Omistaja ei saa kissaansa takaisin, joka annettu kissakoti Kattilasta eteenpäin. Meneekö ihan lain mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se perhe joka omi kissan noin ei ansaitse yhtään kissaa ellei ymmärrä miten tärkeitä toisilleen ovat kissa ja se edellinen emäntä ja isäntä. Kaikenlaisia hulluja sitä onkin.

Joo jopa niin tärkeä ettei edes kissatalosta viitsitty kysyä. Et vähän kun ihan sama siihen saakka kun joku muu toteaa et "Hei se kissahan oli siinä kuvassa". Sitten aletaan syytellä muita varkaiksi. Hieman on ollut tyhjän päiväinen lemmikki jollekki se kissa.

Noita eläinhoitoloita ei ole joka kunnassa. Lähin voi olla 100 km päässä. Ei välttämättä tosiaan tule mieleen että lemmikki on jossain kaukana. Eikähän sitä tiedä edes välttämättä mihin kuntaan se on kuskattu.

Kissa katosi Hämeenlinnassa, Kissakoti Kattila sijaitsee Hämeenlinnassa. Mikä oli ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Olen itse pariin otteeseen etsinyt perheeseemme kissaa Kattilasta ja aina pettynyt. Kukaan siellä ei oikein tiedä mitään ja kun sitten kaivavat jostain esiin "asioista vastaavan" suhtautuu kuin todennäköiseen rikolliseen. Viimeksi olisi ehkä hyvällä tsäkällä ollut mahdollista ostaa joku hyvin vanha kissa, muuten siellä oli populaatiokissoja tai vain kaverin kanssa myytäviä kissoja. Olen saanut sen käsityksen, että aika nihkeästi luopuvat monista kissoista eli viettävät sitten lopun ikäänsä Kattilassa. Tietysti ymmärrän, että kissoja ei tuosta vain nakella mihin vain perheisiin, mutta yllättäen muista eläinsuojelupaikoista voi kissan ostaakin ja ihan vastuullisen oloisesti toimivat.

Tuo lehden tapaus on tuttu täkäläisestä lehdestä jo aikojen takaa ja on todella sydäntä riipaiseva. Siis miten KUKAAN voi haluta pitää uuden kissan itsellään, jos sen rakastavat oikeat omistajat löytyvät, en minä ainakaan! No, ilmeisesti tällaiset ihmiset sitten läpäisevät Kattilan täysin omavaltaisen kunnon ihmisen seulan!

Seula on tarkka, koska kukaan tuota yleensä vielä VAPAAEHTOIStyönä tekevä ei halua nähdä kissan palautuvan taas eläinsuojaan tai heitteille. Pennut annetaan nykyään syystäkin yleensä vain pareittain. Populaatiotaustaiset ovat usein sen verran arkoja, että mitään lelluteltavaa sylikissaa nopeatahtiseen lapsiperheeseen niistä ei saa ja lisäkesyyntymisen ja traumataustan huomioimisen eteen tulisi tehdä töitä vielä uudessa kodissakin, kissantahtisesti. Moni ei ole valmis siihen, vaan haluaa sen helpon ja ihmisrakkaan kehruukoneen hetinyt. Jos on joku nuori opiskelija, jolla partnerit vaihtuu, kotona ramppaa paljon ystäviä jatkuvasti ja on tulevaisuudessa paljon muuttoja tulossa, ei se joku tietty arkajalka ole paras valinta. Siinä ei pelkkä kissarakkaus riitä. Puitteiden ja elämäntilanteen tulee olla jo lähtökohtaisesti kunnossa ja sopiva juuri haluttua kissaa varten. Ne ns. valmiiksi lellutettavat kaiken sietävät superrennot tyypit, ovat harvassa, saati että sen lisäksi aina voisi kuin tilauksesta saada vielä muitakin ominaisuuksia, tietyn sukupuolen, iän, luonteen, ulkonäön tai takuuvarman sopeutumisen perheen toisten lemmikkien kanssa.

