Lue keskustelun säännöt.
Omistaja ei saa kissaansa takaisin, joka annettu kissakoti Kattilasta eteenpäin. Meneekö ihan lain mukaan?
13.03.2023 |
Kissan omistaja ei ole syyllistynyt mihinkään eläintenpitolaiminlyöntiin. Joku Kissakoti ei voi alkaa jakaa rangastuksia kissojen omistajille.
Mielestäni poliisiin yhteys niin kissansa saa kotiin.
Kommentit (678)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se perhe joka omi kissan noin ei ansaitse yhtään kissaa ellei ymmärrä miten tärkeitä toisilleen ovat kissa ja se edellinen emäntä ja isäntä. Kaikenlaisia hulluja sitä onkin.
Joo jopa niin tärkeä ettei edes kissatalosta viitsitty kysyä. Et vähän kun ihan sama siihen saakka kun joku muu toteaa et "Hei se kissahan oli siinä kuvassa". Sitten aletaan syytellä muita varkaiksi. Hieman on ollut tyhjän päiväinen lemmikki jollekki se kissa.
Jep. Ja sitten kun kissa olisikin palautettu takaisin omistajilleen, olisi se päästetty luultavasti jälleen ulos ja tilanne toistuu uudelleen, jos siis säilyy hengissä alkujaankaan eikä jää auton alle tai villieläimen syötäväksi. Jos kuuden viikon sisään ei tajua kysellä edes paikallisista löytöeläintaloista vaan etsintä rajoittuu satunnaiseen lenkkipoluilla huuteluun niin en usko että kissa kovin tärkeä lemmikki on ollut alkujaankaan. Uudet omistajat luultavasti tiedostavat tämän ja siksi eivät anna kissaa takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Jos pyörä osoittautuu varastetuksi, ostaja joutuu luovuttamaan pyörän oikealle omistajalle. “Erityisesti arvokkaiden ja liian halvalta vaikuttavien pyörien kohdalla pyörän alkuperä tulee varmistaa huolellisesti.-
Paitsi jos pyörä on ollut löytötavaroissa odottamassa omistajaansa ja sen jälkeen myyty poliisin huutokaupassa.
Näin. Kissa on vaihtanut täysin laillisesti omistajaa sen 15 päivän odottelun jälkeen. Tässä nyt ei päde mikään varastetun tavaran kauppa, tietenkään.
Ei ole laillista viedä hyvinvoivaa kissaa pihapiiristä. On tapahtunut varkaus, ja kissa on palautettava omistajalle.
Sinne vain todistamaan se varkaus. Jos kissa on ollut lainmukaisesti valvottu, on varkauden ajankohta ja tuntomerkit helppo kertoa.
Eli tulet kotiin ja huomaat että sun laitumeltas on kadonnet kaikki elikot, mutta se ei ole "varkaus" koska ne lampaat olis pitänyt pitää valjaissa tai vallan sisätiloissa ja ne perunat ja marjapensaat olis pitänyt pultata maahan kiinni...
Kai sun laitumet on olleet jollain tavalla rajattuja/aidattuja, ettei elikot ole päässeet vaan vaeltamaan jonnekin. Ja lampaat merkittyjä, jotta tietää kuka ne omistaa? Ei näitä nyt oikein voi rinnastaa toisiinsa, mutta kyllä se karannut lammaslaumakin on ihan syytä kerätä talteen, viedä suojaan ja yrittää etsiä omistaja, jos se ei ole jo tiedossa.
Niin, ja niitä läpysköitä ei tietenkään saa ihan leikkaamalla irti ja lammasta teurastettua. Yhdestä teurastetusta lampaasta tulee kaksi vajaata muovikassillista lihaa. Luuletko, että varkaita estää joku laitumen sähköpaimen?
Paimenaidat ei estä varkaita mutta ne estää elikoita karkaamasta.
Tämähän lähti ihan uusiin ulottuvuuksiin. Nyt puhutaan kissasta, joka on eläinsuojasta saanut uuden kodin. Kissa on elossa, ei teurastetettuna muovipussissa. Kissalla ei ollut sirua, mitään tunnistusmerkkejä ei ole silvottu irti. Omistajalla olisi ollut mahdollisuus saada kissa takaisin, jos hän olisi etsinyt heti eläinsuojista eikä jäänyt odottelemaan ja ihmettelemään viikkokausiksi. Vedä henkeä ja rauhoitu.
Sehän tässä on, että tavallinen ihminen ei osaa hakea maalaiskissaa jostain kymmenien kilometrien päästä kissatalosta, koska ei ymmärrä miten se sinne olisi joutunut. Joten ei tule mieleenkään kysyä. Nämä kissanloukuttajat kun ovat täällä vielä useimmille outo ilmiö.
Kissa asui Hämeenlinnassa ja oli toimitettu Hämeenlinnassa sijaitsevaan löytölään. On se kieltämättä pikkuisen erikoista, ettei ole tullut mieleen sieltä kysyä. Ei siis kertaakaan, ennen kuin joku muu oli kuuden viikon kuluttua maininnut ehkä nähneensä kissan kuvan löytölän sivulla. Ihan kasikymppiset vanhempanikin ymmärtäisivät sen verran, kaikista jälkipolvista puhumattakaan.
No samaa olen ihmetellyt. Mutta se nyt ei ehkä kuitenkaan ole se pääpointti tässä jutussa vaan se, että ihan todella on ihmisiä, jotka eivät suostu antamaan kissaa takaisin (edes maksua vastaan) tällaisessa tapauksessa, kun aikaa ei ollut kulunut ilmeisesti paljonkaan siinä vaiheessa, kun heihin otettiin yhteyttä. Kyse ei ole mistään omistusoikeuksista tai lain pykälistä vaan siitä, miten kellään on sydäntä pitää se kissa itsellään, kun tajuaa etenkin lapsen kaipaavan sitä kissaa ihan hirveästi.
Ei ole tietoa millainen uusi perhe on, mutta vanhan perheen "lapsi" on ollut 17v, eli lähes aikuinen ja varmasti ymmärtää miten tilanteeseen on päädytty. En itsekään haluaisi antaa kissaa pois, jos olisin sen elänsuojasta hankkinut ja vanha omistaja alkaisi tuolla tarinalla vaatia eläintään takaisin. Ikävä juttu kaikin puolin, mutta parempi jos kissa on nyt kotikissana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Jos pyörä osoittautuu varastetuksi, ostaja joutuu luovuttamaan pyörän oikealle omistajalle. “Erityisesti arvokkaiden ja liian halvalta vaikuttavien pyörien kohdalla pyörän alkuperä tulee varmistaa huolellisesti.-
Paitsi jos pyörä on ollut löytötavaroissa odottamassa omistajaansa ja sen jälkeen myyty poliisin huutokaupassa.
Näin. Kissa on vaihtanut täysin laillisesti omistajaa sen 15 päivän odottelun jälkeen. Tässä nyt ei päde mikään varastetun tavaran kauppa, tietenkään.
Ei ole laillista viedä hyvinvoivaa kissaa pihapiiristä. On tapahtunut varkaus, ja kissa on palautettava omistajalle.
Sinne vain todistamaan se varkaus. Jos kissa on ollut lainmukaisesti valvottu, on varkauden ajankohta ja tuntomerkit helppo kertoa.
Eli tulet kotiin ja huomaat että sun laitumeltas on kadonnet kaikki elikot, mutta se ei ole "varkaus" koska ne lampaat olis pitänyt pitää valjaissa tai vallan sisätiloissa ja ne perunat ja marjapensaat olis pitänyt pultata maahan kiinni...
Kai sun laitumet on olleet jollain tavalla rajattuja/aidattuja, ettei elikot ole päässeet vaan vaeltamaan jonnekin. Ja lampaat merkittyjä, jotta tietää kuka ne omistaa? Ei näitä nyt oikein voi rinnastaa toisiinsa, mutta kyllä se karannut lammaslaumakin on ihan syytä kerätä talteen, viedä suojaan ja yrittää etsiä omistaja, jos se ei ole jo tiedossa.
Niin, ja niitä läpysköitä ei tietenkään saa ihan leikkaamalla irti ja lammasta teurastettua. Yhdestä teurastetusta lampaasta tulee kaksi vajaata muovikassillista lihaa. Luuletko, että varkaita estää joku laitumen sähköpaimen?
Paimenaidat ei estä varkaita mutta ne estää elikoita karkaamasta.
