Tekeekö terapia ihmisistä narsisteja?

Ei. Jos se eheyttää, hyvä. Jos joku tietty terapiamuoto rikkoisi, se ei kannata. Ymmärtävä tapa on hyvä. Osa ei huomaa jos on narsku tai asperger (mikä on outoa), mutta silloin ihmiset kaikkoavat varmaan lopulta. Alkoholi? Traumat? Ohjelmoitu?

Vierailija kirjoitti:

Mahdoton tällaisiin on mitään sanoa tai kantaa ottaa. Vikaa voi olla molemmissa tai vain toisessa, mistäs sitä täällä tietää kun ei ole ollut kärpäsenä katossa. Tämä on vain ap:n eli toisen osapuolen kokemus.

Nythän on valloillaan somessa valtava terapiavastaisuus kampanja. Vanhoja arvoja tahdotaan palauttaa takaisin. Tyylin älä puhu vaan tee. Mielellään niin ettei just naiset uskaltaisi tuoda ongelmiaan esiin.

HUOOOOH miksi tän pitää olla tämmöinen mt-palsta nykyään. Kyllä ennen oli paremmin edes jotkut asiat :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsismi ei ole sama asia kuin itseensä keskittyminen, vaan narsismi on sitä, että ei kestä itseensä kohdistuvaa kritiikkiä, ei aidosti edes kykene itsereflektioon defenssiensä vuoksi, ja luomkuvitteellisia minäkuvia, joilla korjaa heikkouksiaan mielessään. Terapia ei aiheuta tällaisia. Aiheittaako terapia itsensä tarkastelua? Toivon mukaan, ja usein kyllä.

No sitten minun pitää miettiä tätä toisesta näkökulmasta. Toisen käytös kun muuttui terapian alkamisen myötä röyhkeämmäksi ja kyky peiliin katsomiseen on kadonnut täysin. Yritän hakea selitystä.

Ap

Itsekin tiedän yhden tällaisen henkilön. Hän oli koko ikänsä laittanut toiset itsensä edellä, ollut suoraan sanottuna ihan kynnysmatto. Terapian myötä hän alkoi ymmärtää tämän ja hetkeksi asia heilahti ihan toiseen äärilaitaan. Kyllä se siitä sitten tasoittui ajan myötä, mutta alkuun oli ero aika hurja varsinkin kun vertasi aiempaan.

Kyky katsoa peiliin vaikuttaa kadonneella myös siksi, että terapiassa sitäkin joutuu pakosti tekemään. Voi tulla hyvin herkäksi omien vikojensa suhteen, kun niitä joutuu käymään läpi pohjamutia myöten.

Kaikilla on pinttyneitä ajatuksia siitä mikä on oikein ja mikä väärin. Sinullakin ap luultavasti. Ei pahuuttaan, mutta esim lapsuudenkodista opittuna. Terapiassa kumppani voi ruveta kyseenalaistamaan näitä "itsestäänselvyyksiä" ja se ei luonnollisesti tunnu kumppanista aina kivalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäisi miksi nykyään on niin paljon narsisteja.

Terveiden rajojen asettaminen on itsekästä? Noni.

Tässähän ei nyt ollut puhe terveiden rajojen asettamisesta. Se olisi sananmukaisesti tervettä, eikä sitä tietenkään kukaan vastusta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei. Jos se eheyttää, hyvä. Jos joku tietty terapiamuoto rikkoisi, se ei kannata. Ymmärtävä tapa on hyvä. Osa ei huomaa jos on narsku tai asperger (mikä on outoa), mutta silloin ihmiset kaikkoavat varmaan lopulta. Alkoholi? Traumat? Ohjelmoitu?

Tosiaan terapia suuntauksia on lukuisia. Omaisten tulisi avoimemmin ottaa osaa asiakkaan käynteihin. Valtaosan läheisiä ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Terapia ei tee ihmisistä narsisteja. Oikea narsisti taas tuskin hakeutuu terapiaa. Psykopaattien kohdalla terapia voi ilmeisesti olla haitallista eli oppivat vain manipuloimaan paremmin.

Tämä. Narsismiin kuuluu se että vikansa projisoi muihin. Narsisti ei mene terapiaan vaan yrittää passittaa sinne toisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Jos se eheyttää, hyvä. Jos joku tietty terapiamuoto rikkoisi, se ei kannata. Ymmärtävä tapa on hyvä. Osa ei huomaa jos on narsku tai asperger (mikä on outoa), mutta silloin ihmiset kaikkoavat varmaan lopulta. Alkoholi? Traumat? Ohjelmoitu?

