Lue keskustelun säännöt.
Mistä elämäniloa 38-vuotiaana, naimisissa olevana ja äitinä?
10.03.2023 |
Lapset on ihania,. mutta ahdistaa oma vanheneva naama ja arvonlasku ihmisenä.
Haaveilen, että olisin 20 vuotta nuorempi ja sinkku.
Mies ok, mutta himo jo kadonnut. Ja tässä iässä ei saa enää hyvää miestä,eli pitää tyytyä nykyiseen.
Tämäkin perjantai menee kotona, koska miestä ei kiinnosta lähteä minnekään ja minä en pääse ilman miestä (mustasukkaisuus)
Loppuelämä tylsiä koti-iltoja?
Kommentit (107)
Ongelmasi on mustasukkainen mies, ei vanheneva naama. Kokemuksesi elämän menemisestä hukkaan johtuu siitä, miten mies sinua kohtelee, ei muusta. Normaalisti 38-vuotiaalla on vilkas sosiaalinen elämä. Se, että sinulla näin ei ole, ei ole mitään "normaalia ikääntymistä" vaan seurausta parisuhteenne ongelmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki sanoo ap.lle, että mene vaan sinne baariin. Jos mies ottaa eron niin se on ok. Entäpä jos ap on pitkäaikaistyötön kotiäiti? Millä hän eron jälkeen elättää itsensä ja lapsensa. Nykyään ei niin vaan töitä saa.
Mä olen 36 vuotias ja en kyllä ajattele että 40 vuotiaat miehet ottaisivat mielummin 25 v missin. En tunne itseasiassa yhtään järkevää miestä joka niin tekisi.
Naiset on valitettavasti nuorina vielä aika lapsellisia ja kun elämänkokemusta ei ole niin ei ole mitään yhteistä ajatusmaailmaa ja puhuttavaa.
Kyllä miehillekin on tärkeää että henkinen yhteys löytyy.
Sitäpaitsi minun mielestäni 38 vuotias nainen on aikalailla parhaassa iässä, mitä sitten jos alkaa olla jo muutamia ryppyjä?
Mikä ap nyt on se perimmäinen syy joka sinua häiritsee, et haluaisi olla miehesi kanssa?
Mies varmaan aistii sen ja ei halua että lähdet yökerhoihin pettämään. Ehkä se mies aistii että haluaisit vähän pelehtiä muiden kanssa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset pääse ilman miestä? Luulen et tota kohtaa kannattaa lähteä kehittämään.
N41
Varmaan kun olen kova flirttailemaan, mies ottaa sen tosissaan.
Eli minulta on kielletty baarit. Ja niihin juuri haluaisin,kuten nuorena.
Lapset koululaisia, eivät kummemmin tarvitse minua.
Olen myös miettinyt vauvaa, olisi "pakko" olla kotona viikonloppuna iltaisin.
Ap
Kun menet sinne baariin niin huomaat että siellä on kuolettavan tylsää, humalatilan tasosta riippumatta.
T: M40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilkeitä kommentteja aloittajalle, jolla on aivan selkeä keski-iän kriisi puskemassa päälle. Paras nuoruus ja useimmat valinnanvaihtoehdot on jo pian ohitettu, mies on mäntti, oma keho ei enää miellytä, alkaa pian tulla fyysisiä vaivojakin. Oikeasti, ei tuohon auta kuin se, että ottaa itseään niskasta ja lähtee liikkumaan, hoitamaan itseään, hemmottelemaan suorastaan ja vahvistaa omaa naiseuttaan kaikin mahdollisin keinoin, eikä sinne baariin henkisesti keskenkasvuisten sekaan. Opiskelu, joku mukaansa tempaava harrastus-on aika syventää maailmankatsomustaan pinnallisten arvojen sijaan. Masentuminen ja paikoilleen jääminen on pahinta. Sitä en tosin käsitä, millainen ihminen edes harkitsee tuossa mielentilassa vielä yhtä lasta?
Miten vahvistetaan omaa naiseutta? Mulle on tullut aina hyvä olo naisena miesten ihailusta. Nyt ne päivät lipuu vaan kauemmas ja kauemmas.. ap
Siis miesten ihailun varassako naiseutesi ja koko olemassaolosi on?
Olisiko muutama terapia käynti nyt paikallaan?
Huono itsetunto ja elämiseen virtaa saaminen muiden ihmisten huomiosta on huono yhdistelmä. Valitettavasti en osaa samaistua enkä antaa mitään vinkkejä. Ikävältä kuulostaa elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä fiksaatio naisilla on naamaan? Mikset käytä aivoja johonkin hyödylliseen. Opettele vaikka ohjelmoimaan.
Onko kaikki sun elämässä hyödyllistä ja kehittävää? Mahtaa olla tylsä elämä.
Kyllä mä osaan jo paljonkin kaikkea hyödyllistä ja työni on yhteiskunnallisesti hyödyllistä ja arvokasta. Saan siitä elämääni merkitystä, mutta iloa en saa. Se ei riitä.
Kun katson lapsiani, tunnen suurta rakkautta ja hellyyttä. En haluaisi luopua heistä missään tapauksessa. Samalla ajattelen, että tälläistäkö tämä nyt sitten on hautaan asti? Samaa tylsää arkea. Jossain vaiheessa (ei tosin vielä pitkään aikaan) lapset muuttavat omilleen. Mitä mulle sitten jää?
Haluaisin kokea jotain jännittävää. Vaikka ihastuksen tai jonkun seikkailun. Kaipaan sitä kihelmöivää tunnetta, kun kokee jotain ensimmäistä kertaa ja kaikki on mahdollista. Sitä, kun joku katsoo mua sillä silmällä ja katseet kohtaa.