Tämähän lähti ihan uusiin ulottuvuuksiin. Nyt puhutaan kissasta, joka on eläinsuojasta saanut uuden kodin. Kissa on elossa, ei teurastetettuna muovipussissa. Kissalla ei ollut sirua, mitään tunnistusmerkkejä ei ole silvottu irti. Omistajalla olisi ollut mahdollisuus saada kissa takaisin, jos hän olisi etsinyt heti eläinsuojista eikä jäänyt odottelemaan ja ihmettelemään viikkokausiksi. Vedä henkeä ja rauhoitu.
Sehän tässä on, että tavallinen ihminen ei osaa hakea maalaiskissaa jostain kymmenien kilometrien päästä kissatalosta, koska ei ymmärrä miten se sinne olisi joutunut. Joten ei tule mieleenkään kysyä. Nämä kissanloukuttajat kun ovat täällä vielä useimmille outo ilmiö.
Kissa asui Hämeenlinnassa ja oli toimitettu Hämeenlinnassa sijaitsevaan löytölään. On se kieltämättä pikkuisen erikoista, ettei ole tullut mieleen sieltä kysyä. Ei siis kertaakaan, ennen kuin joku muu oli kuuden viikon kuluttua maininnut ehkä nähneensä kissan kuvan löytölän sivulla. Ihan kasikymppiset vanhempanikin ymmärtäisivät sen verran, kaikista jälkipolvista puhumattakaan.
No samaa olen ihmetellyt. Mutta se nyt ei ehkä kuitenkaan ole se pääpointti tässä jutussa vaan se, että ihan todella on ihmisiä, jotka eivät suostu antamaan kissaa takaisin (edes maksua vastaan) tällaisessa tapauksessa, kun aikaa ei ollut kulunut ilmeisesti paljonkaan siinä vaiheessa, kun heihin otettiin yhteyttä. Kyse ei ole mistään omistusoikeuksista tai lain pykälistä vaan siitä, miten kellään on sydäntä pitää se kissa itsellään, kun tajuaa etenkin lapsen kaipaavan sitä kissaa ihan hirveästi.
Kysymys ei olekaan lapsen tunteista ja kaipuusta, vaan kissan parhaasta. Kissan parhaassa ei pitäisi olla mitään sijaa ihmisten tunteilla varsinkaan silloin kun on toimittu lain mukaan. Tosiaan kaikki tietävät täällä Kattilan ja google auttaa helposti myös. Hyvä opetus tämä on lapselle siitä, miten eläimiä kohdellaan ja miten niistä välitetään. Jos lapsi tahtoo joskus asiasta jotakuta syyttää, niin katsokoon vanhempiaan, niitä ihmisiä joiden olisi myös kissasta pitänyt pitää huoli. Välittämistä ei ole etsiä kissaa eläinsuojasta 6 viikon päästä, vaan heti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Jos pyörä osoittautuu varastetuksi, ostaja joutuu luovuttamaan pyörän oikealle omistajalle. “Erityisesti arvokkaiden ja liian halvalta vaikuttavien pyörien kohdalla pyörän alkuperä tulee varmistaa huolellisesti.-
Paitsi jos pyörä on ollut löytötavaroissa odottamassa omistajaansa ja sen jälkeen myyty poliisin huutokaupassa.
Näin. Kissa on vaihtanut täysin laillisesti omistajaa sen 15 päivän odottelun jälkeen. Tässä nyt ei päde mikään varastetun tavaran kauppa, tietenkään.
Ei ole laillista viedä hyvinvoivaa kissaa pihapiiristä. On tapahtunut varkaus, ja kissa on palautettava omistajalle.
Sinne vain todistamaan se varkaus. Jos kissa on ollut lainmukaisesti valvottu, on varkauden ajankohta ja tuntomerkit helppo kertoa.
Eli tulet kotiin ja huomaat että sun laitumeltas on kadonnet kaikki elikot, mutta se ei ole "varkaus" koska ne lampaat olis pitänyt pitää valjaissa tai vallan sisätiloissa ja ne perunat ja marjapensaat olis pitänyt pultata maahan kiinni...
Kai sun laitumet on olleet jollain tavalla rajattuja/aidattuja, ettei elikot ole päässeet vaan vaeltamaan jonnekin. Ja lampaat merkittyjä, jotta tietää kuka ne omistaa? Ei näitä nyt oikein voi rinnastaa toisiinsa, mutta kyllä se karannut lammaslaumakin on ihan syytä kerätä talteen, viedä suojaan ja yrittää etsiä omistaja, jos se ei ole jo tiedossa.
Niin, ja niitä läpysköitä ei tietenkään saa ihan leikkaamalla irti ja lammasta teurastettua. Yhdestä teurastetusta lampaasta tulee kaksi vajaata muovikassillista lihaa. Luuletko, että varkaita estää joku laitumen sähköpaimen?
Paimenaidat ei estä varkaita mutta ne estää elikoita karkaamasta.
Tämähän lähti ihan uusiin ulottuvuuksiin. Nyt puhutaan kissasta, joka on eläinsuojasta saanut uuden kodin. Kissa on elossa, ei teurastetettuna muovipussissa. Kissalla ei ollut sirua, mitään tunnistusmerkkejä ei ole silvottu irti. Omistajalla olisi ollut mahdollisuus saada kissa takaisin, jos hän olisi etsinyt heti eläinsuojista eikä jäänyt odottelemaan ja ihmettelemään viikkokausiksi. Vedä henkeä ja rauhoitu.
Sehän tässä on, että tavallinen ihminen ei osaa hakea maalaiskissaa jostain kymmenien kilometrien päästä kissatalosta, koska ei ymmärrä miten se sinne olisi joutunut. Joten ei tule mieleenkään kysyä. Nämä kissanloukuttajat kun ovat täällä vielä useimmille outo ilmiö.
Kissa asui Hämeenlinnassa ja oli toimitettu Hämeenlinnassa sijaitsevaan löytölään. On se kieltämättä pikkuisen erikoista, ettei ole tullut mieleen sieltä kysyä. Ei siis kertaakaan, ennen kuin joku muu oli kuuden viikon kuluttua maininnut ehkä nähneensä kissan kuvan löytölän sivulla. Ihan kasikymppiset vanhempanikin ymmärtäisivät sen verran, kaikista jälkipolvista puhumattakaan.
No samaa olen ihmetellyt. Mutta se nyt ei ehkä kuitenkaan ole se pääpointti tässä jutussa vaan se, että ihan todella on ihmisiä, jotka eivät suostu antamaan kissaa takaisin (edes maksua vastaan) tällaisessa tapauksessa, kun aikaa ei ollut kulunut ilmeisesti paljonkaan siinä vaiheessa, kun heihin otettiin yhteyttä. Kyse ei ole mistään omistusoikeuksista tai lain pykälistä vaan siitä, miten kellään on sydäntä pitää se kissa itsellään, kun tajuaa etenkin lapsen kaipaavan sitä kissaa ihan hirveästi.
Siis aikaahan oli kulunut puolitoista vuotta. Perheen poika etsi kissan uusia omistajia somessa ihan vasta. Oli kuulemma suuri huoli kissan voinnista. Eipäs ole uusi omistaja arvannut, että ovatkin perimässä kissaa takaisin ja aiheuttamassa p*skamyrskyä sen sijaan, että haluaisivat vain kuulla kissalla olevan kaikki hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Jos pyörä osoittautuu varastetuksi, ostaja joutuu luovuttamaan pyörän oikealle omistajalle. “Erityisesti arvokkaiden ja liian halvalta vaikuttavien pyörien kohdalla pyörän alkuperä tulee varmistaa huolellisesti.-
Paitsi jos pyörä on ollut löytötavaroissa odottamassa omistajaansa ja sen jälkeen myyty poliisin huutokaupassa.
Näin. Kissa on vaihtanut täysin laillisesti omistajaa sen 15 päivän odottelun jälkeen. Tässä nyt ei päde mikään varastetun tavaran kauppa, tietenkään.
Ei ole laillista viedä hyvinvoivaa kissaa pihapiiristä. On tapahtunut varkaus, ja kissa on palautettava omistajalle.
Sinne vain todistamaan se varkaus. Jos kissa on ollut lainmukaisesti valvottu, on varkauden ajankohta ja tuntomerkit helppo kertoa.
Eli tulet kotiin ja huomaat että sun laitumeltas on kadonnet kaikki elikot, mutta se ei ole "varkaus" koska ne lampaat olis pitänyt pitää valjaissa tai vallan sisätiloissa ja ne perunat ja marjapensaat olis pitänyt pultata maahan kiinni...
