poltto.

-Ei siellä vallitse mikään "räntäsateessa hampaat irvessä mentävä" -meininki. Siis ihmiset jättävät sadepäivänä menot väliin. Yleinen elämäntyyli kaikkea muuta kuin reippaan sporttinen. Aikaa käytetään mieluiten sosiaalisuuteen, perheeseen, aterioihin. Ei siellä ole muotia tarkan tavoitteellinen arki muutenkaan. Ei dynaaminen kehitys ole samassa arvossa kuin täällä.

Lapset ovat jalkkiksesta innostuneita joka puolella maailmaa ja urheilullisia aikuisia löytyy mistä vain, mutta tämä on se yleinen homman nimi akselilla Italia-Espanja-Etelä-Ranska.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän koulun harrastamisen suomenmalli on yksi kuviskerho, johon mahtui 20 ensimmäiseksi ilmoittautunutta.

En ymmärrä miten kuviskerho on yhtäkkiä vaihtoehto joukkueurheilulle mutta onhan toki pannulappujen virkkaaminenkin lähes ilmainen harrastus.

Huomaa hyvin miten pihalla nämä lapsettomat besserwisserit ovat 2000-luvun lasten elämästä.

Kaveripiiri, sosiaaliset suhteet ja kilpailuhenkisyys ovat ne ainoat asiat jotka pitävät nykyiset lapset urheiluharrastusten parissa.

Siksi juuri joukkuelajit jotka ovat jo yläasteiässä kilpaurheilua johon kuuluvat viikottaiset ottelu/turnausmatkat ovat valtavan suosittuja.

Kahden lapsen jalkapalloharrastusta 6-vuotiaasta lukion loppuun seuranneena muistan yhteensä 60-70-joukkueissa pelanneen lapsen joukosta tasan kaksi jotka eivät selvästikään sopineet kilpailuviettiä vaativaan kontaktilajiin ja lopettivat vanhempien painostuksesta huolimatta jo ala-asteella.

Toisaalta muistan myös melkein parikymmentä hiljaista, kontaktia arastellutta hissukkaa jotka muutaman vuoden harjoittelun jälkeen vetelivät kentällä niin että luut rutisivat ja kävivät vapaa-aikanaankin joukkueesta saadun kaveriporukan mukana elokuvissa ja kotibileissä.

Kyllä, sitähän tämä yhteiskuna janoaa ja haluaa: kilpailevia suorittajia, ja jos vielä tituleerataan hissukaksi, kun sattuu olemaan hieman joukostaan poikkeava suuremmalla ajattelun kapasiteetilla, niin murskaa muut alleen häpeilemättä näissä tilanteissa ja sitä sitten vanhempi polvi hämmästellen ihastelee.

Vit tu että on hieno tämä meidän eurooppalainen maailmamme.

Urheilulla ei ole tulevaisuutta pitkällä tähtäimellä ellei se keksi toisenlaista rahanansaintamallia. Ihmiset eivät viitsi enää mennä paikan päälle otteluihin, matkustamaan raveihin tms, vaan yhä useampi haluaa nauttia viihteensä omassa rauhassa kotona. Tilauspalveluilla on haasteena, että sen puulaakitason kahvakiekon törkytaklauksineen pitäisi kiinnostaa yhtä paljon kuin NHL:n, koska tilaushinnat ovat käytännössä samat. 

Urheilu on pärjäillyt tavalla tai toisella jo tuhansia vuosia. Se on ollut erittäin hyvä sopeutumaan erilaisiin maailmantilanteisiin. Vaikka joku yksittäinen seura ajautuisikin konkurssiin, urheilu ei ole häviämässä mihinkään tästä maailmasta. 

Kiinnostus kaupallista urheilua kohtaan on laimeampaa kuin koskaan ja se assosioituu tänä päivänä voimakkaasti köyhyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän koulun harrastamisen suomenmalli on yksi kuviskerho, johon mahtui 20 ensimmäiseksi ilmoittautunutta.

En ymmärrä miten kuviskerho on yhtäkkiä vaihtoehto joukkueurheilulle mutta onhan toki pannulappujen virkkaaminenkin lähes ilmainen harrastus.

