Miten joku aikuinen ihminen voi laittaa kaveriin välit poikki niin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole siitä että tämä toinen aktiivisesti välttelisi. Häntä vain ei enää tippaakaan kiinnosta. Huomionkipeät ja provokaatiota hakevat ihmiset usein luulevat, että muut oikein aktiivisesti tekevät työtä heidät torjuakseen. Tosiasiassa kyse on vain siitä, ettei kiinnosta. Sori, ei vain kiinnosta enää.

Jokaisella ihmisellä on oikeus pitää rajansa ja panna välit poikki itseään suojellakseen. Kaikki teeskennelty kohteliaisuus ja kontaktin ottaminen ylipäätään on noiden rajojen uudelleenylittämistä.

Ei kukaan halua juhliinsa jotain teatteria, missä pakkojutellaan itselle epämiellyttävän ihmisen kanssa.

Älä sitten ihmettele, kun sinua ei seuraaviin juhliin enää kutsuta.

Tietyt ihmiset joutuvat aina keskelle draamaa. Koskee niin ap:ta kuin tämän kaveria.

Ei ihmetellä ei.

Uteliaisuuskiimaiset sekä alati jotain draamaa elämäänsä kaipaavat (joko toisten tai omaansa) kantturat olkoon keskenään, haukkokoon henkeään selän takana sekä määkiköön kuorossa, jos ei puheluihinsa jne. liiemmin vastailla.

Aikuisia, normaaleja ihmisiä ei voisi vähempää moinen kiinnostaa ja kykenevät olemaan ihmettelemättä teeskentelemättömyyttä keskittyen muihin juttuihin.

Sinulla ei taida olla hirveästi ystäviä?

Minulla on, paljon ystäviä ja vielä enemmän kavereita ja tuttuja. Noita tilanteita isommalla kaveriporukalla aina sattuu, että kahdella tai parhaassa tapauksessa useammallakin, menee sukset ristiin. Silti ollaan kutsuttuina samoihin paikkoihin, ihan senkin takia, että osa on sukua tms.

Kyllä minä kykenen aivan mainiosti ohittamaan sen, että joku ei tervehdi jotakuta toista, ei juttele hänen kanssaan tai istu kylkimyyrää. Kun nyt pitäisi tietää, että mitähän ihmettä se minulle kuuluu, jos jotkut kaksi ei halua jutella?

Pahinta, mitä minusta noissa tilanteissa voi tehdä, on alkaa puuttumaan, kyttäämään ja ihmettelemään. Tai puolesta vaivaantumaan.

Heidän asiat, ei minun.

Riippuu varmaan siitä, kuinka läheistä kaveria ollaan. Jos kaveriporukka on tiivis ja läheinen, kyllä se kahden kaveruksen välinen vihanpito saa muutkin vaivaantumaan.

Hyvän päivän tuttujen karkeloissa asiaa tuskin edes huoma.

Ei voi olla kovin läheisestä kaveriporukasta kyse, jos tilanne voidaan hoitaa teeskentelmällä ja teennäisellä kohteliaisuudella. Nimenomaan hyvänpäivän tuttujen karkeloissa voisi ohittaa tilanteen viileällä, epäaidolla kohteliaisuudella, mutta hyvien ystävien silmissä moinen vaikuttaisi lähes valehtelulta, eli että ollaan olevinaan ihan ok, vaikka todellakaan ei olla.

Hyvässä kaveriporukassa ymmärretään, että molemmat ovat meille muille tärkeitä ystäviä ja heidän riitansa on heidän oma asiansa, me voimme vain kunnioittaa osapuolten eri näkemyksiä.

Eikä meidän kaveruus ole siitä kiinni, että tarvitsee tulla mielistelemään muita, jos nyt on tilanne, että molemmat halutaan kutsua.

Toisaalta ei voi olla kovin tiiviistä porukasta kyse, jos kahden ihmisen välirikko ei muka vaikuta muihin ollenkaan, tai sitä ei edes huomaa ilman kyttäystä? Ja eikö ole muka muita vaihtoehtoja, kuin teeskentely tai vihanpito? Kuulostaa aika mustavalkoiselta.

