Lue keskustelun säännöt.
Jopa 15-vuotiaat kertovat kokevansa stressiä köyhyyden vuoksi
07.03.2023 |
Turun yliopiston sosiaalityön tutkijat pyysivät viime vuoden lopulla nuoria kertomaan omin sanoin kokemuksistaan köyhyydestä.
Kirjoitusten sisällöissä yllätti se, kuinka paljon nuoret sukupuolesta riippumatta kirjoittivat kykenemättömyydestään kuluttaa samalla tavoin kuin heidän vertaisensa. Energian hinta ja inflaatio kuuluivat valtaosassa tekstejä. Hälyttävää oli se, että yli puolet kirjoittivat jo nuorina stressistä, jonka he yhdistivät köyhyyteen liittyviin tuntemuksiin. Tätäkin useampi kirjoitti köyhyyteen liittyvistä kielteisistä tuntemuksista.
"Multa tippuu hiukset päästä, en saa nukuttua, en saa syötyä. Olen räjähdysherkkä. En jaksa enää. Aina ollut köyhä ja en varmaa ikinä pääse tästä. Sitä mukaa, ku sais enemmän rahaa ni hinnat nousee. En jaksa uskoa että saisin elämästä enää mitään ikinä irti."
"Tulee paha mieli pyytää äitiltä mitään kun aina se vastaa ettei ole rahaa. Jätän välillä välistä esim kavereiden kanssa olon. Ettei nekin saa tietää että olen köyhä."
"Lapsena jo ymmärsin, että olemme köyhiä. Jo 6-vuotiaana stressasin meidän taloudellisesta tilanteesta. Tiesin jo silloin, etten voi saada asioita mitä haluan, vaikka äiti haluaisi antaa ne minulle. Kaupassa valittiin aina halvin vaihtoehto, ja silti välillä kassalla otettiin tavaroita pois, kun ei ollut varaa."
https://www.utu.fi/fi/ajankohtaista/mediatiedote/jopa-15-vuotiaat-kerto…
Miten lasten ja nuorten tilannetta voitaisiin parantaa?
Kommentit (211)
Yksi simppeli keino, jolla olisi suora ja välitön vaikutus: toimeentulotuessa ei huomioitaisi lapsilisiä tulona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ne heikkoa ainesta nämä nykynuoret. En muista, että vastaavia ongelmia olis ollut nuorilla 90-luvun pahimmassa lamassakaan.
Ongelmana on se tiedonmäärä ja koulussa ei jäsennellä infromaatiota ja kerrota perusasioita. Kaikki on netissä ja kuvitellaan että elämä on jotain tubettamista.
Se on esisijaisesti vanhempien tehtävä kertoa ne perusasiat. Kouluiässä ollaan jo auttamatta myöhässä niiden kanssa. Ja muutenkaan koulu ei ole mikään kasvatuslaitos, jolle voi ulkoistaa kaiken vastuun.
Mistä tullaan siihen että nämä nykynuoret ovat niiden 80 ja 90 kasvaneiden lapsia, joilla oli 100% vapaa kasvatus.
Miten tämä liittyy lapsiperheiden köyhyyteen?
Kaveripiirillä on iso vaikutus lasten arvomaailmaan. Suurin osa tarpeista tulee esimerkin kautta tai somesta. Kannattaisi ehkä ohjata lasta/nuorta seurustelemaan myös niiden "köyhiltä" näyttävien luokkatoverien kanssa. Monesti he ovat lähtöisin hyvin toimeentulevista perheistä, missä lapsille opetetaan, ettei raha kasva puussa. Myös koulushoppailu auttaa.
Tuollaista se on suurella osalla aikuisistakin. Tänään kierreltiin huonekalukauppoja ja ei hyvää päivää miten hinnat oli nousseet. Jos joku pieni kaluste maksoi ennen 50e, niin nyt se oli vähintään 80e. Aika tyhjää oli kaupoissa. Kenelläkään ei ole varaa ostaa mitään.
Siinäkin on menty pieleen, että lapsille on osteltu mielin määrin kaikkea ja jaetultu rahaa huolettomasti. Nyt kun siihen ei enää olekaan varaa, niin tottakai harmittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ne heikkoa ainesta nämä nykynuoret. En muista, että vastaavia ongelmia olis ollut nuorilla 90-luvun pahimmassa lamassakaan.
Ongelmana on se tiedonmäärä ja koulussa ei jäsennellä infromaatiota ja kerrota perusasioita. Kaikki on netissä ja kuvitellaan että elämä on jotain tubettamista.
