Miten joku aikuinen ihminen voi laittaa kaveriin välit poikki niin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen poistanut myrkyllisiä, negatiivisa ihmisiä kaveripiiristäni. Ei sellaisia energiasyöppöjä kukaan jaksa.

Katso peiliin jos kaveri on laittanut välit poikki!

Aika outoa, että niitä myrkyllisiä ja negatiivisia on ollut kaveripiirissä ihan useita.

Olisiko itselläsi peiliin katsomiseen paikkaa?

Hänhän katsoi peiliin ja poisti heidät elämästään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina joku syy on,jos ei itsessä niin toisessa. Pistin välit poikki useampaan kun valehtelivat asioista ja luulivat etten tiennyt sitä. Sitten ihmettelevät suureen ääneen mikä minua vaivaa 😤

Sama tapahtui mulle, kaverit nauttivat paljon alkoholia. Laittoivat tyyliin: "Tänään ollaan rauhallisesti."

Pari tuntia menee niin instassa on kuva että ovat kaupungilla jonkun heidän kaverinsa kanssa. Sit kun mä suutuin ja kysyin että miks valehtelette, niin heti vedetään uhrikortti esiin ja ollaan silleen: "Se oli extempore ajatus."

Ja tää ei ollut yks kerta. Kuinka tollo täytyy olla jos ei huomaa että instasta näkee?

Minunkin ystäväni esitti vetäytyneensä yksinäisyyteen, kun vaihtoi minut lennosta toiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Itselläni vähän vastaava juttu. Persoonallisuushäiriöinen tuttava, jota siedin vuosikymmeniä, laittoi välit poikki naurettavan tekosyyn varjolla. Mutta se oli vain helpotus, koska hän oli alkanut painostamaan minua myös käyttämään huumeita ja myöhemmin tajusin hänen muiden puheidensa perusteella, että niitä oli tarkoitus myydä minulle kalliimmalla kuin niitä oli itse ostettu. Eli minua oli tarkoitus käyttää hyväksi oman huumeidenkäytön rahoittamiseen. Onneksi ei tarvitse olla enää tekemisissä koska se olisi juuri tuollaista. Naurettavia lapsellisia itkupotkuraivareita vielä keski-iässä ja muuta lapsellista.

Voi luoja..unohdan aina välillä, miten valkoroskainen tämä palsta on...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen poistanut myrkyllisiä, negatiivisa ihmisiä kaveripiiristäni. Ei sellaisia energiasyöppöjä kukaan jaksa.

Katso peiliin jos kaveri on laittanut välit poikki!

Aika outoa, että niitä myrkyllisiä ja negatiivisia on ollut kaveripiirissä ihan useita.

Olisiko itselläsi peiliin katsomiseen paikkaa?

Hänhän katsoi peiliin ja poisti heidät elämästään. 

Hyvä varmaan kaikkien kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Jouduin lapsiani suojellakseni laittamaan välit poikki lapsettomaan ihmiseen (vanha opiskelukaveri), joka on mt-ongelmainen, henkisesti väkivaltainen loinen ja manipuloinnin mestari. Aina välillä hän ilmestyy jonkun tutun someen poraamaan, miten häneen on pantu välit poikki, ei edes moikata, vaikka "kyllähän hyviin käytöstapoihin kuuluisi huomioida muut" ja "erot tulisi aina hoitaa aikuismaisesti". Jossain vaiheessa hän kuulemma piti kämppänsä seinällä "alttarina" minun hänelle aikoinaan lahjoittamaa taulua ja kuvasi sitä someen, saatteena hirvittävää uhriutumista ja marttyyri-itkua siitä, miten "ystävät vain hylkää lapsellisesti eivätkä edes kohtaa katsetta". Joskus taas hän esiintyy muka hirveän asiallisena ja rakentavana ja pohtii muka älykkäästi argumentoiden, mikä minua vaivaa. Mikä kumma on johtanut tähän, että en enää pysty kohtaamaan häntä...

Tuli tuosta ap:n aloituksesta tämä nainen mieleen.

Tällaisten ihmisten moikkaaminen ja ylipäätään kohtaaminen on kuin hakattu joutuisi saman pienen pöydän ääreen hakkaajansa kanssa, ja hakkaaja kyselisi leppoisasti: mitäs sinä siinä täriset, kissako kielen vei, etkö katsoisi minua silmiin, kosketetaanko.