Nimenomaanhan vaatimus oli, että mieluummin vaikka teeskennellään, jotta muille ei tule kiusallinen olo. Vihanpidosta ei olekaan puhuttu, vaan siitä, että ei moikata tai jutella. Vaatimus oli, että ystävien vuoksi pitäisi teeskennellä, moikkailla ja jutella niitä näitä.

Ja totta kai se vaikuttaa, tai siis, asia tiedetään. Mutta kuten muutkin ikävät asiat, voi olla korrekti ja ohittaa ne juhlassa, etenkin, kun ne eivät tippaakaan kosketa itseä.

Olen itse ollut tuossa tilanteessa ulkopuolisen roolissa, toinen oli kutsujan hyvä ystävä ja toinen sukulainen. Vähän vaikea siinä kutsujan olisi ollut jättää toista kutsumatta tai vastaavasti molempiakaan.

Totta kai tiesimme tilanteen, mutta ei siitä mitään kiusallisuutta tullut, kun emme kiinnittäneet tilanteeseen mitään huomiota, vaan juhlimme kuten ennenkin. Siis kaikki muut juttelivat jne kuten ennenkin, ainoastaan nämä kaksi eivät jutelleet toisilleen.

En oikein ymmärrä edes, miksi sen olisi pitänyt saada minut vaivautuneeksi - en voi varmuudella mistään juhlista sanoa, että siellä olisi kaikki takuuvarmasti moikkailleet ja jutelleet kaikkien kanssa?

Raikas tuulahdus nähdä täällä hyvin kirjoitettu ja muotoiltu viesti. Olet iltapäivän inspiraationi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sekään kovin aikuismaista ole, että jäät roikkumaan ja vinkumaan perään. Suoraan sanottuna kuulostat vähän tollolta.

Ghostaaminen on tolloa. Aikuisten ihmisten pitäisi osata setviä riitansa.

T.eri

Ei todellakaan ole tolloa pitää välejä kokonaan poikki, jos toinen toimii tavalla jota ei voi antaa anteeksi. Kaikkea ei vaan voi kuitata puhumalla. 

Melkein kaikki asiat on selvitettävissä, ellei kyse sitten ollut jostain r.aiskauksesta tai muusta peruuttamattomasta.

Kaikki asiat jotka halutaan selvittään on kyllä selvitettävissä, mutta siihen me emme voi vaikuttaa jos toinen osapuoli ei halua asioita selvittää. Silloin on jatkettava vain itse eteenpäin eikä jäätävä jankuttamaan sitä että kun mä niin haluaisin selvittää tämän asian.

Noh, joidenkin psykologien mukaan ghostaaminen on henkistä väkivaltaa, eikä sitä pidä ihmetellä, jos asiasta loukkaantuu.

Asian jakuttaminen ja se että määrittää että toisen ihmisen on toimittava niin kuin minä haluan on yhtälailla henkistä väkivaltaa.

Ohis: Tuntuu, että nykyisin kaikki on henkistä väkivaltaa. Mitään ei voi tehdä ilman, että joku vetää herneen syvälle nenään ja huutaa kohdanneensa henkistä väkivaltaa. 

Niin ihmiset ajattelee niin kuin ajattelevat. Sille minä tai sinä emme yleensä mitään voi vaikka ehkä siihen kova halu ja toive olisikin. Antaa vetää herneet nenäänsä, omapahan on nenänsä.

Kyllä asioista pitää pystyä keskustelemaan. Samoin kuin pitää oppia hahmottamaan mikä ero on henkisellä väkivallalla ja loukkaantumisella. Nehän ovat kaksi täysin eri asiaa. Ei pidä esittää perustettomia syytöksiä. Esimerkiksi se, jos joku ei halua tervehtiä sinua, ei todellakaan ole henkistä väkivaltaa. Kaukana siitä. 

