IS: Lasten urheilun hinnat räjähtivät taivaisiin Suomessa: Alkaa olla rikkaiden yksinoikeus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheen kokemus: sekä tyttö että poika pelasivat jalkapalloa  vielä samassa ikäluokassa. Poikien joukkueessa ostettiin vaatteita pakollisina vähemmän. Tytöillä kaikki mahdollinen piti olla samanlaista. Väkisin tuli vaikutelma että kaikki äidit eivät pitäneet jalkapalloa riittävän naisellisena lajina tyttärilleen ja siksi asiaa piti korjata ostosten kautta. 

Oliko tämä seuran määräys vai vanhempien oma päätös?

Joukkueen tietysti. Enemmistö mammoista jyräsi päätöksissä. Luulin että kävi viestissä selväksi mutta ei näköjään. Pojat ostivat ne mitä oli pakko ja tytöillä oli oltava hiuspannatkin samanlaisia. Haluttiin söpöstellä eikä harrastuksella merkitystä. Poikien joukkue keskittyi pelaamiseen. 

Tarkennus vielä: seuran puolelta tuli lista mitä ostettava pakollisena ja sieltä samanlainen tytöille ja pojille. Kaikki muu oli vanhempien ylimääräistä. Poikien joukkueessa oli isät mukana ja tyttöjen äidit pääsääntöisesti tekemässä päätöksiä. 

eli on jotenkin yhteiskunnan syytä että joku seuran yksittäinen joukkue ja siinä vaikuttavat naiset tekevät yksilön elämästä vaikeaa.

Eikö naisilla ole mitään vastuuta omasta tekemisestään enää?

Me huomattiin aikoinaan, että paikallisessa urheiluliikkeen outletissa oli sitä ihan samaa sarjaa edellisen vuoden mallia, -70%. Värit ihan samat mutta joku neppari eri paikassa tms. Ostettiin seuralta ne pakolliset brodeeratut takit yms, mutta käytiin porukalla ostamassa siihen settiin täydennykset tuolta. Sinä vuonna oli hyvin varusteltu joukkue!

Jalkapallomutsit haluavat tytöilleen somat hiuslenksut ettei tyttöjä luultaisi lesboiksi. Sehän tuossa taustalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheen kokemus: sekä tyttö että poika pelasivat jalkapalloa  vielä samassa ikäluokassa. Poikien joukkueessa ostettiin vaatteita pakollisina vähemmän. Tytöillä kaikki mahdollinen piti olla samanlaista. Väkisin tuli vaikutelma että kaikki äidit eivät pitäneet jalkapalloa riittävän naisellisena lajina tyttärilleen ja siksi asiaa piti korjata ostosten kautta. 

Oliko tämä seuran määräys vai vanhempien oma päätös?

Joukkueen tietysti. Enemmistö mammoista jyräsi päätöksissä. Luulin että kävi viestissä selväksi mutta ei näköjään. Pojat ostivat ne mitä oli pakko ja tytöillä oli oltava hiuspannatkin samanlaisia. Haluttiin söpöstellä eikä harrastuksella merkitystä. Poikien joukkue keskittyi pelaamiseen. 

Eli se oli teidän oman yksittäisen joukkueen päätös eikä seuran. Niin oletinkin. Jos enemmistä antaa jonkun äänekkään mamman jyrätä päätöksissä, niin se on vain oma vika. Jos päätöksissä ei päästä yksimielisyyteen, niin aina voi sanoa, että äänestetään asiasta. 

Enemmistö mammoista oli niitä shoppailijoita eikä vain yksittäinen äänekäs. Sehän siinä oli ongelma. Kirjoitin senkin tuossa edellä. Luetun ymmärtäminen? 

No joukkueissa mennään enemmistön mukaan. Anteeksi, että luin viestisi väärin. Sinä olitkin se äänekäs mamma, joka ei kunnioita enemmistön linjausta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset voi leikkiä pihalla ja harrastaa. Se on ilmaistakin.

