Lue keskustelun säännöt.
Voiko toisen ulkonäkö merkitä näin paljon?
09.03.2023 |
Ahdistaa olla näin pinnallinen ihminen, mut oon jollainlailla ihastunu mieheen jonka ulkonäkö ei kuitenkaan miellytä mua ollenkaan. Mitä ihmettä nyt tekis...? Kun tavallaan ei se haittaa, mut sit jotenkin koen hänet sitten vähän epämiellyttävänä.
Ignooraanko nyt vaan ton ulkonäön ja jatkan, vai voiko tuo muka olla oikeesti syy että suhde ei tulis toimimaan?
En tajua itekkään itteä. Homma on vielä tosi alku tekijöissä.
Normaalisti mua ei kiinnosta ihmisten ulkonäöt ja aina enemmän oon arvostanu ihmisten sisäistä kauneutta. Mut nyt kun kyse onkin kumppani ehdokkaasta ni miks nyt en ajattele samoin? Ärsyttää ihan.
Vai yrittääkö vaisto kertoa jostain, joka ei liity ulkonäköön mitenkään. En tiiä.
Kommentit (135)
Mun miehen ulkonäkö ei aluksi oikein kolahtanut. Tästä on jo toistakymmentä vuotta aikaa, mutta hän oli vaalentanut hiuksiaan lähemmäs omaa väriään, kun oli vuosikausia ollut mustatukkainen pitkätukka. No hänen hiuksensa olivat aivan kusenkeltaiset. Ja vaikka pitkätukat ovat myös makuuni, hänellä oli todella ohut ja rasvaisen näköinen tukka aina. Myös vaatteet olivat jotain ihme hillbilly-tyyliä silloin. Mutta annoin luonteen mennä kaiken edelle.
Lopulta kun yhdessä oltiin oltu muutama vuosi tajusin, että hän oli muuttunut komeaksi. Ehkä hän halusi siistiytyä pikkuhiljaa mua varten, ehkä hän kasvoi ulos siitä tyylistään. Edelleen hän ei ole ulkoisesti täysin mun makuun, jokin hänen piirteissä ei vaan ole sellaista mikä saa mut syttymään. Mutta kyllä se ihana luonne voittaa kaiken. Ja paljon auttaa hyvä hygienia ja siisti tyyli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen aloittamassa ulkonäköketjussa sanottiin että johtuu liiallisesta pornon katsomisesta ja viesti oli yläpeukutettu paljon. Taitaa sitten olla sama vaiva kyseessä tässäkin tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän sitä miettii millaiset geenit periytyy potentiaalisiin lapsiin, vaikka muuten ei ulkonäköä pitäisi tärkeänä.
Nimenomaan. Rumalle tietysti on lottovoitto jos onnistuu saamaan hyvännäköisen kumppanin, mutta kyllä siinä sen hyvännäköisen geenit menee tavallaan hukkaan.
Kymmentä hyvännäköistä naista kohti on maksimissaan yksi hyvännäköinen mies. Edes keskiverto mies ei vastaa keskivertoa naista ulkonäöllisesti. Keskiverto saksofonisti on paljon parempi, kuin keskiverto kitaristi. Jokaiselle hyvännäköiselle naiselle ei riitä hyvännäköistä miestä, saatika, että siinä miehessä olisi kaikki mentaalipuolen ominaisuudet kohdallaan.
Jos mies on oikeasti hyvännäköinen, niin ei hänellä tarvitsekaan olla kaikki mentaalipuolen ominaisuudet kohdallaan. Se ulkonäkö mielestäni kompensoi aika paljon mahdollisia luonnevikoja.
Hyvännäköisyys on niin harvinainen ominaisuus miehissä, että ainakin itse sietäisin aika paljon luonnevikoja tuollaisen miehen tapauksessa.
Sama, ja olen sietänytkin. Koska tahansa ottaisin tämän miehen takaisin, ihan vain koska se oli niin pirun hyvännäköinen.
Toinen kohtalotoveri täällä. Olin aikanaan yhdessä todella hyvännäköisen miehen kanssa, joka oli muuten ihana tyyppi, mutta petti minua toistuvasti muiden naisten kanssa.