Miksi asiaoista pitäisi pystyä väkisen keskustelemaan jos siihen ei vastapuolella ole pienintäkään halua? Asian jankuttaminen vain pahentaa tilannetta.

Koska niin sosiaaliset säännöt nyt vain toimivat. Ratkotko usein ongelmia niin, että työnnät pääsi hiekkaan? Ongelmaa ei ole, kun et näe etkä kuule?

Miksi minulle olisi ongelma jos joku entinen ystävä ei halua edes tervehtiä? Ei ole olemassa mitää ongelmaa joka pitäisi ratkaista jos hyväksyy sen että toinen ei nyt vain kerta kaikkiaan halua tervehtiä.

No kyllähän se konflikti/ongelma on edelleen siellä taustalla, riippumatta siitä, kuinka zenisti siihen suhtautuu tai teeskentelee suhtautuvansa.

Edelleen miksi kaikkien olisi pakko tervehtiä minua tai minun heitä? Miksi se olisi ongelma minulle saati jollekin ulkopuoliselle jos niin ei tapahdu? Ei ole mitään konfliktia kun ei olla edes tekemisisää. Jos sinä et sitä hyväksy niin se on sinun asiasi miten ratkaiset sen ongelman että et voi mitenkään asiaa hyväksyä.

Koska tunnet kyseisen henkilön, ja koska se kuuluu normaaleihin käytöstapoihin? Totta kai se konflikti on edelleen olemassa, jos se kerran manifestoituu tuolla tavalla, eli mykkäkoululla. Ei auta, vaikka kuinka teeskentelisi, että ongelmaa ei ole. Pieni itsereflektio vois tehdä sulle hyvää. Luultavasti kärsit tuossa tilanteessa itsekin.

Välien poikki meneminen ei ole sama asia kuin mykkäkoulu.

Voihan se toisille olla. Kaikki ei toimi ja ajattele samalla tavoin.

Itse olen itsenäinen, vietän suurimman osan ajasta yksinäni, tapaan kavereita vain kerran tai pari kuussa. En puhu paljon ellen ole kavereideni seurassa. Mikäli joku kaverisuhde kuihtuu tai tulee erimielisyyksiä, on kaveruus yleensä ohi. En sen jälkeen enää näe tarvetta jutella kyseiselle henkilölle. En välttämättä tule edes moikanneeksi, mikäli tapaamme sattumalta. Ehkä moikkaan jos kirjaimellisesti "törmään" henkilöön niin että syöksymme toisiamme päin kadunkulmassa.

Luullakseni en moikkaa ex-kaveria edes, vaikka tapaisimme yhteisten tuttujen kautta ja viettäisimme hetkisen porukassa. En ole huomannut, että kukaan tulkitsisi tätä vaivaannuttavaksi. Enkä tietoisesti pidä mitään mykkäkoulua, vaikka tätä ketjua lukiessa ymmärrän, että joku toinen voisi minua niinkin lukea.

Yritän vain sanoa, ettei ihmisiä pitäisi lokeroida niin herkästi käytöksen perusteella. Moni tuntuu usein unohtavan, ettei ulospäin näe mitä sisällä tapahtuu. Meillä on niin monia sisäisiä maailmoja. Introvertit voidaan usein tulkita väärin.

On eri asia olla introvertti, kuin jättää tervehtimättä samassa seurueessa olevia henkilöitä. Kaikkien seurueessa olevien tervehtiminen kuuluu hyviin käytöstapoihin. Ihan vaan pelkkä "moi" tai "hei" riittää. 

Ilman muuta koko porukan tervehtiminen kerralla onnistuu itseltäni. Mutta en erikseen tule huomioineeksi ex-kavereitani enää kun kaverisuhde on päättynyt. Yleiset käytöstavat säästän niihin tilanteisiin, joissa tapaan itselleni tuntemattomia ihmisiä. Moikkaan silloin kun se tulee luonnostaan.

