Lue keskustelun säännöt.
ADHD:hen perehtyneet lääkärit: Suomessa annettu diagnooseja liian kevyin perustein - osa diagnooseista vääriä
Kommentit (164)
Myönnän, että minäkin sain diagnoosin yllättävän helpolla. Mutta diagnoosin myötä sain kokeilla lääkitystä ja voi pojat mikä ero entiseen. Oli minulla sitten liian heppoisasti saatu ADHD- diagnoosi tai ei, niin elämänlaatuni ja jaksamiseni on parantunut merkittävästi. Samalla sairauspoissaoloni romahtivat, saan laihdutettua ja muutenkin pidettyä itsestäni parempaa huolta. Olen nyt kaikinpuolin hyödyllisempi ja osallistuvampi yhteiskunnan jäsen kuin ennen diagnoosia.
Ilman diagnoosia kuormittaisin todennäköisesti terveydenhoitoa masennuksellani, ahdistuksellani, uupumisella ni ja ylipainon tuomilla komplikaatioilla.
Mietin siis, vaikka ylidiagnosointi olisikin totta, niin kuinka paha asia todellisuudessa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin siis, vaikka ylidiagnosointi olisikin totta, niin kuinka paha asia todellisuudessa on.
Rovaniemen kouluissa oppilaat ovat kaupanneet ADHD-lääkkeitä päihteeksi
https://www.lapinkansa.fi/rovaniemen-kouluissa-oppilaat-ovat-kaupanneet…
Jokainen järkevä on tajunnut tämän jo ajat sitten. Jos vanhemmat panostaisivat lastensa kasvatukseen, näitä diagnooseja olisi todella vähän. Lääkärit ovat olleet löperöitä, kun ovat halunneet miellyttää vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin siis, vaikka ylidiagnosointi olisikin totta, niin kuinka paha asia todellisuudessa on.
Rovaniemen kouluissa oppilaat ovat kaupanneet ADHD-lääkkeitä päihteeksi
https://www.lapinkansa.fi/rovaniemen-kouluissa-oppilaat-ovat-kaupanneet…
ADHD-lääkkeet ovat tyypillisesti pirijohdannaisia. Esimerkkinä Ritalin. Kysymyksessä on huumausaine.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Metyylifenidaatti
Huumaaville aineille on kova kysyntä Suomessa. Miksi?
Jos ilman lääkitystä on isoja ongelmia js ADHD lääkitys nostaa suoritustasoja huomattavasti niin eikö kaikkien pitäisi saada sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnän, että minäkin sain diagnoosin yllättävän helpolla. Mutta diagnoosin myötä sain kokeilla lääkitystä ja voi pojat mikä ero entiseen. Oli minulla sitten liian heppoisasti saatu ADHD- diagnoosi tai ei, niin elämänlaatuni ja jaksamiseni on parantunut merkittävästi. Samalla sairauspoissaoloni romahtivat, saan laihdutettua ja muutenkin pidettyä itsestäni parempaa huolta. Olen nyt kaikinpuolin hyödyllisempi ja osallistuvampi yhteiskunnan jäsen kuin ennen diagnoosia.
Ilman diagnoosia kuormittaisin todennäköisesti terveydenhoitoa masennuksellani, ahdistuksellani, uupumisella ni ja ylipainon tuomilla komplikaatioilla.
Mietin siis, vaikka ylidiagnosointi olisikin totta, niin kuinka paha asia todellisuudessa on.
Poissaolot romahtivat? Tarkoitatko, että poissaolojen määrä väheni, kun läsnäolon määrä lisääntyi.
Tarkoitatko, että ko. diagnoosi niputtaa tiloja - ja korvaa niiden hoidon tarpeen?
Tarkoitan, etten ole enää lääkityksen aloituksen jälkeen ollut sairaslomalla uupumisen tai masennuksen takia. Olen myös saanut elämäntapojani paremmaksi paremman elämänhallinnan kautta, joten sairastelen muutenkin vähemmän.
Minun tapauksessani (huom. *minun*) masennus ja ahdistus näyttävät olevan enemmänkin ADHD:n oireita. Olen siis saanut hoitoa näihin ennen diagnoosia, eikä tilanne kummoisemmin muuttunut. Vasta ADHD- lääkityksen jälkeen tilanne on parantunut huomattavasti.
