Voiko toisen ulkonäkö merkitä näin paljon?
Ahdistaa olla näin pinnallinen ihminen, mut oon jollainlailla ihastunu mieheen jonka ulkonäkö ei kuitenkaan miellytä mua ollenkaan. Mitä ihmettä nyt tekis...? Kun tavallaan ei se haittaa, mut sit jotenkin koen hänet sitten vähän epämiellyttävänä.
Ignooraanko nyt vaan ton ulkonäön ja jatkan, vai voiko tuo muka olla oikeesti syy että suhde ei tulis toimimaan?
En tajua itekkään itteä. Homma on vielä tosi alku tekijöissä.
Normaalisti mua ei kiinnosta ihmisten ulkonäöt ja aina enemmän oon arvostanu ihmisten sisäistä kauneutta. Mut nyt kun kyse onkin kumppani ehdokkaasta ni miks nyt en ajattele samoin? Ärsyttää ihan.
Vai yrittääkö vaisto kertoa jostain, joka ei liity ulkonäköön mitenkään. En tiiä.
Kommentit (135)
Onhan se ihan totta, että jos mies toivoo normaalipainoista naista, leimataan hänet herkästi pinnalliseksi siaksi kenen on syytäkin jäädä yksin. Toisaalta, kun nainen kertoo avoimesti etteivät kaljut ja lyhyet miehet sytytä, löytyy sille heti enemmän ymmärrystä ja tukea, että eihän sellaisesta suhteesta voisikaan tulla mitään missä vetovoimaa ei ole. Ihan tosissani haastan kaikkia naisia pohtimaan asiaa. N26
Vierailija kirjoitti:
Nainen peukuta:
"Ihastun, rakastun ja parinhaussa huomioin ensin luonteen ja persoonan, oikeastaan kiinnitän miehen ulkonäköön ja ulkoiseen olemukseen huomiota todella vähän eikä se todellakaan ole kriteeri halulleni tutustua miehen luonteeseen ja persoonaan."
Yläpeukku= allekirjoitan , Alapeukku= en allekirjoita
En tietenkään allekirjoita. Ulkonäkö on lähes kaikissa tapauksissa se, mikä herättää mielenkiinnon. Vasta sen jälkeen alkaa tutustuminen luonteeseen ja persoonaan.
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäön merkitys usein vähenee tutustumisen myötä. Sanoisin siis, että tapaile jos kerran pidät hänestä ja katso kaikessa rauhassa mihin suuntaan tunteet kehittyy.
Tämä on totta. Kumppanini ulkonäössä on piirteitä, jotka eivät miellytä. Ihminen sitäkin enemmän. Ja kemiaa on roppakaupalla. Siltikin joskus hätkähdän häntä katsoessani, pimeässä kaikki on hyvin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumppanin ulkonäkö on ainakin mulle yksi tärkeimmistä kriteereistä. Jos miehen ulkonäössä jokin häiritsisi minua, niin en kyllä lähtisi yrittämään suhdetta.
Kuinka monta yläpeukkua tulisi miehelle, joka sanoisi: "Kumppanin ulkonäkö on ainakin mulle yksi tärkeimmistä kriteereistä". Naisen sanomana se on kuitenkin ihan ok, koska ostajalla saa olla vaatimuksia myyjälle.
Kokeillaan: Miehenä näen nanosekunnissa, jos fyysiselle vetovoimalle ei ole mitään edellytyksiä olipa muut "avut" eli luonne, arvot, äly, persoona tms. mitkä tahansa. Ei kiinnosta parisuhdemielessä.
Samoin näen nanosekunnissa ulkonäöstä ja olemuksesta onko erityistä vetovoimaa. Silloin kiinnostutaan ja jos muissa "avuissa" ei tule ehdotonta deal breakeria, niin kiinnostus parisuhdemielessä voi jatkua.
