IS: Lasten urheilun hinnat räjähtivät taivaisiin Suomessa: Alkaa olla rikkaiden yksinoikeus
https://www.is.fi/urheilu/art-2000009440355.html
Juniorikilpajääkiekkoilijan vuosikustannukset voi olla 9000 euroa vuodessa, jos ei ole vanhemmilla varaa maksaa, niin mukula pelaa sitten vaan jotain höntsäkiekkoa tai jollain halvemmalla harrastustasolla. Ei urheilulla mitään oikeaa merkitystä ole, joten se on korkeintaan joku pieni henkilökohtainen vaikeus.
Kommentit (589)
Vierailija kirjoitti:
Jokainen valitsee itse harrastuksensa. Meillä hiihdetään ja lenkkeillään ihan oma-aloitteisesti. Ei ole kallista, kun samoilla suksilla voi hiihtää useamman talven. Jalkapalloa voi pelata pihassa ja urheilukentällä juosta ja hypätä pituutta. Siellä se kenttä seisoo tyhjänpanttina 90% kesäajasta, vaikka olisi niin hienot puitteet monelle harrastajalle. Uimaan pääsee vielä suoraan treenien päälle.
Ihan mielenkiinnosta, montako kertaa lapsenne liikkuvat viikossa tuolla tavalla itsenäisesti? Itsestäni tuntuu, että omia lapsia olisi ainakin erittäin työlästä saada liikkumaan itsenäisesti riittävän säännöllisesti.
Ja en nyt tarkoita sitä heinäkuun lämpimintä viikkoa, kun koko Suomi on uimarannalla tai parhaimpia kevättalven hiihtokelejä, vaan niitä syys-huhtikuun synkkiä räntäkelejä, kun ei todellakaan itseäänkään huvittaisi mennä sinne lenkille, mutta raahaudun kuitenkin. Jos liikkuminen on vain hyvien säiden varassa, sitä ei todellakaan tule tarpeeksi eikä varsinkaan riittävän säännöllisesti.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän montaa lajia voi harrastaa ihan ilman rahaakin. Siitä vaan hiihtämään ja luistelemaan. Kesällä voi uida. Palloa voi potkia jollain kentällä.
Miksi sen harrastamisen pitäisi olla liitettynä johonkin maksuihin tai kuulua johonkin tms.?
Totta, minäkin ihmettelen näitä rahanreikiä. Useimmat ovat kyllä markkinavoimien luomia.
Yhdellä kaverilla, on juoksulenkkarit, kävelylenkkarit, pyöröilylenkkarit ja joka homm aan pitää olla omanlaiset housut, paidat ym rekvisiitta.
Olen harrastanut aina juoksua, pyöräilyä, uintia ja hiihtoa, mutta ihan perus kamppeilla.
Nuorena olin lupaava pikajuoksija, mutta ei ollut varaa piikkareihin. Juoksin paljain jaloin parempia aikoja kuin huippukengillä varustetut kilpakumppanit.
Hitokseen sitten rakastuin ja juoksin vain miehen perässä🤓
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni vähättelee tätä ongelmaa, mutta kyllähän nuo kulut alkaa oikeasti karata käsistä, jos niihin on varaa vain hyvätuloisilla. Kyllä aiemmin jääkiekkoakin harrasti ihan tavallisten keskiluokkaisten ja duunariperheiden lapset. Kohta ei enää harrasta. Ja kannattaa miettiä, mitä se tekee suomalaiselle kilpaurheilulle, että kilpaileva aines päätyy sinne rahalla eikä taidoilla.
Tämä. Olemme keskiluokkainen perhe ja kolme lasta luistelemassa. Alunperin meillä oli varaa nykyisillä palkoilla maksaa harrastus kaikille 17v asti. Tarkistin tämän ennen kuin lapset pääsivät kilparyhmiin.
Sitten koronan myötä tuleekin hups 30% lisää maksuihin yhtenä kautena ja seuraavana sitten sodan takia taas lisää. Samaan aikaan kun maksut nousee, maksajia on vähemmän eli taas nousee maksut luoja ties miten paljon. Ja kun tuo 30% ei ole edes kymppejä, vaan se on satasia per lapsi vuodessa.
Ja eniten tosiaan harmittaa, että sieltä harrastuksesta alkaa tippua taitavia lapsia, joiden vanhemmat eivät vain pysty maksamaan. Ja kyllä meilläkin on kohta tilanne se, että harrastus menee jokaisella vaihtoon vaikka kuinka onkin heistä kivaa. Emme pysty maksamaan enää tässä maailman tilanteessa kovin paljoa enempää.
