Jopa 15-vuotiaat kertovat kokevansa stressiä köyhyyden vuoksi
Turun yliopiston sosiaalityön tutkijat pyysivät viime vuoden lopulla nuoria kertomaan omin sanoin kokemuksistaan köyhyydestä.
Kirjoitusten sisällöissä yllätti se, kuinka paljon nuoret sukupuolesta riippumatta kirjoittivat kykenemättömyydestään kuluttaa samalla tavoin kuin heidän vertaisensa. Energian hinta ja inflaatio kuuluivat valtaosassa tekstejä. Hälyttävää oli se, että yli puolet kirjoittivat jo nuorina stressistä, jonka he yhdistivät köyhyyteen liittyviin tuntemuksiin. Tätäkin useampi kirjoitti köyhyyteen liittyvistä kielteisistä tuntemuksista.
"Multa tippuu hiukset päästä, en saa nukuttua, en saa syötyä. Olen räjähdysherkkä. En jaksa enää. Aina ollut köyhä ja en varmaa ikinä pääse tästä. Sitä mukaa, ku sais enemmän rahaa ni hinnat nousee. En jaksa uskoa että saisin elämästä enää mitään ikinä irti."
"Tulee paha mieli pyytää äitiltä mitään kun aina se vastaa ettei ole rahaa. Jätän välillä välistä esim kavereiden kanssa olon. Ettei nekin saa tietää että olen köyhä."
"Lapsena jo ymmärsin, että olemme köyhiä. Jo 6-vuotiaana stressasin meidän taloudellisesta tilanteesta. Tiesin jo silloin, etten voi saada asioita mitä haluan, vaikka äiti haluaisi antaa ne minulle. Kaupassa valittiin aina halvin vaihtoehto, ja silti välillä kassalla otettiin tavaroita pois, kun ei ollut varaa."
https://www.utu.fi/fi/ajankohtaista/mediatiedote/jopa-15-vuotiaat-kerto…
Miten lasten ja nuorten tilannetta voitaisiin parantaa?
Kommentit (211)
demarit tekee parhaansa että tulevaisuuden aikuiset elävät köyhyydessä koko elämänsä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokoomus haluaa leikata noiltakin nuorilta viimeiset rahat.
Sä sitten jaksat vääntää Kokoomuksesta valheellista juttua ihan ketjuun kuin ketjuun....
Äänestän silti Kokoomusta seuraavissakin vaaleissa.
Eikö Kokoomus muka aio leikata sosiaaliturvasta ja julkiselta puolelta? Se tarkoittaa entistä enemmän ja pahempaa köyhyyttä monille, sekä aikuisille ja lapsille.
Eikö totuutta saisi ääneen sanoa?
-eri
Totuus on se että niistä(kin) on pakko leikata.
Ikävä kyllä.
Ihan sama mitä se aiheuttaa, jos rahaa ei ole sitä ei ole!
Tässä nyt ollaan koska olemme eläneet yli varojemme: maksun aika on tullut.
Älkää lisääntykö ja hankkiko niitä lapsia? Kumi on keksitty.
Mikä ihme tuo keuhkoaja on?
Eihän nykyään ole mitään korvalappustereoita. Mun oppilaat eivät edes tienneet mitkä ne on, kun ruotsin kirjassa mainittiin.
Siis kääk! Raha ei riitä kalleimpaan iphonen malliin ja jokapäiväiseen mäkkärimättöön.
eikö nykyään osata olla sen mukaan kuin rahatilanne edellyttää, vaan kaikkea pitää saada heti kun jonkun uuden rihkaman jossakin bongaa. Valtaosa siitä on täysin turhaa krääsää joka parin käyttökerran jälkeen jää lojumaan kaapin perälle.. Kannattaa kokeilla, etteiosta heti kun jonkin näkee, vaan vaikka vasta 2 vkon kuluttua, joloin jo huomaakin ettei sitä tarvi.
Vierailija kirjoitti:
eikö nykyään osata olla sen mukaan kuin rahatilanne edellyttää, vaan kaikkea pitää saada heti kun jonkun uuden rihkaman jossakin bongaa. Valtaosa siitä on täysin turhaa krääsää joka parin käyttökerran jälkeen jää lojumaan kaapin perälle.. Kannattaa kokeilla, etteiosta heti kun jonkin näkee, vaan vaikka vasta 2 vkon kuluttua, joloin jo huomaakin ettei sitä tarvi.
Ei kyse ole tuosta. Suurimmaksi osaksi kyse on siitä, että nykyisin lapsiin ja nuoriin käytetään aivan eri tavalla rahaa kuin vielä 30-40 vuotta sitten. Lisäksi lasten "kilpavarustelu" alkaa suurinpiirtein jo kehdosta. Omat lapseni ovat syntyneet kasarilla ja ysärin alussa. Ei silloin ostettu vauvoille eikä taaperoille merkkivaatteita. Ei edes alakoululaisille. Sellaista olisi siihen aikaa pidetty typeränä, koska lapset kasvavat niin nopeasti. Kalliimpia vaatteita ostettiin - jos ylipäätään ostettiin - vasta sitten, kun lapsen pituuskasvu oli päättynyt. Kengissä vähän aikaisemmin, koska jalkaterän koko lakkaa yleensä kasvamasta vähän aikaisemmin kuin pituuskasvu loppuu. Nykyisin myös teineille on paljon enemmän vapaa-ajanviettotapoja, jotka maksavat. Kahviloissa istumisesta on tullut teinien harrastus eikä se ole enää vain aikuisten juttu. Muutama vuosikymmen sitten kahviloissa istuskelukin oli lähinnä varakkaampien aikuisten juttu, ei tavallisilla duunareilla ollut varaa eikä aikaakaan istuskella mota kertaa viikossa kahvilassa. Mun lasteni ikäluokka sai kännykkänsä siten, että kun vanhempi tarvitsi uuden, lapsi sai vanhan kännykän. Nykyisin menee melkein toisinpäin eli vanhempi perii lapsensa vanhan kännykän.
