Miten joku aikuinen ihminen voi laittaa kaveriin välit poikki niin

Ei kai kaveruus/ystävyys ole mikään avioliitto sentään, että pitää perusteellisesti selittää ja keskustella syistä, jos ei vaan nappaa? Voi kertoa syyn tai olla kertomatta. Eikä aina mitään yksittäistä syytä edes ole.  Aivan tyhmä ajatus, että pitäisi jotain keskusteluja tästä käydä. Ja kyllähän "jätetty" osapuoli osaa varmaan itsekin huomata, että välit on alkaneet huonontua, eikä tosin välttämättä edes huonontua, vaan elämä vaan alkanut viemään eri suuntiin. 

Itselleni käynyt, että lapsuudenystävä "jätti" minut 40 vuoden jälkeen, itsekseni ihmettelin syytä, mutta  annoin asian olla. Vuosia myöhemmin vielä olimme yhteyksissä pari vuotta ja kysyin, että miksi lopetti yhteydenpidon, niin sanoi, että "jotenkin vaan jäi, kun tuli kaikkea muuta"

Tällä toisella kerralla minä lopetin yhteydenpidon, koska hän ei enää ollut sellainen ystävä kuin aiemmin, enkä jaksanut juttujaan kuunnella. Ja yllätys, ei hänkään ole syytä minulta kysellyt!

Aikuisten ihmisten EI tarvitse selitellä toisilleen tällaisia juttuja. Teinien hommaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa nämä ap:n ja häntä tukevien kantojen saamat alapeukut. Mitkä drama queen kokoontumisajot täällä oikein on?

Aikuinen, normaalisti kasvatettu ja edes jonkinlaiset sosiaaliset taidot omaava ihminen ei riitaannu toisten kanssa sille tasolle, ettei voi edes tervehtiä. Kaveruudet ja ystävyydet voivat loppua ja hiipua, mutta jonkinlaiset käytöstavat sentään kuuluu olla.

Ei tarvitse olla minkäänlaisia käytöstapoja, jos toinen on kohdellut anteeksiantamattomalla tavalla. Kaikkea ei vaan tarvitse päästää läpi sormien päänsilittelyllä. 

Tämä. Onneksi on niitä jotka osaavat asettaa rajat. Heitä eivät myrkylliset ihmiset pääse imemään kuiviin.

Toisaalta on myös ihmistyyppi, jonka ympärillä on aina lauma "myrkyllisiä ihmisiä". Todennäköisesti tämä ihminen on itse se hankala henkilö. Suurin osa ihmisistä on kuitenkin ihan hyviä tyyppejä.

Kiltit ja hyväntahtoiset saavat myös ympärilleen hyväksikäyttäjiä ja kiusaajia. Silloin ihan oikeasti mukavan ihmisen ympärillä voi olla paljon narsisteja ja kiusaajia. 

Tiedän parikin tällaista "kilttiä ja hyväntahtoista" ihmistä, jotka aina keräävät ympärilleen hyväksikäyttäjiä ja kiusaajia. Todellisuudessa he ovat itse kaikkea muuta kuin kilttejä, vähän niin kuin palstan kilttimies. Kilttimieskin on omasta mielestään kiltti, vaikka on todellisuudessa naisia vihaava kusipää. :D

No minä tiedän ihan oikeasti kilttejä. Ovat olleet jo lapsuudessaan narsistivanhempien nyrkkeilysäkkejä ja palvelijoita ja hyväksikäyttäjät haistavat heidät kaukaa. Eivät ole tottuneet pitämään puoliaan ja ovat kiitollisia narsistin antamasta ylenpalttisesta huomiosta, jolla heidät koukutetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Välien katkaisemisen syyt ovat painavia. Turha puhua tässä yhteyssä jostain tinderkulttuurista ja pinnallisuudesta. Se on oikeasti raskas päätös, kun laittaa välit poikki kaveriin. Kun joutuu toteamaan, että minun on nyt pelastettava itseni. Mutta joskus näin on  pakko tehdä, ei ole vaihtoehtoja.