Kattilasta eivät esim. suositelleet kahta nuorta ja energistä kissaa yksiöön ja aivan syystä. En päätynyt ottamaan kissaa Kattilasta, mutta Rekku Rescuelta. Siellä oli monen yhdistyksen tapaan myös tiukahko seula. Alustava kyselylomake, haastattelupuhelu ja myöhemmin tapaaminen vielä itse sijaiskodin ja kissan kanssa. Vielä tiukempikin voisi puolestani olla. Nykyiset nuorehkot kollikissani todella vaativat paljon virikkeellistämistä. Ison kämpän edun, ihan puhtaan remuamistilan edun, huomaa kun välillä olemme omakotitalossa. Kissat eivät ole yhtään niin helposti tylsistyviä kuin kotonani lähes 40 neliön yksiössä. Olen yksin kotona viihtyvä introvertti, en tuulispäänä menevä, joka käy vain kääntymässä kotona. Minulla on noille aikaa ja ne pääsevät valjasulkoilemaan, mutta jonkun kiireisemmän kanssa ne hyppisivät seinille. Nuorta ja energistä kissaa ei hevillä myöskään ehkä tahdota antaa kotiin ainoaksi kissaksi ellei tarpeellisesta virikkeistämisestä olla varmoja. Toisaalta nuorta energiapakkausta ja talouden vanhoilla päivillään olevaa (tai toisin päin) kissaa ei haluttane samaan kotiin, koska vanha kissa tarvitsee rauhaa ja voi stressaantua. Näitä kysymyksiä on paljon. Uskooko tuleva omistaja vaikka sen, jos jotakin kissaa ei suositella kuin ainoaksi kissaksi ja sitoutuu olemaan hankkimatta muita. Ym ym ym.

Sitten on vielä kysymys voidaanko luottaa ihmisen ymmärtävän kissan lajityypillistä käytöstä ja tarpeita, yleisiä stressinaiheita, voidaanko luottaa että tuo henkilö haluaa toimia niiden eteen vaikkapa olemaan valmis verkottamaan parvekkeen tai tekemään ulkotarahan tai harjoittelemaan valjasulkoilua oikeaoppisesti ja kissantahtisesti. Ymmärtääkö hän, että joku kissa ei pidä vaikka puupelleteistä ja siksi tekee pisut muualle vai onko henkilö näitä jotka ajattelevat kissan kettuilevan ja osoittavan mieltään. Voidanko luottaa ihmisen haluavan ymmärtää juuri jotain tietyn kissan yksilöllisiä tarpeita, ymmärtävän kuinka paljon eläinlääkärikulut ovat, miten tärkeää on esimerkiksi ulospäinkin terveen kissan terveystarkistukset ja säännölliset hammastarkistukset. Kuinka tärkeää ja kallista hyvälaatuinen ruoka on. Onko henkilö sitoutunut jatkossakin hoitamaan jo ottohetkellä tiedossa olevaa terveysvaivaa.

Liian monille se kissanpito on sitä että luotetaan 15 vuotta kissan menevän siinä sivussa, jotkut Whiskasin höttöraksut ainoana ruokanaan. Kurkataan vähän suuhun ja katsotaan että joo hampaita on ja kissa näyttää terveeltä. Todellisuus voi kissalle olla aivan toinen. Suu voi olla käytännössä mätä ja kissan oleminen täyttä tuskaa, jonka ainoa merkki voi olla vetäytyminen ja paljon nukkuminen, mikä ei siinä sivussa-omistajaa huolestuta jos ylipäätään huomaa asiaa.

Olin sentään valveutuneempi ja antanut laadukasta märkäruokaa (ja laadukkaita raksuja harvakseltaan). Kissani oli elämäni valo. Mutten silti ollut tarpeeksi valveutunut ymmärtämään esimerkiksi miten yleistä ja kuinka kivulaita kissojen hammassyöpymät ovat. 13-vuotias kissani oli 1,5 vuotta aiemmin käynyt hammaskiven ja yhden kulmurin poistossa eikä silloin otettu suuröntgeniä. Ei koskaan oltu otettu. No, mentiinpä uudestaan mielestäni ihan vaan rutiiniputsaukseen ja olihanhan niitä hampaita suussa111!!! että ei kai siellä nyt mitään kummoisempaa. Tuomio oli: kaikki loput hampaat (mitä niistä nyt oli jäljellä) poistoon tai eutanasia. Niin kipeä suu oli. Leikkaus oli jotakuinkin tonnin ja se ei ollut edes kalleimmalla hintaa, vaan halvempi kun maakunnissa oltiin. Iso paukku opintotuella ja opintolainalla elävälle opiskelijalle, jolla ei ollut kovin suurta vararahastoa säästettynä ell-kuluihin.

Tai entäpä kissan kilpirauhasen liikatoimintaan tarkoitetut lääkkeet? Olivat 50e purkki ja se taisi kestää kuukauden. Ei pienituloisilla yksinkertaisesti välttämättä ole rahaa hoitaa vanhentuvan kissan yleisiä sairauksia. Tuolloin kilpparivaivan aikaan kahden kissan kulut olivat 150e kuussa. Myöhemmin nuorempi kissa, hyvin terveenä aiemmin pysynyt 8-vuotias olisi tarvinnut vatsakasvaimen aikaansaaman anemian takia kiireellisesti verensiirron ja yön päivystyksessä. Olisi maksanut 1500. Siihen päälle aiemmat verikokeet ja sen päivän tutkimukset, ehkä 600 ne. Eikä siinä olisi ollut vielä kunnon vatsaultraa, koepalojen ottoa ja mahdollisia kasvaimen hoitoja. Nuo eläinsuojelutahot muuten maksavat ihan samaa hintaa esim hammasremonteista, jotka voivat olla varsinkin isossa populaatiossa hurja summa, koska ei se ole vaan yksi tai kaksi kisua, jotka hammashoitoa tarvitsee. Siihen päälle kaikki suolistovaivat, korvavaivat, kissaflunssat yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-Jos pyörä osoittautuu varastetuksi, ostaja joutuu luovuttamaan pyörän oikealle omistajalle. “Erityisesti arvokkaiden ja liian halvalta vaikuttavien pyörien kohdalla pyörän alkuperä tulee varmistaa huolellisesti.-