Ei.

Oletko kuvan henkilö?

https://preview.redd.it/p78sv0voafo61.png?auto=webp&v=enabled&s=326cf2d…

Se menee niin, että jos sut dumpataan jatkuvasti, vika on sinussa.

Jos sä dumppailet kaikkia jatkuvasti, vika on myös sinussa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskusteluketju muistuttaa hirveän paljon viimeviikkoista ketjua, jossa joku nainen ihmetteli, kun nuoruusajan heilat eivät halua pitää häneen yhteyttä. Ei hänelläkään mitään muuta syytä tämmöiseen outoon yhteydenpitoon ollut se, että oli ollut Amerikassa ja siellä tyhjänpäiväinen länkytys on hänen mukaansa tapana. Ja sivukaupalla selitystä kuinka hänestä olisi normaalia, että toisilla paikkakunnilla asuvat nuoruusajan heilat moikkailisivat häntä somessa. Tämän ketjun Ap vaikuttaa hyvin samansukuiselta henkilöltä: vaikka ei olisi mitään asiaa, niin jotenkin vaan täytyisi yhteyttä pitää ja esittää jotenkin normaaleja välejä ihmiseen, johon ei normaaleja välejä ole, ja jota Ap ei voisi vähempää kiinnostaa.

Näitä kahta hahmoa yhdistää rajattomuus (tästäkin oli muuten hirvittävän hyvää keskustelua joskus viime vuonna). Omia ja muiden rajoja kunnioittava ihminen ymmärtää, että me ajattelemme ja tunnemme asioista eri tavoin, eikä yritä pakottaa muita mukautumaan omaan maailmankuvaansa.

Toisen käytöstä voi pitää epäviisaana, epäkohteliaana tai vain hassuna. Terve ihminen ymmärtää kuitenkin sen, että muilla ihmisillä on oikeus tehdä päätökset omasta elämästään - myös ne epäviisaat, epäkohteliaat ja hassut. Ja että noita päätöksiä on syytä kunnioittaa, vaikka ei niistä pitäisikään.

On aika taivaan sama, onko objektiivisesti typerämmin käyttäytynyt ap vai tämän ystävä. Ystävä on linjanvetonsa tehnyt, ja ap:n on syytä sitä kunnioittaa - piti siitä tai ei. Eli voi todeta "En pidä siitä, ettei hän tervehdi minua" ja hyväksyä sen. Tai sitten jankuttaa (ja tämä on verbi, jota en usein käytä mutta joka tässä yhteydessä on varsin perusteltu) siitä, miten toisen pitäisi nähdä asia samalla tavoin kuin itse ja käyttäytyä niin kuin itse näkee hyväksi.

Kuvaa ap:sta ei paranna se, että hän ei tunne näkevän mitään vikaa omassa toiminnassaan, vaan kaikki on epävakaan ja riitaisan ystävän draamanhakua. Voi hyvin olla, mutta jospa ap antaisi ystävänsä hoitaa elämänsä parhaaksi katsomallaan tavalla. Omista lähtökohdistaan hänen toimintansa on varmasti perusteltu, vaikka ne ap:sta poikkeaisivatkin.

Ole sinä ap nyt se aikuinen henkilö ja hyväksy sun ystävän käytös, vaikka sitä et ymmärtäisikään. Älä vatvo. Elä elämäääsi eteenpäin. 

Mä yllätin hyvän ystäväni, toisen hyvän ystäväni miehen päältä. Heillä oli hyvin kiihkeetä.

Ystävät tietää, etten siedä pettämistä.. tässä tilanteessa oli helppoa valita puoli.

