Miten joku aikuinen ihminen voi laittaa kaveriin välit poikki niin

Eiköhän jo muutamasta sivusta tätä keskustelua käy selväksi, millainen jankkaaja ap on. Siitä voi hyvin tehdä johtopäätöksen, että tällaisen vinkujan kanssa ei kovin moni halua olla tekemisissä, ja kun eroon pääsee, niin saa vihdoin hengähtää. Ei moikkailisi enää minäkään. Vaikuttaa tarrautuvalta ruikuttajalta.

Tarina todennäköisesti aivan erilainen kuin ap yrittää kertoa - tosin puhuu itsensä pussiin aina uudelleen ja uudelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Manipuloija voi kohdella toista kuin ilmaa, mutta manipuloija voi olla myös se, joka esittää viatonta ja moikkaa normaalisti välien katkeamisen jälkeen. Sitten onkin helppo mustamaalata sitä uhria, että ei muka osaa käytöstapoja.

Ap:sta tulee sellainen fiilis, että hän on tässä se törkimys. Miksi hän muuten takertuisi moikkaamisasiaan?

Jos kerran muille on selvää, että Ap:n ex-kaveri on ikävä tyyppi, miksi riidasta ja moikkaamattomuudesta pitäisi juoruta heille? Jos Ap tietää, ettei ole tehnyt mitään väärää, niin luulisi hänen jättävän tämän toisen omaan arvoonsa.

TÄMÄ !!!!!! Täysin samaa mietin minäkin !!!

Tämä ex-ystävä on havainnut "ystävänsä" todellisen luonteen ja pelastanut itsensä viisaasti hyvissä ajoin.

Vierailija kirjoitti:

Näistä tilanteista on kyllä mahdoton sanoa mitään tietämättä tilannetta. 

Esimerkiksi jatkuvasti siltoja takanaan polttava henkilö voi olla joko draamaqueen tai sitten henkilö, joka on päättänyt alkaa voimaan hyvin ja poistaa toksiset ihmissuhteet ympäriltään. Tunnen muutaman jälkimmäisen kaltaisen, jotka tekivät elämäntaparemontin rytinällä keski-iän kynnyksellä.  

Mä katkaisin hiljattain välit yhteen kaveriin ja taatusti olen muiden ja hänen itsensä silmissä se tarinan pahis. Itsekin koen huonoa omaatuntoa siitä, että ghostasin hänet. Haluaisin tavallaan puhua asiat halki, mutta tiedän myös, että se on mahdotonta, sillä hän alkaisi välittömästi manipuloimaan mua. Enkä halua häntä takaisin elämääni millään muotoa. Tiedän, että tässä asiassa olen itsekäs, ja että mun elämänlaatu parani huimasti kun hänet "jätin". 

Harvemmin nämä asiat ovat mustavalkoisia ja eri osapuolten kertomukset tapahtumista voivat poiketa toisistaan radikaalisti. 

Minulla vähän samanlainen tilanne. Tai no hän se minut jätti, kun olisi pitänyt selvittää yksi asia. On varmasti kertonut kaikille yhteisille tutuille, että minä tein jotain paskaa tai hajosin muuten vain ongelmieni alle. Vaikea sanoa, mikä on hänen kokemuksensa ja totuutensa asiasta, mutta koska yhteistä totuutta ei olla päästy keskustelemaan, en luota häneen. Myös minä pelkään, että hän vain manipuloi tai hyväksikäyttää, kun yrittää tulla takaisin kuin mitään ei olisi ollutkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskusteluketju muistuttaa hirveän paljon viimeviikkoista ketjua, jossa joku nainen ihmetteli, kun nuoruusajan heilat eivät halua pitää häneen yhteyttä. Ei hänelläkään mitään muuta syytä tämmöiseen outoon yhteydenpitoon ollut se, että oli ollut Amerikassa ja siellä tyhjänpäiväinen länkytys on hänen mukaansa tapana. Ja sivukaupalla selitystä kuinka hänestä olisi normaalia, että toisilla paikkakunnilla asuvat nuoruusajan heilat moikkailisivat häntä somessa. Tämän ketjun Ap vaikuttaa hyvin samansukuiselta henkilöltä: vaikka ei olisi mitään asiaa, niin jotenkin vaan täytyisi yhteyttä pitää ja esittää jotenkin normaaleja välejä ihmiseen, johon ei normaaleja välejä ole, ja jota Ap ei voisi vähempää kiinnostaa.

Näitä kahta hahmoa yhdistää rajattomuus (tästäkin oli muuten hirvittävän hyvää keskustelua joskus viime vuonna). Omia ja muiden rajoja kunnioittava ihminen ymmärtää, että me ajattelemme ja tunnemme asioista eri tavoin, eikä yritä pakottaa muita mukautumaan omaan maailmankuvaansa.

Toisen käytöstä voi pitää epäviisaana, epäkohteliaana tai vain hassuna. Terve ihminen ymmärtää kuitenkin sen, että muilla ihmisillä on oikeus tehdä päätökset omasta elämästään - myös ne epäviisaat, epäkohteliaat ja hassut. Ja että noita päätöksiä on syytä kunnioittaa, vaikka ei niistä pitäisikään.

On aika taivaan sama, onko objektiivisesti typerämmin käyttäytynyt ap vai tämän ystävä. Ystävä on linjanvetonsa tehnyt, ja ap:n on syytä sitä kunnioittaa - piti siitä tai ei. Eli voi todeta "En pidä siitä, ettei hän tervehdi minua" ja hyväksyä sen. Tai sitten jankuttaa (ja tämä on verbi, jota en usein käytä mutta joka tässä yhteydessä on varsin perusteltu) siitä, miten toisen pitäisi nähdä asia samalla tavoin kuin itse ja käyttäytyä niin kuin itse näkee hyväksi.

