Työnantaja sanoo, että töihin on tultava vaikka lemmikki lopetetaan maanantaina
Koitin olla avoin pomolle ja sanoin, että maanantaina en haluaisi enää tulla iltapäivällä töihin kun rakas lemmikki lopetetaan aamupäivällä. Pomo ja myös hänen esimies sanoivat, että kissat ja koirat ei kiinnosta, töihin on tultava. Olen ihan rikki. Mitä sanoisitte pomolle?
Kommentit (91)
Sanoisin pomolle, että tulen tiistaina ja että jos hänellä on yhtään itsesuojeluvaistoa niin hänen ei kannata silloin olla paikalla. Koska käyn tuomassa kamat toimistolle ja sitten ette näe minua enää.
Nyt on paljon kevät flunssaa liikkeellä..
Minä ottaisin lopputilin ja en menisi töihin irtisanomisaikana. Sen verran vtuttaisi tuollainen.
Ei sinun tarvitse sanoa pomolle mitään. Sairaslomaa saa myös psyykkisistä syistä, jos ei jaksa mennä töihin esimerkiksi surun takia ja vaan itkettää.
T. Lääkäriasemalla hoitajana
Ainahan naiset noita tunteellisia tekosyitä keksii että voi yrittää luistaa töistä ja kuvittelee saavansa vielä palkkaa vaikka ei tee töitä. Tässä on kanssa yksi syy minkä takia naisia ei haluta palkata kun naiset eivät oikeastaan halua tehdä töitä
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun tarvitse sanoa pomolle mitään. Sairaslomaa saa myös psyykkisistä syistä, jos ei jaksa mennä töihin esimerkiksi surun takia ja vaan itkettää.
T. Lääkäriasemalla hoitajana
Tämähän parantaa naisten mainetta työelämässä kun nyt jo kritisoidaan naisten jatkuvaa saikuttamista ja täällä neuvotaan saikuttamaan lisää.
No miksei sitä lemmikkiä jo lopetettu, vaan vielä tuotiin kotiin kärsimään? Oletan siis, että päätös lopettamisesta tehtiin eläinlääkärikäynnillä.
Sulla on pari päivää aikaa tottua ajatukseen ja rauhoitella itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Ainahan naiset noita tunteellisia tekosyitä keksii että voi yrittää luistaa töistä ja kuvittelee saavansa vielä palkkaa vaikka ei tee töitä. Tässä on kanssa yksi syy minkä takia naisia ei haluta palkata kun naiset eivät oikeastaan halua tehdä töitä
Meillä töissä yhden vajaa 30-vuotiaan miehen altzhaimerintautia pitkään sairastanut mummo kuoli ja hemmo oli viikon pois töistä, ei siis edes kysynyt käykö se, vaan ilmoitti vaan kaikille työkavereille, ettei tule. Mun mies kuoli perjantaina ja menin maanantaina normaalisti töihin. Ja kun isäni kuoli, kiiruhdin kuolinvuoteelta suoraa töihin. Ilmoitin myöhästyväni (ja syyn siihen) ja tulin 2 tuntia myöhässä töihin. En usko, että sukupuolella on tässä kohtaa merkitystä. Ennemminkin tavassa käsitellä asioita, luonteenpiirteistä, tempperamentitä jne. Olen siis nainen, ikää 45 v.
En tiedä miten suhtautuisin koiran lopettamiseen ja siitä johtuvaan poissaoloon jos olisin työnantaja. Riippuu kaiketi työtäkin. Palkatonta nyt varmaan voisi antaa, en osaa sanoa. Mulla ei edes ole lemmikkejä.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin pomolle, että tulen tiistaina ja että jos hänellä on yhtään itsesuojeluvaistoa niin hänen ei kannata silloin olla paikalla. Koska käyn tuomassa kamat toimistolle ja sitten ette näe minua enää.
Pomosi on vaan iloinen päästessään sinusta eroon, ja kaikilla työpaikalla on kivempaa.
Miksi et lähtisi jo heti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan naiset noita tunteellisia tekosyitä keksii että voi yrittää luistaa töistä ja kuvittelee saavansa vielä palkkaa vaikka ei tee töitä. Tässä on kanssa yksi syy minkä takia naisia ei haluta palkata kun naiset eivät oikeastaan halua tehdä töitä
Meillä töissä yhden vajaa 30-vuotiaan miehen altzhaimerintautia pitkään sairastanut mummo kuoli ja hemmo oli viikon pois töistä, ei siis edes kysynyt käykö se, vaan ilmoitti vaan kaikille työkavereille, ettei tule. Mun mies kuoli perjantaina ja menin maanantaina normaalisti töihin. Ja kun isäni kuoli, kiiruhdin kuolinvuoteelta suoraa töihin. Ilmoitin myöhästyväni (ja syyn siihen) ja tulin 2 tuntia myöhässä töihin. En usko, että sukupuolella on tässä kohtaa merkitystä. Ennemminkin tavassa käsitellä asioita, luonteenpiirteistä, tempperamentitä jne. Olen siis nainen, ikää 45 v.