Siitä, että lapset on nostettu perheissä kulutuksessa ykkössijalle ja vanhemmat itse tulevat vasta kakkosena, on seurannut, että lapset ja nuoret näkevät toisillaan kaikenlaista sellaista, mitä aiemmin aikuiset olisivat nähneet toisillaan. Ja aikuisen ymmärrys ja kyky kestää pettymyksiä on parempi kuin lapsilla ja teineillä. Lapsiasiainvaltuutettu puhui jo vuosia sitten lasten ja nuorten eriarvoistumisesta ja siitä, miten vähävaraisten perheiden lapset kokevat osattomuutta ja ulkopuolisuutta, joka helposti johtaa syrjäytymiseen. Ja tästä syystä vähävaraisten perheiden vanhemmat - tietenkin - koittavat parhaalla mahdollisella tavalla pyrkiä estämään oman lapsensa osattomuuden, ulkopuolisuuden ja syrjäytymisen. Ostetaan vaikka osamaksulla niitä tärkeimpiä juttuja kuten vaatteita ja luuri. Pyritään antamaan lapselle taskurahaa, jotta teini pääsisi edes joskus leffaan tai kahvilaan kavereidensa kanssa. Sitten joudutaan venyttämään senttiä kaikessa muussakin. Raha tai pikemminkin sen vähyys alkaa aiheuttaa vanhemmille yhä enemmän stressiä. Lapset ja nuoret eivät ole tyhmiä vaan huomaavat kyllä vanhempiensa stressin, vaikka nämä eivät suoraan asiasta lapsilleen kertoisikaan.
Kyllä mulle tuli selväksi perheen köyhyys jo ala-asteella, 90luvun alussa.
Sen teki selväksi luokkakaverit . Jäi moni harrastus käymättä,reissu tekemättä yms.
Vierailija kirjoitti:
Joo, niinpä.
Maailma on muuttunut mielettömän paljon, viimeisen 50-60 vuoden aikana.
Ja tietenkin on, kehitys kehittyy.
Aina on Suomessa ollut, eri elintaso luokissa eläviä perheitä ja ihmisiä.
Ja tulee aina olemaan. Totta kai.Nyt kuitenkin digitaalisuus ja some kärjistää näitä elintaso asioita.
Lisäksi lapsien kasvattajina ovat uudet ikäluokat, joiden kasvatukseen vaikuttaa tämä aika, ja joille ei ehkä aikoinaan ole omat vanhemmatkaan osanneet opettaa arvoja eikä perusjuttuja elämästä.
Itse olen köyhistä lähtöisin. Isä oli pieni palkkainen duunari ja äiti samoin, kunnes joutui pienelle työkyvöttömyyseläkkeelle, työtapaturman takia.
Aikoinani sain vapaa oppilas paikan keskikoulusta. Noina aikoina vain harvat yleensä pääsi keskikouluun, piti olla kansakoulusta hyvä keskiarvo.
Keskikoulu oli ainoa tie päästä lukioon.Muistan nuo lukiovuodet. Omalla paikkakunnalla ei lukiota ollut, piti mennä toiselle paikkakunnalle, jossa toki oli asuntola lukiolaisille. Maksullinen. Koko lukio oli maksullinen. Muistan miten köyhästi lukion suoritin, huonoissa ja kuluneissa vaatteissa, vanhemalta veljeltä saaduissa.
Lukio meni opintojen puolesta erittäin hyvin. Ylioppilaaksi päästyäni hain itseä kiinnostavalle alalle ja pääsin.
Ensi kertaa asuminen suuressa yliopistokaupungissa oli huikea kokemus, pienestä kylästä tulleelle nuorelle.
Niihin aikoihin ei ollut valtion takaamaa opintolainaa, vaan opintolainan takaajiksi tarvittiin luotettavat ihmiset. Isäni veli takasi.Valmistiminen oli upea saavutus ja kotona pidettiin pienet juhlat.
Valmistumisen jälkeen toimin määräaikaisissa työpaikoissa useita vuosia, eri paikoissa.Kun kokemusta sitten oli tarpeeksi, löytyi lopulta pysyvä, vakituinen työpaikka.
Kaiken tämän kerroin vain siksi, jotta miksi nykyisin nuoret kokevat kaikki asiat niin negatiivisesti, ja miksi heille jokainen, jopa pienikin vastoinkäyminen, on elämän ja kuoleman asia?
Miksi masentuneita nuoria on noin helvetin paljon?Oli ennenkin vaikeaa, todellista köyhyyttä, kun ei edes asumistukia ollut.
