Lue keskustelun säännöt.
Jopa 15-vuotiaat kertovat kokevansa stressiä köyhyyden vuoksi
07.03.2023 |
Turun yliopiston sosiaalityön tutkijat pyysivät viime vuoden lopulla nuoria kertomaan omin sanoin kokemuksistaan köyhyydestä.
Kirjoitusten sisällöissä yllätti se, kuinka paljon nuoret sukupuolesta riippumatta kirjoittivat kykenemättömyydestään kuluttaa samalla tavoin kuin heidän vertaisensa. Energian hinta ja inflaatio kuuluivat valtaosassa tekstejä. Hälyttävää oli se, että yli puolet kirjoittivat jo nuorina stressistä, jonka he yhdistivät köyhyyteen liittyviin tuntemuksiin. Tätäkin useampi kirjoitti köyhyyteen liittyvistä kielteisistä tuntemuksista.
"Multa tippuu hiukset päästä, en saa nukuttua, en saa syötyä. Olen räjähdysherkkä. En jaksa enää. Aina ollut köyhä ja en varmaa ikinä pääse tästä. Sitä mukaa, ku sais enemmän rahaa ni hinnat nousee. En jaksa uskoa että saisin elämästä enää mitään ikinä irti."
"Tulee paha mieli pyytää äitiltä mitään kun aina se vastaa ettei ole rahaa. Jätän välillä välistä esim kavereiden kanssa olon. Ettei nekin saa tietää että olen köyhä."
"Lapsena jo ymmärsin, että olemme köyhiä. Jo 6-vuotiaana stressasin meidän taloudellisesta tilanteesta. Tiesin jo silloin, etten voi saada asioita mitä haluan, vaikka äiti haluaisi antaa ne minulle. Kaupassa valittiin aina halvin vaihtoehto, ja silti välillä kassalla otettiin tavaroita pois, kun ei ollut varaa."
https://www.utu.fi/fi/ajankohtaista/mediatiedote/jopa-15-vuotiaat-kerto…
Miten lasten ja nuorten tilannetta voitaisiin parantaa?
Kommentit (211)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, niinpä.
Maailma on muuttunut mielettömän paljon, viimeisen 50-60 vuoden aikana.
Ja tietenkin on, kehitys kehittyy.
Aina on Suomessa ollut, eri elintaso luokissa eläviä perheitä ja ihmisiä.
Ja tulee aina olemaan. Totta kai.Nyt kuitenkin digitaalisuus ja some kärjistää näitä elintaso asioita.
Lisäksi lapsien kasvattajina ovat uudet ikäluokat, joiden kasvatukseen vaikuttaa tämä aika, ja joille ei ehkä aikoinaan ole omat vanhemmatkaan osanneet opettaa arvoja eikä perusjuttuja elämästä.
Itse olen köyhistä lähtöisin. Isä oli pieni palkkainen duunari ja äiti samoin, kunnes joutui pienelle työkyvöttömyyseläkkeelle, työtapaturman takia.
Aikoinani sain vapaa oppilas paikan keskikoulusta. Noina aikoina vain harvat yleensä pääsi keskikouluun, piti olla kansakoulusta hyvä keskiarvo.
Keskikoulu oli ainoa tie päästä lukioon.Muistan nuo lukiovuodet. Omalla paikkakunnalla ei lukiota ollut, piti mennä toiselle paikkakunnalle, jossa toki oli asuntola lukiolaisille. Maksullinen. Koko lukio oli maksullinen. Muistan miten köyhästi lukion suoritin, huonoissa ja kuluneissa vaatteissa, vanhemalta veljeltä saaduissa.
Lukio meni opintojen puolesta erittäin hyvin. Ylioppilaaksi päästyäni hain itseä kiinnostavalle alalle ja pääsin.
Ensi kertaa asuminen suuressa yliopistokaupungissa oli huikea kokemus, pienestä kylästä tulleelle nuorelle.
Niihin aikoihin ei ollut valtion takaamaa opintolainaa, vaan opintolainan takaajiksi tarvittiin luotettavat ihmiset. Isäni veli takasi.Valmistiminen oli upea saavutus ja kotona pidettiin pienet juhlat.
Valmistumisen jälkeen toimin määräaikaisissa työpaikoissa useita vuosia, eri paikoissa.Kun kokemusta sitten oli tarpeeksi, löytyi lopulta pysyvä, vakituinen työpaikka.
