Lue keskustelun säännöt.
ADHD:hen perehtyneet lääkärit: Suomessa annettu diagnooseja liian kevyin perustein - osa diagnooseista vääriä
Kommentit (164)
Vierailija kirjoitti:
ADHD;sta on tullut täys vitsi
Valitettavasti on. Minulla on ADHD ja ei sitä viitsi ääneen sanoa, kun pidetään vitsinä. Ja kyllä raivostuttaa joskus, ihmiset kuvittelee ADHD on vain vähän keskittymiskykyä vievä neurologinen vaiva, voi kun olisikin. Aivot menee omaa tahtia vaikka kuinka yrittää keskittyä, kaikki on suurinpiirtein vaiheessa, joo ei se kivaa ole että huomaat vessan siivouksen ja koiran lenkityksen jälkeen sen tosiasian että imuri huutaa keskellä olohuoneen lattiaa, vain siksi että kesken kaiken tuli mieleen siivota vessa ja sitten tuli mieleen viedä koira lenkille ja siellä meni sitten tunti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2-3% olis siinä 100 000- 150 000 ihmistä. Siihen nähden on aika paljon jos jo nyt yli 80 000 syö pillereitä ja diagnoosit koko ajan nousussa. Tuskin voidaan päätyä tilanteeseen jossa esim. 10 % lla väestöstä on yhtäkkiä adhd. Jos tuo siis on täysin geneettinen ominaisuus. Sitten pitäisi jo alkaa miettiä mitkä tekijät nykyajassa triggeröi tätä.
Vierailija kirjoitti:
2-3% olis siinä 100 000- 150 000 ihmistä. Siihen nähden on aika paljon jos jo nyt yli 80 000 syö pillereitä ja diagnoosit koko ajan nousussa. Tuskin voidaan päätyä tilanteeseen jossa esim. 10 % lla väestöstä on yhtäkkiä adhd. Jos tuo siis on täysin geneettinen ominaisuus. Sitten pitäisi jo alkaa miettiä mitkä tekijät nykyajassa triggeröi tätä.
Se ei ole täysin geneettinen. Happivaje esim. synnytyksen yhteydessä voi aiheuttaa sen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut samantapainen tilanne. Esikoisella ei kylläkään ADHD vaan Aspergerin syndrooma (siihen aikaan tuon diagnoosin vielä sai), kuopus ns. tavallinen. Ihan samalla päällä tässä on yritetty molempia kasvattaa. Joskin pakko sanoa, että minusta yksi iso syy diagnoosien määrän kasvamiseen on varmaan ihan silkka TARVE niille. Jos peruskoulu olisi ollut samanlainen kuin omassa lapsuudessani, esikoinen olisi varmaan pärjännyt siellä ihan hyvin, mutta mitä enemmän oli oman toiminnan ohjaamista, mitä lie itsereflektiota ja flipped learningia, sitä huonommin meni. Eli nykyisenkaltainen koulu kaivaa esiin pienemmätkin poikkeavuudet, koska niistä on siellä paljon enemmän harmia kuin aiemmin. Minusta keskustelua voisi suunnata osin pois diagnoosien tiukkuudesta/löysyydestä ja yleisestä vanhempien sättimisestä (kun osa kuitenkin on ihan ok vanhempia) siihen MIKSI niitä diagnooseja tarvitaan. Miksi yhteiskuntamme on sellainen, että pienikin poikkeavuus aiheuttaa ylitsepääsemättömiä vaikeuksia? Oman poikani kohdalla kyllä olen tyytyväinen, että sai vapautuksen armeijasta, sillä ei kestä jatkuvaa sosiaalista vuorovaikutusta, mutta koulu olisi varmaan voinut sujua, jos se ei olisi ollut niin tolkuttoman levoton paikka. Eli ovatko lapset muuttuneet vai sittenkin ympäristö?
Työelämässä tapahtunut sama muutos: avotilat, monitoimitilat jne. korvasivat omat huoneet. Olin nopea, tehokas ja huolellinen aiemmin, tuossa entisessä maailmassa. Nykytiloissa en pärjännyt enää. Asiantuntijatyötä, mutta nyt paljon sosiaalista kontaktia, keskeytyksiä alituiseen, levotonta. Ekstroverttien maailma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yllätä yhtään, yksi kaveri meni yksityislääkärille ja jo toisella tapaamiskerralla olisi dg ollut valmis ja varmaan pillereitä tungettu. Moni kamppailee nykyään keskittymisongelmien kanssa ja elämän pyörittämisen ongelmien kanssa jo ihan siitä syystä, että informaatiotulva, älylaitteet ja niiden koukuttavuus ja vaikutus keskittymiskykyyn, aivojen ylirasittuminen, vaativa työelämä, unien vähälle jäänti, elämän hallinnan tarve on valtava kun on niin paljon asioita mitä pitäisi hallita samaan aikaan ynnä muut syyt.
Miten keskittyminen epäkiinnostavaan asiaan voi olla ongelma?
Mikä ihmeen informaatiotulva? Kuka yksilöä ohjaa, hän vai ympäristö?
Mitä tarkoitat älylaitteiden vaikutuksella keskittymiskykyyn? Entä aivojen ylirasittumisella?
Mitä tarkoittaa, että työelämä on vaativa?
Miksi unet jäävät vähiin?