Huomaa hyvin miten pihalla nämä lapsettomat besserwisserit ovat 2000-luvun lasten elämästä.

Kaveripiiri, sosiaaliset suhteet ja kilpailuhenkisyys ovat ne ainoat asiat jotka pitävät nykyiset lapset urheiluharrastusten parissa.

Siksi juuri joukkuelajit jotka ovat jo yläasteiässä kilpaurheilua johon kuuluvat viikottaiset ottelu/turnausmatkat ovat valtavan suosittuja.

Kahden lapsen jalkapalloharrastusta 6-vuotiaasta lukion loppuun seuranneena muistan yhteensä 60-70-joukkueissa pelanneen lapsen joukosta tasan kaksi jotka eivät selvästikään sopineet kilpailuviettiä vaativaan kontaktilajiin ja lopettivat vanhempien painostuksesta huolimatta jo ala-asteella.

Toisaalta muistan myös melkein parikymmentä hiljaista, kontaktia arastellutta hissukkaa jotka muutaman vuoden harjoittelun jälkeen vetelivät kentällä niin että luut rutisivat ja kävivät vapaa-aikanaankin joukkueesta saadun kaveriporukan mukana elokuvissa ja kotibileissä.

Kyllä, sitähän tämä yhteiskuna janoaa ja haluaa: kilpailevia suorittajia, ja jos vielä tituleerataan hissukaksi, kun sattuu olemaan hieman joukostaan poikkeava suuremmalla ajattelun kapasiteetilla, niin murskaa muut alleen häpeilemättä näissä tilanteissa ja sitä sitten vanhempi polvi hämmästellen ihastelee.

Vit tu että on hieno tämä meidän eurooppalainen maailmamme.

Nuo ovat aivan täysin ihmisluonteeseen liittyviä asioita. Aivan samalla tavalla ihmiset ovat kilvoitelleet jo vuosituhansia ja aivan kaikissa kulttuureissa.

Eikä itseasiassa ole edes pelkästään ihmisyyteen liittyvä piirre. Kaitso vaikka koiranpentujen painia. Siinäkin kilpaillaan, kumpi on vahvempi. 

Vain täydelliset juntit luulevat, että tällaiset ikiaikaiset ilmiöt olisivat syntyneet viime viikolla. Tutustu edes vähän historiaan. 

Sinä olet täydellisen tyhmä juntti, kun jos nostat tietyn ihmisyyteen liittyvän piirteen ylitse muiden, kuin se olisi vertaansa vailla. Tämä sinun ihannoima maailmasi on rakentunut hissukoiden ajattelutyön tuloksista.

Sinä pidit kilpaurheilua jotenkin uutena (jopa niin uutena, että vielä elossa olevat vanhemmat polvet ihmettelevät) ja eurooppalaisena ilmiönä. Tuo kertoo erittäin suuresta sivistymättömyydestä ja sekä historian että ympäröivän maailman ymmärtämättömyydestä. 

Sinä vaikutat vallan sivistymättömältä riehujalta ja typerältä tyhjänmouhkaajalta, kun et osaa tulkita tekstiä ja sen sijaan teet omat johtopäätöksesi oman subjektiivisen kokemukseksi perusteella, joiden nojalla alat solvata vastapuolta.

Tekstissä ei ole mitään, mikä olisi viitannut ajatteltavan kilpaurheilua uutena ilmiönä, vaan kritisoitiin mitä eurooppalainen malli on. Mistä länsimaisen kilpaurheilun juuret ovat? Niin, olympialaisista. Ja missä ne on järjestetty ja milloin? Kyllä! Aivan oikein, mennään jonkin matkaa eurooppalaisessa historiassa taaksepäin antiikin aikaan. Kilpaurheilu kuin nyky-yhteiskunnan rakenteet siinä mallissaan, jossa se tällä hetkellä tunnetaan, on perua tuolta ajalta. Se levisi monen muun vitsauksen lailla myös Pohjolaan, ja täällä hupsu suomalainen vuonna 2023 toteuttaa vielä tuota typerää kilpayhteiskunnan orjamallia, vaikka samaan aikaan nuo rakenteet on kovaa vauhtia murenemassa. Ja mikäli et sitä näe ja kuule, olet joko vammainen tai vain yksinkertaisesti tyhmä. Tai pää totaalisen per seessä.