Kaiken tämän kerroin vain siksi, jotta miksi nykyisin nuoret kokevat kaikki asiat niin negatiivisesti, ja miksi heille jokainen, jopa pienikin vastoinkäyminen, on elämän ja kuoleman asia?
Miksi masentuneita nuoria on noin helvetin paljon?Oli ennenkin vaikeaa, todellista köyhyyttä, kun ei edes asumistukia ollut.
Ennenkin keskikoulussa ja lukiossa oli selvä ero köyhimpien ja hyvin toimeentulevien perheiden lasten harrastuksissa, vaatteissa ja vapaa-ajan vietossa.Kuinka ihmeessä tuon ajan köyhimmät lapset ja nuoret kestivät tuon eron,
masentumatta?Voi olla, että silloin oli kuvaamallasi tavalla vaikeampaa kuin nyt. Mutta eihän se nyt nuorten oma syy ole, että ovat masentuneita. Joku ympäristössä ja lasten ja nuorten elämässä on vikana. Ja se on todella surullista ja aikuisten pitäisi tehdä sille asialle jotain. Ei ne lapset syyllistämällä parane. Sinuna olisin sen sijaan kiitollinen siitä, että omassa nuoruudessasi asiat olivat toisin ja tekisin jotakin lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi oman sädekehän kiillottamisen sijaan.
En ole tuo, jolle vastaat, mutta itse tulkitsin viestin niin, että ennen suruissa ei vellottu vaan mentiin eteenpäin. Enkä sano, että se olisi lasten ja nuorten vika, vaan tämä loputon kulttuuri, jossa kaikesta pitää puhua eli lapsilta kysellään oletko tyttö, poika vai mikä ja oletko ehkä nyt masentunut tai ahdistunut. Aikuiset tuovat sen jatkuvan huolipuheen lasten elämään. Yksi asia mitä aikuinen voi tehdä on juuri tsempata lapsia eteenpäin vaikeuksista riippumatta. Asiantuntijoiden puhe on nykyisin sellaista, että nuori syrjäytyy ilman viimeisintä kännykkämallia ja koronan aikaan eräs nuorisotyöntekijä puhui julkisuudessakin miten tämä on nyt menetetty sukupolvi, kun esim. kuudennen luokan yhteinen kevätjuhla puuttui. Aikuiset eivät enää rauhoittele ja kannusta nuoria vaan saavat ahdistumaan. Vähän tolkkua, kiitos.
Tämä. Minunkin lapsuudenkodissani elettiin niukasti. Muistan että jonain vuonna ei ollut varaa ostaa minulle edes talvikenkiä ja takkia. Kuljin sitten villasukat plus kumpparit jalassa ja villapaita plus anorakki päällä koko talven. Kotona oli öljykriisi aikana niin kylmä , että tiskasin mielelläni, koska silloin sai kädet lämpimäksi kuumassa tiskivedessä. Ruokaa kyllä oli, sillä se kasvatettiin pitkälti itse puutarhassa. Mitään ylimääräistä ei ostettu kaupasta. Köyhyydestä huolimatta vanhemmat oli myönteisiä ja kannustavia, eikä kukaan vellonut masennuksessa ja ahdistuksessa. Päinvastoin uskottiin parempaan ja niinhän se vanhempien taloudellinen tilanne koheni töitä tekemällä ja meidän lasten vielä enemmän kouluttautumalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sitten opiskelevat kunnon ammatin niin pääsevät pois köyhyydestä.
Miksi keski- ja hyvätuloiset valittavat jatkuvasti kohonneista sähkö- ja ruokalaskusitaan, ja väittävät elävänsä huonompaa elämää kuin työttömät? Eivätkö he olekaan opiskelleet kunnon ammatteja?
Koska hyvästä palkasta maksetaan veroina sen joutoporukan elätys ja asumistuen ja sen lisäksi vielä omatkin kulut on maksettava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sitten opiskelevat kunnon ammatin niin pääsevät pois köyhyydestä.
Miksi keski- ja hyvätuloiset valittavat jatkuvasti kohonneista sähkö- ja ruokalaskusitaan, ja väittävät elävänsä huonompaa elämää kuin työttömät? Eivätkö he olekaan opiskelleet kunnon ammatteja?
Koska hyvästä palkasta maksetaan veroina sen joutoporukan elätys ja asumistuen ja sen lisäksi vielä omatkin kulut on maksettava.
Kuten joku eräässä toisessa ketjussa totesikin,lähes kaikilla suomalaisilla on progressiivisen verotuksen ansiosta samat nettotulot- olipa palkka mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmasisko pitäisi kaiken tippua syliin? Voi tätä nykynuorisoa.
