Mitä tekisit toisin/minkä virheen välttäisit, jos alkaisit nyt järjestää vanhempasi vanhuushoitoa? Jos olet hoitaja, mitä neuvoisit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän yli vuosi sitten kuollut sukulaiseni asui yli 5 vuotta erinomaisessa palvelutalossa (tehostetussa palveluasumisessa) Helsingissä. Täällä ei varmaan saa mainostaa, mutta sen verran voin antaa vihjettä, että nimi alkaa W:llä.

Me ja muut sukulaiset vierailimme paikassa yhteensä monta kertaa viikossa (paitsi silloin, kun vierailut oli kielletty koronan takia). Aina tuli sellainen olo, että vanhuksemme oli hyvässä paikassa.

Vanhus muutti paikkaan omalla kustannuksellaan silloin, kun hän kaupungin mielestä olisi vielä pärjännyt yksin omassa kodissaan kolmen päivittäisen hoitokäynnin turvin. Jälkikäteen ajateltuna se oli todella hyvä päätös. Vanhus oppi pitämään paikkaa kotinaan siinä vaiheessa, kun dementia ei ollut vielä täysin vienyt häntä. Myöhemmin sopeutuminen olisi varmasti ollut vaikeampaa.

Aluksi siis vanhus maksoi omasta pussistaan noin 5000 euroa kuukaudessa. Se sisälsi kaiken muun paitsi lääkkeet. Eläkkeen lisäksi maksuun meni joka kuukausi säästöjä, mutta laskimme säästöjen riittävän, vaikka vanhus olisi elänyt 100-vuotiaaksi. Myöhemmin voinnin heikennyttyä hän sai kaupungin palvelusetelin, jolloin säästöjä kului hitaammin, ja viimeisen kahden vuoden ajan Valtionkonttori maksoi kaiken muun paitsi vuokran, koska vanhus oli sotaveteraani ja tuli voimaan jokin tähän liittyvä muutos.

Sano missä? Älytöntä pantata kerrankin hyvää kokemusta. Kyllä niitä nimiä saa kertoa.

Eiköhän tuon nimen pysty aika helposti selvittämään annetuilla tiedoilla (Helsingissä ja nimi alkaa W:llä).

Mitä järkeä sitä nimeä on pantata? Jos kertoisi reilusti mistä puhuu, se löytyisi googlenkin kautta kun joku etsii suoraan tietoa tästä paikasta. En kyllä löytänyt googlauksella, joten voisitko sinä kertoa sen nimen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää ottako edunvalvojaa, vaan hoitakaa itse paperit. Edunvalvoja voi ottaa korvauksena ihan mitä vaan. Sinne häviää vähitellen varat ja muu. Vaikka painostetaan, ei voida pakottaa.

Joo tottakai itse ruvetaan hoitamaan, ei tarvita ulkopuolista edunvalvojaa vaan yksi lapsista hoitaa asiat.

ap

En tiedä oliko tuo ironiaa, koska meillä yksi sisaruksista halusi väen vängällä hoitaa vanhempiemme asioita, mutta ei sitten kuitenkaan. Ei suostunut neuvottelemaan koskaan meidän muiden kanssa, mutta toiselta puolen Suomea oli vaikea osallistua. Edunvalvoja olisi pitänyt olla alusta alkaen. Tosin se ei olisi pelastanut keskinäisiä suhteitamme kuitenkaan.

Jos joku lupautuu hoitamaan, se on pidettävä siihen asti kunnes yhdessä toisin sovitaan.

Siis edunvalvojaksi tulee yksi meistä sisaruksista. Toki isoimmat asiat pyritään nyt vielä sopimaan ennalta vanhempien kanssa kun se on edes joten kuten mahdollista. Heistä on kyse ja heidän toiveidensa mukaan mennään. Mitä asioita teidän sisarusparvessa on ollut vaikea sopia? Minusta se, joka on edunvalvoja, päättää myös joitain asioita ihan neuvottelematta. Ei ole järkevää käyttää kaikkien aikaa jokaiseen pikkuasiaan. 