Miksi ahneus hallita paljon samaan aikaan?
Vierailija kirjoitti:
Ei siis ihme, että moni näkee itsensä ADHD:na. Se ei ole myöskään samalla tavalla leimaava diagnoosi kuin jotkut voi olla, ja se voi antaa kelvon selityksen sille miksi ei pärjää ikäänkuin ulkoistaen ongelmat diagnoosin ja piirteiden harteille.
Niin, se on tavallaan kaiken vastakohta, "negatiivinen" ominaisuus (kyvyttömyys, passiivisuus).
Vierailija kirjoitti:
Minullekin on sanottu että minussa on ADHD-piirteitä. Olen hajamielinen ja unohtelen asioita, tavarat hukassa, usein ajatuksissani, pärjäsin koulussa kyllä ihan hyvin mutta on lähes mahdotonta saada tehtyä asioita mitkä ei motivoi, olen alisuoriutunut myöhemmissä opinnoissa missä oikeasti olisi pitänytkin kyetä parempaan organisointiin, ajan hahmotuskykyni on olematonta ja olen usein myöhässä. Olen levoton sielu ja saatan puuhastella kaikkea samaan aikaan mieleni ollen kaaos törmäillen oviin ja esineisiin. En tiedä kuitenkaan lähtisinkö diagnoosia itselleni selvittelemään. En tiedä uskonko edes täysin että tällainen diagnoosi on virallisesti olemassa.
Kokemisen pohjavireeseen vaikuttaa paljon se, millaisena itsensä näkee ajankohtaisessa elämäntilanteessa. Käytöksestä tulee sillä tavalla "itseään toteuttava profetia."
Vierailija kirjoitti:
En ole aina itse ollut näin paha hajamielisyydessä, myös psyykenlääkkeiden pitkäaikainen käyttö, netti- ja puhelinriippuvuus, masentuneisuus ja traumakokemukset on pahentaneet asiaa.
Osa muutoksista voi liittyä ikääntymiseen. Naisilla vaihdevuosiin?
En kyllä ymmärrä kysymyksiäsi. Mielestäni on ihan luonnollista että ihmiset eivät pysty keskittymään ja ovat hajamielisiä juuri mainitsemieni asioiden takia. Aivot väsyvät jatkuvassa informaatiotulvassa ja moni ei esimerkiksi ymmärrä tätäkään että aivot voivat oikeasti rasittua ja tarvita kunnollisia taukoja. https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/12ed67ef-49de-4fe3-90c2-b6b36…
Koen esimerkiksi, että älypuhelimen käyttö on vaikuttanut merkittävällä tavalla siihen millainen ihminen olen. Ennen sitä pystyin jotenkin paremmin keskittymään esim televisioon, nykyään saatan rämpätä puhelinta samalla koska kokoajan pitää olla jotain ärsykettä johon olen jäänyt koukkuun. Aivot huutaa kokoajan, dopamiinia! Kyllä meitä vaaditaan jo esim opinnoissa hallitsemaan merkittävä määrä informaatiota jota en usko että on ollut tarpeen ihmisen kehityksessä samalla tavoin hallita, jolloin esim työ on ollut fyysisempää. Istutaan vaan paikallaan ja käsitellään paljon informaatiota. Ei tunnu ihmiselle luontaiselta. Ehkä ihmiset saattavat myös tavoitella asioita, mitkä eivät ole heille luontaisia esim. joku teoreettinen työ vain itselleen laittamien odotusten takia, eivätkä loppupeleissä ole siinä onnellisia. Menevät siihen sitten vaikka pillerien voimin.
En ole vielä vaihdevuosi-iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
2-3% olis siinä 100 000- 150 000 ihmistä. Siihen nähden on aika paljon jos jo nyt yli 80 000 syö pillereitä ja diagnoosit koko ajan nousussa. Tuskin voidaan päätyä tilanteeseen jossa esim. 10 % lla väestöstä on yhtäkkiä adhd. Jos tuo siis on täysin geneettinen ominaisuus. Sitten pitäisi jo alkaa miettiä mitkä tekijät nykyajassa triggeröi tätä.
Ehkä nykyaika ei sen kummemmin synnytä näitä ominaisuuksia, se vaan tuo sen paremmin ilmi, tietysti pitää muistaa yksinkertainen fakta siitä että kehitys kehittyy.
