ADHD:hen perehtyneet lääkärit: Suomessa annettu diagnooseja liian kevyin perustein - osa diagnooseista vääriä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

E en i kukaan halua itselleen vapaaehtoisesti ADHD:ta, saati sitten väärää diagnoosia.

Todellakin haluaa. ADHD-pillereistä maksetaan ihan järkyttävän isoja summia narkomaanien keskuudessa

Eivät pelkästään narkomaanit. ADHD-lääkkeet ovat myös suosittuja opiskeluhuumeita. Hyvä jelppi esim. pääsykokeisiin päntätessä.

Vierailija kirjoitti:

Nämä aakkosdiagnoosit ovat samanlainen houre ja kultti kuin wokeilijoiden aakkos- ja pronominimääritelmät. Luulenpa, että ilmiö rajoittuu vauraisiin länsimaihin ja suhteettomaksi paisuneeseen käsitykseen yksilöllisyydestä ja yksilön vapaudesta. Moni lapsi eläisi normaalisti, jos vanhempansa jaksaisivat ja osaisivat kasvattaa. Mutta kun yhä useampi hakee lapselleen tai itselleen diagnoosin, esimerkin voima tarttuu ja voimistuu. Eikä tarvitse enää kantaa vastuuta.

Jos tämä on vaurauden länsimaiden ongelma, niin miksi kaukaa köyhistä maista muuttaneiden lapsilla on enemmän kirjaindiagnooseja kuin vaurailla länsimaiden lapsilla.

Tämä näkyy Suomessakin, etenkin Helsingissä. Suomalaislapset ovat vähemmistöä "nepsyosastoilla".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika hassua käyttää Finnairia tässä kohtaa esimerkkinä, kun siellä on iso liuta muitakin pois rajaavia tekijöitä kuten migreeni, pituus alle 160cm, tatuoinnit ja lävistykset näkyvillä paikoilla jne. Matkustamohenkilökunnan Palkkaus ja työnkuva ovat super huonoja. En myöskään usko, että esim. veturinkuljettajan työ on monenkaan haaveammatti, ei millään pahalla. Sitä paitsi on parempi, ettei tietynlaisissa vastuullisissa tehtävissä työskentele henkilö, jolla on vaikeuksia tarkkaavuuden ja keskittymisen kanssa, oli sitten ADHD tai ei. Itselläni on tarkkaavuuden häiriö sekä hahmotushäiriö ja olisin erittäin iso turvallisuusriski esim. liikenteessä. Jo lähikauppaan ajaessa ehtii tapahtua useampi läheltä piti -tilanne...

Mielestäsi aika hassua käyttää noita esimerkkeinä, koska ne eivät ole kaikkien haaveammatteja?

Mikään ammatti ei ole kaikkien haaveammatteja, eikä tuon artikkelin tarkoitus ole suinkaan saada kaikkia adhd-ihmisiä kieriskelemään tuskassa harmituksesta, koska veturinkuljettajan ammatti on pois suljettu.

Tarkoituksena on kertoa, että kaikkiin ammatteihin adhd-diagnosoitu ihminen ei sovi. Mielestäni on ihan aiheellista nykyisessä mediailmapiirissä muistuttaa, että adhd kuitenkin on häiriö, ei pelkästään supervoima.

Harmi, ettet sisäistänyt lukemaasi. On hassua käyttää Finnairia esimerkkinä ylipäätään missään keskustelussa, jossa käydään läpi ominaisuuksia tai muita tekijöitä, jotka rajaavat soveltuvuuden ulkopuolelle. Ja juuri siksi, että rajoittavia tekijöitä on niin älytön määrä. En tiedä, miten tätä voisi enää selvemmin ilmaista?

Ei kai mikään lentoyhtiö päästä ohjaamoon diagnosoituja adhd-henkilöitä. Finnair lienee luonteva esimerkki, koska meillä ei muita kotimaisia kaupallisia lentoyhtiöitä ole.