Asian puimista helpottaisi, jos ap kertoisi, mitä ne konfliktit olivat, joiden takia kaveri lähti.

Eivät aina ole painavia. Itsellä katkaisi eräs kaveri välit, kun olin sanonut, että hänellä on hieno, boheemi sisustus. :D Oli siis kuulemma viimeinen niitti. Tarkoitin tuon kehuna, mutta hän otti sen vittuiluna, niin kuin kaikki muutkin positiiviset kommentit. En ole häntä haukkunut koskaan mistään, mutta hän jostain syystä tulkitsi kaikki kommenttini piilovittuiluna.

Tuskin tosiaan menetimme kumpikaan mitään, mutta niin kuin sanoin, syyt välirikkoon eivät ole aina painavat.

Ap on narsisti. Se, että toinen ei välitä hänestä piirun vertaa saa hänet tuntemaan häpeää itsestään. Siksi se peiliin katsominen ei onnistu. Kokemusta on.

Ei kukaan lopeta mitään ihmissuhdetta jos toimii. Aina on joku syy taustalla. Kaverisi on kokenut tilanteen ja käytöksesi eri tavalla kuin sinä. Hänellä on omat syynsä miksi ei halua olla enää tekemisissä ja sinun pitää vaan kunnioittaa sitä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kaveruus/ystävyys ole mikään avioliitto sentään, että pitää perusteellisesti selittää ja keskustella syistä, jos ei vaan nappaa? Voi kertoa syyn tai olla kertomatta. Eikä aina mitään yksittäistä syytä edes ole.  Aivan tyhmä ajatus, että pitäisi jotain keskusteluja tästä käydä. Ja kyllähän "jätetty" osapuoli osaa varmaan itsekin huomata, että välit on alkaneet huonontua, eikä tosin välttämättä edes huonontua, vaan elämä vaan alkanut viemään eri suuntiin. 

Itselleni käynyt, että lapsuudenystävä "jätti" minut 40 vuoden jälkeen, itsekseni ihmettelin syytä, mutta  annoin asian olla. Vuosia myöhemmin vielä olimme yhteyksissä pari vuotta ja kysyin, että miksi lopetti yhteydenpidon, niin sanoi, että "jotenkin vaan jäi, kun tuli kaikkea muuta"

Tällä toisella kerralla minä lopetin yhteydenpidon, koska hän ei enää ollut sellainen ystävä kuin aiemmin, enkä jaksanut juttujaan kuunnella. Ja yllätys, ei hänkään ole syytä minulta kysellyt!

Aikuisten ihmisten EI tarvitse selitellä toisilleen tällaisia juttuja. Teinien hommaa.

Mutta kyse ei ole mistään tuollaisesta luonnollisesta välien hiipumisesta, vaan riidasta, jota kumpikaan ei halua selvittää. Ei kuulosta aikuisten ihmisten käytökseltä kummankaan puolen osalta. Siis tämä ap:n tapaus.

Ja kyllä varsinkin läheinen ystävyyssuhde on ihmissuhde siinä missä parisuhdekin. Kyllä minä ainakin ihmettelisin, jos vaikka paras ystäväni yhtäkkiä vain ignooraisi ilman selityksiä. Ensin tietenkin pohtisin, mitä olen tehnyt väärin ja pyytäisin ehkä anteeksi. Sille en sitten voi mitään, jos toinen ei halua antaa anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Ap on narsisti. Se, että toinen ei välitä hänestä piirun vertaa saa hänet tuntemaan häpeää itsestään. Siksi se peiliin katsominen ei onnistu. Kokemusta on.

Jatkan vielä. Olen törmännyt kahteen henkilöön, jotka ovat ottaneet nokkiinsa kun joku lapsi ei ole heistä pitäneet. Miettikää. Nämä henkilöt eivät siedä sitä että joku, ihan sama kuka, ei tykkää heistä. He tuntevat ne tunteet, eivätkä he siedä niitä. He vihaavat ja häpeävät itseään niin paljon, että tarvitsevat koko ajan uuvutukseen asti vahvistusta muilta omasta hyvyydestään ja olemassaolostaan. Ilmeisesti myös heiltä, jotka he ovat jättäneet taakseen. Puistattavaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen poistanut myrkyllisiä, negatiivisa ihmisiä kaveripiiristäni. Ei sellaisia energiasyöppöjä kukaan jaksa.