Kai sun laitumet on olleet jollain tavalla rajattuja/aidattuja, ettei elikot ole päässeet vaan vaeltamaan jonnekin. Ja lampaat merkittyjä, jotta tietää kuka ne omistaa? Ei näitä nyt oikein voi rinnastaa toisiinsa, mutta kyllä se karannut lammaslaumakin on ihan syytä kerätä talteen, viedä suojaan ja yrittää etsiä omistaja, jos se ei ole jo tiedossa.
Niin, ja niitä läpysköitä ei tietenkään saa ihan leikkaamalla irti ja lammasta teurastettua. Yhdestä teurastetusta lampaasta tulee kaksi vajaata muovikassillista lihaa. Luuletko, että varkaita estää joku laitumen sähköpaimen?
Paimenaidat ei estä varkaita mutta ne estää elikoita karkaamasta.
Tämähän lähti ihan uusiin ulottuvuuksiin. Nyt puhutaan kissasta, joka on eläinsuojasta saanut uuden kodin. Kissa on elossa, ei teurastetettuna muovipussissa. Kissalla ei ollut sirua, mitään tunnistusmerkkejä ei ole silvottu irti. Omistajalla olisi ollut mahdollisuus saada kissa takaisin, jos hän olisi etsinyt heti eläinsuojista eikä jäänyt odottelemaan ja ihmettelemään viikkokausiksi. Vedä henkeä ja rauhoitu.
Sehän tässä on, että tavallinen ihminen ei osaa hakea maalaiskissaa jostain kymmenien kilometrien päästä kissatalosta, koska ei ymmärrä miten se sinne olisi joutunut. Joten ei tule mieleenkään kysyä. Nämä kissanloukuttajat kun ovat täällä vielä useimmille outo ilmiö.
Kissa asui Hämeenlinnassa ja oli toimitettu Hämeenlinnassa sijaitsevaan löytölään. On se kieltämättä pikkuisen erikoista, ettei ole tullut mieleen sieltä kysyä. Ei siis kertaakaan, ennen kuin joku muu oli kuuden viikon kuluttua maininnut ehkä nähneensä kissan kuvan löytölän sivulla. Ihan kasikymppiset vanhempanikin ymmärtäisivät sen verran, kaikista jälkipolvista puhumattakaan.
No samaa olen ihmetellyt. Mutta se nyt ei ehkä kuitenkaan ole se pääpointti tässä jutussa vaan se, että ihan todella on ihmisiä, jotka eivät suostu antamaan kissaa takaisin (edes maksua vastaan) tällaisessa tapauksessa, kun aikaa ei ollut kulunut ilmeisesti paljonkaan siinä vaiheessa, kun heihin otettiin yhteyttä. Kyse ei ole mistään omistusoikeuksista tai lain pykälistä vaan siitä, miten kellään on sydäntä pitää se kissa itsellään, kun tajuaa etenkin lapsen kaipaavan sitä kissaa ihan hirveästi.
Mistä tiedät montako lasta heillä on siihen kiintynyt? Jos se on niin takas, luulisi heidän kyselleet sen perään heti eikä kuuden vkon päästä kuvan nähtyään.
No jos kissa ei ole ollut uudessa paikassa monta viikkoa, siihen tuskin kukaan on vielä ihan hirveästi kiintynyt, vaikka siitä tykättäisiinkin. Etenkin, kun kyse ei ole mistään leikkisästä, luottavaisesta pikku pennusta vaan kissasta, jolla sopeutuminen luultavasti vie aikaa. Ymmärrän, että olisi pettymys antaa kissa takaisin, mutta sellaista se elämä on ja minusta siinä kyllä tuntisi kuitenkin tehneensä moraalisesti oikein. Kuten sanottua, sitä kyllä itsekin vähän ihmettelen, että eivät ole itse ottaneet yhteyttä esim. juuri Kattilaan, että onko teille tuotua tällaista ja tällaista kissaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Jos pyörä osoittautuu varastetuksi, ostaja joutuu luovuttamaan pyörän oikealle omistajalle. “Erityisesti arvokkaiden ja liian halvalta vaikuttavien pyörien kohdalla pyörän alkuperä tulee varmistaa huolellisesti.-
Paitsi jos pyörä on ollut löytötavaroissa odottamassa omistajaansa ja sen jälkeen myyty poliisin huutokaupassa.
Näin. Kissa on vaihtanut täysin laillisesti omistajaa sen 15 päivän odottelun jälkeen. Tässä nyt ei päde mikään varastetun tavaran kauppa, tietenkään.
Ei ole laillista viedä hyvinvoivaa kissaa pihapiiristä. On tapahtunut varkaus, ja kissa on palautettava omistajalle.
Sinne vain todistamaan se varkaus. Jos kissa on ollut lainmukaisesti valvottu, on varkauden ajankohta ja tuntomerkit helppo kertoa.
Eli tulet kotiin ja huomaat että sun laitumeltas on kadonnet kaikki elikot, mutta se ei ole "varkaus" koska ne lampaat olis pitänyt pitää valjaissa tai vallan sisätiloissa ja ne perunat ja marjapensaat olis pitänyt pultata maahan kiinni...
Kai sun laitumet on olleet jollain tavalla rajattuja/aidattuja, ettei elikot ole päässeet vaan vaeltamaan jonnekin. Ja lampaat merkittyjä, jotta tietää kuka ne omistaa? Ei näitä nyt oikein voi rinnastaa toisiinsa, mutta kyllä se karannut lammaslaumakin on ihan syytä kerätä talteen, viedä suojaan ja yrittää etsiä omistaja, jos se ei ole jo tiedossa.
Niin, ja niitä läpysköitä ei tietenkään saa ihan leikkaamalla irti ja lammasta teurastettua. Yhdestä teurastetusta lampaasta tulee kaksi vajaata muovikassillista lihaa. Luuletko, että varkaita estää joku laitumen sähköpaimen?
Paimenaidat ei estä varkaita mutta ne estää elikoita karkaamasta.
Tämähän lähti ihan uusiin ulottuvuuksiin. Nyt puhutaan kissasta, joka on eläinsuojasta saanut uuden kodin. Kissa on elossa, ei teurastetettuna muovipussissa. Kissalla ei ollut sirua, mitään tunnistusmerkkejä ei ole silvottu irti. Omistajalla olisi ollut mahdollisuus saada kissa takaisin, jos hän olisi etsinyt heti eläinsuojista eikä jäänyt odottelemaan ja ihmettelemään viikkokausiksi. Vedä henkeä ja rauhoitu.
Sehän tässä on, että tavallinen ihminen ei osaa hakea maalaiskissaa jostain kymmenien kilometrien päästä kissatalosta, koska ei ymmärrä miten se sinne olisi joutunut. Joten ei tule mieleenkään kysyä. Nämä kissanloukuttajat kun ovat täällä vielä useimmille outo ilmiö.
Kissa asui Hämeenlinnassa ja oli toimitettu Hämeenlinnassa sijaitsevaan löytölään. On se kieltämättä pikkuisen erikoista, ettei ole tullut mieleen sieltä kysyä. Ei siis kertaakaan, ennen kuin joku muu oli kuuden viikon kuluttua maininnut ehkä nähneensä kissan kuvan löytölän sivulla. Ihan kasikymppiset vanhempanikin ymmärtäisivät sen verran, kaikista jälkipolvista puhumattakaan.
No samaa olen ihmetellyt. Mutta se nyt ei ehkä kuitenkaan ole se pääpointti tässä jutussa vaan se, että ihan todella on ihmisiä, jotka eivät suostu antamaan kissaa takaisin (edes maksua vastaan) tällaisessa tapauksessa, kun aikaa ei ollut kulunut ilmeisesti paljonkaan siinä vaiheessa, kun heihin otettiin yhteyttä. Kyse ei ole mistään omistusoikeuksista tai lain pykälistä vaan siitä, miten kellään on sydäntä pitää se kissa itsellään, kun tajuaa etenkin lapsen kaipaavan sitä kissaa ihan hirveästi.
Siis aikaahan oli kulunut puolitoista vuotta. Perheen poika etsi kissan uusia omistajia somessa ihan vasta. Oli kuulemma suuri huoli kissan voinnista. Eipäs ole uusi omistaja arvannut, että ovatkin perimässä kissaa takaisin ja aiheuttamassa p*skamyrskyä sen sijaan, että haluaisivat vain kuulla kissalla olevan kaikki hyvin.
No olihan tuosta lehtijuttu jo aikaa sitten, monta kuukautta siitä ainakin on. Eivät heränneet etsimään kissaa löytöeläinkodeista niin pian kuin olisi pitänyt, mutta ei tosiaan yli vuotta ole odoteltu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Jos pyörä osoittautuu varastetuksi, ostaja joutuu luovuttamaan pyörän oikealle omistajalle. “Erityisesti arvokkaiden ja liian halvalta vaikuttavien pyörien kohdalla pyörän alkuperä tulee varmistaa huolellisesti.-
Paitsi jos pyörä on ollut löytötavaroissa odottamassa omistajaansa ja sen jälkeen myyty poliisin huutokaupassa.