Eipä noita pettureita ole arjessa onneksi näkynyt. Tuskin mä huomaamatta ohi menisin. Olisi ihan pakko lohkasta jotain k-päistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskusteluketju muistuttaa hirveän paljon viimeviikkoista ketjua, jossa joku nainen ihmetteli, kun nuoruusajan heilat eivät halua pitää häneen yhteyttä. Ei hänelläkään mitään muuta syytä tämmöiseen outoon yhteydenpitoon ollut se, että oli ollut Amerikassa ja siellä tyhjänpäiväinen länkytys on hänen mukaansa tapana. Ja sivukaupalla selitystä kuinka hänestä olisi normaalia, että toisilla paikkakunnilla asuvat nuoruusajan heilat moikkailisivat häntä somessa. Tämän ketjun Ap vaikuttaa hyvin samansukuiselta henkilöltä: vaikka ei olisi mitään asiaa, niin jotenkin vaan täytyisi yhteyttä pitää ja esittää jotenkin normaaleja välejä ihmiseen, johon ei normaaleja välejä ole, ja jota Ap ei voisi vähempää kiinnostaa.

Näitä kahta hahmoa yhdistää rajattomuus (tästäkin oli muuten hirvittävän hyvää keskustelua joskus viime vuonna). Omia ja muiden rajoja kunnioittava ihminen ymmärtää, että me ajattelemme ja tunnemme asioista eri tavoin, eikä yritä pakottaa muita mukautumaan omaan maailmankuvaansa.

Toisen käytöstä voi pitää epäviisaana, epäkohteliaana tai vain hassuna. Terve ihminen ymmärtää kuitenkin sen, että muilla ihmisillä on oikeus tehdä päätökset omasta elämästään - myös ne epäviisaat, epäkohteliaat ja hassut. Ja että noita päätöksiä on syytä kunnioittaa, vaikka ei niistä pitäisikään.

On aika taivaan sama, onko objektiivisesti typerämmin käyttäytynyt ap vai tämän ystävä. Ystävä on linjanvetonsa tehnyt, ja ap:n on syytä sitä kunnioittaa - piti siitä tai ei. Eli voi todeta "En pidä siitä, ettei hän tervehdi minua" ja hyväksyä sen. Tai sitten jankuttaa (ja tämä on verbi, jota en usein käytä mutta joka tässä yhteydessä on varsin perusteltu) siitä, miten toisen pitäisi nähdä asia samalla tavoin kuin itse ja käyttäytyä niin kuin itse näkee hyväksi.

Kuvaa ap:sta ei paranna se, että hän ei tunne näkevän mitään vikaa omassa toiminnassaan, vaan kaikki on epävakaan ja riitaisan ystävän draamanhakua. Voi hyvin olla, mutta jospa ap antaisi ystävänsä hoitaa elämänsä parhaaksi katsomallaan tavalla. Omista lähtökohdistaan hänen toimintansa on varmasti perusteltu, vaikka ne ap:sta poikkeaisivatkin.

Ap:lla on syytä kunnioittaa ex-kaverin päätöstä, mutta toisaalta hänellä on myös täysi oikeus kummeksua tai vaikka paheksuakin sitä. Ihmisillä on oikeus käyttäytyä huonosti ja epärationaalisesti, mutta ei pidä uhriutua, jos sitä arvostellaan. Kun ne oikeudet toimii molempiin suuntiin.

Itse luultavasti ap:na antaisin asian vain olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kenenkään pitäisi alentua edes teeskentelemään kaveruutta hetkeäkään esim. samoissa juhlissa tms. törmätessä jos kerran todellisuudessa ei ole enää minkäänlaisia välejä ?

Kaikenlainen teeskentely ja pinnallisuus kuuluu sinne amerikkalaiseen draamaan ja mitälie jenkkisarjoista opittua huttua ...

Pelätäänkö sitä jonkinlaista kasvojen -tai maineen menetystä, että mielummin halajaa feikkaamisen perään ... ? ...

Kaukana aikuismaisesta käytöksestä.

Siksi, koska se on muille ihmisille vaivaannuttavaa ja noloa. Oletko tullut ajatelleeksi, että ulkopuoliset eivät ehkä halua olla osallisena teidän teinidraamoissa?

