Mitä tekisit toisin/minkä virheen välttäisit, jos alkaisit nyt järjestää vanhempasi vanhuushoitoa? Jos olet hoitaja, mitä neuvoisit?

Vierailija kirjoitti:

Läheiselläni hoivakotiin meno oli lopulta suuri helpotus. Lähes joka ilta/yö haettiin milloin mistäkin poliisin kanssa, kun muistisairaana lähti kotoa jatkuvasti. Paikan saanti oli silti kiven alla.

Nyt asiat ovat sujuneet hyvin. Toki alussa järjestettäviä asioita ja paperihommia oli paljon ja edelleen omaisten tulee hoitaa asioita aktiivisesti. Paino on noussut jopa liikaa, koska syö paljon paremmin kuin yksin kotona.

Kannattaa siis valmistautua myös siihen, että hoivakotiin pääsy vaatii aluksi omaisten panosta. On käytävä tutustumassa paikkoihin, muutettava, tehtävä apteekkisopimukset, vuokrasopimus, osallistuttava alkuhaastatteluun ja hoitoneuvotteluun sekä hoitosuunnitelman tekoon. Myös tukiasiat pitää selvitellä.

Oliko hän yksinäinen vai mihin puoliso jäi asumaan ja millä tuloilla?

Vierailija kirjoitti:

Yksi mihin selvitys tyssädi heti on se, että vain toinen vanhemmista tarvitsee hoivapaikkaa ja pääsisi sinne, toinen ei. Se terveempi on elänyt tulottomana kotirouvana sen työssäkäyvän kanssa. Jos se työssäkäyvä menisi hoivakotiin, jossa maksunaotetaan käytännössä kaikki tulot, niin se toinen jäisi tyhjän päälle. Hänellä ei olisi muuta tuloa kuin joku n 700 euron peruseläke, heidän kotinsa pitäisi myydä ja hän joutuisi muuttamaan toimeentulotuella jonnekin jne. Ja se asunnon myyntitulo katsottaisiin hoivakotivanhuksen tuloksi ja kunta veisi asunnon arvosta puolet. Eli heillä ei ole käytännössä muuta mahdollisuutta kuin jatkaa kotihoidossa tosi huonokuntoisen muistisairaan vanhuksen kanssa.

Onko muilla tullut tällaista ongelmaa?

Kun aviopuolisoilla on kuitenkin lain mukaan keskinäinen elatusvelvollisuus, niin miten käy, jos ainoa tienaava osapuoli joutuu ympärivuorokautiseen hoivaan ja tulottomampi osapuoli on vielä hyvåkuntoinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi mihin selvitys tyssädi heti on se, että vain toinen vanhemmista tarvitsee hoivapaikkaa ja pääsisi sinne, toinen ei. Se terveempi on elänyt tulottomana kotirouvana sen työssäkäyvän kanssa. Jos se työssäkäyvä menisi hoivakotiin, jossa maksunaotetaan käytännössä kaikki tulot, niin se toinen jäisi tyhjän päälle. Hänellä ei olisi muuta tuloa kuin joku n 700 euron peruseläke, heidän kotinsa pitäisi myydä ja hän joutuisi muuttamaan toimeentulotuella jonnekin jne. Ja se asunnon myyntitulo katsottaisiin hoivakotivanhuksen tuloksi ja kunta veisi asunnon arvosta puolet. Eli heillä ei ole käytännössä muuta mahdollisuutta kuin jatkaa kotihoidossa tosi huonokuntoisen muistisairaan vanhuksen kanssa.

Onko muilla tullut tällaista ongelmaa?

Kun aviopuolisoilla on kuitenkin lain mukaan keskinäinen elatusvelvollisuus, niin miten käy, jos ainoa tienaava osapuoli joutuu ympärivuorokautiseen hoivaan ja tulottomampi osapuoli on vielä hyvåkuntoinen?