Sieltä tippuu myös niitä, jotka voisivat maksaa, mutta eivät pidä sitä enää mitenkään järkevänä touhuna. Esim oman lapsen kanssa käytiin keskustelu, että kulut on nyt nämä, ja käytiin läpi vaihtoehtoja mihin sen saman rahan voisi käyttää. Kun ryhmästä lähtee kymmenenkin harrastajaa niin kulut nousee ihan kohtuuttomiksi. Lopulta ryhmä loppuu kokonaan, kuten tässäkin tapauksessa.
Miksiköhän jostain Brasilian faveloista ja Afrikasta tulee niin hyviä jalkapalloilijoita, juoksijoita jne.... ovatkohan vanhemmat kustantaneet harrastukset?
Meillä ei ole lapsilla mitään harrastuksia, koska toinen työtön ja toinen töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäinen mies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi halusi ekalla aloittaa jalkapallon, 750€ oli maksu kevät puolelta, erikseen kesä ja syyskausi. Siihen varusteet yms ni tuli kyllä kalliiksi.
Itse muistan tehneeni lapsena kotitöitä ja sain palkinnoksi jalkapallon. Nappulakenkiä saa myös halvalla ja muita varusteita ei juuri tarvitse, jos pelaa kaverien kanssa eikä jossakin seurassa. Sukat, shortsit ja t-paita tms. riittävät pitkälle. Futista voi siis pelata ilman mainitsemiasi maksuja.
Totta mutta tarkoittaa samalla sitä ettei köyhan perheen lapsesta voi koskaan tulla mitään esimerkiksi jalkapallossa oli miten lahjakas tahansa.
Finnish Multicultural Sports Federation toimii mo nikul tuurisen liikunnan ja urheilun valtakunnallisena kattojärjestönä Suomessa edistäen yhdenvertaisuutta. Fimulla on 64 jäsenseuraa, jotka toimivat laajasti eri liikuntalajien parissa. Fimu valvoo liikunta- ja urheilutoimintaa järjestävien ma ahanmu uttajayhdistysten yhteisiä etuja liikuntasektorilla ja nostaa mo nikult tuurisen liikunnan asioita yhteiskunnalliseen keskusteluun esimerkiksi kampanjoiden, projektien ja verkostojen avulla.
Miksi alapeukut? Monessa kaupungissa seurat/kunnat ovat tarjonneet tietyille nuorille ilmaiseksi esim. jalkapallon harrastamsien. Mm. Ilves on toiminut näin.
Veikkaan, että alapeukuttajille lasten harrastukset ovat statuskysymys. Jos seuraan pääsee vähävaraisia ja vielä toisen värisiäkin lapsia, tulee kovasti maksaville vanhemmille paha mieli.
Ei ole kyse statuksesta vaan siitä mikä on reilua ja mikä ei. Ei paljon innosta kouluttautumaan ja tekemään vaativaa asiantuntijatyötä, jos täytyy maksaa tuhansia euroja kuussa lasten harrastuksista samalla kun elättien lapset pääsee samoihin harrastuksiin ilmaiseksi.
Miten se on sinulta pois että joku muu tekee samaa kuin sinä?
Otetaan esimerkki, sinä maksat lasten harrastuksista viisi tonnia vuodessa, ja Antti Herlin päättää että haluaa tukea sadan vähävaraisen nuoren harrastuksia 500 tonnilla vuodessa, eli samalla summalla per nuppi.Miten se on sinulta tai lapseltasi pois että nämäkin nuoret saavat harrastaa vaikkei heillä ole varakkaita vanhempia? En kerta kaikkiaan ymmärrä tätä "köyhyyskateutta".
Mene itse elämään työttömäksi ja hae tukia jos se on mielestäsi niin hohdokasta. Voin taata että jo harkinnanvaraisen saaminen johonkin uimahallin lippuun on taistelun takana ja valtaosa kunnista ei myönnä sitäkään.
Jos Herlinit päättävät tukea nuorten harrastamista vaika jonkin rahaston kautta, se ei ole minulta mitenkään pois. Jos taas sitä tuetaan joko verovaroista tai seuran budjetista, niin se on minulta pois.