Yksi kompastuskivi, ehkä jopa yllättäen on se kuinka helppoa ja vaivatonta kaikkien asioiden hoitamisesta on tullut, niinkin helppoa että ne vaan on yhtä helppo esimerkiksi unohtaa. Tietynlaisen konkretian ja struktuurin kadotessa asioiden hahmottaminen muuttuu kuormittavammaksi sellaselle jonka huomiosta kilpailee sata asiaa jokaisella hetkellä. Esimerkiksi aikoinaan kun asiat piti hoitaa sanotaan nyt vaikka verotoimistossa, tai junalipun pystyi hankkimaan paperisena asemalta ihan oikealta ihmiseltä, niin silloin toimintaan liittyi tietynlaista helposti hahmotettavaa asiakseen tekemistä. Erilaisiin suoritteisiin sisältyi selkeyttä ilman totaalista itseohjautuvuuden ja herkeämättömän keskittymisen vaadetta. Nyt asioiden hoitamiselle ei ole erikseen tiettyä aikaa tai vaihetta vaan on nämä asiat pitää hoitaa vähän siinä kaiken muun ohessa ja välissä, mutta mistäpä minä olisin tiennyt että tämä systeemi onkin itselle ihan hitokseen raskaammin handlattava kun ennen oli vielä vaihtoehto osittain ulkoistaa asioiden eteneminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika hassua käyttää Finnairia tässä kohtaa esimerkkinä, kun siellä on iso liuta muitakin pois rajaavia tekijöitä kuten migreeni, pituus alle 160cm, tatuoinnit ja lävistykset näkyvillä paikoilla jne. Matkustamohenkilökunnan Palkkaus ja työnkuva ovat super huonoja. En myöskään usko, että esim. veturinkuljettajan työ on monenkaan haaveammatti, ei millään pahalla. Sitä paitsi on parempi, ettei tietynlaisissa vastuullisissa tehtävissä työskentele henkilö, jolla on vaikeuksia tarkkaavuuden ja keskittymisen kanssa, oli sitten ADHD tai ei. Itselläni on tarkkaavuuden häiriö sekä hahmotushäiriö ja olisin erittäin iso turvallisuusriski esim. liikenteessä. Jo lähikauppaan ajaessa ehtii tapahtua useampi läheltä piti -tilanne...
Toisaalta monilla ADHD / muu nepsyys on ylikeskittyminen tila, jossa he ovat todella lahjakkaita ja suoritustasoltaan yli normaalin väestön. Esim. suurin osa Mannerheim-ristin ritareista, urheilijoita, muusikoista, taiteilijoista jne. ovat/olisivat adhd-diagnoosilla.
ADHD ei siis ole välttämättä mikään, mistä kärsitään, tai mitä sairastetaan, kuten jutussa luki.
ADHD tulee ilmi eniten sellaisissa asioissa, jotka eivät kiinnosta. Esim. voit olla hyvä hävittäjälentäjä, mutta et jaksa keskittyä historian tai käsityön tunneilla tekemiseen, joka on hidastempoista, mielenkiinnotonta tai jonka osaat/teit jo,
Tämä on taas tätä supervoimahattaraa. Mannerheim-ristin ritareita ei aikoinaan diagnosoitu, ja nykypäivänä, kun diagnoosit ovat saatavilla, valtaosalla muusikoista, muista taiteilijoista ja urheilijoista ei ole adhd-diagnoosia.
Hävittäjälentäjäksi ei taida diagnosoitu päästä, koska ikävä kyllä myös hävittäjälentäjillä - ja ehkä nimenomaan heillä - työhön kuuluu paljon kaikkea tylsää ja rutiininomaista ja samalla kirjaimellisesti elintärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnän, että minäkin sain diagnoosin yllättävän helpolla. Mutta diagnoosin myötä sain kokeilla lääkitystä ja voi pojat mikä ero entiseen. Oli minulla sitten liian heppoisasti saatu ADHD- diagnoosi tai ei, niin elämänlaatuni ja jaksamiseni on parantunut merkittävästi. Samalla sairauspoissaoloni romahtivat, saan laihdutettua ja muutenkin pidettyä itsestäni parempaa huolta. Olen nyt kaikinpuolin hyödyllisempi ja osallistuvampi yhteiskunnan jäsen kuin ennen diagnoosia.
Ilman diagnoosia kuormittaisin todennäköisesti terveydenhoitoa masennuksellani, ahdistuksellani, uupumisella ni ja ylipainon tuomilla komplikaatioilla.
Mietin siis, vaikka ylidiagnosointi olisikin totta, niin kuinka paha asia todellisuudessa on.
Haitta on siinä, että se lääke on lähespä piriä. Väärin diagnosoidussa adhd:ssa lääke on päihdekäytössä
Ei pidä paikkaansa. Vain harvoin lääkkeenä käytetään amfetamiinipohjaisia lääkkeitä. Suurin osa saa metyylifenidaattia joka yhtä vähän piriä kuin vichy hiilivetyä.
Adhd-vastaisuus on alkanut usasta samoista piireistä kuin rokotevastaisuus.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Metyylifenidaatti
"Metyylifenidaatti on luokiteltu YK:n psykotrooppisia aineita koskevassa yleissopimuksessa kielletyksi aineeksi ja luokitellaan siten huumausaineeksi myös Suomessa."
Järkyttävää syöttää lapsille tuollaisia "lääkkeitä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin siis, vaikka ylidiagnosointi olisikin totta, niin kuinka paha asia todellisuudessa on.
Rovaniemen kouluissa oppilaat ovat kaupanneet ADHD-lääkkeitä päihteeksi
https://www.lapinkansa.fi/rovaniemen-kouluissa-oppilaat-ovat-kaupanneet…
ADHD-lääkkeet ovat tyypillisesti pirijohdannaisia. Esimerkkinä Ritalin. Kysymyksessä on huumausaine.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Metyylifenidaatti
Huumaaville aineille on kova kysyntä Suomessa. Miksi?
Suomalaiset ovat aina tykänneet olla pöhnässä, väliäkö sillä millä keinoin sen pöhnän hakkii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin siis, vaikka ylidiagnosointi olisikin totta, niin kuinka paha asia todellisuudessa on.