En tiedä miten suhtautuisin koiran lopettamiseen ja siitä johtuvaan poissaoloon jos olisin työnantaja. Riippuu kaiketi työtäkin. Palkatonta nyt varmaan voisi antaa, en osaa sanoa. Mulla ei edes ole lemmikkejä.
Mitä työtä teet?
Ei minunkaan esimieheni meinannut päästää äitini hautajaisiin. Luottamusmies sai puhuttua asian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun tarvitse sanoa pomolle mitään. Sairaslomaa saa myös psyykkisistä syistä, jos ei jaksa mennä töihin esimerkiksi surun takia ja vaan itkettää.
T. Lääkäriasemalla hoitajana
Tämähän parantaa naisten mainetta työelämässä kun nyt jo kritisoidaan naisten jatkuvaa saikuttamista ja täällä neuvotaan saikuttamaan lisää.
Miksi kenenkään pitäisi asettaa työ aina etusijalle? Jos jollakulla on surua ja olisi poissa yhden työpäivän työstääkseen asiaa, kai se on kaikille parasta, että työpaikalla ei ole ihminen, joka ei kykene keskittymään työhönsä? Onko kiva katsoa ja kuunnella itkevää ihmistä?
Työnantaja ei päätä tällaisista asioista. Jos et ole työkykyinen, haet sairaslomaa. Jos olet työkykyinen, menet töihin. Ei ole vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan naiset noita tunteellisia tekosyitä keksii että voi yrittää luistaa töistä ja kuvittelee saavansa vielä palkkaa vaikka ei tee töitä. Tässä on kanssa yksi syy minkä takia naisia ei haluta palkata kun naiset eivät oikeastaan halua tehdä töitä
Meillä töissä yhden vajaa 30-vuotiaan miehen altzhaimerintautia pitkään sairastanut mummo kuoli ja hemmo oli viikon pois töistä, ei siis edes kysynyt käykö se, vaan ilmoitti vaan kaikille työkavereille, ettei tule. Mun mies kuoli perjantaina ja menin maanantaina normaalisti töihin. Ja kun isäni kuoli, kiiruhdin kuolinvuoteelta suoraa töihin. Ilmoitin myöhästyväni (ja syyn siihen) ja tulin 2 tuntia myöhässä töihin. En usko, että sukupuolella on tässä kohtaa merkitystä. Ennemminkin tavassa käsitellä asioita, luonteenpiirteistä, tempperamentitä jne. Olen siis nainen, ikää 45 v.
En tiedä miten suhtautuisin koiran lopettamiseen ja siitä johtuvaan poissaoloon jos olisin työnantaja. Riippuu kaiketi työtäkin. Palkatonta nyt varmaan voisi antaa, en osaa sanoa. Mulla ei edes ole lemmikkejä.
Ei lähiomainen tarkoita sitä että rakastaa ja suree.
Helpottiko kun kuolivat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan naiset noita tunteellisia tekosyitä keksii että voi yrittää luistaa töistä ja kuvittelee saavansa vielä palkkaa vaikka ei tee töitä. Tässä on kanssa yksi syy minkä takia naisia ei haluta palkata kun naiset eivät oikeastaan halua tehdä töitä
Meillä töissä yhden vajaa 30-vuotiaan miehen altzhaimerintautia pitkään sairastanut mummo kuoli ja hemmo oli viikon pois töistä, ei siis edes kysynyt käykö se, vaan ilmoitti vaan kaikille työkavereille, ettei tule. Mun mies kuoli perjantaina ja menin maanantaina normaalisti töihin. Ja kun isäni kuoli, kiiruhdin kuolinvuoteelta suoraa töihin. Ilmoitin myöhästyväni (ja syyn siihen) ja tulin 2 tuntia myöhässä töihin. En usko, että sukupuolella on tässä kohtaa merkitystä. Ennemminkin tavassa käsitellä asioita, luonteenpiirteistä, tempperamentitä jne. Olen siis nainen, ikää 45 v.
En tiedä miten suhtautuisin koiran lopettamiseen ja siitä johtuvaan poissaoloon jos olisin työnantaja. Riippuu kaiketi työtäkin. Palkatonta nyt varmaan voisi antaa, en osaa sanoa. Mulla ei edes ole lemmikkejä.
Ei kuulosta millään tasolla terveeltä oikein KIIRUHTAA töihin isän kuolinvuoteelta. Et sinä niin korvaamaton ole kuin luulet.
Mun serkku otti sairaslomaa, kun hänen koira jouduttiin lopettamaan tapaturman takia.
Yritä jaksaa. Mene töihin ja ota lemmikin kuva mukaan. Voit muistella sitä työpöydän äärellä aina välillä.
Ota palkatonta vapaata, lemmikin kuolema ei ole syy palkalliseen vapaaseen.
Höpö höpö.