Jos samassa joukkueessa eri lapsilla on eri harrastusmaksut, se ei tarkoita vain, että vähävaraisilla se maksu on pienempi vaan siitä seuraa automaattisesti se, että keskituloisilla se maksu on korkeampi kuin se muuten olisi. Ei se, että molemmat vanhemmat tienaavat vaikka 3000 €/kk brutto tarkoita, että heillä olisi loputtomasti rahaa aivan kaikkeen, vaikka he eivät silloin saakaan mitään tukia.
Mulla on tulot noin 3000 euroa bruttona, samoin miehelläni. Meille on kristallinkirkasta, että perheemme kolmella lapsella ei ole varaa harrastaa jääkiekkoa, ratsastusta tai kartingia.
Sen sijaan meillä on varaa esimerkiksi musiikkiopistoon, suunnistukseen, kamppailulajeihin, patikointiin ja koodaukseen.
Ei keskituloisiltakaan ole maalaisjärkeä kielletty.
Vedin alakoululaisten säbäkerhoa, eka-tokaluokkalaiset.
Kerta viikkoon.
Koulun sali, ilmainen.
Maksu 50e syksy ja 50e kevät tai 90e koko vuosi kerralma. Niillä rahoilla hommattiin kääntöliivit ja mv-kamat.
Tulijoita olisi ollut enemmän kuin mitä pystyttiin ottamaan.
Mutta osalle vanhemmista ei näyttänyt kelpaavan koulun sali. Olisi pitänyt olla laidat (90e tunti löytyisi) ja vähintään kaksi, mieluummin kolme kertaa viikossa. Sitten olisi pitänyt mennä sarjaan ja alkaa reissaamaan.
Lopetin kerhon vetämisen kahden vuoden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen valitsee itse harrastuksensa. Meillä hiihdetään ja lenkkeillään ihan oma-aloitteisesti. Ei ole kallista, kun samoilla suksilla voi hiihtää useamman talven. Jalkapalloa voi pelata pihassa ja urheilukentällä juosta ja hypätä pituutta. Siellä se kenttä seisoo tyhjänpanttina 90% kesäajasta, vaikka olisi niin hienot puitteet monelle harrastajalle. Uimaan pääsee vielä suoraan treenien päälle.
Ihan mielenkiinnosta, montako kertaa lapsenne liikkuvat viikossa tuolla tavalla itsenäisesti? Itsestäni tuntuu, että omia lapsia olisi ainakin erittäin työlästä saada liikkumaan itsenäisesti riittävän säännöllisesti.
Ja en nyt tarkoita sitä heinäkuun lämpimintä viikkoa, kun koko Suomi on uimarannalla tai parhaimpia kevättalven hiihtokelejä, vaan niitä syys-huhtikuun synkkiä räntäkelejä, kun ei todellakaan itseäänkään huvittaisi mennä sinne lenkille, mutta raahaudun kuitenkin. Jos liikkuminen on vain hyvien säiden varassa, sitä ei todellakaan tule tarpeeksi eikä varsinkaan riittävän säännöllisesti.
On tämä myös kasvatuskysymys. Positiivisen kautta jos onnistuu, niin hyvä, mutta toisaalta voi myös lähteä siitä, että ruutuaika jne. omat kivat jutut pitää ansaita mm. hoitamalla koulut hyvin, tekemällä kotiaskareita ja liikkumalla. Jos sen sijaan lapsi saa vaihtoehdoiksi joko lähteä lenkille / pelikentälle tai jäädä kotiin pelaamaan pleikkaa, niin moni jää pelaamaan pleikkaa tai muuten johonkin laitteeseen / ruutuun kiinni. Vanhempi on kuitenkin kuskin paikalla, tai ainakin pitäisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän jostain Brasilian faveloista ja Afrikasta tulee niin hyviä jalkapalloilijoita, juoksijoita jne.... ovatkohan vanhemmat kustantaneet harrastukset?
Niin kauan kuin jossain päin maailmaa urheilu on ainoa vaihtoehto päästä pois kurjuudesta ja parempaan elämään käsiksi, niin sellaisista olosuhteista ponnistavilla on ihan eri luokan motiivit kehittyä hyväksi.
Joka puolella maailmaa rikkaat kustantaa lastensa harrastukset.
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän jostain Brasilian faveloista ja Afrikasta tulee niin hyviä jalkapalloilijoita, juoksijoita jne.... ovatkohan vanhemmat kustantaneet harrastukset?