Kuvaa ap:sta ei paranna se, että hän ei tunne näkevän mitään vikaa omassa toiminnassaan, vaan kaikki on epävakaan ja riitaisan ystävän draamanhakua. Voi hyvin olla, mutta jospa ap antaisi ystävänsä hoitaa elämänsä parhaaksi katsomallaan tavalla. Omista lähtökohdistaan hänen toimintansa on varmasti perusteltu, vaikka ne ap:sta poikkeaisivatkin.

Ap:lla on syytä kunnioittaa ex-kaverin päätöstä, mutta toisaalta hänellä on myös täysi oikeus kummeksua tai vaikka paheksuakin sitä. Ihmisillä on oikeus käyttäytyä huonosti ja epärationaalisesti, mutta ei pidä uhriutua, jos sitä arvostellaan. Kun ne oikeudet toimii molempiin suuntiin.

Itse luultavasti ap:na antaisin asian vain olla.

Juuri tätä yritin sanoa. Saa kummeksua, saa paheksua. Ei saa yrittää pakottaa omaa toimintamalliaan toiselle.

Särähti aloituksessa myös se, miten ap totesi "Mitään niin pahaa ei tapahtunut että tuo olisi pakollista ollut.". Ap siis ottaa asiakseen määrittää molempien puolesta, mikä on "riittävän paha". Jotenkin kuvittelisin kuvauksen perusteella, että toinen osapuoli kokee asian vahvasti toisin.

Eivät terveet ihmissuhteet toimi niin, että muille sanellaan oman maailmankatsomuksen perusteella se, miten pitää ajatella, tuntea ja toimia. 

Itselläni särähti, miten ap hehkutti, että pakkohan tässä nyt on alkaa muille kavereille kertomaan, että tuo ei moikkaa, vaikka mitään niin pahaa ole tapahtunut. Siis miksi on on pakko.

Jos jotakuta asia vaivaa tai kiinnostaa, hän varmaan kysyy jommalta kummalta tai molemmilta. Muutoin selvää on, että muut ovat päättäneet asian ohittaa, joten miksi apn on "pakko" se esille nostaa muiden kanssa?

Tietysti aplla on kiire kertomaan oma tarinansa, mutta itse vastaavassa tilanteessa toteaisin, että meille tuli niin isoja erimielisyyksiä, että vaikka mahdummekin samaan tilaan, emme näe tarpeelliseksi muutoin kanssakäydä.

Ja kyllähän tuossa ap yrittää määritellä paitsi sen, mikä on riittävän pahaa loukkaantumiseen, myös sen, mikä on riittävää kanssakäymistä loukkaantumisen jälkeen.

Minunkin ystäväni oli sitä mieltä, että nyt pitäisi vaan jo olla ihan normaalisti eikä enää takertua mihinkään vanhaan (tyyliin eiliseen). Hänen mielestään mitään ongelmaa ei ollut. No eipä kai hänellä. 

Se on nykyajan trendi. Kuten tästäkin ketjusta näet, monet eivät kestä konflikteja vaan katkaisevat välit kokonaan. Ilmeisesti taustalla voi olla jopa psykologin neuvo.

Tosin ihan vastikään lehdessä oli toisenlainen kuin juttu. Nuori mies oli suosituksen mukaan jättänyt "toksiset kaveruus suhteet". Sen seurauksena hän on nyt täysin yksinäinen ja kokee tilanteensa jopa entistä masentavammaksi.

Luulen, että tässä on jonkinlainen sukupolvien välinen kuilu. Ennen juuri sitä puhumatonta, joka ei edes vilkaise päin, olisi pidetty koppavana ja huonokäytöksisenä. Nyt on päinvastoin. Heti aloittaja alettiin syytellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sekään kovin aikuismaista ole, että jäät roikkumaan ja vinkumaan perään. Suoraan sanottuna kuulostat vähän tollolta.

Ghostaaminen on tolloa. Aikuisten ihmisten pitäisi osata setviä riitansa.

T.eri

Ei todellakaan ole tolloa pitää välejä kokonaan poikki, jos toinen toimii tavalla jota ei voi antaa anteeksi. Kaikkea ei vaan voi kuitata puhumalla. 

Melkein kaikki asiat on selvitettävissä, ellei kyse sitten ollut jostain r.aiskauksesta tai muusta peruuttamattomasta.

Kaikki asiat jotka halutaan selvittään on kyllä selvitettävissä, mutta siihen me emme voi vaikuttaa jos toinen osapuoli ei halua asioita selvittää. Silloin on jatkettava vain itse eteenpäin eikä jäätävä jankuttamaan sitä että kun mä niin haluaisin selvittää tämän asian.

Noh, joidenkin psykologien mukaan ghostaaminen on henkistä väkivaltaa, eikä sitä pidä ihmetellä, jos asiasta loukkaantuu.

Asian jakuttaminen ja se että määrittää että toisen ihmisen on toimittava niin kuin minä haluan on yhtälailla henkistä väkivaltaa.

Ohis: Tuntuu, että nykyisin kaikki on henkistä väkivaltaa. Mitään ei voi tehdä ilman, että joku vetää herneen syvälle nenään ja huutaa kohdanneensa henkistä väkivaltaa. 

Niin ihmiset ajattelee niin kuin ajattelevat. Sille minä tai sinä emme yleensä mitään voi vaikka ehkä siihen kova halu ja toive olisikin. Antaa vetää herneet nenäänsä, omapahan on nenänsä.