Paitsi jos pyörä on ollut löytötavaroissa odottamassa omistajaansa ja sen jälkeen myyty poliisin huutokaupassa.

Näin. Kissa on vaihtanut täysin laillisesti omistajaa sen 15 päivän odottelun jälkeen. Tässä nyt ei päde mikään varastetun tavaran kauppa, tietenkään.

Muuten pätee. Lemmikkieläin on lain mukaan tavara.

Löytötavarakin on tavara. Ja kun se jätetään noutamatta säilytysajan puitteissa, vaihtaa tavara omistajaa. On tämä nyt jotenkin kovin vaikeaa joillekin.

No se aika ei millään muullakaan tavaralla ole kaksi viikkoa. Esim. Poliisin huutokauppaamat tavarat on olleet noudettavissa vähintään puoli vuotta.

Muilla löytötavaroilla aika on kolme kuukautta. Niiden säilyttäminen ei taida yleensä olla ihan yhtä kallista kuin eläinten.

Missään ei ole sanottu että pitäisi säilyttää, vaan voi sen kodin etsiä. Se vain on väliaikainen kohtuullisen ajan. Kaksi viikkoa ei ole kohtuullinen aika siihen että löytää kadonneen lemmikkinsä.

Eh, mitä? Kyllä nuo aikarajat on ihan laissa, milloin noutamatta jätetty eläin siirtyy löytölän omistukseen. Ja kotia todellakin etsitään sillä välin niillä keinoin mitä on. Siru on siihen kätevin, samoin se, että ilmoittaa kadonneesta lemmikistä löytölään. Lain mukaan eläimen vointi on myös tarkistettava vähintään kerran vuorokaudessa, eli jos sinä aikana ei edes tiedä missä se huitelee, syyllistyy ehdottomasti laiminlyöntiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä 15 päivää on ihan riittävän pitkä aika kysellä kadonnutta kissaa, tässä tapauksessa kissaa ei oltu viety edes kauaksi kotoa vaan olisi löytynyt ihan samalta paikkakunnalta, jos omistajaa olisi sen verran kiinnostanut kadonnut kissansa.. Hohhoijaa. Onneksi sai paremman kodin.

Kissakoti Kattila on ihan Hämeenlinnalaisten yleisesti tuntema paikka ja nykyään kaiketi myös virallinen löytöeläinten vastaanottaja, vaikka kuinka asuu maalla niin ensimmäisenä sitä kissaa pitää kysellä löytöeläinsuojasta. Ei paljon auta lemmikin löytymistä huudella sitä lenkkipolulla ja kysellä naapureilta.

Kukaan ei olisi koiran kohdalla tuota mieltä.

Niin, kadonnutta koiraa olisi luultavasti kysytty löytöeläinsuojasta jo ensimmäisen vuorokauden aikana. Kissalla ei ole mitään arvoa niin eihän sen perään tarvitse kysellä, tulee kai kotiin jos tulee.

Nuo tahot pyrkivät kissan hyvään, eivät siihen että jokainen kissaa haluava saisi minkä kissan tahansa siitä välittättä onko juuri kyseistä kissaa haluavan ymmärrys ja rahkeet riittävät nimenomaisen yksilön tarpeisiin. Heille on arkipäivää ettei ihmiset halua nähdä edes alkeellista vaivaa täyttääkseen vaikka eläinsuojeluyhdistyksen kodinhakijalomakkeen, vaan kissa pitäisi vaan voida soittamalla tulla hakemaan. On arkipäivää ettei kaikki kyselijät ihan oikeasti ymmärrä edes eläimen alkeellisimpien tarpeiden tasoa. Eläinsuojista haluamansalaista kissaa ei niin vaan tilata eikä niitä anneta sieltä koteihin kokeiluun, että jos arasta Missestä sittenkin kuoriutuisi se sylipörriäinen, joka jaksaa lasten riekkumista. Muutokset ovat aina kissalle stressi. Kodinvaihtajia pyritään välttämään seulomalla ja haastattelemalla koteja. Koti voi olla aivan hyvä, mutta heille sopivaa kissaa vaan ei vältämättä kyselyhetkellä ole yhdistyksellä olemassa. Kärsivällisyys on hyve, koska ollaan kuitenkin hankkimassa parhaimmillaan 20 vuotista elämänkaveria.

