Tekeekö terapia ihmisistä narsisteja?

Tai en ajattele, että varsinaisesti tekisi. Mutta vahvistaako terapia ihmisen narsistisia piirteitä? Voiko se vahvistaa niitä liikaa, häiriöksi asti?

Miesasiamies. Tiedämme kyllä että haluisitte kovasti saada naiset takaisin keittiöön suut supussa ja antamaan vihkeästi voihkien. Ikävä kyllä olemme nykyajassa. Naisella on oikeus hakea apua.

Vierailija kirjoitti:

Tai en ajattele, että varsinaisesti tekisi. Mutta vahvistaako terapia ihmisen narsistisia piirteitä? Voiko se vahvistaa niitä liikaa, häiriöksi asti?

Älysin terapiassa eläneeni äidin elämää. Äiti taas eli mummon toivomaa arkea. Tajusin hyvän sään aikana katkaista haitallisen kierteen.

Olen nainen. Avun hakeminen on hyvä asia. Enemmän mietin sitä, että miten terapia toimii. Onko tuollainen mahdollista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen. Avun hakeminen on hyvä asia. Enemmän mietin sitä, että miten terapia toimii. Onko tuollainen mahdollista.

Ap

Riippuu terapeutin suuntautuksesta. Kotioloissakin voi terapioida itseään. Ihan mikä itselleen sopii. Joskus terapia auttaa acaamaan silmiä. "Ahaa, oonkin ollu mulkku!"

Terapia ei tee ihmisistä narsisteja. Oikea narsisti taas tuskin hakeutuu terapiaa. Psykopaattien kohdalla terapia voi ilmeisesti olla haitallista eli oppivat vain manipuloimaan paremmin.

Auttoi purkamaan myrkyllisen narsismin, opetti tervettä itsekkyyttä.

Persoonallisuushäiriöt syntyy lapsuudessa, narsismi ei ole niin kuin flunssa että voi tulla milloin vain.

Olen huomannut, että moni joka on käynyt terapiassa muuttuu hyvin "minäkeskeiseksi" eli alkaa tuomaan esille itseään. En osaa selittää, mutta minä-puhe lisääntyy. Alkavat jotenkin kuvitella, että kaiken mitä itse kokee on sanottava ääneen eikä valkoisia valheita enää tarvi käyttää. Esimerkiksi jos ei halua lähteä johonkin tätä tuodaan esille korostetusti, kun aiemmin saattoivat heittää jonkin tekosyyn tapaisen. En tiedä onko kuvaus narsisti, mutta joku minäkorostus lisääntyy. 

Vierailija kirjoitti:

Narsismi ei ole sama asia kuin itseensä keskittyminen, vaan narsismi on sitä, että ei kestä itseensä kohdistuvaa kritiikkiä, ei aidosti edes kykene itsereflektioon defenssiensä vuoksi, ja luomkuvitteellisia minäkuvia, joilla korjaa heikkouksiaan mielessään. Terapia ei aiheuta tällaisia. Aiheittaako terapia itsensä tarkastelua? Toivon mukaan, ja usein kyllä.

No sitten minun pitää miettiä tätä toisesta näkökulmasta. Toisen käytös kun muuttui terapian alkamisen myötä röyhkeämmäksi ja kyky peiliin katsomiseen on kadonnut täysin. Yritän hakea selitystä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että moni joka on käynyt terapiassa muuttuu hyvin "minäkeskeiseksi" eli alkaa tuomaan esille itseään. En osaa selittää, mutta minä-puhe lisääntyy. Alkavat jotenkin kuvitella, että kaiken mitä itse kokee on sanottava ääneen eikä valkoisia valheita enää tarvi käyttää. Esimerkiksi jos ei halua lähteä johonkin tätä tuodaan esille korostetusti, kun aiemmin saattoivat heittää jonkin tekosyyn tapaisen. En tiedä onko kuvaus narsisti, mutta joku minäkorostus lisääntyy. 

Voisihan se olla tällaistakin. Käytin turhaan niin voimakasta sanaa.

Ap

Selittäisi miksi nykyään on niin paljon narsisteja.

No tottahan toki. Kaikkihan ovat muutenkin narsisteja jotka sanovat naiselle ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsismi ei ole sama asia kuin itseensä keskittyminen, vaan narsismi on sitä, että ei kestä itseensä kohdistuvaa kritiikkiä, ei aidosti edes kykene itsereflektioon defenssiensä vuoksi, ja luomkuvitteellisia minäkuvia, joilla korjaa heikkouksiaan mielessään. Terapia ei aiheuta tällaisia. Aiheittaako terapia itsensä tarkastelua? Toivon mukaan, ja usein kyllä.

