Ikäihmiset kertokaa: millaista elämä oli ennen somea?

Eväsretkiä ja retkeilyä ilmeisesti jotkut harrastivat. Ja kouluissa oli myyjäisiä, oli vohveleita ja eläimiä koulun pihassa, sekä lähialueella. Käsityötuotteita ja taidetta.

se oli kyllä tyhmää,ettei ennen tiennyt kuka soittaa :) nykyisin on hyvä,ettei tarvitse vastata kaikille kaupustelijoille. Uutiset eivät tulleet reaaliajassa samalla tavalla kuin nyt. Lehdestä luettiin tai seuraavan päivän tv-uutisista kuultiin,mitä on missäkin tapahtunut. Kauempana oleville kavereille lähetettiin kirjeitä,ei soiteltu usein ja kortteja lähetettiin enemmän.

Muistan, kun verkkokaupat alkoivat yleistyä niin silti kaipasin ihan paperisia kuvastoja. Ekan kerran tilasin verkosta 2008 keväällä ja se tuntui jotenkin "valjulta".

Anttilan ja Elloksen kuvastojen tulo oli arjen tähtihetkiä jo varhaislapsuudessa. Äiti tilasi noista usein soittamalla aspaan. Muistan vieläkin kuvastopaperin ominaistuoksun ja sen, kuinka ne sivut oli sellaisia ohuen liukkaita... Yves Rocherilta tuli niitä "postimerkkejä", joita nuoltiin ja liimattiin tilauslomakkeeseen 😅 Ja mukana saattoi olla niitä pieniä paperirullia, ne liittyivät johonkin arvontaan tms. 

Oi noita aikoja, haluan takaisin juuri 2000-luvun ekalle vuosikymmenelle!

Myös 1990 syntynyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan kaipaa aikaa ilman somea. Some helpottaa elämää aivan valtavasti. Sieltä löytyy paikallisen kirjaston uutiset ja aukioloajat, samoin lähikaupan; sieltä saan vinkkejä, ohjeita, reseptejä, malleja, vastauksia kysymyksiin. Somen kautta tilaan Reko-ruoat ja sitä kautta autan rescuekoiria. Some on ihan lyömätön, kun olen lähdössä matkoille; näen kuvia kohteista, luen muiden ihmisten kokemuksia, voin esittää kysymyksiä ravintoloista ja koiraystävällisistä kohteista jne.  Somesta löydän yleisöluentoja ja muita kursseja, kirjavinkkejä ja elokuva-arvosteluja.

Elämä kapeutuisi valtavasti, jos kaikkea tuota ei olisi.

N59

Toisaalta nykyään palvelet itse itseäsi pankki-, vero- ym. ym. asioissa. Itse pitää etsiä tietoa ja ottaa selvää siitä, tästä ja tuosta. Informaatiota - hyödyllistä ja turhaa, paikkansa pitävää ja pitämätöntä - on valtavasti. Jokaisen on osattava seuloa tiedon seasta se olennainen. Valintojen ja mahdollisuuksien määrä on usein valtava. Mietipä vaikka matkojen varaamista: matkakohteen valinta, lentojen tms. hankinta, hotellin valinta ja varaaminen, jne. Ennen ehkä hankit koko hela hoidon matkatoimistosta ja virkailija hoiti varaukset puolestasi.

Toki tiedon ja mahdollisuuksien paljous on positiivistakin, mutta on se monesti myös aika raskasta. Sanoisin että elämä ennen nettiä ja älypuhelimia oli todellakin helpompaa, vaikka laskut pitikin mennä maksamaan sinne pankin tiskille ym. Onko se itse itsensä palveleminen netissä joka ikisessä asiassa niin kovin paljon helpompaa?

Ihan uteliaisuudesta: kun olet lähdössä esimerkiksi matkalle, oli se sitten kotimaahan tai ulkomaille, mistä alat etsiä majoitusta? Mietitkö, mitä hotelleja on olemassa ja menet niiden sivuille? Vai onko helpompi googlettaa? Itse käytän useimmiten booking.comia ja etsin sieltä sopivat vaihtoehdot, sen jälkeen käyn tarvittaessa katsomassa hotellin omilta sivuilta hinnat ja vaihtoehdot (koiraa ei saa ottaa kaikkiin huoneisiin eikä se välttämättä käy ilmi booking.comista). Tai jos haluan vuokrata apartmentin, käytän airbnb:tä. Sieltäkin näen heti muiden matkustajien arviot kyseisestä paikasta.