Katso peiliin jos kaveri on laittanut välit poikki!

Aika outoa, että niitä myrkyllisiä ja negatiivisia on ollut kaveripiirissä ihan useita.

Olisiko itselläsi peiliin katsomiseen paikkaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on narsisti. Se, että toinen ei välitä hänestä piirun vertaa saa hänet tuntemaan häpeää itsestään. Siksi se peiliin katsominen ei onnistu. Kokemusta on.

Jatkan vielä. Olen törmännyt kahteen henkilöön, jotka ovat ottaneet nokkiinsa kun joku lapsi ei ole heistä pitäneet. Miettikää. Nämä henkilöt eivät siedä sitä että joku, ihan sama kuka, ei tykkää heistä. He tuntevat ne tunteet, eivätkä he siedä niitä. He vihaavat ja häpeävät itseään niin paljon, että tarvitsevat koko ajan uuvutukseen asti vahvistusta muilta omasta hyvyydestään ja olemassaolostaan. Ilmeisesti myös heiltä, jotka he ovat jättäneet taakseen. Puistattavaa.

Eikö pitäisi pikemminkin sääliä kuin puistatella? Narsisti ei viihdy nahoissaan ja kärsii huonosta itsetunnosta ja olosta jatkuvasti.

Oletko sinäkin narsisti?

Vierailija kirjoitti:

Tunnen myös sarjaghostaajan. Todellisuudessa hän on hyvin kateellinen ja katkera ihminen, ja katkaisee välit aina, jos kaverilla menee paperilla "paremmin". Sitten väännetään sitä draamaa vaikka väkisin jostakin, ja katkaistaan välit.

Se kuvio on aika selkeä.

Ai niin, tämä sarjaghostava kaveri haluaa myös palauttaa välit aina silloin, kun hänellä itsellään menee paremmin. Mutta mitään ei tietenkään selvitellä, vaan ystävyyden pitäisi jatkua entisellään niin kuin mitään välirikkoa ei olisi koskaan ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on narsisti. Se, että toinen ei välitä hänestä piirun vertaa saa hänet tuntemaan häpeää itsestään. Siksi se peiliin katsominen ei onnistu. Kokemusta on.

Jatkan vielä. Olen törmännyt kahteen henkilöön, jotka ovat ottaneet nokkiinsa kun joku lapsi ei ole heistä pitäneet. Miettikää. Nämä henkilöt eivät siedä sitä että joku, ihan sama kuka, ei tykkää heistä. He tuntevat ne tunteet, eivätkä he siedä niitä. He vihaavat ja häpeävät itseään niin paljon, että tarvitsevat koko ajan uuvutukseen asti vahvistusta muilta omasta hyvyydestään ja olemassaolostaan. Ilmeisesti myös heiltä, jotka he ovat jättäneet taakseen. Puistattavaa.

Eikö pitäisi pikemminkin sääliä kuin puistatella? Narsisti ei viihdy nahoissaan ja kärsii huonosta itsetunnosta ja olosta jatkuvasti.

Narsisti ei ansaitse eikä tarvitse sääliä.

Muiden tehtävä ei ole paijailla eikä haijailla narskua tämän toivomallaan tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Aina joku syy on,jos ei itsessä niin toisessa. Pistin välit poikki useampaan kun valehtelivat asioista ja luulivat etten tiennyt sitä. Sitten ihmettelevät suureen ääneen mikä minua vaivaa 😤

Sama tapahtui mulle, kaverit nauttivat paljon alkoholia. Laittoivat tyyliin: "Tänään ollaan rauhallisesti."