Kyllä asioista pitää pystyä keskustelemaan. Samoin kuin pitää oppia hahmottamaan mikä ero on henkisellä väkivallalla ja loukkaantumisella. Nehän ovat kaksi täysin eri asiaa. Ei pidä esittää perustettomia syytöksiä. Esimerkiksi se, jos joku ei halua tervehtiä sinua, ei todellakaan ole henkistä väkivaltaa. Kaukana siitä. 

Miksi asiaoista pitäisi pystyä väkisen keskustelemaan jos siihen ei vastapuolella ole pienintäkään halua? Asian jankuttaminen vain pahentaa tilannetta.

Koska niin sosiaaliset säännöt nyt vain toimivat. Ratkotko usein ongelmia niin, että työnnät pääsi hiekkaan? Ongelmaa ei ole, kun et näe etkä kuule?

Miksi minulle olisi ongelma jos joku entinen ystävä ei halua edes tervehtiä? Ei ole olemassa mitää ongelmaa joka pitäisi ratkaista jos hyväksyy sen että toinen ei nyt vain kerta kaikkiaan halua tervehtiä.

No kyllähän se konflikti/ongelma on edelleen siellä taustalla, riippumatta siitä, kuinka zenisti siihen suhtautuu tai teeskentelee suhtautuvansa.

Edelleen miksi kaikkien olisi pakko tervehtiä minua tai minun heitä? Miksi se olisi ongelma minulle saati jollekin ulkopuoliselle jos niin ei tapahdu? Ei ole mitään konfliktia kun ei olla edes tekemisisää. Jos sinä et sitä hyväksy niin se on sinun asiasi miten ratkaiset sen ongelman että et voi mitenkään asiaa hyväksyä.

Koska tunnet kyseisen henkilön, ja koska se kuuluu normaaleihin käytöstapoihin? Totta kai se konflikti on edelleen olemassa, jos se kerran manifestoituu tuolla tavalla, eli mykkäkoululla. Ei auta, vaikka kuinka teeskentelisi, että ongelmaa ei ole. Pieni itsereflektio vois tehdä sulle hyvää. Luultavasti kärsit tuossa tilanteessa itsekin.

Välien poikki meneminen ei ole sama asia kuin mykkäkoulu.

Voihan se toisille olla. Kaikki ei toimi ja ajattele samalla tavoin.

Itse olen itsenäinen, vietän suurimman osan ajasta yksinäni, tapaan kavereita vain kerran tai pari kuussa. En puhu paljon ellen ole kavereideni seurassa. Mikäli joku kaverisuhde kuihtuu tai tulee erimielisyyksiä, on kaveruus yleensä ohi. En sen jälkeen enää näe tarvetta jutella kyseiselle henkilölle. En välttämättä tule edes moikanneeksi, mikäli tapaamme sattumalta. Ehkä moikkaan jos kirjaimellisesti "törmään" henkilöön niin että syöksymme toisiamme päin kadunkulmassa.

Luullakseni en moikkaa ex-kaveria edes, vaikka tapaisimme yhteisten tuttujen kautta ja viettäisimme hetkisen porukassa. En ole huomannut, että kukaan tulkitsisi tätä vaivaannuttavaksi. Enkä tietoisesti pidä mitään mykkäkoulua, vaikka tätä ketjua lukiessa ymmärrän, että joku toinen voisi minua niinkin lukea.

Yritän vain sanoa, ettei ihmisiä pitäisi lokeroida niin herkästi käytöksen perusteella. Moni tuntuu usein unohtavan, ettei ulospäin näe mitä sisällä tapahtuu. Meillä on niin monia sisäisiä maailmoja. Introvertit voidaan usein tulkita väärin.

Vierailija kirjoitti:

Se on nykyajan trendi. Kuten tästäkin ketjusta näet, monet eivät kestä konflikteja vaan katkaisevat välit kokonaan. Ilmeisesti taustalla voi olla jopa psykologin neuvo.

Tosin ihan vastikään lehdessä oli toisenlainen kuin juttu. Nuori mies oli suosituksen mukaan jättänyt "toksiset kaveruus suhteet". Sen seurauksena hän on nyt täysin yksinäinen ja kokee tilanteensa jopa entistä masentavammaksi.

Luulen, että tässä on jonkinlainen sukupolvien välinen kuilu. Ennen juuri sitä puhumatonta, joka ei edes vilkaise päin, olisi pidetty koppavana ja huonokäytöksisenä. Nyt on päinvastoin. Heti aloittaja alettiin syytellä.

Niin sitä jää yksin kun jättää ne toksiset ihmiset koska normaaleja ihmissuhteita ei saada saman kaavan mukaan kuin myrkyllisiä. Myrkylliset ihmiset tulee elämääsi kädet avoinna ja hymyillen, niiden kanssa natsaa kaikki ihan heti, koska ne on hankkimassa tietoa sinusta ja siitä miten sinua voi käyttää. Normaalit ihmissuhteet kehittyy ajan kanssa ja vaatii myös sosiaalisia taitoja, mitä ei tarvita lainkaan ihmisten kanssa jotka on sinun hyväksikäyttö mielessä liikkeellä. Niitä ei haittaa yhtään sinun kummallisuutesi ja puutteesi koska niillä ei ole hyväksikäytön kannalta mitään väliä, paitsi silloin kun vaikeuttavat sitä, mutta silloinkin voi pelata syyllistämiskortin ja maksimoida hyväksikäytön.  Kun olet ehkä jopa koko elämäsi pyörinyt myrkyllisessä kehässä niin et ole kehittänyt normaaleja sosiaalisia taitoja ja silloin jää helposti yksin niiden loputtua.