Enkä väittänyt, että kaikki introvertit olisivat kanssani samanlaisia tai samaa mieltä asiasta. Sanoin vain ettei käytöksestä voi suoraan päätellä, millainen ihminen on sisältä. Henkilökohtaisen tervehdyksen voi jättää välistä ilman, että taustalla olisi jokin suurempi tunteiden kirjo.

Vierailija kirjoitti:

Twitterin blokkauskulttuuri on edennyt oikeaan elämään. Ei kuulosta ihan terveeltä ilmiöltä.

Ihmiset ovat kohdelleet toisiaan kuin "pelkkää ilmaa" jo kauan ennen Internetiä.

Vierailija kirjoitti:

Se on nykyajan trendi. Kuten tästäkin ketjusta näet, monet eivät kestä konflikteja vaan katkaisevat välit kokonaan. Ilmeisesti taustalla voi olla jopa psykologin neuvo.

Tosin ihan vastikään lehdessä oli toisenlainen kuin juttu. Nuori mies oli suosituksen mukaan jättänyt "toksiset kaveruus suhteet". Sen seurauksena hän on nyt täysin yksinäinen ja kokee tilanteensa jopa entistä masentavammaksi.

Luulen, että tässä on jonkinlainen sukupolvien välinen kuilu. Ennen juuri sitä puhumatonta, joka ei edes vilkaise päin, olisi pidetty koppavana ja huonokäytöksisenä. Nyt on päinvastoin. Heti aloittaja alettiin syytellä.

Missäs lehdessä tällainen juttu oli?

Onhan sitä ammattiloukkaantujiakin ja ihmisiä, jotka ei kykene muodostamaan vastavuoroisia ihmissuhteita. Mutta sitten on myös toksisia ihmissuhteita, joista eroon pääseminen on suuri helpotus.

En menettänyt mitään, kun pääsin eroon myrkyllisistä ihmisistä, vaan päinvastoin. En moikkaa heitä, en katso päin, en anna enää yhtään omaa energiaani heille.

On aivan sama, kuinka koppavana tai huonokäytöksisenä minua pidetään. Oikeat ystäväni, perheeni ja puolisoni kyllä tuntevat ja hyväksyvät minut. Ennen kaikkea tiedän itse, kuka olen. Muilla ei ole mitään merkitystä.

Kohtelen hyvin kaikkia paitsi niitä, jotka kohtelevat minua kuin paskaa. Kyse on oikeudenmukaisuudesta. Olen löytänyt kohtalontovereita kaikista ikäluokista.

Sen jälkeen, kun poistin elämästäni myrkylliset ihmiset, aloin kuin taikaiskusta ajautua tekemisiin hyvien tyyppien kanssa. Toki olen onnekas, kun minulla oli sellaisia läheisiä jo ennestäänkin.

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt välirikkoja tapahtuvan niin naurettavan mitättömistä syistä, etten yhtään ihmettele, vaikka ap olisi se tarinan "hyvis".

Olkoon syy mikä hyvänsä, ei ap:lla ole oikeutta vaatia toista tervehtimään ja pakottaa esittämään ystävää toisten seurassa.

Ei toista voi muuttaa, vain itseään voi.

Mitä menit panemaan sen puolisoa.

Sama täällä, yksi parhaista ystävistäni esti minut täysin yllättäen whatsupissa. Tuli ihan puun takaa!

Ehkä hän ajattelee, että jos hän edes tervehtii sinua, luulet että kaikki on nyt ok ja jatkaisitte siitä mihin jäitte. Hän haluaa siis ilmaista tervehtimättömyydellään, ettei entiseen eli ystävyyteen ole paluuta.

Vierailija kirjoitti:

Ja kyllähän tuossa ap yrittää määritellä paitsi sen, mikä on riittävän pahaa loukkaantumiseen, myös sen, mikä on riittävää kanssakäymistä loukkaantumisen jälkeen.

Tämä. Ap ei kunnioita sitä rajaa, jonka ex-ystävä asettaa. Ymmärrettävstäi hämmentää mut oliko teillä vähän liian symbioottiset välit sitä ennen ja ystävä pisti siksi kunnolla poikki? Ei voi tietää.