ap

Meillä ei tämä vanhempiemme kanssa samalla paikkakunnalla asuva sisarus halunnut sopia meidän satojen kilometrien päässä asuvien kanssa mistään, vaikka olisi ollut syytä neuvotella miten yhdessä pa

rhaiten hoidetaan. Ei halunnut hoitaa myöskään yksin heidän asioitaan. Ei suostunut edunvalvojaankaan, joten kaikki on käyty käräjien kautta. Pahimmillaan siis yksi vastahankaan oleva voi aiheuttaa niin suurta vahinkoa, ettei perhe toivu siitä ikinä. Meidän välit menivät siinä lopullisesti. Vanhempiemme kuolinpesä menee asianajajien palkkioihin.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisenä kunnan/kaupungin asiakasohjaukseen yhteys. Ajoissa yhteys, koska jonot ovat pitkiä! He katsovat täyttyvätkö kriteerit hoivakotiin ja tarvittaessa neuvovat eteenpäin.

Yksityiselle voi päästä palvelusetelillä tai maksusitoumuksella. Täysin itse maksavana ei kannata mennä, maksaa ihan hirveästi, erittäin harvalla on tähän varaa.

Toiseksi kannattaa tehdä edunvalvontavaltuutus valmiiksi. Se valtuuttaa hoitamaan asioita sitten kun vointi huononee siihen pisteeseen. Eduksi on myös se, että miettii jo miten käytännön asiat hoidetaan esim asunnon myynti. Helpottaa kun asiat ovat valmiina, jos päätöksiä joutuukin tekemään nopealla aikataululla.

T:Hoitaja

Jos asunto myydään, niin varallisuusvarat saattaa paukkua ja sen jälkeen ainoa vaihtoehto on yksityinen.

Ahdistavaa. Hirveä huoli vanhemmista ja pitää opetella koko monimutkainen hoitosysteemi ja osata järjestää kaikki asiat, vaatia ja selvittää. Olisinpa rikas, niin voisi ostaa rahalla kaikki palvelut. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi mihin selvitys tyssädi heti on se, että vain toinen vanhemmista tarvitsee hoivapaikkaa ja pääsisi sinne, toinen ei. Se terveempi on elänyt tulottomana kotirouvana sen työssäkäyvän kanssa. Jos se työssäkäyvä menisi hoivakotiin, jossa maksunaotetaan käytännössä kaikki tulot, niin se toinen jäisi tyhjän päälle. Hänellä ei olisi muuta tuloa kuin joku n 700 euron peruseläke, heidän kotinsa pitäisi myydä ja hän joutuisi muuttamaan toimeentulotuella jonnekin jne. Ja se asunnon myyntitulo katsottaisiin hoivakotivanhuksen tuloksi ja kunta veisi asunnon arvosta puolet. Eli heillä ei ole käytännössä muuta mahdollisuutta kuin jatkaa kotihoidossa tosi huonokuntoisen muistisairaan vanhuksen kanssa.

Onko muilla tullut tällaista ongelmaa?

Kun aviopuolisoilla on kuitenkin lain mukaan keskinäinen elatusvelvollisuus, niin miten käy, jos ainoa tienaava osapuoli joutuu ympärivuorokautiseen hoivaan ja tulottomampi osapuoli on vielä hyvåkuntoinen?

https://www.kuntaliitto.fi/sosiaali-ja-terveysasiat/sosiaali-ja-terveyd… Maksun pitäisi mennä puolta pienempänä

Vierailija kirjoitti:

Ahdistavaa. Hirveä huoli vanhemmista ja pitää opetella koko monimutkainen hoitosysteemi ja osata järjestää kaikki asiat, vaatia ja selvittää. Olisinpa rikas, niin voisi ostaa rahalla kaikki palvelut. 

ap

Mä ainakin olen tosi tytyyväinen vanhustyön sosiaalityöntekijän käyntiin ja vanhempieni palveluntarpeen arviointiin. Jos sille sosiaalityöntekijälle pitäisi antaa arvosana 0-10, mä antaisin 10+. Hän kyllä kertoi, mitä erilaisia vaihtoehtoja on sekä miten homma etenee. Selitti hyvin, mitä seuraavaksi pitää tehdä jne. Selitti myös ihan kustannusasioitakin eli miten tulot vaikuttavat erilaisiin palveluihin, jos ne hankki hyvinvointialueelta eikä yksityiseltä. 