Christiiina kirjoitti:

Jehovan todiustajat tekevät niin, etä jos kaveri/sukulainen eroaa seurakunnasta, niin hän on käytännössä kuollut heille sen jälkeen.

Ja tää liittyi aloitukseen miten 🤫?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on nykyajan trendi. Kuten tästäkin ketjusta näet, monet eivät kestä konflikteja vaan katkaisevat välit kokonaan. Ilmeisesti taustalla voi olla jopa psykologin neuvo.

Tosin ihan vastikään lehdessä oli toisenlainen kuin juttu. Nuori mies oli suosituksen mukaan jättänyt "toksiset kaveruus suhteet". Sen seurauksena hän on nyt täysin yksinäinen ja kokee tilanteensa jopa entistä masentavammaksi.

Luulen, että tässä on jonkinlainen sukupolvien välinen kuilu. Ennen juuri sitä puhumatonta, joka ei edes vilkaise päin, olisi pidetty koppavana ja huonokäytöksisenä. Nyt on päinvastoin. Heti aloittaja alettiin syytellä.

Niin sitä jää yksin kun jättää ne toksiset ihmiset koska normaaleja ihmissuhteita ei saada saman kaavan mukaan kuin myrkyllisiä. Myrkylliset ihmiset tulee elämääsi kädet avoinna ja hymyillen, niiden kanssa natsaa kaikki ihan heti, koska ne on hankkimassa tietoa sinusta ja siitä miten sinua voi käyttää. Normaalit ihmissuhteet kehittyy ajan kanssa ja vaatii myös sosiaalisia taitoja, mitä ei tarvita lainkaan ihmisten kanssa jotka on sinun hyväksikäyttö mielessä liikkeellä. Niitä ei haittaa yhtään sinun kummallisuutesi ja puutteesi koska niillä ei ole hyväksikäytön kannalta mitään väliä, paitsi silloin kun vaikeuttavat sitä, mutta silloinkin voi pelata syyllistämiskortin ja maksimoida hyväksikäytön.  Kun olet ehkä jopa koko elämäsi pyörinyt myrkyllisessä kehässä niin et ole kehittänyt normaaleja sosiaalisia taitoja ja silloin jää helposti yksin niiden loputtua.

Täyttä asiaa. Lisäksi ne normaalit tunnistavat toisensa ja liittyvät ongelmatta toisiinsa. Ne kehityskelpoiset ongelmataustaiset jotenkin vaistonvaraisesti erottuvat, eikä niiden kanssa bondata ja vauriotaustaiset bondautuvat luontevammin keskenään. Se on yhtä raskasta kuin luokkahyppy, päästä sieltä normaalien ihmisten normaaliin piiriin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sekään kovin aikuismaista ole, että jäät roikkumaan ja vinkumaan perään. Suoraan sanottuna kuulostat vähän tollolta.

Ghostaaminen on tolloa. Aikuisten ihmisten pitäisi osata setviä riitansa.

T.eri

Ei todellakaan ole tolloa pitää välejä kokonaan poikki, jos toinen toimii tavalla jota ei voi antaa anteeksi. Kaikkea ei vaan voi kuitata puhumalla. 

Melkein kaikki asiat on selvitettävissä, ellei kyse sitten ollut jostain r.aiskauksesta tai muusta peruuttamattomasta.

Kaikki asiat jotka halutaan selvittään on kyllä selvitettävissä, mutta siihen me emme voi vaikuttaa jos toinen osapuoli ei halua asioita selvittää. Silloin on jatkettava vain itse eteenpäin eikä jäätävä jankuttamaan sitä että kun mä niin haluaisin selvittää tämän asian.

Noh, joidenkin psykologien mukaan ghostaaminen on henkistä väkivaltaa, eikä sitä pidä ihmetellä, jos asiasta loukkaantuu.

Asian jakuttaminen ja se että määrittää että toisen ihmisen on toimittava niin kuin minä haluan on yhtälailla henkistä väkivaltaa.

Ohis: Tuntuu, että nykyisin kaikki on henkistä väkivaltaa. Mitään ei voi tehdä ilman, että joku vetää herneen syvälle nenään ja huutaa kohdanneensa henkistä väkivaltaa. 

Niin ihmiset ajattelee niin kuin ajattelevat. Sille minä tai sinä emme yleensä mitään voi vaikka ehkä siihen kova halu ja toive olisikin. Antaa vetää herneet nenäänsä, omapahan on nenänsä.

Kyllä asioista pitää pystyä keskustelemaan. Samoin kuin pitää oppia hahmottamaan mikä ero on henkisellä väkivallalla ja loukkaantumisella. Nehän ovat kaksi täysin eri asiaa. Ei pidä esittää perustettomia syytöksiä. Esimerkiksi se, jos joku ei halua tervehtiä sinua, ei todellakaan ole henkistä väkivaltaa. Kaukana siitä. 

Miksi asiaoista pitäisi pystyä väkisen keskustelemaan jos siihen ei vastapuolella ole pienintäkään halua? Asian jankuttaminen vain pahentaa tilannetta.

Koska niin sosiaaliset säännöt nyt vain toimivat. Ratkotko usein ongelmia niin, että työnnät pääsi hiekkaan? Ongelmaa ei ole, kun et näe etkä kuule?

Miksi minulle olisi ongelma jos joku entinen ystävä ei halua edes tervehtiä? Ei ole olemassa mitää ongelmaa joka pitäisi ratkaista jos hyväksyy sen että toinen ei nyt vain kerta kaikkiaan halua tervehtiä.