Näin. Kissa on vaihtanut täysin laillisesti omistajaa sen 15 päivän odottelun jälkeen. Tässä nyt ei päde mikään varastetun tavaran kauppa, tietenkään.
Ei ole laillista viedä hyvinvoivaa kissaa pihapiiristä. On tapahtunut varkaus, ja kissa on palautettava omistajalle.
Sinne vain todistamaan se varkaus. Jos kissa on ollut lainmukaisesti valvottu, on varkauden ajankohta ja tuntomerkit helppo kertoa.
Eli tulet kotiin ja huomaat että sun laitumeltas on kadonnet kaikki elikot, mutta se ei ole "varkaus" koska ne lampaat olis pitänyt pitää valjaissa tai vallan sisätiloissa ja ne perunat ja marjapensaat olis pitänyt pultata maahan kiinni...
Kai sun laitumet on olleet jollain tavalla rajattuja/aidattuja, ettei elikot ole päässeet vaan vaeltamaan jonnekin. Ja lampaat merkittyjä, jotta tietää kuka ne omistaa? Ei näitä nyt oikein voi rinnastaa toisiinsa, mutta kyllä se karannut lammaslaumakin on ihan syytä kerätä talteen, viedä suojaan ja yrittää etsiä omistaja, jos se ei ole jo tiedossa.
Niin, ja niitä läpysköitä ei tietenkään saa ihan leikkaamalla irti ja lammasta teurastettua. Yhdestä teurastetusta lampaasta tulee kaksi vajaata muovikassillista lihaa. Luuletko, että varkaita estää joku laitumen sähköpaimen?
Paimenaidat ei estä varkaita mutta ne estää elikoita karkaamasta.
Tämähän lähti ihan uusiin ulottuvuuksiin. Nyt puhutaan kissasta, joka on eläinsuojasta saanut uuden kodin. Kissa on elossa, ei teurastetettuna muovipussissa. Kissalla ei ollut sirua, mitään tunnistusmerkkejä ei ole silvottu irti. Omistajalla olisi ollut mahdollisuus saada kissa takaisin, jos hän olisi etsinyt heti eläinsuojista eikä jäänyt odottelemaan ja ihmettelemään viikkokausiksi. Vedä henkeä ja rauhoitu.
Sehän tässä on, että tavallinen ihminen ei osaa hakea maalaiskissaa jostain kymmenien kilometrien päästä kissatalosta, koska ei ymmärrä miten se sinne olisi joutunut. Joten ei tule mieleenkään kysyä. Nämä kissanloukuttajat kun ovat täällä vielä useimmille outo ilmiö.
Kissa asui Hämeenlinnassa ja oli toimitettu Hämeenlinnassa sijaitsevaan löytölään. On se kieltämättä pikkuisen erikoista, ettei ole tullut mieleen sieltä kysyä. Ei siis kertaakaan, ennen kuin joku muu oli kuuden viikon kuluttua maininnut ehkä nähneensä kissan kuvan löytölän sivulla. Ihan kasikymppiset vanhempanikin ymmärtäisivät sen verran, kaikista jälkipolvista puhumattakaan.
No samaa olen ihmetellyt. Mutta se nyt ei ehkä kuitenkaan ole se pääpointti tässä jutussa vaan se, että ihan todella on ihmisiä, jotka eivät suostu antamaan kissaa takaisin (edes maksua vastaan) tällaisessa tapauksessa, kun aikaa ei ollut kulunut ilmeisesti paljonkaan siinä vaiheessa, kun heihin otettiin yhteyttä. Kyse ei ole mistään omistusoikeuksista tai lain pykälistä vaan siitä, miten kellään on sydäntä pitää se kissa itsellään, kun tajuaa etenkin lapsen kaipaavan sitä kissaa ihan hirveästi.
Härskejä ihmisiä. Kattila voisi hieman painostaa luovuttamaan.
Onko tuolla Kattilalla mitään tiedotustoimintaa? Jos joku valtavan nyky-Hämeenlinnan peräkylillä ei tiedä paikasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Jos pyörä osoittautuu varastetuksi, ostaja joutuu luovuttamaan pyörän oikealle omistajalle. “Erityisesti arvokkaiden ja liian halvalta vaikuttavien pyörien kohdalla pyörän alkuperä tulee varmistaa huolellisesti.-
Paitsi jos pyörä on ollut löytötavaroissa odottamassa omistajaansa ja sen jälkeen myyty poliisin huutokaupassa.
Näin. Kissa on vaihtanut täysin laillisesti omistajaa sen 15 päivän odottelun jälkeen. Tässä nyt ei päde mikään varastetun tavaran kauppa, tietenkään.
Ei ole laillista viedä hyvinvoivaa kissaa pihapiiristä. On tapahtunut varkaus, ja kissa on palautettava omistajalle.
Sinne vain todistamaan se varkaus. Jos kissa on ollut lainmukaisesti valvottu, on varkauden ajankohta ja tuntomerkit helppo kertoa.
Eli tulet kotiin ja huomaat että sun laitumeltas on kadonnet kaikki elikot, mutta se ei ole "varkaus" koska ne lampaat olis pitänyt pitää valjaissa tai vallan sisätiloissa ja ne perunat ja marjapensaat olis pitänyt pultata maahan kiinni...
Kai sun laitumet on olleet jollain tavalla rajattuja/aidattuja, ettei elikot ole päässeet vaan vaeltamaan jonnekin. Ja lampaat merkittyjä, jotta tietää kuka ne omistaa? Ei näitä nyt oikein voi rinnastaa toisiinsa, mutta kyllä se karannut lammaslaumakin on ihan syytä kerätä talteen, viedä suojaan ja yrittää etsiä omistaja, jos se ei ole jo tiedossa.
Niin, ja niitä läpysköitä ei tietenkään saa ihan leikkaamalla irti ja lammasta teurastettua. Yhdestä teurastetusta lampaasta tulee kaksi vajaata muovikassillista lihaa. Luuletko, että varkaita estää joku laitumen sähköpaimen?
Paimenaidat ei estä varkaita mutta ne estää elikoita karkaamasta.
Tämähän lähti ihan uusiin ulottuvuuksiin. Nyt puhutaan kissasta, joka on eläinsuojasta saanut uuden kodin. Kissa on elossa, ei teurastetettuna muovipussissa. Kissalla ei ollut sirua, mitään tunnistusmerkkejä ei ole silvottu irti. Omistajalla olisi ollut mahdollisuus saada kissa takaisin, jos hän olisi etsinyt heti eläinsuojista eikä jäänyt odottelemaan ja ihmettelemään viikkokausiksi. Vedä henkeä ja rauhoitu.
Sehän tässä on, että tavallinen ihminen ei osaa hakea maalaiskissaa jostain kymmenien kilometrien päästä kissatalosta, koska ei ymmärrä miten se sinne olisi joutunut. Joten ei tule mieleenkään kysyä. Nämä kissanloukuttajat kun ovat täällä vielä useimmille outo ilmiö.
Kissa asui Hämeenlinnassa ja oli toimitettu Hämeenlinnassa sijaitsevaan löytölään. On se kieltämättä pikkuisen erikoista, ettei ole tullut mieleen sieltä kysyä. Ei siis kertaakaan, ennen kuin joku muu oli kuuden viikon kuluttua maininnut ehkä nähneensä kissan kuvan löytölän sivulla. Ihan kasikymppiset vanhempanikin ymmärtäisivät sen verran, kaikista jälkipolvista puhumattakaan.
No samaa olen ihmetellyt. Mutta se nyt ei ehkä kuitenkaan ole se pääpointti tässä jutussa vaan se, että ihan todella on ihmisiä, jotka eivät suostu antamaan kissaa takaisin (edes maksua vastaan) tällaisessa tapauksessa, kun aikaa ei ollut kulunut ilmeisesti paljonkaan siinä vaiheessa, kun heihin otettiin yhteyttä. Kyse ei ole mistään omistusoikeuksista tai lain pykälistä vaan siitä, miten kellään on sydäntä pitää se kissa itsellään, kun tajuaa etenkin lapsen kaipaavan sitä kissaa ihan hirveästi.
Mistä tiedät montako lasta heillä on siihen kiintynyt? Jos se on niin takas, luulisi heidän kyselleet sen perään heti eikä kuuden vkon päästä kuvan nähtyään.