Vaikka esimerkkisi tuntuvat kaukaisilta, niin tuossa on erinomainen pointti: he ovat valinneet sellaiset lajit, joita pystyy harrastamaan, vaikkei olisi ns. pennin jeniä. Samoin voivat valita suomalaisetkin lapset, maksuttomia harrastuksia.
Minusta kouluilla toimivat lapsille ilmaiset WAU kerhot ovat olleet tosi hyvä ajatus. Toki vaatii sen että lapsi itse innostuu asiasta, tai varmasti useimmiten että vanhemmat aktivoituvat sen verran että patistavat lapsensa mukaan toimintaan kun wilmaan tulee tiedote. Nuo kerhot ovat ilmaisia kaikille, mikä ehkä ei tunnu reilulta, mutta on itseasiassa hyvä etteivät ne leimaudu köyhien harrastukseksi, ja että mukana on porukkaa eri yhteiskuntaluokista. Ongelmana ehkä juurikin vain se että ne joilla on eniten ongelmia elämässä eivät ehkä aktiivisimmin ilmaiseenkaan harrastukseen hakeudu, toivottavasti tällaisia oppilaita pystytään vaikka koulun toimesta kannustamaan mukaan. Oma lapsemme (keskiluokkainen) oli mukana ja tykkäsi, tulla saivat lapset itse suunnitella mitä liikuntalajeihin harrastetaan kerhossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen valitsee itse harrastuksensa. Meillä hiihdetään ja lenkkeillään ihan oma-aloitteisesti. Ei ole kallista, kun samoilla suksilla voi hiihtää useamman talven. Jalkapalloa voi pelata pihassa ja urheilukentällä juosta ja hypätä pituutta. Siellä se kenttä seisoo tyhjänpanttina 90% kesäajasta, vaikka olisi niin hienot puitteet monelle harrastajalle. Uimaan pääsee vielä suoraan treenien päälle.
Ihan mielenkiinnosta, montako kertaa lapsenne liikkuvat viikossa tuolla tavalla itsenäisesti? Itsestäni tuntuu, että omia lapsia olisi ainakin erittäin työlästä saada liikkumaan itsenäisesti riittävän säännöllisesti.
Ja en nyt tarkoita sitä heinäkuun lämpimintä viikkoa, kun koko Suomi on uimarannalla tai parhaimpia kevättalven hiihtokelejä, vaan niitä syys-huhtikuun synkkiä räntäkelejä, kun ei todellakaan itseäänkään huvittaisi mennä sinne lenkille, mutta raahaudun kuitenkin. Jos liikkuminen on vain hyvien säiden varassa, sitä ei todellakaan tule tarpeeksi eikä varsinkaan riittävän säännöllisesti.
On tämä myös kasvatuskysymys. Positiivisen kautta jos onnistuu, niin hyvä, mutta toisaalta voi myös lähteä siitä, että ruutuaika jne. omat kivat jutut pitää ansaita mm. hoitamalla koulut hyvin, tekemällä kotiaskareita ja liikkumalla. Jos sen sijaan lapsi saa vaihtoehdoiksi joko lähteä lenkille / pelikentälle tai jäädä kotiin pelaamaan pleikkaa, niin moni jää pelaamaan pleikkaa tai muuten johonkin laitteeseen / ruutuun kiinni. Vanhempi on kuitenkin kuskin paikalla, tai ainakin pitäisi olla.
Ja tuolla tyylillä oppii, että liikunta on inhottavaa pakollinen paha, joka lopetetaan heti kun vanhemmat ei voi pakottaa lenkille. Liikunnan pitää olla kivaa, jotta oppii liikkumaan. Siksi tuollainen pakottaminen ei vain toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän jostain Brasilian faveloista ja Afrikasta tulee niin hyviä jalkapalloilijoita, juoksijoita jne.... ovatkohan vanhemmat kustantaneet harrastukset?
Niin kauan kuin jossain päin maailmaa urheilu on ainoa vaihtoehto päästä pois kurjuudesta ja parempaan elämään käsiksi, niin sellaisista olosuhteista ponnistavilla on ihan eri luokan motiivit kehittyä hyväksi.
Joka puolella maailmaa rikkaat kustantaa lastensa harrastukset.
Ja jos ei ole rikas eikä rutiköyhä vaan jotakin siltä väliltä, niin samoin voi mitoittaa perheen harrastukset sen mukaan, mihin on varaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän jostain Brasilian faveloista ja Afrikasta tulee niin hyviä jalkapalloilijoita, juoksijoita jne.... ovatkohan vanhemmat kustantaneet harrastukset?