Omaan kokemusmaailmaan ei kuulu, että huomaisin ajan kanssa, jonkun ulkoisesti ei-puoleensavetävän muuttuvan puoleensavetäväksi luonteensa, persoonansa, arvojensa tms. kautta. Ja ulkoisesti ei-puoleensavetävän kanssa mahdoton ajatus lähteä parisuhteeseen.
Tämä on itselleni miehenä täysin päivänselvää ja jotenkin vaistomaisesti oletan muiden miesten toimivan samalla tavalla. En osaa ajatella, että minun pitäisi jotenkin miettiä arvojani tai preferenssejäni ihmissuhteissa tai "kasvaa ihmisenä tms." Olen täysin tyytyväinen itseneeni tässä suhteessa. Jos maailmankaikkeus onkin jossain kohtaa heittänyt eteeni uniikin sielunkumppanin, match made in heaven potenssiin 100 verrattuna nykyiseen kumppaniini, mutta oli pakannut tämän ei kiinnostavaan ulkokuoreen, niin ohi meni, ei haittaa.
Ehkä naiset ovat keskimäärin erilaisia
Olen mies ja allekirjoitan tämän viestin sataprosenttisesti. Kun näen naisen ensimmäisen kerran, tiedän jo ensimmäisen sekunnin aikana onko hän ulkonäöltään sellainen, että voisin edes harkita parisuhdetta hänen kanssaan.
Olen nainen ja minäkin allekirjoitin tuon, mutta en ilmaisisi sitä termeillä "harkita parisuhdetta". Parisuhde syntyy sitten, jos kaksi ihmistä rakastuu ja haluaa olla yhdessä, ei päättämällä tai harkitsemalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumppanin ulkonäkö on ainakin mulle yksi tärkeimmistä kriteereistä. Jos miehen ulkonäössä jokin häiritsisi minua, niin en kyllä lähtisi yrittämään suhdetta.
Kuinka monta yläpeukkua tulisi miehelle, joka sanoisi: "Kumppanin ulkonäkö on ainakin mulle yksi tärkeimmistä kriteereistä". Naisen sanomana se on kuitenkin ihan ok, koska ostajalla saa olla vaatimuksia myyjälle.
Kokeillaan: Miehenä näen nanosekunnissa, jos fyysiselle vetovoimalle ei ole mitään edellytyksiä olipa muut "avut" eli luonne, arvot, äly, persoona tms. mitkä tahansa. Ei kiinnosta parisuhdemielessä.
Samoin näen nanosekunnissa ulkonäöstä ja olemuksesta onko erityistä vetovoimaa. Silloin kiinnostutaan ja jos muissa "avuissa" ei tule ehdotonta deal breakeria, niin kiinnostus parisuhdemielessä voi jatkua.
Omaan kokemusmaailmaan ei kuulu, että huomaisin ajan kanssa, jonkun ulkoisesti ei-puoleensavetävän muuttuvan puoleensavetäväksi luonteensa, persoonansa, arvojensa tms. kautta. Ja ulkoisesti ei-puoleensavetävän kanssa mahdoton ajatus lähteä parisuhteeseen.
Tämä on itselleni miehenä täysin päivänselvää ja jotenkin vaistomaisesti oletan muiden miesten toimivan samalla tavalla. En osaa ajatella, että minun pitäisi jotenkin miettiä arvojani tai preferenssejäni ihmissuhteissa tai "kasvaa ihmisenä tms." Olen täysin tyytyväinen itseneeni tässä suhteessa. Jos maailmankaikkeus onkin jossain kohtaa heittänyt eteeni uniikin sielunkumppanin, match made in heaven potenssiin 100 verrattuna nykyiseen kumppaniini, mutta oli pakannut tämän ei kiinnostavaan ulkokuoreen, niin ohi meni, ei haittaa.
Ehkä naiset ovat keskimäärin erilaisia
Olen mies ja allekirjoitan tämän viestin sataprosenttisesti. Kun näen naisen ensimmäisen kerran, tiedän jo ensimmäisen sekunnin aikana onko hän ulkonäöltään sellainen, että voisin edes harkita parisuhdetta hänen kanssaan.