Se on esisijaisesti vanhempien tehtävä kertoa ne perusasiat. Kouluiässä ollaan jo auttamatta myöhässä niiden kanssa. Ja muutenkaan koulu ei ole mikään kasvatuslaitos, jolle voi ulkoistaa kaiken vastuun.
Mistä tullaan siihen että nämä nykynuoret ovat niiden 80 ja 90 kasvaneiden lapsia, joilla oli 100% vapaa kasvatus.
No ei ole. Meidän lapset on pääosin vauvoja tai taaperoita, jos niitä on kerennyt vielä edes hommaamaan.
Ei kaikki ole kauniitakaan, laihoja tai paksuhiuksisia. Se nyt vaan on niin. Nyyh. Tarviin terapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten täällä on väännetty tuo koko artikkeli siihen muotoon että kaikki toiveet olisi vain materiaa?
En usko että varakkaan perheen lapsi kokee tuollaisia huolia vaikka vanhemmat kategorisesti ohjaisi tekemään hyviä kulutusvalintoja ja rajoittaisi materian määrää. On eri asia että vanhemmat ei osta tiettyjä kenkiä kuin että vanhemmilla ei ole rahaa oikein minkäänlaisiin kenkiin. Köyhyys aiheuttaa perustavanlaatuista epävarmuutta, pelkoa, näköalattomuutta ja mahdollisuuksien puutetta joka ei ole suinkaan ainoastaan materialistista.
Köyhyys on myös negatiivinen sosiaalinen stigma ja noloa. Uskallan myös väittää että merkkikengät ja muut halvemmat statussymbolit ovat vielä tärkeämpiä vähävaraisen perheen lapselle joka haluaa kompensoida sitä että asuu vuokralähiössä, on työtön vanhempi tai muita vastaavia selkeitä köyhyyden merkkejä. Näin ainakin omalla kohdalla kun olin teini 2000-luvulla mutta ennen tiktokkeja ja Instagrameja. Muistan silloin miten olin kateellinen kun koulukaverini asui ihan normaalissa omakotitalossa ja heille kylään mennessä oli tarjolla oikeita naudanlihapihvejä kun meillä syötiin kanankoipia ja jauhelihaa eri muodoissa.
Ja ei, en ole sitä mieltä että esimerkiksi sosiaalituin tulisi kaikki tuloerot tasoitella. Niitä tulee aina olemaan, mutta nykyään ne tuloerot näkyy paljon selkeämmin ja paljon perustavanlaatuisimmissa asioissa kuten siinä onko vanhemmillasi varaa hankkia sinulle hampaiden oikomishoitoa ja yksityistä terveydenhuoltoa jos satutat itsesi tai kärsit iho-ongelmista.
Itse tajusin jo 5 vuotiaana ettei meidän perheellä ollut rahaa kuten muilla ehkä oli (ei toki kaikilla). Siksi kannatankin nykyään aina demareita. Olen itse aina köyhemmän ja heikomman puolella vaikka itsellä onkin varallisuutta ja tiedostan, että ilman tätä yhteiskuntaa ei olisi minullakaan. Vasemmiston ja demareiden vuoksi on sentään mahdollisuus eikä tarvitsisi olla orjana 7pv viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten täällä on väännetty tuo koko artikkeli siihen muotoon että kaikki toiveet olisi vain materiaa?
En usko että varakkaan perheen lapsi kokee tuollaisia huolia vaikka vanhemmat kategorisesti ohjaisi tekemään hyviä kulutusvalintoja ja rajoittaisi materian määrää. On eri asia että vanhemmat ei osta tiettyjä kenkiä kuin että vanhemmilla ei ole rahaa oikein minkäänlaisiin kenkiin. Köyhyys aiheuttaa perustavanlaatuista epävarmuutta, pelkoa, näköalattomuutta ja mahdollisuuksien puutetta joka ei ole suinkaan ainoastaan materialistista.
Köyhyys on myös negatiivinen sosiaalinen stigma ja noloa. Uskallan myös väittää että merkkikengät ja muut halvemmat statussymbolit ovat vielä tärkeämpiä vähävaraisen perheen lapselle joka haluaa kompensoida sitä että asuu vuokralähiössä, on työtön vanhempi tai muita vastaavia selkeitä köyhyyden merkkejä. Näin ainakin omalla kohdalla kun olin teini 2000-luvulla mutta ennen tiktokkeja ja Instagrameja. Muistan silloin miten olin kateellinen kun koulukaverini asui ihan normaalissa omakotitalossa ja heille kylään mennessä oli tarjolla oikeita naudanlihapihvejä kun meillä syötiin kanankoipia ja jauhelihaa eri muodoissa.