No sitten minun pitää miettiä tätä toisesta näkökulmasta. Toisen käytös kun muuttui terapian alkamisen myötä röyhkeämmäksi ja kyky peiliin katsomiseen on kadonnut täysin. Yritän hakea selitystä.

Ap

Yli korostunut rajojen asettaminen. Osaava terapeutti kiinnittää huomiota tähän. Voithan säkin sanoa et hei ota iisimmin.

Ei varmasti yleensä tee, mutta kyllä voi tehdä ihmisestä myös hyvin itsekeskeisiä. Huono terapia siis, missä potilas sairastuu entisestään. Tunnen tapauksen, joka kävi huonossa terapiassa pitkään nuorena ja siellä häntä kuunneltiin ja lohdutettiin kyseenalaistamatta tai kehottamatta miettimään asioita oikeassa valossa. Nuori nainen kehitti siellä valemuistoja ja traumoja, joiden vuoksi koki tarvitsevansa lisää terapiaa. Ihminen, joka ei varmasti ollut kokenut asioita siten kuin myöhemmin väitti eikä suurinta osaa tapahtumista ollut ollenkaan sillä tavalla tapahtunutkaan. Rohkaistiin täysin keksimään "oma totuutensa" ja uskomaan siihen. Nyt sitten elää sen mukaisesti ja on epävakaa persoonallisuushäiriö ja valtava taakka valemuistoista ja hirvittävä epäoikeudenmukaisuuden kokemus, mihin ei oikein kukaan voi auttaa paitsi ehkä sitten oikeanlainen terapia. Mutta sellaistahan ei ole tullut vastaan kun järkevät terapeutit eivät enää kelpaa, suurin osa terapeuteista kun ei hänen mukaansa häntä ymmärrä. Vain nämä peesaajat kelpaavat eivätkä edistä mitään hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen. Avun hakeminen on hyvä asia. Enemmän mietin sitä, että miten terapia toimii. Onko tuollainen mahdollista.

Ap

Riippuu terapeutin suuntautuksesta. Kotioloissakin voi terapioida itseään. Ihan mikä itselleen sopii. Joskus terapia auttaa acaamaan silmiä. "Ahaa, oonkin ollu mulkku!"

Justiinsa näin! Mutta villi veikkaukseni on, että näin tapahtuu aika harvoin: että tajutaan, että minussa itsessäni on valtavasti huonoja puolia, jotka ovat aiheuttaneet monille ikävyyksiä eikä päinvastoin.

Monet narsistit eivät vaikuta itsekeskeisiltä, joten tuollainen ajattelu voi ajaa harhaan. Eivät he tyhmiä ole, ja monella narsistilla on hyvin epäitsekeskeinen imago.

Vierailija kirjoitti:

Selittäisi miksi nykyään on niin paljon narsisteja.

Terveiden rajojen asettaminen on itsekästä? Noni.

Vierailija kirjoitti:

Ei varmasti yleensä tee, mutta kyllä voi tehdä ihmisestä myös hyvin itsekeskeisiä. Huono terapia siis, missä potilas sairastuu entisestään. Tunnen tapauksen, joka kävi huonossa terapiassa pitkään nuorena ja siellä häntä kuunneltiin ja lohdutettiin kyseenalaistamatta tai kehottamatta miettimään asioita oikeassa valossa. Nuori nainen kehitti siellä valemuistoja ja traumoja, joiden vuoksi koki tarvitsevansa lisää terapiaa. Ihminen, joka ei varmasti ollut kokenut asioita siten kuin myöhemmin väitti eikä suurinta osaa tapahtumista ollut ollenkaan sillä tavalla tapahtunutkaan. Rohkaistiin täysin keksimään "oma totuutensa" ja uskomaan siihen. Nyt sitten elää sen mukaisesti ja on epävakaa persoonallisuushäiriö ja valtava taakka valemuistoista ja hirvittävä epäoikeudenmukaisuuden kokemus, mihin ei oikein kukaan voi auttaa paitsi ehkä sitten oikeanlainen terapia. Mutta sellaistahan ei ole tullut vastaan kun järkevät terapeutit eivät enää kelpaa, suurin osa terapeuteista kun ei hänen mukaansa häntä ymmärrä. Vain nämä peesaajat kelpaavat eivätkä edistä mitään hyvää.

Mistä sä tiedät naisen traumoista? Ootko elänyt lapsesta saakka hänen rinnallaan?

Mahdoton tällaisiin on mitään sanoa tai kantaa ottaa. Vikaa voi olla molemmissa tai vain toisessa, mistäs sitä täällä tietää kun ei ole ollut kärpäsenä katossa. Tämä on vain ap:n eli toisen osapuolen kokemus.