No kyllähän se konflikti/ongelma on edelleen siellä taustalla, riippumatta siitä, kuinka zenisti siihen suhtautuu tai teeskentelee suhtautuvansa.

Edelleen miksi kaikkien olisi pakko tervehtiä minua tai minun heitä? Miksi se olisi ongelma minulle saati jollekin ulkopuoliselle jos niin ei tapahdu? Ei ole mitään konfliktia kun ei olla edes tekemisisää. Jos sinä et sitä hyväksy niin se on sinun asiasi miten ratkaiset sen ongelman että et voi mitenkään asiaa hyväksyä.

Koska tunnet kyseisen henkilön, ja koska se kuuluu normaaleihin käytöstapoihin? Totta kai se konflikti on edelleen olemassa, jos se kerran manifestoituu tuolla tavalla, eli mykkäkoululla. Ei auta, vaikka kuinka teeskentelisi, että ongelmaa ei ole. Pieni itsereflektio vois tehdä sulle hyvää. Luultavasti kärsit tuossa tilanteessa itsekin.

Välien poikki meneminen ei ole sama asia kuin mykkäkoulu.

Voihan se toisille olla. Kaikki ei toimi ja ajattele samalla tavoin.

Itse olen itsenäinen, vietän suurimman osan ajasta yksinäni, tapaan kavereita vain kerran tai pari kuussa. En puhu paljon ellen ole kavereideni seurassa. Mikäli joku kaverisuhde kuihtuu tai tulee erimielisyyksiä, on kaveruus yleensä ohi. En sen jälkeen enää näe tarvetta jutella kyseiselle henkilölle. En välttämättä tule edes moikanneeksi, mikäli tapaamme sattumalta. Ehkä moikkaan jos kirjaimellisesti "törmään" henkilöön niin että syöksymme toisiamme päin kadunkulmassa.

Luullakseni en moikkaa ex-kaveria edes, vaikka tapaisimme yhteisten tuttujen kautta ja viettäisimme hetkisen porukassa. En ole huomannut, että kukaan tulkitsisi tätä vaivaannuttavaksi. Enkä tietoisesti pidä mitään mykkäkoulua, vaikka tätä ketjua lukiessa ymmärrän, että joku toinen voisi minua niinkin lukea.

Yritän vain sanoa, ettei ihmisiä pitäisi lokeroida niin herkästi käytöksen perusteella. Moni tuntuu usein unohtavan, ettei ulospäin näe mitä sisällä tapahtuu. Meillä on niin monia sisäisiä maailmoja. Introvertit voidaan usein tulkita väärin.

On eri asia olla introvertti, kuin jättää tervehtimättä samassa seurueessa olevia henkilöitä. Kaikkien seurueessa olevien tervehtiminen kuuluu hyviin käytöstapoihin. Ihan vaan pelkkä "moi" tai "hei" riittää. 

Twitterin blokkauskulttuuri on edennyt oikeaan elämään. Ei kuulosta ihan terveeltä ilmiöltä.

Olen nähnyt välirikkoja tapahtuvan niin naurettavan mitättömistä syistä, etten yhtään ihmettele, vaikka ap olisi se tarinan "hyvis".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kenenkään pitäisi alentua edes teeskentelemään kaveruutta hetkeäkään esim. samoissa juhlissa tms. törmätessä jos kerran todellisuudessa ei ole enää minkäänlaisia välejä ?

Kaikenlainen teeskentely ja pinnallisuus kuuluu sinne amerikkalaiseen draamaan ja mitälie jenkkisarjoista opittua huttua ...

Pelätäänkö sitä jonkinlaista kasvojen -tai maineen menetystä, että mielummin halajaa feikkaamisen perään ... ? ...

Kaukana aikuismaisesta käytöksestä.

Siksi, koska se on muille ihmisille vaivaannuttavaa ja noloa. Oletko tullut ajatelleeksi, että ulkopuoliset eivät ehkä halua olla osallisena teidän teinidraamoissa?

Then again, tilanteen kiusallisuudesta huolimatta kukaan ei ole velvollinen toimimaan itseään vastaan sen takia, että muilla olisi helpompi olla. Siis kun ei nyt taas omalla käytöksellään suoranaisesti loukkaa muita. Enkä nyt tiedä paljonko se niukka nyökkäys tilannetta keventäisi?

Opin vasta viisikymppisenä ekaa kertaa elämässäni tuon. Aika moni tekee jotain vain kohteliaisuudesta, ei halua aiheuttaa sekaannusta, loukata tms. No, kun tulin tarpeeksi pahasti loukatuksi itse, ihan täysin sama, tuleeko vastapuolelle paha mieli vai ei ja ihmetteleekö joku kolmas tai neljäs asiaa. Sitä loukkaajaa ei enää minulle ole, ennen kuin tulee ihan reilusti pyytämään anteeksi ja vaikka kävelisin vahingossa päin, en edes anteeksi pyydä. Minä toimin nyt niin kuin minulle on helpointa enkä välitä hänen tunteistaan, eihän hänkään välitä minun. Ja jos antaa yhtään siimaa, on toinen osapuoli kohta taas yrittämässä varastaa jotain tai hyväksikäyttää.