Rovaniemen kouluissa oppilaat ovat kaupanneet ADHD-lääkkeitä päihteeksi
https://www.lapinkansa.fi/rovaniemen-kouluissa-oppilaat-ovat-kaupanneet…
ADHD-lääkkeet ovat tyypillisesti pirijohdannaisia. Esimerkkinä Ritalin. Kysymyksessä on huumausaine.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Metyylifenidaatti
Huumaaville aineille on kova kysyntä Suomessa. Miksi?
Suomalaiset ovat aina tykänneet olla pöhnässä, väliäkö sillä millä keinoin sen pöhnän hakkii.
Jep, mutta Suomessa ainoat sosiaalisesti hyväksytyt huumeet ovat alkoholi ja ADHD-lääkkeet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yllätä yhtään, yksi kaveri meni yksityislääkärille ja jo toisella tapaamiskerralla olisi dg ollut valmis ja varmaan pillereitä tungettu. Moni kamppailee nykyään keskittymisongelmien kanssa ja elämän pyörittämisen ongelmien kanssa jo ihan siitä syystä, että informaatiotulva, älylaitteet ja niiden koukuttavuus ja vaikutus keskittymiskykyyn, aivojen ylirasittuminen, vaativa työelämä, unien vähälle jäänti, elämän hallinnan tarve on valtava kun on niin paljon asioita mitä pitäisi hallita samaan aikaan ynnä muut syyt.
Miten keskittyminen epäkiinnostavaan asiaan voi olla ongelma?
Mikä ihmeen informaatiotulva? Kuka yksilöä ohjaa, hän vai ympäristö?
Mitä tarkoitat älylaitteiden vaikutuksella keskittymiskykyyn? Entä aivojen ylirasittumisella?
Mitä tarkoittaa, että työelämä on vaativa?
Miksi unet jäävät vähiin?
Miksi ahneus hallita paljon samaan aikaan?
Vierailija kirjoitti:
Ei siis ihme, että moni näkee itsensä ADHD:na. Se ei ole myöskään samalla tavalla leimaava diagnoosi kuin jotkut voi olla, ja se voi antaa kelvon selityksen sille miksi ei pärjää ikäänkuin ulkoistaen ongelmat diagnoosin ja piirteiden harteille.
Niin, se on tavallaan kaiken vastakohta, "negatiivinen" ominaisuus (kyvyttömyys, passiivisuus).
Vierailija kirjoitti:
Minullekin on sanottu että minussa on ADHD-piirteitä. Olen hajamielinen ja unohtelen asioita, tavarat hukassa, usein ajatuksissani, pärjäsin koulussa kyllä ihan hyvin mutta on lähes mahdotonta saada tehtyä asioita mitkä ei motivoi, olen alisuoriutunut myöhemmissä opinnoissa missä oikeasti olisi pitänytkin kyetä parempaan organisointiin, ajan hahmotuskykyni on olematonta ja olen usein myöhässä. Olen levoton sielu ja saatan puuhastella kaikkea samaan aikaan mieleni ollen kaaos törmäillen oviin ja esineisiin. En tiedä kuitenkaan lähtisinkö diagnoosia itselleni selvittelemään. En tiedä uskonko edes täysin että tällainen diagnoosi on virallisesti olemassa.
Kokemisen pohjavireeseen vaikuttaa paljon se, millaisena itsensä näkee ajankohtaisessa elämäntilanteessa. Käytöksestä tulee sillä tavalla "itseään toteuttava profetia."
En kyllä ymmärrä kysymyksiäsi. Mielestäni on ihan luonnollista että ihmiset eivät pysty keskittymään ja ovat hajamielisiä juuri mainitsemieni asioiden takia. Aivot väsyvät jatkuvassa informaatiotulvassa ja moni ei esimerkiksi ymmärrä tätäkään että aivot voivat oikeasti rasittua ja tarvita kunnollisia taukoja. https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/12ed67ef-49de-4fe3-90c2-b6b36…
Minä en ymmärrä sitä, miten informaatio voi ikään kuin itsestään tunkeutua ihmisen päähän (jos kirjoitustasi oikein tulkitsen) - tarkkaavuushan sen määrää, mihin ihminen keskittyy. Muu menee niin sanotusti ohi.
Yritän ymmärtää, mitä tarkoitat, luen kohta atyikkelin ja palaan tähän keskusteluun sitten.
Onko niin, että joillakin ihmisillä on korostunut tarve muistaa yksityiskohtia, mutta he havahtuvat niiden alkaessa sekoittua..?
Vierailija kirjoitti:
Koen esimerkiksi, että älypuhelimen käyttö on vaikuttanut merkittävällä tavalla siihen millainen ihminen olen. Ennen sitä pystyin jotenkin paremmin keskittymään esim televisioon, nykyään saatan rämpätä puhelinta samalla koska kokoajan pitää olla jotain ärsykettä johon olen jäänyt koukkuun. Aivot huutaa kokoajan, dopamiinia!
Ehkä TV:n katselun voisi jättää pois - jos se kerran on tylsää, miksi käyttää siihen aikaa? Minä en katso lainkaan TV:tä, olen valinnut viihteeksi internetin... Käytän sitä jopa syödessäni, koska ei ole seuraa, ja yritän hyödyntää sen ajan kun en tee työtä. Mitä enemmän viihdettä samassa ajassa, sitä parempi!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meitä vaaditaan jo esim opinnoissa hallitsemaan merkittävä määrä informaatiota jota en usko että on ollut tarpeen ihmisen kehityksessä samalla tavoin hallita, jolloin esim työ on ollut fyysisempää. Istutaan vaan paikallaan ja käsitellään paljon informaatiota. Ei tunnu ihmiselle luontaiselta.