Vieläkö täällä jauhetaan tätä paskaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskusteluketju muistuttaa hirveän paljon viimeviikkoista ketjua, jossa joku nainen ihmetteli, kun nuoruusajan heilat eivät halua pitää häneen yhteyttä. Ei hänelläkään mitään muuta syytä tämmöiseen outoon yhteydenpitoon ollut se, että oli ollut Amerikassa ja siellä tyhjänpäiväinen länkytys on hänen mukaansa tapana. Ja sivukaupalla selitystä kuinka hänestä olisi normaalia, että toisilla paikkakunnilla asuvat nuoruusajan heilat moikkailisivat häntä somessa. Tämän ketjun Ap vaikuttaa hyvin samansukuiselta henkilöltä: vaikka ei olisi mitään asiaa, niin jotenkin vaan täytyisi yhteyttä pitää ja esittää jotenkin normaaleja välejä ihmiseen, johon ei normaaleja välejä ole, ja jota Ap ei voisi vähempää kiinnostaa.

Näitä kahta hahmoa yhdistää rajattomuus (tästäkin oli muuten hirvittävän hyvää keskustelua joskus viime vuonna). Omia ja muiden rajoja kunnioittava ihminen ymmärtää, että me ajattelemme ja tunnemme asioista eri tavoin, eikä yritä pakottaa muita mukautumaan omaan maailmankuvaansa.

Toisen käytöstä voi pitää epäviisaana, epäkohteliaana tai vain hassuna. Terve ihminen ymmärtää kuitenkin sen, että muilla ihmisillä on oikeus tehdä päätökset omasta elämästään - myös ne epäviisaat, epäkohteliaat ja hassut. Ja että noita päätöksiä on syytä kunnioittaa, vaikka ei niistä pitäisikään.

On aika taivaan sama, onko objektiivisesti typerämmin käyttäytynyt ap vai tämän ystävä. Ystävä on linjanvetonsa tehnyt, ja ap:n on syytä sitä kunnioittaa - piti siitä tai ei. Eli voi todeta "En pidä siitä, ettei hän tervehdi minua" ja hyväksyä sen. Tai sitten jankuttaa (ja tämä on verbi, jota en usein käytä mutta joka tässä yhteydessä on varsin perusteltu) siitä, miten toisen pitäisi nähdä asia samalla tavoin kuin itse ja käyttäytyä niin kuin itse näkee hyväksi.

Kuvaa ap:sta ei paranna se, että hän ei tunne näkevän mitään vikaa omassa toiminnassaan, vaan kaikki on epävakaan ja riitaisan ystävän draamanhakua. Voi hyvin olla, mutta jospa ap antaisi ystävänsä hoitaa elämänsä parhaaksi katsomallaan tavalla. Omista lähtökohdistaan hänen toimintansa on varmasti perusteltu, vaikka ne ap:sta poikkeaisivatkin.

Tällaisten viisaiden kommenttien takia rakastan tätä palstaa.

Mitä siinä ihmettelet, jatka elämääsi. Jos haluat ihmetellä, niin katso peiliin.

Kun ollaan oikeita ystäviä, silloin ei toiselle sanota otan etäisyyttä suhun. Kukaan oikea ystävä ei kerta kaikkiaan sano ystävälleen näin. Sellaisen kuuleminen on pahimman luokan loukkaus ja entinen ystäväsi on sinulle nyt ap loukkaantunut ikiajoiksi.

Se, että teit ystävällesi näin, kertoo sinusta ap ystävänä enemmän kuin mikään.

Etäisyyttähän halusit ja sitä sait. En minäkään sua enää moikkailisi vastaavassa tilanteessa. Et ollutkaan ystävä vaan petturi.

Vierailija kirjoitti:

Kun ollaan oikeita ystäviä, silloin ei toiselle sanota otan etäisyyttä suhun. Kukaan oikea ystävä ei kerta kaikkiaan sano ystävälleen näin. Sellaisen kuuleminen on pahimman luokan loukkaus ja entinen ystäväsi on sinulle nyt ap loukkaantunut ikiajoiksi.