Kiitos Kattila ja muut tahot hyvästä ja tärkeästä työstä<3

Suomen kissat valitettavasti tarvitsevat teitä. Onneksi olette💛

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se perhe joka omi kissan noin ei ansaitse yhtään kissaa ellei ymmärrä miten tärkeitä toisilleen ovat kissa ja se edellinen emäntä ja isäntä. Kaikenlaisia hulluja sitä onkin.

Joo jopa niin tärkeä ettei edes kissatalosta viitsitty kysyä. Et vähän kun ihan sama siihen saakka kun joku muu toteaa et "Hei se kissahan oli siinä kuvassa". Sitten aletaan syytellä muita varkaiksi. Hieman on ollut tyhjän päiväinen lemmikki jollekki se kissa.

Ehkä he eivät edes tienneet, että Hämeenlinnassa on kissoille löytöeläintalo. Kyllähän he muuten etsivät sitä pian katoamisen jälkeen.

Itse en kehtaisi pitää kissaa, joka on toisen. Voisivat hakea uuden kissan. Eikö niitä ole paljon tarjolla.

Nyt hullu se kissa takaisin kuin olisi jo, äiti kaipaa kultaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se perhe joka omi kissan noin ei ansaitse yhtään kissaa ellei ymmärrä miten tärkeitä toisilleen ovat kissa ja se edellinen emäntä ja isäntä. Kaikenlaisia hulluja sitä onkin.

Joo jopa niin tärkeä ettei edes kissatalosta viitsitty kysyä. Et vähän kun ihan sama siihen saakka kun joku muu toteaa et "Hei se kissahan oli siinä kuvassa". Sitten aletaan syytellä muita varkaiksi. Hieman on ollut tyhjän päiväinen lemmikki jollekki se kissa.

Noita eläinhoitoloita ei ole joka kunnassa. Lähin voi olla 100 km päässä. Ei välttämättä tosiaan tule mieleen että lemmikki on jossain kaukana. Eikähän sitä tiedä edes välttämättä mihin kuntaan se on kuskattu.

Kissa katosi Hämeenlinnassa, Kissakoti Kattila sijaitsee Hämeenlinnassa. Mikä oli ongelma?

Esim. se, että Hämeenlinna on nykyään paljon muutakin kuin Hämeenlinnan kaupungin keskusta.

Kissa on voinut olla vaikka Torvoilan perämettässä, kaukana kaupungista.

Samaa mieltä. Minulle ei tullut heti mieleenkään, että kissani olisi viety. Kolme ihmistä etsi ja huuteli sitä jo alle 30 min katoamisen jälkeen. Mietin ja etsin, laitoin lehteen löytöpalkkio ilmoituksen... Ja joku sieppasjien naapuri käräytti kissan vieneet. Mutta siinä vaiheessa joku oli jo vihjaissut minulle, että tällaista tosiaan voi tapahtua, ja olin ottanut yhteyttä kaukaiseen eläintaloon. Sain maksaa kissastani ja sain eläinsuojelun perääni. No, onneksi huomasivat, että kissani elävät luksuselämää. Mutta en anna anteeksi viirupäisille kissa varkaille.

Vierailija kirjoitti:

Sirutus ja sirun rekisteröinti olisi kannattavaa kaikilla eläimillä, etenkin jos eläimen päästää vapaasti kulkemaan.

Kyllä siru koirille ja kissoille, ja jos menee hukkaan niin karkulaiset ryhmään kuva ja kertomus missä on kadonnut. Olisi ehkä löytynyt omaan kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se perhe joka omi kissan noin ei ansaitse yhtään kissaa ellei ymmärrä miten tärkeitä toisilleen ovat kissa ja se edellinen emäntä ja isäntä. Kaikenlaisia hulluja sitä onkin.

Joo jopa niin tärkeä ettei edes kissatalosta viitsitty kysyä. Et vähän kun ihan sama siihen saakka kun joku muu toteaa et "Hei se kissahan oli siinä kuvassa". Sitten aletaan syytellä muita varkaiksi. Hieman on ollut tyhjän päiväinen lemmikki jollekki se kissa.

Noita eläinhoitoloita ei ole joka kunnassa. Lähin voi olla 100 km päässä. Ei välttämättä tosiaan tule mieleen että lemmikki on jossain kaukana. Eikähän sitä tiedä edes välttämättä mihin kuntaan se on kuskattu.

Kissa katosi Hämeenlinnassa, Kissakoti Kattila sijaitsee Hämeenlinnassa. Mikä oli ongelma?

Esim. se, että Hämeenlinna on nykyään paljon muutakin kuin Hämeenlinnan kaupungin keskusta.