Ööö, noinhan se kaikilla ihmisillä menee. Luonne sitten ratkaisee, ketkä niistä esikarsituista lopulta pääsee suhteeseen. Ja tietty pitää olla molemminpuolista jne.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se ihan totta, että jos mies toivoo normaalipainoista naista, leimataan hänet herkästi pinnalliseksi siaksi kenen on syytäkin jäädä yksin. Toisaalta, kun nainen kertoo avoimesti etteivät kaljut ja lyhyet miehet sytytä, löytyy sille heti enemmän ymmärrystä ja tukea, että eihän sellaisesta suhteesta voisikaan tulla mitään missä vetovoimaa ei ole. Ihan tosissani haastan kaikkia naisia pohtimaan asiaa. N26
Ei nyt ihan noinkaan. Kyllä ulkonäkökriteerit ovat täysin ok, ja kukin saa hakea, mitä haluaa. Joskus tosin ihmisten tapa ilmaista näitä kriteereitään on vähän negatiivinen, esim. kiukutellaan kun match tulee "vain läskien kanssa", vaikka itse on kuitenkin liukuhihnatykkäillyt myös näiden profiileista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se ihan totta, että jos mies toivoo normaalipainoista naista, leimataan hänet herkästi pinnalliseksi siaksi kenen on syytäkin jäädä yksin. Toisaalta, kun nainen kertoo avoimesti etteivät kaljut ja lyhyet miehet sytytä, löytyy sille heti enemmän ymmärrystä ja tukea, että eihän sellaisesta suhteesta voisikaan tulla mitään missä vetovoimaa ei ole. Ihan tosissani haastan kaikkia naisia pohtimaan asiaa. N26
Ei nyt ihan noinkaan. Kyllä ulkonäkökriteerit ovat täysin ok, ja kukin saa hakea, mitä haluaa. Joskus tosin ihmisten tapa ilmaista näitä kriteereitään on vähän negatiivinen, esim. kiukutellaan kun match tulee "vain läskien kanssa", vaikka itse on kuitenkin liukuhihnatykkäillyt myös näiden profiileista.
Tuollainenhan on aina törkeää sukupuolesta riippumatta, mutta omassa esimerkissäni kyse ei ollut siitä.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni AP:n kysymys ei ole lainkaan niin mustavalkoinen ja kyse onkin siitä kuinka isosti toisen ulkonäkö häiritsee. Mielestäni on myös kohtuuton vaatimus, ettei omassa puolisossaan saisi lainkaan havaita epämiellyttäviä piirteitä, vaan niitä "virheitäkin" pitää ehdoitta rakastaa. Oma mieheni oli pahasti kaljuuntunut jo tavatessamme, vaikka olimme vasta parikymppisiä, minkä lisäksi hänellä on muutamia muitakin piirteitä mitä harva erityisesti puolisossaan toivoo, kuten huono ryhti. Alun jälkeen en ole kiinnittänyt kaljuun mitään huomiota ja suorastaan hätkähdin, kun yksi ystävistäni joskus mainitsi miten puolisoni kaljuuntuminen minua alussa häiritsi, sillä itse en asiaa edes muistanut. Pohdin alussa samaa kuin AP ja tulin siihen lopputulokseen, että on toisaalta ihan naurettava ajatus vaatia ehdotonta ihailua puolison kaikkia piirteitä kohtaan ja kannattaa varautua siihen, että suurin osa alussa häiritsevistä piirteistä häiritsevät jatkossakin. Tosirakkaudessa on mielestäni kuitenkin kyse pikemminkin siitä, että hyväksyy ja rakastaa puolisoaan tämän virheistä huolimatta. Toisaalta pystyn myös kuvittelemaan ihmisiä keiden ulkonäkö olisi totaalinen este parisuhteen muodostamiselle, ja jää vain AP:n itsensä pohdittavaksi ovatko kumppaniehdokkaan ominaisuudet tällaisia.