Miten sinä toimit? Entä jos haluat löytää jonkin tietynlaisen ravintolan uudelta paikkakunnalta?

Olen eri kuin aiempi mutta sanoisin että älypuhelin ja tekoäly on pilannut matkustamisen tekemällä siitä liian helppoa. Booking.com, karttasovellus ja lukemattomat muut sovellukset tekevät matkalla kaiken puolestasi. Saman tien voisi itse jäädä kotiin. Osa matkan kokemista on tietynlainen vaikeus ja uudet tilanteet vieraassa maassa jonka tekoäly vie kokonaan. Esim. interreil appi matkan suunnitteluineen on ihan liian tehokas ja hyvä. Seuraavalle reilille lähden tyhmäpuhelimen kanssa.

Olen tuo aiempi kirjoittaja, ja juuri kaikkea tuollaista tarkoitin. Nykyään voi netissä "elää" sen matkan jo ennakkoon, tutkia nähtävyydet, lukea ihmisten kokemukset, katsella kuvat, valita ravintolat ja suunnitella jopa mitä aikoo tilata ruokalistalta. Kaikkeen tähän saa myöskin kulumaan huomaamattaan tosi paljon aikaa! (Ellei ole joku supertehokas joka ei juurikaan vertaile, mutta silloinhan tilanne on melkein sama kuin jos ottaisi sen valmiin pakettimatkan retkineen yms.)

Mutta jos ei ole rahaa matkustaa ikinä tai niin usein kuin haluaa, niin somen kautta ainakin minä tykkään ihastella paikkoja. Ennen oli vaan matkaesitteet ja muutama kuva niissä.

-eri

ja kyllä minusta on kiva tietää paljon siitäkin lomakohteesta,johon olen menossa ja vertailla vaikka yöpaikkojen hintoja tai tasoja. Ei huonompi juttu yhtään. Kuin että kaikki tulee yllätyksenä vasta paikan päällä. Ja sitten kiva on tietää myös muista maailman kolkista,kun kaikkiin ei ole varaa matkustaa ja nykyisin näet netistä paljon kaikesta kaikkea.

En käytä edelleenkään somea lainkaan. Ei käytä vaimonikaan, eivät vanhempani, eivät ystäväni (tai jos käyttävät, niin eivät yhteydenpidossa minun kanssani), ei veljeni. Ei kukaan. En ole mitään menettänyt.

Lapsuusmuisto 60-luvun alusta. Olin 13 ja veljen perhe oli siellä maalla käymässä. 2- vuotias lapsi sai kuumetta ja kuumekrampin.

Minut laitettiin juoksemaan talvi-iltana kuuden maissa naapuriin 1,5 kmn päähän tilaamaan taksia siihen. Tiehän oli vain rekitie. Varmaan itku kurkussa juoksin ja emäntä vielä kiusasi minua, soita vaan itse, pyydät keskukselta taksille. No onnistui se jotenkin, eka kerta puhelimen käytössä. ( Siellä syrjäkylällä vielä keskus).

Sitten tulikin jo puolessa välissä vastaan isä hevosella ja veljen perhe kyydissä. Kävelin kuitenkin kotiin koska joutuivat vielä jonkun aikaa odottamaan ennenkuin taksi ehti siihen talon pihaan.

Some on minulle täysin merkityksetön mutta ilman nettiä kaikki oli todella hankalaa kun oli yleensä mahdotonta löytää tietoa eri aiheista. Tiedonpuute vaikeutti elämääni jo 6-vuotiaana. Tietysti pitää olla kriittinen sen suhteen mitä netistä löytyy.

Vierailija kirjoitti:

se oli kyllä tyhmää,ettei ennen tiennyt kuka soittaa :) nykyisin on hyvä,ettei tarvitse vastata kaikille kaupustelijoille. Uutiset eivät tulleet reaaliajassa samalla tavalla kuin nyt. Lehdestä luettiin tai seuraavan päivän tv-uutisista kuultiin,mitä on missäkin tapahtunut. Kauempana oleville kavereille lähetettiin kirjeitä,ei soiteltu usein ja kortteja lähetettiin enemmän.