Kissa on voinut olla vaikka Torvoilan perämettässä, kaukana kaupungista.

Hämeenlinnaa silti. Kyllä täällä kissaihmiset tietävät Kattilan ja se löytyy myös aivan helposti googlettamalla. 

Jos kissa on varastettu niin siitä on varmasti tehty rikosilmoitus jo silloin 1,5 vuotta sitten ja annettu tarkka tekopaikka, -aika ja varkaan tuntomerkit poliisille. Miksei poliisi hakenut kissaa pois hoitolasta jo heti silloin 1,5 vuotta sitten ja tuonut sitä takaisin tuolle pojalle?

Miksi kissa pitää saada nyt vasta 1,5 vuoden jälkeen kotiin jos sitä ei alkuun ole kyselty edes löytöeläintalosta? Miksi tuon pojan facebook-postaus on tehty vasta nyt, missä on postaus jossa kissaa etsittiin silloin 1,5 vuotta sitten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se perhe joka omi kissan noin ei ansaitse yhtään kissaa ellei ymmärrä miten tärkeitä toisilleen ovat kissa ja se edellinen emäntä ja isäntä. Kaikenlaisia hulluja sitä onkin.

Joo jopa niin tärkeä ettei edes kissatalosta viitsitty kysyä. Et vähän kun ihan sama siihen saakka kun joku muu toteaa et "Hei se kissahan oli siinä kuvassa". Sitten aletaan syytellä muita varkaiksi. Hieman on ollut tyhjän päiväinen lemmikki jollekki se kissa.

Noita eläinhoitoloita ei ole joka kunnassa. Lähin voi olla 100 km päässä. Ei välttämättä tosiaan tule mieleen että lemmikki on jossain kaukana. Eikähän sitä tiedä edes välttämättä mihin kuntaan se on kuskattu.

Kissa katosi Hämeenlinnassa, Kissakoti Kattila sijaitsee Hämeenlinnassa. Mikä oli ongelma?

Esim. se, että Hämeenlinna on nykyään paljon muutakin kuin Hämeenlinnan kaupungin keskusta.

Kissa on voinut olla vaikka Torvoilan perämettässä, kaukana kaupungista.

Ai kauhee, joo eihän sitä millään rakasta lemmikkiään älyä 40 kilometrin päästä kysyä. Ihan mahdotonta, että sellainen tulisi parissa viikossa mielenkään. Naapurista kysyy ja jos se ei tiedä, ei auta kuin levitellä käsiä ja odotella.

Ai niin, ja puolentoista vuoden kuluttua olla sitä mieltä, että ihan epistä ja haluan sen takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-Jos pyörä osoittautuu varastetuksi, ostaja joutuu luovuttamaan pyörän oikealle omistajalle. “Erityisesti arvokkaiden ja liian halvalta vaikuttavien pyörien kohdalla pyörän alkuperä tulee varmistaa huolellisesti.-

Paitsi jos pyörä on ollut löytötavaroissa odottamassa omistajaansa ja sen jälkeen myyty poliisin huutokaupassa.

Näin. Kissa on vaihtanut täysin laillisesti omistajaa sen 15 päivän odottelun jälkeen. Tässä nyt ei päde mikään varastetun tavaran kauppa, tietenkään.

Ei ole laillista viedä hyvinvoivaa kissaa pihapiiristä. On tapahtunut varkaus, ja kissa on palautettava omistajalle.

Sinne vain todistamaan se varkaus. Jos kissa on ollut lainmukaisesti valvottu, on varkauden ajankohta ja tuntomerkit helppo kertoa.

Eli tulet kotiin ja huomaat että sun laitumeltas on kadonnet kaikki elikot, mutta se ei ole "varkaus" koska ne lampaat olis pitänyt pitää valjaissa tai vallan sisätiloissa ja ne perunat ja marjapensaat olis pitänyt pultata maahan kiinni...

Kai sun laitumet on olleet jollain tavalla rajattuja/aidattuja, ettei elikot ole päässeet vaan vaeltamaan jonnekin. Ja lampaat merkittyjä, jotta tietää kuka ne omistaa? Ei näitä nyt oikein voi rinnastaa toisiinsa, mutta kyllä se karannut lammaslaumakin on ihan syytä kerätä talteen, viedä suojaan ja yrittää etsiä omistaja, jos se ei ole jo tiedossa.

Niin, ja niitä läpysköitä ei tietenkään saa ihan leikkaamalla irti ja lammasta teurastettua. Yhdestä teurastetusta lampaasta tulee kaksi vajaata muovikassillista lihaa. Luuletko, että varkaita estää joku laitumen sähköpaimen?

Paimenaidat ei estä varkaita mutta ne estää elikoita karkaamasta.