Pari tuntia menee niin instassa on kuva että ovat kaupungilla jonkun heidän kaverinsa kanssa. Sit kun mä suutuin ja kysyin että miks valehtelette, niin heti vedetään uhrikortti esiin ja ollaan silleen: "Se oli extempore ajatus."

Ja tää ei ollut yks kerta. Kuinka tollo täytyy olla jos ei huomaa että instasta näkee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on narsisti. Se, että toinen ei välitä hänestä piirun vertaa saa hänet tuntemaan häpeää itsestään. Siksi se peiliin katsominen ei onnistu. Kokemusta on.

Jatkan vielä. Olen törmännyt kahteen henkilöön, jotka ovat ottaneet nokkiinsa kun joku lapsi ei ole heistä pitäneet. Miettikää. Nämä henkilöt eivät siedä sitä että joku, ihan sama kuka, ei tykkää heistä. He tuntevat ne tunteet, eivätkä he siedä niitä. He vihaavat ja häpeävät itseään niin paljon, että tarvitsevat koko ajan uuvutukseen asti vahvistusta muilta omasta hyvyydestään ja olemassaolostaan. Ilmeisesti myös heiltä, jotka he ovat jättäneet taakseen. Puistattavaa.

Eikö pitäisi pikemminkin sääliä kuin puistatella? Narsisti ei viihdy nahoissaan ja kärsii huonosta itsetunnosta ja olosta jatkuvasti.

Narsisti ei ansaitse eikä tarvitse sääliä.

Muiden tehtävä ei ole paijailla eikä haijailla narskua tämän toivomallaan tavalla.

Ei olekaan, mutta eikö se helpota asian käsittelyä, siis tietää, että hänellä on itsellään huono olla? Kyseessä on persoonallisuushäiriö joka johtuu lapsuuden traumoista.

Vierailija kirjoitti:

Ap on narsisti. Se, että toinen ei välitä hänestä piirun vertaa saa hänet tuntemaan häpeää itsestään. Siksi se peiliin katsominen ei onnistu. Kokemusta on.

Kaikki ihmiset eivät aina ole narsisteja. Kyseessä on itse asiassa suht harvinainen pers.häiriö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole siitä että tämä toinen aktiivisesti välttelisi. Häntä vain ei enää tippaakaan kiinnosta. Huomionkipeät ja provokaatiota hakevat ihmiset usein luulevat, että muut oikein aktiivisesti tekevät työtä heidät torjuakseen. Tosiasiassa kyse on vain siitä, ettei kiinnosta. Sori, ei vain kiinnosta enää.

Jokaisella ihmisellä on oikeus pitää rajansa ja panna välit poikki itseään suojellakseen. Kaikki teeskennelty kohteliaisuus ja kontaktin ottaminen ylipäätään on noiden rajojen uudelleenylittämistä.

Ei kukaan halua juhliinsa jotain teatteria, missä pakkojutellaan itselle epämiellyttävän ihmisen kanssa.

Älä sitten ihmettele, kun sinua ei seuraaviin juhliin enää kutsuta.

Tietyt ihmiset joutuvat aina keskelle draamaa. Koskee niin ap:ta kuin tämän kaveria.

Ei ihmetellä ei.

Uteliaisuuskiimaiset sekä alati jotain draamaa elämäänsä kaipaavat (joko toisten tai omaansa) kantturat olkoon keskenään, haukkokoon henkeään selän takana sekä määkiköön kuorossa, jos ei puheluihinsa jne. liiemmin vastailla.

Aikuisia, normaaleja ihmisiä ei voisi vähempää moinen kiinnostaa ja kykenevät olemaan ihmettelemättä teeskentelemättömyyttä keskittyen muihin juttuihin.

Sinulla ei taida olla hirveästi ystäviä?

Minulla on, paljon ystäviä ja vielä enemmän kavereita ja tuttuja. Noita tilanteita isommalla kaveriporukalla aina sattuu, että kahdella tai parhaassa tapauksessa useammallakin, menee sukset ristiin. Silti ollaan kutsuttuina samoihin paikkoihin, ihan senkin takia, että osa on sukua tms.