Mutta aiemmin ei ollut puhelinmyyjiä, tai niitä oli todella vähän.

Elämä oli ennen paljon aktiivisempaa. Harrastettiin monenlaisia ulkopelejä, leikkejä, urheilua. Nähtiin kavereita, kyläiltiin, luettiin, juteltiin kasvotusten, autettiin toisia, pidettiin koti ja pihamaa siistinä, retkeiltiin jne. Nyt kukaan ei koskaan enää ehdi tehdä mitään ja kyläilyynkin on varattava aika kauan etukäteen ja siitäkin ahdistuu ja koittaa perua lopulta molemmat osapuolet. Surullista.

Ennen somea:

kun mentiin vierailulle esim mummolaan tai muihin sukulaisiin, niin juteltiin mummon kanssa kuulumisia, tehtiin ja touhuttiin ulkona jotakin, korjattiin jotakin, autettiin jossakin hommassa, vietettiin ns laatuaikaa. Ihmiset oli pääosassa, ei laitteet, ei pelit, ei ostoskanavat, ei urheilukanavat.

Someaikana:

esim. viiden hengen perhe tulee kyläilemään mummolaan, kaikilla kännyt mukana, niillä pelataan, istutaan passiivisina niskat lysyssä ruutua tuijottaen, iskä makaa sohvalla ja huudattaa i-podia  kun tulee mm-hiihdot, äiti selailee omia juttujaan sohvan toisessa päässä.

Jos mummo haluaa jutella jostakin, niin pitää olla tod lujatahtoinen mummo että tuon kaiken digivoiman ylivoiman päihittäisi.  

Vierailija kirjoitti:

Oon syntynyt 1990 (ehkä ap:n silmissä jo ikäloppu 😁) ja jotenkin vaikea käsittää sitä, minkälaisessa muutosten myrskyaalloissa koko elämä on käytännössä ajelehtinut. Ja varsinkin viimeiset 10 vuotta kehitys on ollut hurjinta teknologiapuolella.

Muistan tosi hyvin vielä puhelinkopit. Kaverini harrasti puhelinkorttien keräilyä. Joulukorttien lähettäminen ja postimerkkien liimaaminen oli nykytermein mindfullnessia, ja ensimmäisiä unelma-ammattejani oli postin leimaaja 😂 Tykkäsin marjanpoiminnasta ja koulun kanssakin käytiin joka syksy poimimassa. Nykyään ei tulisi kuuloonkaan laittaa ala-asteikäisiä pyöräilemään edes yhden metrin, saatika 5 km matkaa ja harhailemaan metsiin. Vielä ala-asteella hyvin harvalla oli kännykkä, tai jos oli se ei yleensä ollut koulussa mukana. Lähinnä sillä pelattiin matopeliä ja Space Invadersia.

Elämä oli stressittömämpää, koska uutisia ei tullut käytännössä kuin tv:stä, radiosta ja paperilehdistä. Ei myöskään tarvinnut jo seiskaluokalla tietää, mitä opiskelee lukion jälkeen.

Oltiin muiden lasten kanssa aina ulkona ja leikittiin mm. kymmenen tikkua laudalla, kuka pelkää m*staa miestä ja polttopalloa. Sisällä piirrettiin tai pelattiin lautapelejä, shakkiakin. Tällaista oli vielä internet-aikana 2000-luvun alussa. Kun tuli varhaiset somet: IRC-Galleria ja ii2, yhteiskunnallinen alamäki alkoi. Koulukiusaaminen alkoi täten seurata kotiin. Poistin noista tilini, enkä saanut vieroitusoireita. Nyt en voi kuvitella enää elämää ilman Facea, Instaa ja Whatsappia, kuten eivät voi kuvitella seitsenkymppiset vanhempanikaan. Muistan, kuinka älyttömälle tuntui että jossain galtsussa olisi ollut 20-vuotiaita tai vanhempia 🤣

43-vuotias ikäihminen täällä hei. Minulla ei ole koskaan ollut tiliä facebookiin, instagramiin, twitteriin tms. (Whatsappia käytän, mutta sehän on niin kuin tekstarit, ei mikään some.) Mistä olen jäänyt paitsi?!?! 😥🤔 Jotenkin tämä elämä on rullaillut kuitenkin eteenpäin ilman noitakin. 🤔

Vierailija kirjoitti:

En käytä edelleenkään somea lainkaan. Ei käytä vaimonikaan, eivät vanhempani, eivät ystäväni (tai jos käyttävät, niin eivät yhteydenpidossa minun kanssani), ei veljeni. Ei kukaan. En ole mitään menettänyt.