Ennenkin keskikoulussa ja lukiossa oli selvä ero köyhimpien ja hyvin toimeentulevien perheiden lasten harrastuksissa, vaatteissa ja vapaa-ajan vietossa.Kuinka ihmeessä tuon ajan köyhimmät lapset ja nuoret kestivät tuon eron,
masentumatta?
Sinä elit aikana, jolloin tuo köyhyys oli lähes jokaisen totuus. Toiset vain peittivät sen paremmin, tiedän tarinoita kartanon lapsista ja kansakoulun opettajan lapsista, tarinoita opintolainan takaajista on lähes jokaisella, tuolloin eläneellä. Ja lisäksi nuoruutesi osui nousukauteen koulutus takasi hyvän toimeen tulon.
Vierailija kirjoitti:
Nuorilla taitaa olla epärealistiset odotukset. Eivät hyvätuloisetkaan ostele jatkuvasti materiaa tai merkkibrändejä.
En usko hetkeäkään, että kyse olisi pelkästään materiasta ja brändeistä. Tai pelkästään somen luomasta harhasta.
Me asumme alueella, jonka alakoulussa ei ole vähävaraisia. Kun lapset siirtyi yläkouluun viereiseen kaupunginosaan, alkoi erot näkyä ihan eri tavalla. Siinä missä toiselle perheelle pari kertaa vuodessa matkustaminen, kuukausittain ulkona syöminen ja kahvilakäynnit, kalliit harrastukset, ajan ja trendien mukaiset vaatteet ja kengät, muutamat merkkivaatteetkin ja uudehkot puhelimet ja muut laitteet ovat melko arkisia ja tavallisia asioita, toisissa perheissä mietitään joka kuun lopussa miten saadaan edes perustarpeet täytettyä. Kyllä ne nuoret sen huomaa ilman someakin.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eikö nykyään osata olla sen mukaan kuin rahatilanne edellyttää, vaan kaikkea pitää saada heti kun jonkun uuden rihkaman jossakin bongaa. Valtaosa siitä on täysin turhaa krääsää joka parin käyttökerran jälkeen jää lojumaan kaapin perälle.. Kannattaa kokeilla, etteiosta heti kun jonkin näkee, vaan vaikka vasta 2 vkon kuluttua, joloin jo huomaakin ettei sitä tarvi.
Ei kyse ole tuosta. Suurimmaksi osaksi kyse on siitä, että nykyisin lapsiin ja nuoriin käytetään aivan eri tavalla rahaa kuin vielä 30-40 vuotta sitten. Lisäksi lasten "kilpavarustelu" alkaa suurinpiirtein jo kehdosta. Omat lapseni ovat syntyneet kasarilla ja ysärin alussa. Ei silloin ostettu vauvoille eikä taaperoille merkkivaatteita. Ei edes alakoululaisille. Sellaista olisi siihen aikaa pidetty typeränä, koska lapset kasvavat niin nopeasti. Kalliimpia vaatteita ostettiin - jos ylipäätään ostettiin - vasta sitten, kun lapsen pituuskasvu oli päättynyt. Kengissä vähän aikaisemmin, koska jalkaterän koko lakkaa yleensä kasvamasta vähän aikaisemmin kuin pituuskasvu loppuu. Nykyisin myös teineille on paljon enemmän vapaa-ajanviettotapoja, jotka maksavat. Kahviloissa istumisesta on tullut teinien harrastus eikä se ole enää vain aikuisten juttu. Muutama vuosikymmen sitten kahviloissa istuskelukin oli lähinnä varakkaampien aikuisten juttu, ei tavallisilla duunareilla ollut varaa eikä aikaakaan istuskella mota kertaa viikossa kahvilassa. Mun lasteni ikäluokka sai kännykkänsä siten, että kun vanhempi tarvitsi uuden, lapsi sai vanhan kännykän. Nykyisin menee melkein toisinpäin eli vanhempi perii lapsensa vanhan kännykän.
Siitä, että lapset on nostettu perheissä kulutuksessa ykkössijalle ja vanhemmat itse tulevat vasta kakkosena, on seurannut, että lapset ja nuoret näkevät toisillaan kaikenlaista sellaista, mitä aiemmin aikuiset olisivat nähneet toisillaan. Ja aikuisen ymmärrys ja kyky kestää pettymyksiä on parempi kuin lapsilla ja teineillä. Lapsiasiainvaltuutettu puhui jo vuosia sitten lasten ja nuorten eriarvoistumisesta ja siitä, miten vähävaraisten perheiden lapset kokevat osattomuutta ja ulkopuolisuutta, joka helposti johtaa syrjäytymiseen. Ja tästä syystä vähävaraisten perheiden vanhemmat - tietenkin - koittavat parhaalla mahdollisella tavalla pyrkiä estämään oman lapsensa osattomuuden, ulkopuolisuuden ja syrjäytymisen. Ostetaan vaikka osamaksulla niitä tärkeimpiä juttuja kuten vaatteita ja luuri. Pyritään antamaan lapselle taskurahaa, jotta teini pääsisi edes joskus leffaan tai kahvilaan kavereidensa kanssa. Sitten joudutaan venyttämään senttiä kaikessa muussakin. Raha tai pikemminkin sen vähyys alkaa aiheuttaa vanhemmille yhä enemmän stressiä. Lapset ja nuoret eivät ole tyhmiä vaan huomaavat kyllä vanhempiensa stressin, vaikka nämä eivät suoraan asiasta lapsilleen kertoisikaan.