No jos kissa ei ole ollut uudessa paikassa monta viikkoa, siihen tuskin kukaan on vielä ihan hirveästi kiintynyt, vaikka siitä tykättäisiinkin. Etenkin, kun kyse ei ole mistään leikkisästä, luottavaisesta pikku pennusta vaan kissasta, jolla sopeutuminen luultavasti vie aikaa. Ymmärrän, että olisi pettymys antaa kissa takaisin, mutta sellaista se elämä on ja minusta siinä kyllä tuntisi kuitenkin tehneensä moraalisesti oikein. Kuten sanottua, sitä kyllä itsekin vähän ihmettelen, että eivät ole itse ottaneet yhteyttä esim. juuri Kattilaan, että onko teille tuotua tällaista ja tällaista kissaa.
Sinä ihmettelet. Mitä se tarkoittaa? Minulle tuo seikka olisi peruste olla antamatta eläintä takaisin. Kaikenlaiset eläinten kaltoinkohtelijatkin omasta mielestään rakastavat lemmikkejään syvästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt hullu se kissa takaisin kuin olisi jo, äiti kaipaa kultaansa.
Sekopää-äitiä ei kiinnostanut kissa kuuteen viikkoon!!!
Sain käsityksen, että olivat heti katoamisen jälkeen käyneet lähiseudut läpi.
Muistan, kun meiltä katosi koiranpentu maalla. Etsittiin sitä joka paikasta ehkä kilometrin säteellä ja huudeltiin. Meni viikko tai kaksi ja pentu juoksi pihaan hyvissä voinneissa. Missä lie oli majaillut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Jos pyörä osoittautuu varastetuksi, ostaja joutuu luovuttamaan pyörän oikealle omistajalle. “Erityisesti arvokkaiden ja liian halvalta vaikuttavien pyörien kohdalla pyörän alkuperä tulee varmistaa huolellisesti.-
Paitsi jos pyörä on ollut löytötavaroissa odottamassa omistajaansa ja sen jälkeen myyty poliisin huutokaupassa.
Näin. Kissa on vaihtanut täysin laillisesti omistajaa sen 15 päivän odottelun jälkeen. Tässä nyt ei päde mikään varastetun tavaran kauppa, tietenkään.
Ei ole laillista viedä hyvinvoivaa kissaa pihapiiristä. On tapahtunut varkaus, ja kissa on palautettava omistajalle.
Sinne vain todistamaan se varkaus. Jos kissa on ollut lainmukaisesti valvottu, on varkauden ajankohta ja tuntomerkit helppo kertoa.
Eli tulet kotiin ja huomaat että sun laitumeltas on kadonnet kaikki elikot, mutta se ei ole "varkaus" koska ne lampaat olis pitänyt pitää valjaissa tai vallan sisätiloissa ja ne perunat ja marjapensaat olis pitänyt pultata maahan kiinni...
Kai sun laitumet on olleet jollain tavalla rajattuja/aidattuja, ettei elikot ole päässeet vaan vaeltamaan jonnekin. Ja lampaat merkittyjä, jotta tietää kuka ne omistaa? Ei näitä nyt oikein voi rinnastaa toisiinsa, mutta kyllä se karannut lammaslaumakin on ihan syytä kerätä talteen, viedä suojaan ja yrittää etsiä omistaja, jos se ei ole jo tiedossa.
Niin, ja niitä läpysköitä ei tietenkään saa ihan leikkaamalla irti ja lammasta teurastettua. Yhdestä teurastetusta lampaasta tulee kaksi vajaata muovikassillista lihaa. Luuletko, että varkaita estää joku laitumen sähköpaimen?
Paimenaidat ei estä varkaita mutta ne estää elikoita karkaamasta.
Tämähän lähti ihan uusiin ulottuvuuksiin. Nyt puhutaan kissasta, joka on eläinsuojasta saanut uuden kodin. Kissa on elossa, ei teurastetettuna muovipussissa. Kissalla ei ollut sirua, mitään tunnistusmerkkejä ei ole silvottu irti. Omistajalla olisi ollut mahdollisuus saada kissa takaisin, jos hän olisi etsinyt heti eläinsuojista eikä jäänyt odottelemaan ja ihmettelemään viikkokausiksi. Vedä henkeä ja rauhoitu.
Sehän tässä on, että tavallinen ihminen ei osaa hakea maalaiskissaa jostain kymmenien kilometrien päästä kissatalosta, koska ei ymmärrä miten se sinne olisi joutunut. Joten ei tule mieleenkään kysyä. Nämä kissanloukuttajat kun ovat täällä vielä useimmille outo ilmiö.
Kissa asui Hämeenlinnassa ja oli toimitettu Hämeenlinnassa sijaitsevaan löytölään. On se kieltämättä pikkuisen erikoista, ettei ole tullut mieleen sieltä kysyä. Ei siis kertaakaan, ennen kuin joku muu oli kuuden viikon kuluttua maininnut ehkä nähneensä kissan kuvan löytölän sivulla. Ihan kasikymppiset vanhempanikin ymmärtäisivät sen verran, kaikista jälkipolvista puhumattakaan.
No samaa olen ihmetellyt. Mutta se nyt ei ehkä kuitenkaan ole se pääpointti tässä jutussa vaan se, että ihan todella on ihmisiä, jotka eivät suostu antamaan kissaa takaisin (edes maksua vastaan) tällaisessa tapauksessa, kun aikaa ei ollut kulunut ilmeisesti paljonkaan siinä vaiheessa, kun heihin otettiin yhteyttä. Kyse ei ole mistään omistusoikeuksista tai lain pykälistä vaan siitä, miten kellään on sydäntä pitää se kissa itsellään, kun tajuaa etenkin lapsen kaipaavan sitä kissaa ihan hirveästi.
Härskejä ihmisiä. Kattila voisi hieman painostaa luovuttamaan.
Onko tuolla Kattilalla mitään tiedotustoimintaa? Jos joku valtavan nyky-Hämeenlinnan peräkylillä ei tiedä paikasta.
Kattila ei varmastikaan myy kissoja uusille omistajille vapaasti ulkoileviksi, joten heillä ei ole mitään syytä painostaa omistajia antamaan kissaa takaisin vanhalle omistajalle vapaasti ulkoilevaksi. Jos näitä vapaita kissoja ei olisi ja ihmiset katsoisivat eläintensä perään ja huolehtisivat, että eläin on heihin jollain tavalla yhdistettävissä (siru, panta jossa puhelinnumero ym.) ei olisi eläinsuojilla näin täyttä ja tällaista ei tapahtuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Jos pyörä osoittautuu varastetuksi, ostaja joutuu luovuttamaan pyörän oikealle omistajalle. “Erityisesti arvokkaiden ja liian halvalta vaikuttavien pyörien kohdalla pyörän alkuperä tulee varmistaa huolellisesti.-
Paitsi jos pyörä on ollut löytötavaroissa odottamassa omistajaansa ja sen jälkeen myyty poliisin huutokaupassa.
Näin. Kissa on vaihtanut täysin laillisesti omistajaa sen 15 päivän odottelun jälkeen. Tässä nyt ei päde mikään varastetun tavaran kauppa, tietenkään.
Ei ole laillista viedä hyvinvoivaa kissaa pihapiiristä. On tapahtunut varkaus, ja kissa on palautettava omistajalle.
Sinne vain todistamaan se varkaus. Jos kissa on ollut lainmukaisesti valvottu, on varkauden ajankohta ja tuntomerkit helppo kertoa.
Eli tulet kotiin ja huomaat että sun laitumeltas on kadonnet kaikki elikot, mutta se ei ole "varkaus" koska ne lampaat olis pitänyt pitää valjaissa tai vallan sisätiloissa ja ne perunat ja marjapensaat olis pitänyt pultata maahan kiinni...
Kai sun laitumet on olleet jollain tavalla rajattuja/aidattuja, ettei elikot ole päässeet vaan vaeltamaan jonnekin. Ja lampaat merkittyjä, jotta tietää kuka ne omistaa? Ei näitä nyt oikein voi rinnastaa toisiinsa, mutta kyllä se karannut lammaslaumakin on ihan syytä kerätä talteen, viedä suojaan ja yrittää etsiä omistaja, jos se ei ole jo tiedossa.
Niin, ja niitä läpysköitä ei tietenkään saa ihan leikkaamalla irti ja lammasta teurastettua. Yhdestä teurastetusta lampaasta tulee kaksi vajaata muovikassillista lihaa. Luuletko, että varkaita estää joku laitumen sähköpaimen?