Niin kauan kuin jossain päin maailmaa urheilu on ainoa vaihtoehto päästä pois kurjuudesta ja parempaan elämään käsiksi, niin sellaisista olosuhteista ponnistavilla on ihan eri luokan motiivit kehittyä hyväksi.
Joka puolella maailmaa rikkaat kustantaa lastensa harrastukset.
Suomessa ei kyllä tule maailmanluokan juoksijaksi vain juoksemalla. Kas kun kilpaileminen edellyttää melkein joka lajissa sitä, että kuulut johonkin seuraan. Et siis saa kilpailla, jos et ole seuran jäsen. Eli et pääse näyttämään potentiaaliasi missään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen valitsee itse harrastuksensa. Meillä hiihdetään ja lenkkeillään ihan oma-aloitteisesti. Ei ole kallista, kun samoilla suksilla voi hiihtää useamman talven. Jalkapalloa voi pelata pihassa ja urheilukentällä juosta ja hypätä pituutta. Siellä se kenttä seisoo tyhjänpanttina 90% kesäajasta, vaikka olisi niin hienot puitteet monelle harrastajalle. Uimaan pääsee vielä suoraan treenien päälle.
Ihan mielenkiinnosta, montako kertaa lapsenne liikkuvat viikossa tuolla tavalla itsenäisesti? Itsestäni tuntuu, että omia lapsia olisi ainakin erittäin työlästä saada liikkumaan itsenäisesti riittävän säännöllisesti.
Ja en nyt tarkoita sitä heinäkuun lämpimintä viikkoa, kun koko Suomi on uimarannalla tai parhaimpia kevättalven hiihtokelejä, vaan niitä syys-huhtikuun synkkiä räntäkelejä, kun ei todellakaan itseäänkään huvittaisi mennä sinne lenkille, mutta raahaudun kuitenkin. Jos liikkuminen on vain hyvien säiden varassa, sitä ei todellakaan tule tarpeeksi eikä varsinkaan riittävän säännöllisesti.
On tämä myös kasvatuskysymys. Positiivisen kautta jos onnistuu, niin hyvä, mutta toisaalta voi myös lähteä siitä, että ruutuaika jne. omat kivat jutut pitää ansaita mm. hoitamalla koulut hyvin, tekemällä kotiaskareita ja liikkumalla. Jos sen sijaan lapsi saa vaihtoehdoiksi joko lähteä lenkille / pelikentälle tai jäädä kotiin pelaamaan pleikkaa, niin moni jää pelaamaan pleikkaa tai muuten johonkin laitteeseen / ruutuun kiinni. Vanhempi on kuitenkin kuskin paikalla, tai ainakin pitäisi olla.
Ja tuolla tyylillä oppii, että liikunta on inhottavaa pakollinen paha, joka lopetetaan heti kun vanhemmat ei voi pakottaa lenkille. Liikunnan pitää olla kivaa, jotta oppii liikkumaan. Siksi tuollainen pakottaminen ei vain toimi.
Kasvatus käsittää paljon muutakin kuin tuon. Kyseessä on epäonnistuminen, jos nuori ei itsekin oppinut pitämään liikunnallisesta elämäntavasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen valitsee itse harrastuksensa. Meillä hiihdetään ja lenkkeillään ihan oma-aloitteisesti. Ei ole kallista, kun samoilla suksilla voi hiihtää useamman talven. Jalkapalloa voi pelata pihassa ja urheilukentällä juosta ja hypätä pituutta. Siellä se kenttä seisoo tyhjänpanttina 90% kesäajasta, vaikka olisi niin hienot puitteet monelle harrastajalle. Uimaan pääsee vielä suoraan treenien päälle.
Ihan mielenkiinnosta, montako kertaa lapsenne liikkuvat viikossa tuolla tavalla itsenäisesti? Itsestäni tuntuu, että omia lapsia olisi ainakin erittäin työlästä saada liikkumaan itsenäisesti riittävän säännöllisesti.
Ja en nyt tarkoita sitä heinäkuun lämpimintä viikkoa, kun koko Suomi on uimarannalla tai parhaimpia kevättalven hiihtokelejä, vaan niitä syys-huhtikuun synkkiä räntäkelejä, kun ei todellakaan itseäänkään huvittaisi mennä sinne lenkille, mutta raahaudun kuitenkin. Jos liikkuminen on vain hyvien säiden varassa, sitä ei todellakaan tule tarpeeksi eikä varsinkaan riittävän säännöllisesti.