Ja ei, en ole sitä mieltä että esimerkiksi sosiaalituin tulisi kaikki tuloerot tasoitella. Niitä tulee aina olemaan, mutta nykyään ne tuloerot näkyy paljon selkeämmin ja paljon perustavanlaatuisimmissa asioissa kuten siinä onko vanhemmillasi varaa hankkia sinulle hampaiden oikomishoitoa ja yksityistä terveydenhuoltoa jos satutat itsesi tai kärsit iho-ongelmista.
Se on leimallista köyhyyttä koskevalle keskustelulle: aidon kuulemisen ja aidon ratkaisukeskeisyyden sijaan köyhyydestä kärsivät leimataan viallisiksi ja ravistetaan hihasta hypoteesi, jonka mukaan köyhyys olisi yksilön omaa syytä tai sosiaalisen median syytä. Sitten lähdetään ratkaisemaan tätä hypoteesin mukaista ongelmaa kykenemättä tai haluamatta tarkoituksellisesti kyseenalaistamaan, onko hypoteesi oikea ja voiko saatu ratkaisuaan näin ollen olla linjassa alkuperäisen ongelman kanssa.
Onhan se aika absurdia ratkaista lapsiperheköyhyyttä esim. kieltämällä some. Korjaantuuko alkuperäinen ongelma sillä?
Köyhät ja rumat sekä lihavat voisivat pysyä omissa loukoissaan poissa kunnon ihmisten näkyvistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, niinpä.
Maailma on muuttunut mielettömän paljon, viimeisen 50-60 vuoden aikana.
Ja tietenkin on, kehitys kehittyy.
Aina on Suomessa ollut, eri elintaso luokissa eläviä perheitä ja ihmisiä.
Ja tulee aina olemaan. Totta kai.Nyt kuitenkin digitaalisuus ja some kärjistää näitä elintaso asioita.
Lisäksi lapsien kasvattajina ovat uudet ikäluokat, joiden kasvatukseen vaikuttaa tämä aika, ja joille ei ehkä aikoinaan ole omat vanhemmatkaan osanneet opettaa arvoja eikä perusjuttuja elämästä.
Itse olen köyhistä lähtöisin. Isä oli pieni palkkainen duunari ja äiti samoin, kunnes joutui pienelle työkyvöttömyyseläkkeelle, työtapaturman takia.
Aikoinani sain vapaa oppilas paikan keskikoulusta. Noina aikoina vain harvat yleensä pääsi keskikouluun, piti olla kansakoulusta hyvä keskiarvo.
Keskikoulu oli ainoa tie päästä lukioon.Muistan nuo lukiovuodet. Omalla paikkakunnalla ei lukiota ollut, piti mennä toiselle paikkakunnalle, jossa toki oli asuntola lukiolaisille. Maksullinen. Koko lukio oli maksullinen. Muistan miten köyhästi lukion suoritin, huonoissa ja kuluneissa vaatteissa, vanhemalta veljeltä saaduissa.
Lukio meni opintojen puolesta erittäin hyvin. Ylioppilaaksi päästyäni hain itseä kiinnostavalle alalle ja pääsin.
Ensi kertaa asuminen suuressa yliopistokaupungissa oli huikea kokemus, pienestä kylästä tulleelle nuorelle.
Niihin aikoihin ei ollut valtion takaamaa opintolainaa, vaan opintolainan takaajiksi tarvittiin luotettavat ihmiset. Isäni veli takasi.Valmistiminen oli upea saavutus ja kotona pidettiin pienet juhlat.
Valmistumisen jälkeen toimin määräaikaisissa työpaikoissa useita vuosia, eri paikoissa.Kun kokemusta sitten oli tarpeeksi, löytyi lopulta pysyvä, vakituinen työpaikka.
Kaiken tämän kerroin vain siksi, jotta miksi nykyisin nuoret kokevat kaikki asiat niin negatiivisesti, ja miksi heille jokainen, jopa pienikin vastoinkäyminen, on elämän ja kuoleman asia?
Miksi masentuneita nuoria on noin helvetin paljon?Oli ennenkin vaikeaa, todellista köyhyyttä, kun ei edes asumistukia ollut.
Ennenkin keskikoulussa ja lukiossa oli selvä ero köyhimpien ja hyvin toimeentulevien perheiden lasten harrastuksissa, vaatteissa ja vapaa-ajan vietossa.Kuinka ihmeessä tuon ajan köyhimmät lapset ja nuoret kestivät tuon eron,
masentumatta?Ihme horinaa.
