Mistä elämäniloa 38-vuotiaana, naimisissa olevana ja äitinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vedät viinaa ja jauhoa pintaliitäjien kanssa.

Tämä!!

Olen niin kateellinen pääministerille,minun ikäinen ja saa parisuhteen sekä bileet.

Ap

Marinilla ei ole enää mitään parisuhdetta tai sitten se on sovittu avoimeksi. Kukaan itseään kunnioittava mies ei muuten toimisi aisankannattajana kuten hänen miehensä nyt näyttää tekevän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä fiksaatio naisilla on naamaan? Mikset käytä aivoja johonkin hyödylliseen. Opettele vaikka ohjelmoimaan.

Kai se on se median tuputus kuinka mitään iän merkkejä naisessa ei saa näkyä.

Miksi aikuiset ihmiset menevät tämmöiseen? Minkä esimerkin se lapsillekin antaa?

Höpö, olet parhaassa iässä ja sinulla on kaikki mistä monet vielä haaveilee, nauti lasten kasvamisesta, nauti ajasta mitä saat miehesi kanssa olla, se vanhuus kyllä tulee aikanaan.

Naiset saa huomattavasti helpommin miesseuraa kuin toisinpäin ja minkä ikäisenä tahansa. Väsynyt miehen kateellinen trollaus ,;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilkeitä kommentteja aloittajalle, jolla on aivan selkeä keski-iän kriisi puskemassa päälle. Paras nuoruus ja useimmat valinnanvaihtoehdot on jo pian ohitettu, mies on mäntti, oma keho ei enää miellytä, alkaa pian tulla fyysisiä vaivojakin. Oikeasti, ei tuohon auta kuin se, että ottaa itseään niskasta ja lähtee liikkumaan, hoitamaan itseään, hemmottelemaan suorastaan ja vahvistaa omaa naiseuttaan kaikin mahdollisin keinoin, eikä sinne baariin henkisesti keskenkasvuisten sekaan. Opiskelu, joku mukaansa tempaava harrastus-on aika syventää maailmankatsomustaan pinnallisten arvojen sijaan. Masentuminen ja paikoilleen jääminen on pahinta. Sitä en tosin käsitä, millainen ihminen edes harkitsee tuossa mielentilassa vielä yhtä lasta? 

Sisältöä elämään?

Ap

Mitä mahtaa olla tuo elämän sisällön kaipaaminen pohjimmiltaan jos sellaiseksi ei kelpaa mielenkiintoisen alan opiskelu, uusi työpaikka, harrastus jossa voi toteuttaa itseään tms.? Lapsi tuollaisella perusteella? Huhhuh. En tahdo sanoa ikävästi,mutta todella itsekeskeinen ajatus. Ehkä se kaljan kittaaminen ukonrohjakkeen kanssa sohvanpohjalla tosiaan sitten sopii toisille paremmin-eipähän tarvitse nähdä vaivaa minkäänlaisen todellisen muutoksen eteen ja voi itkeä sitten kohtaloaan vaikka vauva-palstalla. Jokainen päättää siitäkin asiasta ihan itsekseen.

Luen kirjoja, hömppää ja sotahistoriaa.

Siinä mun harrastukset,ei niissä ole tarvetta toteuttaa itseään.

Mikään ala ei kiinnosta niin paljon, että opiskelisin sitä.

Liikunta vihaan, kävelen luonnossa,se mukavaa ja rentouttavaa, ei tunnu liikunnalta.

Olisi kiva kun pääsisi baariin, ihmisiä ja musiikkia, uusia tuttavuuksia

Ap

Olet aikuinen ihminen, ja puhut baariin "pääsemisestä" ihan kun joku oikeesti estäisi sua menemästä. Jos mies todella ei anna käydä ees kerran vuodessa baarissa niin ei tuo mies ihan terve ole. Eikä ole kyllä suhdekaan.

Sannan jauhojengi

Elämän ilo löytyy itseasiassa siitä arjesta, sen pyörittämisestä ja siitä että asioita tehdään yhdessä. Ei se elämä juhlaksi muutu, kun lapsi arkea kotona painetaan menemään. Monet unohtavat että parisuhdettakin pitäisi hoitaa, pienet sanat ja teot toisia kohtaan piristää kummasti. Näillä on menty ennenkin, mikä on muka muuttunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilkeitä kommentteja aloittajalle, jolla on aivan selkeä keski-iän kriisi puskemassa päälle. Paras nuoruus ja useimmat valinnanvaihtoehdot on jo pian ohitettu, mies on mäntti, oma keho ei enää miellytä, alkaa pian tulla fyysisiä vaivojakin. Oikeasti, ei tuohon auta kuin se, että ottaa itseään niskasta ja lähtee liikkumaan, hoitamaan itseään, hemmottelemaan suorastaan ja vahvistaa omaa naiseuttaan kaikin mahdollisin keinoin, eikä sinne baariin henkisesti keskenkasvuisten sekaan. Opiskelu, joku mukaansa tempaava harrastus-on aika syventää maailmankatsomustaan pinnallisten arvojen sijaan. Masentuminen ja paikoilleen jääminen on pahinta. Sitä en tosin käsitä, millainen ihminen edes harkitsee tuossa mielentilassa vielä yhtä lasta? 

