Lue keskustelun säännöt.
Miten joku aikuinen ihminen voi laittaa kaveriin välit poikki niin
15.03.2023 |
ettei edes päin voi katsoa tai tervehtiä tuon jälkeen? Ennen oltiin tosi hyviä kavereita, parhaat kaverit. Tuli erimielisyyksiä ja hän laittoi välit poikki kokonaan. Toivoin että oltais edes sen verran väleissä että tervehtiä pystyy, mutta hän eo halua.
Mitään niin pahaa ei tapahtunut että tuo olisi pakollista ollut. Lapsellisia loukkaantumisia ja kiistoja.
Jotenkin noloa suorastaan kun on kuitenkin pakko häntä nähdä muiden seurassa välillä, niin emme voi puhua sanaakaan tai edes päin katsoa. Olen yrittänyt että toimittaisiin kuin aikuiset, mutta ei niin ei.
Kokemusta tällaisesta? Itse en ole aikuisiällä moiseen ennen törmännyt kyllä aikaisemmin.
Kommentit (449)
Itselle käynyt pari kertaa elämän varrella niin, että ystävän kanssa on erkaannuttu ilman mitään varsinaista riitaa. On ollut erilaisia elämäntilanteita ja joku toisen piirre on saanut ärsyyntymään toistuvasti. Toiseen etäännytin välit hiljalleen ja tietoisesti. Näihin molempiin on sittemmin välit lämmenneet takaisin ja elämä on opettanut meitä kaikkia tässä välillä. Ollaan kuitenkin tässä välissäkin pidetty epäsäännöllisesti yhteyttä vaikka sitä ei ole ehkä ystävyydeksi voinut sanoa. Olen kiitollinen että en aikoinaan sanonut mitään rumaa päin naamaa enkä lähetellyt mitään jäähyväiskirjeitä- nyt ne kaduttaisi minua jos näin olisin tehnyt.
Itse koin hämmentävän ystävyyssuhteen päättämisen hiljattain. Eräs aiemmin todella läheinen ihminen oli aina nähdessä iloinen ja puhui kuinka kiitollinen on minulle tietyistä asioista. Kohtaamiset harvenivat hiljalleen, ymmärsin kyllä että olemme etääntyneet mutta niin se elämä joskus kuljettaa eri suuntiin. Huomasin hänessä oudon muutoksen, hänestä tuli hiukan jopa passiivis-agressivinen ja piikikäs pikku asioista ja hän alkoi ylianalysoida kaikkea tekemistäni ja olemistani. Halusin kuitenkin säilyttää välit vaikkakin etäämpää.
Yritin soittaa hänelle 2 kertaa 3kk aikana, ei vastausta muutakuin ekalla kerralla viesti: olit soitellu, mitä asiaa- johon vastasin että ihan kuulumisia vaan.
Tämä henkilö laittoi sitten minulle jäähyväisviestin jossa aika suoraan rivien välistä pystyi lukemaan miten paljon hän minua vihaa eikä arvosta tippaakaan mitään mitä olen häntä vuosien varrella kannatellut ja auttanut. Lisäksi havaitsin viestistä suoria viittauksia miten täysin väärin hän on jossain harhaluuloissaan minua tulkinnut vaikka yrittikin naamioida viestinsä kohteliaisiin raameihin. Lopussa oli kuitenkin toive että kohtaamiset olisivat lämpimiä, ristiriitainen toive viestin sisältöön nähden.
Itse vaihdan kyllä kuulumisia etäisempienkin kavereiden kanssa- ei niihin kuulumisiin sydänystävyyttä tarvitse mielestäni taustalle- ihan outo koko juttu miksi ihmisiä pitäisi edes "irtisanoa" elämästään jos he eivät ole vahingoittaneet sinua mitenkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Revin erästä hiuksista, syljin hiuksiin, levittelin paikkaansa pitämättömiä juoruja, varastin ja rikoin hänen omaisuuttaan, heittelin esineillä, diagnosoin hänet sairaaksi matalalla koulutuksellani ja kerroin sen kaikille. Ihmettelen miksei hän moikkaan. Kyllä pitää jotain käytöstapoja olla.
Kai hän kertoi miksi ghostasi sinut? On varmasti tosi rankkaa sinulle jos jäät epätietoisuuteen :/
On myös heitä, jotka haluaisi omista ongelmistaan huolimatta (tai juuri niiden takia) ihan aidosti parantaa omaa elämänlaatuaan ja siksi opetella parantamaan tapansa.
Niin ja varsinkin nuorempana omassa kaikkivoipaisuuden illuusiossaan voi tajuamattaan käyttäytyä tökerösti. Oli niin tai näin, on tärkeää sanoittaa omat tunteensa edes kompaktisti jos on paska olo jonkun toisen ihmisen takia. Velvollisuutta selittää itseään sen enempää tai jäädä osaksi keskustelua ei kellään ole, mutta nykyään lyhyen viestin kirjoittaminen on niin helppoa ettei sitä pidä jättää tekemättä.