Then again, tilanteen kiusallisuudesta huolimatta kukaan ei ole velvollinen toimimaan itseään vastaan sen takia, että muilla olisi helpompi olla. Siis kun ei nyt taas omalla käytöksellään suoranaisesti loukkaa muita. Enkä nyt tiedä paljonko se niukka nyökkäys tilannetta keventäisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskusteluketju muistuttaa hirveän paljon viimeviikkoista ketjua, jossa joku nainen ihmetteli, kun nuoruusajan heilat eivät halua pitää häneen yhteyttä. Ei hänelläkään mitään muuta syytä tämmöiseen outoon yhteydenpitoon ollut se, että oli ollut Amerikassa ja siellä tyhjänpäiväinen länkytys on hänen mukaansa tapana. Ja sivukaupalla selitystä kuinka hänestä olisi normaalia, että toisilla paikkakunnilla asuvat nuoruusajan heilat moikkailisivat häntä somessa. Tämän ketjun Ap vaikuttaa hyvin samansukuiselta henkilöltä: vaikka ei olisi mitään asiaa, niin jotenkin vaan täytyisi yhteyttä pitää ja esittää jotenkin normaaleja välejä ihmiseen, johon ei normaaleja välejä ole, ja jota Ap ei voisi vähempää kiinnostaa.

Näitä kahta hahmoa yhdistää rajattomuus (tästäkin oli muuten hirvittävän hyvää keskustelua joskus viime vuonna). Omia ja muiden rajoja kunnioittava ihminen ymmärtää, että me ajattelemme ja tunnemme asioista eri tavoin, eikä yritä pakottaa muita mukautumaan omaan maailmankuvaansa.

Toisen käytöstä voi pitää epäviisaana, epäkohteliaana tai vain hassuna. Terve ihminen ymmärtää kuitenkin sen, että muilla ihmisillä on oikeus tehdä päätökset omasta elämästään - myös ne epäviisaat, epäkohteliaat ja hassut. Ja että noita päätöksiä on syytä kunnioittaa, vaikka ei niistä pitäisikään.

On aika taivaan sama, onko objektiivisesti typerämmin käyttäytynyt ap vai tämän ystävä. Ystävä on linjanvetonsa tehnyt, ja ap:n on syytä sitä kunnioittaa - piti siitä tai ei. Eli voi todeta "En pidä siitä, ettei hän tervehdi minua" ja hyväksyä sen. Tai sitten jankuttaa (ja tämä on verbi, jota en usein käytä mutta joka tässä yhteydessä on varsin perusteltu) siitä, miten toisen pitäisi nähdä asia samalla tavoin kuin itse ja käyttäytyä niin kuin itse näkee hyväksi.

Kuvaa ap:sta ei paranna se, että hän ei tunne näkevän mitään vikaa omassa toiminnassaan, vaan kaikki on epävakaan ja riitaisan ystävän draamanhakua. Voi hyvin olla, mutta jospa ap antaisi ystävänsä hoitaa elämänsä parhaaksi katsomallaan tavalla. Omista lähtökohdistaan hänen toimintansa on varmasti perusteltu, vaikka ne ap:sta poikkeaisivatkin.

Ap:lla on syytä kunnioittaa ex-kaverin päätöstä, mutta toisaalta hänellä on myös täysi oikeus kummeksua tai vaikka paheksuakin sitä. Ihmisillä on oikeus käyttäytyä huonosti ja epärationaalisesti, mutta ei pidä uhriutua, jos sitä arvostellaan. Kun ne oikeudet toimii molempiin suuntiin.

Itse luultavasti ap:na antaisin asian vain olla.

Juuri tätä yritin sanoa. Saa kummeksua, saa paheksua. Ei saa yrittää pakottaa omaa toimintamalliaan toiselle.

Särähti aloituksessa myös se, miten ap totesi "Mitään niin pahaa ei tapahtunut että tuo olisi pakollista ollut.". Ap siis ottaa asiakseen määrittää molempien puolesta, mikä on "riittävän paha". Jotenkin kuvittelisin kuvauksen perusteella, että toinen osapuoli kokee asian vahvasti toisin.

Eivät terveet ihmissuhteet toimi niin, että muille sanellaan oman maailmankatsomuksen perusteella se, miten pitää ajatella, tuntea ja toimia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole siitä että tämä toinen aktiivisesti välttelisi. Häntä vain ei enää tippaakaan kiinnosta. Huomionkipeät ja provokaatiota hakevat ihmiset usein luulevat, että muut oikein aktiivisesti tekevät työtä heidät torjuakseen. Tosiasiassa kyse on vain siitä, ettei kiinnosta. Sori, ei vain kiinnosta enää.