Tämä on ihan puppua.
Minulla on kaksi teiniä. Suurin osa heidän kavereistaan on eläneet ihan kuten mekin, kirppisvaatteita ja vanhemmilta perityt tai käytettyinä ostetut puhelimet.
Asumme arvoalueella, meillä on rahaa, eikä me kuluteta yhtään tuon merkillisemmin. Teineillä kirppisvaatteet ja second hand on ihan muotia.
Sen minkä huomasin jo kun lapset oli pieniä oli, että vuokra-alueen lapsilla (leikkipuisto on tämän ja vuokra-alueen välissä) on paljon enemmän merkkivaatteita, kalliita rattaita jne. kuin täältä tulevilla.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eikö nykyään osata olla sen mukaan kuin rahatilanne edellyttää, vaan kaikkea pitää saada heti kun jonkun uuden rihkaman jossakin bongaa. Valtaosa siitä on täysin turhaa krääsää joka parin käyttökerran jälkeen jää lojumaan kaapin perälle.. Kannattaa kokeilla, etteiosta heti kun jonkin näkee, vaan vaikka vasta 2 vkon kuluttua, joloin jo huomaakin ettei sitä tarvi.
Ei kyse ole tuosta. Suurimmaksi osaksi kyse on siitä, että nykyisin lapsiin ja nuoriin käytetään aivan eri tavalla rahaa kuin vielä 30-40 vuotta sitten. Lisäksi lasten "kilpavarustelu" alkaa suurinpiirtein jo kehdosta. Omat lapseni ovat syntyneet kasarilla ja ysärin alussa. Ei silloin ostettu vauvoille eikä taaperoille merkkivaatteita. Ei edes alakoululaisille. Sellaista olisi siihen aikaa pidetty typeränä, koska lapset kasvavat niin nopeasti. Kalliimpia vaatteita ostettiin - jos ylipäätään ostettiin - vasta sitten, kun lapsen pituuskasvu oli päättynyt. Kengissä vähän aikaisemmin, koska jalkaterän koko lakkaa yleensä kasvamasta vähän aikaisemmin kuin pituuskasvu loppuu. Nykyisin myös teineille on paljon enemmän vapaa-ajanviettotapoja, jotka maksavat. Kahviloissa istumisesta on tullut teinien harrastus eikä se ole enää vain aikuisten juttu. Muutama vuosikymmen sitten kahviloissa istuskelukin oli lähinnä varakkaampien aikuisten juttu, ei tavallisilla duunareilla ollut varaa eikä aikaakaan istuskella mota kertaa viikossa kahvilassa. Mun lasteni ikäluokka sai kännykkänsä siten, että kun vanhempi tarvitsi uuden, lapsi sai vanhan kännykän. Nykyisin menee melkein toisinpäin eli vanhempi perii lapsensa vanhan kännykän.
Siitä, että lapset on nostettu perheissä kulutuksessa ykkössijalle ja vanhemmat itse tulevat vasta kakkosena, on seurannut, että lapset ja nuoret näkevät toisillaan kaikenlaista sellaista, mitä aiemmin aikuiset olisivat nähneet toisillaan. Ja aikuisen ymmärrys ja kyky kestää pettymyksiä on parempi kuin lapsilla ja teineillä. Lapsiasiainvaltuutettu puhui jo vuosia sitten lasten ja nuorten eriarvoistumisesta ja siitä, miten vähävaraisten perheiden lapset kokevat osattomuutta ja ulkopuolisuutta, joka helposti johtaa syrjäytymiseen. Ja tästä syystä vähävaraisten perheiden vanhemmat - tietenkin - koittavat parhaalla mahdollisella tavalla pyrkiä estämään oman lapsensa osattomuuden, ulkopuolisuuden ja syrjäytymisen. Ostetaan vaikka osamaksulla niitä tärkeimpiä juttuja kuten vaatteita ja luuri. Pyritään antamaan lapselle taskurahaa, jotta teini pääsisi edes joskus leffaan tai kahvilaan kavereidensa kanssa. Sitten joudutaan venyttämään senttiä kaikessa muussakin. Raha tai pikemminkin sen vähyys alkaa aiheuttaa vanhemmille yhä enemmän stressiä. Lapset ja nuoret eivät ole tyhmiä vaan huomaavat kyllä vanhempiensa stressin, vaikka nämä eivät suoraan asiasta lapsilleen kertoisikaan.
Tämä on ihan puppua.
Minulla on kaksi teiniä. Suurin osa heidän kavereistaan on eläneet ihan kuten mekin, kirppisvaatteita ja vanhemmilta perityt tai käytettyinä ostetut puhelimet.
Asumme arvoalueella, meillä on rahaa, eikä me kuluteta yhtään tuon merkillisemmin. Teineillä kirppisvaatteet ja second hand on ihan muotia.
Sen minkä huomasin jo kun lapset oli pieniä oli, että vuokra-alueen lapsilla (leikkipuisto on tämän ja vuokra-alueen välissä) on paljon enemmän merkkivaatteita, kalliita rattaita jne. kuin täältä tulevilla.