Huomaattehan, että en yritä yleistää yhtään mitään. Yritän vain tuoda oman kokemukseni kautta *joillekin* ihmisille toisenlaisia näkökantoja pohdittavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Jos ilman lääkitystä on isoja ongelmia js ADHD lääkitys nostaa suoritustasoja huomattavasti niin eikö kaikkien pitäisi saada sitä?
Ei. Tavoite on väärä, jos normaali pärjääminen (?) edellyttää jokaisen (!) ihmisen rutiininomaista lääkitystä.
Emme tiedä lääkkeiden kaikkia pitkäaikaisvaikutuksia aivoihin.
Huomiota on lisättävä ADHD:n ennaltaehkäisyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ilman lääkitystä on isoja ongelmia js ADHD lääkitys nostaa suoritustasoja huomattavasti niin eikö kaikkien pitäisi saada sitä?
Tässä on erinomainen kirjoitus aiheeseen liittyen. Suosittelen kaikkia lukemaan tämän ajatuksen kanssa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnän, että minäkin sain diagnoosin yllättävän helpolla. Mutta diagnoosin myötä sain kokeilla lääkitystä ja voi pojat mikä ero entiseen. Oli minulla sitten liian heppoisasti saatu ADHD- diagnoosi tai ei, niin elämänlaatuni ja jaksamiseni on parantunut merkittävästi. Samalla sairauspoissaoloni romahtivat, saan laihdutettua ja muutenkin pidettyä itsestäni parempaa huolta. Olen nyt kaikinpuolin hyödyllisempi ja osallistuvampi yhteiskunnan jäsen kuin ennen diagnoosia.
Ilman diagnoosia kuormittaisin todennäköisesti terveydenhoitoa masennuksellani, ahdistuksellani, uupumisella ni ja ylipainon tuomilla komplikaatioilla.
Mietin siis, vaikka ylidiagnosointi olisikin totta, niin kuinka paha asia todellisuudessa on.
Poissaolot romahtivat? Tarkoitatko, että poissaolojen määrä väheni, kun läsnäolon määrä lisääntyi.
Tarkoitatko, että ko. diagnoosi niputtaa tiloja - ja korvaa niiden hoidon tarpeen?
Tarkoitan, etten ole enää lääkityksen aloituksen jälkeen ollut sairaslomalla uupumisen tai masennuksen takia. Olen myös saanut elämäntapojani paremmaksi paremman elämänhallinnan kautta, joten sairastelen muutenkin vähemmän.
Minun tapauksessani (huom. *minun*) masennus ja ahdistus näyttävät olevan enemmänkin ADHD:n oireita. Olen siis saanut hoitoa näihin ennen diagnoosia, eikä tilanne kummoisemmin muuttunut. Vasta ADHD- lääkityksen jälkeen tilanne on parantunut huomattavasti.
Huomaattehan, että en yritä yleistää yhtään mitään. Yritän vain tuoda oman kokemukseni kautta *joillekin* ihmisille toisenlaisia näkökantoja pohdittavaksi.
Jaa. Hyvä niin. Lääkitys auttoi sinua muutoksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ne pystyy sanomaan, että aikuisväestöstä noin 2-3 %:lla on adhd? Jos jokaista ei ole tutkittu, niin tuohan on vaan arvaus
Vierailija kirjoitti:
Jokainen järkevä on tajunnut tämän jo ajat sitten. Jos vanhemmat panostaisivat lastensa kasvatukseen, näitä diagnooseja olisi todella vähän. Lääkärit ovat olleet löperöitä, kun ovat halunneet miellyttää vanhempia.
Miten sitten selität sen, että kun perheessä kaksi lasta, toisella koulu menee hyvin ja saa kymppejä todistukseen, hoitaa itsenäisesti kaiken ja toisella lapsella adhd ja vanhemmilla täysi työ saada lapsi tekemään koulutehtäviä. Sama kasvatus kummallakin, eli ei ole siitä kiinni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnän, että minäkin sain diagnoosin yllättävän helpolla. Mutta diagnoosin myötä sain kokeilla lääkitystä ja voi pojat mikä ero entiseen. Oli minulla sitten liian heppoisasti saatu ADHD- diagnoosi tai ei, niin elämänlaatuni ja jaksamiseni on parantunut merkittävästi. Samalla sairauspoissaoloni romahtivat, saan laihdutettua ja muutenkin pidettyä itsestäni parempaa huolta. Olen nyt kaikinpuolin hyödyllisempi ja osallistuvampi yhteiskunnan jäsen kuin ennen diagnoosia.