Niin on, puuttuu näköjään syvä ymmärrys kulttuurillisesta ja maailman muuttumisesta. Että kaikki ne ylioppilaaksi onkin kirjoittaneet. Oma äitinikin on, vaikka on melko tyhmä. Minä taas menin rikki 90-luvun nuorena. Enkä koskaan parantunut, mutta olen silti älykäs.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hälyttävää kuinka kriittisen tärkeää kuluttaminen tuntuu olevan nykyihmisen kokemukselle hyvinvoinnista ja koko identiteetistään. Vika ei ole yksilössä vaan materialistisista kulttuurissamme.
Vika on AIVOPESUSSA JA HYVÄKSIKÄYTÖSSÄ
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ne jotka väittää että köyhyys on sitä ettei saa uusinta matkapuhelinta eivät ole kokeneet köyhyyttä.
se on pahimmillaan jatkuvaa stressiä siitä miten pärjää joka vie sitten kapasiteettia muulta.
Vierailija kirjoitti:
Ei nykynuoret ole köyhyyttä edes nähneet! On kaiken maailman laitteet, televisiot, levysoittimet, tietokoneet ja korvalappustereot ynnä muut. Ruokaakin näyttää riittävän, kun ihravuorineen lyllertävät välitunnilla kauppaan. Ennen köyhillä ei riittänyt raha edes ruokaan ja asuttiin pienessä hellahuoneessa koko perhe. Köyhäinavusta saatiin kengät kerran vuodessa. Koulut piti jättää kesken kun lastenkin oli pakko jotain työtä etsiä. Ja työtähän muuten tehtiin! Ympäripyöreitä päiviä olemattomalla palkalla.
Nuoret, lopettakaa turhasta valittaminen!
Mene muualle vauhkoamasta, kun et mistään mitään tajua.
15 v. voi mennä jo töihin? Heseen, mainoksia jakamaan, siivoamaan? Työnteon arvostus on tässä yhteiskunnassa ihan vinossa, pienipalkkaisia duuneja halveksutaan, vaikka kaikki työ on tärkeää ja sen voi aloittaa pienimuotoisesti jo kouluaikoina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hälyttävää kuinka kriittisen tärkeää kuluttaminen tuntuu olevan nykyihmisen kokemukselle hyvinvoinnista ja koko identiteetistään. Vika ei ole yksilössä vaan materialistisista kulttuurissamme.
Aivan. Nyky-yhteiskunnat ovat kulutusyhteiskuntia, ei sivistysyhteiskuntia, ainakin täällä. Kun ei ole mitään omaa kulttuurihistoriaa, vaan kaikki adaptoitu t. varastettu toiselta kansalta identiteettiä myöten, ei ole mitään todellista pohjaa. Suurin osa täkäläisestä populaatiosta on näitä, joilla, joiden vanhemmilla ja esi-isillä ei ole ollut mitään sivistyskulttuuria.
Niinpä maailma romahtaa, kun ei ole uusinta kännykkää, rättiä, autoa, mitä milloinkin.
Jatkan vielä, että tätä nykyistä menoa kuvaa hyvin erään kosmetiikkasarja lanseeraaja, joka laittoi Tiktokkiin tms. kyselyä. Siinä kysyttiin nuorilta, millaisen purkin haluaisivat kosmetiikkaan.
Tämä lanseeraaja selitti innoissaan, että paljon vastattiin, nuoret haluavat osallistua. Siis mitä vttua? Täällä umpisiperiassa "osallistutaan" jonkin kosmetiikkapurkin kanssa.
Tuollaisethan on tosi kivoja juttuja! Paitsi että voi kertoa oman mielipiteensä ja makunsa voi käyttää luovuuttaan ja mielikuvitustaan, visuaalista osaamistaan. Eettisiä ja käytännöllisiä näkökulmiakin voi huomioida.
Eikä se sulje pois, etteikö voisi osallistua myös johonkin isompaan ja merkityksellisempään.
Vierailija kirjoitti:
Kokoomus haluaa leikata noiltakin nuorilta viimeiset rahat.
Sä sitten jaksat vääntää Kokoomuksesta valheellista juttua ihan ketjuun kuin ketjuun....
Äänestän silti Kokoomusta seuraavissakin vaaleissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokoomus haluaa leikata noiltakin nuorilta viimeiset rahat.
Sä sitten jaksat vääntää Kokoomuksesta valheellista juttua ihan ketjuun kuin ketjuun....
Äänestän silti Kokoomusta seuraavissakin vaaleissa.
Eikö Kokoomus muka aio leikata sosiaaliturvasta ja julkiselta puolelta? Se tarkoittaa entistä enemmän ja pahempaa köyhyyttä monille, sekä aikuisille ja lapsille.
Eikö totuutta saisi ääneen sanoa?
-eri
Ei pitäisi kasvattaa lapsista kateellisia. Tehköön läksyt kunnolla niin valitus loppuu.