Tosiaan terapia suuntauksia on lukuisia. Omaisten tulisi avoimemmin ottaa osaa asiakkaan käynteihin. Valtaosan läheisiä ei kiinnosta.

Minä itse asiassa pyysin saada tavata terapeutin. Terapeutti ei suostunut. En ollut yllättynyt, sillä olen jo aiemmin hoitoketjussa huomannut, että kaikki tahot, sairaanhoitajasta, lääkäriin ja terapeuttiin vastustavat omaisten kuulemista.

Ihmettelen tuota omaisten jättämistä ulkopuolelle. Aivan kuin asiakas eläisi irtonaisena muusta maailmasta.

Ap

Minulla on tuttu, joka valittaa koko ajan, kuinka niin ja niin moni on kiusannut häntä. Hän käy jo viittäkymppiä, mutta yhä edelleen hän kokee, että häntä kiusataan. Silti hän ei huomaa, että hän osaa itsekin olla hyvin piikikäs ja rasittava ihminen. Minullekin hän on heitellyt törkeyksiä monet kerrat. Kun vihdoin huomautin hänelle tästä ja kysyin, miksi olet käyttäytynyt niin ikävästi minua kohtaan, hän ei vastannut esittämiini kysymyksiin, vaan alkoi antaa ympäripyöreitä vastauksia ja syyttää minua. Sanoin hänelle, että kyllä minuakin on mollittu, mutta että myös minä olen ollut mollaavana osapuolena. Hän kysyi minulta, miksi puran muilta ihmisiltä kokemiani pettymyksiäni häneen. Pointtini oli kylläkin se, että hänkin oppisi tajuamaan, että hän ei ole mikään pulmunen, että hänkin osaa heittäytyä veemäiseksi ihmiseksi. Ei mennyt jakeluun. Minä olin meistä kahdesta se, joka suhtautuu häneen negatiivisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla on pinttyneitä ajatuksia siitä mikä on oikein ja mikä väärin. Sinullakin ap luultavasti. Ei pahuuttaan, mutta esim lapsuudenkodista opittuna. Terapiassa kumppani voi ruveta kyseenalaistamaan näitä "itsestäänselvyyksiä" ja se ei luonnollisesti tunnu kumppanista aina kivalta.

Sitten kun se terapiasa käymätön tajuaa että okei, tämä minun pinttynyt ja vanha ideani siitä miten asioiden kuuluisi olla, saattaakin olla ei niin hyvä juttu, niin sitten se suututtaa ja nolottaa ja aiheuttaa siilipuolustusta. Siksi vois olla ap sinullekin hyvä tilaisuus tässä kohtaa elämää aloitteellisesti kyseenalaistaa juttuja itsekin. Silloin ei tunne itseään yhtä tontuksi kun kumppani alkaa avautua asioista jotka ovat hiertäneet.

Vierailija kirjoitti:

Narsismi ei ole sama asia kuin itseensä keskittyminen, vaan narsismi on sitä, että ei kestä itseensä kohdistuvaa kritiikkiä, ei aidosti edes kykene itsereflektioon defenssiensä vuoksi, ja luomkuvitteellisia minäkuvia, joilla korjaa heikkouksiaan mielessään. Terapia ei aiheuta tällaisia. Aiheittaako terapia itsensä tarkastelua? Toivon mukaan, ja usein kyllä.

Narsismissa keskeisintä ei ole kritiikin sietokyky (uhreilla voi olla hyvinkin heikko kritiikin sietokyky) vaan sairaalloinen ITSEkeskeisyys - muista ihmisistä ja eläimistä EI todellakaan VÄLITETÄ, ellei (!)  niistä ole hyötyä itselle. Narsismin olennaisiin piirteisiin kuuluu myös EMPATIAN PUUTE. 

Narsisteissa tehdään jaotus kolmentyyppisiin narsisteihin, mutta kaikkia leimaa sairaalloinen itsekeskeisyys  ja....

"Kaikkien näiden kolmen eri narsisti tyypin keskeisimmät luonteenpiirteet ovat mahtailevuus ja ylenpalttiset suuruuskuvitelmat itsestä, liiallinen huomionhakuisuus, sekä empatian puute. (Ronningstam & Weinberg, 2013.) "

Puutuin siksi tuohon kritiikin sietokykykyyn, koska se voi tosiaan olla herkempi mm. kiusaamista kokeneilla ihmisillä tai muuten vain herkillä ihmisillä. Myös mm estyvä persoonallisuus pelkää kritiikkiä. 

