Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
IS: Lasten urheilun hinnat räjähtivät taivaisiin Suomessa: Alkaa olla rikkaiden yksinoikeus
09.03.2023 |
https://www.is.fi/urheilu/art-2000009440355.html
Juniorikilpajääkiekkoilijan vuosikustannukset voi olla 9000 euroa vuodessa, jos ei ole vanhemmilla varaa maksaa, niin mukula pelaa sitten vaan jotain höntsäkiekkoa tai jollain halvemmalla harrastustasolla. Ei urheilulla mitään oikeaa merkitystä ole, joten se on korkeintaan joku pieni henkilökohtainen vaikeus.
Kommentit (589)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä niin päkäpäitten juttuja nuo joukkueurheilut. Menkää partioon, laavulle yöpymään, 20km vaelluslenkki päälle, tai vaikka itsepuolustuslajeja ja uintia. Kyllä liikuntaa on ja hyödyllistäkin, ei tarvitse sitä palloa tai kiekkoa maksaa seuroille mistä ei edes opita mitään.
Partiokaan ei muuten ole mitään erityisemmän halpaa toimintaa. Katsoin sitä meidän lapselle ja jumaleisson ne tavarat maksoivat paljon.
Kannattaa ennen liittymistä selvittää onko kyseisessä lippukunnassa varusteita lainattavaksi. Usein etenkin nuorimmille löytyy samoin usein rinkkaa ja vaikkapa makuupussia myös isommille. Jäsenmaksuvapautuksen voi saada ja samoin maksujen järjestely usein mahdollista. Aivan käytännön vinkkinä vielä että käytettyjä rinkkoja esimerkiksi kannattaa kysellä samoin makuupusseja kuten muutakin ja säästää satoja euroja jos ei lainavehkeitä saatavilla. Lisäksi eihän noita tarvitse vuosittain ostella vaikka lapsi kasvaakin. Näppärät varusteet sitten koko perheen vaelluksillekin eli siinä koko perheelle yhteinen harrastus vähän toisin kuin vaikkapa jääkiekko jossa äidille jää se kuskaaminen sekä mokkapalojen leipominen.
Aika harvaa teiniä kiinnostaa koko perheen yhteiset harrastukset. Siksi pienempien lasten kanssa pitää olla aktiivinen, vaikka juuri silloin se on vaikeinta. Se on se aika, kun luodaan yhteisiä muistoja esimerkiksi pelimatkoilla.
Nämä pelimatkat kertovat, kuinka vinksahtanut nyky-yhteiskunta on. Lapsia roudataan ympäri maata larppaamassa huippu-urheiluelämää. Mitä vähemmän harrastajia lajissa, sitä pitemmät matkat.
Itse vien perheeni mieluummin museoihin tai kansallispuistoihin, jos aikaa ja rahaa on.
Oih ja voih miten perinteinen mustavalkoinen av-vastaus. Vaikka niitä pelireissuja on silloin tällöin, niin ei ne pois sulje muuta toimintaa elämästä. Ihan hyvin ehtii käymään museossa ja seikkailla pitkin metsiä. Ihan teatterinkiin ollaan ehditty. Niin ja pulkkamäkeen ja aika monen muuhunkin paikkaan. Lapset kyllä tykkää noista pelireissuista. Mukavaa vaihtelua.
Tämä. Ehtii ihan hyvin elää sitä muutakin elämää. Joskus tuntuu että ei-urheilevat perheet ovat jotenkin.. ei-niin-aikaansaavia. Kuvitellaan että koko elämä pyörii sen lapsen harrastuksen ympärillä. Ei pyöri. Vaikka mitä ehtii tehdä. Toki sinne treeneihinkin mennään, mutta siitä voi lähteä suoraan vaikka museoon. Kerran mentiin suoraan ristiäisistä treeneihin, pukupussi mukaan ja puku sinne.
Ja ne pelireissut on hauskoja. En tiedä miksi ihmisten on niin vaikea uskoa sitä. Niiltä jää myös mahtavia tarinoita joita muistella myöhemmin. Sekä lapsille että vanhemmille.
Hassuinta on se, että treeneissä juoksevat perheet kuvittelevat, että toiset perheet eivät lainkaan urheilisi.
Tosiasiassahan moni perhe saattaa perheen kesken urheilla enemmän kuin nämä treeneissä juoksevat ja urheilemisestaan ääntä pitävät.
Eikö olekin ihanaa tällainen hakuammuntana argumentointi. Varmaan meidän perhe on parempi ja aikaansaavampi kuin teidän perhe!
Siitähän ei ollut ensinkään kyse urheiletteko vai ette. Kalahtiko kalikka, kun noin meni tunteisiin?
Kyse oli siitä, että ei-kilpaurheilevat perheet vetävät omia johtopäätöksiä siitä kilpaurheilevan perheen arjesta, joka on aina se, että koko perhe törröttää siellä kaukalon laidalla huutamassa.
Kyllähän kilpaurheilevat perheet tietää, että muissa perheissä tehdään kaikenlaisia asioita. Ihan samoja kuin siinä omassakin perheessä (paitsi se kilpaurheilu).
Ja koska ei-kilpaurheilevat perheet sanovat, ettei kilpaurheilijoilla ole MITÄÄN muuta elämää, he ilmeisesti olettavat että kukaan ei tee työpäivän päälle kuin yhden asian. Mistä siis voi päätellä, että he ilmeisesti itse tekevät vain yhden jutun työpäivän päälle ja kokevat raskaana ajatuksen, että samana iltana mennään jäähallille, kauppaan, kaverille, mummolle ja tanssistudiolle.
Ajatteletko sinä, että ei-kilpaurheilevilla perheillä ei ole mitään kosketusta kilpaurheileviin perheisiin? Ajatteletko, ettei heillä ole yhtään ystävää, sukulaista, työtoveria, joka olisi voinut kertoa elämästään? Ajatteletko, että ei-kilpaurheileva perhe ei missään nimessä ole aiemmin voinut kilpaurheilla?
Minun kilpaurheiluelämää viettävät ystäväni ovat avoimesti kertoneet myös niistä ikävistä puolista, kuten vaikkapa pikkusisaruksien riepottamisesta siellä kaukalon laidalla ta yhteisten aterioiden puutteesta.
Kilpaurheilijaperheen elämää ymmärtää vain toinen kilpaurheilijaperhe.
Kaikki kyllä ymmärtävät mikä on lastenrääkkäystä ja mikä ei. Se ei ole normaalia elämää että lapsi asuu 5-vuotiaasta asti jääkaukalossa. Kilpaurheilu ei kuulu lapsille. Antakaa lasten olla lapsia.
Mikä sinä olet määrittämään mitä joku lapsi haluaa elämällään tehdä? Huomattavasti enemmän olisin huolissani niistä pituuttaan leveämmistä 5v (ja alle) kännyköiden räpeltäjistä, kuin 5v urheilevista lapsista. Eihän ne pienet edes kilpaile tosissaan missään lajissa.
Tämä. Ei voi olla samaan aikaan ongelmana lasten lihominen+liika ruutuaika ja lasten liikunta.
Ja siis oikeasti osa lapsista tapittaisi pelkkää ruutua, jos ei olisi sitä urheilua. Mitä vähemmän lapsia on urheilemassa, sitä enemmän on tapittamassa ruutua. Ei ole enää oikein välimuotoa.