Osalle tippuu, kaikki ja enemmän. Ja osalle ei mitään. Ja mitenkään et voi itse vaikuttaa, minkälaiseen perheeseen synnyt.
Kylmääviä on kyllä iso osa tämänkin ketjun kommenteista. Onko kyky asettua toisen asemaan noin huono, ettei tarjolla ole muuta kuin mitätöintiä, loukkauksia ja tarinoita kivikaudelta
Kyselee lapseton nelikymppinen, joka hyvin muistaa 90-luvun laman aiheuttaman taloudellisen eriarvoisuuden lapsiperheissä. Ja miten tärkeitä ne Leviksen 501:t oli saada kuuluakseen ryhmään.Ennen pääsi kesätöihin jo 12-vuotiaana helposti. Sillä ne muotivaatteet silloin ostettiin.
t. entinen köyhä teini
Kyllä se 15 vuotta on ollut raja aika kauan.
terv 60-luvun lapsiNo ei ole.
Ja nykyään raja on kyllä jo ainakin 16.
Ja nykyäänhän niitä kesätöitä ei saa monet lukiolaisetkaan, koska kilpailevat niistä yo-opiskelijoiden kanssa.
Itseasiassa tiettyjä töitä saa tehdä jo 14 vuotiaat.
A) edes lapsenvahtikurssille ei pääse ennen kuin on täyttänyt 16.
B) ja jotkin ns ilmoitetut rajat ei tarkoita, että se 14-v saisi kesätöitä.
Mulla on lapset 20 ja 18 ja viime vuosina niistä kesätöistä on heidän kanssaan kilpailleet kanditason yliopisto-opiskelijat. Ei mitään toivoa päästä alaikäisenä minnekään muuten kuin kesäsetelillä tms.
Ja hakeneet töitä ympäri Uuttamaata.
Tällöin pitää olla itse aktiivinen. esim 4H-kerhon puitteissa monet nuoret työllistää itsensä esim. myymällä leivonnaisiaan, nurmikkoja leikkaamalla , koirien ulkoiluttajina jne. Tekevälle kyllä aina löytyy mahdollisuuksia tienata.
https://4h.fi/tyo-ja-yrittajyys/perusta-oma-4h-yritys/Niin eli askartelevat, mitään todellisia ansioita ei noilla keinoin todellakaan synny. Samaa tasoa puuhailua kuin nuo kesäsetelitkin.
Niin, että parempi vaan maata kotona valittamassa köyhyyttä.
https://4h.fi/ajankohtaista/vuoden-4h-yritys-kilpailun-2021-finalistit-…
Tässä puhutaan nyt oikeista kesätöistä. Sinä sitten jauhat jotain askartelupiiriä, etkä hahmota eroa.
Yritystoiminta on oikeaa työtä. Esim kesäkahvilan perustaminen ja pyörittäminen. Fillari korjaamo ja vuokraamo, siivous ja kotipalvelu yms.Rahan lisäksi tulee työkokemusta, kirjanpito kokemusta ym elämässä tarvittavia taitoja.
Kaikesta tuosta tienaa juurikin sitä samaa roposlinjaa kuin kesäsetelistäkin.
Tee enemmän duunia niin tulee enemmän tuloja. Sellaista se yritystoiminta on.
Mielenkiintoista että patalaiskalle ja ammattitaidottomalle pitää kaikki järjestää valmiiksi ja sittenkin kitistään. Kyllä siinä on nuoressa vikaa, mikäli ei ei myöskään kään kelpaa ja 15 e/ h pitäisi saada vaikkei mitään osaa ja viitsi.
Tuo sinun vaahtoamasi toiminta ei voi tuottaa enempää kuin roposia, vaikka miten vaahtoaisit.
Se ei ole kesätyö.
Reipas tienaa hyvät rahat. Toki kun on laiska ja osamaton niin ettei saa mitään aikaiseksi niin täytyy tyytyä vaan roposista itkemään.
Ei siinä reippaus auta, jos muilla ihmisillä ei kohonneiden elinkustannusten takia ole varaa maksaa oman koiransa ulkoilutuksesta, ikkunoiden pesusta tai lapsen vahtimisesta.