Tää on some, siis käytät.

Mistä alkaa "some"? Facebookista?

Ysärillä irkattiin. Eikö se ole some? Vuosituhannen jälkeen seurusteltiin edelleen irkissä, mutta alkoi pukkaamaan erilaisia weppifoorumeita ja chatteja. Eikö ne ole somea?

Jo ennen nettiä pystyi pankin kanssa sopimaan, että allekirjoitettu laskut jätettiin yhdessä kirjekuoressa pankin seinässä olevaan luukkuun. Ei tarvinut jonottaa pankissa tuon vuoksi. Myöhemmin tulivat laskunmaksuautomaatit pankkien tuulikaappeihin. Niissä pystyi itse maksamaan laskut vaikka puolen yön jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Pääsin ensimmäisen kerran internettiin 32-vuotiaana. Se oli sellainen nettikahvila, joita oli siihen aikaan.

Joskus olen joillekin nuoremmille päälle kolmekymppisille yrittänyt sanoa, että kuvittele että pääsisit elämäsi ensimmäisen kerran nettiin nyt, tuon ikäisenä kun nyt olet. Kuinka luontevalta se sinusta tuntuisi?

Elämäni ensimmäinen kännykän hankin 27-vuotiaana, perusnokialainen.

Netti ei ollut osa nuorta aikuisuuttani. Jos opit jonkin uuden asian päälle kolmekymppisenä, niin se jää vähän niin kuin päälleliimatuksi taidoksi, olet jo liian vanha omaksumaan täysillä mitään.

Parikymppisenä tuli luettua paljon, Dostojevskit tulivat tutuiksi, ja telkkaria tuli katsottua aika paljon.

Niitä kolmea suomalaista kanavaa, siis. Karpoa, Kummelia, ja näin.

Ennen täytyi sopia tapaamiset paljon etukateen, ja niistä ei kukaan luistanut.

"Nähdään viikon päästä klo 18 siellä". Tapaamista ei voinut siirtää, joten kaikkea muuta siirrettiin, jos oli tarvis.

M52

"Pääsit" internettiin ensimmäistä kertaa internet -kahvilassa 20 vuotta sitten, eli 2003? Tuliko sinulle ajoitusvirhe? Olen samaa ikäluokkaa, ja meidän piti käyttää internettiä johonkin opintotyöhön koulussa jo vuonna 1996. Kun  -99 hankin internet -yhteyden kotiin, sellainen oli jo enemmistöllä samaa ikäluokkaa olevista ystävistäni.

Vierailija kirjoitti:

Hätätilanteessa juoksitteko sinne puhelinkoppiin soittamaan apua? Maaseudulla piti varmaan juosta lähimpään naapuriin ja toivoa, että joku on kotona. Nykyään se tuntuu turvattomalle, mutta ei ennen varmaan ajateltu niin kun muusta ei ollut tietoa?

Ap

No ei juostu kun kotona oli puhelin.

Vierailija kirjoitti:

Oli ihanaa elää omat nuoruusvuodet ilman somea. Silloin biletettiin ystävien kanssa ja pidettiin hauskaa ilman jatkuvaa poseerausta ja somen päivitystä. Puhuttiin toisillemme paljon enemmän kun kaikki ei olleet koko ajan kiinni puhelimessa. Ulkonäkö ja muita paineita oli paljon vähemmän kuin nykyään, kun ei tarvinnut olla koko ajan vertailemassa itseä muiden kiiltokuvaelämään. Itselle some ei ole antanut yhtään mitään, enemmän tuntuu olevan negatiivisia seurauksia.