Ulkomailla on jo tehty pienimuotoisia tutkimuksia, joiden mukaan nuoruus- tai aikuisiällä alkanut adhd voi olla aivan oma oireyhtymänsä. Nimenomaan älylaitteet jatkuvine ärsyketulvineen pilaavat ihmisten aivot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika hassua käyttää Finnairia tässä kohtaa esimerkkinä, kun siellä on iso liuta muitakin pois rajaavia tekijöitä kuten migreeni, pituus alle 160cm, tatuoinnit ja lävistykset näkyvillä paikoilla jne. Matkustamohenkilökunnan Palkkaus ja työnkuva ovat super huonoja. En myöskään usko, että esim. veturinkuljettajan työ on monenkaan haaveammatti, ei millään pahalla. Sitä paitsi on parempi, ettei tietynlaisissa vastuullisissa tehtävissä työskentele henkilö, jolla on vaikeuksia tarkkaavuuden ja keskittymisen kanssa, oli sitten ADHD tai ei. Itselläni on tarkkaavuuden häiriö sekä hahmotushäiriö ja olisin erittäin iso turvallisuusriski esim. liikenteessä. Jo lähikauppaan ajaessa ehtii tapahtua useampi läheltä piti -tilanne...

Mielestäsi aika hassua käyttää noita esimerkkeinä, koska ne eivät ole kaikkien haaveammatteja?

Mikään ammatti ei ole kaikkien haaveammatteja, eikä tuon artikkelin tarkoitus ole suinkaan saada kaikkia adhd-ihmisiä kieriskelemään tuskassa harmituksesta, koska veturinkuljettajan ammatti on pois suljettu.

Tarkoituksena on kertoa, että kaikkiin ammatteihin adhd-diagnosoitu ihminen ei sovi. Mielestäni on ihan aiheellista nykyisessä mediailmapiirissä muistuttaa, että adhd kuitenkin on häiriö, ei pelkästään supervoima.

Harmi, ettet sisäistänyt lukemaasi. On hassua käyttää Finnairia esimerkkinä ylipäätään missään keskustelussa, jossa käydään läpi ominaisuuksia tai muita tekijöitä, jotka rajaavat soveltuvuuden ulkopuolelle. Ja juuri siksi, että rajoittavia tekijöitä on niin älytön määrä. En tiedä, miten tätä voisi enää selvemmin ilmaista?

Ei kai mikään lentoyhtiö päästä ohjaamoon diagnosoituja adhd-henkilöitä. Finnair lienee luonteva esimerkki, koska meillä ei muita kotimaisia kaupallisia lentoyhtiöitä ole.

Häh... siis miksi pitää mainita ylipäätään mitään hiton lentoyhtiötä, kun niissä on muutenkin niin paljon rajoitteita? Miten sä et tajua lukemaasi? Itse ymmärsin heti, mikä tässä oli pointtina. Kun ei tajua niin ei tajua.

Lapsen kohdalla prosessi kesti yli vuoden. Lääkitys pelasti hänen elämänsä. Minua itseäni taas vaan psykologi haukkui ja kirjoitti sen jälkeen perättömän lausunnon mikä esti uudet yritykset saada apua. Että yleltä taas rimanalitus mutta kun ne huumeet...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika hassua käyttää Finnairia tässä kohtaa esimerkkinä, kun siellä on iso liuta muitakin pois rajaavia tekijöitä kuten migreeni, pituus alle 160cm, tatuoinnit ja lävistykset näkyvillä paikoilla jne. Matkustamohenkilökunnan Palkkaus ja työnkuva ovat super huonoja. En myöskään usko, että esim. veturinkuljettajan työ on monenkaan haaveammatti, ei millään pahalla. Sitä paitsi on parempi, ettei tietynlaisissa vastuullisissa tehtävissä työskentele henkilö, jolla on vaikeuksia tarkkaavuuden ja keskittymisen kanssa, oli sitten ADHD tai ei. Itselläni on tarkkaavuuden häiriö sekä hahmotushäiriö ja olisin erittäin iso turvallisuusriski esim. liikenteessä. Jo lähikauppaan ajaessa ehtii tapahtua useampi läheltä piti -tilanne...

Mielestäsi aika hassua käyttää noita esimerkkeinä, koska ne eivät ole kaikkien haaveammatteja?

Mikään ammatti ei ole kaikkien haaveammatteja, eikä tuon artikkelin tarkoitus ole suinkaan saada kaikkia adhd-ihmisiä kieriskelemään tuskassa harmituksesta, koska veturinkuljettajan ammatti on pois suljettu.