Jokaisella ihmisellä on oikeus pitää rajansa ja panna välit poikki itseään suojellakseen. Kaikki teeskennelty kohteliaisuus ja kontaktin ottaminen ylipäätään on noiden rajojen uudelleenylittämistä.

Ei kukaan halua juhliinsa jotain teatteria, missä pakkojutellaan itselle epämiellyttävän ihmisen kanssa.

Älä sitten ihmettele, kun sinua ei seuraaviin juhliin enää kutsuta.

Tietyt ihmiset joutuvat aina keskelle draamaa. Koskee niin ap:ta kuin tämän kaveria.

Ei ihmetellä ei.

Uteliaisuuskiimaiset sekä alati jotain draamaa elämäänsä kaipaavat (joko toisten tai omaansa) kantturat olkoon keskenään, haukkokoon henkeään selän takana sekä määkiköön kuorossa, jos ei puheluihinsa jne. liiemmin vastailla.

Aikuisia, normaaleja ihmisiä ei voisi vähempää moinen kiinnostaa ja kykenevät olemaan ihmettelemättä teeskentelemättömyyttä keskittyen muihin juttuihin.

Sinulla ei taida olla hirveästi ystäviä?

Minulla on, paljon ystäviä ja vielä enemmän kavereita ja tuttuja. Noita tilanteita isommalla kaveriporukalla aina sattuu, että kahdella tai parhaassa tapauksessa useammallakin, menee sukset ristiin. Silti ollaan kutsuttuina samoihin paikkoihin, ihan senkin takia, että osa on sukua tms.

Kyllä minä kykenen aivan mainiosti ohittamaan sen, että joku ei tervehdi jotakuta toista, ei juttele hänen kanssaan tai istu kylkimyyrää. Kun nyt pitäisi tietää, että mitähän ihmettä se minulle kuuluu, jos jotkut kaksi ei halua jutella?

Pahinta, mitä minusta noissa tilanteissa voi tehdä, on alkaa puuttumaan, kyttäämään ja ihmettelemään. Tai puolesta vaivaantumaan.

Heidän asiat, ei minun.

Riippuu varmaan siitä, kuinka läheistä kaveria ollaan. Jos kaveriporukka on tiivis ja läheinen, kyllä se kahden kaveruksen välinen vihanpito saa muutkin vaivaantumaan.

Hyvän päivän tuttujen karkeloissa asiaa tuskin edes huoma.

Ei voi olla kovin läheisestä kaveriporukasta kyse, jos tilanne voidaan hoitaa teeskentelmällä ja teennäisellä kohteliaisuudella. Nimenomaan hyvänpäivän tuttujen karkeloissa voisi ohittaa tilanteen viileällä, epäaidolla kohteliaisuudella, mutta hyvien ystävien silmissä moinen vaikuttaisi lähes valehtelulta, eli että ollaan olevinaan ihan ok, vaikka todellakaan ei olla.

Hyvässä kaveriporukassa ymmärretään, että molemmat ovat meille muille tärkeitä ystäviä ja heidän riitansa on heidän oma asiansa, me voimme vain kunnioittaa osapuolten eri näkemyksiä.

Eikä meidän kaveruus ole siitä kiinni, että tarvitsee tulla mielistelemään muita, jos nyt on tilanne, että molemmat halutaan kutsua.

Toisaalta ei voi olla kovin tiiviistä porukasta kyse, jos kahden ihmisen välirikko ei muka vaikuta muihin ollenkaan, tai sitä ei edes huomaa ilman kyttäystä? Ja eikö ole muka muita vaihtoehtoja, kuin teeskentely tai vihanpito? Kuulostaa aika mustavalkoiselta.

Nimenomaanhan vaatimus oli, että mieluummin vaikka teeskennellään, jotta muille ei tule kiusallinen olo. Vihanpidosta ei olekaan puhuttu, vaan siitä, että ei moikata tai jutella. Vaatimus oli, että ystävien vuoksi pitäisi teeskennellä, moikkailla ja jutella niitä näitä.

Ja totta kai se vaikuttaa, tai siis, asia tiedetään. Mutta kuten muutkin ikävät asiat, voi olla korrekti ja ohittaa ne juhlassa, etenkin, kun ne eivät tippaakaan kosketa itseä.