En ikinä harkinnutkaan suhteen lopettamista hänen pettämisensä takia, koska olin varma että en tulisi koskaan saamaan näin hyvännäköistä miestä uudestaan. Loppujen lopuksi hän sitten jätti minut, mutta ottaisin hänet takaisin koska tahansa jos saisin tilaisuuden.
Joo siis minäkin tiedän etten löydä yhtä hyvännäköistä koskaan, koska niin hyvännäköisiä ei yksinkertaisesti ole. Osui jotenkin aivan täydellisesti mun miesmakuun, en olisi keksinyt hänestä mitään mitä muuttaa. Voisin huolia miehen joka pääsisi ulkonäöltä edes lähelle samaa, mutta valitettavan harvassa on sellaisiakin.
Oman kokemuksen mukaan se toisen ulkonäkö muuttuu melko yhdentekeväksi suhteen etenemisen myötä. Olen seurustellut hyvin komean miehen kanssa ja kyllä siihen komeuteenkin turtuu ja mies alkaa näyttämään ihan tavalliselta. Suhteen loppupuolella mies alkoi muuttua omaan silmään melkeinpä epäviehättäväksi, kun meillä alkoi olemaan niin paljon ristiriitoja.
Nyt seurustelen miehen kanssa, jonka ulkonäkö ei missään määrin hivellyt omaa silmää, ihan päin vastoin. Muuten mies on täysi kymppi ja nyt seitsemän yhteisen vuoden aikana niistä epäviehättävistä ulkonäköseikoista on tullut rakkaita piirteitä toisen olemuksessa.
Kuinka olla ihastunut, jos miehen ulkonäkö kuitenkin tökkii? Tällä tarkoitan sitä, että ihastuneena/rakastuneena toinen näyttää viehättävältä riippumatta siitä mitä ajattelisi ulkonäkökriteereistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu ihan siitä, ootko itse yhtä ruma vai paljon parempi.
Kokeilin kerran seurustella ruman miehen kanssa, itse olen hieman keskivertoa nätimpi, mutta tavallinen kuitenkin.
Aluksi kaikki meni hyvin ja mies oli ns. mukava, hauska ja kaunis sisältä, kilttimies. Ajan kuluessa alkoi näkymän enemmän ja enemmän epävarmuutta, joka johti sairaalloiseen mustasukkaisuuteen ja kontrolloinnin tarpeeseen. Lopulta asuin vihaisen tuppisuun kanssa, joka ei olisi antanut mun nähdä edes veljiäni eikä ketään kavereita. Työpaikan tykypäivä oli ehdottomasti kielletty.
Noh, eihän noin voi elää, joten lukuisten yritysten jälkeen ilmoitin erosta ja olin lähdössä ovesta ulos. Hän hyökkäsi kimppuuni ja yritti laittaa mut makuuhuoneeseen ja lukita oven. Taistelin täysillä vastaan, mikä johti vaan pahempaan pahoinpitelyyn ja lopulta taistelin yli tunnin henkeni edestä itseäni isompaa vastaan. Naapurit soittivat poliisit ja pääsin pois.
Onnea matkaan, ap.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka olla ihastunut, jos miehen ulkonäkö kuitenkin tökkii? Tällä tarkoitan sitä, että ihastuneena/rakastuneena toinen näyttää viehättävältä riippumatta siitä mitä ajattelisi ulkonäkökriteereistä.
Minkä ikäinen olet? Minullakin oli tuollaista vielä joskus teininä tai varhaisaikuisena. Sitä suurin piirtein itki, kun katsoi toisen valokuvaa ja toisen näkemistä piti odottaa kokonainen vuorokausi. Kypsemmällä iällä myös ihastuminen on tavallisesti arkisempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän sitä miettii millaiset geenit periytyy potentiaalisiin lapsiin, vaikka muuten ei ulkonäköä pitäisi tärkeänä.
Nimenomaan. Rumalle tietysti on lottovoitto jos onnistuu saamaan hyvännäköisen kumppanin, mutta kyllä siinä sen hyvännäköisen geenit menee tavallaan hukkaan.
Kymmentä hyvännäköistä naista kohti on maksimissaan yksi hyvännäköinen mies. Edes keskiverto mies ei vastaa keskivertoa naista ulkonäöllisesti. Keskiverto saksofonisti on paljon parempi, kuin keskiverto kitaristi. Jokaiselle hyvännäköiselle naiselle ei riitä hyvännäköistä miestä, saatika, että siinä miehessä olisi kaikki mentaalipuolen ominaisuudet kohdallaan.