Pienet lapset voivat leikkiä pihalla, mutta yhtään isommat eivät sitä tee. He voisivat toki höntsäpelailla koulujen kentillä tms., mutta käytännön ongelma on, että sitä ei vaan enää tapahdu. Kulttuuri on muuttunut sillä alueella huomattavasti, koska vapaa-aikaan on tullut muitakin mahdollisuuksia. Ruutuajan rajoittaminen voi toimia pienillä lapsilla, mutta aika vaikea sitä on lähteä teinien ruutuaikoja rajoittamaan, jos heidän koko sosiaalinen elämänsä pyörii sen ympärillä. Pahimmassa tapauksessa siinä syrjäyttää lapsensa hänen viimeisistäkin sosiaalisista kontakteistaan. 

Niinpä. Ihmeen aloitekyvyttömiksi ja passiivisiksi ovat lapset ja nuoret menneet, vaikka peliporukan kerääminen olisi viestin lähetyksien päässä. 90-luvulla jouduttiin soittelemaan kotiin tai käymään kotoa hakemassa kavereita pelaamaan. Silti sinne vain päästiin, vaikka oli videopelitkin jo silloin keksitty. Jotenkin niitä ei vain jaksanut koko päivää pelata sisällä istuen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset voi leikkiä pihalla ja harrastaa. Se on ilmaistakin.

Pienet lapset voivat leikkiä pihalla, mutta yhtään isommat eivät sitä tee. He voisivat toki höntsäpelailla koulujen kentillä tms., mutta käytännön ongelma on, että sitä ei vaan enää tapahdu. Kulttuuri on muuttunut sillä alueella huomattavasti, koska vapaa-aikaan on tullut muitakin mahdollisuuksia. Ruutuajan rajoittaminen voi toimia pienillä lapsilla, mutta aika vaikea sitä on lähteä teinien ruutuaikoja rajoittamaan, jos heidän koko sosiaalinen elämänsä pyörii sen ympärillä. Pahimmassa tapauksessa siinä syrjäyttää lapsensa hänen viimeisistäkin sosiaalisista kontakteistaan. 

Niinpä. Ihmeen aloitekyvyttömiksi ja passiivisiksi ovat lapset ja nuoret menneet, vaikka peliporukan kerääminen olisi viestin lähetyksien päässä. 90-luvulla jouduttiin soittelemaan kotiin tai käymään kotoa hakemassa kavereita pelaamaan. Silti sinne vain päästiin, vaikka oli videopelitkin jo silloin keksitty. Jotenkin niitä ei vain jaksanut koko päivää pelata sisällä istuen. 

Piilaaksossa suunnitellaan kaikkea it-uutta, mutta omille lapsilleen eivät kännyköitä jaa. 90-luvulla oli jo puhelimet ja lapset sopivat koulun loputtua kuinka mennään kentälläe milloin mitäkin pelaamaan. Nyt huomaan kun ala-asteen koulu loppuu, jokainen lapsi kävelee kännykkä naamallaan, pitää ihan väistellä ettei miitinki keskeydy.

Ovat luultavasti illat ja kaikki vapaa-ajat  kännyköiden kanssa, joka on sääli.  Eikään ihme että kaikki taidot ja oppiminen rapautuvat.

Liikunta ja urheilu ovat kaksi eri asiaa.

Urheilussa käydään kisoissa ja treenataan niitä varten.

Liikunnassa tarkoituksena on ylläpitää/kehittää omaa kuntoa ilman kilpailullisia tavoitteita.

Liikkua voi nykypäivänäkin ilman seuraa, salivuoroa, lisenssiä, valmentajaa, blogia ja sponsoria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset voi leikkiä pihalla ja harrastaa. Se on ilmaistakin.

Pienet lapset voivat leikkiä pihalla, mutta yhtään isommat eivät sitä tee. He voisivat toki höntsäpelailla koulujen kentillä tms., mutta käytännön ongelma on, että sitä ei vaan enää tapahdu. Kulttuuri on muuttunut sillä alueella huomattavasti, koska vapaa-aikaan on tullut muitakin mahdollisuuksia. Ruutuajan rajoittaminen voi toimia pienillä lapsilla, mutta aika vaikea sitä on lähteä teinien ruutuaikoja rajoittamaan, jos heidän koko sosiaalinen elämänsä pyörii sen ympärillä. Pahimmassa tapauksessa siinä syrjäyttää lapsensa hänen viimeisistäkin sosiaalisista kontakteistaan. 

