Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten ihmiset voivat asua vanhoissa taloissa?
Enkä tarkoita siis vanhoilla mitään upeita pohjalaisia +100-vuotiaita hirsikartanoita joita on rikkaan suvun rahoilla restauroitu upeiksi ja joiden omistajilla on omaisuutta niin paljon ettei mitkään kulut tunnu missään, vaan niitä lukemattomilla suomalaisilla omakotialueilla tönöttäviä rintamamiestaloja ja 60-70-80-lukujen hirvityksiä jotka olivat ehkä Kekkosen presidenttiaikana vielä ihan mukiinmeneviä asumuksia mutta jotka kaipaisivat lähinnä puskutraktoria tänä päivänä. Monesti olen lenkillä ohi kävellessä ajatellut että jos minun pitäisi vastata tuollaisen talon energialaskuista, remonteista ja pihatöistä niin en saisi öitäni nukutuksi.
Kommentit (525)
On se vaan hyvä ettei sun tarvitse asua moisessa röttelössä, siinähän joutuis välillä ihan oikeesti tekeen duunia asumisen hyväksi, puhumattakaan tosiaan siitä et menis vielä yöunetkin kustannuksien miettimisen takia.
Asustele vaan hyvillä mielin vaikka siellä kerrostaloluukussa, missä ei tartte vaivata pikku päänuppiaan moisilla murheilla, eikä tartte tehdä mitään asumisensa eteen, kunhan muistaa vaan maksaa vuokran tai vielä idioottimaisemmin vastikkeen omistusasunnosta, nehän on pikkukuluja omakotitaloasumiseen verrattuna.
Sehän nyt ei tietenkään vaikuta mitän että omakotitalossa asuessa saa itse päättää mihinkä rahansa työntää milloikin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksipä ei voisi. Ne on laadukkaammin rakennettuja ja on kunnolliset tontit.
Vierailija kirjoitti:
Kotikaupungissani hyvät tontit on rakennettu 30-50 -luvuilla. Jos haluaa asua omakotitalossa erinomaisella sijainnilla, ei uusi talo ole mahdollisuus.
Nyt meillä on 50-luvun talo ison lammen rannalla, matkaa kaupungin keskipisteeseen, torille, 1,5 km. Uusia tontteja olisi saatavilla lähimmillään 6 km torilta, keskelle metsää tehdyllä asuinalueella..
Omassa kotikaupungissa näiltä hyviltä tonteilta puretaan vanhat (huonokuntoiset) talot uusien tieltä joten uusi talo erinomaisella sijainnilla on täysin mahdollinen. Meidänkin tontilta purettiin vanha okt pois (purkuvaiheessa tuli muuten aivan järkyttävä homeen haju joten se kyllä kannattikin purkaa) ja tilalle rakennettiin kaksi omakotitaloa. Meillä myös 1,5km siihen kaupungin keskipisteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset arvostaa erilaisia asioita. Me asutaan 70-luvun ok-talossa joka oli hyvin halpa ja siinä on todella edulliset asumiskustannukset. Meillä ei ole velkaa ja kaikki liikenevä raha sijoitetaan, tavoitteena jättäytyä pois työelämästä 50-vuotiaana eli jo kuuden vuoden päästä.
Jos me oltaisin ostettu uusi ja kallis talo, velkaa olisi maksettavana eläkeikään asti, eli ei olisi mitään mahdollisuutta edes downshiftata. Minä arvostan enemmän kohta koittavaa vapautta kuin uusia hienoja taloja.
Mitä ihmettä se on se kohta koittava vapaus? Ja vapaus mistä?
Etkö ymmärrä lukemaasi? Vapaus velasta, esim. siitä asuntolainasta/vuokrasta. Sitten voi käyttää rahansa vaikka reissaamiseen, lomailuun kotonaan tai vaikka hienoihin käsilaukkuihin, jos siltä tuntuu. Tai vaikka sijoittaa vanhuuden päiviä varten.
No siinä kohtaa pitää vanhaa röttelöä alkaa jo korjaamaan eikä korjattavat paikat tule loppumaan kesken. Ellei siis halua pilata sitä röttelöä lopullisesti tarkoituksena lanata se maan tasalle kun ei enää itse sitä tarvitse.
