Voiko toisen ulkonäkö merkitä näin paljon?
Ahdistaa olla näin pinnallinen ihminen, mut oon jollainlailla ihastunu mieheen jonka ulkonäkö ei kuitenkaan miellytä mua ollenkaan. Mitä ihmettä nyt tekis...? Kun tavallaan ei se haittaa, mut sit jotenkin koen hänet sitten vähän epämiellyttävänä.
Ignooraanko nyt vaan ton ulkonäön ja jatkan, vai voiko tuo muka olla oikeesti syy että suhde ei tulis toimimaan?
En tajua itekkään itteä. Homma on vielä tosi alku tekijöissä.
Normaalisti mua ei kiinnosta ihmisten ulkonäöt ja aina enemmän oon arvostanu ihmisten sisäistä kauneutta. Mut nyt kun kyse onkin kumppani ehdokkaasta ni miks nyt en ajattele samoin? Ärsyttää ihan.
Vai yrittääkö vaisto kertoa jostain, joka ei liity ulkonäköön mitenkään. En tiiä.
Kommentit (135)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrättehän, että ulkonäkö ei ole sama asia kuin seksuaalisuus tai vetovoima. Ulkonäöllä ei silitetä hiuksia, hellitä kehoa ja tehdä hyvää. Supista ihania asioita korvaan.
Minä taas ajattelen niin, että ulkonäkö ei ole yhtä kuin komeus (tai kauneus). Sen sijaan se todellakin on sama asia kuin seksuaalisuus ja vetovoima. Jos ulkonäkö häiritsee, jos toista ei koe vetovoimaiseksi, puoleensavetäväksi, niin en usko, että voi kehittyä suhdetta, johon sisältyy myös hellyyttä ja seksiä. Sen sijaan lukemattomat ei-komeat miehet (ja ei-kauniit naiset) ovat enemmän tai vähemmän intohimoisissa suhteissa siksi, että se toinen osapuoli kokee heidät vetovoimaiksi ja seksikkäiksi, vaikka he eivät muiden silmissä sellaisia olisikaan.
Mutta tämä on ratkaisu asiaan. Vain kauniit naiset ja komeat miehet pariutuvat keskenään. Homma ok.
Et ymmärtänyt sanaakaan siitä, mitä kirjoitin? Kun se oli nimenomaan vastakohta tuolle väitteellesi.
Ei se oo mitään pinnallisuutta, jos ei ulkonäkö miellytä tai jopa häiritsee. Ja ajan kuluessa häiritsee vielä enemmän. Epäilen että siinä sitten sen suurempaa vetovoimaakaan olisi. Toki kaikki eivät sitä kaipaakaan. Jos haluaa vain platonisen suhteen, ei ulkoisilla asioilla kait ole väliä. Mutta hyvä olisi myös huomioida mitä kumppani haluaa. Ehkä hän haluaisi tuntea itsensä halutuksi?
Vierailija kirjoitti:
Mites tällainen mies kelpaisi? :
Sairaan trollin sairas spämmi ilmoitettu jälleen asiattomaksi. Hae ammattiapua olit sitten tosissasi tai vain trolli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites tällainen mies kelpaisi? :
Sairaan trollin sairas spämmi ilmoitettu jälleen asiattomaksi. Hae ammattiapua olit sitten tosissasi tai vain trolli.
Tässä ketjussa on harmiteltu sitä, ettei ei-komeat viehätä. Niin mikä mies sitten viehättäisi? Heitin vain potentiaalisen esimerkin.
Vierailija kirjoitti:
Voi Jeesus, mikä pintaliitäjä olet, mitä sinä sillä miehen ulkonäöllä teet? Onko se joku helevetin status, jota voi esitellä muille? Kun kasvat aikuiseksi, ymmärrät, että pelkällä ulkonäöllä ei tee helevetin paskaakaan.
Öyh-öyh-öyh ja vouh vaan sullekin. Kukaan ei ketjussa ole puhunutkaan pelkästä ulkonäöstä vaan siitä, ettei se ulkonäkökään ihan täysin yhdentekevä asia kokonaisuudessa ole.
Samoin sillä on merkitystä millaisesta ulkonäöllisestä asiasta on kyse. Se ei edes ole mitenkään pinnallista jos ei oikein lämpeä, kun toinen ulkonäölläänkin julistaa jotain itselleen merkityksellistä asiaa. Tai kun jo siitä ulkonäöstä pystyy päättelemään, että toiselle maistuu päihteet turhankin runsaissa määrin tai ettei toisella ole oikein minkäänlaista mielenkiintoa terveellisiin elämäntapoihin eikä liikunta kuulu arkiseen elämänrytmiin. Tai että toisella on hyvinkin rento ote henkilökohtaista hygieniaa kohtaan.