Niinpä. Ihmeen aloitekyvyttömiksi ja passiivisiksi ovat lapset ja nuoret menneet, vaikka peliporukan kerääminen olisi viestin lähetyksien päässä. 90-luvulla jouduttiin soittelemaan kotiin tai käymään kotoa hakemassa kavereita pelaamaan. Silti sinne vain päästiin, vaikka oli videopelitkin jo silloin keksitty. Jotenkin niitä ei vain jaksanut koko päivää pelata sisällä istuen. 

Se on juuri näin. Mutta ysärillä oli enemmän aktiivisia liikkujia. Kaikilla ei ollut pelikoneita ja ei se pelikone ole yhtä koukuttava kuin kännykkä, jostain syystä.

Nykyisin ongelma on se, että aika iso osa ikäluokasta ei halua liikkua. Ja sitten ne jotka haluaa on jo siellä omissa treeneissä. Höntsäilijöitä on hyvin vähän.

jjj

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset voi leikkiä pihalla ja harrastaa. Se on ilmaistakin.

Pienet lapset voivat leikkiä pihalla, mutta yhtään isommat eivät sitä tee. He voisivat toki höntsäpelailla koulujen kentillä tms., mutta käytännön ongelma on, että sitä ei vaan enää tapahdu. Kulttuuri on muuttunut sillä alueella huomattavasti, koska vapaa-aikaan on tullut muitakin mahdollisuuksia. Ruutuajan rajoittaminen voi toimia pienillä lapsilla, mutta aika vaikea sitä on lähteä teinien ruutuaikoja rajoittamaan, jos heidän koko sosiaalinen elämänsä pyörii sen ympärillä. Pahimmassa tapauksessa siinä syrjäyttää lapsensa hänen viimeisistäkin sosiaalisista kontakteistaan. 

Niinpä. Ihmeen aloitekyvyttömiksi ja passiivisiksi ovat lapset ja nuoret menneet, vaikka peliporukan kerääminen olisi viestin lähetyksien päässä. 90-luvulla jouduttiin soittelemaan kotiin tai käymään kotoa hakemassa kavereita pelaamaan. Silti sinne vain päästiin, vaikka oli videopelitkin jo silloin keksitty. Jotenkin niitä ei vain jaksanut koko päivää pelata sisällä istuen. 

Se on juuri näin. Mutta ysärillä oli enemmän aktiivisia liikkujia. Kaikilla ei ollut pelikoneita ja ei se pelikone ole yhtä koukuttava kuin kännykkä, jostain syystä.

Nykyisin ongelma on se, että aika iso osa ikäluokasta ei halua liikkua. Ja sitten ne jotka haluaa on jo siellä omissa treeneissä. Höntsäilijöitä on hyvin vähän.

Mutta kai sekin on ongelma, mistä tämä kaikki lähti liikkeelle: että osalla olisi halua liikkua, mutta kaikki on niin turkasen kallista.

-eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheen kokemus: sekä tyttö että poika pelasivat jalkapalloa  vielä samassa ikäluokassa. Poikien joukkueessa ostettiin vaatteita pakollisina vähemmän. Tytöillä kaikki mahdollinen piti olla samanlaista. Väkisin tuli vaikutelma että kaikki äidit eivät pitäneet jalkapalloa riittävän naisellisena lajina tyttärilleen ja siksi asiaa piti korjata ostosten kautta. 

Oliko tämä seuran määräys vai vanhempien oma päätös?

Joukkueen tietysti. Enemmistö mammoista jyräsi päätöksissä. Luulin että kävi viestissä selväksi mutta ei näköjään. Pojat ostivat ne mitä oli pakko ja tytöillä oli oltava hiuspannatkin samanlaisia. Haluttiin söpöstellä eikä harrastuksella merkitystä. Poikien joukkue keskittyi pelaamiseen. 