Tämähän lähti ihan uusiin ulottuvuuksiin. Nyt puhutaan kissasta, joka on eläinsuojasta saanut uuden kodin. Kissa on elossa, ei teurastetettuna muovipussissa. Kissalla ei ollut sirua, mitään tunnistusmerkkejä ei ole silvottu irti. Omistajalla olisi ollut mahdollisuus saada kissa takaisin, jos hän olisi etsinyt heti eläinsuojista eikä jäänyt odottelemaan ja ihmettelemään viikkokausiksi. Vedä henkeä ja rauhoitu.

Sehän tässä on, että tavallinen ihminen ei osaa hakea maalaiskissaa jostain kymmenien kilometrien päästä kissatalosta, koska ei ymmärrä miten se sinne olisi joutunut. Joten ei tule mieleenkään kysyä. Nämä kissanloukuttajat kun ovat täällä vielä useimmille outo ilmiö. 

Kissa asui Hämeenlinnassa ja oli toimitettu Hämeenlinnassa sijaitsevaan löytölään. On se kieltämättä pikkuisen erikoista, ettei ole tullut mieleen sieltä kysyä. Ei siis kertaakaan, ennen kuin joku muu oli kuuden viikon kuluttua maininnut ehkä nähneensä kissan kuvan löytölän sivulla. Ihan kasikymppiset vanhempanikin ymmärtäisivät sen verran, kaikista jälkipolvista puhumattakaan.

No samaa olen ihmetellyt. Mutta se nyt ei ehkä kuitenkaan ole se pääpointti tässä jutussa vaan se, että ihan todella on ihmisiä, jotka eivät suostu antamaan kissaa takaisin (edes maksua vastaan) tällaisessa tapauksessa, kun aikaa ei ollut kulunut ilmeisesti paljonkaan siinä vaiheessa, kun heihin otettiin yhteyttä. Kyse ei ole mistään omistusoikeuksista tai lain pykälistä vaan siitä, miten kellään on sydäntä pitää se kissa itsellään, kun tajuaa etenkin lapsen kaipaavan sitä kissaa ihan hirveästi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se perhe joka omi kissan noin ei ansaitse yhtään kissaa ellei ymmärrä miten tärkeitä toisilleen ovat kissa ja se edellinen emäntä ja isäntä. Kaikenlaisia hulluja sitä onkin.

Joo jopa niin tärkeä ettei edes kissatalosta viitsitty kysyä. Et vähän kun ihan sama siihen saakka kun joku muu toteaa et "Hei se kissahan oli siinä kuvassa". Sitten aletaan syytellä muita varkaiksi. Hieman on ollut tyhjän päiväinen lemmikki jollekki se kissa.

Noita eläinhoitoloita ei ole joka kunnassa. Lähin voi olla 100 km päässä. Ei välttämättä tosiaan tule mieleen että lemmikki on jossain kaukana. Eikähän sitä tiedä edes välttämättä mihin kuntaan se on kuskattu.

Kissa katosi Hämeenlinnassa, Kissakoti Kattila sijaitsee Hämeenlinnassa. Mikä oli ongelma?

Esim. se, että Hämeenlinna on nykyään paljon muutakin kuin Hämeenlinnan kaupungin keskusta.

Kissa on voinut olla vaikka Torvoilan perämettässä, kaukana kaupungista.

Ai kauhee, joo eihän sitä millään rakasta lemmikkiään älyä 40 kilometrin päästä kysyä. Ihan mahdotonta, että sellainen tulisi parissa viikossa mielenkään. Naapurista kysyy ja jos se ei tiedä, ei auta kuin levitellä käsiä ja odotella.

Ai niin, ja puolentoista vuoden kuluttua olla sitä mieltä, että ihan epistä ja haluan sen takaisin.

Hämeenlinnassa maaseudulla asuvien pitäisi olla tottuneita siihen että kaupungissa 40 kilometrin päässä kaikki asiat hoidetaan, ei vaadi kummoisia hoksottimia älytä että vapaana ulkoillut kissa saattaisi löytyä Kattilasta. 

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä yhtä asiaa.

Miksei kissan uusi omistaja yksinkertaisesti vain anna kissan takaisin ja pyydä oikeaa omistajaa maksamaan kulut (mitkä yleensä maksetaan kissakodille, kuten löytökissasta menneet eläinlääkärikulut, sirutus tai madotus)?

Ja hankkii sitten uuden kissan.

No jos ne on sen valinneet, ovat ne sen halunneet. Miksi ne antaisi sen pois?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-Jos pyörä osoittautuu varastetuksi, ostaja joutuu luovuttamaan pyörän oikealle omistajalle. “Erityisesti arvokkaiden ja liian halvalta vaikuttavien pyörien kohdalla pyörän alkuperä tulee varmistaa huolellisesti.-

Paitsi jos pyörä on ollut löytötavaroissa odottamassa omistajaansa ja sen jälkeen myyty poliisin huutokaupassa.