Olen itse ollut tuossa tilanteessa ulkopuolisen roolissa, toinen oli kutsujan hyvä ystävä ja toinen sukulainen. Vähän vaikea siinä kutsujan olisi ollut jättää toista kutsumatta tai vastaavasti molempiakaan.

Totta kai tiesimme tilanteen, mutta ei siitä mitään kiusallisuutta tullut, kun emme kiinnittäneet tilanteeseen mitään huomiota, vaan juhlimme kuten ennenkin. Siis kaikki muut juttelivat jne kuten ennenkin, ainoastaan nämä kaksi eivät jutelleet toisilleen.

En oikein ymmärrä edes, miksi sen olisi pitänyt saada minut vaivautuneeksi - en voi varmuudella mistään juhlista sanoa, että siellä olisi kaikki takuuvarmasti moikkailleet ja jutelleet kaikkien kanssa?

Jehovan todiustajat tekevät niin, etä jos kaveri/sukulainen eroaa seurakunnasta, niin hän on käytännössä kuollut heille sen jälkeen.

Mä ymmärrän ap:ta, vaikka olen kyllä edellisten kanssa samaa mieltä siitä että ainoa keino on hyväksyä tämä ystävän ratkaisu.

Itse olen ollut se dumpattu, yhden kaverin kanssa pariinkin kertaan mennyt välit, mutta on se vain todella vaikeaa päästää irti, kun on ajatellut ystävyyden olevan syvää ja hyvää.. ja sitten se loppuukin kuin seinään..

vaikka myöhemmin ollaan yritetty selvittää asioita, minulle on jäänyt se käsitys, että syystä tai toisesta hän ei näe meidän ystävyyttä (tai minua) sen arvoisena, että sen eteen voisi nähdä vaivaa. Tai joustaa?

Minä olen semmoisen mielummin laiha sopu, kuin lihava riita -mentaliteetin kannattaja, mutta on käynyt harvinaisen selväksi että tämä entinen ystäväni ei ole samoilla linjoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kenenkään pitäisi alentua edes teeskentelemään kaveruutta hetkeäkään esim. samoissa juhlissa tms. törmätessä jos kerran todellisuudessa ei ole enää minkäänlaisia välejä ?

Kaikenlainen teeskentely ja pinnallisuus kuuluu sinne amerikkalaiseen draamaan ja mitälie jenkkisarjoista opittua huttua ...

Pelätäänkö sitä jonkinlaista kasvojen -tai maineen menetystä, että mielummin halajaa feikkaamisen perään ... ? ...

Kaukana aikuismaisesta käytöksestä.

Siksi, koska se on muille ihmisille vaivaannuttavaa ja noloa. Oletko tullut ajatelleeksi, että ulkopuoliset eivät ehkä halua olla osallisena teidän teinidraamoissa?

Then again, tilanteen kiusallisuudesta huolimatta kukaan ei ole velvollinen toimimaan itseään vastaan sen takia, että muilla olisi helpompi olla. Siis kun ei nyt taas omalla käytöksellään suoranaisesti loukkaa muita. Enkä nyt tiedä paljonko se niukka nyökkäys tilannetta keventäisi?

Opin vasta viisikymppisenä ekaa kertaa elämässäni tuon. Aika moni tekee jotain vain kohteliaisuudesta, ei halua aiheuttaa sekaannusta, loukata tms. No, kun tulin tarpeeksi pahasti loukatuksi itse, ihan täysin sama, tuleeko vastapuolelle paha mieli vai ei ja ihmetteleekö joku kolmas tai neljäs asiaa. Sitä loukkaajaa ei enää minulle ole, ennen kuin tulee ihan reilusti pyytämään anteeksi ja vaikka kävelisin vahingossa päin, en edes anteeksi pyydä. Minä toimin nyt niin kuin minulle on helpointa enkä välitä hänen tunteistaan, eihän hänkään välitä minun. Ja jos antaa yhtään siimaa, on toinen osapuoli kohta taas yrittämässä varastaa jotain tai hyväksikäyttää.