Tarkoituksena on kertoa, että kaikkiin ammatteihin adhd-diagnosoitu ihminen ei sovi. Mielestäni on ihan aiheellista nykyisessä mediailmapiirissä muistuttaa, että adhd kuitenkin on häiriö, ei pelkästään supervoima.

Harmi, ettet sisäistänyt lukemaasi. On hassua käyttää Finnairia esimerkkinä ylipäätään missään keskustelussa, jossa käydään läpi ominaisuuksia tai muita tekijöitä, jotka rajaavat soveltuvuuden ulkopuolelle. Ja juuri siksi, että rajoittavia tekijöitä on niin älytön määrä. En tiedä, miten tätä voisi enää selvemmin ilmaista?

Ei kai mikään lentoyhtiö päästä ohjaamoon diagnosoituja adhd-henkilöitä. Finnair lienee luonteva esimerkki, koska meillä ei muita kotimaisia kaupallisia lentoyhtiöitä ole.

Häh... siis miksi pitää mainita ylipäätään mitään hiton lentoyhtiötä, kun niissä on muutenkin niin paljon rajoitteita? Miten sä et tajua lukemaasi? Itse ymmärsin heti, mikä tässä oli pointtina. Kun ei tajua niin ei tajua.

Eli sinun mielestäsi ei saisi kertoa, että lentoyhtiöt eivät ota adhd-ihmisiä töihin, koska heillä on niin paljon muitakin rajoitteita? Selvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

E en i kukaan halua itselleen vapaaehtoisesti ADHD:ta, saati sitten väärää diagnoosia.

Todellakin haluaa. ADHD-pillereistä maksetaan ihan järkyttävän isoja summia narkomaanien keskuudessa

Eivät pelkästään narkomaanit. ADHD-lääkkeet ovat myös suosittuja opiskeluhuumeita. Hyvä jelppi esim. pääsykokeisiin päntätessä.

Ensin vaahdotaan adhdlääkkeistä huumeina (mitä ne eivät ole) sitten ihmetellään kun narkit uskovat tuon höpötyksen.

Lapseni luokalla on näitä pirijohdannaisilla mömmöillä "hoidettuja" lapsia-vasta noin 9-10 vuotiaita- alipaino vaivaa melkoista osaa. Todella,todella surullista :(

Kaikki on suhteellista. Voi olla, että nykyinen tietoyhteiskunta kuormittaa ihmisiä henkisesti ihan eri tavalla ja siksi ADHD:ta epäillään herkemmin.

Tuskin suurin osa ihmisistä kuitenkaan hakee diagnooseja huvikseen tai selitelläkseen omia heikkouksiaan. Tietenkin diagnoosi pitäisi tehdä aina huolellisesti ja poissulkien muut syyt, kuten väsymys tai stressi.

Vierailija kirjoitti:

Nämä aakkosdiagnoosit ovat samanlainen houre ja kultti kuin wokeilijoiden aakkos- ja pronominimääritelmät. Luulenpa, että ilmiö rajoittuu vauraisiin länsimaihin ja suhteettomaksi paisuneeseen käsitykseen yksilöllisyydestä ja yksilön vapaudesta. Moni lapsi eläisi normaalisti, jos vanhempansa jaksaisivat ja osaisivat kasvattaa. Mutta kun yhä useampi hakee lapselleen tai itselleen diagnoosin, esimerkin voima tarttuu ja voimistuu. Eikä tarvitse enää kantaa vastuuta.

Minua ärsyttää tämä "eikä tarvitse kantaa vastuuta". Siis mitä sinä ajattelet vastuun kannon olevan? Luuletko ensinnäkään, että diagnooseja saadaan vaan piereskelemällä sohvalla? Ei saada. Etenkin tyttöjen kohdalla se avun saanti on usein ihan älyttömän vaikeaa. Siinä sitä kannetaan vastuuta, kun yritetään vuodesta toiseen saada sitä apua joka ikiseltä mahdolliselta taholta.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki pyrkii niihin vaativiin asiantuntijatöihin mutta sitä ei kerrota etukäteen miten ne voikin olla samaan aikaan keskittymistä vaativia ja tylsiä. Sitten haetaan psykiatrilta diagnoosi ja pirin voimalla eteenpäin.