En ymmärrä tuota, koska aivoillani ei tunnu juuri olevan rajaa oppimiselle - voi olla, että asenteeni tietoon on epänormaali. Mieleeni vain tarttuu tietoa, ikään kuin spontaanisti; en ole erityisen älykäs, mutta muistini on epäilemättä poikkeuksellinen.
Ymmärrän, että lapset eivät voi uppoutua tiedon "loputtoman kiehtovaan maailmaan," koska heidän kehitykselleen on tärkeäintä elää konkreettisesti!
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ihmiset saattavat myös tavoitella asioita, mitkä eivät ole heille luontaisia esim. joku teoreettinen työ vain itselleen laittamien odotusten takia, eivätkä loppupeleissä ole siinä onnellisia. Menevät siihen sitten vaikka pillerien voimin.
Jos se heidät onnelliseksi tekee. En pidä huolestuttavana lääkkeiden syöntiä vaan ehkä sitä, että jokin kehitys on mennyt siihen asti, että henkilö ei koe intohimoa tai ei tunnista olevsnsa sen arvoinen. Täytyy ikään kuin rakentaa lupa siihen. Mutta hyvä, kos edes sitä kautta saa jotain tyydytystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yllätä yhtään, yksi kaveri meni yksityislääkärille ja jo toisella tapaamiskerralla olisi dg ollut valmis ja varmaan pillereitä tungettu. Moni kamppailee nykyään keskittymisongelmien kanssa ja elämän pyörittämisen ongelmien kanssa jo ihan siitä syystä, että informaatiotulva, älylaitteet ja niiden koukuttavuus ja vaikutus keskittymiskykyyn, aivojen ylirasittuminen, vaativa työelämä, unien vähälle jäänti, elämän hallinnan tarve on valtava kun on niin paljon asioita mitä pitäisi hallita samaan aikaan ynnä muut syyt.
Miten keskittyminen epäkiinnostavaan asiaan voi olla ongelma?
Mikä ihmeen informaatiotulva? Kuka yksilöä ohjaa, hän vai ympäristö?
Mitä tarkoitat älylaitteiden vaikutuksella keskittymiskykyyn? Entä aivojen ylirasittumisella?
Mitä tarkoittaa, että työelämä on vaativa?
Miksi unet jäävät vähiin?
Miksi ahneus hallita paljon samaan aikaan?
Vierailija kirjoitti:
Ei siis ihme, että moni näkee itsensä ADHD:na. Se ei ole myöskään samalla tavalla leimaava diagnoosi kuin jotkut voi olla, ja se voi antaa kelvon selityksen sille miksi ei pärjää ikäänkuin ulkoistaen ongelmat diagnoosin ja piirteiden harteille.
Niin, se on tavallaan kaiken vastakohta, "negatiivinen" ominaisuus (kyvyttömyys, passiivisuus).
Vierailija kirjoitti:
Minullekin on sanottu että minussa on ADHD-piirteitä. Olen hajamielinen ja unohtelen asioita, tavarat hukassa, usein ajatuksissani, pärjäsin koulussa kyllä ihan hyvin mutta on lähes mahdotonta saada tehtyä asioita mitkä ei motivoi, olen alisuoriutunut myöhemmissä opinnoissa missä oikeasti olisi pitänytkin kyetä parempaan organisointiin, ajan hahmotuskykyni on olematonta ja olen usein myöhässä. Olen levoton sielu ja saatan puuhastella kaikkea samaan aikaan mieleni ollen kaaos törmäillen oviin ja esineisiin. En tiedä kuitenkaan lähtisinkö diagnoosia itselleni selvittelemään. En tiedä uskonko edes täysin että tällainen diagnoosi on virallisesti olemassa.
Kokemisen pohjavireeseen vaikuttaa paljon se, millaisena itsensä näkee ajankohtaisessa elämäntilanteessa. Käytöksestä tulee sillä tavalla "itseään toteuttava profetia."
En kyllä ymmärrä kysymyksiäsi. Mielestäni on ihan luonnollista että ihmiset eivät pysty keskittymään ja ovat hajamielisiä juuri mainitsemieni asioiden takia. Aivot väsyvät jatkuvassa informaatiotulvassa ja moni ei esimerkiksi ymmärrä tätäkään että aivot voivat oikeasti rasittua ja tarvita kunnollisia taukoja. https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/12ed67ef-49de-4fe3-90c2-b6b36…
Minä en ymmärrä sitä, miten informaatio voi ikään kuin itsestään tunkeutua ihmisen päähän (jos kirjoitustasi oikein tulkitsen) - tarkkaavuushan sen määrää, mihin ihminen keskittyy. Muu menee niin sanotusti ohi.
Yritän ymmärtää, mitä tarkoitat, luen kohta atyikkelin ja palaan tähän keskusteluun sitten.
Onko niin, että joillakin ihmisillä on korostunut tarve muistaa yksityiskohtia, mutta he havahtuvat niiden alkaessa sekoittua..?