Nykynuoret vaan pönöttää ja ottaa selfieitä. Juhannuksena katselin kun kaksi tyttöä (kylmässä) vääntelehtivät vähissä vaatteissa, takki/pusero kyynärvarsissa ilmeisesti trendikkäästi roikkumassa, suu törröllään eri asentoja ja ottivat selfieitä. Juhannuksena, rannalla. Kyllä meillä oli todellakin parempi meno 90-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääsin ensimmäisen kerran internettiin 32-vuotiaana. Se oli sellainen nettikahvila, joita oli siihen aikaan.

Joskus olen joillekin nuoremmille päälle kolmekymppisille yrittänyt sanoa, että kuvittele että pääsisit elämäsi ensimmäisen kerran nettiin nyt, tuon ikäisenä kun nyt olet. Kuinka luontevalta se sinusta tuntuisi?

Elämäni ensimmäinen kännykän hankin 27-vuotiaana, perusnokialainen.

Netti ei ollut osa nuorta aikuisuuttani. Jos opit jonkin uuden asian päälle kolmekymppisenä, niin se jää vähän niin kuin päälleliimatuksi taidoksi, olet jo liian vanha omaksumaan täysillä mitään.

Parikymppisenä tuli luettua paljon, Dostojevskit tulivat tutuiksi, ja telkkaria tuli katsottua aika paljon.

Niitä kolmea suomalaista kanavaa, siis. Karpoa, Kummelia, ja näin.

Ennen täytyi sopia tapaamiset paljon etukateen, ja niistä ei kukaan luistanut.

"Nähdään viikon päästä klo 18 siellä". Tapaamista ei voinut siirtää, joten kaikkea muuta siirrettiin, jos oli tarvis.

M52

"Pääsit" internettiin ensimmäistä kertaa internet -kahvilassa 20 vuotta sitten, eli 2003? Tuliko sinulle ajoitusvirhe? Olen samaa ikäluokkaa, ja meidän piti käyttää internettiä johonkin opintotyöhön koulussa jo vuonna 1996. Kun  -99 hankin internet -yhteyden kotiin, sellainen oli jo enemmistöllä samaa ikäluokkaa olevista ystävistäni.

Ei tullut ajoitusvirhettä, miten niin? Olin työtön, nettikahvila oli ainoa mahdollisuus päästä nettiin.

No ei me ihan samaa ikäluokkaa olla, kun mulla oli jo lukiokin käytynä 1990.

Vierailija kirjoitti:

Ennen somea:

kun mentiin vierailulle esim mummolaan tai muihin sukulaisiin, niin juteltiin mummon kanssa kuulumisia, tehtiin ja touhuttiin ulkona jotakin, korjattiin jotakin, autettiin jossakin hommassa, vietettiin ns laatuaikaa. Ihmiset oli pääosassa, ei laitteet, ei pelit, ei ostoskanavat, ei urheilukanavat.

Someaikana:

esim. viiden hengen perhe tulee kyläilemään mummolaan, kaikilla kännyt mukana, niillä pelataan, istutaan passiivisina niskat lysyssä ruutua tuijottaen, iskä makaa sohvalla ja huudattaa i-podia  kun tulee mm-hiihdot, äiti selailee omia juttujaan sohvan toisessa päässä.

Jos mummo haluaa jutella jostakin, niin pitää olla tod lujatahtoinen mummo että tuon kaiken digivoiman ylivoiman päihittäisi.  

No meillä on edelleen käytöstavat vaikka olisi älypuhelimet, eli mummon luona puhelimet on taskussa ja kiltisti katsotaan onnenpyörää tai mitä

sieltä aina auki olevasta telkkarista nyt sattuukin tulemaan.

Voi pojat, nuo ajat ennen ankkahuulia, hanurikuvia ja of voimaantumisia oli kuin paratiisi.

Wintoos ysivitosella pääsi nettiin Netscapella selaamaan html:ää ilman mainoksia, kunhan ensin kuunteli iäisyyden "prrikrraaaaahkswiiik"-ääniä modeemista. Ei puhettakaan että olisit voinut mitään virallisia asioita hoitaa kotoa netin ääreltä, "ei käy ei, pitää tulla tänne virastolle!" Sittenpä hyppäät bussiin papereines ja toivot että ehdit paikalle ennen neljää. Sitä ei ole ikävä.

t:40v ikäihminen