Eli se oli teidän oman yksittäisen joukkueen päätös eikä seuran. Niin oletinkin. Jos enemmistä antaa jonkun äänekkään mamman jyrätä päätöksissä, niin se on vain oma vika. Jos päätöksissä ei päästä yksimielisyyteen, niin aina voi sanoa, että äänestetään asiasta. 

Enemmistö mammoista oli niitä shoppailijoita eikä vain yksittäinen äänekäs. Sehän siinä oli ongelma. Kirjoitin senkin tuossa edellä. Luetun ymmärtäminen? 

No joukkueissa mennään enemmistön mukaan. Anteeksi, että luin viestisi väärin. Sinä olitkin se äänekäs mamma, joka ei kunnioita enemmistön linjausta. 

Mitä pitempään tämä keskustelu jatkuu, sitä iloisempi olen, että en ole mammana joutunut tuollaisiin piireihin, joissa enemmistöä kiinnostaa pynttäytyminen enemmän kuin se varsinainen toiminnan sisältö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset voi leikkiä pihalla ja harrastaa. Se on ilmaistakin.

Pienet lapset voivat leikkiä pihalla, mutta yhtään isommat eivät sitä tee. He voisivat toki höntsäpelailla koulujen kentillä tms., mutta käytännön ongelma on, että sitä ei vaan enää tapahdu. Kulttuuri on muuttunut sillä alueella huomattavasti, koska vapaa-aikaan on tullut muitakin mahdollisuuksia. Ruutuajan rajoittaminen voi toimia pienillä lapsilla, mutta aika vaikea sitä on lähteä teinien ruutuaikoja rajoittamaan, jos heidän koko sosiaalinen elämänsä pyörii sen ympärillä. Pahimmassa tapauksessa siinä syrjäyttää lapsensa hänen viimeisistäkin sosiaalisista kontakteistaan. 

Niinpä. Ihmeen aloitekyvyttömiksi ja passiivisiksi ovat lapset ja nuoret menneet, vaikka peliporukan kerääminen olisi viestin lähetyksien päässä. 90-luvulla jouduttiin soittelemaan kotiin tai käymään kotoa hakemassa kavereita pelaamaan. Silti sinne vain päästiin, vaikka oli videopelitkin jo silloin keksitty. Jotenkin niitä ei vain jaksanut koko päivää pelata sisällä istuen. 

Se on juuri näin. Mutta ysärillä oli enemmän aktiivisia liikkujia. Kaikilla ei ollut pelikoneita ja ei se pelikone ole yhtä koukuttava kuin kännykkä, jostain syystä.

Nykyisin ongelma on se, että aika iso osa ikäluokasta ei halua liikkua. Ja sitten ne jotka haluaa on jo siellä omissa treeneissä. Höntsäilijöitä on hyvin vähän.

Mutta kai sekin on ongelma, mistä tämä kaikki lähti liikkeelle: että osalla olisi halua liikkua, mutta kaikki on niin turkasen kallista.

-eri.

Kaikki ei ole kallista, vaan jotkut lajit ovat,  tässä keskustelussa on moneen kertaan todettu. Ongelma on, että osalle ei kelpaa yhtään mikään. Kun sanotaan, että menkää koulun sählykerhoon, niin vastineeksi tulee, että kengät maksavat jne. Kyllä suoraan sanottuna käy sääliksi niitä lapsia, jotka eivät pääse edes ilmaisharrastuksiin, kun vanhemmat ovat liian köyhiä ostamaan vaatteita.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset voi leikkiä pihalla ja harrastaa. Se on ilmaistakin.

Pienet lapset voivat leikkiä pihalla, mutta yhtään isommat eivät sitä tee. He voisivat toki höntsäpelailla koulujen kentillä tms., mutta käytännön ongelma on, että sitä ei vaan enää tapahdu. Kulttuuri on muuttunut sillä alueella huomattavasti, koska vapaa-aikaan on tullut muitakin mahdollisuuksia. Ruutuajan rajoittaminen voi toimia pienillä lapsilla, mutta aika vaikea sitä on lähteä teinien ruutuaikoja rajoittamaan, jos heidän koko sosiaalinen elämänsä pyörii sen ympärillä. Pahimmassa tapauksessa siinä syrjäyttää lapsensa hänen viimeisistäkin sosiaalisista kontakteistaan. 