Eli sun mielestä lapsiasiainvaltuutettu on väärässä eikä vähävaraisten perheiden lapset koe osattomuutta, ulkopuolisuutta eivätkä myöskään syrjäydy?
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eikö nykyään osata olla sen mukaan kuin rahatilanne edellyttää, vaan kaikkea pitää saada heti kun jonkun uuden rihkaman jossakin bongaa. Valtaosa siitä on täysin turhaa krääsää joka parin käyttökerran jälkeen jää lojumaan kaapin perälle.. Kannattaa kokeilla, etteiosta heti kun jonkin näkee, vaan vaikka vasta 2 vkon kuluttua, joloin jo huomaakin ettei sitä tarvi.
Ei kyse ole tuosta. Suurimmaksi osaksi kyse on siitä, että nykyisin lapsiin ja nuoriin käytetään aivan eri tavalla rahaa kuin vielä 30-40 vuotta sitten. Lisäksi lasten "kilpavarustelu" alkaa suurinpiirtein jo kehdosta. Omat lapseni ovat syntyneet kasarilla ja ysärin alussa. Ei silloin ostettu vauvoille eikä taaperoille merkkivaatteita. Ei edes alakoululaisille. Sellaista olisi siihen aikaa pidetty typeränä, koska lapset kasvavat niin nopeasti. Kalliimpia vaatteita ostettiin - jos ylipäätään ostettiin - vasta sitten, kun lapsen pituuskasvu oli päättynyt. Kengissä vähän aikaisemmin, koska jalkaterän koko lakkaa yleensä kasvamasta vähän aikaisemmin kuin pituuskasvu loppuu. Nykyisin myös teineille on paljon enemmän vapaa-ajanviettotapoja, jotka maksavat. Kahviloissa istumisesta on tullut teinien harrastus eikä se ole enää vain aikuisten juttu. Muutama vuosikymmen sitten kahviloissa istuskelukin oli lähinnä varakkaampien aikuisten juttu, ei tavallisilla duunareilla ollut varaa eikä aikaakaan istuskella mota kertaa viikossa kahvilassa. Mun lasteni ikäluokka sai kännykkänsä siten, että kun vanhempi tarvitsi uuden, lapsi sai vanhan kännykän. Nykyisin menee melkein toisinpäin eli vanhempi perii lapsensa vanhan kännykän.
Siitä, että lapset on nostettu perheissä kulutuksessa ykkössijalle ja vanhemmat itse tulevat vasta kakkosena, on seurannut, että lapset ja nuoret näkevät toisillaan kaikenlaista sellaista, mitä aiemmin aikuiset olisivat nähneet toisillaan. Ja aikuisen ymmärrys ja kyky kestää pettymyksiä on parempi kuin lapsilla ja teineillä. Lapsiasiainvaltuutettu puhui jo vuosia sitten lasten ja nuorten eriarvoistumisesta ja siitä, miten vähävaraisten perheiden lapset kokevat osattomuutta ja ulkopuolisuutta, joka helposti johtaa syrjäytymiseen. Ja tästä syystä vähävaraisten perheiden vanhemmat - tietenkin - koittavat parhaalla mahdollisella tavalla pyrkiä estämään oman lapsensa osattomuuden, ulkopuolisuuden ja syrjäytymisen. Ostetaan vaikka osamaksulla niitä tärkeimpiä juttuja kuten vaatteita ja luuri. Pyritään antamaan lapselle taskurahaa, jotta teini pääsisi edes joskus leffaan tai kahvilaan kavereidensa kanssa. Sitten joudutaan venyttämään senttiä kaikessa muussakin. Raha tai pikemminkin sen vähyys alkaa aiheuttaa vanhemmille yhä enemmän stressiä. Lapset ja nuoret eivät ole tyhmiä vaan huomaavat kyllä vanhempiensa stressin, vaikka nämä eivät suoraan asiasta lapsilleen kertoisikaan.
Tämä on ihan puppua.
Minulla on kaksi teiniä. Suurin osa heidän kavereistaan on eläneet ihan kuten mekin, kirppisvaatteita ja vanhemmilta perityt tai käytettyinä ostetut puhelimet.
Asumme arvoalueella, meillä on rahaa, eikä me kuluteta yhtään tuon merkillisemmin. Teineillä kirppisvaatteet ja second hand on ihan muotia.
Sen minkä huomasin jo kun lapset oli pieniä oli, että vuokra-alueen lapsilla (leikkipuisto on tämän ja vuokra-alueen välissä) on paljon enemmän merkkivaatteita, kalliita rattaita jne. kuin täältä tulevilla.
Eli sun mielestä lapsiasiainvaltuutettu on väärässä eikä vähävaraisten perheiden lapset koe osattomuutta, ulkopuolisuutta eivätkä myöskään syrjäydy?
En ole vielä nähnyt yhtään ulostuloa häneltä, jossa hän olisi oikeassa.
Hän keksii päästään kaikenlaisia nyyhkytarinoita. Ihme että tuollaisellekin pitää verovaroin palkka maksaa.