Kyllähän tuossa juuri hetki sitten kerrottiin, miten urheilevat lapset ja perheet ehtivät myös käydä museossa ja teatterissa, matkailla ja viettää aikaa kavereiden kanssa aivan siinä missä ei-urheilevat.
Joten miten tämä sama logiikka ei pädekään ruudun tuijotukseen?
Tiedät itsekin, ettei se päde. Lapset on luuri kourassa heti kun on vähänkin tylsää. Ei lapset enää leiki pihalla. Ne katsoo siellä sitä puhelinta. Jos ollaan pelaamassa jotain, niin kuvataan temppuja puhelimella eikä varsinaisesti pelata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä niin päkäpäitten juttuja nuo joukkueurheilut. Menkää partioon, laavulle yöpymään, 20km vaelluslenkki päälle, tai vaikka itsepuolustuslajeja ja uintia. Kyllä liikuntaa on ja hyödyllistäkin, ei tarvitse sitä palloa tai kiekkoa maksaa seuroille mistä ei edes opita mitään.
Partiokaan ei muuten ole mitään erityisemmän halpaa toimintaa. Katsoin sitä meidän lapselle ja jumaleisson ne tavarat maksoivat paljon.
Kannattaa ennen liittymistä selvittää onko kyseisessä lippukunnassa varusteita lainattavaksi. Usein etenkin nuorimmille löytyy samoin usein rinkkaa ja vaikkapa makuupussia myös isommille. Jäsenmaksuvapautuksen voi saada ja samoin maksujen järjestely usein mahdollista. Aivan käytännön vinkkinä vielä että käytettyjä rinkkoja esimerkiksi kannattaa kysellä samoin makuupusseja kuten muutakin ja säästää satoja euroja jos ei lainavehkeitä saatavilla. Lisäksi eihän noita tarvitse vuosittain ostella vaikka lapsi kasvaakin. Näppärät varusteet sitten koko perheen vaelluksillekin eli siinä koko perheelle yhteinen harrastus vähän toisin kuin vaikkapa jääkiekko jossa äidille jää se kuskaaminen sekä mokkapalojen leipominen.
Aika harvaa teiniä kiinnostaa koko perheen yhteiset harrastukset. Siksi pienempien lasten kanssa pitää olla aktiivinen, vaikka juuri silloin se on vaikeinta. Se on se aika, kun luodaan yhteisiä muistoja esimerkiksi pelimatkoilla.
Nämä pelimatkat kertovat, kuinka vinksahtanut nyky-yhteiskunta on. Lapsia roudataan ympäri maata larppaamassa huippu-urheiluelämää. Mitä vähemmän harrastajia lajissa, sitä pitemmät matkat.
Itse vien perheeni mieluummin museoihin tai kansallispuistoihin, jos aikaa ja rahaa on.
Oih ja voih miten perinteinen mustavalkoinen av-vastaus. Vaikka niitä pelireissuja on silloin tällöin, niin ei ne pois sulje muuta toimintaa elämästä. Ihan hyvin ehtii käymään museossa ja seikkailla pitkin metsiä. Ihan teatterinkiin ollaan ehditty. Niin ja pulkkamäkeen ja aika monen muuhunkin paikkaan. Lapset kyllä tykkää noista pelireissuista. Mukavaa vaihtelua.
Tämä. Ehtii ihan hyvin elää sitä muutakin elämää. Joskus tuntuu että ei-urheilevat perheet ovat jotenkin.. ei-niin-aikaansaavia. Kuvitellaan että koko elämä pyörii sen lapsen harrastuksen ympärillä. Ei pyöri. Vaikka mitä ehtii tehdä. Toki sinne treeneihinkin mennään, mutta siitä voi lähteä suoraan vaikka museoon. Kerran mentiin suoraan ristiäisistä treeneihin, pukupussi mukaan ja puku sinne.
Ja ne pelireissut on hauskoja. En tiedä miksi ihmisten on niin vaikea uskoa sitä. Niiltä jää myös mahtavia tarinoita joita muistella myöhemmin. Sekä lapsille että vanhemmille.
Hassuinta on se, että treeneissä juoksevat perheet kuvittelevat, että toiset perheet eivät lainkaan urheilisi.
Tosiasiassahan moni perhe saattaa perheen kesken urheilla enemmän kuin nämä treeneissä juoksevat ja urheilemisestaan ääntä pitävät.
Eikö olekin ihanaa tällainen hakuammuntana argumentointi. Varmaan meidän perhe on parempi ja aikaansaavampi kuin teidän perhe!
Siitähän ei ollut ensinkään kyse urheiletteko vai ette. Kalahtiko kalikka, kun noin meni tunteisiin?
Kyse oli siitä, että ei-kilpaurheilevat perheet vetävät omia johtopäätöksiä siitä kilpaurheilevan perheen arjesta, joka on aina se, että koko perhe törröttää siellä kaukalon laidalla huutamassa.
Kyllähän kilpaurheilevat perheet tietää, että muissa perheissä tehdään kaikenlaisia asioita. Ihan samoja kuin siinä omassakin perheessä (paitsi se kilpaurheilu).
Ja koska ei-kilpaurheilevat perheet sanovat, ettei kilpaurheilijoilla ole MITÄÄN muuta elämää, he ilmeisesti olettavat että kukaan ei tee työpäivän päälle kuin yhden asian. Mistä siis voi päätellä, että he ilmeisesti itse tekevät vain yhden jutun työpäivän päälle ja kokevat raskaana ajatuksen, että samana iltana mennään jäähallille, kauppaan, kaverille, mummolle ja tanssistudiolle.
Ajatteletko sinä, että ei-kilpaurheilevilla perheillä ei ole mitään kosketusta kilpaurheileviin perheisiin? Ajatteletko, ettei heillä ole yhtään ystävää, sukulaista, työtoveria, joka olisi voinut kertoa elämästään? Ajatteletko, että ei-kilpaurheileva perhe ei missään nimessä ole aiemmin voinut kilpaurheilla?
Minun kilpaurheiluelämää viettävät ystäväni ovat avoimesti kertoneet myös niistä ikävistä puolista, kuten vaikkapa pikkusisaruksien riepottamisesta siellä kaukalon laidalla ta yhteisten aterioiden puutteesta.
Kilpaurheilijaperheen elämää ymmärtää vain toinen kilpaurheilijaperhe.
Kaikki kyllä ymmärtävät mikä on lastenrääkkäystä ja mikä ei. Se ei ole normaalia elämää että lapsi asuu 5-vuotiaasta asti jääkaukalossa. Kilpaurheilu ei kuulu lapsille. Antakaa lasten olla lapsia.
No ei siellä kaukalossa asuta. Omalla juniorilla oli 5-vuotiaana yksi harrastuskerta viikossa ja siitä ne määrät kasvoi vähitellen. Aikaa oli kyllä kaikkeen muuhunkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä niin päkäpäitten juttuja nuo joukkueurheilut. Menkää partioon, laavulle yöpymään, 20km vaelluslenkki päälle, tai vaikka itsepuolustuslajeja ja uintia. Kyllä liikuntaa on ja hyödyllistäkin, ei tarvitse sitä palloa tai kiekkoa maksaa seuroille mistä ei edes opita mitään.
Partiokaan ei muuten ole mitään erityisemmän halpaa toimintaa. Katsoin sitä meidän lapselle ja jumaleisson ne tavarat maksoivat paljon.