Mä jotenkin aattelen, että tommonen ( sopii itseenikin) ehdottomuus tulee iän myötä. Oon +50, ja ystävyyssuhteista suurin osa jo vuosikymmeniä kestänyt. Mutta jos mun luottamus petetään, niin se on sitten siinä. Sitä ihmistä ei sen jälkeen vain mun elämässä ole. Mä en halua sellaista ystävyyttä, joka on yksipuolista, tai toimii vain, kun sille toiselle passaa.. Oon polttanut paljon siltoja takanani, mutta yhtään niistä en ole katunut. Oikeat ystävät ovat säilyneet matkassa mukana, ja yhdessä on jaettu molempien ilot ja surut..

Vierailija kirjoitti:

Se on nykyajan trendi. Kuten tästäkin ketjusta näet, monet eivät kestä konflikteja vaan katkaisevat välit kokonaan. Ilmeisesti taustalla voi olla jopa psykologin neuvo.

Tosin ihan vastikään lehdessä oli toisenlainen kuin juttu. Nuori mies oli suosituksen mukaan jättänyt "toksiset kaveruus suhteet". Sen seurauksena hän on nyt täysin yksinäinen ja kokee tilanteensa jopa entistä masentavammaksi.

Luulen, että tässä on jonkinlainen sukupolvien välinen kuilu. Ennen juuri sitä puhumatonta, joka ei edes vilkaise päin, olisi pidetty koppavana ja huonokäytöksisenä. Nyt on päinvastoin. Heti aloittaja alettiin syytellä.

Aika outoa, jos on psykologin neuvo? Kun olen lukenut psykologeilta nimenomaan juttua, kuinka noin ei pitäisi tehdä. Vai oliko sairaanhoitaja-psykoterapeutin neuvo? Hehän eivät ole psykologeja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro nyt, etkö juuri sanonut, että sinä olit se joka otit etäisyyttä? Joten hän on varmasti siitä loukkaantunut. Toki ylimitoitettua olla tervehtimättä ja huomioimatta, mutta sinähän kertomasi mukaan teidän välinne laitoit poikki?

Oli pakko ottaa vähän etäisyyttä, kävi liian raskaaksi. Sen jälkeen sitten pikkuriidan takia hän laittoi välit poikki ihan kokonaan niin ettei edes muiden seurassa tervehdi. Toivoin että oltaisiin kuitenkin jonkinlaisissa väleissä, mutta hänelle ei sopinut vaan veto toiseen äärilaitaan. Kauan olen häntä kestänyt ja ymmärtänyt, helpotus ettei enää tarvi tekemisissä olla. Mutta silti, jotku käytöstavat pliiiis.

Ap

No nyt on sinun korkea aika päästää irti ja kunnioittaa toisen päätöstä välien katkaisusta. Ymmärrän, että sinua harmittaa tilanteen meneminen tuollaiseksi, mutta et nyt vaan enää voi sille mitään. Päästä irti ja mene eteenpäin ja anna toisen toimia valitsemallaan tavalla. Tuollainen vatvominen vain pahentaa oloasi. 

Irti olen päästänyt ja mennyt eteenpäin. Hyväksyttävä kai on sekin että muiden läsnäollessa, pakollisissa tilanteissa, ignoraamme toisemme. Naurettavaa, mutta kai siihenkin sitten tottuu. Muut ovat tottuneet siihen että hänellä näitä ignoraamisia ja välirikkoja on. Että sinänsä. En haluaisi puhua paskaa kenestäkään. Mutta pitänee sanoa vaan muille että tilanne on tämä, en voi mitään.

Ap

Et haluaisi puhua paskaa kenestäkään, mutta aloitit nettiin ketjun haukkuaksesi entistä kaveriasi. Nyt koet saaneesi oikeutuksen jatkaa paskan puhumista myös kaveriporukan muille naisille. Mustamaalaaminen on rumaa, ja nykyään monet ihmiset näkevät moisen toksisen käytöksen läpi. Mieti omaa käytöstäsi tai tulet huomaamaan, että monet kaverisuhteistasi jäävät ontoiksi, lyhyiksi ja pinnallisiksi.

Toisaalta mustamaalamisesta puhuminen on vähän outoa, kun tämä on anonyymi palsta, eikä ap:n kaveria tunnista mitenkään pelkästään tuosta kuvauksesta.

Ap sanoi aikovansa seuraavaksi jauhaa paskaa ex-kaveristaan heidän yhteisessä kaveriporukassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kaveruus/ystävyys ole mikään avioliitto sentään, että pitää perusteellisesti selittää ja keskustella syistä, jos ei vaan nappaa? Voi kertoa syyn tai olla kertomatta. Eikä aina mitään yksittäistä syytä edes ole.  Aivan tyhmä ajatus, että pitäisi jotain keskusteluja tästä käydä. Ja kyllähän "jätetty" osapuoli osaa varmaan itsekin huomata, että välit on alkaneet huonontua, eikä tosin välttämättä edes huonontua, vaan elämä vaan alkanut viemään eri suuntiin. 

Itselleni käynyt, että lapsuudenystävä "jätti" minut 40 vuoden jälkeen, itsekseni ihmettelin syytä, mutta  annoin asian olla. Vuosia myöhemmin vielä olimme yhteyksissä pari vuotta ja kysyin, että miksi lopetti yhteydenpidon, niin sanoi, että "jotenkin vaan jäi, kun tuli kaikkea muuta"

Tällä toisella kerralla minä lopetin yhteydenpidon, koska hän ei enää ollut sellainen ystävä kuin aiemmin, enkä jaksanut juttujaan kuunnella. Ja yllätys, ei hänkään ole syytä minulta kysellyt!

Aikuisten ihmisten EI tarvitse selitellä toisilleen tällaisia juttuja. Teinien hommaa.