Ilman diagnoosia kuormittaisin todennäköisesti terveydenhoitoa masennuksellani, ahdistuksellani, uupumisella ni ja ylipainon tuomilla komplikaatioilla.
Mietin siis, vaikka ylidiagnosointi olisikin totta, niin kuinka paha asia todellisuudessa on.
Poissaolot romahtivat? Tarkoitatko, että poissaolojen määrä väheni, kun läsnäolon määrä lisääntyi.
Tarkoitatko, että ko. diagnoosi niputtaa tiloja - ja korvaa niiden hoidon tarpeen?
Tarkoitan, etten ole enää lääkityksen aloituksen jälkeen ollut sairaslomalla uupumisen tai masennuksen takia. Olen myös saanut elämäntapojani paremmaksi paremman elämänhallinnan kautta, joten sairastelen muutenkin vähemmän.
Minun tapauksessani (huom. *minun*) masennus ja ahdistus näyttävät olevan enemmänkin ADHD:n oireita. Olen siis saanut hoitoa näihin ennen diagnoosia, eikä tilanne kummoisemmin muuttunut. Vasta ADHD- lääkityksen jälkeen tilanne on parantunut huomattavasti.
Huomaattehan, että en yritä yleistää yhtään mitään. Yritän vain tuoda oman kokemukseni kautta *joillekin* ihmisille toisenlaisia näkökantoja pohdittavaksi.
Lisään vielä, että en minäkään diagnoosia saanut vain kertomalla lääkärille itse, että minulla on nyt ADHD. Kyllä minunkin piti täytellä lomakkeet, käydä haastatteluissa, antaa vanhemman lausunto lapsuusajastani ja antaa esimerkkejä elämästäni diagnoosin tueksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ilman lääkitystä on isoja ongelmia js ADHD lääkitys nostaa suoritustasoja huomattavasti niin eikö kaikkien pitäisi saada sitä?
Tässä on erinomainen kirjoitus aiheeseen liittyen. Suosittelen kaikkia lukemaan tämän ajatuksen kanssa
Mutta tavallaan sekin on patologista, että ihminen käyttää aikaansa johonkin, mitä ei koe itselleen merkitykselliseksi... tai ettei kykene näkemään asian merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten ne pystyy sanomaan, että aikuisväestöstä noin 2-3 %:lla on adhd? Jos jokaista ei ole tutkittu, niin tuohan on vaan arvaus
Miten keliakiasta pystytään sanomaan, että se on X prosentilla väestöstä, kun jokaista ihmistä ei ole tutkittu? Miten kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä pystytään sanomaan, että se on X prosentilla väestöstä, kun jokaista ihmistä ei ole tutkittu?
Käytän sanaa patologista, vaikka EN pidä ADHD:tä sairautena vaan ominaisuutena. Diagnoosina se on mielestäni patologisoitu, samaan tapaan kuin mikä tahansa ominaisuus, johon potilas ei ole tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ilman lääkitystä on isoja ongelmia js ADHD lääkitys nostaa suoritustasoja huomattavasti niin eikö kaikkien pitäisi saada sitä?
Tässä on erinomainen kirjoitus aiheeseen liittyen. Suosittelen kaikkia lukemaan tämän ajatuksen kanssa
Mutta tavallaan sekin on patologista, että ihminen käyttää aikaansa johonkin, mitä ei koe itselleen merkitykselliseksi... tai ettei kykene näkemään asian merkitystä.
"Kun kyse on oikeasta, neuropsykiatrisesta tarkkaavuuden häiriöstä, on yleensä vaikeuksia selvitä työtehtävistä ja opinnoista."
Mitä ihmettä ihminen tekee, kun hän opiskelee jotain VÄKISIN?
Vierailija kirjoitti:
Jokainen järkevä on tajunnut tämän jo ajat sitten. Jos vanhemmat panostaisivat lastensa kasvatukseen, näitä diagnooseja olisi todella vähän. Lääkärit ovat olleet löperöitä, kun ovat halunneet miellyttää vanhempia.
Jokainen järkevä ymmärtää, että ADHD ei ole kasvatuksesta kiinni.
Ennen ihmiset olivat vain erilaisia. Nyt jokin aakkosdiagnoosi on joka toisella. Ei mikään yllätys, että haluavat niistä eroon.
Veikkaan ettei se nykyinen määritelmä ole ihan valmis sekään...
ADHD;sta on tullut täys vitsi