Haetaan? Miten kuvittelet, että se diagnoosi vaan haetaan julkiselta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä aakkosdiagnoosit ovat samanlainen houre ja kultti kuin wokeilijoiden aakkos- ja pronominimääritelmät. Luulenpa, että ilmiö rajoittuu vauraisiin länsimaihin ja suhteettomaksi paisuneeseen käsitykseen yksilöllisyydestä ja yksilön vapaudesta. Moni lapsi eläisi normaalisti, jos vanhempansa jaksaisivat ja osaisivat kasvattaa. Mutta kun yhä useampi hakee lapselleen tai itselleen diagnoosin, esimerkin voima tarttuu ja voimistuu. Eikä tarvitse enää kantaa vastuuta.

Minua ärsyttää tämä "eikä tarvitse kantaa vastuuta". Siis mitä sinä ajattelet vastuun kannon olevan? Luuletko ensinnäkään, että diagnooseja saadaan vaan piereskelemällä sohvalla? Ei saada. Etenkin tyttöjen kohdalla se avun saanti on usein ihan älyttömän vaikeaa. Siinä sitä kannetaan vastuuta, kun yritetään vuodesta toiseen saada sitä apua joka ikiseltä mahdolliselta taholta.

Hyvinvointiyhteiskunta turruttaa ajatteluun, että mitään ei tarvitse tehdä itse: aina on oltava jokin virasto tai hoitola, josta pitää saada apua. Omassa elämässäni olen nähnyt, että vanhemmat, jotka eivät laita lapsilleen mitä rajoja, hakevat viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsi menee kouluun, näille diagnooseja. Perheissä, joissa lapsia neuvotaan ja oikeasti kasvatetaan, diagnooseja ei tarvita. Hyvä, että lääkärit ovat viimein itse havahtuneet tähän tilanteeseen. Diagnooseja hakeville vanhemmille pitäisi antaa kasvatusopas käteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä aakkosdiagnoosit ovat samanlainen houre ja kultti kuin wokeilijoiden aakkos- ja pronominimääritelmät. Luulenpa, että ilmiö rajoittuu vauraisiin länsimaihin ja suhteettomaksi paisuneeseen käsitykseen yksilöllisyydestä ja yksilön vapaudesta. Moni lapsi eläisi normaalisti, jos vanhempansa jaksaisivat ja osaisivat kasvattaa. Mutta kun yhä useampi hakee lapselleen tai itselleen diagnoosin, esimerkin voima tarttuu ja voimistuu. Eikä tarvitse enää kantaa vastuuta.

Minua ärsyttää tämä "eikä tarvitse kantaa vastuuta". Siis mitä sinä ajattelet vastuun kannon olevan? Luuletko ensinnäkään, että diagnooseja saadaan vaan piereskelemällä sohvalla? Ei saada. Etenkin tyttöjen kohdalla se avun saanti on usein ihan älyttömän vaikeaa. Siinä sitä kannetaan vastuuta, kun yritetään vuodesta toiseen saada sitä apua joka ikiseltä mahdolliselta taholta.

Hyvinvointiyhteiskunta turruttaa ajatteluun, että mitään ei tarvitse tehdä itse: aina on oltava jokin virasto tai hoitola, josta pitää saada apua. Omassa elämässäni olen nähnyt, että vanhemmat, jotka eivät laita lapsilleen mitä rajoja, hakevat viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsi menee kouluun, näille diagnooseja. Perheissä, joissa lapsia neuvotaan ja oikeasti kasvatetaan, diagnooseja ei tarvita. Hyvä, että lääkärit ovat viimein itse havahtuneet tähän tilanteeseen. Diagnooseja hakeville vanhemmille pitäisi antaa kasvatusopas käteen.