Niinpä. Ihmeen aloitekyvyttömiksi ja passiivisiksi ovat lapset ja nuoret menneet, vaikka peliporukan kerääminen olisi viestin lähetyksien päässä. 90-luvulla jouduttiin soittelemaan kotiin tai käymään kotoa hakemassa kavereita pelaamaan. Silti sinne vain päästiin, vaikka oli videopelitkin jo silloin keksitty. Jotenkin niitä ei vain jaksanut koko päivää pelata sisällä istuen. 

Se on juuri näin. Mutta ysärillä oli enemmän aktiivisia liikkujia. Kaikilla ei ollut pelikoneita ja ei se pelikone ole yhtä koukuttava kuin kännykkä, jostain syystä.

Nykyisin ongelma on se, että aika iso osa ikäluokasta ei halua liikkua. Ja sitten ne jotka haluaa on jo siellä omissa treeneissä. Höntsäilijöitä on hyvin vähän.

Mutta kai sekin on ongelma, mistä tämä kaikki lähti liikkeelle: että osalla olisi halua liikkua, mutta kaikki on niin turkasen kallista.

-eri.

Kaikki ei ole kallista, vaan jotkut lajit ovat,  tässä keskustelussa on moneen kertaan todettu. Ongelma on, että osalle ei kelpaa yhtään mikään. Kun sanotaan, että menkää koulun sählykerhoon, niin vastineeksi tulee, että kengät maksavat jne. Kyllä suoraan sanottuna käy sääliksi niitä lapsia, jotka eivät pääse edes ilmaisharrastuksiin, kun vanhemmat ovat liian köyhiä ostamaan vaatteita.  

Ei se ole edes köyhyydestä kiinni. Viitsimisestä usein. Siksi ne höntsäryhmätkään ei onnistu. Lapsi usein haluaa käydä, mutta vanhemmat ei halua sitoutua edes siihen höntsään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset voi leikkiä pihalla ja harrastaa. Se on ilmaistakin.

Pienet lapset voivat leikkiä pihalla, mutta yhtään isommat eivät sitä tee. He voisivat toki höntsäpelailla koulujen kentillä tms., mutta käytännön ongelma on, että sitä ei vaan enää tapahdu. Kulttuuri on muuttunut sillä alueella huomattavasti, koska vapaa-aikaan on tullut muitakin mahdollisuuksia. Ruutuajan rajoittaminen voi toimia pienillä lapsilla, mutta aika vaikea sitä on lähteä teinien ruutuaikoja rajoittamaan, jos heidän koko sosiaalinen elämänsä pyörii sen ympärillä. Pahimmassa tapauksessa siinä syrjäyttää lapsensa hänen viimeisistäkin sosiaalisista kontakteistaan. 

Niinpä. Ihmeen aloitekyvyttömiksi ja passiivisiksi ovat lapset ja nuoret menneet, vaikka peliporukan kerääminen olisi viestin lähetyksien päässä. 90-luvulla jouduttiin soittelemaan kotiin tai käymään kotoa hakemassa kavereita pelaamaan. Silti sinne vain päästiin, vaikka oli videopelitkin jo silloin keksitty. Jotenkin niitä ei vain jaksanut koko päivää pelata sisällä istuen. 

Se on juuri näin. Mutta ysärillä oli enemmän aktiivisia liikkujia. Kaikilla ei ollut pelikoneita ja ei se pelikone ole yhtä koukuttava kuin kännykkä, jostain syystä.

Nykyisin ongelma on se, että aika iso osa ikäluokasta ei halua liikkua. Ja sitten ne jotka haluaa on jo siellä omissa treeneissä. Höntsäilijöitä on hyvin vähän.

Mutta kai sekin on ongelma, mistä tämä kaikki lähti liikkeelle: että osalla olisi halua liikkua, mutta kaikki on niin turkasen kallista.

-eri.