Se, että teit ystävällesi näin, kertoo sinusta ap ystävänä enemmän kuin mikään.

Etäisyyttähän halusit ja sitä sait. En minäkään sua enää moikkailisi vastaavassa tilanteessa. Et ollutkaan ystävä vaan petturi.

Juuri näin. Jos haluaa ottaa etäisyyttä, ei ole mitään syytä jatkaa ystävyyttä. Ilkeää peliä roikottaa toista löyhässä hirressä. 

Itse ghostasin IRL yhden naisen. Isoveljeni avasi silmäni tästä naisesta. Hyväksikäyttäjä ja paska ihminen.

En tervehdi. Törmään häneen korkeintaan kerran viikossa.

M28

Minulla tuo liittyy haluun hallita tilannetta ja hylkäämisen pelkoon. Kun arvostelua tai hylkäämisen riski tulee, ennemmin laitan välit itse näyttävästi poikki tai jos toinen tekee sen, ilmoitan jäätävästi ettei hänellä enää ole minulle väliä. Tunnen järkyttävää häpeää siitä jos minut millään tavalla torjutaan.

Miksi jatkaa väleissä, jos et kuitenkaan enää näe mahdollisuutta "yhteiseen tulevaisuuteen"? Välien poikki laittamisella haluaisin nimenomaan korostaa sitä, että olen vihainen siitä miten toinen on toiminut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kyllähän tuossa ap yrittää määritellä paitsi sen, mikä on riittävän pahaa loukkaantumiseen, myös sen, mikä on riittävää kanssakäymistä loukkaantumisen jälkeen.

Tämä. Ap ei kunnioita sitä rajaa, jonka ex-ystävä asettaa. Ymmärrettävstäi hämmentää mut oliko teillä vähän liian symbioottiset välit sitä ennen ja ystävä pisti siksi kunnolla poikki? Ei voi tietää.

Lisäksi jos ap on ollut hän, joka ilmoittaa ottavansa etäisyyttä, ihmettelen, mitä oikeastaan toinen voi tehdä. Ei kai hän voi mennä moikkailemaan ja juttelemaan kepeästi, sehän vaikuttaisi siltä, että hän ei kunnioita apn halua pitää etäisyyttä.

Voin kuvitella, että jos tämä toinen olisi sen tehnyt, siis teeskennellyt muiden vuoksi kuten täällä on vaadittu, ap siinä äimistelisi, että oumaigaad, eiks toi siis vieläkään ymmärrä, että me ei olla väleissä ja mä otan etäisyyttä! Ja tuumaisi, että siis nyt mun on ihan pakko kertoa muille kavereille, että tuo ei tajua, että meillä on etäisyys.

Niin tai näin, ap hakisi draaman ja ihan pakosta sitä olisi puitava muiden kaverien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni vähän vastaava juttu. Persoonallisuushäiriöinen tuttava, jota siedin vuosikymmeniä, laittoi välit poikki naurettavan tekosyyn varjolla. Mutta se oli vain helpotus, koska hän oli alkanut painostamaan minua myös käyttämään huumeita ja myöhemmin tajusin hänen muiden puheidensa perusteella, että niitä oli tarkoitus myydä minulle kalliimmalla kuin niitä oli itse ostettu. Eli minua oli tarkoitus käyttää hyväksi oman huumeidenkäytön rahoittamiseen. Onneksi ei tarvitse olla enää tekemisissä koska se olisi juuri tuollaista. Naurettavia lapsellisia itkupotkuraivareita vielä keski-iässä ja muuta lapsellista.

Voi luoja..unohdan aina välillä, miten valkoroskainen tämä palsta on...

Tuollaistahan ei voi mitenkään tapahtua ns paremmissa piireissä? Etenkin kun näyttää tuota rahaa olleen.

Otahan säkin jo laput silmiltäs.

Hah, trollasin teitä, typerykset. :D Ootte te kyllä tyhmiä ämmiä.

Ap