Ihmettelen kyllä isosti, että Suomessa nimitetään taloja heti röttelöksi jos se ei ole uudenkarhea. Kaikki vaan maantasalle ja jokainen sukupolvi rakentaa itselleen uuden talon ja se on jo 25-30 vuoden päästä sitten röttelö. Ettekö ole matkustelleet muissa maissa, joissa suurin osa kaupunkien taloista on wanhoja sata ja jopa muutama sata vuotta wanhoja? Entä oletteko sisätiloissa noissa wanhoissa taloissa käyneet? Itse olen remppauttanut v. 1920 rakennetun mielenkiintoisen kivitalon täysin. Se maksoi vähän päälle sata tonnia se remppaus. Ei tullut kalliiksi ostaa se wanha talo ja remppauttaa putket, sähköt, seinät ja lattiat, kaksi kylppäriä jotka tosin saisivat olla vähän isompia. Holvikellari talon alla, sekin 40 neliötä. Talo on sinänsä pieni, asuinpinta-alaa 150 neliötä. Yksin asun ja mitään asuntolainoja en tarvinnut. Tontti on just sopiva pienelle puutarhalle ja kasvimaalle, kivinen terassi iso. Arvostan, että on myös käytännöllinen, on pyykeille kuivaustilaa talvellakin katoksessa, on erillinen pesutupa jossa kaikki pyykinpesuun, silitykseen ja manklaamiseen tarvittavat tavarat. Säilytystilaa myös parissa ulkovarastossa. Missä pienissä asunnoissa ja yksiöissä säilytetään esim. kaikki siivousvälineet? Asunnossa sisällä jossain kylppärin tai eteisen nurkassa? Missä kausivaatteet ja harrastusvälineet? Olen melkoinen minimalisti itse, mutten tajua millään miten ihminen vartavasten haluaa muuttaa kauhean pieniin tiloihin. Kaikenlaiset mt-ongelmat saattaa saada ahtaudesta. Uusissa taloissa ja kerrostaloasunnoissa ei ole mitään mielenkiintoista, pelkät seinät ja ikkunaton kylpyhuone, enää ei edes keittiötä erikseen.
Mielummin asun 50 luvun talossa väliästi, kuin asuntoalueella jossa näkee ikkunasta mitä naapurissa syödään. Lainaa tähän otin vain vähän ja tein komean pihasaunanki missä saan kuunnella luonnon omaa ääntä sen terassilla ihan omissa oloissa. sähköä ei juurikaan ole kulunut kun on takat joka huoneessa ja ilmalämpöpumppu huolehtii viileydestä kesällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kysymästä. Sähköä kuluu 15 000 kWh vuodessa, 3000 m2 nurmikon leikkaa robotti, remontit tehty. Ihan hyvin tämän jaksaa.
Hassua, mä olen ajatellut, että miten ihmiset voi asua täysin sieluttomissa uusissa taloissa. Kaikissa valkoinen keittiö (aamiaiskaappi, tietenkin), harmaa laminaatti, vuolukiviuuni, valkoiset seinät ja lasinen sauna. Kun vertaan sellaista omaani arkkitehdin suunnittelemaan 1960-luvun täystiilitaloon, jossa on puusauna sisällä, iso tonttia. Helsingissä, meren rantaan alle puoli kilometriä, mikään ei sais muuttamaan uuteen taloon, eikä ole rahasta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se niin on että nuo konesuojatalot tässä idyllisessä järvimaisemassa näkymät pilaa...
Kaikki valkosia, mustaa muutoin tai harmaata. Pihalla pakolliset tuijat kiviröykkiöiden keskellä. Kesällä hinkkaavat nurmikkoa hysteerisesti. Taitaa kertoa näkymän omalta rintamamiestalon tontilta 😀.
En huolis ilmankaan tuota asumismuotoa. Tiiviitä taloja, parakkeja. Ja rumia. Ei erota mikä on asuinrakennus ja mikä varasto. Konesuojakyläksi tuo on täällä nimettykin.
Koska kaikilla ei ole varaa uuteen omakotitaloon pk-seudulla. En tajua miten kenelläkään on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosihaniaaa kirjoitti:
Kylmiä on rintamiestalot ja vetinen kellari kaupanpäälle.
Just näin on. Turha kehuskella niitä sahanpuruilla (jotka on alas laskeneita seinän välissä) eristettyjä tönöjä. Kolmessa tälläisessä rintamamiestalossa asuneena ja niiden remppaa katselleena, en kyllä asuis. Kauhee veto rappusissa yläkerrasta tulevana. Kellariin meneevästä ovesta myös kova veto pakkasella ja myös verannasta. Hometta ja hajua. Piippu suoraan katolle jonne lämpö karkaa heti. Joo, kesällä kiva.
Näyttää asiat olevan hyvin kaikilla kirjoittajilla, hyvä niin. Tervetuloa kurkistamaan tänne toiseen todellisuuteen, jossa vuokrakämppä on valittu niin, että vuokran pystyy maksamaan ja kulku työpaikalle on jollain lailla mahdollista.
Olkaa hyvät ihmiset tyytyväisiä siitä, että asianne ovat noin hyvin. Ihan sama onko kämppänne uusi tai vanha, hienoa että ootte voineet valita itsellenne sopivan paikan. Onneksi vuokrakämppääkin voi sisustaa oman näköiseksi ja kirppareilta saa edullisia huonekaluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäs tässä asuessa. Sähkölasku oli viime kuussa 45 euroa. Pahin kuukausi tais olla joulukuu ja oli 90euroa. Piha elää omaa elämäänsä ja remppaa tehään jos huvittaa, mikään pakko ei ole kun kaikki toimii vaikka vanhaa onkin. Elämä on vallan mukavaa
Vierailija kirjoitti:
Tosihaniaaa kirjoitti:
Kylmiä on rintamiestalot ja vetinen kellari kaupanpäälle.