Hoivakotipaikkoja on vaikea saada, koska niitä on tarpeeseen nähden liian vähän. Mitä nopeammin pistät asian vireille vanhempiesi hyvinvointialueen kanssa, sitä helpommalla pääset. Toki voi käydä niinkin, että toinen vanhemmistasi vaikka kaatuu ja jää lonkkamurtuman vuoksi vuodepotilaaksi, jolloin häntä ei sairaalasta enää kotiutetakaan vaan hoitopaikka löytyy sitä kautta. Mutta sinuna en jäisi sellaista odottelemaan. 

Nyt ei oikein käynyt selväksi että kenen ammattilaisen näkemys tehostetun palveluasumisen tarpeesta on. Onko palveluasumisen hakemus ja hyväksyvä päätös jo tehty?

Mikäli ette itse maksavana hanki palvelutalopaikkaa, niin ei teidän lasten sitä paikkaa tarvitse etsiä. Käytännössä ettei edes voi valita sitä vaikka haluaisitte. Kunta osoittaa paikan ja sen joko vastaanotatte tai ette. Mikäli ette hyväksy sitä mitä tarjotaan, paikan odottaminen jatkuu pitkään.

Mikäli tätä palveluasumisen hyväksyvää päätöstä ei ole tehty niin ette voi edes järjestellä vielä asiaa. hoiva järjestetään muulla tavoin/ kotiin. Tässä tilanteessa oikea osoite on kotikunnan ikääntyneiden palvelutarpeen arviointi.

Edunvalvonta riippuu nyt siitä onko vanhemmat vielä kykeneviä tekemään edunvalvontavaltuutusta? Tai onko se joskus jo tehty? Jos se on mahdollista tehdä tai on jo tehty niin asia on yksinkertaista. Varaatte lääkärin vastaaottoajan edunvalvontavaltuutuksen vahvistamista varten. Lääkäri tekee lausunnon dvv:lle ja te teette hakemuksen itse dvv:lle.

Jos näitä valtuutuksia ja valtakirjoja ei ole tehty ajoissa ja nyt tilanne on se, ettei vanhukset enää ole kykeneviä päättämään valtuuttamisesta, täytyy hakea edunvalvonnan määräämistä, joka lähtee liikkeelle siitä, että teette dvv:lle ilmoituksen edunvalvonnan tarpeessa olevasta henkilöstä. Sieltä saat neuvot jatkoon. Prosessi on hidas, usein yli 6 kk jopa vuosi.

Näin ammattilaisena sanoisin että isoin virhe on jättää edunvalvontavaltuutukset, hoitotahto, testamentti ja kaikki valtakirjat pankkiin, kelaan jne tekemättä ajoissa. Ne pitää tehdä silloin kun ikääntyvä vielä ymmärtää näiden asioiden merkityksen.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistavaa. Hirveä huoli vanhemmista ja pitää opetella koko monimutkainen hoitosysteemi ja osata järjestää kaikki asiat, vaatia ja selvittää. Olisinpa rikas, niin voisi ostaa rahalla kaikki palvelut. 

ap

Riittää kun nyt aluksi otat yhteyttä oikeaan tahoon ja olet aktiivinen. Kaikkea ei tarvitse opetella eikä olla mikään erityisen vaativa. Hankalien omaisten kanssa ei halua kukaan henkilökunnasta olla tekemisissä, eikä sillä mitään parempaa hoitoa saa jos resursseja ei yksinkertaisesti ole.

T:Hoitaja

Yhteiys oman kuntasi vanhuspalveluihin. Ensin tehdään palvelutarpeenarvio. Jos todetaan, että vanhempasi tarvitsee hoivakotipaikan, osoitetaan hänelle sellainen kun vapautuu. Voi siis joutua odottelemaan. Toisaalta, jos vähän pienemmillä avuilla pärjää, voi olla ettei hoivakoti ole vielä oikea paikka, vaan palvelutalo. Jos yksityiseltä puolelta haette, voitte valita vapaammin. Kunta maksaa ostopalveluna, jos heillä ei ole tarjota paikkaa. Mutta jos ei itse maksa, pitää käsittääkseni olla oman kotikunnan alueella. Jos maksaa itse, niin silloinhan voi hakea mistä vaan.