En ole tuo, jolle kysymys esitettiin. Mutta itse olen kyllä raahannut lapsiani kiitettävästi ulos ia ulkoilemaan. Viitseliäisyyttähän se tietysti vaatii.
Mutta muistan nähneeni ihan oikean tutkimuksen, jonka mukaan vanhemmilta omaksuttu arkiliikunnan ja kuntoilun elämäntapa kantaa aikuisiässä liikunnallisen elämäntapana pitemmälle kuin tausta urheiluseurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen valitsee itse harrastuksensa. Meillä hiihdetään ja lenkkeillään ihan oma-aloitteisesti. Ei ole kallista, kun samoilla suksilla voi hiihtää useamman talven. Jalkapalloa voi pelata pihassa ja urheilukentällä juosta ja hypätä pituutta. Siellä se kenttä seisoo tyhjänpanttina 90% kesäajasta, vaikka olisi niin hienot puitteet monelle harrastajalle. Uimaan pääsee vielä suoraan treenien päälle.
Ihan mielenkiinnosta, montako kertaa lapsenne liikkuvat viikossa tuolla tavalla itsenäisesti? Itsestäni tuntuu, että omia lapsia olisi ainakin erittäin työlästä saada liikkumaan itsenäisesti riittävän säännöllisesti.
Ja en nyt tarkoita sitä heinäkuun lämpimintä viikkoa, kun koko Suomi on uimarannalla tai parhaimpia kevättalven hiihtokelejä, vaan niitä syys-huhtikuun synkkiä räntäkelejä, kun ei todellakaan itseäänkään huvittaisi mennä sinne lenkille, mutta raahaudun kuitenkin. Jos liikkuminen on vain hyvien säiden varassa, sitä ei todellakaan tule tarpeeksi eikä varsinkaan riittävän säännöllisesti.
En ole tuo, jolle kysymys esitettiin. Mutta itse olen kyllä raahannut lapsiani kiitettävästi ulos ia ulkoilemaan. Viitseliäisyyttähän se tietysti vaatii.
Mutta muistan nähneeni ihan oikean tutkimuksen, jonka mukaan vanhemmilta omaksuttu arkiliikunnan ja kuntoilun elämäntapa kantaa aikuisiässä liikunnallisen elämäntapana pitemmälle kuin tausta urheiluseurassa.
Monellakohan urheiluseurassa liikkuvalla lapsella on täysin sohvaperunat vanhemmat? Meidän lasten harrastuksissa vanhemmatkin tykkää liikkua ja kaikki liikkuvat myös lajin ulkopuolella.
Vierailija kirjoitti:
Ainahan se on ollut siis jos puhutaan tietyistä lajeista. Olisihan se hullua jos sossu maksaisi tukielättien lasten alppihiihdot, golfit, ratsastukset, mikroautoilut ja tennikset kun keskituloisellakaan ole sellaisiin aina varaa.
Olisko idea että jos on lahjakas niin pitäisi saada mahdollisuus harjoitteluun. Ongelma on vaan että eihän sitä lahjakkuutta tunnisteta ennen kuin jo harjoittelee, eli ei voida kohdistaa pikkulapsesta asti vain niihin potentiaalisiin menestyjiin. Muut voikin ihan hyvin pelata siellä höntsäsarjassa halvemmalla.
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän jostain Brasilian faveloista ja Afrikasta tulee niin hyviä jalkapalloilijoita, juoksijoita jne.... ovatkohan vanhemmat kustantaneet harrastukset?
Täysin totta mutta köyhiltä on moni laji siellä täysin pois suljettu myöskin. Ei niistä slummien kasvateista uusia sennoja tule.
Meidän kaupungissa sossu kustantaa vain 250€ vuodessa yhden lapsen/nuoren harrastusta. Ei riitä edes yhden kevätkauden harrastusmaksuun, mutta on toki apu näin työttömälle
Harrastustiimin vanhemmat tekevät varainkeruuta että saadaan lisää varoja ja kausimaksuja ei tarvisi korottaa. Firmojen sponsorointi on myös apuna nuorten urheiluharrastuksissa.
Hope ry, Payback, Pelastakaa lapset, kirkon diakonia mm. tukevat lasten harrastuksia kannattaa olla yhteydessä.