Vierailija kirjoitti:
Koen esimerkiksi, että älypuhelimen käyttö on vaikuttanut merkittävällä tavalla siihen millainen ihminen olen. Ennen sitä pystyin jotenkin paremmin keskittymään esim televisioon, nykyään saatan rämpätä puhelinta samalla koska kokoajan pitää olla jotain ärsykettä johon olen jäänyt koukkuun. Aivot huutaa kokoajan, dopamiinia!
Ehkä TV:n katselun voisi jättää pois - jos se kerran on tylsää, miksi käyttää siihen aikaa? Minä en katso lainkaan TV:tä, olen valinnut viihteeksi internetin... Käytän sitä jopa syödessäni, koska ei ole seuraa, ja yritän hyödyntää sen ajan kun en tee työtä. Mitä enemmän viihdettä samassa ajassa, sitä parempi!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meitä vaaditaan jo esim opinnoissa hallitsemaan merkittävä määrä informaatiota jota en usko että on ollut tarpeen ihmisen kehityksessä samalla tavoin hallita, jolloin esim työ on ollut fyysisempää. Istutaan vaan paikallaan ja käsitellään paljon informaatiota. Ei tunnu ihmiselle luontaiselta.
En ymmärrä tuota, koska aivoillani ei tunnu juuri olevan rajaa oppimiselle - voi olla, että asenteeni tietoon on epänormaali. Mieleeni vain tarttuu tietoa, ikään kuin spontaanisti; en ole erityisen älykäs, mutta muistini on epäilemättä poikkeuksellinen.
Ymmärrän, että lapset eivät voi uppoutua tiedon "loputtoman kiehtovaan maailmaan," koska heidän kehitykselleen on tärkeäintä elää konkreettisesti!
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ihmiset saattavat myös tavoitella asioita, mitkä eivät ole heille luontaisia esim. joku teoreettinen työ vain itselleen laittamien odotusten takia, eivätkä loppupeleissä ole siinä onnellisia. Menevät siihen sitten vaikka pillerien voimin.
Jos se heidät onnelliseksi tekee. En pidä huolestuttavana lääkkeiden syöntiä vaan ehkä sitä, että jokin kehitys on mennyt siihen asti, että henkilö ei koe intohimoa tai ei tunnista olevansa sen arvoinen. Täytyy ikään kuin rakentaa lupa siihen. Mutta hyvä, jos edes sitä kautta saa jotain tyydytystä.
Luin jutun "informaatiotulvasta." En kannata teoriaa.
Onkohan kukaan myöskään miettinyt, että lasten aivojen kypsymisessäkin voi olla eroja? Joku täällä esitti esimerkin että adhd tulee usein esille vasta yliopistovaiheessa ja peruskoulu sujuu mainiosti, jos on älykäs. Entä sitten sellainen lapsi, joka on sellainen kasin oppilas ala- ja yläkoulussa, mutta lukiossa jo yksin oppilas ja yliopisto-opinnot sujuvatkin jo sitten todella hyvin? Miksi hän alisuoriutui peruskoulussa? Oliko hänellä adhd lapsena, josta hän murrosiän jälkeen parani kun aivojen kehitys eteni? Ja voiko myöhemmässä elämässä, esim. yliopisto vaiheessa esiintyvää keskittymisongelma ollakin jotain muuta, itseaiheutettua, esim. aivoja tuhottu varhain aloitetulla päihteiden käytöllä? Nykyiset keski-ikäiset saattoivat aloittaa alkoholinkäytön kostealla 90-luvulla jo varhaisessa murrosiässä. Itsekin muistan omista yläkouluajoista, että oli ihan tavallista että 7.luokkalaiset joivat humalaan itsensä joka viikonloppu. Mitähän näiden luokkakavereideni aivoille kuuluu nykyään? Hankkivat varmaan nepsy-diagnoosin aikuisiällä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin vilkas lapsena ja alisuoritin peruskoulun. Aloin saada kymppejä vasta lukiossa. Olisin varmaan saanut nykyaikana adhd-diagnoosin alakoulussa. Onko niin että lapsi ei saa olla enää lapsi? Kilpailuyhteiskunta on edennyt niin pitkälle että vilkkaus nähdään häiriönä ja lätkäistään lääkehoito päälle. Mitä jos aika olisi jo itsessään kypsyttänyt aivot? Voitaisko lääkettä alkaa syöttää jo taaperoille, että saataisiin heistäkin tuottavampia yhteiskunnan jäseniä mahdollisimman nopeasti? Ei ilmeisesti ole varaa odottaa että aivot kypsyvät ajan kanssa lopulliseen potentiaalinsa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika hassua käyttää Finnairia tässä kohtaa esimerkkinä, kun siellä on iso liuta muitakin pois rajaavia tekijöitä kuten migreeni, pituus alle 160cm, tatuoinnit ja lävistykset näkyvillä paikoilla jne. Matkustamohenkilökunnan Palkkaus ja työnkuva ovat super huonoja. En myöskään usko, että esim. veturinkuljettajan työ on monenkaan haaveammatti, ei millään pahalla. Sitä paitsi on parempi, ettei tietynlaisissa vastuullisissa tehtävissä työskentele henkilö, jolla on vaikeuksia tarkkaavuuden ja keskittymisen kanssa, oli sitten ADHD tai ei. Itselläni on tarkkaavuuden häiriö sekä hahmotushäiriö ja olisin erittäin iso turvallisuusriski esim. liikenteessä. Jo lähikauppaan ajaessa ehtii tapahtua useampi läheltä piti -tilanne...