Eikö siihen, ainakin joitain vuosia sitten, molempien ollessa oikeustoimikelpoinen voinut tehdä keskinäisen elatussopimuksen jolloin hyvätuloisemman hoitomaksussa se huomioidaan. Tutkikaa onko vielä semmonen mahdollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi mihin selvitys tyssädi heti on se, että vain toinen vanhemmista tarvitsee hoivapaikkaa ja pääsisi sinne, toinen ei. Se terveempi on elänyt tulottomana kotirouvana sen työssäkäyvän kanssa. Jos se työssäkäyvä menisi hoivakotiin, jossa maksunaotetaan käytännössä kaikki tulot, niin se toinen jäisi tyhjän päälle. Hänellä ei olisi muuta tuloa kuin joku n 700 euron peruseläke, heidän kotinsa pitäisi myydä ja hän joutuisi muuttamaan toimeentulotuella jonnekin jne. Ja se asunnon myyntitulo katsottaisiin hoivakotivanhuksen tuloksi ja kunta veisi asunnon arvosta puolet. Eli heillä ei ole käytännössä muuta mahdollisuutta kuin jatkaa kotihoidossa tosi huonokuntoisen muistisairaan vanhuksen kanssa.

Onko muilla tullut tällaista ongelmaa?

Kun aviopuolisoilla on kuitenkin lain mukaan keskinäinen elatusvelvollisuus, niin miten käy, jos ainoa tienaava osapuoli joutuu ympärivuorokautiseen hoivaan ja tulottomampi osapuoli on vielä hyvåkuntoinen?

Ei ole kokemusta, mutta tällaisen löysin:

"Asiakasmaksulain 11 §:n mukaan asiakasmaksua voidaan alentaa tai jättää se kokonaan perimättä tapauskohtaisen tarve- ja tilannearvion perusteella.

Laitoshoidossa olevalla henkilöllä säilyy velvollisuus osallistua yhteistaloudessa eläneen avio- tai avopuolison tai huollettavien lakisääteisen elatusvelvollisuuden ja kohtuullisten toimeentuloedellytysten turvaamiseen. Kohtuullisten toimeentuloedellytysten turvaamisessa käytetään asiakasmaksulain 11 §:ssä säädettyä mahdollisuutta maksun alentamiseen tai poistamiseen.

Näistä on esitettävä selvitys lomakkeella tai eri liitteellä erillinen vaatimus."

https://www.lshp.fi/fi-FI/Potilaille_ja_laheisille/Potilasohjeita__Ohje…

Ei ny kyiseen tuettuun palveluasumiseen noin vain pääse. Sinne yleensä odotetaan sairaalassa noin vuosi. Netistä voi katsoa  niitä hoivakoteja.Vuokra on nykyään n.900 e / kk huoneesta ja hoivamaksu  3500kk ja siihen päälle tulee lääkkeet,  rasvat, pesunesteet , puhelin,  parranajo vehkeet,  huonekalut , vaatteet ja hoitovälineet. Eläke, päämatulot ja metsätulo viedään  jos on joskus  vähän ollut. Pankkitilit  ja  tliiotteet   6 kk  ajalta.  ja kahden viimeisen  vuoden  tulot ja omaisuus, molemmita.   Ruoka ja  hoito kuuluu, sen päälle laskuja  jalkahoidosta ja parturista ym. Mitää virikkeitä ei ole, sillä hinnalla saa maata yksinään  kaiken aikaa. Tämä on  siis kunnan  hoitokoti.  Eläke viedään  kokonaan, myös avopuolison  on osallistuttva   maksuhin. Aivan  järkyttävän kallista.

Miksi tuossa pitää esittää omaisuuskin molemmilta 2 v ajalta? Jos vain omaisuuden tuotto huomioidaan maksuissa? Vai huomioidaanko omaisuus muutenkin, esim osakkeet, että se pääomakin menee hoitomaksuihin?

Vähän yli vuosi sitten kuollut sukulaiseni asui yli 5 vuotta erinomaisessa palvelutalossa (tehostetussa palveluasumisessa) Helsingissä. Täällä ei varmaan saa mainostaa, mutta sen verran voin antaa vihjettä, että nimi alkaa W:llä.

Me ja muut sukulaiset vierailimme paikassa yhteensä monta kertaa viikossa (paitsi silloin, kun vierailut oli kielletty koronan takia). Aina tuli sellainen olo, että vanhuksemme oli hyvässä paikassa.

