Miten akateemisen perheen lapset eroavat duunariperheen lapsista? Miten niin on vaikeaa sopeutua

voi lapsiparkoja missä epävarmassa ympäristössä elävät, jos äiti kyselee nettipalstoilla tällaisia :(

terve kohotus pienestä pitäen auttaa kummasti.

Se on varmaan se tietyntyyppinen suhtautuminen maailmaan ja ilmiöihin.



Avoimempi ja kyseenalaistavampi...perheen kommunikaatio kokonaisuudessaan on rakentunut monitasoisemmin.



Ja toi mun vastaukseni tahtoo sanoa, että keskimäärin :)



Kyllä se varmaan sellaseen näkökulmaan ja ajatusten suuntaamiseen liittyy...

Että akateemisten lapsien leikkimökki maksaa saman verran kuin duunarilasten koti.

Siitä on hyvä lähteä.

Että akateemisten lapsien leikkimökki maksaa saman verran kuin duunarilasten koti.

Siitä on hyvä lähteä.

Se ei todellakaan ole synonyymi hyväpalkkaiselle. Todellakin monet duunari tienaavat todella paljon paremmin kuin me. Ei koulutus tarkoita automaattisesti hyvää palkkaa, katsos kun kaikki akateemiset eivät ole esim. lääkäreitä.

Ne on aina valinneet vuokra-asumisen ja lahjoittaneet rahaa pois.



Ei mun lapsuudessani ole materia näkynyt millään tavoin. Päin vastoin!



Ajatelkaa nyt vaikka Hämeen-Anttiloita. Asuvat Korson Mikkolassa :)



Kyllä se ajatteluun ja kyseenalaistamiseen liittyy munkin mielestäni.

tiedon- ja keskustelunhalusta, kiinnostuneisuudesta erilaisiin asioihin ja ilmiöihin.



Ja akateemisissa perheissä yleensä arvostetaan koulutusta enemmän, se näkyy lasten suhtautumisessa koulunkäyntiinkin (tämä on toki vain yleistys, poikkeuksia on kumpaankin suuntaan)

Duunarilasten koti on todella usein suurempi ja arvokkaampi kuin akateemisten lasten. Miksikö? Duunarit osaavat yleensä itse rakentaa ja paneutuvatkin siihen sillä aikaa, kuin me akateemiset keskitymme sublimoimaan elämäntuskaamme syvällisissä vaan ah-ei-mihinkään johtavissa keskusteluissamme tai keskiviikkoillan konserteissa.



Joten unohdetaanpa nuo talo- ja varallisuusnäkökohdat.

ei liity. Nimim. FM ja TkT -perhe.

ole suurin osa ns. nousukkaita, jotka ajelevat katumaastureilla ja rakentavat identiteettiään ulkokohtaisin keinoin.



Siihen ei liity analyyttisyys tai äly mitenkään :)

äläkä mieti tuollaisia asioita turhaan. Opetat lapsille hyviä arvoja ja avarakatseisuutta. Sekä kannustat heitä koulunkäynnissä ja muutenkin.



Anna tämän akat. ja muut jaottelun painua unholaan omalla kohdallasi, teet näin palveluksen kaikille.

mutta varakkaammissa perheissä lapset ovat paljonkokonempia maailman matkaajia ja ovat kokeneempia monessa muussain asiassa.



Esimerkiksi ovat tottuneet syömään ravintolassa ja ovat käyneet monessa paikassa, jossa köyhillä ei ole varaa.



usein akateemisuus tarkoittaa paremmin toimeen tulemista kuin että on siivoojan lapsi.



Itselläni on vienyt 20 vuotta saada paremmista perheistä tulleet lapset kiinni näissä asioissa. Nyt 40 vuotiaana olen lähes samalla viivalla monesa asiassa.



Mutta kyllä oli pirun vaikeaa 28 vuotiaana, kun ei juuri ymmärtänyt paremmista perheistä tulleiden puhetta.