Kun joutuu julkiseen sairaanhoitoon, ei siinä potilaan tai omaisten tahdolla ole juurikaan väliä. Potilas olisi halunnut kotilomalle. Kuoleva potilas siis. Eka lääkäri ei antanut lupaa. Toinen lääkäri (osasto vaihtui) olisi antanut, mutta oli jo myöhäistä. Kuolema ehti ensin.

Luonnollisesti kotilomalle olisi järjestetty hoito.

Voin kertoa oman kokemukseni. Rakas läheiseni nukkui vajaa vuosi sitten pois, joten aihe ei itselle enää ole ajankohtainen </3

Läheiselläni oli kotihoito, käyntejä muutama päivässä. Läheiseni puoliso nukkui pois, jolloin läheiseni PÄÄSI kunnalliseen palvelukotiin. Paljon kuullut huonoa ja ikäviä kertomuksia, mutta meillä on aivan erilainen kokemus. Läheiseni oli yhteensä 5 vuotta palvelutalossa, kunnes yli 90 vuotiaana nukkui pois.

Läheinen viihtyi palvelutalossa ja usein sanoi, miten ihanaa, kun hän pääsi "vanhainkotiin". Seuraa löytyi aina kun halusi, eli kun lähti omasta "huoneistostaan" yleisiin tiloihin. Ruoka järjestyi siten, miten sen halusi järjestyvän. Läheiselleni otettiin lounas, jonka hän kävi syömässä palvelutalon ruokalassa. Viikoittain oli myös muuta ohjelmaa, esim. kukkasten istutusta keväällä, joulukorttien tekoa jouluna, juhannustansseja, pääsiäisjumppaa jne. Aina oli jotain mukavaa touhua. Näihin ei ollut tietenkään pakko osallistua, mutta oma läheiseni tykkäsi osallistua. Hän sai myös uusia ystäviä sieltä.

Hoitajat olivat mukavia, empaattisia ja ystävällisiä. Minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa kunnallisesta palvelutalosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisenä kunnan/kaupungin asiakasohjaukseen yhteys. Ajoissa yhteys, koska jonot ovat pitkiä! He katsovat täyttyvätkö kriteerit hoivakotiin ja tarvittaessa neuvovat eteenpäin.

Yksityiselle voi päästä palvelusetelillä tai maksusitoumuksella. Täysin itse maksavana ei kannata mennä, maksaa ihan hirveästi, erittäin harvalla on tähän varaa.

Toiseksi kannattaa tehdä edunvalvontavaltuutus valmiiksi. Se valtuuttaa hoitamaan asioita sitten kun vointi huononee siihen pisteeseen. Eduksi on myös se, että miettii jo miten käytännön asiat hoidetaan esim asunnon myynti. Helpottaa kun asiat ovat valmiina, jos päätöksiä joutuukin tekemään nopealla aikataululla.

T:Hoitaja

Jos asunto myydään, niin varallisuusvarat saattaa paukkua ja sen jälkeen ainoa vaihtoehto on yksityinen.

Mitä höpiset, kunnalliseen on jokaisella mahdollisuus ja taksa määräytyy tulojen, ei omaisuuden mukaan. 

Jos on varaa hankkisin kotiin hoitajan/hoitajia joihin voi luottaa ja jotka tekevät asiat juuri niin kuin pitää ja niin kuin ne on sovittu. Minulla ei ole ihan täyttä luottamusta kaikkien hoivayksiköiden toimintaan, omaisten täytyy kuitenkin osallistua ja vahtia, että läheinen saa riittävää ja asianmukaista hoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Jos on varaa hankkisin kotiin hoitajan/hoitajia joihin voi luottaa ja jotka tekevät asiat juuri niin kuin pitää ja niin kuin ne on sovittu. Minulla ei ole ihan täyttä luottamusta kaikkien hoivayksiköiden toimintaan, omaisten täytyy kuitenkin osallistua ja vahtia, että läheinen saa riittävää ja asianmukaista hoitoa.