Nykyisin jo yli 5-kymppinen tuttu on kanssa laittanut jotakuinkin kaikkiin läheisiinsä välit poikki milloin miksikin. Joskus ei selitä mitään, vaan olettaa että ihmiset tajuaisivat itsestään, ja alkaisivat anella häntä takaisin. Joskus sanoo syyksi esimerkiksi sen, että kaverit olivat viettäneet ksekenään aikaa ilman häntä, ilman hänen lupaansa jne. Tyyppi ei halua apua ongelmiinsa, mutta on ihan selvästi narsistinen henkilö, itelle tuli vaan hyvä olo kun usean muun jälkeen lemppasi minutkin elämästään. Ei ole muuten koskaan seurustellutkaan, ja kaikesta syyttää muita ja noita mies-raukkoja.

Onneksi asuu eri maassa, niin ei tartte turhan usein edes kuulla juoruja hänestä.

Ei tommoisilla kannata päätään vaivata, eivät ole sen arvoisia. 

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän ap:ta, vaikka olen kyllä edellisten kanssa samaa mieltä siitä että ainoa keino on hyväksyä tämä ystävän ratkaisu.

Itse olen ollut se dumpattu, yhden kaverin kanssa pariinkin kertaan mennyt välit, mutta on se vain todella vaikeaa päästää irti, kun on ajatellut ystävyyden olevan syvää ja hyvää.. ja sitten se loppuukin kuin seinään..

vaikka myöhemmin ollaan yritetty selvittää asioita, minulle on jäänyt se käsitys, että syystä tai toisesta hän ei näe meidän ystävyyttä (tai minua) sen arvoisena, että sen eteen voisi nähdä vaivaa. Tai joustaa?

Minä olen semmoisen mielummin laiha sopu, kuin lihava riita -mentaliteetin kannattaja, mutta on käynyt harvinaisen selväksi että tämä entinen ystäväni ei ole samoilla linjoilla.

Tiedätkö, kun jotkut ihmiset vaan ei välitä ja ovat kusipäisiä. Tulevat takaisin, kun itselle sopii ja toimivat omista tarkoitusperistään. Tuossa se juuri tulee esille. Ei kannata ottaa takaisin, kohtelee kerta kerralta huonommin, kun on päässyt aiemminkin seurauksitta. 

Näistä tilanteista on kyllä mahdoton sanoa mitään tietämättä tilannetta. 

Esimerkiksi jatkuvasti siltoja takanaan polttava henkilö voi olla joko draamaqueen tai sitten henkilö, joka on päättänyt alkaa voimaan hyvin ja poistaa toksiset ihmissuhteet ympäriltään. Tunnen muutaman jälkimmäisen kaltaisen, jotka tekivät elämäntaparemontin rytinällä keski-iän kynnyksellä.  

Mä katkaisin hiljattain välit yhteen kaveriin ja taatusti olen muiden ja hänen itsensä silmissä se tarinan pahis. Itsekin koen huonoa omaatuntoa siitä, että ghostasin hänet. Haluaisin tavallaan puhua asiat halki, mutta tiedän myös, että se on mahdotonta, sillä hän alkaisi välittömästi manipuloimaan mua. Enkä halua häntä takaisin elämääni millään muotoa. Tiedän, että tässä asiassa olen itsekäs, ja että mun elämänlaatu parani huimasti kun hänet "jätin". 

Harvemmin nämä asiat ovat mustavalkoisia ja eri osapuolten kertomukset tapahtumista voivat poiketa toisistaan radikaalisti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskusteluketju muistuttaa hirveän paljon viimeviikkoista ketjua, jossa joku nainen ihmetteli, kun nuoruusajan heilat eivät halua pitää häneen yhteyttä. Ei hänelläkään mitään muuta syytä tämmöiseen outoon yhteydenpitoon ollut se, että oli ollut Amerikassa ja siellä tyhjänpäiväinen länkytys on hänen mukaansa tapana. Ja sivukaupalla selitystä kuinka hänestä olisi normaalia, että toisilla paikkakunnilla asuvat nuoruusajan heilat moikkailisivat häntä somessa. Tämän ketjun Ap vaikuttaa hyvin samansukuiselta henkilöltä: vaikka ei olisi mitään asiaa, niin jotenkin vaan täytyisi yhteyttä pitää ja esittää jotenkin normaaleja välejä ihmiseen, johon ei normaaleja välejä ole, ja jota Ap ei voisi vähempää kiinnostaa.