Epänormaalia se olisi, jos tuollaisilla asioilla ei ole merkitystä. Ja niistä huolimatta sitä saattaa kuitenkin ihastua ihmiseen ja sitten ihmetteleekin niitä omia ristiriitaisia tuntemuksiaan, kuten ap.
Mieti onko oikeasti kyseessä ulkonäkö mikä tökkii vai jokin siinä olemuksessa/miten kantaa itsensä?
Itse kiinnitän huomiota tuohon olemukseen enemmän kuin ulkonäköön. Ja se kertoo jotain luonteestakin. Siitä miten vuorovaikuttaa ympäristön kanssa, onko rento vai takakireä, onko pilkettä silmäkulmassa, onko itsevarma vai epävarma? Kehonkieli on tosi tärkeää ja osa viehätysvoimaa.
MIes on narsisti jos ei tykkää lihavasta ja laiskasta naisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kysymys asiasta, jolle ei enää voi mitään (kalju, naamatatuoinnit) vai asiasta, jonka voi muuttaa (epäsiisti parta, rumat vaatteet)?
Mun exällä oli alussa huono hygienia. Oli kesä ja tapasimme ensimmäiset kerrat luonani. Ajattelin, että hän haisee pahalta, koska häntä jännittää ja kesäkuuma hikoiluttaa. Ajattelin, ettei hän vaihda aamulla puhtaita vaatteita ihan siksi, koska hänellä ei ole niitä mukana. Mun piti laittaa sohvan päällinen ja lakanat pesuun ja tuulettaa asuntoa monta kertaa, että haju hänen jälkeensä lähti.
Jonkin ajan kuluttua totesin, että hän ei huolehdi hygieniastaan muutenkaan. Mutta helppo asia hoitaa, kannustaisin vain peseytymiseen ja kehumalla ovelasti ohjaisin vaihtamaan vaatteita puhtaisiin. Niin. Helppo asia hoitaa. Erotessamme puolentoista vuoden päästä hygieniatilanne oli edelleen sama ja hän oli vain minulle vihainen, kun koetin epätoivoisesti saada hänet muuttamaan tapansa.
Älä ota miestä, jossa on jokin häiritsevä piirre. Ei se siitä muutu, vaikka tekisit mitä.
Mistä te löydätte näitä helmiä. Ei se ihme, että hyvät miehet ihmettelevät missä on naiset, kun te olette tällaisten elukoiden kanssa.
Aloituksesta jäi epäselväksi mikä asia ulkonäössä tökkii. Kasvonpiirteet, ruumiinrakenne, ulkoiset seikat kuten tyyli, hiustyyli tai naamakarvat vai kokonaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on myös syy miksi naiset ajautuvat suhteisiin huonojen miesten kanssa, koska päätökset pohjautuvat ulkonäköön/pituuteen/statukseen/rahaan/alfaluonteeseen.
Melkoinen oletus, jos luulet, että kaikki söpöt, pitkät ja kouluttautuneet miehet ovat aina huonoja, samalla kun rumat, lyhyet ja kouluttamattomat ovat hyviä. Onko tämä nyt miehen logiikkaa?
Olen naimisissa söpön, pitkän, kouluttautuneen JA hyvän miehen kanssa, ei olisi tullut mieleenkään ottaa fyysisesti epämiellyttävää. Sehän olisi johtanut pelkkään selibaattiin.
Sanoisin siis, että naisten tulisi lisätä vain kriteeri lisää siihen listalle. Se, että mies on kaikkea edellistä + hyvä.
Kumppanin ulkonäkö on ainakin mulle yksi tärkeimmistä kriteereistä. Jos miehen ulkonäössä jokin häiritsisi minua, niin en kyllä lähtisi yrittämään suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on myös syy miksi naiset ajautuvat suhteisiin huonojen miesten kanssa, koska päätökset pohjautuvat ulkonäköön/pituuteen/statukseen/rahaan/alfaluonteeseen.
Melkoinen oletus, jos luulet, että kaikki söpöt, pitkät ja kouluttautuneet miehet ovat aina huonoja, samalla kun rumat, lyhyet ja kouluttamattomat ovat hyviä. Onko tämä nyt miehen logiikkaa?
Olen naimisissa söpön, pitkän, kouluttautuneen JA hyvän miehen kanssa, ei olisi tullut mieleenkään ottaa fyysisesti epämiellyttävää. Sehän olisi johtanut pelkkään selibaattiin.
Sanoisin siis, että naisten tulisi lisätä vain kriteeri lisää siihen listalle. Se, että mies on kaikkea edellistä + hyvä.
Itse menisin ehkä vielä askeleen pidemmälle tuossa. Rehellisesti sanoen ottaisin mieluummin miehen joka on pitkä ja söpö mutta luonteeltaan hyvin mitäänsanomaton, kuin miehen jolla on upea luonne mutta hän on lyhyt tai ei hyvännäköinen.