Kyllä minä kykenen aivan mainiosti ohittamaan sen, että joku ei tervehdi jotakuta toista, ei juttele hänen kanssaan tai istu kylkimyyrää. Kun nyt pitäisi tietää, että mitähän ihmettä se minulle kuuluu, jos jotkut kaksi ei halua jutella?

Pahinta, mitä minusta noissa tilanteissa voi tehdä, on alkaa puuttumaan, kyttäämään ja ihmettelemään. Tai puolesta vaivaantumaan.

Heidän asiat, ei minun.

Riippuu varmaan siitä, kuinka läheistä kaveria ollaan. Jos kaveriporukka on tiivis ja läheinen, kyllä se kahden kaveruksen välinen vihanpito saa muutkin vaivaantumaan.

Hyvän päivän tuttujen karkeloissa asiaa tuskin edes huoma.

Ei voi olla kovin läheisestä kaveriporukasta kyse, jos tilanne voidaan hoitaa teeskentelmällä ja teennäisellä kohteliaisuudella. Nimenomaan hyvänpäivän tuttujen karkeloissa voisi ohittaa tilanteen viileällä, epäaidolla kohteliaisuudella, mutta hyvien ystävien silmissä moinen vaikuttaisi lähes valehtelulta, eli että ollaan olevinaan ihan ok, vaikka todellakaan ei olla.

Hyvässä kaveriporukassa ymmärretään, että molemmat ovat meille muille tärkeitä ystäviä ja heidän riitansa on heidän oma asiansa, me voimme vain kunnioittaa osapuolten eri näkemyksiä.

Eikä meidän kaveruus ole siitä kiinni, että tarvitsee tulla mielistelemään muita, jos nyt on tilanne, että molemmat halutaan kutsua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina joku syy on,jos ei itsessä niin toisessa. Pistin välit poikki useampaan kun valehtelivat asioista ja luulivat etten tiennyt sitä. Sitten ihmettelevät suureen ääneen mikä minua vaivaa 😤

Sama tapahtui mulle, kaverit nauttivat paljon alkoholia. Laittoivat tyyliin: "Tänään ollaan rauhallisesti."

Pari tuntia menee niin instassa on kuva että ovat kaupungilla jonkun heidän kaverinsa kanssa. Sit kun mä suutuin ja kysyin että miks valehtelette, niin heti vedetään uhrikortti esiin ja ollaan silleen: "Se oli extempore ajatus."

Ja tää ei ollut yks kerta. Kuinka tollo täytyy olla jos ei huomaa että instasta näkee?

Siis mitenkä? Kavereidesi täytyy pyytää sulta lupa, tai vähintään ilmoittaa, jos muuttavatkin mielensä ja rauhallisen koti-illan sijaan haluavat lähteä kaupungille?

Kyllä mulle on käynyt noin useastikin, eli että olen sanonut vaikka just instassa, että koti-iltaa pukkaa, mutta sitten illan mittaan joku on pyytänyt ulos olen lähtenyt. Ei tullut mieleen, että pitäisi ilmoittaa kaikille, että anteeksi nyt vaihdoinkin mieleni, saanko mennä, kun janette pyysi ulos?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole siitä että tämä toinen aktiivisesti välttelisi. Häntä vain ei enää tippaakaan kiinnosta. Huomionkipeät ja provokaatiota hakevat ihmiset usein luulevat, että muut oikein aktiivisesti tekevät työtä heidät torjuakseen. Tosiasiassa kyse on vain siitä, ettei kiinnosta. Sori, ei vain kiinnosta enää.

Jokaisella ihmisellä on oikeus pitää rajansa ja panna välit poikki itseään suojellakseen. Kaikki teeskennelty kohteliaisuus ja kontaktin ottaminen ylipäätään on noiden rajojen uudelleenylittämistä.

Ei kukaan halua juhliinsa jotain teatteria, missä pakkojutellaan itselle epämiellyttävän ihmisen kanssa.