Vanhus muutti paikkaan omalla kustannuksellaan silloin, kun hän kaupungin mielestä olisi vielä pärjännyt yksin omassa kodissaan kolmen päivittäisen hoitokäynnin turvin. Jälkikäteen ajateltuna se oli todella hyvä päätös. Vanhus oppi pitämään paikkaa kotinaan siinä vaiheessa, kun dementia ei ollut vielä täysin vienyt häntä. Myöhemmin sopeutuminen olisi varmasti ollut vaikeampaa.

Aluksi siis vanhus maksoi omasta pussistaan noin 5000 euroa kuukaudessa. Se sisälsi kaiken muun paitsi lääkkeet. Eläkkeen lisäksi maksuun meni joka kuukausi säästöjä, mutta laskimme säästöjen riittävän, vaikka vanhus olisi elänyt 100-vuotiaaksi. Myöhemmin voinnin heikennyttyä hän sai kaupungin palvelusetelin, jolloin säästöjä kului hitaammin, ja viimeisen kahden vuoden ajan Valtionkonttori maksoi kaiken muun paitsi vuokran, koska vanhus oli sotaveteraani ja tuli voimaan jokin tähän liittyvä muutos.

Esim. Espoossa ei huomioida  keskinäistä  juristin kanssa tehty elatussopimusta jossa hyvätuloisempi  lupaa taloidelliesti huolehtia 47v  vuotta vanhan avioliiton vaimosta jolla vain pieni eläke. Vaimo jätettiin köyhyyteen  ensi kerran  elämässään, vaikka oli ollut 4 raskasta vuotta   miehensä omaishoitaja. Raaka  meininki kunnalla. Valitus  tehty, eikä  mitään hyötyä.  Maksut vain nousevat. Lapset  maksvat  yli  100 e / kk lääkkeet  ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läheiselläni hoivakotiin meno oli lopulta suuri helpotus. Lähes joka ilta/yö haettiin milloin mistäkin poliisin kanssa, kun muistisairaana lähti kotoa jatkuvasti. Paikan saanti oli silti kiven alla.

Nyt asiat ovat sujuneet hyvin. Toki alussa järjestettäviä asioita ja paperihommia oli paljon ja edelleen omaisten tulee hoitaa asioita aktiivisesti. Paino on noussut jopa liikaa, koska syö paljon paremmin kuin yksin kotona.

Kannattaa siis valmistautua myös siihen, että hoivakotiin pääsy vaatii aluksi omaisten panosta. On käytävä tutustumassa paikkoihin, muutettava, tehtävä apteekkisopimukset, vuokrasopimus, osallistuttava alkuhaastatteluun ja hoitoneuvotteluun sekä hoitosuunnitelman tekoon. Myös tukiasiat pitää selvitellä.

Oliko hän yksinäinen vai mihin puoliso jäi asumaan ja millä tuloilla?

Yksinäinen ihminen, joten ei puolison asioita mietittävänä.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi mihin selvitys tyssädi heti on se, että vain toinen vanhemmista tarvitsee hoivapaikkaa ja pääsisi sinne, toinen ei. Se terveempi on elänyt tulottomana kotirouvana sen työssäkäyvän kanssa. Jos se työssäkäyvä menisi hoivakotiin, jossa maksunaotetaan käytännössä kaikki tulot, niin se toinen jäisi tyhjän päälle. Hänellä ei olisi muuta tuloa kuin joku n 700 euron peruseläke, heidän kotinsa pitäisi myydä ja hän joutuisi muuttamaan toimeentulotuella jonnekin jne. Ja se asunnon myyntitulo katsottaisiin hoivakotivanhuksen tuloksi ja kunta veisi asunnon arvosta puolet. Eli heillä ei ole käytännössä muuta mahdollisuutta kuin jatkaa kotihoidossa tosi huonokuntoisen muistisairaan vanhuksen kanssa.

Onko muilla tullut tällaista ongelmaa?

Kun aviopuolisoilla on kuitenkin lain mukaan keskinäinen elatusvelvollisuus, niin miten käy, jos ainoa tienaava osapuoli joutuu ympärivuorokautiseen hoivaan ja tulottomampi osapuoli on vielä hyvåkuntoinen?

Ei ole kokemusta, mutta tällaisen löysin:

"Asiakasmaksulain 11 §:n mukaan asiakasmaksua voidaan alentaa tai jättää se kokonaan perimättä tapauskohtaisen tarve- ja tilannearvion perusteella.