Mutta kyse ei ole mistään tuollaisesta luonnollisesta välien hiipumisesta, vaan riidasta, jota kumpikaan ei halua selvittää. Ei kuulosta aikuisten ihmisten käytökseltä kummankaan puolen osalta. Siis tämä ap:n tapaus.

Ja kyllä varsinkin läheinen ystävyyssuhde on ihmissuhde siinä missä parisuhdekin. Kyllä minä ainakin ihmettelisin, jos vaikka paras ystäväni yhtäkkiä vain ignooraisi ilman selityksiä. Ensin tietenkin pohtisin, mitä olen tehnyt väärin ja pyytäisin ehkä anteeksi. Sille en sitten voi mitään, jos toinen ei halua antaa anteeksi.

Olen samaa mieltä siitä, että läheinen ystävyyssuhde on ihmissuhde siinä missä parisuhdekin. Mutta tämä tapaus ei kuulosta aikuisten ihmisten käytökseltä siitä syystä, että kyseiset henkilöt eivät ehkä vielä ole täysin aikuistuneet. Toiset aikuistuvat varhain ja toiset vasta kolmekymppisinä. Jotkut eivät ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sekään kovin aikuismaista ole, että jäät roikkumaan ja vinkumaan perään. Suoraan sanottuna kuulostat vähän tollolta.

Ghostaaminen on tolloa. Aikuisten ihmisten pitäisi osata setviä riitansa.

T.eri

Ei todellakaan ole tolloa pitää välejä kokonaan poikki, jos toinen toimii tavalla jota ei voi antaa anteeksi. Kaikkea ei vaan voi kuitata puhumalla. 

Melkein kaikki asiat on selvitettävissä, ellei kyse sitten ollut jostain r.aiskauksesta tai muusta peruuttamattomasta.

Kaikki asiat jotka halutaan selvittään on kyllä selvitettävissä, mutta siihen me emme voi vaikuttaa jos toinen osapuoli ei halua asioita selvittää. Silloin on jatkettava vain itse eteenpäin eikä jäätävä jankuttamaan sitä että kun mä niin haluaisin selvittää tämän asian.

Noh, joidenkin psykologien mukaan ghostaaminen on henkistä väkivaltaa, eikä sitä pidä ihmetellä, jos asiasta loukkaantuu.

Asian jakuttaminen ja se että määrittää että toisen ihmisen on toimittava niin kuin minä haluan on yhtälailla henkistä väkivaltaa.

Ohis: Tuntuu, että nykyisin kaikki on henkistä väkivaltaa. Mitään ei voi tehdä ilman, että joku vetää herneen syvälle nenään ja huutaa kohdanneensa henkistä väkivaltaa. 

Niin ihmiset ajattelee niin kuin ajattelevat. Sille minä tai sinä emme yleensä mitään voi vaikka ehkä siihen kova halu ja toive olisikin. Antaa vetää herneet nenäänsä, omapahan on nenänsä.

Kyllä asioista pitää pystyä keskustelemaan. Samoin kuin pitää oppia hahmottamaan mikä ero on henkisellä väkivallalla ja loukkaantumisella. Nehän ovat kaksi täysin eri asiaa. Ei pidä esittää perustettomia syytöksiä. Esimerkiksi se, jos joku ei halua tervehtiä sinua, ei todellakaan ole henkistä väkivaltaa. Kaukana siitä. 

Miksi asiaoista pitäisi pystyä väkisen keskustelemaan jos siihen ei vastapuolella ole pienintäkään halua? Asian jankuttaminen vain pahentaa tilannetta.

Koska niin sosiaaliset säännöt nyt vain toimivat. Ratkotko usein ongelmia niin, että työnnät pääsi hiekkaan? Ongelmaa ei ole, kun et näe etkä kuule?

Miksi minulle olisi ongelma jos joku entinen ystävä ei halua edes tervehtiä? Ei ole olemassa mitää ongelmaa joka pitäisi ratkaista jos hyväksyy sen että toinen ei nyt vain kerta kaikkiaan halua tervehtiä.

No kyllähän se konflikti/ongelma on edelleen siellä taustalla, riippumatta siitä, kuinka zenisti siihen suhtautuu tai teeskentelee suhtautuvansa.

Edelleen miksi kaikkien olisi pakko tervehtiä minua tai minun heitä? Miksi se olisi ongelma minulle saati jollekin ulkopuoliselle jos niin ei tapahdu? Ei ole mitään konfliktia kun ei olla edes tekemisisää. Jos sinä et sitä hyväksy niin se on sinun asiasi miten ratkaiset sen ongelman että et voi mitenkään asiaa hyväksyä.

Koska tunnet kyseisen henkilön, ja koska se kuuluu normaaleihin käytöstapoihin? Totta kai se konflikti on edelleen olemassa, jos se kerran manifestoituu tuolla tavalla, eli mykkäkoululla. Ei auta, vaikka kuinka teeskentelisi, että ongelmaa ei ole. Pieni itsereflektio vois tehdä sulle hyvää. Luultavasti kärsit tuossa tilanteessa itsekin.

Välien poikki meneminen ei ole sama asia kuin mykkäkoulu.

Voihan se toisille olla. Kaikki ei toimi ja ajattele samalla tavoin.

Itse olen itsenäinen, vietän suurimman osan ajasta yksinäni, tapaan kavereita vain kerran tai pari kuussa. En puhu paljon ellen ole kavereideni seurassa. Mikäli joku kaverisuhde kuihtuu tai tulee erimielisyyksiä, on kaveruus yleensä ohi. En sen jälkeen enää näe tarvetta jutella kyseiselle henkilölle. En välttämättä tule edes moikanneeksi, mikäli tapaamme sattumalta. Ehkä moikkaan jos kirjaimellisesti "törmään" henkilöön niin että syöksymme toisiamme päin kadunkulmassa.