Jos mies on oikeasti hyvännäköinen, niin ei hänellä tarvitsekaan olla kaikki mentaalipuolen ominaisuudet kohdallaan. Se ulkonäkö mielestäni kompensoi aika paljon mahdollisia luonnevikoja.
Hyvännäköisyys on niin harvinainen ominaisuus miehissä, että ainakin itse sietäisin aika paljon luonnevikoja tuollaisen miehen tapauksessa.
Sama, ja olen sietänytkin. Koska tahansa ottaisin tämän miehen takaisin, ihan vain koska se oli niin pirun hyvännäköinen.
Toinen kohtalotoveri täällä. Olin aikanaan yhdessä todella hyvännäköisen miehen kanssa, joka oli muuten ihana tyyppi, mutta petti minua toistuvasti muiden naisten kanssa.
En ikinä harkinnutkaan suhteen lopettamista hänen pettämisensä takia, koska olin varma että en tulisi koskaan saamaan näin hyvännäköistä miestä uudestaan. Loppujen lopuksi hän sitten jätti minut, mutta ottaisin hänet takaisin koska tahansa jos saisin tilaisuuden.
Joo siis minäkin tiedän etten löydä yhtä hyvännäköistä koskaan, koska niin hyvännäköisiä ei yksinkertaisesti ole. Osui jotenkin aivan täydellisesti mun miesmakuun, en olisi keksinyt hänestä mitään mitä muuttaa. Voisin huolia miehen joka pääsisi ulkonäöltä edes lähelle samaa, mutta valitettavan harvassa on sellaisiakin.
Näistä ulkonäköön takertujista tulee monesti (ei aina tosin) kuva, että eivät oikeasti ole valmiita tasavertaiseen, aikuiseen parisuhteeseen. Helppoahan se on syyttää omasta sinkkuuttaan sillä, että ympäriltä ei ole tarpeeksi komeita miehiä, vaikka kyse oli alitajuntaisesta itsesuojeluvaistosta tai mitä lie. Vähän kuin teini-iän turvalliset julkkis-ihastukset aikoinaan olivat, tunne-elämän turvallisia harjoittelukenttiä vailla kosketusta todellisuuteen.
Olisi kiva tietää millä "asteella" aloittajan oma ulkonäkö on nykypäivän vallitsevan mittapuun mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän sitä miettii millaiset geenit periytyy potentiaalisiin lapsiin, vaikka muuten ei ulkonäköä pitäisi tärkeänä.
Nimenomaan. Rumalle tietysti on lottovoitto jos onnistuu saamaan hyvännäköisen kumppanin, mutta kyllä siinä sen hyvännäköisen geenit menee tavallaan hukkaan.
Kymmentä hyvännäköistä naista kohti on maksimissaan yksi hyvännäköinen mies. Edes keskiverto mies ei vastaa keskivertoa naista ulkonäöllisesti. Keskiverto saksofonisti on paljon parempi, kuin keskiverto kitaristi. Jokaiselle hyvännäköiselle naiselle ei riitä hyvännäköistä miestä, saatika, että siinä miehessä olisi kaikki mentaalipuolen ominaisuudet kohdallaan.
Jos mies on oikeasti hyvännäköinen, niin ei hänellä tarvitsekaan olla kaikki mentaalipuolen ominaisuudet kohdallaan. Se ulkonäkö mielestäni kompensoi aika paljon mahdollisia luonnevikoja.
Hyvännäköisyys on niin harvinainen ominaisuus miehissä, että ainakin itse sietäisin aika paljon luonnevikoja tuollaisen miehen tapauksessa.
Sama, ja olen sietänytkin. Koska tahansa ottaisin tämän miehen takaisin, ihan vain koska se oli niin pirun hyvännäköinen.
Toinen kohtalotoveri täällä. Olin aikanaan yhdessä todella hyvännäköisen miehen kanssa, joka oli muuten ihana tyyppi, mutta petti minua toistuvasti muiden naisten kanssa.
En ikinä harkinnutkaan suhteen lopettamista hänen pettämisensä takia, koska olin varma että en tulisi koskaan saamaan näin hyvännäköistä miestä uudestaan. Loppujen lopuksi hän sitten jätti minut, mutta ottaisin hänet takaisin koska tahansa jos saisin tilaisuuden.