Laitoshoidossa olevalla henkilöllä säilyy velvollisuus osallistua yhteistaloudessa eläneen avio- tai avopuolison tai huollettavien lakisääteisen elatusvelvollisuuden ja kohtuullisten toimeentuloedellytysten turvaamiseen. Kohtuullisten toimeentuloedellytysten turvaamisessa käytetään asiakasmaksulain 11 §:ssä säädettyä mahdollisuutta maksun alentamiseen tai poistamiseen.

Näistä on esitettävä selvitys lomakkeella tai eri liitteellä erillinen vaatimus."

https://www.lshp.fi/fi-FI/Potilaille_ja_laheisille/Potilasohjeita__Ohje…

Tehostettu palveluasuminen ei ole laitohoitoa. Eli tehostetussa tuskin pätee.

Tuo  kertomus sotavereranin  hoitomksuista on  vanhaa tietoa     Laki maksuista    on muuttunut  heinäk. 2021.

Tehostettu palveluasuminen  24 / 7 on juuri  laitoshoitoa. Saraalassa on  vuorikausimaksu ,jossa  tulee  vuosikatto   vastaan.

Suurin  ongelma koskee niitä aviopareja jossa   suurituloisempi joutuu  lopulta  sairauden  edetessä   ympärivuorokautiseen  hoitokotiin.   Suuret maksut ja   byrokratia   sotkee talouden  ja  muutenkin  kovin surullisen tilanteen. Joutuu loppuelämäksi eroon rakkaastaan ja kaikki päätöset tehtävä yksin. Usein joutuu  myös sopetumaan  vanhusköyhyyteen ja  tinngittävä kaikesta, ehkä  yksin  myytävä se koti  johon satsannut pienen palkkansa. Ahkeraa ihmistä näin   rangaistaan vanhana. Ehkä ollut jo vuosia omaishoitajana  mitättömällä   palkkolla. Tässä olisi politiikoilla  parannuksen paikka.

Vierailija kirjoitti:

Tuo  kertomus sotavereranin  hoitomksuista on  vanhaa tietoa     Laki maksuista    on muuttunut  heinäk. 2021.

Kertoisitko tarkemmin, mikä muuttui?

Vierailija kirjoitti:

Vähän yli vuosi sitten kuollut sukulaiseni asui yli 5 vuotta erinomaisessa palvelutalossa (tehostetussa palveluasumisessa) Helsingissä. Täällä ei varmaan saa mainostaa, mutta sen verran voin antaa vihjettä, että nimi alkaa W:llä.

Me ja muut sukulaiset vierailimme paikassa yhteensä monta kertaa viikossa (paitsi silloin, kun vierailut oli kielletty koronan takia). Aina tuli sellainen olo, että vanhuksemme oli hyvässä paikassa.

Vanhus muutti paikkaan omalla kustannuksellaan silloin, kun hän kaupungin mielestä olisi vielä pärjännyt yksin omassa kodissaan kolmen päivittäisen hoitokäynnin turvin. Jälkikäteen ajateltuna se oli todella hyvä päätös. Vanhus oppi pitämään paikkaa kotinaan siinä vaiheessa, kun dementia ei ollut vielä täysin vienyt häntä. Myöhemmin sopeutuminen olisi varmasti ollut vaikeampaa.

Aluksi siis vanhus maksoi omasta pussistaan noin 5000 euroa kuukaudessa. Se sisälsi kaiken muun paitsi lääkkeet. Eläkkeen lisäksi maksuun meni joka kuukausi säästöjä, mutta laskimme säästöjen riittävän, vaikka vanhus olisi elänyt 100-vuotiaaksi. Myöhemmin voinnin heikennyttyä hän sai kaupungin palvelusetelin, jolloin säästöjä kului hitaammin, ja viimeisen kahden vuoden ajan Valtionkonttori maksoi kaiken muun paitsi vuokran, koska vanhus oli sotaveteraani ja tuli voimaan jokin tähän liittyvä muutos.

Sano missä? Älytöntä pantata kerrankin hyvää kokemusta. Kyllä niitä nimiä saa kertoa.