Kyllä minäkin näin, että puolisoni kasvoissa on aknearpia, hammasluu on keltainen ja edessä hampaat ovat hieman ristissä. En ollut sokea. Mutta niillä yksityiskohdilla ei ollut merkitystä, kun hänen olemuksensa (= ulkonäkö + ulkoinen olemus kokonaisuudessaan eli hymy, silmien pilke, ryhti jne) sai minut ihastumaan ensisilmäyksellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se ihan totta, että jos mies toivoo normaalipainoista naista, leimataan hänet herkästi pinnalliseksi siaksi kenen on syytäkin jäädä yksin. Toisaalta, kun nainen kertoo avoimesti etteivät kaljut ja lyhyet miehet sytytä, löytyy sille heti enemmän ymmärrystä ja tukea, että eihän sellaisesta suhteesta voisikaan tulla mitään missä vetovoimaa ei ole. Ihan tosissani haastan kaikkia naisia pohtimaan asiaa. N26
Ei nyt ihan noinkaan. Kyllä ulkonäkökriteerit ovat täysin ok, ja kukin saa hakea, mitä haluaa. Joskus tosin ihmisten tapa ilmaista näitä kriteereitään on vähän negatiivinen, esim. kiukutellaan kun match tulee "vain läskien kanssa", vaikka itse on kuitenkin liukuhihnatykkäillyt myös näiden profiileista.
Lisään vielä, että kommentillani pyrin tuomaan esille monien naisten kaksinaismoralismia tässä asiassa. Olen samaa mieltä siitä, että jokainen on oikeutettu omiin kriteereihinsä. Ihmettelen lähinnä sitä, miten toisten kriteerit tekevät heistä epäkypsiä ja parisuhteeseen sopimattomia, kun taas toisten kriteerejä pidetään perusteltuina ja kohtuullisina. N26
Vierailija kirjoitti:
Kuka muistaa vielä maajussi Mauno-tapauksen kun mies kertoi haluavansa normaalipainoisen naisen niin hänet haukuttiin maanrakoon. Huom. painoon voi vaikuttaa.
Tässä AP:n tapauksessa nainen tuomitsee miehen kasvot eli geenit ja häntä vain kompataan.
Se oli AINOA kriteeri, jonka Mauno mainitsi. Kuten edellä jo todettiin, kaikki tekevät ulkonäkökarsintaa, mutta ulkonäkö ei ole parisuhteen ainoa kriteeri. Jos on, niin kyllä sopii alapeukuttaa. Sehän on silloin vain seksisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Nainen peukuta:
"Ihastun, rakastun ja parinhaussa huomioin ensin luonteen ja persoonan, oikeastaan kiinnitän miehen ulkonäköön ja ulkoiseen olemukseen huomiota todella vähän eikä se todellakaan ole kriteeri halulleni tutustua miehen luonteeseen ja persoonaan."
Yläpeukku= allekirjoitan , Alapeukku= en allekirjoita
Ei asia noin mustavalkoinen ole. Minä ihastun kokonaisuuteen, johon kuuluu sekä ulkonäkö että persoona, mutta ei se silti tarkoita sitä, että nimenomaan ulkonäöllisesti mahdollisimman komeat miehet olisivat kiinnostavimpia. Seksuaalinen halu painottuu osittain eri lailla kuin esteettinen silmä, ja moni mielestäni hyvännäköinen mies ei kuitenkaan ole sellainen, jota kohtaan tuntisin seksuaalista vetoa. Ikinä en ole kiinnostunut kenestäkään pelkän ulkonäön perusteella, mutta toisaalta koskaan en myöskään ole kiinnostunut kenestäkään sokeana hänen ulkoiselle olemukselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen peukuta:
"Ihastun, rakastun ja parinhaussa huomioin ensin luonteen ja persoonan, oikeastaan kiinnitän miehen ulkonäköön ja ulkoiseen olemukseen huomiota todella vähän eikä se todellakaan ole kriteeri halulleni tutustua miehen luonteeseen ja persoonaan."