Sisältöä elämään?

Ap

Mitä mahtaa olla tuo elämän sisällön kaipaaminen pohjimmiltaan jos sellaiseksi ei kelpaa mielenkiintoisen alan opiskelu, uusi työpaikka, harrastus jossa voi toteuttaa itseään tms.? Lapsi tuollaisella perusteella? Huhhuh. En tahdo sanoa ikävästi,mutta todella itsekeskeinen ajatus. Ehkä se kaljan kittaaminen ukonrohjakkeen kanssa sohvanpohjalla tosiaan sitten sopii toisille paremmin-eipähän tarvitse nähdä vaivaa minkäänlaisen todellisen muutoksen eteen ja voi itkeä sitten kohtaloaan vaikka vauva-palstalla. Jokainen päättää siitäkin asiasta ihan itsekseen.

Luen kirjoja, hömppää ja sotahistoriaa.

Siinä mun harrastukset,ei niissä ole tarvetta toteuttaa itseään.

Mikään ala ei kiinnosta niin paljon, että opiskelisin sitä.

Liikunta vihaan, kävelen luonnossa,se mukavaa ja rentouttavaa, ei tunnu liikunnalta.

Olisi kiva kun pääsisi baariin, ihmisiä ja musiikkia, uusia tuttavuuksia

Ap

No mene hyvä ihminen sinne baariin! Jos mies lähtee sellaisen takia niin sitten lähtee. Mustasukkaisuudesta sen verran, että jos miehesi vähän murjottaa kun alat elää viimeisiä "nuoruus"vuosiasi, niin anna murjottaa. Itse en aikanaan päässyt edes naisten kesken seurakunnan tilaisuuksiin, koska kävin siellä kuulemma huoraamassa. Ja jos lähdin, oli seurauksena sairaalakuntoon pahoinpiteleminen. Että ehkä sinä nyt kuitenkin uskallat siellä baarissa joskus käydä, eikä mikään kai estä myöskään miestäsi lähtemästä niin halutessaan omiin rientoihinsa,vai mitä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vedät viinaa ja jauhoa pintaliitäjien kanssa.

Tämä!!

Olen niin kateellinen pääministerille,minun ikäinen ja saa parisuhteen sekä bileet.

Ap

Arvasin tämän- vähän iloa ja valoa. Hohhoijjaa.

Olette lapsellisia 40-kymppisiksi.

Olen samanikäinen kuin ap ja elämä on mahtavaa. Lapset 12 v ja 14 v, elämäni valot mutta onneksi jo noin isot. Vakituinen virka, jossa sopivasti haastetta, mutta myös vapautta. Velaton omakotitalo ja pari autoa, ei rahahuolia. Harrastan monipuolisesti liikuntaa, neulomista, lukemista, matkustellaan perheen kanssa ja erikseen. Elämä on nyt paljon parempaa kuin kymmenen vuotta sitten. Koen olevani vielä nuori, mutten enää parikymppinen ja se on ihan ok. Nuoruuden jyrkkyys ja kaikentietäminen on vuosien varrella pehmentynyt. Bilettäminen kiinnostaa pari kertaa vuodessa, alan vaan hinkua baarista kotiin viimeistään puolen yön jälkeen. En todellakaan jaksaisi hullua pilkkuun asti jossain yökerhossa (mutten tuomitse niitä jotka jaksavat).

Sinä olet jo monta kertaa todennut, että halajaisit baariin. Mikä on pahinta, mitä tapahtuisi, jos menisit miehen vastustuksesta huolimatta?

Esimerkiksi sillä tavalla, että elämäsi muuttuu itsestäsi johtumattomista syistä täydeksi painajaiseksi. Mies alkaa vainota, koti menee ulosottoon ja lastensuojelukin alkaa kiinnostua asioistasi miehen "paljastusten" jälkeen, ja pääsetkin ilmaisen oikeusavun piiriin. 

Tylsä koti-ilta ei enää kuulostakaan kauhean pahalle.