Useamman hoitoa tarvinneen läheisenä neuvon, että parasta on alusta asti omaksua vaativan (vähän hankalan), ystävällisen ja järkevän omaisen rooli. Olen saanut puuttumalla asiallisesti asioita korjattua ja vietyä eteenpäin. Siltikin läheiseni ovat joutuneet kokemaan niin huonoa hoitoa, että se tulee hirvittämään koko loppuelämän. Siihenkin kannattaa varautua. Kokemusta on myös yksityisestä itse maksetusta hoitokodista. Siellä ei hoito ei ollut yhtään parempaa, päinvastoin. Tärkeintä on käydä paljon paikalla.

Aika vähän näissä käytännön asioissa voi itse vaikuttaa. Kotihoidon käyntien määrät, hoitokotihakemuksen ja hoitopaikan määrää kaupungin palveluohjaus. Tuurissaan on millainen hoitopaikka on. Toivottavasti teillä menee kaikki hyvin!

Olen töissä vanhusten asuttamassa kerrostalossa, joka on entinen palvelutalo. Asukkaat maksavat vuokran, turvapuhelinmaksun ja ateriapalvelun. Jos ei palvelun tarvetta, ei tule muita maksuja. Ovat tällöin vain asukkaina vertaisryhmän keskellä ja maksavat luonnollisesti kaikki muut menonsa itse. Palveluja saa ostaa haluamansa määrän, esim. pyykkipalvelu, siivous, viikottainen suihku-/sauna-apu.

Mikäli omaiset eivät ole aktiivisesti asukkaan elämässä mukana, alkaa maksuja tulla jos hoitajat huolehtivat lääkäriaikojen, saattajien ja kyytien tilaamisista ja asukkaan aikataulujen ylläpidosta, roskien viennistä, lääkkeiden tilaamisesta ja antamisesta yms. Ilmaisia palveluja ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän yli vuosi sitten kuollut sukulaiseni asui yli 5 vuotta erinomaisessa palvelutalossa (tehostetussa palveluasumisessa) Helsingissä. Täällä ei varmaan saa mainostaa, mutta sen verran voin antaa vihjettä, että nimi alkaa W:llä.

Me ja muut sukulaiset vierailimme paikassa yhteensä monta kertaa viikossa (paitsi silloin, kun vierailut oli kielletty koronan takia). Aina tuli sellainen olo, että vanhuksemme oli hyvässä paikassa.

Vanhus muutti paikkaan omalla kustannuksellaan silloin, kun hän kaupungin mielestä olisi vielä pärjännyt yksin omassa kodissaan kolmen päivittäisen hoitokäynnin turvin. Jälkikäteen ajateltuna se oli todella hyvä päätös. Vanhus oppi pitämään paikkaa kotinaan siinä vaiheessa, kun dementia ei ollut vielä täysin vienyt häntä. Myöhemmin sopeutuminen olisi varmasti ollut vaikeampaa.

Aluksi siis vanhus maksoi omasta pussistaan noin 5000 euroa kuukaudessa. Se sisälsi kaiken muun paitsi lääkkeet. Eläkkeen lisäksi maksuun meni joka kuukausi säästöjä, mutta laskimme säästöjen riittävän, vaikka vanhus olisi elänyt 100-vuotiaaksi. Myöhemmin voinnin heikennyttyä hän sai kaupungin palvelusetelin, jolloin säästöjä kului hitaammin, ja viimeisen kahden vuoden ajan Valtionkonttori maksoi kaiken muun paitsi vuokran, koska vanhus oli sotaveteraani ja tuli voimaan jokin tähän liittyvä muutos.

Sano missä? Älytöntä pantata kerrankin hyvää kokemusta. Kyllä niitä nimiä saa kertoa.

Eiköhän tuon nimen pysty aika helposti selvittämään annetuilla tiedoilla (Helsingissä ja nimi alkaa W:llä).

Jos avioparista parempituloinen joutuu hoitokotiin, kannattaa selvittää kotiin jääneen huonompituloisen mahdollisuudet eri tukiin, esim. eläkkeensaajan asumistuki ja toimeentulotuki.

Jos tulot ja omaisuus katsotaan 2 v takaa puolisoilta, niin mitä tapahtuu, jos he myyvät tai lahjoittavat asunnon lapsille vaikka puoli vuotta ennen ympärivuorokautiseen hoitoon joutumista ja esim sopivat, että voivat/kotiin jäävä puoliso saa asua siinä ilmaiseksi lopun elämänsä?