Näin. Kissa on vaihtanut täysin laillisesti omistajaa sen 15 päivän odottelun jälkeen. Tässä nyt ei päde mikään varastetun tavaran kauppa, tietenkään.

Ei ole laillista viedä hyvinvoivaa kissaa pihapiiristä. On tapahtunut varkaus, ja kissa on palautettava omistajalle.

Sinne vain todistamaan se varkaus. Jos kissa on ollut lainmukaisesti valvottu, on varkauden ajankohta ja tuntomerkit helppo kertoa.

Eli tulet kotiin ja huomaat että sun laitumeltas on kadonnet kaikki elikot, mutta se ei ole "varkaus" koska ne lampaat olis pitänyt pitää valjaissa tai vallan sisätiloissa ja ne perunat ja marjapensaat olis pitänyt pultata maahan kiinni...

Kai sun laitumet on olleet jollain tavalla rajattuja/aidattuja, ettei elikot ole päässeet vaan vaeltamaan jonnekin. Ja lampaat merkittyjä, jotta tietää kuka ne omistaa? Ei näitä nyt oikein voi rinnastaa toisiinsa, mutta kyllä se karannut lammaslaumakin on ihan syytä kerätä talteen, viedä suojaan ja yrittää etsiä omistaja, jos se ei ole jo tiedossa.

Niin, ja niitä läpysköitä ei tietenkään saa ihan leikkaamalla irti ja lammasta teurastettua. Yhdestä teurastetusta lampaasta tulee kaksi vajaata muovikassillista lihaa. Luuletko, että varkaita estää joku laitumen sähköpaimen?

Paimenaidat ei estä varkaita mutta ne estää elikoita karkaamasta.

Tämähän lähti ihan uusiin ulottuvuuksiin. Nyt puhutaan kissasta, joka on eläinsuojasta saanut uuden kodin. Kissa on elossa, ei teurastetettuna muovipussissa. Kissalla ei ollut sirua, mitään tunnistusmerkkejä ei ole silvottu irti. Omistajalla olisi ollut mahdollisuus saada kissa takaisin, jos hän olisi etsinyt heti eläinsuojista eikä jäänyt odottelemaan ja ihmettelemään viikkokausiksi. Vedä henkeä ja rauhoitu.

Sehän tässä on, että tavallinen ihminen ei osaa hakea maalaiskissaa jostain kymmenien kilometrien päästä kissatalosta, koska ei ymmärrä miten se sinne olisi joutunut. Joten ei tule mieleenkään kysyä. Nämä kissanloukuttajat kun ovat täällä vielä useimmille outo ilmiö. 

Kissa asui Hämeenlinnassa ja oli toimitettu Hämeenlinnassa sijaitsevaan löytölään. On se kieltämättä pikkuisen erikoista, ettei ole tullut mieleen sieltä kysyä. Ei siis kertaakaan, ennen kuin joku muu oli kuuden viikon kuluttua maininnut ehkä nähneensä kissan kuvan löytölän sivulla. Ihan kasikymppiset vanhempanikin ymmärtäisivät sen verran, kaikista jälkipolvista puhumattakaan.

No samaa olen ihmetellyt. Mutta se nyt ei ehkä kuitenkaan ole se pääpointti tässä jutussa vaan se, että ihan todella on ihmisiä, jotka eivät suostu antamaan kissaa takaisin (edes maksua vastaan) tällaisessa tapauksessa, kun aikaa ei ollut kulunut ilmeisesti paljonkaan siinä vaiheessa, kun heihin otettiin yhteyttä. Kyse ei ole mistään omistusoikeuksista tai lain pykälistä vaan siitä, miten kellään on sydäntä pitää se kissa itsellään, kun tajuaa etenkin lapsen kaipaavan sitä kissaa ihan hirveästi. 

Mistä tiedät montako lasta heillä on siihen kiintynyt? Jos se on niin takas, luulisi heidän kyselleet sen perään heti eikä kuuden vkon päästä kuvan nähtyään.

Vierailija kirjoitti:

Kissaystävä kirjoitti:

Sitten on vielä kysymys voidaanko luottaa ihmisen ymmärtävän kissan lajityypillistä käytöstä ja tarpeita, yleisiä stressinaiheita, voidaanko luottaa että tuo henkilö haluaa toimia niiden eteen vaikkapa olemaan valmis verkottamaan parvekkeen tai tekemään ulkotarahan tai harjoittelemaan valjasulkoilua oikeaoppisesti ja kissantahtisesti. Ymmärtääkö hän, että joku kissa ei pidä vaikka puupelleteistä ja siksi tekee pisut muualle vai onko henkilö näitä jotka ajattelevat kissan kettuilevan ja osoittavan mieltään. Voidanko luottaa ihmisen haluavan ymmärtää juuri jotain tietyn kissan yksilöllisiä tarpeita, ymmärtävän kuinka paljon eläinlääkärikulut ovat, miten tärkeää on esimerkiksi ulospäinkin terveen kissan terveystarkistukset ja säännölliset hammastarkistukset. Kuinka tärkeää ja kallista hyvälaatuinen ruoka on. Onko henkilö sitoutunut jatkossakin hoitamaan jo ottohetkellä tiedossa olevaa terveysvaivaa.