Vierailija kirjoitti:

Olen samanikäinen kuin ap ja elämä on mahtavaa. Lapset 12 v ja 14 v, elämäni valot mutta onneksi jo noin isot. Vakituinen virka, jossa sopivasti haastetta, mutta myös vapautta. Velaton omakotitalo ja pari autoa, ei rahahuolia. Harrastan monipuolisesti liikuntaa, neulomista, lukemista, matkustellaan perheen kanssa ja erikseen. Elämä on nyt paljon parempaa kuin kymmenen vuotta sitten. Koen olevani vielä nuori, mutten enää parikymppinen ja se on ihan ok. Nuoruuden jyrkkyys ja kaikentietäminen on vuosien varrella pehmentynyt. Bilettäminen kiinnostaa pari kertaa vuodessa, alan vaan hinkua baarista kotiin viimeistään puolen yön jälkeen. En todellakaan jaksaisi hullua pilkkuun asti jossain yökerhossa (mutten tuomitse niitä jotka jaksavat).

Minusta aika 10vuotta sitten oli elämäni parasta aikaa. Nuori ja kaunis, vauvan ja taaperon äiti. Maailma avoinna.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Itselle tuli kapinavaihe n. 14 vuotta sitten ja kävi niin , että avioliitto meni karille (oli toki miehessäkin syytä), lapset kärsivät, alkoholisoiduin. Tein kovan työn, että olen nykyään 51-vuotias työssä käyvä nainen, jolla on onneksi välit kunnossa lasten kanssa, olen kohtuukäyttäjä ja ex-mies on kuollut syöpään pari vuotta sitten. Taannoistakin avioeroa kadun. Yhtään pysyvää miessuhdetta en ole avioeron jälkeen löytänyt, itseäni melko huonosti kohtelevia miehiä kyllä. Olen ehkä introvertti ja vähän erikoisemman luonteen omaava, vaikka hyväntahtoinen ihminen olen. Miehet eivät niin paljon välitä kilteistä naisista, pirttihirmu mieluummin. 

Olisinpa arvostanut aiemmin sitä, mitä mulla oli. Sopivaa kumppania on vaikea löytää.

Sepä se, haluaisin uuden, erilaisen elämän. Mutta mitä jos tarjolla on vain kaljamahaisia tylsiä köyhiä miehiä ja parhaat 40v miehet nappaa sen 25v missin mieluummin kuin minut..ap

Jos mies on tylsä niin ala harrastamaan lastesi kanssa. Voit myös viedä heitä erilaisiin tapahtumiin ja paikkoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselle tuli kapinavaihe n. 14 vuotta sitten ja kävi niin , että avioliitto meni karille (oli toki miehessäkin syytä), lapset kärsivät, alkoholisoiduin. Tein kovan työn, että olen nykyään 51-vuotias työssä käyvä nainen, jolla on onneksi välit kunnossa lasten kanssa, olen kohtuukäyttäjä ja ex-mies on kuollut syöpään pari vuotta sitten. Taannoistakin avioeroa kadun. Yhtään pysyvää miessuhdetta en ole avioeron jälkeen löytänyt, itseäni melko huonosti kohtelevia miehiä kyllä. Olen ehkä introvertti ja vähän erikoisemman luonteen omaava, vaikka hyväntahtoinen ihminen olen. Miehet eivät niin paljon välitä kilteistä naisista, pirttihirmu mieluummin. 

Olisinpa arvostanut aiemmin sitä, mitä mulla oli. Sopivaa kumppania on vaikea löytää.

Sepä se, haluaisin uuden, erilaisen elämän. Mutta mitä jos tarjolla on vain kaljamahaisia tylsiä köyhiä miehiä ja parhaat 40v miehet nappaa sen 25v missin mieluummin kuin minut..ap

Miksi et ap mene töihin?

Et haluaisi kaljamahaista tylsää miestä.. No et sinäkään vaikuta miltään timmiltä ja aktiiviselta ilopilleriltä. Anteeksi vaan.

Jos elämä on tylsää ja kaipaat muutosta niin sitten pitää alkaa tekemään niitä muutoksia. Ihan hirveää tuollainen itsesäälissä rypeminen ja muiden (eli miehen) syyttäminen omasta saamattomuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvonlasku ihmisenä ? Ellet ole trolli niin oletpa lapsellinen

No, naisena.

Nuoret naiset menee edelle kaikessa ja itse joutuu varjoon. Ahdistaa.

Ap

Lisää omaa osaamistasi. Lue, opiskele, kehitä itseäsi mielenkiintoisena henkilönä.

Hommaat Olavi nimisen miesystävän itsellesi.