Yläpeukku= allekirjoitan , Alapeukku= en allekirjoita
Ei asia noin mustavalkoinen ole. Minä ihastun kokonaisuuteen, johon kuuluu sekä ulkonäkö että persoona, mutta ei se silti tarkoita sitä, että nimenomaan ulkonäöllisesti mahdollisimman komeat miehet olisivat kiinnostavimpia. Seksuaalinen halu painottuu osittain eri lailla kuin esteettinen silmä, ja moni mielestäni hyvännäköinen mies ei kuitenkaan ole sellainen, jota kohtaan tuntisin seksuaalista vetoa. Ikinä en ole kiinnostunut kenestäkään pelkän ulkonäön perusteella, mutta toisaalta koskaan en myöskään ole kiinnostunut kenestäkään sokeana hänen ulkoiselle olemukselleen.
Huomaathan, että tuossa ei puhuttu komeudesta, siinä puhuttiin ulkonäöstä. Oma puolisoni ei todennäköisesti täyttäisi komean miehen kriteerejä, mutta ihastuin ensisilmäyksellä hänen ulkonäköönsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se ihan totta, että jos mies toivoo normaalipainoista naista, leimataan hänet herkästi pinnalliseksi siaksi kenen on syytäkin jäädä yksin. Toisaalta, kun nainen kertoo avoimesti etteivät kaljut ja lyhyet miehet sytytä, löytyy sille heti enemmän ymmärrystä ja tukea, että eihän sellaisesta suhteesta voisikaan tulla mitään missä vetovoimaa ei ole. Ihan tosissani haastan kaikkia naisia pohtimaan asiaa. N26
Ei nyt ihan noinkaan. Kyllä ulkonäkökriteerit ovat täysin ok, ja kukin saa hakea, mitä haluaa. Joskus tosin ihmisten tapa ilmaista näitä kriteereitään on vähän negatiivinen, esim. kiukutellaan kun match tulee "vain läskien kanssa", vaikka itse on kuitenkin liukuhihnatykkäillyt myös näiden profiileista.
Lisään vielä, että kommentillani pyrin tuomaan esille monien naisten kaksinaismoralismia tässä asiassa. Olen samaa mieltä siitä, että jokainen on oikeutettu omiin kriteereihinsä. Ihmettelen lähinnä sitä, miten toisten kriteerit tekevät heistä epäkypsiä ja parisuhteeseen sopimattomia, kun taas toisten kriteerejä pidetään perusteltuina ja kohtuullisina. N26
Ovatko varmasti samoja naisia? Toisaalta moni ihminen kyllä on epälooginen ja ristiriitainen. Mutta ei se vain naisten ominaisuus ole. Näissä ketjuissa toistuu usein joidenkin miesten näkemys siitä, että toive naisen hoikkuudesta on täysin ok, mutta naisen toive miehen pituudesta on täysin kohtuutonta. Perusteena esitetään joku hämärä "pituudelle ei voi mitään", ihan kuin se kenenkään seksuaaliseen haluun vaikuttaisi. Mutta oikeastihan nuo vain haluaisivat, että hoikka nainen ei saisi sanoa heille "ei", vaan naisen täytyisi hövelisti luopua omista kriteereistään, vaikka he itse eivät niin tekisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen peukuta:
"Ihastun, rakastun ja parinhaussa huomioin ensin luonteen ja persoonan, oikeastaan kiinnitän miehen ulkonäköön ja ulkoiseen olemukseen huomiota todella vähän eikä se todellakaan ole kriteeri halulleni tutustua miehen luonteeseen ja persoonaan."
Yläpeukku= allekirjoitan , Alapeukku= en allekirjoita
Ei asia noin mustavalkoinen ole. Minä ihastun kokonaisuuteen, johon kuuluu sekä ulkonäkö että persoona, mutta ei se silti tarkoita sitä, että nimenomaan ulkonäöllisesti mahdollisimman komeat miehet olisivat kiinnostavimpia. Seksuaalinen halu painottuu osittain eri lailla kuin esteettinen silmä, ja moni mielestäni hyvännäköinen mies ei kuitenkaan ole sellainen, jota kohtaan tuntisin seksuaalista vetoa. Ikinä en ole kiinnostunut kenestäkään pelkän ulkonäön perusteella, mutta toisaalta koskaan en myöskään ole kiinnostunut kenestäkään sokeana hänen ulkoiselle olemukselleen.