Kaikki ei ole kallista, vaan jotkut lajit ovat,  tässä keskustelussa on moneen kertaan todettu. Ongelma on, että osalle ei kelpaa yhtään mikään. Kun sanotaan, että menkää koulun sählykerhoon, niin vastineeksi tulee, että kengät maksavat jne. Kyllä suoraan sanottuna käy sääliksi niitä lapsia, jotka eivät pääse edes ilmaisharrastuksiin, kun vanhemmat ovat liian köyhiä ostamaan vaatteita.  

Ei se ole edes köyhyydestä kiinni. Viitsimisestä usein. Siksi ne höntsäryhmätkään ei onnistu. Lapsi usein haluaa käydä, mutta vanhemmat ei halua sitoutua edes siihen höntsään.

Jos lapsi käy höntsäryhmässä vaikka lähikoululla, niin mitä vanhemman sitoutumista siihen tarvitaan?

Vierailija kirjoitti:

Kätevin ratkaisu on tehdä vähemmän lapsia. Jos on vain yksi, niin se voi harrastaa melkein mitä vaan, verrattuna vaikka kolmeen lapseen.

Plus harrastuskulujen lisäksi säästyy tietysti kaikkea muutakin, ruokaa, vaatteita, ylimääräisiä huoneita taloon, kaverisynttärilahjoja jne.

Yhä useampi  täällä  toimii näin.  Varmuuden välttämiseksi pienentää määrää yhdellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset voi leikkiä pihalla ja harrastaa. Se on ilmaistakin.

Pienet lapset voivat leikkiä pihalla, mutta yhtään isommat eivät sitä tee. He voisivat toki höntsäpelailla koulujen kentillä tms., mutta käytännön ongelma on, että sitä ei vaan enää tapahdu. Kulttuuri on muuttunut sillä alueella huomattavasti, koska vapaa-aikaan on tullut muitakin mahdollisuuksia. Ruutuajan rajoittaminen voi toimia pienillä lapsilla, mutta aika vaikea sitä on lähteä teinien ruutuaikoja rajoittamaan, jos heidän koko sosiaalinen elämänsä pyörii sen ympärillä. Pahimmassa tapauksessa siinä syrjäyttää lapsensa hänen viimeisistäkin sosiaalisista kontakteistaan. 

Niinpä. Ihmeen aloitekyvyttömiksi ja passiivisiksi ovat lapset ja nuoret menneet, vaikka peliporukan kerääminen olisi viestin lähetyksien päässä. 90-luvulla jouduttiin soittelemaan kotiin tai käymään kotoa hakemassa kavereita pelaamaan. Silti sinne vain päästiin, vaikka oli videopelitkin jo silloin keksitty. Jotenkin niitä ei vain jaksanut koko päivää pelata sisällä istuen. 

Se on juuri näin. Mutta ysärillä oli enemmän aktiivisia liikkujia. Kaikilla ei ollut pelikoneita ja ei se pelikone ole yhtä koukuttava kuin kännykkä, jostain syystä.

Nykyisin ongelma on se, että aika iso osa ikäluokasta ei halua liikkua. Ja sitten ne jotka haluaa on jo siellä omissa treeneissä. Höntsäilijöitä on hyvin vähän.

Mutta kai sekin on ongelma, mistä tämä kaikki lähti liikkeelle: että osalla olisi halua liikkua, mutta kaikki on niin turkasen kallista.

-eri.

Kaikki ei ole kallista, vaan jotkut lajit ovat,  tässä keskustelussa on moneen kertaan todettu. Ongelma on, että osalle ei kelpaa yhtään mikään. Kun sanotaan, että menkää koulun sählykerhoon, niin vastineeksi tulee, että kengät maksavat jne. Kyllä suoraan sanottuna käy sääliksi niitä lapsia, jotka eivät pääse edes ilmaisharrastuksiin, kun vanhemmat ovat liian köyhiä ostamaan vaatteita.  

Ei se ole edes köyhyydestä kiinni. Viitsimisestä usein. Siksi ne höntsäryhmätkään ei onnistu. Lapsi usein haluaa käydä, mutta vanhemmat ei halua sitoutua edes siihen höntsään.