Älä sitten ihmettele, kun sinua ei seuraaviin juhliin enää kutsuta.

Tietyt ihmiset joutuvat aina keskelle draamaa. Koskee niin ap:ta kuin tämän kaveria.

Ei ihmetellä ei.

Uteliaisuuskiimaiset sekä alati jotain draamaa elämäänsä kaipaavat (joko toisten tai omaansa) kantturat olkoon keskenään, haukkokoon henkeään selän takana sekä määkiköön kuorossa, jos ei puheluihinsa jne. liiemmin vastailla.

Aikuisia, normaaleja ihmisiä ei voisi vähempää moinen kiinnostaa ja kykenevät olemaan ihmettelemättä teeskentelemättömyyttä keskittyen muihin juttuihin.

Sinulla ei taida olla hirveästi ystäviä?

Minulla on, paljon ystäviä ja vielä enemmän kavereita ja tuttuja. Noita tilanteita isommalla kaveriporukalla aina sattuu, että kahdella tai parhaassa tapauksessa useammallakin, menee sukset ristiin. Silti ollaan kutsuttuina samoihin paikkoihin, ihan senkin takia, että osa on sukua tms.

Kyllä minä kykenen aivan mainiosti ohittamaan sen, että joku ei tervehdi jotakuta toista, ei juttele hänen kanssaan tai istu kylkimyyrää. Kun nyt pitäisi tietää, että mitähän ihmettä se minulle kuuluu, jos jotkut kaksi ei halua jutella?

Pahinta, mitä minusta noissa tilanteissa voi tehdä, on alkaa puuttumaan, kyttäämään ja ihmettelemään. Tai puolesta vaivaantumaan.

Heidän asiat, ei minun.

Riippuu varmaan siitä, kuinka läheistä kaveria ollaan. Jos kaveriporukka on tiivis ja läheinen, kyllä se kahden kaveruksen välinen vihanpito saa muutkin vaivaantumaan.

Hyvän päivän tuttujen karkeloissa asiaa tuskin edes huoma.

Ei voi olla kovin läheisestä kaveriporukasta kyse, jos tilanne voidaan hoitaa teeskentelmällä ja teennäisellä kohteliaisuudella. Nimenomaan hyvänpäivän tuttujen karkeloissa voisi ohittaa tilanteen viileällä, epäaidolla kohteliaisuudella, mutta hyvien ystävien silmissä moinen vaikuttaisi lähes valehtelulta, eli että ollaan olevinaan ihan ok, vaikka todellakaan ei olla.

Hyvässä kaveriporukassa ymmärretään, että molemmat ovat meille muille tärkeitä ystäviä ja heidän riitansa on heidän oma asiansa, me voimme vain kunnioittaa osapuolten eri näkemyksiä.

Eikä meidän kaveruus ole siitä kiinni, että tarvitsee tulla mielistelemään muita, jos nyt on tilanne, että molemmat halutaan kutsua.

Oikeassa elämässä se menee kylläkin niin, että kaverit valitsevat puolen, jolle asettua, tai sitten asia selvitellään yhdessä. Eikä kutsuta molempia osapuolia paikalle pitämään mykkäkoulua tai teeskentelemään kavereita. Että siinä mielessä ap vaikuttaa trollilta.

Itselläni vähän vastaava juttu. Persoonallisuushäiriöinen tuttava, jota siedin vuosikymmeniä, laittoi välit poikki naurettavan tekosyyn varjolla. Mutta se oli vain helpotus, koska hän oli alkanut painostamaan minua myös käyttämään huumeita ja myöhemmin tajusin hänen muiden puheidensa perusteella, että niitä oli tarkoitus myydä minulle kalliimmalla kuin niitä oli itse ostettu. Eli minua oli tarkoitus käyttää hyväksi oman huumeidenkäytön rahoittamiseen. Onneksi ei tarvitse olla enää tekemisissä koska se olisi juuri tuollaista. Naurettavia lapsellisia itkupotkuraivareita vielä keski-iässä ja muuta lapsellista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole siitä että tämä toinen aktiivisesti välttelisi. Häntä vain ei enää tippaakaan kiinnosta. Huomionkipeät ja provokaatiota hakevat ihmiset usein luulevat, että muut oikein aktiivisesti tekevät työtä heidät torjuakseen. Tosiasiassa kyse on vain siitä, ettei kiinnosta. Sori, ei vain kiinnosta enää.