Just näin on. Turha kehuskella niitä sahanpuruilla (jotka on alas laskeneita seinän välissä) eristettyjä tönöjä. Kolmessa tälläisessä rintamamiestalossa asuneena ja niiden remppaa katselleena, en kyllä asuis. Kauhee veto rappusissa yläkerrasta tulevana. Kellariin meneevästä ovesta myös kova veto pakkasella ja myös verannasta. Hometta ja hajua. Piippu suoraan katolle jonne lämpö karkaa heti. Joo, kesällä kiva.
Meidän rintsikas on koko talven ollu sisälämpö 23-25 ja kellari ei ole kosteutta nähnykkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ympäristössä monta rintamamiestaloa 0,5-1 hehtaarin tonteilla eikä yhtään sosiaalipummia. Voisiko parempaa elämältä toivoa?
No siis tosi hyvin. Tää ei ole mikään mielettömän upea, mutta tosi kiva. 100v vanha on alin hirsikehikko. Siihen tehty sitten pinta. Vanhan tyylinen, mutta näkyy toki se 70-luvun remonttikin. Terve talo ja ihana piha. Tuodaan mökiltä puut, jotka kaadetaan omalta pihalta. Lisäksi maksuja n. 200e kk ja pieni asuntolaina. Talo on keskustassa n. 70 000 asukkaan kaupungissa, järven rantaan on 600m, samoin luonnonsuojelualuueella. Pihatyöt on ihania, huhtikuusta syyskuuhun ollaan ulkona aina kun voi. Lapsetkaan ei malttais lopettaa ulkoleikkejä, kun touhutaan yhdessä. Talo on hyvässä kunnossa, kesällä hiotaan kahden huoneen lattiat puulle, saan vanhat maalit pois. Yläkertaan valmistuu hiljalleen lasten omat huoneet, käytetään perinnematskuja ja hiljalleen kun remppaa, ei tule mitään shokkilaskua. En oikein tiedä, miten voisin asua onnellisemmin, tää on kaikkea sitä, mistä olen haaveillut.
Kehittymättömän aloitus. Joku on vialla omassa elämässä. Ei ymmärrystä vielä.
Vielä 1960 luvulla tehtiin hyviä taloja ja tuotteita ja sen jälkeen satanistien rumaa ja ankeata. Luovat kansat ja oikeat ihmiset haluttu typistää monella tapaa.
50-luvun rintamamiestalo jonka asumiskustannukset ovat kaikkinensa 89e/kk. Hintakin oli mallia edullinen eli nyt velaton jo, vaikka mun palkka on pieni. Miks ihmeessä vaihtaisin siis kalliimpaan asumismuotoon.
Itse voisin ihan hyvin asua tuollaisessa talossa, mutta silloin sen talon pitäisi olla ostohinnaltaan sellainen, ettei sitä tarvitsisi ajatella sijoituksena eikä miettiä taloudellista näkökulmaa. Se, että tuollaista taloa varten ottaisi satojatuhansia velkaa (kuten pk-seudulla pitäisi ottaa), olisi ehdoton dealbreaker. Oma talous ja tulevaisuus ei saisi kaatua siihen, että talosta löytyykin jokin yllätys ja se osoittautuu purkukuntoiseksi.
Itse asun n. 1940 rakennetussa omakotitalossa, kaksi kerrosta, vajaa sata neliötä. 2500 neliötä pihaa. Katto, käyttövesiputket, sauna + pesuhuone ja vessa rempattu. Jossain vaiheessa keittiöremontti edessä, ei vielä ajankohtainen. Tapetoitavaa ja lattiahommia kyllä olisi, en ota stressiä. Ulkoverhoilun vaihto kunhan saan kassaa kerättyä. Juu sähkölaskut olivat kamalia nyt talvella, koska halpa soppari loppui sopivasti syyskuussa. Koen silti olevani onnellisempi kuin kerrostalossa asuessani. Ja koirakin tykkää omasta pihasta. Taloni ei varsinaisesti täytä mummon mökki-kuvausta mutta totta kai sisustukseni on talon henkeen. Ei tuonne sopisi koko valkoinen/valkomusta sisustus korkeakiiltokalusteineen. Jokainen asukoon niinkuin tykkää, ei kai se ole toiselta pois.
Alue: Aihe vapaa
Näillä hämmentäjillä, jotka mielestään onnellisia , kun ei asu vanhassa talossa, täytyy olla jokin uusi elämänvaihe, kun noin katkeralta kuulostaa. Ehkei ole ymmärrystä enää, tähän maailman tilanteeseen, voihan olla valinta asua vanhassa. Eikö niitä takametsiä ole turvaamassa, sopivasti niihin aikoihin sopivasti ja kummasti tuli /kuppaamisen tarve.