Jos lapsi käy höntsäryhmässä vaikka lähikoululla, niin mitä vanhemman sitoutumista siihen tarvitaan?

No vaikka siihen, että suostuisi ostamaan ne sisäliikkakengät. Tai kannustaisi lasta osallistumaan, jos jännittää, kun ei ole ikinä ennen päässyt harrastamaan mitään. Tai kunnioittaisi sen verran lapsen harrastusta, että ei sopisi mitään siihen päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainahan se on ollut siis jos puhutaan tietyistä lajeista. Olisihan se hullua jos sossu maksaisi tukielättien lasten alppihiihdot, golfit, ratsastukset, mikroautoilut ja tennikset kun keskituloisellakaan ole sellaisiin aina varaa. 

Golf on itseasiassa halvimpia junnulajeja. Meillä voi pelata ja kilpailla ilmaiseksi 21 vuotiaaksi.

Pienoisgolf on myös aika huokea.

Vierailija kirjoitti:

Liikunta ja urheilu ovat kaksi eri asiaa.

Urheilussa käydään kisoissa ja treenataan niitä varten.

Liikunnassa tarkoituksena on ylläpitää/kehittää omaa kuntoa ilman kilpailullisia tavoitteita.

Liikkua voi nykypäivänäkin ilman seuraa, salivuoroa, lisenssiä, valmentajaa, blogia ja sponsoria.

Etsipäs kuule hallivuorot ja kentät ja se joukkue höntsäilyyn. Ei ole sellaisia lapsille. Kaikki tilat ja kentät menee tavoitteellisesti urheileville joukkueille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikunta ja urheilu ovat kaksi eri asiaa.

Urheilussa käydään kisoissa ja treenataan niitä varten.

Liikunnassa tarkoituksena on ylläpitää/kehittää omaa kuntoa ilman kilpailullisia tavoitteita.

Liikkua voi nykypäivänäkin ilman seuraa, salivuoroa, lisenssiä, valmentajaa, blogia ja sponsoria.

Etsipäs kuule hallivuorot ja kentät ja se joukkue höntsäilyyn. Ei ole sellaisia lapsille. Kaikki tilat ja kentät menee tavoitteellisesti urheileville joukkueille

Mikä on tämä särkynyt grammari, joka koko ajan marssittaa paikalle joukkueen?

Ei kaikki halua eikä tarvitse sitä joukkuetta, ei urheiluun eikä liikuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikunta ja urheilu ovat kaksi eri asiaa.

Urheilussa käydään kisoissa ja treenataan niitä varten.

Liikunnassa tarkoituksena on ylläpitää/kehittää omaa kuntoa ilman kilpailullisia tavoitteita.

Liikkua voi nykypäivänäkin ilman seuraa, salivuoroa, lisenssiä, valmentajaa, blogia ja sponsoria.

Etsipäs kuule hallivuorot ja kentät ja se joukkue höntsäilyyn. Ei ole sellaisia lapsille. Kaikki tilat ja kentät menee tavoitteellisesti urheileville joukkueille

Mikä on tämä särkynyt grammari, joka koko ajan marssittaa paikalle joukkueen?

Ei kaikki halua eikä tarvitse sitä joukkuetta, ei urheiluun eikä liikuntaan.

Eipä varmaan, mutta fakta on, että niissä joukkueissa olemattomista lapsista erittäin suuri osuus on hälyttävän huonossa kunnossa. 40 % viidesluokkalaisista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa heidän päivittäisestä elämästään selviytymistä. Tein pikakyselyn toiselle pojalleni, joka sattui olemaan tossa ja kuulemma heidän luokaltaan yli puolet harrastaa jotain urheilua joukkueissa tai muuten ohjatuissa treeneissä. Ei nyt mikään tieteellisesti pätevä otanta, mutta tuskin arvaus, että puolet lapsista harrastaa jotain menee hirveästi pieleen. 

Tästä voi päätellä, että ne, jotka eivät käy treeneissä eivät kyllä keskimäärin tee vapaaehtoisestikaan mitään liikunnallista.