Vierailija kirjoitti:

Amerikassa oli sosialistisempi meininki. Siellä koulun jälkeen toimi koulun toimesta ilmaiseksi ties mitkä klubit ja kerhot, urheilua ja muutakin. Koulupäivä harvoin loppui ennen neljää.

Muistan tämän vaikka aikaa onkin omasta yläkoulusta. Sitä en tosin muista että pitikö vaikka huilu tai viulu hankkia itse vai saiko lainaksi? Jo alakoulussakin oli soittotunteja. Meillä ainakin oltiin myös koulun jälkeen ulkona, siis Amerikassa. Uusi asuinalue, turvallinen, leikkipuistoja ja luistelumahdollisuus talvella. Pyöräiltiin, tanssittiin, kesällä vilvoiteltiin kahluualtaissa ja sadettimien alla. Päivärytmi oli kiva, illalla syötiin myöhemmin ja tehtiin sitten läksyt ja mentiin nukkumaan. Ei ollut kellään kuljetusrumbaa tai kauhea kiire laittamaan ruokaa neljäksi. Kaupassa käytiin kerran viikossa, jotain maitoa ehkä haettiin useammin. Viisi vuotta asuin joten siinä ehti jo "amerikkalaistua". En tajua tätä Suomi-rytmiä ja kitinää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote

=Vierailija]

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä koko tavoitteellinen harrastusvimma on ihmeellistä amerikan matkintaa. Lapsi ei tarvitse sellaista oppiakseen sinnikkyyttä ja terveellisiä asenteita ynnä muuta. Siihen riittää hyvä kasvatus, esimerkki kotona. Hyville tavoille, sosiaalisuudelle ja lähimmäisestä välittämiselle on tässä maassa huutava pula, ei tavoitteelliselle kilpailulle.

Suomessa lasten tapakasvatus kotona on aivan hirvittävän puutteellista, mutta paineistettuja harrastuksia pidetään aivan ehdottoman tärkeänä. En todellakaan ymmärrä. Ei tällaista suorittajuus-kilpailumenoa ole esim. Etelä-Euroopassa, poikkeuksia lukuun ottamatta.

Mitäköhän ihmettä sä nyt taas oikein selität? Ai, että Etelä-Euroopassa ei harrasteta tavoitteellista urheilua. Taas yksi juntti, joka on katsonut pari jaksoa Isä Matteota ja kuvittelee tietävänsä kaiken koko Etelä-Euroopan kulttuureista. 

Suosittelen joskus tutustumaan ihan todelliseen maailmaan. Voit yllättyä. 

Ei taida tuollakaan kirjoittajalla olla ymmärtää, kuinka paljon kovempitasoista ja rankempaa kilpaurheiluvalmennus on vaikka Italiassa tai Espanjassa, kuin Suomessa. 

Luuletko, että tavallisen perheen lapsi on siellä kilpavalmennuksessa? Minähän sanoin "poikkeuksia lukuun ottamatta". Lopeta tuo öykkäröintisi.

Tarkistinpa juuri, että vuonna 2015 tehdyn tutkimuksen mukaan 33,6 % nuorista italialaisista pelasi jalkapalloa. Ei siis ihan pelkät poikkeustapaukset 

Tosi vähän, vain kolmasosa lapsista.

Aktiivista urheiluja harrasti reilut 70 % nuorista, joista tosiaan vaaja puolet futista. Todellisia poikkeustapauksia. 

Italialaiset ei kuitenkaan taida olla kummoistakaan leikkipuistoilijakansaa, metsissä rämpimisestä nyt puhumattakaan. Mistä heidän urheilijat saa sen varhaislapsuuden perustan?

Mikä ihmeen "italialaiset ei liiku" -sekopää tähän keskusteluun on eksynyt? Okei, sovitaan niin, voidaanko nyt lopettaa jankkaaminen?