Toisaalta monilla ADHD / muu nepsyys on ylikeskittyminen tila, jossa he ovat todella lahjakkaita ja suoritustasoltaan yli normaalin väestön. Esim. suurin osa Mannerheim-ristin ritareista, urheilijoita, muusikoista, taiteilijoista jne. ovat/olisivat adhd-diagnoosilla.
ADHD ei siis ole välttämättä mikään, mistä kärsitään, tai mitä sairastetaan, kuten jutussa luki.
ADHD tulee ilmi eniten sellaisissa asioissa, jotka eivät kiinnosta. Esim. voit olla hyvä hävittäjälentäjä, mutta et jaksa keskittyä historian tai käsityön tunneilla tekemiseen, joka on hidastempoista, mielenkiinnotonta tai jonka osaat/teit jo,
Kuvailet ihan normaalia pitkästymistä, ei kaikki asiat kiinnosta kaikkia ja kaikkien älykkäiden olentojen aivot vaativat sopivan haastavaa virikettä.
Adhd on tietynlaista aivojen ylipulppuamista, jonka yhdistyminen joihinkin muihin positiivisiin ominaisuuksiin voi todella johtaa poikkeuksellisiin suorituksiin. Toisaalta kaavamainen toiminta voi olla uuvuttavan tuskallista, jopa fyysisesti kivuliasta jolloin dopamiiniä huutavia aivoja ja sen aiheuttamaa kokemusta voisi (varmaankin, ei henkilökohtaista kokemusta) verrata vieroitusoireisiin huumeista. Aivotoiminta on täysin tukossa, avaimet päätyvät jääkaappiin, hammastahna unohtuu kolmannellakin kerralla kauppaan, tietysti, koska ostoslista jäi sinne keittiön pöydälle, parkkipaikalla autossa roikkuu ilahduttava pikavoitto kun parkkikiekko on vänkärin penkin alla.
Kuulostaa kovin kalskahtavalle sanoa niin että adhd-ihminen voi kyllä menestyä mutta se vaatii mahdollistajan (tai lääkityksen), jonkun joka varmistaa että puuduttavat arkipäiväisyydet tulee hoidettua. Minun veikkaukseni diagnoosin yleistymiselle liittyy itsenäisyyden kasvuun yhteiskunnassa, jos aiempaa useampi valitsee pallotella omat asiansa ihan itsekseen niin selviäähän siinä samalla todellinen osuus niistä keillä ne pallot ei meinaa pysyä hyppysissä. Oikeastaan ei yllättäisi vaikka todellinen osuus olisi arvioitua suurempi, ihminen lajina on kuitenkin hyötynyt vähän toisenlaisesta taitopaletista lähes koko olemassaolonsa ajan, historiaan skaalattuna nykymeno alkoi suurinpiirteiden eilen.
Moni kuitenkin pystyy ne pakolliset, ei-kiinnostavat asiat hoitamaan ja tekemään.
ADHD:ssa tai autismin kirjossa, ja varsinkin PDA:ssa, se käytös on vaan todella todella voimakkaampaa. Seurauksista viis. Toimintakyky on vaan todella heikkoa niissä asioissa, jotka ei ns. napostele.
ADHD on ollut jo kauan hyvä selitys elämässä perseilylle. Monelle ei ole edes lääkäri tehnyt diagnoosia, vaan "potilas" itse tai tämän vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan kukaan myöskään miettinyt, että lasten aivojen kypsymisessäkin voi olla eroja? Joku täällä esitti esimerkin että adhd tulee usein esille vasta yliopistovaiheessa ja peruskoulu sujuu mainiosti, jos on älykäs. Entä sitten sellainen lapsi, joka on sellainen kasin oppilas ala- ja yläkoulussa, mutta lukiossa jo yksin oppilas ja yliopisto-opinnot sujuvatkin jo sitten todella hyvin? Miksi hän alisuoriutui peruskoulussa? Oliko hänellä adhd lapsena, josta hän murrosiän jälkeen parani kun aivojen kehitys eteni? Ja voiko myöhemmässä elämässä, esim. yliopisto vaiheessa esiintyvää keskittymisongelma ollakin jotain muuta, itseaiheutettua, esim. aivoja tuhottu varhain aloitetulla päihteiden käytöllä? Nykyiset keski-ikäiset saattoivat aloittaa alkoholinkäytön kostealla 90-luvulla jo varhaisessa murrosiässä. Itsekin muistan omista yläkouluajoista, että oli ihan tavallista että 7.luokkalaiset joivat humalaan itsensä joka viikonloppu. Mitähän näiden luokkakavereideni aivoille kuuluu nykyään? Hankkivat varmaan nepsy-diagnoosin aikuisiällä..
ADHD-diagnoosit ovat yleisimpiä varsinkin loppuvuoden pojilla. Pojat kypsyvät jopa pari vuottaa tyttöjä hitaammin, nepsyt usein vielä pari vuotta tähän lisää. Eli 6-vuotias loppuvuoden poika koulua aloittaessaan voi olla jopa 4v tasolla tietyissä taidoissaan.