Tällä palstalla ovat hyvätuloiset kertoneet jo vuosikausia, etteivät osta yhden yhtä jäätelöätuuttia kiskalta, kun samalla rahalla saa 5 litran pakettia tarjouksesta. He syövät jäätelönsä kotonaan, vaikka kuinka 4H-kerholainen kaupittelisi omaa versiotaan taloyhtiön pihassa.
Kyllä sen kaikki tietää, että osa noiden yrittäjänuorten tuloista tulee ns. säälipisteillä. Jos työtön Reiska 60v. yrittää perustaa kesäkahvilan, niin eipä onnistukaan yhtä helposti kuin sillä nuorella, jolle isä ja äiti vuokraa myyntipisteen ja neuvoo, miten verot kierretään tehokkaimmin.
(eri)
Koira on helvetin kallis harrastus. Siitä nyt varmaan kannattaa luopua ensimmäisenä, jos rahat ovat tiukalla. En muutenkaan ymmärrä miksi noita piskejä on joka toisessa kämpässä nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sitten opiskelevat kunnon ammatin niin pääsevät pois köyhyydestä.
Miksi keski- ja hyvätuloiset valittavat jatkuvasti kohonneista sähkö- ja ruokalaskusitaan, ja väittävät elävänsä huonompaa elämää kuin työttömät? Eivätkö he olekaan opiskelleet kunnon ammatteja?
Koska hyvästä palkasta maksetaan veroina sen joutoporukan elätys ja asumistuen ja sen lisäksi vielä omatkin kulut on maksettava.
Kuten joku eräässä toisessa ketjussa totesikin,lähes kaikilla suomalaisilla on progressiivisen verotuksen ansiosta samat nettotulot- olipa palkka mitä tahansa.
Vähän toki riippuu elämäntilanteesta, mutta lapsiperheiden osalta se on melkeinpä näin. Tulonsiirtojen avulla tasoitetaan aika paljon tuloeroja. Kaikkein huomiota herättävin on se kuuluisa laskelma, jossa kahden lapsen työttömällä yh:lla jää yhtä paljon rahaa käyttöön kuin kahden työssäkäyvän, keskituloisen vanhemman vastaavalla perheellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee tässä nyt sitten oikein, mitä sillä ikinä tarkoitetaankaan. Mun lapset ovat eläneet köyhyydessä koko lapsuutensa. Olen heille opettanut rahan arvon ja he ovatkin hyvin säästeliäitä. Asumme vaatimattomasti, mutta se tarkoittaa asumista kaukana keskustasta, jolloin koulupäivän (lukio) päälle tulee kolme tuntia bussimatkailua päivittäin. Olen etsinyt yhtä halpaa, en edes yhtä hyvää, asuntoa lähempää keskustaa, mutta ei löydy. Suuri osa lasten koulukavereista tulee kouluun jollakin menopelillä. Energiajuomaa ryystävät tölkkikaupalla ja kouluruoka ei kelpaa, vaan käyvät pikaruokapaikoissa. Huvitti, kun tytär sanoi, että tekisi mieli kerätä ne tölkit roskiksista, mutta ei kehtaa. Poika käy ystäväpiiristään ainoana syömässä ruokalassa. Lapsillani on halvat puhelimet, minulla vielä vanhempi, kirpputoreilta hankimme kaiken mahdollisen, merkkivaatteita ei ymmärrettävästi ole meistä kellään. Autoa ei ole ja joka perjantai matkaamme bussilla markettiin, josta kuljetamme ostokset repuissa kotiin.
Olemme säästeliäitä, mutta ei se poista sitä tosiasiaa, että olemme köyhiä ja se vaikuttaa asioihin. Näen osasyynä myös yhteiskunnan muutoksen. Vielä kymmenen vuotta sitten lapseni olisivat päässeet lähilukioon, nyt sellaista ei enää ole, vaan on yksi suurlukio koko kaupungissa. Lukiossa olisi ollut enemmän nuoria samanlaltaisesta sosioekonomisesta asemasta. Ennen bussit kulkivat useammin, nyt vuoroja on karsittu rankalla kädellä.
Lapset ovat huolissaan taloudestamme ja tilanne tulee huononemaan, kun nuorempikin täysi-ikäistyy. Säästämme missä voimme. Olisin voinut jättää tietysti kertomatta huonosta rahatilanteestamme, mutta eihän se nyt lapsilta ole ikinä huomaamatta jäänyt ja katsoin kuitenkin hyödyllisemmäksi opettaa heille budjetointia ja rahankäyttöä, kuin jättää opettamatta.