Asennekysymyshän tuo on enimmäkseen.Rahaa ei osata käyttää ja pitää olla samat kuin kaverilla.Aikuiset ei ymmärrä kotona opettaa raha-asioita.Pitää ymmärtää ettei kaikkeen ole varaa.Tai jos haluas jotain niin pitää säästää ,tienata,vaikka kerätä pulloja,etsiä käytettynä tms...Mutta ei.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eikö nykyään osata olla sen mukaan kuin rahatilanne edellyttää, vaan kaikkea pitää saada heti kun jonkun uuden rihkaman jossakin bongaa. Valtaosa siitä on täysin turhaa krääsää joka parin käyttökerran jälkeen jää lojumaan kaapin perälle.. Kannattaa kokeilla, etteiosta heti kun jonkin näkee, vaan vaikka vasta 2 vkon kuluttua, joloin jo huomaakin ettei sitä tarvi.
Ei kyse ole tuosta. Suurimmaksi osaksi kyse on siitä, että nykyisin lapsiin ja nuoriin käytetään aivan eri tavalla rahaa kuin vielä 30-40 vuotta sitten. Lisäksi lasten "kilpavarustelu" alkaa suurinpiirtein jo kehdosta. Omat lapseni ovat syntyneet kasarilla ja ysärin alussa. Ei silloin ostettu vauvoille eikä taaperoille merkkivaatteita. Ei edes alakoululaisille. Sellaista olisi siihen aikaa pidetty typeränä, koska lapset kasvavat niin nopeasti. Kalliimpia vaatteita ostettiin - jos ylipäätään ostettiin - vasta sitten, kun lapsen pituuskasvu oli päättynyt. Kengissä vähän aikaisemmin, koska jalkaterän koko lakkaa yleensä kasvamasta vähän aikaisemmin kuin pituuskasvu loppuu. Nykyisin myös teineille on paljon enemmän vapaa-ajanviettotapoja, jotka maksavat. Kahviloissa istumisesta on tullut teinien harrastus eikä se ole enää vain aikuisten juttu. Muutama vuosikymmen sitten kahviloissa istuskelukin oli lähinnä varakkaampien aikuisten juttu, ei tavallisilla duunareilla ollut varaa eikä aikaakaan istuskella mota kertaa viikossa kahvilassa. Mun lasteni ikäluokka sai kännykkänsä siten, että kun vanhempi tarvitsi uuden, lapsi sai vanhan kännykän. Nykyisin menee melkein toisinpäin eli vanhempi perii lapsensa vanhan kännykän.
Siitä, että lapset on nostettu perheissä kulutuksessa ykkössijalle ja vanhemmat itse tulevat vasta kakkosena, on seurannut, että lapset ja nuoret näkevät toisillaan kaikenlaista sellaista, mitä aiemmin aikuiset olisivat nähneet toisillaan. Ja aikuisen ymmärrys ja kyky kestää pettymyksiä on parempi kuin lapsilla ja teineillä. Lapsiasiainvaltuutettu puhui jo vuosia sitten lasten ja nuorten eriarvoistumisesta ja siitä, miten vähävaraisten perheiden lapset kokevat osattomuutta ja ulkopuolisuutta, joka helposti johtaa syrjäytymiseen. Ja tästä syystä vähävaraisten perheiden vanhemmat - tietenkin - koittavat parhaalla mahdollisella tavalla pyrkiä estämään oman lapsensa osattomuuden, ulkopuolisuuden ja syrjäytymisen. Ostetaan vaikka osamaksulla niitä tärkeimpiä juttuja kuten vaatteita ja luuri. Pyritään antamaan lapselle taskurahaa, jotta teini pääsisi edes joskus leffaan tai kahvilaan kavereidensa kanssa. Sitten joudutaan venyttämään senttiä kaikessa muussakin. Raha tai pikemminkin sen vähyys alkaa aiheuttaa vanhemmille yhä enemmän stressiä. Lapset ja nuoret eivät ole tyhmiä vaan huomaavat kyllä vanhempiensa stressin, vaikka nämä eivät suoraan asiasta lapsilleen kertoisikaan.
Tämä on ihan puppua.
Minulla on kaksi teiniä. Suurin osa heidän kavereistaan on eläneet ihan kuten mekin, kirppisvaatteita ja vanhemmilta perityt tai käytettyinä ostetut puhelimet.
Asumme arvoalueella, meillä on rahaa, eikä me kuluteta yhtään tuon merkillisemmin. Teineillä kirppisvaatteet ja second hand on ihan muotia.
Sen minkä huomasin jo kun lapset oli pieniä oli, että vuokra-alueen lapsilla (leikkipuisto on tämän ja vuokra-alueen välissä) on paljon enemmän merkkivaatteita, kalliita rattaita jne. kuin täältä tulevilla.
Huomaa, ettet ikinä ole kokenut köyhyyttä. Kaikki vuokra-asunnossa asuvat eivät muuten ole köyhiä. Miten ihmeessä luulet leikkipuistossa näkeväsi ihmisten pankkitilin saldon?
On täysin eri asia pukeutua kirppispuseroon huvin vuoksi (unohdit mainita ne kalliit ulkovaatteet, todellisuudessa rikkaat kuluttavat enemmän) kuin se, että ei ole varaa ostaa lapselle uusia talvikenkiä tai miettiä, mistä säästää jos ne kengät ostaa. Lapsi vaistoaa stressin ja se tarttuu.
Vierailija kirjoitti:
Asennekysymyshän tuo on enimmäkseen.Rahaa ei osata käyttää ja pitää olla samat kuin kaverilla.Aikuiset ei ymmärrä kotona opettaa raha-asioita.Pitää ymmärtää ettei kaikkeen ole varaa.Tai jos haluas jotain niin pitää säästää ,tienata,vaikka kerätä pulloja,etsiä käytettynä tms...Mutta ei.