Täällä yksi alkoholia teininä käyttänyt: olen nykyään korkeakoulutettu ja tee vaativaa asiantuntijatyötä, ei ole nepsydiagnooseja, eikä muutakaan. Terveet elämäntavat ja alkoholin käyttö vähäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnän, että minäkin sain diagnoosin yllättävän helpolla. Mutta diagnoosin myötä sain kokeilla lääkitystä ja voi pojat mikä ero entiseen. Oli minulla sitten liian heppoisasti saatu ADHD- diagnoosi tai ei, niin elämänlaatuni ja jaksamiseni on parantunut merkittävästi. Samalla sairauspoissaoloni romahtivat, saan laihdutettua ja muutenkin pidettyä itsestäni parempaa huolta. Olen nyt kaikinpuolin hyödyllisempi ja osallistuvampi yhteiskunnan jäsen kuin ennen diagnoosia.
Ilman diagnoosia kuormittaisin todennäköisesti terveydenhoitoa masennuksellani, ahdistuksellani, uupumisella ni ja ylipainon tuomilla komplikaatioilla.
Mietin siis, vaikka ylidiagnosointi olisikin totta, niin kuinka paha asia todellisuudessa on.
Haitta on siinä, että se lääke on lähespä piriä. Väärin diagnosoidussa adhd:ssa lääke on päihdekäytössä
Ei pidä paikkaansa. Vain harvoin lääkkeenä käytetään amfetamiinipohjaisia lääkkeitä. Suurin osa saa metyylifenidaattia joka yhtä vähän piriä kuin vichy hiilivetyä.
Adhd-vastaisuus on alkanut usasta samoista piireistä kuin rokotevastaisuus.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Metyylifenidaatti
"Metyylifenidaatti on luokiteltu YK:n psykotrooppisia aineita koskevassa yleissopimuksessa kielletyksi aineeksi ja luokitellaan siten huumausaineeksi myös Suomessa."
Järkyttävää syöttää lapsille tuollaisia "lääkkeitä".
On todella järkyttävää auttaa lasta pärjäämään koulussa, istumaan tunneilla, kasvamaan hyväitsetuntoiseksi ja tuottavaksi yksilöksi. Kyllä kaikista adhd-lapsista pitää kasvaa masentuneita ja/tai ahdistuneita narkkareita tai alkoholisteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnän, että minäkin sain diagnoosin yllättävän helpolla. Mutta diagnoosin myötä sain kokeilla lääkitystä ja voi pojat mikä ero entiseen. Oli minulla sitten liian heppoisasti saatu ADHD- diagnoosi tai ei, niin elämänlaatuni ja jaksamiseni on parantunut merkittävästi. Samalla sairauspoissaoloni romahtivat, saan laihdutettua ja muutenkin pidettyä itsestäni parempaa huolta. Olen nyt kaikinpuolin hyödyllisempi ja osallistuvampi yhteiskunnan jäsen kuin ennen diagnoosia.
Ilman diagnoosia kuormittaisin todennäköisesti terveydenhoitoa masennuksellani, ahdistuksellani, uupumisella ni ja ylipainon tuomilla komplikaatioilla.
Mietin siis, vaikka ylidiagnosointi olisikin totta, niin kuinka paha asia todellisuudessa on.
Haitta on siinä, että se lääke on lähespä piriä. Väärin diagnosoidussa adhd:ssa lääke on päihdekäytössä
Ei pidä paikkaansa. Vain harvoin lääkkeenä käytetään amfetamiinipohjaisia lääkkeitä. Suurin osa saa metyylifenidaattia joka yhtä vähän piriä kuin vichy hiilivetyä.
Adhd-vastaisuus on alkanut usasta samoista piireistä kuin rokotevastaisuus.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Metyylifenidaatti
"Metyylifenidaatti on luokiteltu YK:n psykotrooppisia aineita koskevassa yleissopimuksessa kielletyksi aineeksi ja luokitellaan siten huumausaineeksi myös Suomessa."
Järkyttävää syöttää lapsille tuollaisia "lääkkeitä".
On todella järkyttävää auttaa lasta pärjäämään koulussa, istumaan tunneilla, kasvamaan hyväitsetuntoiseksi ja tuottavaksi yksilöksi. Kyllä kaikista adhd-lapsista pitää kasvaa masentuneita ja/tai ahdistuneita narkkareita tai alkoholisteja.
Lapsille ei kuulu syöttää huumeita. Vai hyväksyisitkö sen, että lapselle annettaisiin esim. heroiinia yskänlääkkeeksi? Niinpä.
Tässä on näköjään useampikin keskustelija välissä. Puhuin alun perin tuolla ylempänä vastuun kantamisesta. Luuletko, että (oikea) adhd ei ole miettinyt toimintaansa? Valtaosa meistä tajuaa jo lapsena, että ollaan poikkeavia. Ollaan liikaa ja liian vähän. Vanhemmille, koulussa, työelämässä ja sosiaalisissa suhteissa. Masennutaan, koska yritetään ja epäonnistutaan. Osa alkoholisoituu, osa masentuu, osa syrjäytyy. Siis vakavammilla oireilla. Ja sitten on teitä jotka tulee kertomaan, että kattokaapa peiliin ja yrittäkääpä.