No kerropas, miten ADHD, autismi tai Tourette lähtee lapsesta kasvattamalla./s

Vierailija kirjoitti:

Aika hassua käyttää Finnairia tässä kohtaa esimerkkinä, kun siellä on iso liuta muitakin pois rajaavia tekijöitä kuten migreeni, pituus alle 160cm, tatuoinnit ja lävistykset näkyvillä paikoilla jne. Matkustamohenkilökunnan Palkkaus ja työnkuva ovat super huonoja. En myöskään usko, että esim. veturinkuljettajan työ on monenkaan haaveammatti, ei millään pahalla. Sitä paitsi on parempi, ettei tietynlaisissa vastuullisissa tehtävissä työskentele henkilö, jolla on vaikeuksia tarkkaavuuden ja keskittymisen kanssa, oli sitten ADHD tai ei. Itselläni on tarkkaavuuden häiriö sekä hahmotushäiriö ja olisin erittäin iso turvallisuusriski esim. liikenteessä. Jo lähikauppaan ajaessa ehtii tapahtua useampi läheltä piti -tilanne...

Toisaalta monilla ADHD / muu nepsyys on ylikeskittyminen tila, jossa he ovat todella lahjakkaita ja suoritustasoltaan yli normaalin väestön. Esim. suurin osa Mannerheim-ristin ritareista, urheilijoita, muusikoista, taiteilijoista jne. ovat/olisivat adhd-diagnoosilla. 

ADHD ei siis ole välttämättä mikään, mistä kärsitään, tai mitä sairastetaan, kuten jutussa luki. 

ADHD tulee ilmi eniten sellaisissa asioissa, jotka eivät kiinnosta. Esim. voit olla hyvä hävittäjälentäjä, mutta et jaksa keskittyä historian tai käsityön tunneilla tekemiseen, joka on hidastempoista, mielenkiinnotonta tai jonka osaat/teit jo,

Vierailija kirjoitti:

Adhd:ta ei ennaltaehkäistä muuten kuin eugeniikalla. Adhd ei johdu ruudun tuijotuksesta. Adhd on neuropsykiatrinen poikkeavuus ja geneettisesti periytyvä. Minulla on diagnoosi ja myös geenit kertoo että mulla on adhd. Jos vääriä diagnooseja halutaan välttää niin olisi helppo tehdä geenitesti vahvisramaan tulos. Adhd-lääkkeistä ei myöskään mene millään muotoa sekaisin jos on adhd.

Neuropsykiatriset piirteet ovat kirjo, ne eivät ole poikkeavuus, vaan normaali tila, josta on paljon hyötyäkin. Se, että tilanne on levinnyt käsiin, johtuu koululaitoksen muutoksista. Jopa 100 oppilaan ryhmät, itseohjautuvuus, kirjattomuus ja avoimet ympäristöt ovat aiheuttaneet sellaisen kakofonian kouluille, että siellä ei pärjää juuri kukaan. Ja koska lapsia ei kasvateta enää nyrkillä olemaan olematta, ADHD-tyyppiset erottuvat ja "häiritsevät" menoa niin, että on pakko hakea dg ja tukitoimia jne.

Vierailija kirjoitti:

Jännä, että lääkäreitä on uskottu, kun on haluttu saada adhd-diagnoosi, mutta nyt ollaan torjumassa sitä tietoa, että diagnooseja on jaettu turhan avokätisesti, vaikka sekin tieto tulee lääkäreiltä.

Niin, onko siis olemassa jotain vale-adhd-lääkäreitä, vaan mitä ihmettä? Onko nämä nyt puhuneet jotain korkeamman tason adhd-lääkäreitä ja perehtyneet tarkasti kaikkiin tapauksiin?!

Missä on lääkäreiden kollegiaalisuus nyt! LÄÄKÄRILIITTO voisi herätä!

Vai onko kyseessä Tartossa koulutetut lääkärit? Varmasti niin.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni luokalla on näitä pirijohdannaisilla mömmöillä "hoidettuja" lapsia-vasta noin 9-10 vuotiaita- alipaino vaivaa melkoista osaa. Todella,todella surullista :(

Ootko käynyt Kannasta katsomassa heidän terveystiedot vai mistä tiedät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä aakkosdiagnoosit ovat samanlainen houre ja kultti kuin wokeilijoiden aakkos- ja pronominimääritelmät. Luulenpa, että ilmiö rajoittuu vauraisiin länsimaihin ja suhteettomaksi paisuneeseen käsitykseen yksilöllisyydestä ja yksilön vapaudesta. Moni lapsi eläisi normaalisti, jos vanhempansa jaksaisivat ja osaisivat kasvattaa. Mutta kun yhä useampi hakee lapselleen tai itselleen diagnoosin, esimerkin voima tarttuu ja voimistuu. Eikä tarvitse enää kantaa vastuuta.