Siis jos ei koskaan aiemmin pitkän kaveri- tai ystävyyssuhteen aikana ole tullut toiselle maininneeksi että toisen käytös vituttaa. Sanoo sitten viimeistään silloin kun mitta tulee täyteen. Kunhan sanoo.
Jotkut ihmiset eivät siedä mitään kritiikkiä. Suuttuvat heti, jos heille vihjataankin jonkin olevan pielessä. Sellaiselle on vaikea sanoa suoraan, että heidän käytöksensä vituttaa.
Olkoonkin että olisi vaikeaa mutta tehtävä se on.
Ei vaikeita asioita voi jättää tekemättä vain siksi ettei huvita.
Terveisiä välit poikki laittaneille.
Minulla se loppui siihen kun sen kerran sanottiin pahasti. Itse en kaverille koskaan sanonut mitään pahaa.
Siinä onkin ap:,lle pohdittavaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin katkoin lopulta välit epävakaaseen kaveriin aivan kokonaan. Olin pitkään jo sietänyt hänen itsekkyyttään, rajatonta käyttäytymistään sekä ajoittaisia raivareita minulle, samalla kuitenkin toimin hänen tukenaan ja olkapäänään. En koskaan saanut olla eri mieltä mistään, olin kaikessa häntä huonompi ja hän hyvin kärkkäästi "ohjeisti" (eli käski) minua miten elää elämääni. Kun kaverilla läikkyi taas yli, se oli minulle viimeinen niitti. Yritin puhua hänen kanssaan asiasta, mutta tapansa mukaan hän käänsi kaiken minun syykseni, kielsi kaiken mitä on sanonut aiemmin ja syytti minua valehtelusta. Ihan oikeasti siinä tuntee itsensä hulluksi kun toinen kieltää kirkkain silmin, ettei koskaan ole korottanut ääntään sinulle tai sanonut pahasti, vaikka itse muistat ne kerrat erittäin hyvin.
Poistin ja estin aivan kaikkialla enkä suostu olemaan missään tekemisissä. Se ihminen on niin myrkkyä, ja ilman häntä tuntuu taas helpolta hengittää.
Nyt kun ystäväni ei ole soittanut reiluun kahteen viikkoon tunnen vain helpotusta. Ei ole pienintäkään halua ottaa yhteyttä. Enää ikinä. Sosiaaliset taitoni ovat joo huonot, mutta tuntuisihan se kiusalliselta soittaa tai laittaa viestiä ja selittää miksen halua enää olla hänen kanssaan tekemisissä, kun rehellisesti asia on niin, että hän on järkyttävän tyhmä eikä osaa ajatella muuta kuin itseään. Rahojeni perään en itke, mutta kyllä tässä lähes vuoden olen odottanut, että mahtaisiko hän jossain vaiheessa katsoa tarpeelliseksi lyhentää velkaansa, jonka hän vannoi maksavansa. Valitin yhteiselle kaverillemme asiaa ja hän oli kuulemma närkästyneenä ihmetellyt miksen ollut itse ottanut asiaa puheeksi. Öö, hän tiesi mun olevan täysin p.a, hänelle tuli palkka ja hänelle olisi erikseen pitänyt sanoa, että nyt olisi hyvä hetki lyhentää velkaasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sellaisia temppuja voi ns ystäväksi kuulemasi ihminen tehdä, ettei ole haluja edes katsoa tai tervehtiä enää sen jälkeen. Minulla oli tällainen ystävä takavuosina, jonka pikkumaista, nipottavaa ja kyykyttävää käytöstä siedin aikani, koska oli myös niitä oikeasti mukavia hetkiä hänen kanssaan. Sitten vaan se kamelin selkäranka katkesi eräällä lomareissulla, enkä halunnut olla enää missään tekemisissä. Hän koitti aikansa lähetellä viestejä joissa ihmetteli miksi ei olla pidetty yhteyttä ja miten hän on miettinyt päänsä puhki miksi. Hän siis käyttäytyi reissullamme kuin rantapiru. Sinne meni ja hyvä niin. Ei ole mitään selvitettävää.
No kai kerroit hänelle miksi ghostasit hänet?
Pikku juttu laittaa yksi viesti, jossa kertoo omista fiiliksistään niin että toinen voi käsittää tilanteen ja mahdollisesti korjata käytöstään jatkos
Mä oon nyt 2 kertaa tehnyt tämän viestin, kun olen kanssasi samaa mieltä. Mutta jos vastaanottaja ei ota vastaan sitä viestiä, niin sä oot pahis tässä tarinassa.
Parempi on ghostata, koska silloin voi vastaanottaja kuvitella, että kaverisuhde vaan hälveni.
Jotkut ihmiset eivät siedä mitään kritiikkiä. Suuttuvat heti, jos heille vihjataankin jonkin olevan pielessä. Sellaiselle on vaikea sanoa suoraan, että heidän käytöksensä vituttaa.