Vierailija kirjoitti:
Tee tässä nyt sitten oikein, mitä sillä ikinä tarkoitetaankaan. Mun lapset ovat eläneet köyhyydessä koko lapsuutensa. Olen heille opettanut rahan arvon ja he ovatkin hyvin säästeliäitä. Asumme vaatimattomasti, mutta se tarkoittaa asumista kaukana keskustasta, jolloin koulupäivän (lukio) päälle tulee kolme tuntia bussimatkailua päivittäin. Olen etsinyt yhtä halpaa, en edes yhtä hyvää, asuntoa lähempää keskustaa, mutta ei löydy. Suuri osa lasten koulukavereista tulee kouluun jollakin menopelillä. Energiajuomaa ryystävät tölkkikaupalla ja kouluruoka ei kelpaa, vaan käyvät pikaruokapaikoissa. Huvitti, kun tytär sanoi, että tekisi mieli kerätä ne tölkit roskiksista, mutta ei kehtaa. Poika käy ystäväpiiristään ainoana syömässä ruokalassa. Lapsillani on halvat puhelimet, minulla vielä vanhempi, kirpputoreilta hankimme kaiken mahdollisen, merkkivaatteita ei ymmärrettävästi ole meistä kellään. Autoa ei ole ja joka perjantai matkaamme bussilla markettiin, josta kuljetamme ostokset repuissa kotiin.
Olemme säästeliäitä, mutta ei se poista sitä tosiasiaa, että olemme köyhiä ja se vaikuttaa asioihin. Näen osasyynä myös yhteiskunnan muutoksen. Vielä kymmenen vuotta sitten lapseni olisivat päässeet lähilukioon, nyt sellaista ei enää ole, vaan on yksi suurlukio koko kaupungissa. Lukiossa olisi ollut enemmän nuoria samanlaltaisesta sosioekonomisesta asemasta. Ennen bussit kulkivat useammin, nyt vuoroja on karsittu rankalla kädellä.
Lapset ovat huolissaan taloudestamme ja tilanne tulee huononemaan, kun nuorempikin täysi-ikäistyy. Säästämme missä voimme. Olisin voinut jättää tietysti kertomatta huonosta rahatilanteestamme, mutta eihän se nyt lapsilta ole ikinä huomaamatta jäänyt ja katsoin kuitenkin hyödyllisemmäksi opettaa heille budjetointia ja rahankäyttöä, kuin jättää opettamatta.
Se että lapsesi edes pääsevät sinne keskustan lukioon on pelkästään hyvä asia.
Mikään ei ole typerämpää kuin käpertyä siihen surkeaan lähimaastoon ja teeskennellä että asiat on kunnossa.
Sitä en tajua, miksi sinullakin on lapsia. Sen sijaan että olisi yksi lapsi jonka hoitaisit kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee tässä nyt sitten oikein, mitä sillä ikinä tarkoitetaankaan. Mun lapset ovat eläneet köyhyydessä koko lapsuutensa. Olen heille opettanut rahan arvon ja he ovatkin hyvin säästeliäitä. Asumme vaatimattomasti, mutta se tarkoittaa asumista kaukana keskustasta, jolloin koulupäivän (lukio) päälle tulee kolme tuntia bussimatkailua päivittäin. Olen etsinyt yhtä halpaa, en edes yhtä hyvää, asuntoa lähempää keskustaa, mutta ei löydy. Suuri osa lasten koulukavereista tulee kouluun jollakin menopelillä. Energiajuomaa ryystävät tölkkikaupalla ja kouluruoka ei kelpaa, vaan käyvät pikaruokapaikoissa. Huvitti, kun tytär sanoi, että tekisi mieli kerätä ne tölkit roskiksista, mutta ei kehtaa. Poika käy ystäväpiiristään ainoana syömässä ruokalassa. Lapsillani on halvat puhelimet, minulla vielä vanhempi, kirpputoreilta hankimme kaiken mahdollisen, merkkivaatteita ei ymmärrettävästi ole meistä kellään. Autoa ei ole ja joka perjantai matkaamme bussilla markettiin, josta kuljetamme ostokset repuissa kotiin.
Olemme säästeliäitä, mutta ei se poista sitä tosiasiaa, että olemme köyhiä ja se vaikuttaa asioihin. Näen osasyynä myös yhteiskunnan muutoksen. Vielä kymmenen vuotta sitten lapseni olisivat päässeet lähilukioon, nyt sellaista ei enää ole, vaan on yksi suurlukio koko kaupungissa. Lukiossa olisi ollut enemmän nuoria samanlaltaisesta sosioekonomisesta asemasta. Ennen bussit kulkivat useammin, nyt vuoroja on karsittu rankalla kädellä.