Kannattaa ennen liittymistä selvittää onko kyseisessä lippukunnassa varusteita lainattavaksi. Usein etenkin nuorimmille löytyy samoin usein rinkkaa ja vaikkapa makuupussia myös isommille. Jäsenmaksuvapautuksen voi saada ja samoin maksujen järjestely usein mahdollista. Aivan käytännön vinkkinä vielä että käytettyjä rinkkoja esimerkiksi kannattaa kysellä samoin makuupusseja kuten muutakin ja säästää satoja euroja jos ei lainavehkeitä saatavilla. Lisäksi eihän noita tarvitse vuosittain ostella vaikka lapsi kasvaakin. Näppärät varusteet sitten koko perheen vaelluksillekin eli siinä koko perheelle yhteinen harrastus vähän toisin kuin vaikkapa jääkiekko jossa äidille jää se kuskaaminen sekä mokkapalojen leipominen.
Aika harvaa teiniä kiinnostaa koko perheen yhteiset harrastukset. Siksi pienempien lasten kanssa pitää olla aktiivinen, vaikka juuri silloin se on vaikeinta. Se on se aika, kun luodaan yhteisiä muistoja esimerkiksi pelimatkoilla.
Nämä pelimatkat kertovat, kuinka vinksahtanut nyky-yhteiskunta on. Lapsia roudataan ympäri maata larppaamassa huippu-urheiluelämää. Mitä vähemmän harrastajia lajissa, sitä pitemmät matkat.
Itse vien perheeni mieluummin museoihin tai kansallispuistoihin, jos aikaa ja rahaa on.
Oih ja voih miten perinteinen mustavalkoinen av-vastaus. Vaikka niitä pelireissuja on silloin tällöin, niin ei ne pois sulje muuta toimintaa elämästä. Ihan hyvin ehtii käymään museossa ja seikkailla pitkin metsiä. Ihan teatterinkiin ollaan ehditty. Niin ja pulkkamäkeen ja aika monen muuhunkin paikkaan. Lapset kyllä tykkää noista pelireissuista. Mukavaa vaihtelua.
Tämä. Ehtii ihan hyvin elää sitä muutakin elämää. Joskus tuntuu että ei-urheilevat perheet ovat jotenkin.. ei-niin-aikaansaavia. Kuvitellaan että koko elämä pyörii sen lapsen harrastuksen ympärillä. Ei pyöri. Vaikka mitä ehtii tehdä. Toki sinne treeneihinkin mennään, mutta siitä voi lähteä suoraan vaikka museoon. Kerran mentiin suoraan ristiäisistä treeneihin, pukupussi mukaan ja puku sinne.
Ja ne pelireissut on hauskoja. En tiedä miksi ihmisten on niin vaikea uskoa sitä. Niiltä jää myös mahtavia tarinoita joita muistella myöhemmin. Sekä lapsille että vanhemmille.
Hassuinta on se, että treeneissä juoksevat perheet kuvittelevat, että toiset perheet eivät lainkaan urheilisi.
Tosiasiassahan moni perhe saattaa perheen kesken urheilla enemmän kuin nämä treeneissä juoksevat ja urheilemisestaan ääntä pitävät.
Eikö olekin ihanaa tällainen hakuammuntana argumentointi. Varmaan meidän perhe on parempi ja aikaansaavampi kuin teidän perhe!
Siitähän ei ollut ensinkään kyse urheiletteko vai ette. Kalahtiko kalikka, kun noin meni tunteisiin?
Kyse oli siitä, että ei-kilpaurheilevat perheet vetävät omia johtopäätöksiä siitä kilpaurheilevan perheen arjesta, joka on aina se, että koko perhe törröttää siellä kaukalon laidalla huutamassa.
Kyllähän kilpaurheilevat perheet tietää, että muissa perheissä tehdään kaikenlaisia asioita. Ihan samoja kuin siinä omassakin perheessä (paitsi se kilpaurheilu).
Ja koska ei-kilpaurheilevat perheet sanovat, ettei kilpaurheilijoilla ole MITÄÄN muuta elämää, he ilmeisesti olettavat että kukaan ei tee työpäivän päälle kuin yhden asian. Mistä siis voi päätellä, että he ilmeisesti itse tekevät vain yhden jutun työpäivän päälle ja kokevat raskaana ajatuksen, että samana iltana mennään jäähallille, kauppaan, kaverille, mummolle ja tanssistudiolle.
Ajatteletko sinä, että ei-kilpaurheilevilla perheillä ei ole mitään kosketusta kilpaurheileviin perheisiin? Ajatteletko, ettei heillä ole yhtään ystävää, sukulaista, työtoveria, joka olisi voinut kertoa elämästään? Ajatteletko, että ei-kilpaurheileva perhe ei missään nimessä ole aiemmin voinut kilpaurheilla?
Minun kilpaurheiluelämää viettävät ystäväni ovat avoimesti kertoneet myös niistä ikävistä puolista, kuten vaikkapa pikkusisaruksien riepottamisesta siellä kaukalon laidalla ta yhteisten aterioiden puutteesta.
Kilpaurheilijaperheen elämää ymmärtää vain toinen kilpaurheilijaperhe.
Kaikki kyllä ymmärtävät mikä on lastenrääkkäystä ja mikä ei. Se ei ole normaalia elämää että lapsi asuu 5-vuotiaasta asti jääkaukalossa. Kilpaurheilu ei kuulu lapsille. Antakaa lasten olla lapsia.
No ei siellä kaukalossa asuta. Omalla juniorilla oli 5-vuotiaana yksi harrastuskerta viikossa ja siitä ne määrät kasvoi vähitellen. Aikaa oli kyllä kaikkeen muuhunkin.
Kyllä ne, jotka ei ole lajin parissa tietää nyt paremmin. Teidänkin tenava on viety heti päiväkodista hallille, jossa olette olleet 21 asti illalla katsomassa treenejä samalla kun huudatte valmentajalle solvauksia. Viikonloput olette reissanneet eri puolilla Suomea huutamassa solvauksia tuomareille ja vastapelaajille ja niiden vanhemmille.
Mitään muuta ette ole tehneet sen jälkeen, kun lapsen olette kiekkokouluun ilmoittaneet. Niin se vain menee ja turha muuta väittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä niin päkäpäitten juttuja nuo joukkueurheilut. Menkää partioon, laavulle yöpymään, 20km vaelluslenkki päälle, tai vaikka itsepuolustuslajeja ja uintia. Kyllä liikuntaa on ja hyödyllistäkin, ei tarvitse sitä palloa tai kiekkoa maksaa seuroille mistä ei edes opita mitään.
Partiokaan ei muuten ole mitään erityisemmän halpaa toimintaa. Katsoin sitä meidän lapselle ja jumaleisson ne tavarat maksoivat paljon.
Kannattaa ennen liittymistä selvittää onko kyseisessä lippukunnassa varusteita lainattavaksi. Usein etenkin nuorimmille löytyy samoin usein rinkkaa ja vaikkapa makuupussia myös isommille. Jäsenmaksuvapautuksen voi saada ja samoin maksujen järjestely usein mahdollista. Aivan käytännön vinkkinä vielä että käytettyjä rinkkoja esimerkiksi kannattaa kysellä samoin makuupusseja kuten muutakin ja säästää satoja euroja jos ei lainavehkeitä saatavilla. Lisäksi eihän noita tarvitse vuosittain ostella vaikka lapsi kasvaakin. Näppärät varusteet sitten koko perheen vaelluksillekin eli siinä koko perheelle yhteinen harrastus vähän toisin kuin vaikkapa jääkiekko jossa äidille jää se kuskaaminen sekä mokkapalojen leipominen.