Liian monille se kissanpito on sitä että luotetaan 15 vuotta kissan menevän siinä sivussa, jotkut Whiskasin höttöraksut ainoana ruokanaan. Kurkataan vähän suuhun ja katsotaan että joo hampaita on ja kissa näyttää terveeltä. Todellisuus voi kissalle olla aivan toinen. Suu voi olla käytännössä mätä ja kissan oleminen täyttä tuskaa, jonka ainoa merkki voi olla vetäytyminen ja paljon nukkuminen, mikä ei siinä sivussa-omistajaa huolestuta jos ylipäätään huomaa asiaa.

Olin sentään valveutuneempi ja antanut laadukasta märkäruokaa (ja laadukkaita raksuja harvakseltaan). Kissani oli elämäni valo. Mutten silti ollut tarpeeksi valveutunut ymmärtämään esimerkiksi miten yleistä ja kuinka kivulaita kissojen hammassyöpymät ovat. 13-vuotias kissani oli 1,5 vuotta aiemmin käynyt hammaskiven ja yhden kulmurin poistossa eikä silloin otettu suuröntgeniä. Ei koskaan oltu otettu. No, mentiinpä uudestaan mielestäni ihan vaan rutiiniputsaukseen ja olihanhan niitä hampaita suussa111!!! että ei kai siellä nyt mitään kummoisempaa. Tuomio oli: kaikki loput hampaat (mitä niistä nyt oli jäljellä) poistoon tai eutanasia. Niin kipeä suu oli. Leikkaus oli jotakuinkin tonnin ja se ei ollut edes kalleimmalla hintaa, vaan halvempi kun maakunnissa oltiin. Iso paukku opintotuella ja opintolainalla elävälle opiskelijalle, jolla ei ollut kovin suurta vararahastoa säästettynä ell-kuluihin.

Tai entäpä kissan kilpirauhasen liikatoimintaan tarkoitetut lääkkeet? Olivat 50e purkki ja se taisi kestää kuukauden. Ei pienituloisilla yksinkertaisesti välttämättä ole rahaa hoitaa vanhentuvan kissan yleisiä sairauksia. Tuolloin kilpparivaivan aikaan kahden kissan kulut olivat 150e kuussa. Myöhemmin nuorempi kissa, hyvin terveenä aiemmin pysynyt 8-vuotias olisi tarvinnut vatsakasvaimen aikaansaaman anemian takia kiireellisesti verensiirron ja yön päivystyksessä. Olisi maksanut 1500. Siihen päälle aiemmat verikokeet ja sen päivän tutkimukset, ehkä 600 ne. Eikä siinä olisi ollut vielä kunnon vatsaultraa, koepalojen ottoa ja mahdollisia kasvaimen hoitoja. Nuo eläinsuojelutahot muuten maksavat ihan samaa hintaa esim hammasremonteista, jotka voivat olla varsinkin isossa populaatiossa hurja summa, koska ei se ole vaan yksi tai kaksi kisua, jotka hammashoitoa tarvitsee. Siihen päälle kaikki suolistovaivat, korvavaivat, kissaflunssat yms.

Esimerkkitapaus fanaattisesta eläinihmisestä jolla ei ole merkityksellistä elämänsisältöä, niin että menee aivan överiksi lemmikkiasiat.

Mun tarjoama hoito lemmikeilleni on se basic-taso, joka jokaiselta pitäisi vaatia. En oleyhtään niin hyvä omistaja kuin pitäisi. Eläin on elävä olento ja kykenevä tuntemaan. Suomen luontoon kuulumaton kissa ja niiden kärsimys on ihmisen omin kätösin luoma ongelma. Vähintä mitä voin tehdä vastuullani olevan eläimen hyväksi, joka ei oloihinsa, ruokaansa, virikkeisiinsä, asuintilaansa tai hoitoonsa voi mitenkään itse vaikuttaa, on tarjota sille elämä, jolla omatuntoni pysyy hiljaa.

Jos sinusta tuo on fanaattisuutta niin toivottavasti et ikinä hanki lapsia tai päädy omaisesi kotihoitajaksi tai hoidon valvojaksi.

Kyllä surettaa, että vapauteen tottunut kissa pakotetaan sisätilojen vangiksi. Kissa on kiintynyt vanhaan kotiinsa. Nyt jossain muualla stressaantuneena ja onnettomana. :(