Jokaisella ihmisellä on oikeus pitää rajansa ja panna välit poikki itseään suojellakseen. Kaikki teeskennelty kohteliaisuus ja kontaktin ottaminen ylipäätään on noiden rajojen uudelleenylittämistä.

Ei kukaan halua juhliinsa jotain teatteria, missä pakkojutellaan itselle epämiellyttävän ihmisen kanssa.

Älä sitten ihmettele, kun sinua ei seuraaviin juhliin enää kutsuta.

Tietyt ihmiset joutuvat aina keskelle draamaa. Koskee niin ap:ta kuin tämän kaveria.

Ei ihmetellä ei.

Uteliaisuuskiimaiset sekä alati jotain draamaa elämäänsä kaipaavat (joko toisten tai omaansa) kantturat olkoon keskenään, haukkokoon henkeään selän takana sekä määkiköön kuorossa, jos ei puheluihinsa jne. liiemmin vastailla.

Aikuisia, normaaleja ihmisiä ei voisi vähempää moinen kiinnostaa ja kykenevät olemaan ihmettelemättä teeskentelemättömyyttä keskittyen muihin juttuihin.

Sinulla ei taida olla hirveästi ystäviä?

Minulla on, paljon ystäviä ja vielä enemmän kavereita ja tuttuja. Noita tilanteita isommalla kaveriporukalla aina sattuu, että kahdella tai parhaassa tapauksessa useammallakin, menee sukset ristiin. Silti ollaan kutsuttuina samoihin paikkoihin, ihan senkin takia, että osa on sukua tms.

Kyllä minä kykenen aivan mainiosti ohittamaan sen, että joku ei tervehdi jotakuta toista, ei juttele hänen kanssaan tai istu kylkimyyrää. Kun nyt pitäisi tietää, että mitähän ihmettä se minulle kuuluu, jos jotkut kaksi ei halua jutella?

Pahinta, mitä minusta noissa tilanteissa voi tehdä, on alkaa puuttumaan, kyttäämään ja ihmettelemään. Tai puolesta vaivaantumaan.

Heidän asiat, ei minun.

Riippuu varmaan siitä, kuinka läheistä kaveria ollaan. Jos kaveriporukka on tiivis ja läheinen, kyllä se kahden kaveruksen välinen vihanpito saa muutkin vaivaantumaan.

Hyvän päivän tuttujen karkeloissa asiaa tuskin edes huoma.

Ei voi olla kovin läheisestä kaveriporukasta kyse, jos tilanne voidaan hoitaa teeskentelmällä ja teennäisellä kohteliaisuudella. Nimenomaan hyvänpäivän tuttujen karkeloissa voisi ohittaa tilanteen viileällä, epäaidolla kohteliaisuudella, mutta hyvien ystävien silmissä moinen vaikuttaisi lähes valehtelulta, eli että ollaan olevinaan ihan ok, vaikka todellakaan ei olla.

Hyvässä kaveriporukassa ymmärretään, että molemmat ovat meille muille tärkeitä ystäviä ja heidän riitansa on heidän oma asiansa, me voimme vain kunnioittaa osapuolten eri näkemyksiä.

Eikä meidän kaveruus ole siitä kiinni, että tarvitsee tulla mielistelemään muita, jos nyt on tilanne, että molemmat halutaan kutsua.

Toisaalta ei voi olla kovin tiiviistä porukasta kyse, jos kahden ihmisen välirikko ei muka vaikuta muihin ollenkaan, tai sitä ei edes huomaa ilman kyttäystä? Ja eikö ole muka muita vaihtoehtoja, kuin teeskentely tai vihanpito? Kuulostaa aika mustavalkoiselta.