Olen eri kuin tuo äskeinen, jota kommentoit, mutta voin kertoa omasta (pitkästä) kokemuksesta seuraavaa sikäläisestä arjesta ja siitä, miksi lasten amerikkalaistyyppinen supertavoitteellinen harrastaminen ei ole normi, aikuisista nyt puhumattakaan:

-Elämä eteläeurooppalaisessa kaupungissa on keski- tai pienituloiselle perheelle äärimmäisen hektistä, koska vanhemmat tulevat töistä kotiin myöhään (usein 19-20) työpäivien järjettömän pituuden sekä ruuhkien vuoksi. Työelämässä EI ole joustoa, se on äärimmäisen hierarkkista, joustoa nolla. Eri maailma.

-Pitkät matkat muutenkin, RUUHKAT. Saa olla aika innokas urheilun tukija, että viisi kertaa viikossa lähtee. Varakkailta tietysti onnistuu, mutta heillä on muutenkin aivan eri elämisen sfääri noissa etelän luokkayhteiskunnissa.

-Lapsia pitää myös kuskata, he eivät todellakaan voi mennä omin päin miten sattuu.

-Raha. Yksityiskouluun (julkinen koulu ei todellakaan aina ole vaihtoehto) menee helposti 1 300 euroa/kk PER LAPSI. Siinä jää harrastuksiin aika vähän, jos nettopalkka on kummallakin vanhemmalla 1 500 e. Tai jos äiti kotona, mikä yleistä. Ja tuo ei edes ole mikään huono palkka.

-Eli täysi LUOKKAYHTEISKUNTA, joten monet harrastukset ovat varakkaiden juttu. Tavallinen perhe ei todellakaan omaa samaa elintasoa kuin täällä vaan miettii, onko varaa edes mennä ulkomaille. Ottaa hammasimplanttia.

-Tukia kaikennäköiseen toimintaan ei ole yhtä kattavasti, vaikka tietty lahjakkuudet asia erikseen.

-Kulttuuri. Joo innokkaat ja energiset lapset ovat tosi leikkisiä, mutta se on sellaista tohellusta, joka loppuu yleensä kasvaessa. Teinitytöt eivät tosiaankaan yleensä koe asiakseen olla fitnesslihasvoima -ihmisiä, naisellisuus ja sensuelli oleminen on se normi. Tupakointi, sokerihöttö. Korkokengät. Marin poltto.

-Ei siellä vallitse mikään "räntäsateessa hampaat irvessä mentävä" -meininki. Siis ihmiset jättävät sadepäivänä menot väliin. Yleinen elämäntyyli kaikkea muuta kuin reippaan sporttinen. Aikaa käytetään mieluiten sosiaalisuuteen, perheeseen, aterioihin. Ei siellä ole muotia tarkan tavoitteellinen arki muutenkaan. Ei dynaaminen kehitys ole samassa arvossa kuin täällä.

Lapset ovat jalkkiksesta innostuneita joka puolella maailmaa ja urheilullisia aikuisia löytyy mistä vain, mutta tämä on se yleinen homman nimi akselilla Italia-Espanja-Etelä-Ranska.

Ja kuitenkin tuosta huolimatta 73 % nuorista italialaisista harrastaa urheilua ja heistä 33,6 % jalkapalloa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän koulun harrastamisen suomenmalli on yksi kuviskerho, johon mahtui 20 ensimmäiseksi ilmoittautunutta.

En ymmärrä miten kuviskerho on yhtäkkiä vaihtoehto joukkueurheilulle mutta onhan toki pannulappujen virkkaaminenkin lähes ilmainen harrastus.

Huomaa hyvin miten pihalla nämä lapsettomat besserwisserit ovat 2000-luvun lasten elämästä.

Kaveripiiri, sosiaaliset suhteet ja kilpailuhenkisyys ovat ne ainoat asiat jotka pitävät nykyiset lapset urheiluharrastusten parissa.

Siksi juuri joukkuelajit jotka ovat jo yläasteiässä kilpaurheilua johon kuuluvat viikottaiset ottelu/turnausmatkat ovat valtavan suosittuja.

Kahden lapsen jalkapalloharrastusta 6-vuotiaasta lukion loppuun seuranneena muistan yhteensä 60-70-joukkueissa pelanneen lapsen joukosta tasan kaksi jotka eivät selvästikään sopineet kilpailuviettiä vaativaan kontaktilajiin ja lopettivat vanhempien painostuksesta huolimatta jo ala-asteella.