Aika harvaa teiniä kiinnostaa koko perheen yhteiset harrastukset. Siksi pienempien lasten kanssa pitää olla aktiivinen, vaikka juuri silloin se on vaikeinta. Se on se aika, kun luodaan yhteisiä muistoja esimerkiksi pelimatkoilla.
Nämä pelimatkat kertovat, kuinka vinksahtanut nyky-yhteiskunta on. Lapsia roudataan ympäri maata larppaamassa huippu-urheiluelämää. Mitä vähemmän harrastajia lajissa, sitä pitemmät matkat.
Itse vien perheeni mieluummin museoihin tai kansallispuistoihin, jos aikaa ja rahaa on.
Oih ja voih miten perinteinen mustavalkoinen av-vastaus. Vaikka niitä pelireissuja on silloin tällöin, niin ei ne pois sulje muuta toimintaa elämästä. Ihan hyvin ehtii käymään museossa ja seikkailla pitkin metsiä. Ihan teatterinkiin ollaan ehditty. Niin ja pulkkamäkeen ja aika monen muuhunkin paikkaan. Lapset kyllä tykkää noista pelireissuista. Mukavaa vaihtelua.
Tämä. Ehtii ihan hyvin elää sitä muutakin elämää. Joskus tuntuu että ei-urheilevat perheet ovat jotenkin.. ei-niin-aikaansaavia. Kuvitellaan että koko elämä pyörii sen lapsen harrastuksen ympärillä. Ei pyöri. Vaikka mitä ehtii tehdä. Toki sinne treeneihinkin mennään, mutta siitä voi lähteä suoraan vaikka museoon. Kerran mentiin suoraan ristiäisistä treeneihin, pukupussi mukaan ja puku sinne.
Ja ne pelireissut on hauskoja. En tiedä miksi ihmisten on niin vaikea uskoa sitä. Niiltä jää myös mahtavia tarinoita joita muistella myöhemmin. Sekä lapsille että vanhemmille.
Hassuinta on se, että treeneissä juoksevat perheet kuvittelevat, että toiset perheet eivät lainkaan urheilisi.
Tosiasiassahan moni perhe saattaa perheen kesken urheilla enemmän kuin nämä treeneissä juoksevat ja urheilemisestaan ääntä pitävät.
Eikö olekin ihanaa tällainen hakuammuntana argumentointi. Varmaan meidän perhe on parempi ja aikaansaavampi kuin teidän perhe!
Siitähän ei ollut ensinkään kyse urheiletteko vai ette. Kalahtiko kalikka, kun noin meni tunteisiin?
Kyse oli siitä, että ei-kilpaurheilevat perheet vetävät omia johtopäätöksiä siitä kilpaurheilevan perheen arjesta, joka on aina se, että koko perhe törröttää siellä kaukalon laidalla huutamassa.
Kyllähän kilpaurheilevat perheet tietää, että muissa perheissä tehdään kaikenlaisia asioita. Ihan samoja kuin siinä omassakin perheessä (paitsi se kilpaurheilu).
Ja koska ei-kilpaurheilevat perheet sanovat, ettei kilpaurheilijoilla ole MITÄÄN muuta elämää, he ilmeisesti olettavat että kukaan ei tee työpäivän päälle kuin yhden asian. Mistä siis voi päätellä, että he ilmeisesti itse tekevät vain yhden jutun työpäivän päälle ja kokevat raskaana ajatuksen, että samana iltana mennään jäähallille, kauppaan, kaverille, mummolle ja tanssistudiolle.
Ajatteletko sinä, että ei-kilpaurheilevilla perheillä ei ole mitään kosketusta kilpaurheileviin perheisiin? Ajatteletko, ettei heillä ole yhtään ystävää, sukulaista, työtoveria, joka olisi voinut kertoa elämästään? Ajatteletko, että ei-kilpaurheileva perhe ei missään nimessä ole aiemmin voinut kilpaurheilla?
Minun kilpaurheiluelämää viettävät ystäväni ovat avoimesti kertoneet myös niistä ikävistä puolista, kuten vaikkapa pikkusisaruksien riepottamisesta siellä kaukalon laidalla ta yhteisten aterioiden puutteesta.
Kilpaurheilijaperheen elämää ymmärtää vain toinen kilpaurheilijaperhe.
Kaikki kyllä ymmärtävät mikä on lastenrääkkäystä ja mikä ei. Se ei ole normaalia elämää että lapsi asuu 5-vuotiaasta asti jääkaukalossa. Kilpaurheilu ei kuulu lapsille. Antakaa lasten olla lapsia.
Mikä sinä olet määrittämään mitä joku lapsi haluaa elämällään tehdä? Huomattavasti enemmän olisin huolissani niistä pituuttaan leveämmistä 5v (ja alle) kännyköiden räpeltäjistä, kuin 5v urheilevista lapsista. Eihän ne pienet edes kilpaile tosissaan missään lajissa.
Tämä. Ei voi olla samaan aikaan ongelmana lasten lihominen+liika ruutuaika ja lasten liikunta.
Ja siis oikeasti osa lapsista tapittaisi pelkkää ruutua, jos ei olisi sitä urheilua. Mitä vähemmän lapsia on urheilemassa, sitä enemmän on tapittamassa ruutua. Ei ole enää oikein välimuotoa.
Kyllähän tuossa juuri hetki sitten kerrottiin, miten urheilevat lapset ja perheet ehtivät myös käydä museossa ja teatterissa, matkailla ja viettää aikaa kavereiden kanssa aivan siinä missä ei-urheilevat.
Joten miten tämä sama logiikka ei pädekään ruudun tuijotukseen?
Tiedät itsekin, ettei se päde. Lapset on luuri kourassa heti kun on vähänkin tylsää. Ei lapset enää leiki pihalla. Ne katsoo siellä sitä puhelinta. Jos ollaan pelaamassa jotain, niin kuvataan temppuja puhelimella eikä varsinaisesti pelata.
Omituinen ajatus, ettei lapsilla olisi muuta tekemistä kuin joko urheilu tai ruudun tuijotus. Kyllä monilla lapsilla on edelleen omaehtoinen mielikuvitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä niin päkäpäitten juttuja nuo joukkueurheilut. Menkää partioon, laavulle yöpymään, 20km vaelluslenkki päälle, tai vaikka itsepuolustuslajeja ja uintia. Kyllä liikuntaa on ja hyödyllistäkin, ei tarvitse sitä palloa tai kiekkoa maksaa seuroille mistä ei edes opita mitään.
Partiokaan ei muuten ole mitään erityisemmän halpaa toimintaa. Katsoin sitä meidän lapselle ja jumaleisson ne tavarat maksoivat paljon.
Kannattaa ennen liittymistä selvittää onko kyseisessä lippukunnassa varusteita lainattavaksi. Usein etenkin nuorimmille löytyy samoin usein rinkkaa ja vaikkapa makuupussia myös isommille. Jäsenmaksuvapautuksen voi saada ja samoin maksujen järjestely usein mahdollista. Aivan käytännön vinkkinä vielä että käytettyjä rinkkoja esimerkiksi kannattaa kysellä samoin makuupusseja kuten muutakin ja säästää satoja euroja jos ei lainavehkeitä saatavilla. Lisäksi eihän noita tarvitse vuosittain ostella vaikka lapsi kasvaakin. Näppärät varusteet sitten koko perheen vaelluksillekin eli siinä koko perheelle yhteinen harrastus vähän toisin kuin vaikkapa jääkiekko jossa äidille jää se kuskaaminen sekä mokkapalojen leipominen.