Paimenaidat ei estä varkaita mutta ne estää elikoita karkaamasta.
Tämähän lähti ihan uusiin ulottuvuuksiin. Nyt puhutaan kissasta, joka on eläinsuojasta saanut uuden kodin. Kissa on elossa, ei teurastetettuna muovipussissa. Kissalla ei ollut sirua, mitään tunnistusmerkkejä ei ole silvottu irti. Omistajalla olisi ollut mahdollisuus saada kissa takaisin, jos hän olisi etsinyt heti eläinsuojista eikä jäänyt odottelemaan ja ihmettelemään viikkokausiksi. Vedä henkeä ja rauhoitu.
Sehän tässä on, että tavallinen ihminen ei osaa hakea maalaiskissaa jostain kymmenien kilometrien päästä kissatalosta, koska ei ymmärrä miten se sinne olisi joutunut. Joten ei tule mieleenkään kysyä. Nämä kissanloukuttajat kun ovat täällä vielä useimmille outo ilmiö.
Kissa asui Hämeenlinnassa ja oli toimitettu Hämeenlinnassa sijaitsevaan löytölään. On se kieltämättä pikkuisen erikoista, ettei ole tullut mieleen sieltä kysyä. Ei siis kertaakaan, ennen kuin joku muu oli kuuden viikon kuluttua maininnut ehkä nähneensä kissan kuvan löytölän sivulla. Ihan kasikymppiset vanhempanikin ymmärtäisivät sen verran, kaikista jälkipolvista puhumattakaan.
No samaa olen ihmetellyt. Mutta se nyt ei ehkä kuitenkaan ole se pääpointti tässä jutussa vaan se, että ihan todella on ihmisiä, jotka eivät suostu antamaan kissaa takaisin (edes maksua vastaan) tällaisessa tapauksessa, kun aikaa ei ollut kulunut ilmeisesti paljonkaan siinä vaiheessa, kun heihin otettiin yhteyttä. Kyse ei ole mistään omistusoikeuksista tai lain pykälistä vaan siitä, miten kellään on sydäntä pitää se kissa itsellään, kun tajuaa etenkin lapsen kaipaavan sitä kissaa ihan hirveästi.
Siis aikaahan oli kulunut puolitoista vuotta. Perheen poika etsi kissan uusia omistajia somessa ihan vasta. Oli kuulemma suuri huoli kissan voinnista. Eipäs ole uusi omistaja arvannut, että ovatkin perimässä kissaa takaisin ja aiheuttamassa p*skamyrskyä sen sijaan, että haluaisivat vain kuulla kissalla olevan kaikki hyvin.
No olihan tuosta lehtijuttu jo aikaa sitten, monta kuukautta siitä ainakin on. Eivät heränneet etsimään kissaa löytöeläinkodeista niin pian kuin olisi pitänyt, mutta ei tosiaan yli vuotta ole odoteltu.
Lokakuussa. Kyllä nuo uudet omistajat on tavoitettu vasta, kun kissa on asunut uudessa kodissaan pitkälti yli vuoden.
Voihan uudellakin omistajalla olla lapsia, jos se nyt jonkun mielestä niistä on kiinni. Ei kun kissi lähteekin nyt sittenkin pois, vaikka olikin tässä tämän koko eskarivuoden ilman että hukattiin häntä mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten voin väittää kissaa omakseni, jos sitä ei ole sirutettu ja sirua rekisteröity.
No eiköhän omistajalta löydy kuvia yms todisteeksi? Tosin liekö se riittää kun ei sirutettu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt hullu se kissa takaisin kuin olisi jo, äiti kaipaa kultaansa.
Sekopää-äitiä ei kiinnostanut kissa kuuteen viikkoon!!!
Sain käsityksen, että olivat heti katoamisen jälkeen käyneet lähiseudut läpi.
Muistan, kun meiltä katosi koiranpentu maalla. Etsittiin sitä joka paikasta ehkä kilometrin säteellä ja huudeltiin. Meni viikko tai kaksi ja pentu juoksi pihaan hyvissä voinneissa. Missä lie oli majaillut.
Kai te silti löytöeläinsuojaan ilmoititte, että pentu on hukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Jos pyörä osoittautuu varastetuksi, ostaja joutuu luovuttamaan pyörän oikealle omistajalle. “Erityisesti arvokkaiden ja liian halvalta vaikuttavien pyörien kohdalla pyörän alkuperä tulee varmistaa huolellisesti.-
Paitsi jos pyörä on ollut löytötavaroissa odottamassa omistajaansa ja sen jälkeen myyty poliisin huutokaupassa.
Näin. Kissa on vaihtanut täysin laillisesti omistajaa sen 15 päivän odottelun jälkeen. Tässä nyt ei päde mikään varastetun tavaran kauppa, tietenkään.
Ei ole laillista viedä hyvinvoivaa kissaa pihapiiristä. On tapahtunut varkaus, ja kissa on palautettava omistajalle.
Sinne vain todistamaan se varkaus. Jos kissa on ollut lainmukaisesti valvottu, on varkauden ajankohta ja tuntomerkit helppo kertoa.
Eli tulet kotiin ja huomaat että sun laitumeltas on kadonnet kaikki elikot, mutta se ei ole "varkaus" koska ne lampaat olis pitänyt pitää valjaissa tai vallan sisätiloissa ja ne perunat ja marjapensaat olis pitänyt pultata maahan kiinni...
Kai sun laitumet on olleet jollain tavalla rajattuja/aidattuja, ettei elikot ole päässeet vaan vaeltamaan jonnekin. Ja lampaat merkittyjä, jotta tietää kuka ne omistaa? Ei näitä nyt oikein voi rinnastaa toisiinsa, mutta kyllä se karannut lammaslaumakin on ihan syytä kerätä talteen, viedä suojaan ja yrittää etsiä omistaja, jos se ei ole jo tiedossa.
Niin, ja niitä läpysköitä ei tietenkään saa ihan leikkaamalla irti ja lammasta teurastettua. Yhdestä teurastetusta lampaasta tulee kaksi vajaata muovikassillista lihaa. Luuletko, että varkaita estää joku laitumen sähköpaimen?
Paimenaidat ei estä varkaita mutta ne estää elikoita karkaamasta.
Tämähän lähti ihan uusiin ulottuvuuksiin. Nyt puhutaan kissasta, joka on eläinsuojasta saanut uuden kodin. Kissa on elossa, ei teurastetettuna muovipussissa. Kissalla ei ollut sirua, mitään tunnistusmerkkejä ei ole silvottu irti. Omistajalla olisi ollut mahdollisuus saada kissa takaisin, jos hän olisi etsinyt heti eläinsuojista eikä jäänyt odottelemaan ja ihmettelemään viikkokausiksi. Vedä henkeä ja rauhoitu.
Sehän tässä on, että tavallinen ihminen ei osaa hakea maalaiskissaa jostain kymmenien kilometrien päästä kissatalosta, koska ei ymmärrä miten se sinne olisi joutunut. Joten ei tule mieleenkään kysyä. Nämä kissanloukuttajat kun ovat täällä vielä useimmille outo ilmiö.
Kissa asui Hämeenlinnassa ja oli toimitettu Hämeenlinnassa sijaitsevaan löytölään. On se kieltämättä pikkuisen erikoista, ettei ole tullut mieleen sieltä kysyä. Ei siis kertaakaan, ennen kuin joku muu oli kuuden viikon kuluttua maininnut ehkä nähneensä kissan kuvan löytölän sivulla. Ihan kasikymppiset vanhempanikin ymmärtäisivät sen verran, kaikista jälkipolvista puhumattakaan.
No samaa olen ihmetellyt. Mutta se nyt ei ehkä kuitenkaan ole se pääpointti tässä jutussa vaan se, että ihan todella on ihmisiä, jotka eivät suostu antamaan kissaa takaisin (edes maksua vastaan) tällaisessa tapauksessa, kun aikaa ei ollut kulunut ilmeisesti paljonkaan siinä vaiheessa, kun heihin otettiin yhteyttä. Kyse ei ole mistään omistusoikeuksista tai lain pykälistä vaan siitä, miten kellään on sydäntä pitää se kissa itsellään, kun tajuaa etenkin lapsen kaipaavan sitä kissaa ihan hirveästi.
Härskejä ihmisiä. Kattila voisi hieman painostaa luovuttamaan.
Onko tuolla Kattilalla mitään tiedotustoimintaa? Jos joku valtavan nyky-Hämeenlinnan peräkylillä ei tiedä paikasta.