Huomaathan, että tuossa ei puhuttu komeudesta, siinä puhuttiin ulkonäöstä. Oma puolisoni ei todennäköisesti täyttäisi komean miehen kriteerejä, mutta ihastuin ensisilmäyksellä hänen ulkonäköönsä.
Totta, hyvä tarkennus. Mutta siitäkin huolimatta pitää paikkansa se, että en ole ikinä kiinnostunut tai ihastunut kehenkään pelkän ulkonäön perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se ihan totta, että jos mies toivoo normaalipainoista naista, leimataan hänet herkästi pinnalliseksi siaksi kenen on syytäkin jäädä yksin. Toisaalta, kun nainen kertoo avoimesti etteivät kaljut ja lyhyet miehet sytytä, löytyy sille heti enemmän ymmärrystä ja tukea, että eihän sellaisesta suhteesta voisikaan tulla mitään missä vetovoimaa ei ole. Ihan tosissani haastan kaikkia naisia pohtimaan asiaa. N26
Ei nyt ihan noinkaan. Kyllä ulkonäkökriteerit ovat täysin ok, ja kukin saa hakea, mitä haluaa. Joskus tosin ihmisten tapa ilmaista näitä kriteereitään on vähän negatiivinen, esim. kiukutellaan kun match tulee "vain läskien kanssa", vaikka itse on kuitenkin liukuhihnatykkäillyt myös näiden profiileista.
Lisään vielä, että kommentillani pyrin tuomaan esille monien naisten kaksinaismoralismia tässä asiassa. Olen samaa mieltä siitä, että jokainen on oikeutettu omiin kriteereihinsä. Ihmettelen lähinnä sitä, miten toisten kriteerit tekevät heistä epäkypsiä ja parisuhteeseen sopimattomia, kun taas toisten kriteerejä pidetään perusteltuina ja kohtuullisina. N26
Ovatko varmasti samoja naisia? Toisaalta moni ihminen kyllä on epälooginen ja ristiriitainen. Mutta ei se vain naisten ominaisuus ole. Näissä ketjuissa toistuu usein joidenkin miesten näkemys siitä, että toive naisen hoikkuudesta on täysin ok, mutta naisen toive miehen pituudesta on täysin kohtuutonta. Perusteena esitetään joku hämärä "pituudelle ei voi mitään", ihan kuin se kenenkään seksuaaliseen haluun vaikuttaisi. Mutta oikeastihan nuo vain haluaisivat, että hoikka nainen ei saisi sanoa heille "ei", vaan naisen täytyisi hövelisti luopua omista kriteereistään, vaikka he itse eivät niin tekisi.
Kaksinaismoralisteja löytyy varmasti molemmista sukupuolista. N26
Vierailija kirjoitti:
Nainen peukuta:
"Vain niiden miesten luonne ja persoona kiinnostaa parisuhdemielessä, joiden ulkonäkö/ulkoinen olemus on minulle riittävän vetovoimainen seksuaalisesti"
Yläpeukku= allekirjoitan, Alapeukku= en allekirjoita
Yläpeukku. En kiellä ettenkö olisi jakanut lukuisia "naamapakkeja" elämäni aikana. Itse asiassa yleisin syy antamilleni pakeille on ollut, ettei miehen naama riitä. En vaan saa itseäni kiinnostumaan minkä näköisestä tahansa, enkä koe siihen tarvettakaan. Tiedän ensisekunnilla miellyttääkö mies ja jos ei, on kummankin ajan tuhlaamista ryhtyä tutustumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka muistaa vielä maajussi Mauno-tapauksen kun mies kertoi haluavansa normaalipainoisen naisen niin hänet haukuttiin maanrakoon. Huom. painoon voi vaikuttaa.