Aika harvaa teiniä kiinnostaa koko perheen yhteiset harrastukset. Siksi pienempien lasten kanssa pitää olla aktiivinen, vaikka juuri silloin se on vaikeinta. Se on se aika, kun luodaan yhteisiä muistoja esimerkiksi pelimatkoilla.
Nämä pelimatkat kertovat, kuinka vinksahtanut nyky-yhteiskunta on. Lapsia roudataan ympäri maata larppaamassa huippu-urheiluelämää. Mitä vähemmän harrastajia lajissa, sitä pitemmät matkat.
Itse vien perheeni mieluummin museoihin tai kansallispuistoihin, jos aikaa ja rahaa on.
Oih ja voih miten perinteinen mustavalkoinen av-vastaus. Vaikka niitä pelireissuja on silloin tällöin, niin ei ne pois sulje muuta toimintaa elämästä. Ihan hyvin ehtii käymään museossa ja seikkailla pitkin metsiä. Ihan teatterinkiin ollaan ehditty. Niin ja pulkkamäkeen ja aika monen muuhunkin paikkaan. Lapset kyllä tykkää noista pelireissuista. Mukavaa vaihtelua.
Tämä. Ehtii ihan hyvin elää sitä muutakin elämää. Joskus tuntuu että ei-urheilevat perheet ovat jotenkin.. ei-niin-aikaansaavia. Kuvitellaan että koko elämä pyörii sen lapsen harrastuksen ympärillä. Ei pyöri. Vaikka mitä ehtii tehdä. Toki sinne treeneihinkin mennään, mutta siitä voi lähteä suoraan vaikka museoon. Kerran mentiin suoraan ristiäisistä treeneihin, pukupussi mukaan ja puku sinne.
Ja ne pelireissut on hauskoja. En tiedä miksi ihmisten on niin vaikea uskoa sitä. Niiltä jää myös mahtavia tarinoita joita muistella myöhemmin. Sekä lapsille että vanhemmille.
Hassuinta on se, että treeneissä juoksevat perheet kuvittelevat, että toiset perheet eivät lainkaan urheilisi.
Tosiasiassahan moni perhe saattaa perheen kesken urheilla enemmän kuin nämä treeneissä juoksevat ja urheilemisestaan ääntä pitävät.
Eikö olekin ihanaa tällainen hakuammuntana argumentointi. Varmaan meidän perhe on parempi ja aikaansaavampi kuin teidän perhe!
Siitähän ei ollut ensinkään kyse urheiletteko vai ette. Kalahtiko kalikka, kun noin meni tunteisiin?
Kyse oli siitä, että ei-kilpaurheilevat perheet vetävät omia johtopäätöksiä siitä kilpaurheilevan perheen arjesta, joka on aina se, että koko perhe törröttää siellä kaukalon laidalla huutamassa.
Kyllähän kilpaurheilevat perheet tietää, että muissa perheissä tehdään kaikenlaisia asioita. Ihan samoja kuin siinä omassakin perheessä (paitsi se kilpaurheilu).
Ja koska ei-kilpaurheilevat perheet sanovat, ettei kilpaurheilijoilla ole MITÄÄN muuta elämää, he ilmeisesti olettavat että kukaan ei tee työpäivän päälle kuin yhden asian. Mistä siis voi päätellä, että he ilmeisesti itse tekevät vain yhden jutun työpäivän päälle ja kokevat raskaana ajatuksen, että samana iltana mennään jäähallille, kauppaan, kaverille, mummolle ja tanssistudiolle.
Ajatteletko sinä, että ei-kilpaurheilevilla perheillä ei ole mitään kosketusta kilpaurheileviin perheisiin? Ajatteletko, ettei heillä ole yhtään ystävää, sukulaista, työtoveria, joka olisi voinut kertoa elämästään? Ajatteletko, että ei-kilpaurheileva perhe ei missään nimessä ole aiemmin voinut kilpaurheilla?
Minun kilpaurheiluelämää viettävät ystäväni ovat avoimesti kertoneet myös niistä ikävistä puolista, kuten vaikkapa pikkusisaruksien riepottamisesta siellä kaukalon laidalla ta yhteisten aterioiden puutteesta.
Kilpaurheilijaperheen elämää ymmärtää vain toinen kilpaurheilijaperhe.
Kaikki kyllä ymmärtävät mikä on lastenrääkkäystä ja mikä ei. Se ei ole normaalia elämää että lapsi asuu 5-vuotiaasta asti jääkaukalossa. Kilpaurheilu ei kuulu lapsille. Antakaa lasten olla lapsia.
No ei siellä kaukalossa asuta. Omalla juniorilla oli 5-vuotiaana yksi harrastuskerta viikossa ja siitä ne määrät kasvoi vähitellen. Aikaa oli kyllä kaikkeen muuhunkin.
Niinpä. Meilläkin oli 5v ihan 2x 45min treenit. Kyllä oltiin aika paljon muuallakin kuin kaukalossa. Vasta teininä alkoi olla 5-6 kertaa viikossa harjoitukset.
Ja sinä aikana ei kyllä kukaan kaveripiiristä nähnyt lapsiansa. Ero oli lähinnä siinä, että minä aina tiesin missä ne mun juniorit on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastuksissa kauheinta on se täysin tarpeeton tavaran määrä. Aivan jatkuvasti pitää olla ostamassa jotain tiettyä mahdollisimman kallista tavaraa.
Ymmärrän vielä samanlaiset vaatteet, mutta onko niiden pakko olla kalleimmat mitä tästä maasta löytyy?
Omina aikoinani ostettiin H&M joku 5e paita ja tehtiin siihen painatus.
Samoin laukut: mitä ihmeen väliä missä kassissa ne tavarat sinne treeneihin, kisoihin tai peleihin tulevat?
Aivan pakolliset varusteet toki erikseen. Esim suojat tai ne 600e luistimet. Mutta onko pakko ylimääräisellä ryhmällä tehdä jo valmiiksi kalliista harrastuksesta entistä kalliimpi? Varusteisiin saa äkkiä upotettua saman verran mitä kausimaksuihin.
Vierailija kirjoitti:
Omituinen ajatus, ettei lapsilla olisi muuta tekemistä kuin joko urheilu tai ruudun tuijotus. Kyllä monilla lapsilla on edelleen omaehtoinen mielikuvitus.
Mielikuvituksesta en sano mitään mutta omien urheilevien lasten koulusta ja naapurustosta peräisin olevat kaverit (ei siis joukkueen kautta saadut jotka kaikki ovat kilpaurheilijoita) eivät harrasta liikuntaa missään muodossa.
Eivät edes hyötyliikuntaa mitä nyt yksi joutuu kerran päivässä viemään koiran ulos mutta sitä korttelinkiertoa ei oikein voi laskea. Kukaan ei liiku edes pyörällä mihinkään kuin ehkä kesällä pari kertaa kaverin kanssa uimarannalle. Julkinen liikenne toimii tai sitten kinutaan kyytiä vanhemmilta.