Toisaalta muistan myös melkein parikymmentä hiljaista, kontaktia arastellutta hissukkaa jotka muutaman vuoden harjoittelun jälkeen vetelivät kentällä niin että luut rutisivat ja kävivät vapaa-aikanaankin joukkueesta saadun kaveriporukan mukana elokuvissa ja kotibileissä.

Kyllä, sitähän tämä yhteiskuna janoaa ja haluaa: kilpailevia suorittajia, ja jos vielä tituleerataan hissukaksi, kun sattuu olemaan hieman joukostaan poikkeava suuremmalla ajattelun kapasiteetilla, niin murskaa muut alleen häpeilemättä näissä tilanteissa ja sitä sitten vanhempi polvi hämmästellen ihastelee.

Vit tu että on hieno tämä meidän eurooppalainen maailmamme.

Nuo ovat aivan täysin ihmisluonteeseen liittyviä asioita. Aivan samalla tavalla ihmiset ovat kilvoitelleet jo vuosituhansia ja aivan kaikissa kulttuureissa.

Eikä itseasiassa ole edes pelkästään ihmisyyteen liittyvä piirre. Kaitso vaikka koiranpentujen painia. Siinäkin kilpaillaan, kumpi on vahvempi. 

Vain täydelliset juntit luulevat, että tällaiset ikiaikaiset ilmiöt olisivat syntyneet viime viikolla. Tutustu edes vähän historiaan. 

Sinä olet täydellisen tyhmä juntti, kun jos nostat tietyn ihmisyyteen liittyvän piirteen ylitse muiden, kuin se olisi vertaansa vailla. Tämä sinun ihannoima maailmasi on rakentunut hissukoiden ajattelutyön tuloksista.

Sinä pidit kilpaurheilua jotenkin uutena (jopa niin uutena, että vielä elossa olevat vanhemmat polvet ihmettelevät) ja eurooppalaisena ilmiönä. Tuo kertoo erittäin suuresta sivistymättömyydestä ja sekä historian että ympäröivän maailman ymmärtämättömyydestä. 

Sinä vaikutat vallan sivistymättömältä riehujalta ja typerältä tyhjänmouhkaajalta, kun et osaa tulkita tekstiä ja sen sijaan teet omat johtopäätöksesi oman subjektiivisen kokemukseksi perusteella, joiden nojalla alat solvata vastapuolta.

Tekstissä ei ole mitään, mikä olisi viitannut ajatteltavan kilpaurheilua uutena ilmiönä, vaan kritisoitiin mitä eurooppalainen malli on. Mistä länsimaisen kilpaurheilun juuret ovat? Niin, olympialaisista. Ja missä ne on järjestetty ja milloin? Kyllä! Aivan oikein, mennään jonkin matkaa eurooppalaisessa historiassa taaksepäin antiikin aikaan. Kilpaurheilu kuin nyky-yhteiskunnan rakenteet siinä mallissaan, jossa se tällä hetkellä tunnetaan, on perua tuolta ajalta. Se levisi monen muun vitsauksen lailla myös Pohjolaan, ja täällä hupsu suomalainen vuonna 2023 toteuttaa vielä tuota typerää kilpayhteiskunnan orjamallia, vaikka samaan aikaan nuo rakenteet on kovaa vauhtia murenemassa. Ja mikäli et sitä näe ja kuule, olet joko vammainen tai vain yksinkertaisesti tyhmä. Tai pää totaalisen per seessä.

Olipa fiksua ja toisia solvaamatonta argumentointia. Cicerokin voisi ottaa oppia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän koulun harrastamisen suomenmalli on yksi kuviskerho, johon mahtui 20 ensimmäiseksi ilmoittautunutta.

En ymmärrä miten kuviskerho on yhtäkkiä vaihtoehto joukkueurheilulle mutta onhan toki pannulappujen virkkaaminenkin lähes ilmainen harrastus.

Huomaa hyvin miten pihalla nämä lapsettomat besserwisserit ovat 2000-luvun lasten elämästä.

Kaveripiiri, sosiaaliset suhteet ja kilpailuhenkisyys ovat ne ainoat asiat jotka pitävät nykyiset lapset urheiluharrastusten parissa.