Antisosiaaliset persoonallisuushäiriöiset mielellään harjoittavat henkistä väkivaltaa jota kutsuvat "kritiikin antamiseksi", ja jos sitä ei hyväksy tai siitä loukkaantuu, onkin heti kritiikkiä kestämätön ja kohde on syypää, siinä missä tekijä nauraa louksuttaen koettaa oikeuttaa jatkamisensa ja saada muut näkemään kohteen huonossa valossa. 

Normaalin kritiikin kestäminen asiallisissa yhteyksissä on ok, mutta "kritiikin" kestämisen käyttäminen tekosyynä tökkimiseen ja alaspäinpainamiseen on henkistä väkivaltaa ja tekijä on juurikin se, jolla on jotain vikaa päässä. 

Naisita tulee ainakin itserakkaita ja omahyväisiä ja alkaa vaatimaan kaikilta ympäriltä olevilta että kaikkien on toimittava hänen ehdoilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla on pinttyneitä ajatuksia siitä mikä on oikein ja mikä väärin. Sinullakin ap luultavasti. Ei pahuuttaan, mutta esim lapsuudenkodista opittuna. Terapiassa kumppani voi ruveta kyseenalaistamaan näitä "itsestäänselvyyksiä" ja se ei luonnollisesti tunnu kumppanista aina kivalta.

Sitten kun se terapiasa käymätön tajuaa että okei, tämä minun pinttynyt ja vanha ideani siitä miten asioiden kuuluisi olla, saattaakin olla ei niin hyvä juttu, niin sitten se suututtaa ja nolottaa ja aiheuttaa siilipuolustusta. Siksi vois olla ap sinullekin hyvä tilaisuus tässä kohtaa elämää aloitteellisesti kyseenalaistaa juttuja itsekin. Silloin ei tunne itseään yhtä tontuksi kun kumppani alkaa avautua asioista jotka ovat hiertäneet.

Ja vielä, kaikilla meillä näitä ei niin hyviä ideoita on, joten kukaan ei ole siinä mielessä yksin. En ole vanhemmilleni katkera oikeastaan mistään muusta paitsi siitä että olen heidän takiaan jatkuvasti nolannut itseäni elämässä. He tekivät parhaansa eivätkä parempaan pystyneet.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tuttu, joka valittaa koko ajan, kuinka niin ja niin moni on kiusannut häntä. Hän käy jo viittäkymppiä, mutta yhä edelleen hän kokee, että häntä kiusataan. Silti hän ei huomaa, että hän osaa itsekin olla hyvin piikikäs ja rasittava ihminen. Minullekin hän on heitellyt törkeyksiä monet kerrat. Kun vihdoin huomautin hänelle tästä ja kysyin, miksi olet käyttäytynyt niin ikävästi minua kohtaan, hän ei vastannut esittämiini kysymyksiin, vaan alkoi antaa ympäripyöreitä vastauksia ja syyttää minua. Sanoin hänelle, että kyllä minuakin on mollittu, mutta että myös minä olen ollut mollaavana osapuolena. Hän kysyi minulta, miksi puran muilta ihmisiltä kokemiani pettymyksiäni häneen. Pointtini oli kylläkin se, että hänkin oppisi tajuamaan, että hän ei ole mikään pulmunen, että hänkin osaa heittäytyä veemäiseksi ihmiseksi. Ei mennyt jakeluun. Minä olin meistä kahdesta se, joka suhtautuu häneen negatiivisesti. 

Olisiko joillakin pientä aspergerpiirrettä (ja haluaa pitää puoliaan), tulos on äksy piikikäs siili. Silloin kommunikaatio on haasteellista. Joillakin voi olla verensokeri, väsymys tai uraputki. Ei silti hyvä selitys käyttäytyä miten sattuu usein ja ettei toinen voi luottaa.

Meillä oli tänään päivälliseksi patapaistia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla on pinttyneitä ajatuksia siitä mikä on oikein ja mikä väärin. Sinullakin ap luultavasti. Ei pahuuttaan, mutta esim lapsuudenkodista opittuna. Terapiassa kumppani voi ruveta kyseenalaistamaan näitä "itsestäänselvyyksiä" ja se ei luonnollisesti tunnu kumppanista aina kivalta.

Sitten kun se terapiasa käymätön tajuaa että okei, tämä minun pinttynyt ja vanha ideani siitä miten asioiden kuuluisi olla, saattaakin olla ei niin hyvä juttu, niin sitten se suututtaa ja nolottaa ja aiheuttaa siilipuolustusta. Siksi vois olla ap sinullekin hyvä tilaisuus tässä kohtaa elämää aloitteellisesti kyseenalaistaa juttuja itsekin. Silloin ei tunne itseään yhtä tontuksi kun kumppani alkaa avautua asioista jotka ovat hiertäneet.