Puolustusvoimien tilastot osoittavat kiistatta että tämä ei ole mikään pienen otoksen tuottama harha vaan nuorten fyysinen kunto on romahtanut aivan pystysuoraan jo 1990-luvun alusta lähtien.
Esim lihaskuntotestissä huonon tuloksen sai vuonna 1992 vain 8% ikäluokasta mutta vuonna 2010 jo 31%
Kestävyyskunnossa (cooper) huonon tuloksen sai vain 7% ikäluokasta 1996 mutta 2019 osuus oli jo 35%
Pieni osa nuorista harrastaa seurassa tapahtuvaa kilpaurheilua ennennäkemättömän kovalla tasolla mutta suurin osa ei liiku enää lainkaan.
https://puolustusvoimat.fi/web/sotilasliikunta/varusmiesten-kuntotilast…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituinen ajatus, ettei lapsilla olisi muuta tekemistä kuin joko urheilu tai ruudun tuijotus. Kyllä monilla lapsilla on edelleen omaehtoinen mielikuvitus.
Mielikuvituksesta en sano mitään mutta omien urheilevien lasten koulusta ja naapurustosta peräisin olevat kaverit (ei siis joukkueen kautta saadut jotka kaikki ovat kilpaurheilijoita) eivät harrasta liikuntaa missään muodossa.
Eivät edes hyötyliikuntaa mitä nyt yksi joutuu kerran päivässä viemään koiran ulos mutta sitä korttelinkiertoa ei oikein voi laskea. Kukaan ei liiku edes pyörällä mihinkään kuin ehkä kesällä pari kertaa kaverin kanssa uimarannalle. Julkinen liikenne toimii tai sitten kinutaan kyytiä vanhemmilta.
Puolustusvoimien tilastot osoittavat kiistatta että tämä ei ole mikään pienen otoksen tuottama harha vaan nuorten fyysinen kunto on romahtanut aivan pystysuoraan jo 1990-luvun alusta lähtien.
Esim lihaskuntotestissä huonon tuloksen sai vuonna 1992 vain 8% ikäluokasta mutta vuonna 2010 jo 31%
Kestävyyskunnossa (cooper) huonon tuloksen sai vain 7% ikäluokasta 1996 mutta 2019 osuus oli jo 35%
Pieni osa nuorista harrastaa seurassa tapahtuvaa kilpaurheilua ennennäkemättömän kovalla tasolla mutta suurin osa ei liiku enää lainkaan.
https://puolustusvoimat.fi/web/sotilasliikunta/varusmiesten-kuntotilast…
Näin juuri. Mielikuvituksen määrä ei liity keskustelun aiheeseen. Mutta kännykän tuijottelu kyllä liittyy. Samoin kuin pelikonsolit.
Ja se urheilun kallistuminen. Ei ole enää työväenseuroja, joihin köyhempi voi mennä. Vain rahalla voi harrastaa. Joku tykkäisi höntsästä, mutta siihen ei ole seuraa kun iso osa istuu naama kiinni ruudussa ja loput on treeneissä.
Niille henkilöille, jotka kommentoivat, että urheilureissuilla pitäisi säästää ja yöpyä koulujen lattioilla: sellaista patjamajoitusta ei käytännössä enää ole. Koulut eivät laske yöpymään.
Lisäksi hotelleilla on asiakasohjelmat urheilujoukkueille. Muistelen 8-10-vuotta sitten halvimmillaan saaneen 3hh (eli 2hh + lisävuode) jopa 79 e / yö jollain Scandic Sports -kortilla eli noin 27e / yö / hlö. Siihen sisältyi hotellin iltasauna ja aamupala.
Ei sillä hinnalla edes kannata alkaa miettimään omia eväitä aamuksi ja omia makuupusseja mukaan. Ja on se sängyssä nukuttu yö yleensä mukavampi kuin jollain koulun kivilattialla ja homeisella patjalla. Urheilunkin kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niille henkilöille, jotka kommentoivat, että urheilureissuilla pitäisi säästää ja yöpyä koulujen lattioilla: sellaista patjamajoitusta ei käytännössä enää ole. Koulut eivät laske yöpymään.
Lisäksi hotelleilla on asiakasohjelmat urheilujoukkueille. Muistelen 8-10-vuotta sitten halvimmillaan saaneen 3hh (eli 2hh + lisävuode) jopa 79 e / yö jollain Scandic Sports -kortilla eli noin 27e / yö / hlö. Siihen sisältyi hotellin iltasauna ja aamupala.
Ei sillä hinnalla edes kannata alkaa miettimään omia eväitä aamuksi ja omia makuupusseja mukaan. Ja on se sängyssä nukuttu yö yleensä mukavampi kuin jollain koulun kivilattialla ja homeisella patjalla. Urheilunkin kannalta.
Se on juuri näin. Ei kannata huudella, jos ei tiedä miten homma toimii. On asioita, joissa pystyttäisi helposti säästämään urheilussa. Esimerkiksi varusteiden määrä ja se mistä vaatteet ostetaan.
Sitten on asioita, joista ei kannata säästää(esim kunnolliset lusitimet), ja ne hotellit, joissa säästö saattaa olla +-0.
Lisäksi valmennuskin on usein laadukkaampaa, jos sitä valmentajaa on jotenkin kurssitettu ja se saa siitä bensarahaa. Esim omassa lajissa valmennuskulttuuri on muuttunut vuosien aikana huomattavasti lapsilähtöisemmäksi, kiitos tuon koulutuksen.
Omalla seuralla se hintojen korotukset eivät tunnu perustuvan oikein mihinkään. Nostetaan maksuja, mutta sitten kuitenkin loppuvuodesta on tuhlattava, ettei tehdä voittoa (voittoa tavoittelematon yhdistys kyseessä). Tätä rahaa ei toki voi satsata vaikka peliasuihin tms kaikkia urheilijoita hyödyttäviin asioihin, vaan ne käytetään tilaamalla yhdelle joukkueelle joku syntisen kallis valmentaja pariksi viikoksi.
Vähän järkevämmällä rahankäytöllä meilläkin saataisiin kausimaksuja alas tai karsittua muita kuluja. Mutta jos tämän nostat esiin, niin "parempi varautua pahan päivän varalle"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan se on ollut siis jos puhutaan tietyistä lajeista. Olisihan se hullua jos sossu maksaisi tukielättien lasten alppihiihdot, golfit, ratsastukset, mikroautoilut ja tennikset kun keskituloisellakaan ole sellaisiin aina varaa.
Sossu muuten maksaa joillekin ratsastuksen.
Heppaterapiaa, you know.
Ei sinne heppaterapiaan niin vain mennä, tarvitaan hyvä syy ja tutkimukset sekä lähete ennen sitä. Meidän alueella on kaksi hevosterapeuttia ja sinne on vuosien jono, harva sitä toivova edes pääsee sinne. Tulee kunnalle äärimmäisen kalliiksi ja siksi terapian hyödyt harkitaan tarkkaan jokaisen kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harrastuksissa kauheinta on se täysin tarpeeton tavaran määrä. Aivan jatkuvasti pitää olla ostamassa jotain tiettyä mahdollisimman kallista tavaraa.
Ymmärrän vielä samanlaiset vaatteet, mutta onko niiden pakko olla kalleimmat mitä tästä maasta löytyy?
Omina aikoinani ostettiin H&M joku 5e paita ja tehtiin siihen painatus.