Kehotat köyhää lasta etsimään pulloja. Oliko muuta? Tietenkään köyhää lasta ei ahdista, kun saa näin timanttisia vinkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eikö nykyään osata olla sen mukaan kuin rahatilanne edellyttää, vaan kaikkea pitää saada heti kun jonkun uuden rihkaman jossakin bongaa. Valtaosa siitä on täysin turhaa krääsää joka parin käyttökerran jälkeen jää lojumaan kaapin perälle.. Kannattaa kokeilla, etteiosta heti kun jonkin näkee, vaan vaikka vasta 2 vkon kuluttua, joloin jo huomaakin ettei sitä tarvi.
Ei kyse ole tuosta. Suurimmaksi osaksi kyse on siitä, että nykyisin lapsiin ja nuoriin käytetään aivan eri tavalla rahaa kuin vielä 30-40 vuotta sitten. Lisäksi lasten "kilpavarustelu" alkaa suurinpiirtein jo kehdosta. Omat lapseni ovat syntyneet kasarilla ja ysärin alussa. Ei silloin ostettu vauvoille eikä taaperoille merkkivaatteita. Ei edes alakoululaisille. Sellaista olisi siihen aikaa pidetty typeränä, koska lapset kasvavat niin nopeasti. Kalliimpia vaatteita ostettiin - jos ylipäätään ostettiin - vasta sitten, kun lapsen pituuskasvu oli päättynyt. Kengissä vähän aikaisemmin, koska jalkaterän koko lakkaa yleensä kasvamasta vähän aikaisemmin kuin pituuskasvu loppuu. Nykyisin myös teineille on paljon enemmän vapaa-ajanviettotapoja, jotka maksavat. Kahviloissa istumisesta on tullut teinien harrastus eikä se ole enää vain aikuisten juttu. Muutama vuosikymmen sitten kahviloissa istuskelukin oli lähinnä varakkaampien aikuisten juttu, ei tavallisilla duunareilla ollut varaa eikä aikaakaan istuskella mota kertaa viikossa kahvilassa. Mun lasteni ikäluokka sai kännykkänsä siten, että kun vanhempi tarvitsi uuden, lapsi sai vanhan kännykän. Nykyisin menee melkein toisinpäin eli vanhempi perii lapsensa vanhan kännykän.
Siitä, että lapset on nostettu perheissä kulutuksessa ykkössijalle ja vanhemmat itse tulevat vasta kakkosena, on seurannut, että lapset ja nuoret näkevät toisillaan kaikenlaista sellaista, mitä aiemmin aikuiset olisivat nähneet toisillaan. Ja aikuisen ymmärrys ja kyky kestää pettymyksiä on parempi kuin lapsilla ja teineillä. Lapsiasiainvaltuutettu puhui jo vuosia sitten lasten ja nuorten eriarvoistumisesta ja siitä, miten vähävaraisten perheiden lapset kokevat osattomuutta ja ulkopuolisuutta, joka helposti johtaa syrjäytymiseen. Ja tästä syystä vähävaraisten perheiden vanhemmat - tietenkin - koittavat parhaalla mahdollisella tavalla pyrkiä estämään oman lapsensa osattomuuden, ulkopuolisuuden ja syrjäytymisen. Ostetaan vaikka osamaksulla niitä tärkeimpiä juttuja kuten vaatteita ja luuri. Pyritään antamaan lapselle taskurahaa, jotta teini pääsisi edes joskus leffaan tai kahvilaan kavereidensa kanssa. Sitten joudutaan venyttämään senttiä kaikessa muussakin. Raha tai pikemminkin sen vähyys alkaa aiheuttaa vanhemmille yhä enemmän stressiä. Lapset ja nuoret eivät ole tyhmiä vaan huomaavat kyllä vanhempiensa stressin, vaikka nämä eivät suoraan asiasta lapsilleen kertoisikaan.
Tämä on ihan puppua.
Minulla on kaksi teiniä. Suurin osa heidän kavereistaan on eläneet ihan kuten mekin, kirppisvaatteita ja vanhemmilta perityt tai käytettyinä ostetut puhelimet.
Asumme arvoalueella, meillä on rahaa, eikä me kuluteta yhtään tuon merkillisemmin. Teineillä kirppisvaatteet ja second hand on ihan muotia.
Sen minkä huomasin jo kun lapset oli pieniä oli, että vuokra-alueen lapsilla (leikkipuisto on tämän ja vuokra-alueen välissä) on paljon enemmän merkkivaatteita, kalliita rattaita jne. kuin täältä tulevilla.
Av-palstan legenda. Varakkaat, joilla on vain kirppiskamaa ja köyhät, joilla on vain kaikkea kallista. Kummasti niitä kumpiakaan ei oikeassa elämässä näy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eikö nykyään osata olla sen mukaan kuin rahatilanne edellyttää, vaan kaikkea pitää saada heti kun jonkun uuden rihkaman jossakin bongaa. Valtaosa siitä on täysin turhaa krääsää joka parin käyttökerran jälkeen jää lojumaan kaapin perälle.. Kannattaa kokeilla, etteiosta heti kun jonkin näkee, vaan vaikka vasta 2 vkon kuluttua, joloin jo huomaakin ettei sitä tarvi.