Kattilassa on vähän väliä myyjäisiä, joilla keräävät rahaa, mutta kissoja eivät halua myydä. Ihmettelen miten nuo ovat onnistuneet tuon kissan edes ostamaan... Noita rahankeruuilmoituksia ainakin näkee usein. Mutta joka tapauksessa en nyt muista kuinka kauan aikaa löytökissat on edes pitänyt viedä Kattilaan, sitä ennenhän ne piti viedä eri paikkaan (eläinhoitola Hepulin yhteydessä), mutta käytännössä ihmiset veivät ne usein Kattilaan. Tästä oli aika paljon suukopuakin silloin. Olen itse ostanut kissan Hepulista ja ihan asiallista ja kivaa palvelua sain, Kattilassa sen sijaan eivät edes halua myydä kissoja, jotka ovat olleet siellä pitkään. Kävimme silloin siellä Kattilassakin siis katsomassa ja yksi vapaaehtoistyöntekijä aika lailla avautui ja kertoi, miten huono ilmapiiri koko paikassa on ja toiminta sekavaa. Harmi siis sinänsä, onhan tuo tärkeää työtä. Mutta voihan sen tärkeänkin työn hoitaa hyvin tai huonosti.
En tosiaan tiedä minkälainen paikka juuri Kattila on, enkä ota kantaa muuhun. Tässä nimenomaisessa tapauksessa ovat kuitenkin toimineet täysin oikein huhuillessaan omistajaa somessa ja odotellen kyselyä vaaditun ajan. Emme edes tiedä onko kissa adoptoitu heti kahden viikon jälkeen vai lähempänä kuutta viikkoa. Todennäköisesti jotain siltä väliltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Jos pyörä osoittautuu varastetuksi, ostaja joutuu luovuttamaan pyörän oikealle omistajalle. “Erityisesti arvokkaiden ja liian halvalta vaikuttavien pyörien kohdalla pyörän alkuperä tulee varmistaa huolellisesti.-
Paitsi jos pyörä on ollut löytötavaroissa odottamassa omistajaansa ja sen jälkeen myyty poliisin huutokaupassa.
Näin. Kissa on vaihtanut täysin laillisesti omistajaa sen 15 päivän odottelun jälkeen. Tässä nyt ei päde mikään varastetun tavaran kauppa, tietenkään.
Ei ole laillista viedä hyvinvoivaa kissaa pihapiiristä. On tapahtunut varkaus, ja kissa on palautettava omistajalle.
Sinne vain todistamaan se varkaus. Jos kissa on ollut lainmukaisesti valvottu, on varkauden ajankohta ja tuntomerkit helppo kertoa.
Eli tulet kotiin ja huomaat että sun laitumeltas on kadonnet kaikki elikot, mutta se ei ole "varkaus" koska ne lampaat olis pitänyt pitää valjaissa tai vallan sisätiloissa ja ne perunat ja marjapensaat olis pitänyt pultata maahan kiinni...
Kai sun laitumet on olleet jollain tavalla rajattuja/aidattuja, ettei elikot ole päässeet vaan vaeltamaan jonnekin. Ja lampaat merkittyjä, jotta tietää kuka ne omistaa? Ei näitä nyt oikein voi rinnastaa toisiinsa, mutta kyllä se karannut lammaslaumakin on ihan syytä kerätä talteen, viedä suojaan ja yrittää etsiä omistaja, jos se ei ole jo tiedossa.
Niin, ja niitä läpysköitä ei tietenkään saa ihan leikkaamalla irti ja lammasta teurastettua. Yhdestä teurastetusta lampaasta tulee kaksi vajaata muovikassillista lihaa. Luuletko, että varkaita estää joku laitumen sähköpaimen?
Paimenaidat ei estä varkaita mutta ne estää elikoita karkaamasta.
Tämähän lähti ihan uusiin ulottuvuuksiin. Nyt puhutaan kissasta, joka on eläinsuojasta saanut uuden kodin. Kissa on elossa, ei teurastetettuna muovipussissa. Kissalla ei ollut sirua, mitään tunnistusmerkkejä ei ole silvottu irti. Omistajalla olisi ollut mahdollisuus saada kissa takaisin, jos hän olisi etsinyt heti eläinsuojista eikä jäänyt odottelemaan ja ihmettelemään viikkokausiksi. Vedä henkeä ja rauhoitu.
Sehän tässä on, että tavallinen ihminen ei osaa hakea maalaiskissaa jostain kymmenien kilometrien päästä kissatalosta, koska ei ymmärrä miten se sinne olisi joutunut. Joten ei tule mieleenkään kysyä. Nämä kissanloukuttajat kun ovat täällä vielä useimmille outo ilmiö.
Kissa asui Hämeenlinnassa ja oli toimitettu Hämeenlinnassa sijaitsevaan löytölään. On se kieltämättä pikkuisen erikoista, ettei ole tullut mieleen sieltä kysyä. Ei siis kertaakaan, ennen kuin joku muu oli kuuden viikon kuluttua maininnut ehkä nähneensä kissan kuvan löytölän sivulla. Ihan kasikymppiset vanhempanikin ymmärtäisivät sen verran, kaikista jälkipolvista puhumattakaan.
No samaa olen ihmetellyt. Mutta se nyt ei ehkä kuitenkaan ole se pääpointti tässä jutussa vaan se, että ihan todella on ihmisiä, jotka eivät suostu antamaan kissaa takaisin (edes maksua vastaan) tällaisessa tapauksessa, kun aikaa ei ollut kulunut ilmeisesti paljonkaan siinä vaiheessa, kun heihin otettiin yhteyttä. Kyse ei ole mistään omistusoikeuksista tai lain pykälistä vaan siitä, miten kellään on sydäntä pitää se kissa itsellään, kun tajuaa etenkin lapsen kaipaavan sitä kissaa ihan hirveästi.
Härskejä ihmisiä. Kattila voisi hieman painostaa luovuttamaan.
Onko tuolla Kattilalla mitään tiedotustoimintaa? Jos joku valtavan nyky-Hämeenlinnan peräkylillä ei tiedä paikasta.
Kattilassa on vähän väliä myyjäisiä, joilla keräävät rahaa, mutta kissoja eivät halua myydä. Ihmettelen miten nuo ovat onnistuneet tuon kissan edes ostamaan... Noita rahankeruuilmoituksia ainakin näkee usein. Mutta joka tapauksessa en nyt muista kuinka kauan aikaa löytökissat on edes pitänyt viedä Kattilaan, sitä ennenhän ne piti viedä eri paikkaan (eläinhoitola Hepulin yhteydessä), mutta käytännössä ihmiset veivät ne usein Kattilaan. Tästä oli aika paljon suukopuakin silloin. Olen itse ostanut kissan Hepulista ja ihan asiallista ja kivaa palvelua sain, Kattilassa sen sijaan eivät edes halua myydä kissoja, jotka ovat olleet siellä pitkään. Kävimme silloin siellä Kattilassakin siis katsomassa ja yksi vapaaehtoistyöntekijä aika lailla avautui ja kertoi, miten huono ilmapiiri koko paikassa on ja toiminta sekavaa. Harmi siis sinänsä, onhan tuo tärkeää työtä. Mutta voihan sen tärkeänkin työn hoitaa hyvin tai huonosti.
En tunne nimenomaan Kattilan toimintaa, mutta nykyään melkein mikään eläinsuoja ei myy kenelle tahansa vaan eläimelle pitää olla sopiva turvallinen koti tiedossa ja jos vaikuttaa, että ostaja ei ole ihan perillä siitä mihin on sitoutumassa niin on parempi olla myymättä. Kukaan ei halua, että eläin palautuu takaisin, vaan toiveissa on vastuullinen loppuelämän koti. Ne kissakohtaiset ehdot "ei lapsiperheisiin", "myydään ainoaksi kissaksi", "myydään kissakaverin kanssa", "pennut myydään pareittain" ym. on ihan syystä ja kissan parasta ajatellen, koska kissatkin ovat yksilöitä ja tarvitsevat erilaisia asioita. Osalla voi myös olla sairauksia tai persoonallisuudenpiirteitä, jotka vaativat tulevalta omistajalta ymmärrystä ja osaamista jotta kissa voi sopeutua uuteen asuntoon. Löytöeläintalojen kissat harvoin ovat rentoja ja luottavaisia lössyköitä, vaikka niitäkin joskus on, yleensä eläimillä on taustaa ja se halutaan huomioida uutta kotia etsittäessä. Ymmärrän, että on kurjaa etsiä itselleen lemmikkiä kun edes eläinsuojasta ei sellaista meinaa saada helpolla, mutta kurjaa olisi myös että uusi omistaja ei selviäisikään lemmikin kanssa ja se palautuisi takaisin tai päätyisi ulos kuljeskelemaan. Eläinsuojat toimivat eläimiä varten, eivät ihmisiä.