Epärealistinen ehdotus. Sen lisäksi, että on todella kallista on myös hankalaa, koska pitäisi ottaa työnantajan vastuut eli huolehtia työterveyshuolto yms. Lisäksi täällä on hoitajapula, joten harva hoitaja tuollaiseen lähtee ellei lyö hyvää palkkaa tiskiin. Ja tietty näitä hoitajia pitää olla useampi, jopa kolmessa vuorossa. Samanlailla näitäkin hoitajia pitäisi valvoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten etsitte hoivakotia? Yksityistäkö?

Olen kysellyt yksityisiä ja kaupungilta. En tiedä miten maksuasiat menee tai onko yksityinen meille mahdollinen. Jossain oli, että hoiva maksaa 6000-9000 € kuussa, sellaisiin summiin ei ole missään tapauksessa varaa. 

ap

Hoiva maksaa juuri sen verran kuin vanhuksella on varaa. Isäni oli rahaton aljkoholisti. Asui palvelusetelillä monta vuotta kunnallisessa (joskin myöhemmin yksityistetyssä) vanhainkodissa. Tilille jäoi se lakisääteinen summa rahaa. Kuoltuaan siellä oli jopa rapia 20 tuhatta euroa. 

Oliko hän siis tosi kauan hoivan piirissä vai miten tuo on mahdollista? Se lakisääteinen summahan on reippaasti alle 200€.

ap

Tämä on pääosin vanhaa tietoa. Vanhainkoteja kun ei enää juuri ole. Vanhainkodeissa maksut menee näin. Nykyään valtaosa on tehostetussa palveluasumisessa, jossa tulojen mukaan määräytyy hoitomaksu. Sen lisäksi maksetaan itse lähes kaikki: vuokra, lääkkeet, vaatteet yms. Tiukalla on monien rahat.

T:Hoitaja

Mitä tämä tarkoittaa siis käytännössä? Eikö ole mitään suojaosaa? Jos kaikki menee asumiseen, niin mistä vaikka lääkkeet maksetaan? Vanhan ihmisen lääkkeet maksaa helposti yli parisataa kuussa. Jotenkinhan tämä täytyy olla järjestetty.

On siinä joku pieni suojaosa, mutta esim. vuokraan moni joutuu hakemaan asumistukea. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän yli vuosi sitten kuollut sukulaiseni asui yli 5 vuotta erinomaisessa palvelutalossa (tehostetussa palveluasumisessa) Helsingissä. Täällä ei varmaan saa mainostaa, mutta sen verran voin antaa vihjettä, että nimi alkaa W:llä.

Me ja muut sukulaiset vierailimme paikassa yhteensä monta kertaa viikossa (paitsi silloin, kun vierailut oli kielletty koronan takia). Aina tuli sellainen olo, että vanhuksemme oli hyvässä paikassa.

Vanhus muutti paikkaan omalla kustannuksellaan silloin, kun hän kaupungin mielestä olisi vielä pärjännyt yksin omassa kodissaan kolmen päivittäisen hoitokäynnin turvin. Jälkikäteen ajateltuna se oli todella hyvä päätös. Vanhus oppi pitämään paikkaa kotinaan siinä vaiheessa, kun dementia ei ollut vielä täysin vienyt häntä. Myöhemmin sopeutuminen olisi varmasti ollut vaikeampaa.

Aluksi siis vanhus maksoi omasta pussistaan noin 5000 euroa kuukaudessa. Se sisälsi kaiken muun paitsi lääkkeet. Eläkkeen lisäksi maksuun meni joka kuukausi säästöjä, mutta laskimme säästöjen riittävän, vaikka vanhus olisi elänyt 100-vuotiaaksi. Myöhemmin voinnin heikennyttyä hän sai kaupungin palvelusetelin, jolloin säästöjä kului hitaammin, ja viimeisen kahden vuoden ajan Valtionkonttori maksoi kaiken muun paitsi vuokran, koska vanhus oli sotaveteraani ja tuli voimaan jokin tähän liittyvä muutos.

Sano missä? Älytöntä pantata kerrankin hyvää kokemusta. Kyllä niitä nimiä saa kertoa.

Eiköhän tuon nimen pysty aika helposti selvittämään annetuilla tiedoilla (Helsingissä ja nimi alkaa W:llä).

Todennäköisesti kysymyksessä on Willa Wilhelmiina, sama paikka jossa presidentti Mauno Koivisto asui ennen kuolemaansa.