Ei kyse ole tuosta. Suurimmaksi osaksi kyse on siitä, että nykyisin lapsiin ja nuoriin käytetään aivan eri tavalla rahaa kuin vielä 30-40 vuotta sitten. Lisäksi lasten "kilpavarustelu" alkaa suurinpiirtein jo kehdosta. Omat lapseni ovat syntyneet kasarilla ja ysärin alussa. Ei silloin ostettu vauvoille eikä taaperoille merkkivaatteita. Ei edes alakoululaisille. Sellaista olisi siihen aikaa pidetty typeränä, koska lapset kasvavat niin nopeasti. Kalliimpia vaatteita ostettiin - jos ylipäätään ostettiin - vasta sitten, kun lapsen pituuskasvu oli päättynyt. Kengissä vähän aikaisemmin, koska jalkaterän koko lakkaa yleensä kasvamasta vähän aikaisemmin kuin pituuskasvu loppuu. Nykyisin myös teineille on paljon enemmän vapaa-ajanviettotapoja, jotka maksavat. Kahviloissa istumisesta on tullut teinien harrastus eikä se ole enää vain aikuisten juttu. Muutama vuosikymmen sitten kahviloissa istuskelukin oli lähinnä varakkaampien aikuisten juttu, ei tavallisilla duunareilla ollut varaa eikä aikaakaan istuskella mota kertaa viikossa kahvilassa. Mun lasteni ikäluokka sai kännykkänsä siten, että kun vanhempi tarvitsi uuden, lapsi sai vanhan kännykän. Nykyisin menee melkein toisinpäin eli vanhempi perii lapsensa vanhan kännykän.
Siitä, että lapset on nostettu perheissä kulutuksessa ykkössijalle ja vanhemmat itse tulevat vasta kakkosena, on seurannut, että lapset ja nuoret näkevät toisillaan kaikenlaista sellaista, mitä aiemmin aikuiset olisivat nähneet toisillaan. Ja aikuisen ymmärrys ja kyky kestää pettymyksiä on parempi kuin lapsilla ja teineillä. Lapsiasiainvaltuutettu puhui jo vuosia sitten lasten ja nuorten eriarvoistumisesta ja siitä, miten vähävaraisten perheiden lapset kokevat osattomuutta ja ulkopuolisuutta, joka helposti johtaa syrjäytymiseen. Ja tästä syystä vähävaraisten perheiden vanhemmat - tietenkin - koittavat parhaalla mahdollisella tavalla pyrkiä estämään oman lapsensa osattomuuden, ulkopuolisuuden ja syrjäytymisen. Ostetaan vaikka osamaksulla niitä tärkeimpiä juttuja kuten vaatteita ja luuri. Pyritään antamaan lapselle taskurahaa, jotta teini pääsisi edes joskus leffaan tai kahvilaan kavereidensa kanssa. Sitten joudutaan venyttämään senttiä kaikessa muussakin. Raha tai pikemminkin sen vähyys alkaa aiheuttaa vanhemmille yhä enemmän stressiä. Lapset ja nuoret eivät ole tyhmiä vaan huomaavat kyllä vanhempiensa stressin, vaikka nämä eivät suoraan asiasta lapsilleen kertoisikaan.
Tämä on ihan puppua.
Minulla on kaksi teiniä. Suurin osa heidän kavereistaan on eläneet ihan kuten mekin, kirppisvaatteita ja vanhemmilta perityt tai käytettyinä ostetut puhelimet.
Asumme arvoalueella, meillä on rahaa, eikä me kuluteta yhtään tuon merkillisemmin. Teineillä kirppisvaatteet ja second hand on ihan muotia.
Sen minkä huomasin jo kun lapset oli pieniä oli, että vuokra-alueen lapsilla (leikkipuisto on tämän ja vuokra-alueen välissä) on paljon enemmän merkkivaatteita, kalliita rattaita jne. kuin täältä tulevilla.
Huomaa, ettet ikinä ole kokenut köyhyyttä. Kaikki vuokra-asunnossa asuvat eivät muuten ole köyhiä. Miten ihmeessä luulet leikkipuistossa näkeväsi ihmisten pankkitilin saldon?
On täysin eri asia pukeutua kirppispuseroon huvin vuoksi (unohdit mainita ne kalliit ulkovaatteet, todellisuudessa rikkaat kuluttavat enemmän) kuin se, että ei ole varaa ostaa lapselle uusia talvikenkiä tai miettiä, mistä säästää jos ne kengät ostaa. Lapsi vaistoaa stressin ja se tarttuu.
Minun isäni kuoli pitkään sairastettuaan kun olin 14. Olen kokenut erittäin köyhän lapsuuden ja nuoruuden.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sitten opiskelevat kunnon ammatin niin pääsevät pois köyhyydestä.
Minua ihmetyttää juurikin tämä näköalattomuus, että kun nyt on köyhä niin aina tulee olemaan köyhä. Ennen tosiaan ihmiset ponnisteli parantaakseen toimentuloaan. Nyt se yrittäminenkin on no can do? Ja nykyisin sentään on mahdollista kaikilla minne asti haluaa ja tuet juoksee.
Siis sekä aikuisille että lapsille.