Samoin laukut: mitä ihmeen väliä missä kassissa ne tavarat sinne treeneihin, kisoihin tai peleihin tulevat?
Aivan pakolliset varusteet toki erikseen. Esim suojat tai ne 600e luistimet. Mutta onko pakko ylimääräisellä ryhmällä tehdä jo valmiiksi kalliista harrastuksesta entistä kalliimpi? Varusteisiin saa äkkiä upotettua saman verran mitä kausimaksuihin.
Kaikesta urheilusta on tosiaan tullut välineurheilua. Ja suurin osa ostettavista tavaroista ei liity mitenkään siihen itse lajiin.
Meillä tytön luistelutavaroihin kuuluu esim
-seuran jumppapussi (25e)
-seuran kaulahuivi (25e)
-seuran pukupussi (30e)
-tietty musta pitkähihainen (35e)
-mustat trikoot (35e)
-harjoituspuku (150e)
-seuran toppatakki (100e)
-laukku (100e)
-kilpailupuku(250e)
-kahdet harjoitussukkahousut (45e)
-turvapanta (80e)
-seuran panta (15e)
-seuran toppi (30e)
-shortsit(25e)
-kilpailusukkahousut 2kpl(40e)
-seuran jakku (70e).
Ja koska lapsi on 8v, niin nämä on uusittava melkein joka vuosi (turvapanta ja laukku menee toki pidempään). Kuten ne luistimetkin. Eli pelkästä tavarasta tulee 1500e helposti, kun laskee ne luistimet mukaan.
Ja oikeasti tuosta tarvitaan kilpailusukkahousut, kilpailupuku ja turvapanta. Kaiken muun saisi 50e yht jostain hennesistä. Ja koska hennesistä ne ostettiin ennen, en näe mitään syytä miksei niitä voisi ostaa sieltä nykyisinkin. Harjoituspukukaan ei ole pakollinen. Treenitrikoot ja -paita riittää.
Kielletään lasten urheilu segregaation ehkäisemiseksi. Ugh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastukset ei ole ihmisoikeus.
Totta mutta jos matalapalkkalaiset joutuvat elämään kuin kehitysmaissa, eli vain elämään, niin he istuvat mielummin kotona ja nostavat saman korvauksen ja sitten ihmettelette kun töihin ei olekaan tekijöitä ja veronne nousevat sosiaalikulujen myötä.
Miksi kaikki pitäisi mahdollistaa kaikille julkisin varoin? Missä menee raja? Teinipoika itkemässä kun ei pääse harrastamaan pienkoneilla lentämistä tai cartinkia? Tytöt jotka valittavat kun yhteiskunta ei osta ja kustanna omaa ponia ja myöhemmin hevosta? Miksi minulle ei makseta sukelluskorttia ja vuosittaista reissua karibialle??
Voi kun asiat maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastuksissa kauheinta on se täysin tarpeeton tavaran määrä. Aivan jatkuvasti pitää olla ostamassa jotain tiettyä mahdollisimman kallista tavaraa.
Ymmärrän vielä samanlaiset vaatteet, mutta onko niiden pakko olla kalleimmat mitä tästä maasta löytyy?
Omina aikoinani ostettiin H&M joku 5e paita ja tehtiin siihen painatus.
Samoin laukut: mitä ihmeen väliä missä kassissa ne tavarat sinne treeneihin, kisoihin tai peleihin tulevat?
Aivan pakolliset varusteet toki erikseen. Esim suojat tai ne 600e luistimet. Mutta onko pakko ylimääräisellä ryhmällä tehdä jo valmiiksi kalliista harrastuksesta entistä kalliimpi? Varusteisiin saa äkkiä upotettua saman verran mitä kausimaksuihin.Kaikesta urheilusta on tosiaan tullut välineurheilua. Ja suurin osa ostettavista tavaroista ei liity mitenkään siihen itse lajiin.
Meillä tytön luistelutavaroihin kuuluu esim
-seuran jumppapussi (25e)
-seuran kaulahuivi (25e)
-seuran pukupussi (30e)
-tietty musta pitkähihainen (35e)
-mustat trikoot (35e)
-harjoituspuku (150e)
-seuran toppatakki (100e)
-laukku (100e)
-kilpailupuku(250e)
-kahdet harjoitussukkahousut (45e)
-turvapanta (80e)
-seuran panta (15e)
-seuran toppi (30e)
-shortsit(25e)
-kilpailusukkahousut 2kpl(40e)
-seuran jakku (70e).Ja koska lapsi on 8v, niin nämä on uusittava melkein joka vuosi (turvapanta ja laukku menee toki pidempään). Kuten ne luistimetkin. Eli pelkästä tavarasta tulee 1500e helposti, kun laskee ne luistimet mukaan.
Ja oikeasti tuosta tarvitaan kilpailusukkahousut, kilpailupuku ja turvapanta. Kaiken muun saisi 50e yht jostain hennesistä. Ja koska hennesistä ne ostettiin ennen, en näe mitään syytä miksei niitä voisi ostaa sieltä nykyisinkin. Harjoituspukukaan ei ole pakollinen. Treenitrikoot ja -paita riittää.
Niin siis joukkueurheilijoiden tulee näyttää joukkueelta vaikkapa kisamatkoilla? Merkillistä... Eikös tuosta voi tehdä johtopäätöksiä että jokin toinen laji olisi soveliaampi? Vähän sama kuin uimarit alkais valittaa että niiden pitää olla lähes alasti uimapuvut päällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastukset ei ole ihmisoikeus.
Totta mutta jos matalapalkkalaiset joutuvat elämään kuin kehitysmaissa, eli vain elämään, niin he istuvat mielummin kotona ja nostavat saman korvauksen ja sitten ihmettelette kun töihin ei olekaan tekijöitä ja veronne nousevat sosiaalikulujen myötä.
Miksi kaikki pitäisi mahdollistaa kaikille julkisin varoin? Missä menee raja? Teinipoika itkemässä kun ei pääse harrastamaan pienkoneilla lentämistä tai cartinkia? Tytöt jotka valittavat kun yhteiskunta ei osta ja kustanna omaa ponia ja myöhemmin hevosta? Miksi minulle ei makseta sukelluskorttia ja vuosittaista reissua karibialle??
Voi kun asiat maksaa.
Näin juuri. Jos saman elintason saa tekemättä mitään kuin työllä, niin ei kenenkään kannata mennä töihin.
Se nyt vaan on hyväksyttävä, että tietyillä töillä on tietty elintaso. Eli sen siivoojan lapsi nyt ei välttämättä saa sitä hevosta. Tanssitunneille voi päästä. Siivooja voi lukea vaikka lääkäriksi, jotta saa lapselleen sen hevosen.
Tässä harrastuskeskustelussa on enemmänkin kyse siitä, että tietyt lajit on jo aivan eliittilajeja, sitten ne entiset köyhien lajit alkaa olla mahdollisia vain keskiluokalle ja siivoojan lapsi ei pysty harrastamaan oikein mitään. Ja tämä on kansanterveydellinen pommi, jolle on tehtävä jotain.