Siksi juuri joukkuelajit jotka ovat jo yläasteiässä kilpaurheilua johon kuuluvat viikottaiset ottelu/turnausmatkat ovat valtavan suosittuja.

Kahden lapsen jalkapalloharrastusta 6-vuotiaasta lukion loppuun seuranneena muistan yhteensä 60-70-joukkueissa pelanneen lapsen joukosta tasan kaksi jotka eivät selvästikään sopineet kilpailuviettiä vaativaan kontaktilajiin ja lopettivat vanhempien painostuksesta huolimatta jo ala-asteella.

Toisaalta muistan myös melkein parikymmentä hiljaista, kontaktia arastellutta hissukkaa jotka muutaman vuoden harjoittelun jälkeen vetelivät kentällä niin että luut rutisivat ja kävivät vapaa-aikanaankin joukkueesta saadun kaveriporukan mukana elokuvissa ja kotibileissä.

Kyllä, sitähän tämä yhteiskuna janoaa ja haluaa: kilpailevia suorittajia, ja jos vielä tituleerataan hissukaksi, kun sattuu olemaan hieman joukostaan poikkeava suuremmalla ajattelun kapasiteetilla, niin murskaa muut alleen häpeilemättä näissä tilanteissa ja sitä sitten vanhempi polvi hämmästellen ihastelee.

Vit tu että on hieno tämä meidän eurooppalainen maailmamme.

Nuo ovat aivan täysin ihmisluonteeseen liittyviä asioita. Aivan samalla tavalla ihmiset ovat kilvoitelleet jo vuosituhansia ja aivan kaikissa kulttuureissa.

Eikä itseasiassa ole edes pelkästään ihmisyyteen liittyvä piirre. Kaitso vaikka koiranpentujen painia. Siinäkin kilpaillaan, kumpi on vahvempi. 

Vain täydelliset juntit luulevat, että tällaiset ikiaikaiset ilmiöt olisivat syntyneet viime viikolla. Tutustu edes vähän historiaan. 

Sinä olet täydellisen tyhmä juntti, kun jos nostat tietyn ihmisyyteen liittyvän piirteen ylitse muiden, kuin se olisi vertaansa vailla. Tämä sinun ihannoima maailmasi on rakentunut hissukoiden ajattelutyön tuloksista.

Sinä pidit kilpaurheilua jotenkin uutena (jopa niin uutena, että vielä elossa olevat vanhemmat polvet ihmettelevät) ja eurooppalaisena ilmiönä. Tuo kertoo erittäin suuresta sivistymättömyydestä ja sekä historian että ympäröivän maailman ymmärtämättömyydestä. 

Sinä vaikutat vallan sivistymättömältä riehujalta ja typerältä tyhjänmouhkaajalta, kun et osaa tulkita tekstiä ja sen sijaan teet omat johtopäätöksesi oman subjektiivisen kokemukseksi perusteella, joiden nojalla alat solvata vastapuolta.

Tekstissä ei ole mitään, mikä olisi viitannut ajatteltavan kilpaurheilua uutena ilmiönä, vaan kritisoitiin mitä eurooppalainen malli on. Mistä länsimaisen kilpaurheilun juuret ovat? Niin, olympialaisista. Ja missä ne on järjestetty ja milloin? Kyllä! Aivan oikein, mennään jonkin matkaa eurooppalaisessa historiassa taaksepäin antiikin aikaan. Kilpaurheilu kuin nyky-yhteiskunnan rakenteet siinä mallissaan, jossa se tällä hetkellä tunnetaan, on perua tuolta ajalta. Se levisi monen muun vitsauksen lailla myös Pohjolaan, ja täällä hupsu suomalainen vuonna 2023 toteuttaa vielä tuota typerää kilpayhteiskunnan orjamallia, vaikka samaan aikaan nuo rakenteet on kovaa vauhtia murenemassa. Ja mikäli et sitä näe ja kuule, olet joko vammainen tai vain yksinkertaisesti tyhmä. Tai pää totaalisen per seessä.

Olipa fiksua ja toisia solvaamatonta argumentointia. Cicerokin voisi ottaa oppia. 

Etpäs tiennyt enää kuinka jatkaa. Ähäkutti.

Mutta jatkakaa vaan niissä trikoissa ja rahavaikeuksissanne hikoilua.