Vierailija kirjoitti:
No jos ei ollenkaan miellytä, niin tuskin voi mitään. Joku yksittäinen ulkonäollinen ominaisuus josta ei pidä, vielä menee. Ei siinä ole mitään pinnallista kuunnella itseään, pinnallista on miettiä liikaa mitä muut ajattelevat. Ja mä ainakin haluan että kumppani syttyy minusta, joten karhunpalveluksen teet sille toisellekin jos lähdet vain leikkimään ja keräämään kokemuksia.
Joskus se yksikin ulkonäöllinen ominaisuus saattaa pilata kokonaisuuden siinä määrin, ettei olisi mitään mahdollisuutta kiinnostua.
Mielestäni jos mikä tahansa toisen ulkonäössä häiritsee, ei kannata jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän sitä miettii millaiset geenit periytyy potentiaalisiin lapsiin, vaikka muuten ei ulkonäköä pitäisi tärkeänä.
Nimenomaan. Rumalle tietysti on lottovoitto jos onnistuu saamaan hyvännäköisen kumppanin, mutta kyllä siinä sen hyvännäköisen geenit menee tavallaan hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kysymys asiasta, jolle ei enää voi mitään (kalju, naamatatuoinnit) vai asiasta, jonka voi muuttaa (epäsiisti parta, rumat vaatteet)?
Mun exällä oli alussa huono hygienia. Oli kesä ja tapasimme ensimmäiset kerrat luonani. Ajattelin, että hän haisee pahalta, koska häntä jännittää ja kesäkuuma hikoiluttaa. Ajattelin, ettei hän vaihda aamulla puhtaita vaatteita ihan siksi, koska hänellä ei ole niitä mukana. Mun piti laittaa sohvan päällinen ja lakanat pesuun ja tuulettaa asuntoa monta kertaa, että haju hänen jälkeensä lähti.
Jonkin ajan kuluttua totesin, että hän ei huolehdi hygieniastaan muutenkaan. Mutta helppo asia hoitaa, kannustaisin vain peseytymiseen ja kehumalla ovelasti ohjaisin vaihtamaan vaatteita puhtaisiin. Niin. Helppo asia hoitaa. Erotessamme puolentoista vuoden päästä hygieniatilanne oli edelleen sama ja hän oli vain minulle vihainen, kun koetin epätoivoisesti saada hänet muuttamaan tapansa.
Älä ota miestä, jossa on jokin häiritsevä piirre. Ei se siitä muutu, vaikka tekisit mitä.
Mistä te löydätte näitä helmiä. Ei se ihme, että hyvät miehet ihmettelevät missä on naiset, kun te olette tällaisten elukoiden kanssa.
Hänhän nimenomaan oli se hyvä mies, joka keskustelupalstojen vuodatuksissa aina yhden inhimillisen, viattoman PIKKU puutteen vuoksi jää renttumiesten jalkoihin naismarkkinoilla. Fiksu, korkealle koulutettu, hyvätuloisessa virassa, oma asunto ja auto, eikä edes tupakoinut tai käyttänyt päihteitä, eikä naurattanut naisia.
Vierailija kirjoitti:
Kumppanin ulkonäkö on ainakin mulle yksi tärkeimmistä kriteereistä. Jos miehen ulkonäössä jokin häiritsisi minua, niin en kyllä lähtisi yrittämään suhdetta.
Kuinka monta yläpeukkua tulisi miehelle, joka sanoisi: "Kumppanin ulkonäkö on ainakin mulle yksi tärkeimmistä kriteereistä". Naisen sanomana se on kuitenkin ihan ok, koska ostajalla saa olla vaatimuksia myyjälle.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on myös syy miksi naiset ajautuvat suhteisiin huonojen miesten kanssa, koska päätökset pohjautuvat ulkonäköön/pituuteen/statukseen/rahaan/alfaluonteeseen.
-joka useimmiten on alfan esittämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän sitä miettii millaiset geenit periytyy potentiaalisiin lapsiin, vaikka muuten ei ulkonäköä pitäisi tärkeänä.
Nimenomaan. Rumalle tietysti on lottovoitto jos onnistuu saamaan hyvännäköisen kumppanin, mutta kyllä siinä sen hyvännäköisen geenit menee tavallaan hukkaan.
Kymmentä hyvännäköistä naista kohti on maksimissaan yksi hyvännäköinen mies. Edes keskiverto mies ei vastaa keskivertoa naista ulkonäöllisesti. Keskiverto saksofonisti on paljon parempi, kuin keskiverto kitaristi. Jokaiselle hyvännäköiselle naiselle ei riitä hyvännäköistä miestä, saatika, että siinä miehessä olisi kaikki mentaalipuolen ominaisuudet kohdallaan.
Mutta tämä on ratkaisu asiaan. Vain kauniit naiset ja komeat miehet pariutuvat keskenään. Homma ok.