Joo siis minäkin tiedän etten löydä yhtä hyvännäköistä koskaan, koska niin hyvännäköisiä ei yksinkertaisesti ole. Osui jotenkin aivan täydellisesti mun miesmakuun, en olisi keksinyt hänestä mitään mitä muuttaa. Voisin huolia miehen joka pääsisi ulkonäöltä edes lähelle samaa, mutta valitettavan harvassa on sellaisiakin.
Näistä ulkonäköön takertujista tulee monesti (ei aina tosin) kuva, että eivät oikeasti ole valmiita tasavertaiseen, aikuiseen parisuhteeseen. Helppoahan se on syyttää omasta sinkkuuttaan sillä, että ympäriltä ei ole tarpeeksi komeita miehiä, vaikka kyse oli alitajuntaisesta itsesuojeluvaistosta tai mitä lie. Vähän kuin teini-iän turvalliset julkkis-ihastukset aikoinaan olivat, tunne-elämän turvallisia harjoittelukenttiä vailla kosketusta todellisuuteen.
Syyttää sinkkuudestaan, wtf? Tiedätkö, kun on asia jonka on itse valinnut ja jonka kanssa on ok, silloin ei ole tarvetta syytellä yhtään ketään. Ehkä olet itse tyypillinen ihminen jolle sinkkuus on suunnilleen kuolemantuomioon verrattava asia ja sitten kuvittelet, että se on sitä kaikille muillekin. Voin nyt kertoa että ei ole. Olen sen verran hyvännäköinen nainen että olisin parisuhteessa jo huomenna niin halutessani, mutta en ole edes etsinyt seuraa moneen vuoteen. En halua ketään, jonka kanssa en koe sitä samaa jalat alta vievää fiilistä kuin tuon ihmisen kanssa josta kerroin. Oikeampi tulkinta siis olisi, että olen liian tyytyväinen nykytilanteeseen muuttaakseni sitä, ennen kuin kohdalle osuu jotain todella erityistä. Edelleen uskon, että se osuu vielä jossain vaiheessa. Ja jos ei, sitten ei, mutta paskaan en tule koskaan tyytymään - toisin kuin useimmat epätoivoissaan tekevät.
Edellinen
Vierailija kirjoitti:
Kuinka olla ihastunut, jos miehen ulkonäkö kuitenkin tökkii? Tällä tarkoitan sitä, että ihastuneena/rakastuneena toinen näyttää viehättävältä riippumatta siitä mitä ajattelisi ulkonäkökriteereistä.
Tämä. Minä tulkitsisin, että Ap vain kaipaa tällä hetkellä toista ihmistä ja ihastumisen tunnetta, ja kohteeksi on sopivan puutteessa valikoitunut ihan vain joku mies. Inhottava tilanne edessä, jos alkaa tällaisessa tilanteessa suhteeseen ja kohtaa vähän myöhemmin sellaisen, josta aidosti viehättyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mene terapiaan sillä olet hajalla itsesi kanssa sillä se mies ei välttämättä ole ihastunut ollenkaan.
Hae sellaisia kumppaneita jotka ihastuvat sinuun ja valitsevat sinut, kuin se olisi toisinpäin että sinä valitsisit jonkun.
Ota huomioon että kaikilla ihmisillä on jokin vamma. Toisilla se vain näkyy ulospäin ja toisilla ei. Toisilla voi ollla kummatkin vammat sekä ulospäin näkyvää että näkymätöntä.
Älä hae täydellistä ihmistä sillä sellaista ei ole. Hae sellaista jonka kanssa voisit tulla arkena kaikkein parhaiten toimeen. Ei tarvitse olla yhteisiä harrastuksia.
Stalkkeri? Mee itse hoitoon. Oota poliisilta saapuvaa puhelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän sitä miettii millaiset geenit periytyy potentiaalisiin lapsiin, vaikka muuten ei ulkonäköä pitäisi tärkeänä.
Nimenomaan. Rumalle tietysti on lottovoitto jos onnistuu saamaan hyvännäköisen kumppanin, mutta kyllä siinä sen hyvännäköisen geenit menee tavallaan hukkaan.