Luullakseni en moikkaa ex-kaveria edes, vaikka tapaisimme yhteisten tuttujen kautta ja viettäisimme hetkisen porukassa. En ole huomannut, että kukaan tulkitsisi tätä vaivaannuttavaksi. Enkä tietoisesti pidä mitään mykkäkoulua, vaikka tätä ketjua lukiessa ymmärrän, että joku toinen voisi minua niinkin lukea.

Yritän vain sanoa, ettei ihmisiä pitäisi lokeroida niin herkästi käytöksen perusteella. Moni tuntuu usein unohtavan, ettei ulospäin näe mitä sisällä tapahtuu. Meillä on niin monia sisäisiä maailmoja. Introvertit voidaan usein tulkita väärin.

On eri asia olla introvertti, kuin jättää tervehtimättä samassa seurueessa olevia henkilöitä. Kaikkien seurueessa olevien tervehtiminen kuuluu hyviin käytöstapoihin. Ihan vaan pelkkä "moi" tai "hei" riittää. 

On kyllä ihmisiä, joihin ei tarvitse eikä voi toteuttaa normaaleja käytöstapoja, koska heidän sairas käytöksensä perustuu juuri sille, että he laskevat sen varaan, että normaali ihminen haluaa viimeiseen asti käyttäytyä normaalisti. Ainoa keino on täysi nollakontakti ja täysi reagoimattomuus. Ja suositus olla menemättä heidän kanssaan samaan tilaan tai samaan seurueeseen lainkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on narsisti. Se, että toinen ei välitä hänestä piirun vertaa saa hänet tuntemaan häpeää itsestään. Siksi se peiliin katsominen ei onnistu. Kokemusta on.

Jatkan vielä. Olen törmännyt kahteen henkilöön, jotka ovat ottaneet nokkiinsa kun joku lapsi ei ole heistä pitäneet. Miettikää. Nämä henkilöt eivät siedä sitä että joku, ihan sama kuka, ei tykkää heistä. He tuntevat ne tunteet, eivätkä he siedä niitä. He vihaavat ja häpeävät itseään niin paljon, että tarvitsevat koko ajan uuvutukseen asti vahvistusta muilta omasta hyvyydestään ja olemassaolostaan. Ilmeisesti myös heiltä, jotka he ovat jättäneet taakseen. Puistattavaa.

Eikö pitäisi pikemminkin sääliä kuin puistatella? Narsisti ei viihdy nahoissaan ja kärsii huonosta itsetunnosta ja olosta jatkuvasti.

On okei sääliä kunhan sen tekee kaukaa, eikä yritä ystävystyä tällaisen ihmisen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kaveruus/ystävyys ole mikään avioliitto sentään, että pitää perusteellisesti selittää ja keskustella syistä, jos ei vaan nappaa? Voi kertoa syyn tai olla kertomatta. Eikä aina mitään yksittäistä syytä edes ole.  Aivan tyhmä ajatus, että pitäisi jotain keskusteluja tästä käydä. Ja kyllähän "jätetty" osapuoli osaa varmaan itsekin huomata, että välit on alkaneet huonontua, eikä tosin välttämättä edes huonontua, vaan elämä vaan alkanut viemään eri suuntiin. 

Itselleni käynyt, että lapsuudenystävä "jätti" minut 40 vuoden jälkeen, itsekseni ihmettelin syytä, mutta  annoin asian olla. Vuosia myöhemmin vielä olimme yhteyksissä pari vuotta ja kysyin, että miksi lopetti yhteydenpidon, niin sanoi, että "jotenkin vaan jäi, kun tuli kaikkea muuta"

Tällä toisella kerralla minä lopetin yhteydenpidon, koska hän ei enää ollut sellainen ystävä kuin aiemmin, enkä jaksanut juttujaan kuunnella. Ja yllätys, ei hänkään ole syytä minulta kysellyt!

Aikuisten ihmisten EI tarvitse selitellä toisilleen tällaisia juttuja. Teinien hommaa.

Mutta kyse ei ole mistään tuollaisesta luonnollisesta välien hiipumisesta, vaan riidasta, jota kumpikaan ei halua selvittää. Ei kuulosta aikuisten ihmisten käytökseltä kummankaan puolen osalta. Siis tämä ap:n tapaus.

Ja kyllä varsinkin läheinen ystävyyssuhde on ihmissuhde siinä missä parisuhdekin. Kyllä minä ainakin ihmettelisin, jos vaikka paras ystäväni yhtäkkiä vain ignooraisi ilman selityksiä. Ensin tietenkin pohtisin, mitä olen tehnyt väärin ja pyytäisin ehkä anteeksi. Sille en sitten voi mitään, jos toinen ei halua antaa anteeksi.

Olen samaa mieltä siitä, että läheinen ystävyyssuhde on ihmissuhde siinä missä parisuhdekin. Mutta tämä tapaus ei kuulosta aikuisten ihmisten käytökseltä siitä syystä, että kyseiset henkilöt eivät ehkä vielä ole täysin aikuistuneet. Toiset aikuistuvat varhain ja toiset vasta kolmekymppisinä. Jotkut eivät ikinä.

Joillekin on täysi mahdottomuus käyttäytyä oikein, vaikka tietäisi miten oikein käyttäydytään. Kaiken maailman defenssit ja kiintymysmallitraumat iskevät päälle ja toinen jää ihmettelemään, mitä tapahtui.