Maailma on vain erittäin erilainen, jos perheen vuositulot ovat 100 000+ €/a tai 40 000 €/a.

mä oon akateeminen, mies duunari.



Eilen käytiin katsomassa kesäteatterissa lastennäytelmä: "komedia! tää on komedia, kun saa nauraa!" poika 4v tunnisti.



tänään sama poika opetteli käyttämään sähköporakonetta, ihan oikeaa sellaista.



näköjään elämään mahtuu monenlaista, hyvä niin :)



ps. meidän leikkimökki oli ilmainen ja meidän kotikin on niin halpa,että sijoitusasuntommekinn oon melkein saman hintainen

kyse ei sinänsä ole itsetunnosta eikä "rentoudesta" tai kireydestä. EI myöskään kyseenalaistamisesta sinänsä (perussuomalaisetkin kyseenalaistaa ja kouluttautumista voidaan myös vastustaa kyseenalaistamalla joitain yhteiskunnan perusodotuksia).



Ensi alkuun kyse on siitä, että kotona on väkeä, joka on tottunut hakeaman tietoa ja osaa opastaa aloittelevaa koululaista siinä. Tietää, mikä on tavoitteena kun alakouluaisen pitäisi tehdä portfolio tai tutkielma. Tietää, miten siihen päästään ja osaa neuvoa lastaan. Ennen vanhaan tämä tarkoitti sitä, että hyllystä löytyi tietosanakirja, nykyään sitä, että wikipediaa osataan täydentää sellaisilla painetuilla tai nettilähteillä, joiden provenienssi on tiedossa.



Myöhemmin on kyse siitä, että on nähnyt ja kokenut sellaisia asioita, joita akateemisissa piireissä arvostetaan. Tuntee luontoa, osaa liikkua ja elää terveellisesti, on ollut ulkomailla, osaa käyttäytyä ravintolassa ja kutsuilla, ymmärtää ettei proffan vastaanotolle tulla pipo päässä jne. Ja ennen kaikkea tietää miten selvitään siitä, jos jostain syystä ei tiedä, miten jossain tilanteessa pitäisi käyttäytyä.

Meidän perheemme kommunikaatio ei ole rakentunut ollenkaan monitasoisesti. Olenkin aina kärsinyt siitä. Haluaisin myös tarkastella maailman ilmiöitä keskustellen mieheni kanssa. Ei onnistu. Miestäni ei moinen keskustelu yleensä kiinnosta tippaakaan.



Olen aina ajatellut, että kommunikaatiovaikeudet mieheni kanssa johtuvat siitä, että hän on mies ja siitä, että hänet on kasvattanut miesyksinhuoltaja, joka on henkisesti kärsinyt kovia. Ehkä tämä johtuukin sitten mieheni lapsuudenperheen ei-akateemisuudesta.



Ilmeisesti mieheni duunaritausta on vetänyt perhettämme duunariuteen päin. Enpä ole tullutkaan tätä ajatelleeksi. Minulla olisi nyt aika suuri urakka edessä, jos haluaisin kasvattaa lapseni akateemisesti ajatteleviksi. Tähän kyllä pitäisi panostaa.



Luen mielelläni lisääkin kommenttejanne.



ap

"Todellista sivistystä on olla lokeroimatta itseään ja muita taustojen ym. asioiden perusteella.

Muiden ihmisten ylenkatsominen on varma todiste heikosta sivistyksestä. "



Olen aika pöyristynyt siitä miten ihmiset lokeroivat toisiaan ja kuvittelevat sen vielä olevan jotenkin sivistynyttä ja fiksua keskustelua. Tai että pitäisi nolostua vanhempien ammateista??? Huh Huh.