Tiedostan kyllä tämän ja olen siihen varautunut. Tiedän tällä elämänkokemuksella ja olen saanut siitä palautetta, että olen varsin hyvä itsereflektiossa.

Mutta en niele epäreilua käytöstä. Sitä toinen minulta nyt vaatii. Sillä hänessähän ei ole mitään vikaa, ja peiliin ei tarvitse katsoa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsismi ei ole sama asia kuin itseensä keskittyminen, vaan narsismi on sitä, että ei kestä itseensä kohdistuvaa kritiikkiä, ei aidosti edes kykene itsereflektioon defenssiensä vuoksi, ja luomkuvitteellisia minäkuvia, joilla korjaa heikkouksiaan mielessään. Terapia ei aiheuta tällaisia. Aiheittaako terapia itsensä tarkastelua? Toivon mukaan, ja usein kyllä.

Narsismissa keskeisintä ei ole kritiikin sietokyky (uhreilla voi olla hyvinkin heikko kritiikin sietokyky) vaan sairaalloinen ITSEkeskeisyys - muista ihmisistä ja eläimistä EI todellakaan VÄLITETÄ, ellei (!)  niistä ole hyötyä itselle. Narsismin olennaisiin piirteisiin kuuluu myös EMPATIAN PUUTE. 

Narsisteissa tehdään jaotus kolmentyyppisiin narsisteihin, mutta kaikkia leimaa sairaalloinen itsekeskeisyys  ja....

"Kaikkien näiden kolmen eri narsisti tyypin keskeisimmät luonteenpiirteet ovat mahtailevuus ja ylenpalttiset suuruuskuvitelmat itsestä, liiallinen huomionhakuisuus, sekä empatian puute. (Ronningstam & Weinberg, 2013.) "

Puutuin siksi tuohon kritiikin sietokykykyyn, koska se voi tosiaan olla herkempi mm. kiusaamista kokeneilla ihmisillä tai muuten vain herkillä ihmisillä. Myös mm estyvä persoonallisuus pelkää kritiikkiä. 

Antisosiaaliset persoonallisuushäiriöiset mielellään harjoittavat henkistä väkivaltaa jota kutsuvat "kritiikin antamiseksi", ja jos sitä ei hyväksy tai siitä loukkaantuu, onkin heti kritiikkiä kestämätön ja kohde on syypää, siinä missä tekijä nauraa louksuttaen koettaa oikeuttaa jatkamisensa ja saada muut näkemään kohteen huonossa valossa. 

Normaalin kritiikin kestäminen asiallisissa yhteyksissä on ok, mutta "kritiikin" kestämisen käyttäminen tekosyynä tökkimiseen ja alaspäinpainamiseen on henkistä väkivaltaa ja tekijä on juurikin se, jolla on jotain vikaa päässä. 

Eri mutta itsekeskeisyyden ja empatiakyvyn puutteen ytimessä on se kritiikin sietämättömyys. Kaikista ihmisistä tulee riittävän uhkaavissa ja tuskallisissa tilanteissa itsekkäitä. Jos sulta katkeaa reisiluu niin et sinäkään jaksa olla empaattinen muiden ihmisten asioille ennen kuin oma uhkaava tilanteesi on korjattu. Narsistilla on jatkuva hätä pitää linnoitus pystyssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla on pinttyneitä ajatuksia siitä mikä on oikein ja mikä väärin. Sinullakin ap luultavasti. Ei pahuuttaan, mutta esim lapsuudenkodista opittuna. Terapiassa kumppani voi ruveta kyseenalaistamaan näitä "itsestäänselvyyksiä" ja se ei luonnollisesti tunnu kumppanista aina kivalta.

Sitten kun se terapiasa käymätön tajuaa että okei, tämä minun pinttynyt ja vanha ideani siitä miten asioiden kuuluisi olla, saattaakin olla ei niin hyvä juttu, niin sitten se suututtaa ja nolottaa ja aiheuttaa siilipuolustusta. Siksi vois olla ap sinullekin hyvä tilaisuus tässä kohtaa elämää aloitteellisesti kyseenalaistaa juttuja itsekin. Silloin ei tunne itseään yhtä tontuksi kun kumppani alkaa avautua asioista jotka ovat hiertäneet.

Tiedostan kyllä tämän ja olen siihen varautunut. Tiedän tällä elämänkokemuksella ja olen saanut siitä palautetta, että olen varsin hyvä itsereflektiossa.

Mutta en niele epäreilua käytöstä. Sitä toinen minulta nyt vaatii. Sillä hänessähän ei ole mitään vikaa, ja peiliin ei tarvitse katsoa.

Ap

Anna esimerkki?

Tekeekö narsisti ihmisistä terapioita?