Kymmentä hyvännäköistä naista kohti on maksimissaan yksi hyvännäköinen mies. Edes keskiverto mies ei vastaa keskivertoa naista ulkonäöllisesti. Keskiverto saksofonisti on paljon parempi, kuin keskiverto kitaristi. Jokaiselle hyvännäköiselle naiselle ei riitä hyvännäköistä miestä, saatika, että siinä miehessä olisi kaikki mentaalipuolen ominaisuudet kohdallaan.
Jos mies on oikeasti hyvännäköinen, niin ei hänellä tarvitsekaan olla kaikki mentaalipuolen ominaisuudet kohdallaan. Se ulkonäkö mielestäni kompensoi aika paljon mahdollisia luonnevikoja.
Hyvännäköisyys on niin harvinainen ominaisuus miehissä, että ainakin itse sietäisin aika paljon luonnevikoja tuollaisen miehen tapauksessa.
Sama, ja olen sietänytkin. Koska tahansa ottaisin tämän miehen takaisin, ihan vain koska se oli niin pirun hyvännäköinen.
Toinen kohtalotoveri täällä. Olin aikanaan yhdessä todella hyvännäköisen miehen kanssa, joka oli muuten ihana tyyppi, mutta petti minua toistuvasti muiden naisten kanssa.
En ikinä harkinnutkaan suhteen lopettamista hänen pettämisensä takia, koska olin varma että en tulisi koskaan saamaan näin hyvännäköistä miestä uudestaan. Loppujen lopuksi hän sitten jätti minut, mutta ottaisin hänet takaisin koska tahansa jos saisin tilaisuuden.
Joo siis minäkin tiedän etten löydä yhtä hyvännäköistä koskaan, koska niin hyvännäköisiä ei yksinkertaisesti ole. Osui jotenkin aivan täydellisesti mun miesmakuun, en olisi keksinyt hänestä mitään mitä muuttaa. Voisin huolia miehen joka pääsisi ulkonäöltä edes lähelle samaa, mutta valitettavan harvassa on sellaisiakin.
Näistä ulkonäköön takertujista tulee monesti (ei aina tosin) kuva, että eivät oikeasti ole valmiita tasavertaiseen, aikuiseen parisuhteeseen. Helppoahan se on syyttää omasta sinkkuuttaan sillä, että ympäriltä ei ole tarpeeksi komeita miehiä, vaikka kyse oli alitajuntaisesta itsesuojeluvaistosta tai mitä lie. Vähän kuin teini-iän turvalliset julkkis-ihastukset aikoinaan olivat, tunne-elämän turvallisia harjoittelukenttiä vailla kosketusta todellisuuteen.
Mies on ulkonäöstä riippumatta riski. Naisen täytyy panostaa seuran hakemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ihastuksesi on varakas niin ainahan voit ottaa hänet elättäjäksi ja jakaa tussua jännämiehille harrastuksena?
No, jos TIEDÄN hänen esittävän, silloin on tietenkin sama vaikka olisi töksäyttänyt totuudenkin. Mutta eihän kukaan olisi Maunosta tiennyt, että oikeasti muulla ei olisi ollut merkitystä. Tietysti niiden kumppaniehdokkaiden kannalta on parempi, että on rehellinen, mutta sitten lopputulos on se, että ei saa yhtään kirjettä, koska kukaan ei oikeasti halua sellaista parisuhdetta, joka perustuu vain henkilöiden painoon. Jopa sellaiset minunkaltaiseni, jotka ovat normaalipainoisia ja haluavat samaa kumppaniltaan, haluavat MYÖS henkistä yhteensopivuutta, eli haluavat kuitenkin ihan oikean ihmissuhteen, jossa on syvällisempääkin kohtaamista kuin vain se, että painoindeksit ovat ok.
Eli ei tuossa Mauno-keississä muusta ollut kyse kuin siitä, että hän tuli samalla ilmaisseeksi rivien välistä sen, millaista suhdetta oli hakemassa, ja sitten ei vain löytynyt sellaisia naisia, jotka olisivat halunneet samaa. Harmi juttu Maunon kannalta, mutta ihan turhaan nyt syytellään naisia lihavuudesta, kun ei Maunolle löytynyt seuraa, tai syytellään naisia kohtuuttomuudesta että "loukkaannuttiin" Maunon painotoiveista.