Ihmettelee akateeminen duunariperheen lapsi

Joo, akateemisuuden asteessa on todellakin eroja mielestäni. Yliopisto on eri asia kuin esim. kauppakorkeakoulu. Yliopiston gradut ovat suurin piirtein sama asia kuin kauppakorkean väitöskirjat, esimerkiksi.

Yliopistolla oppii sivistystä ihan eri tavalla. Esim. dippainssejä tunnen useampia, jotka eivät tunne EDES NIMELTÄ maailmankirjallisuuden klassikkoja, ole kuulleet vaikka nyt psykologian perusteorioista, eivät tunne historiaa jne. Lisäksi ovat hyvin kritiikittömiä, kaikenlaiseen huuhaaseen uskotaan tosi helposti.

Oletan, että tuo johtuu siitä, että oma opiskeluala ei ole yleissivistävä, ja siitä että se usein on ns. mitattavaa tiedettä, eikä kriittisyys ole niin tärkeää kuin humanistisilla aloilla. Mitattavassa tieteessähän asiat pystytään todistamaan, kun taas humanistisilla aloilla kohti totuutta päästään vain jatkuvan kyseenalaistamisen ja kritiikin kautta.

ja niiden perusteella kyse olisi kotoisuudesta ja rentoudesta. Lapsilla, jotka kasvavat hienostuneiden pöytätapojen, pitkien päivälliskeskustelujen ja konserttien keskuudessa, esim. tällaisia sisältävät työelämätilanteet sujuvat rennosti ja luontevasti. Omat vahvuudet ja näkemykset on helppo tuoda esiin, kun tietää tarkalleen, miten kuuluu käyttäytyä. Siksi uralla eteneminen vaatii vähemmän ponnisteluja.



Lisäksi keskustelunaiheita muiden hyväosasten kanssa on helppoa; "ai, tekin purjehditte lapsena kesäisin, käveittekö paikassa X? Minkälaisen puheen isäsi piti rippijuhlissa? Muistan aina, miten omani kehotti tekemään niin ja näin".



Duunaritaustaisilla mukana kulkee elinikäinen vierauden tunne, kokemus siitä, että on jonkun toisen vaatteissa. Ja sama kokemus jatkuu, kun palaa lapsuuden kotiin, missä ruoka syödään tv:n ääressä (mikä voi olla iso ja kallein markkinoilla!) ja kukin lähtee askareisiinsa, kun on ruokailunsa saanut valmiiksi.



Tällaisia asioita. Ei ole kyse materiaalista, vaan elämäntapaeroista.

pohtimaan vastaantulevia ilmiöitä ylätasolla, liittyy perheemme "kulttuuriin" ja yhteisiin kiinnostuksenkohteisiin.



Lapset pyrkivät automaattisesti luokittelemaan asioita ja olosuhteita niitä selittävien kategorioiden alle ja löytämään syitä kategorioille yhteiskunnasta tai vaikkapa biologiasta.



Keskustelukultturi on myös sen kaltainen, että asioiden tuomitsemista ei esiinny. Ilmiöitä pohditaan neutraalisti ja itsensä ulkopuolelta käsin :)



Joku tästä viestistä varmaankin ärsyyntyy ja etsii ehkäpä muutaman kirjoitusvirheenkin ;)



Tarkoituksenani oli kuitenkin avata sitä, miksi lastemme on ehkäpä helpompi sitten aikanaan solahtaa tietyntyyppisen ajattelun maailmaan.

Edellistä viestiä kirjoittaessani oli tullut monta lisääkin. Kiitos vielä niistäkin.



Olette todella valottanut hyvin asiaa. Tietäminen, oppiminen, tiedonhaku, tiedon analysointi siis kunniaan. Koulutuksen tärkeyttä korostettava ja osallistuttava sopivasti lapsen koulunkäyntiin. Käytöstavat kunniaan. Näin olen teiltä oppinut.



Kunpa miehenikin innostuisi näistä kasvatusperiaatteista. Hänen lapsuutensa vaan on ollut niin erilainen.



ap