Minua ärsyttää tämä "eikä tarvitse kantaa vastuuta". Siis mitä sinä ajattelet vastuun kannon olevan? Luuletko ensinnäkään, että diagnooseja saadaan vaan piereskelemällä sohvalla? Ei saada. Etenkin tyttöjen kohdalla se avun saanti on usein ihan älyttömän vaikeaa. Siinä sitä kannetaan vastuuta, kun yritetään vuodesta toiseen saada sitä apua joka ikiseltä mahdolliselta taholta.

Hyvinvointiyhteiskunta turruttaa ajatteluun, että mitään ei tarvitse tehdä itse: aina on oltava jokin virasto tai hoitola, josta pitää saada apua. Omassa elämässäni olen nähnyt, että vanhemmat, jotka eivät laita lapsilleen mitä rajoja, hakevat viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsi menee kouluun, näille diagnooseja. Perheissä, joissa lapsia neuvotaan ja oikeasti kasvatetaan, diagnooseja ei tarvita. Hyvä, että lääkärit ovat viimein itse havahtuneet tähän tilanteeseen. Diagnooseja hakeville vanhemmille pitäisi antaa kasvatusopas käteen.

Kirjoitat siis omasta perheestäsi vai miten ihmeessä voi tietää muiden perheiden kasvatusmenetelmät ja tasot? Vai oletko joku naapurikyylä, jolla kamerat toisten kotona?

Jos näet vaikka nepsy-lapsen joissain tilanteessa, et voi sanoa mitään, miten häntä on kasvatettu. Jos lapsella on vaikka melt down -tila, niin et voi päätellä vanhemman toiminnasta siinä tilanteessa mitään yleistävää! Usein passiivinen toiminta rauhoittaa ja sitten paremmintietävät luulevat, että "vanhemmat eivät laita rajoja lapselle". Esim. aistiyliherkän kohdalla toiminta on erilaista kuin muiden. Eli lasta ei todellakaan kannata pakottaa, eikä kyse ole kiukuttelusta, vaan aistikuormituksesta.

Ei yllätä yhtään, yksi kaveri meni yksityislääkärille ja jo toisella tapaamiskerralla olisi dg ollut valmis ja varmaan pillereitä tungettu. Moni kamppailee nykyään keskittymisongelmien kanssa ja elämän pyörittämisen ongelmien kanssa jo ihan siitä syystä, että informaatiotulva, älylaitteet ja niiden koukuttavuus ja vaikutus keskittymiskykyyn, aivojen ylirasittuminen, vaativa työelämä, unien vähälle jäänti, elämän hallinnan tarve on valtava kun on niin paljon asioita mitä pitäisi hallita samaan aikaan ynnä muut syyt. Ei siis ihme, että moni näkee itsensä ADHD:na. Se ei ole myöskään samalla tavalla leimaava diagnoosi kuin jotkut voi olla, ja se voi antaa kelvon selityksen sille miksi ei pärjää ikäänkuin ulkoistaen ongelmat diagnoosin ja piirteiden harteille.

Minullekin on sanottu että minussa on ADHD-piirteitä. Olen hajamielinen ja unohtelen asioita, tavarat hukassa, usein ajatuksissani, pärjäsin koulussa kyllä ihan hyvin mutta on lähes mahdotonta saada tehtyä asioita mitkä ei motivoi, olen alisuoriutunut myöhemmissä opinnoissa missä oikeasti olisi pitänytkin kyetä parempaan organisointiin, ajan hahmotuskykyni on olematonta ja olen usein myöhässä. Olen levoton sielu ja saatan puuhastella kaikkea samaan aikaan mieleni ollen kaaos törmäillen oviin ja esineisiin. En tiedä kuitenkaan lähtisinkö diagnoosia itselleni selvittelemään. En tiedä uskonko edes täysin että tällainen diagnoosi on virallisesti olemassa.

En ole aina itse ollut näin paha hajamielisyydessä, myös psyykenlääkkeiden pitkäaikainen käyttö, netti- ja puhelinriippuvuus, masentuneisuus ja traumakokemukset on pahentaneet asiaa.