Näitä kahta hahmoa yhdistää rajattomuus (tästäkin oli muuten hirvittävän hyvää keskustelua joskus viime vuonna). Omia ja muiden rajoja kunnioittava ihminen ymmärtää, että me ajattelemme ja tunnemme asioista eri tavoin, eikä yritä pakottaa muita mukautumaan omaan maailmankuvaansa.

Toisen käytöstä voi pitää epäviisaana, epäkohteliaana tai vain hassuna. Terve ihminen ymmärtää kuitenkin sen, että muilla ihmisillä on oikeus tehdä päätökset omasta elämästään - myös ne epäviisaat, epäkohteliaat ja hassut. Ja että noita päätöksiä on syytä kunnioittaa, vaikka ei niistä pitäisikään.

On aika taivaan sama, onko objektiivisesti typerämmin käyttäytynyt ap vai tämän ystävä. Ystävä on linjanvetonsa tehnyt, ja ap:n on syytä sitä kunnioittaa - piti siitä tai ei. Eli voi todeta "En pidä siitä, ettei hän tervehdi minua" ja hyväksyä sen. Tai sitten jankuttaa (ja tämä on verbi, jota en usein käytä mutta joka tässä yhteydessä on varsin perusteltu) siitä, miten toisen pitäisi nähdä asia samalla tavoin kuin itse ja käyttäytyä niin kuin itse näkee hyväksi.

Kuvaa ap:sta ei paranna se, että hän ei tunne näkevän mitään vikaa omassa toiminnassaan, vaan kaikki on epävakaan ja riitaisan ystävän draamanhakua. Voi hyvin olla, mutta jospa ap antaisi ystävänsä hoitaa elämänsä parhaaksi katsomallaan tavalla. Omista lähtökohdistaan hänen toimintansa on varmasti perusteltu, vaikka ne ap:sta poikkeaisivatkin.

Ap:lla on syytä kunnioittaa ex-kaverin päätöstä, mutta toisaalta hänellä on myös täysi oikeus kummeksua tai vaikka paheksuakin sitä. Ihmisillä on oikeus käyttäytyä huonosti ja epärationaalisesti, mutta ei pidä uhriutua, jos sitä arvostellaan. Kun ne oikeudet toimii molempiin suuntiin.

Itse luultavasti ap:na antaisin asian vain olla.

Juuri tätä yritin sanoa. Saa kummeksua, saa paheksua. Ei saa yrittää pakottaa omaa toimintamalliaan toiselle.

Särähti aloituksessa myös se, miten ap totesi "Mitään niin pahaa ei tapahtunut että tuo olisi pakollista ollut.". Ap siis ottaa asiakseen määrittää molempien puolesta, mikä on "riittävän paha". Jotenkin kuvittelisin kuvauksen perusteella, että toinen osapuoli kokee asian vahvasti toisin.

Eivät terveet ihmissuhteet toimi niin, että muille sanellaan oman maailmankatsomuksen perusteella se, miten pitää ajatella, tuntea ja toimia. 

Itselläni särähti, miten ap hehkutti, että pakkohan tässä nyt on alkaa muille kavereille kertomaan, että tuo ei moikkaa, vaikka mitään niin pahaa ole tapahtunut. Siis miksi on on pakko.

Jos jotakuta asia vaivaa tai kiinnostaa, hän varmaan kysyy jommalta kummalta tai molemmilta. Muutoin selvää on, että muut ovat päättäneet asian ohittaa, joten miksi apn on "pakko" se esille nostaa muiden kanssa?

Tietysti aplla on kiire kertomaan oma tarinansa, mutta itse vastaavassa tilanteessa toteaisin, että meille tuli niin isoja erimielisyyksiä, että vaikka mahdummekin samaan tilaan, emme näe tarpeelliseksi muutoin kanssakäydä.

Ja kyllähän tuossa ap yrittää määritellä paitsi sen, mikä on riittävän pahaa loukkaantumiseen, myös sen, mikä on riittävää kanssakäymistä loukkaantumisen jälkeen.