Eli siis palattava aikaan, jolloin keskiluokka pystyi halutessaan maksamaan ne nykyiset eliittilajit, siivoojan lapsi pystyi pistämään lapsen niihin nykyisiin keskiluokan lajeihin ja köyhällekin oli yleensä joku mahdollisuus jossain. Tähän on täysin mahdollista vaikuttaa poliittisilla päätöksillä, mutta suurimman vastuun asiasta kantaa seurat ja lajiliitot. Kausimaksut on vielä monelle mahdollisia maksaa, mutta ei niitä muita kuluja (lisenssit ja tavarat esim)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastuksissa kauheinta on se täysin tarpeeton tavaran määrä. Aivan jatkuvasti pitää olla ostamassa jotain tiettyä mahdollisimman kallista tavaraa.
Ymmärrän vielä samanlaiset vaatteet, mutta onko niiden pakko olla kalleimmat mitä tästä maasta löytyy?
Omina aikoinani ostettiin H&M joku 5e paita ja tehtiin siihen painatus.
Samoin laukut: mitä ihmeen väliä missä kassissa ne tavarat sinne treeneihin, kisoihin tai peleihin tulevat?
Aivan pakolliset varusteet toki erikseen. Esim suojat tai ne 600e luistimet. Mutta onko pakko ylimääräisellä ryhmällä tehdä jo valmiiksi kalliista harrastuksesta entistä kalliimpi? Varusteisiin saa äkkiä upotettua saman verran mitä kausimaksuihin.Kaikesta urheilusta on tosiaan tullut välineurheilua. Ja suurin osa ostettavista tavaroista ei liity mitenkään siihen itse lajiin.
Meillä tytön luistelutavaroihin kuuluu esim
-seuran jumppapussi (25e)
-seuran kaulahuivi (25e)
-seuran pukupussi (30e)
-tietty musta pitkähihainen (35e)
-mustat trikoot (35e)
-harjoituspuku (150e)
-seuran toppatakki (100e)
-laukku (100e)
-kilpailupuku(250e)
-kahdet harjoitussukkahousut (45e)
-turvapanta (80e)
-seuran panta (15e)
-seuran toppi (30e)
-shortsit(25e)
-kilpailusukkahousut 2kpl(40e)
-seuran jakku (70e).Ja koska lapsi on 8v, niin nämä on uusittava melkein joka vuosi (turvapanta ja laukku menee toki pidempään). Kuten ne luistimetkin. Eli pelkästä tavarasta tulee 1500e helposti, kun laskee ne luistimet mukaan.
Ja oikeasti tuosta tarvitaan kilpailusukkahousut, kilpailupuku ja turvapanta. Kaiken muun saisi 50e yht jostain hennesistä. Ja koska hennesistä ne ostettiin ennen, en näe mitään syytä miksei niitä voisi ostaa sieltä nykyisinkin. Harjoituspukukaan ei ole pakollinen. Treenitrikoot ja -paita riittää.
Niin siis joukkueurheilijoiden tulee näyttää joukkueelta vaikkapa kisamatkoilla? Merkillistä... Eikös tuosta voi tehdä johtopäätöksiä että jokin toinen laji olisi soveliaampi? Vähän sama kuin uimarit alkais valittaa että niiden pitää olla lähes alasti uimapuvut päällä.
Joukkueelta näytetään vaikka takki ei olisi 100e ja t-paita 30e. Siitähän tuossa on kyse 90% tavaroista olisi saatavilla halvemmalla tai voitaisiin jättää kokonaan pois ilman että kokonaisuus kärsisi. Vai mihin luistelija mielestäsi tarvitsee esim shortseja? Miksi ei riitä mustat shortsit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastuksissa kauheinta on se täysin tarpeeton tavaran määrä. Aivan jatkuvasti pitää olla ostamassa jotain tiettyä mahdollisimman kallista tavaraa.
Ymmärrän vielä samanlaiset vaatteet, mutta onko niiden pakko olla kalleimmat mitä tästä maasta löytyy?
Omina aikoinani ostettiin H&M joku 5e paita ja tehtiin siihen painatus.
Samoin laukut: mitä ihmeen väliä missä kassissa ne tavarat sinne treeneihin, kisoihin tai peleihin tulevat?
Aivan pakolliset varusteet toki erikseen. Esim suojat tai ne 600e luistimet. Mutta onko pakko ylimääräisellä ryhmällä tehdä jo valmiiksi kalliista harrastuksesta entistä kalliimpi? Varusteisiin saa äkkiä upotettua saman verran mitä kausimaksuihin.Kaikesta urheilusta on tosiaan tullut välineurheilua. Ja suurin osa ostettavista tavaroista ei liity mitenkään siihen itse lajiin.
Meillä tytön luistelutavaroihin kuuluu esim
-seuran jumppapussi (25e)
-seuran kaulahuivi (25e)
-seuran pukupussi (30e)
-tietty musta pitkähihainen (35e)
-mustat trikoot (35e)
-harjoituspuku (150e)
-seuran toppatakki (100e)
-laukku (100e)
-kilpailupuku(250e)
-kahdet harjoitussukkahousut (45e)
-turvapanta (80e)
-seuran panta (15e)
-seuran toppi (30e)
-shortsit(25e)
-kilpailusukkahousut 2kpl(40e)
-seuran jakku (70e).Ja koska lapsi on 8v, niin nämä on uusittava melkein joka vuosi (turvapanta ja laukku menee toki pidempään). Kuten ne luistimetkin. Eli pelkästä tavarasta tulee 1500e helposti, kun laskee ne luistimet mukaan.
Ja oikeasti tuosta tarvitaan kilpailusukkahousut, kilpailupuku ja turvapanta. Kaiken muun saisi 50e yht jostain hennesistä. Ja koska hennesistä ne ostettiin ennen, en näe mitään syytä miksei niitä voisi ostaa sieltä nykyisinkin. Harjoituspukukaan ei ole pakollinen. Treenitrikoot ja -paita riittää.
Niin siis joukkueurheilijoiden tulee näyttää joukkueelta vaikkapa kisamatkoilla? Merkillistä... Eikös tuosta voi tehdä johtopäätöksiä että jokin toinen laji olisi soveliaampi? Vähän sama kuin uimarit alkais valittaa että niiden pitää olla lähes alasti uimapuvut päällä.
Älä jaksa. Edellä lueteltu on törkeää rahastusta seuralta. Perustele miksi jokainen noista tavaroista on pakko olla ja miksi niiden pitää olla tuon hintaisia.
Vierailija kirjoitti:
Niille henkilöille, jotka kommentoivat, että urheilureissuilla pitäisi säästää ja yöpyä koulujen lattioilla: sellaista patjamajoitusta ei käytännössä enää ole. Koulut eivät laske yöpymään.
Lisäksi hotelleilla on asiakasohjelmat urheilujoukkueille. Muistelen 8-10-vuotta sitten halvimmillaan saaneen 3hh (eli 2hh + lisävuode) jopa 79 e / yö jollain Scandic Sports -kortilla eli noin 27e / yö / hlö. Siihen sisältyi hotellin iltasauna ja aamupala.
Ei sillä hinnalla edes kannata alkaa miettimään omia eväitä aamuksi ja omia makuupusseja mukaan. Ja on se sängyssä nukuttu yö yleensä mukavampi kuin jollain koulun kivilattialla ja homeisella patjalla. Urheilunkin kannalta.
Tällä hetkellä 99e on toi sama setti, ainakin osassa hotelleja.
Alue: Aihe vapaa
Niinpä. Kännykkä on kyllä vitsaus. Pitäisi palata niihin vanhoihin 3310 aikoihin. Alkaisi sekä liikunta että kirjat kuulostaa ihan varteen otettavalta vaihtoehdolta myös nuorisosta.