Entistä omistajaa voi epäillä eläinsuojelullisesta laiminlyönnistä kun ei ole merkinnyt kissaansa, vaikka antoi sen olla vapaasti ja se vapaana pitokin olisi ymmärrettävää. Pienillä paikkakunnilla voi olla vähän henkilökohtaisuuksiakin kuka tekee mitäkin ja miksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Jos pyörä osoittautuu varastetuksi, ostaja joutuu luovuttamaan pyörän oikealle omistajalle. “Erityisesti arvokkaiden ja liian halvalta vaikuttavien pyörien kohdalla pyörän alkuperä tulee varmistaa huolellisesti.-
Paitsi jos pyörä on ollut löytötavaroissa odottamassa omistajaansa ja sen jälkeen myyty poliisin huutokaupassa.
Näin. Kissa on vaihtanut täysin laillisesti omistajaa sen 15 päivän odottelun jälkeen. Tässä nyt ei päde mikään varastetun tavaran kauppa, tietenkään.
Ei ole laillista viedä hyvinvoivaa kissaa pihapiiristä. On tapahtunut varkaus, ja kissa on palautettava omistajalle.
Sinne vain todistamaan se varkaus. Jos kissa on ollut lainmukaisesti valvottu, on varkauden ajankohta ja tuntomerkit helppo kertoa.
Eli tulet kotiin ja huomaat että sun laitumeltas on kadonnet kaikki elikot, mutta se ei ole "varkaus" koska ne lampaat olis pitänyt pitää valjaissa tai vallan sisätiloissa ja ne perunat ja marjapensaat olis pitänyt pultata maahan kiinni...
Kai sun laitumet on olleet jollain tavalla rajattuja/aidattuja, ettei elikot ole päässeet vaan vaeltamaan jonnekin. Ja lampaat merkittyjä, jotta tietää kuka ne omistaa? Ei näitä nyt oikein voi rinnastaa toisiinsa, mutta kyllä se karannut lammaslaumakin on ihan syytä kerätä talteen, viedä suojaan ja yrittää etsiä omistaja, jos se ei ole jo tiedossa.
Niin, ja niitä läpysköitä ei tietenkään saa ihan leikkaamalla irti ja lammasta teurastettua. Yhdestä teurastetusta lampaasta tulee kaksi vajaata muovikassillista lihaa. Luuletko, että varkaita estää joku laitumen sähköpaimen?
Paimenaidat ei estä varkaita mutta ne estää elikoita karkaamasta.
Tämähän lähti ihan uusiin ulottuvuuksiin. Nyt puhutaan kissasta, joka on eläinsuojasta saanut uuden kodin. Kissa on elossa, ei teurastetettuna muovipussissa. Kissalla ei ollut sirua, mitään tunnistusmerkkejä ei ole silvottu irti. Omistajalla olisi ollut mahdollisuus saada kissa takaisin, jos hän olisi etsinyt heti eläinsuojista eikä jäänyt odottelemaan ja ihmettelemään viikkokausiksi. Vedä henkeä ja rauhoitu.
Sehän tässä on, että tavallinen ihminen ei osaa hakea maalaiskissaa jostain kymmenien kilometrien päästä kissatalosta, koska ei ymmärrä miten se sinne olisi joutunut. Joten ei tule mieleenkään kysyä. Nämä kissanloukuttajat kun ovat täällä vielä useimmille outo ilmiö.
Kissa asui Hämeenlinnassa ja oli toimitettu Hämeenlinnassa sijaitsevaan löytölään. On se kieltämättä pikkuisen erikoista, ettei ole tullut mieleen sieltä kysyä. Ei siis kertaakaan, ennen kuin joku muu oli kuuden viikon kuluttua maininnut ehkä nähneensä kissan kuvan löytölän sivulla. Ihan kasikymppiset vanhempanikin ymmärtäisivät sen verran, kaikista jälkipolvista puhumattakaan.
No samaa olen ihmetellyt. Mutta se nyt ei ehkä kuitenkaan ole se pääpointti tässä jutussa vaan se, että ihan todella on ihmisiä, jotka eivät suostu antamaan kissaa takaisin (edes maksua vastaan) tällaisessa tapauksessa, kun aikaa ei ollut kulunut ilmeisesti paljonkaan siinä vaiheessa, kun heihin otettiin yhteyttä. Kyse ei ole mistään omistusoikeuksista tai lain pykälistä vaan siitä, miten kellään on sydäntä pitää se kissa itsellään, kun tajuaa etenkin lapsen kaipaavan sitä kissaa ihan hirveästi.
Härskejä ihmisiä. Kattila voisi hieman painostaa luovuttamaan.
Onko tuolla Kattilalla mitään tiedotustoimintaa? Jos joku valtavan nyky-Hämeenlinnan peräkylillä ei tiedä paikasta.
Kattila ei varmastikaan myy kissoja uusille omistajille vapaasti ulkoileviksi, joten heillä ei ole mitään syytä painostaa omistajia antamaan kissaa takaisin vanhalle omistajalle vapaasti ulkoilevaksi. Jos näitä vapaita kissoja ei olisi ja ihmiset katsoisivat eläintensä perään ja huolehtisivat, että eläin on heihin jollain tavalla yhdistettävissä (siru, panta jossa puhelinnumero ym.) ei olisi eläinsuojilla näin täyttä ja tällaista ei tapahtuisi.
On todella julmaa estää kissaa toteuttamasta sille lajityypillistä elämää vapaana ulkona. Kissaa ei ole tarkoitettu asumaan sisätiloissa kaupungin saasteiden keskellä. Kannattatte varmasti eläintarhojen pienissä häkeissä pidettäviä eläimiäkin :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sirutettu ja rokotettu ja kaikin puolin ihana ja tyytyväinen kissa. Viime kesänä se katosi. Olen 99% varma, että syy on minun ja että kissa katosi sinä iltana kun minä olin yksin kotona ja meille tori pariskunta hakemaan ostamansa parisängyn pois. Emme saaneetkaan sitä heti ovesta järkevästi, ja ovi oli auki jonkun aikaa. En vain tajunnut katsoa, että kissa ei livahtaisi, kun ei se vanhoilla päivillä ollut niin enää tehnyt.
Kissa oli kateissa yli kuukauden, kunnes tuli takaisin. Se oli selkeästi ruokittu ja hoidettu. Kissaa oli etsitty somesta, siitä oli laitettu ilmoitus paikalliselle kissatalolle, ja ulkonakin siitä oli katoamisilmoituksia. Kissa oli niin ok vointinen takaisin tullessaan, että kovin kaukaa se ei ollut voinut tulla. Punkkeja siinä ei ollut.
Kaksi viikkoa meni, ja se livahti uudestaan ulos, ja löytyi kahden päivän päästä naapurin terassin alta kuolleena :( Konsultoin puhelimitse eläinlääkäriä, joka arvaili että kenties kissa hakeutui rauhaisaan paikkaan kuolemaan, ja että 14-vuotias voi jo kuolla äkillisestikin ilman sen kummempaa syytä.
No, summa summarum: rakkaatkin lemmikit karkailee, koska varsinkin omakotitalossa vahinkoja sattuu. Uskallan väittää, että kivempaa meidän kissalla oli tässä omakotitalossa kuin jossain kerrostaloyksiössä, johon löytökissoja joskus "pelastetaan". Täällä on tilaa ja käytäviä missä spurttailla rauhassa.
Vahinkoja sattuu, ei satu vaan te päästätte kissan ulos ja siitä tulee nopeasti lainsuojaton
Ei kissa ole lainsuojaton. Jotkut kyllä odottelee kuola valuen koska pääsee suojatonta kissaa tappamaan.
Toki, odottivat puolitoista vuotta ja päättivät sitten antaa jutun Hesariin. Vai olisiko nyt kuitenkin ollut edelleen niin, että aikaa katoamisesta oli kulunut vain viikkoja siinä vaiheessa, kun kissaa kysyivät. Katoamisesta Hesarin juttuun on puolitoista vuotta. Tuosta on ollut juttua paikallisessa lehdessä jo aikaa sitten. Tietysti heidän olisi pitänyt heti kysyä mm. Kattilasta, eikä tässä ehkä lakia vastaan ole rikottukaan, mutta ihmettelen todella mitä noiden uusien omistajien päässä on liikkunut. Kissaan ei ole viikoissa yli kaiken kiintynyt ja sitten on kiva lällätellä lapselle, että tää onkin nyt meidän kissa.