Tässä AP:n tapauksessa nainen tuomitsee miehen kasvot eli geenit ja häntä vain kompataan.
Niin, hänellä oli tulevalle kumppanille yksi ainoa kriteeri, ja se oli normaalipaino. Vaikutti vähän yksinkertaiselta, koska jokainen vähänkin fiksumpi olisi tajunnut, että vaikka oikeasti ei mitään muuta kriteeriä olisikaan, niin tuollaisessa ohjelmassa kannattaisi ainakin ESITTÄÄ, että hakee "mukavaa persoonaa, jonka kanssa olisi kiva viettää aikaa yhdessä, tehdä esim. asioita X, Y ja Z, ja jolla olisi huumorintajua ja hyvät elämänarvot" tms. Itsekin normaalipainoisena jättäisin väliin sellaisen maajussin, joka ei yhtään välitä siitä, millainen persoona toinen on, että riittää vain normaalipaino.
Jos tiedät, että toinen esittää niin mitä ihmeen väliä sillä sitten on sanooko vain sen yhden asian vai koristeeksi päälle useamman?
Vierailija kirjoitti:
Nainen peukuta:
"Vain niiden miesten luonne ja persoona kiinnostaa parisuhdemielessä, joiden ulkonäkö/ulkoinen olemus on minulle riittävän vetovoimainen seksuaalisesti"
Yläpeukku= allekirjoitan, Alapeukku= en allekirjoita
Se menee niin, että jos ei tunne toista kohtaan seksuaalista vetovoimaa, niin kivat miehet, joilla on mielenkiintoinen persoona ja hyvä luonne, nähdään samalla tavalla kaverillisesti kuin esim. kivat naiset, joilla on kiinnostava persoona ja hyvä luonne. Tällaisten ihmisten kanssa voi ystävystyä, mutta eihän siitä voi tulla suhdetta, jos ei tunne fyysistä vetoa. Eli tottakai ulkoisessa olemuksessa täytyy olla jotain vetovoimaa. Kukaan ei kuitenkaan halua suhdetta kenen tahansa kivan tyypin kanssa, koska muutenhan heterotkin voisivat pariutua kivojen samaa sukupuolta olevien kavereidensa kanssa, jos kerran seksuaalisessa vetovoimalla ei olisi mitään merkitystä.
Itse olen biseksuaali ja minulla on ollut suhteita myös naisten kanssa. Juuri se erottaa ystävänaisen ja potentiaalisen kumppaninaisen, että toista kohtaan tuntee vetoa ja toista kohtaan ei. Sama juttu se on miesten kohdalla. Jokainen mies/ihminen ei ole potentiaalinen kumppani.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se ihan totta, että jos mies toivoo normaalipainoista naista, leimataan hänet herkästi pinnalliseksi siaksi kenen on syytäkin jäädä yksin. Toisaalta, kun nainen kertoo avoimesti etteivät kaljut ja lyhyet miehet sytytä, löytyy sille heti enemmän ymmärrystä ja tukea, että eihän sellaisesta suhteesta voisikaan tulla mitään missä vetovoimaa ei ole. Ihan tosissani haastan kaikkia naisia pohtimaan asiaa. N26
Ihmiset tuppaavat olemaan tuollaisia. Ei koske pelkästään miehiä tai naisia eikä pariutumista. Jokaisessa kuplassa aina värittyy se näkökulma.
Mutta kieltämättä nykyään naisilta sallitaan miesten dissaaminen ja häpäiseminen eri tavalla kuin toisinpäin.
Nainen peukuta:
"Ihastun, rakastun ja parinhaussa huomioin ensin luonteen ja persoonan, oikeastaan kiinnitän miehen ulkonäköön ja ulkoiseen olemukseen huomiota todella vähän eikä se todellakaan ole kriteeri halulleni tutustua miehen luonteeseen ja persoonaan."
Yläpeukku= allekirjoitan , Alapeukku= en allekirjoita