Lapset ovat huolissaan taloudestamme ja tilanne tulee huononemaan, kun nuorempikin täysi-ikäistyy. Säästämme missä voimme. Olisin voinut jättää tietysti kertomatta huonosta rahatilanteestamme, mutta eihän se nyt lapsilta ole ikinä huomaamatta jäänyt ja katsoin kuitenkin hyödyllisemmäksi opettaa heille budjetointia ja rahankäyttöä, kuin jättää opettamatta.
Se että lapsesi edes pääsevät sinne keskustan lukioon on pelkästään hyvä asia.
Mikään ei ole typerämpää kuin käpertyä siihen surkeaan lähimaastoon ja teeskennellä että asiat on kunnossa.
Sitä en tajua, miksi sinullakin on lapsia. Sen sijaan että olisi yksi lapsi jonka hoitaisit kunnolla.
Ei nyt oikein auennut.
Olen hoitanut lapseni erinomaisesti, kiitos huolenpidosta. En voinut vaikuttaa puolisoni vakavaan sairastumiseen, joka siis tapahtui lasten ollessa pieniä. Siihen asti meillä molemmilla oli toki työpaikat ja asiat kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt oikein auennut.
Olen hoitanut lapseni erinomaisesti, kiitos huolenpidosta.
Yhtään et ole ylimielinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tee tässä nyt sitten oikein, mitä sillä ikinä tarkoitetaankaan. Mun lapset ovat eläneet köyhyydessä koko lapsuutensa. Olen heille opettanut rahan arvon ja he ovatkin hyvin säästeliäitä. Asumme vaatimattomasti, mutta se tarkoittaa asumista kaukana keskustasta, jolloin koulupäivän (lukio) päälle tulee kolme tuntia bussimatkailua päivittäin. Olen etsinyt yhtä halpaa, en edes yhtä hyvää, asuntoa lähempää keskustaa, mutta ei löydy. Suuri osa lasten koulukavereista tulee kouluun jollakin menopelillä. Energiajuomaa ryystävät tölkkikaupalla ja kouluruoka ei kelpaa, vaan käyvät pikaruokapaikoissa. Huvitti, kun tytär sanoi, että tekisi mieli kerätä ne tölkit roskiksista, mutta ei kehtaa. Poika käy ystäväpiiristään ainoana syömässä ruokalassa. Lapsillani on halvat puhelimet, minulla vielä vanhempi, kirpputoreilta hankimme kaiken mahdollisen, merkkivaatteita ei ymmärrettävästi ole meistä kellään. Autoa ei ole ja joka perjantai matkaamme bussilla markettiin, josta kuljetamme ostokset repuissa kotiin.
Olemme säästeliäitä, mutta ei se poista sitä tosiasiaa, että olemme köyhiä ja se vaikuttaa asioihin. Näen osasyynä myös yhteiskunnan muutoksen. Vielä kymmenen vuotta sitten lapseni olisivat päässeet lähilukioon, nyt sellaista ei enää ole, vaan on yksi suurlukio koko kaupungissa. Lukiossa olisi ollut enemmän nuoria samanlaltaisesta sosioekonomisesta asemasta. Ennen bussit kulkivat useammin, nyt vuoroja on karsittu rankalla kädellä.
Lapset ovat huolissaan taloudestamme ja tilanne tulee huononemaan, kun nuorempikin täysi-ikäistyy. Säästämme missä voimme. Olisin voinut jättää tietysti kertomatta huonosta rahatilanteestamme, mutta eihän se nyt lapsilta ole ikinä huomaamatta jäänyt ja katsoin kuitenkin hyödyllisemmäksi opettaa heille budjetointia ja rahankäyttöä, kuin jättää opettamatta.
Ihmeessä kannusta tytärtäsi keräämään tölkit vaikka koulupäivän jälkeen (ja vaikka tuhisemaan ärsyyntyneesti sen järjettömyyttä, etteivät ihmiset osaa kierrättää, jos pelkää huomauttelua).
SE EI SILTI EDELLEENKÄÄN TUOTA MUUTA KUIN ROPOSIA, JOTEN EIVÄT OLE MINKÄÄN VALTAKUNNAN KESÄTYÖ. TYÖ ON JOTAIN JOSTA SAA PALKKAA, EI ROPOSIA.