Haluaisin jotain itselleni. Annan koko ajan paljon lapsilleni ja yhteiskunnalle, mutta sisälläni on tyhjä olo.
Luulen että kaipaan mennyttä nuoruuttani. Ulkonäön ja fyysisen suorituskyvyn rapistuminen on yksi merkki nuoruuden katoamisesta. Siksi se kai koskettaa. Ei itse se ulkonäön muuttuminen, vaan se mistä se kertoo.
M39
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilkeitä kommentteja aloittajalle, jolla on aivan selkeä keski-iän kriisi puskemassa päälle. Paras nuoruus ja useimmat valinnanvaihtoehdot on jo pian ohitettu, mies on mäntti, oma keho ei enää miellytä, alkaa pian tulla fyysisiä vaivojakin. Oikeasti, ei tuohon auta kuin se, että ottaa itseään niskasta ja lähtee liikkumaan, hoitamaan itseään, hemmottelemaan suorastaan ja vahvistaa omaa naiseuttaan kaikin mahdollisin keinoin, eikä sinne baariin henkisesti keskenkasvuisten sekaan. Opiskelu, joku mukaansa tempaava harrastus-on aika syventää maailmankatsomustaan pinnallisten arvojen sijaan. Masentuminen ja paikoilleen jääminen on pahinta. Sitä en tosin käsitä, millainen ihminen edes harkitsee tuossa mielentilassa vielä yhtä lasta?
Miten vahvistetaan omaa naiseutta? Mulle on tullut aina hyvä olo naisena miesten ihailusta. Nyt ne päivät lipuu vaan kauemmas ja kauemmas.. ap
Siis miesten ihailun varassako naiseutesi ja koko olemassaolosi on?
Olisiko muutama terapia käynti nyt paikallaan?
Ihailua pitää hakea aina muualta jos sitä ei kotona joka hetki saa. Avioliitto ja ydinperhe ovat rajoite elämisen arvoiselle elämälle. Vain palava intohimo on elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Googleta mies escort. Käyt vaikka kerran kuussa kunnon ammattilaisen nussittavana.
Tai sitten vaihtoehtoisesti mene viininmaistelukurssille kansalaisopistoon. Niissä on jonkin verran miehiä. Sitten voit kurssi-illan jälkeen aina kutsua jonkun mukaan baariin juomaan muutamat lasit viiniä, ja pöydän alla hinkkaat jonkun uroksen peeniksen kovaksi, voilá, seuraavaksi sua ihaillaan ja nussitaan sen tyypin kotona tai omppuhotellissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Salaromanssi. Se lienee suomalaisen tyypillisin elämänilon nostattaja. Itsellä ainakin toimii. Salasuhteet ja maksulliset ovat pääasiassa ne, jotka kannattelevat avioliittoja.
Kivittäkää vain, mutta olen tässä aika oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Salaromanssi. Se lienee suomalaisen tyypillisin elämänilon nostattaja. Itsellä ainakin toimii. Salasuhteet ja maksulliset ovat pääasiassa ne, jotka kannattelevat avioliittoja.
Kivittäkää vain, mutta olen tässä aika oikeassa.
Mulla ei toikaan toimisi, kun jos ihastun tai rakastun naiseen niin haluaisin hänet kokonaan itselleni. Jotkut salaiset tapaamiset silloin tällöin ei riittäisi, vaan aiheuttaisi vain kaipausta ja tuskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Iloa ja valoa
Spämmää keskustelupalstoilla ja kirjoita 21 600 twiittiä. Ryhdy putinistiksi ja äänestä Anoa, joka on ainoa, jonka tilaisuuteen Veenäjän suurlähetystö on tuonut propandatervehdyksensä. Katso totuudenkanavaa Venäjän RT:tä. Siellä iloa ja valoa.
T. Perheenäiti Lahdesta 40+ v.
Iloa, valoa ja Olavia tai Olvia. Ihan oman mieltymyksen mukaan.
Reach out to Jesus niinku Elvis Presleyki laulo
Avioerosta. Ja sen jälkeen uudesta kumppanista, joka on innostunut tekemään hauskoja asioita kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Tässä aikataulu elämälle.
Naisen elämänkaari:
0-20v: harjoitellaan nukkeleikkiä
20-30v: mangutaan nukkeleikkiä mieheltä
30-45v: nukkeleikki
45-55v: nuppi sekoaa kun nukkeleikki on takana -> häiriökäyttäytymistä
55v->: mangutaan nukkeleikkiä lapsiltaan
Opettele kirjoittamaan.
Nyt täytyy sanoa, että aika outo mies.
Ihan vaan mustasukkaisuudensa puolesta, luuleeko hän omistavansa sinut? Ei kait ole helppoa, sanoa mitä tuossa tilanteessa pitäisi tehdä.
Luultavasti jos noin on, niin harkitsisin vakavassa mielessä jonnekkin pariterapeutille menoa.
Itsellä lähes samanlainen tilanne, mutta toisin päin.
Eli minua kyllä huvittaisi mennä, mutta vaimoani ei oikein kiinnosta.
Mitä tehtäis? Löydettäisiinkö ratkaisu molempien ongelmiin puhumalla?
Toivottavasti ei ole samanlainen elämä sitten vuoden päästä, kun olen samassa iässä. Toistaiseksi on harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita, tekemistä niin yksin kuin yhdessä miehenkin kanssa ja vipinää makkarissa monta kertaa viikossa. Tosin mitään näistä ei olisi, jos ei itse vähän näkisi vaivaa, kukaan ei ole olemassa ketään viihdyttääkseen.