Minkä takia ihminen masentuu?

Mulla ainakin käsittelemättömät asiat, itsekriittisyys, itsemyötätunnon puute, itsensä vähättely, katastrofiajattelu jne.

heikot sortuu elontiellä.se vaan on pakko jaksaa ei voi alkaa masentelemaan.kyllä se on päässä vikaa jos antaa periksi ja ns masentuu.

Tilanne on sellainen, ettei ole varaa masentua. Tai paeta hulluuteen. Masentuminen on luksusta, vastuun pakoilua ja naamiotua työn vieroksuntaa. Uhriudutaan eikä aikuistuta.

Itsellä ainakin vakava sairastuminen. Vaikka sairaus ei johda kuolemaan, niin elämänpiiri kaventui, ystävät jäivät. Ei vaan ollut mitään yhteistä enää. Ei enää tunnu siltä, että täältä noustaan. Ei ole oikein mitään syytä.

Vierailija kirjoitti:

heikot sortuu elontiellä.se vaan on pakko jaksaa ei voi alkaa masentelemaan.kyllä se on päässä vikaa jos antaa periksi ja ns masentuu.

Niin päässä, ei varpaassa. Luulet siis, että se on tahdon asia? Ovat eri asioita, onko vaan masis, vai sairaus nimeltä masennus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus on 

1) Aivokemiasta (esim serotoniinitasoista) johtuvaa ..

2) Koteloitunutta surua mitä masentunut ei ole pystynyt ilmaisemaan tunteitaan 

esim kaltoinkohtelusta/ilmiselvästä epäoikeudenmukaisuudesta mistä ei ole saanut oikeutta tai muista tilanteista missä on rikottu häntä vastaan.

3) Aistien ylirasittumisesta kohtuuttoman tai kuormittavan paineen pitkällisestä sietämisestä johtuvaa.

4) Vaillinaisesta resilienssistä

5) Vastentahtoisesta eristäytymisestä ja yksinäisyydestä johtuvaa, missä vuorovaikutus muihin on minimissä vaikka henkilö itse olisi hyvinkin sosiaalinen ja ihmisten seurasta nauttiva.

6) Henkilökohtaisesta pettymyksestä (avioero, irtisanoiminen) johtuvaa

7) Äkillisestä ja lopullisesta menetyksestä johtutuvaa (kuolemantapaus missä surutyö on vielä vaiheessa) 

Tuo kakkonen ja kolmonen!

Synny perheeseen jossa sinut kasvatetaan siihen, ettet ole minkään arvoinen, eikä sinulla ole mitään ihmisyyttä tai väliä, vaan olet muita ihmisiä varten ja velvollinen koko ajan pyytämään anteeksi olemassa oloasi. Kasva siihen ettei sinun rajoillasi ole väliä, mutta kaikilla muilla ihmisillä on äärettömän paljon väliä.

Tuon seurauksena koe elämässäsi epäoikeudenmukaisuutta jatkossakin ja elä sitä kynnysmaton elämää niin kauan, että haluat pois koko elämästäsi.

Kun olet elänyt elämää jossa et ymmärrä suojata itseäsi, et tajua että sinullakin on rajat ja ihmisarvo, niin palat väkisin loppuun ja menet todella rikki toisten potkupallona.

Siitä seuraa myös hermoromahdus ja kaikkien aistien ylikuormittumista. Et kestä enää mitään aistiärsykkeitä vaan olet rikkinäinen hermokimppu koko loppuikäsi.

Kuuntele tuon lisäksi syyllistämistä kaikilta niiltä, ketkä syntyivät sellaiseen perheeseen, jossa sai kasvaa normaaliksi arvokkaaksi ihmiseksi.

Kuuntele jokaisen ei-masentuneet luetteloinnit mitä kaikkea pahaa heille on tapahtunut, ja miten he eivät silti ole "päättäneet heikkouttaan masentua" kuten sinä kehtasit tehdä.

Noissa vertailuissa yleensä huomioidaan vain lopputulos, eikä vaikutusmekanismeja. He, jotka selviävät paljosta masentumatta, ovat saaneet vahvistaa näitä taitoja sen lapsuuden ja nuoruuden muiden avulla. Silloin kun vaikeat tilanteet tulevat päälle, on mahdotonta samassa tilanteessa hankkia ja käyttää näitä taitoja. Niille on oltava pohja valmiina. Ja kun sitä ei ole pystynyt rakentamaan, tulee jokaisesta vaikeasta tilanteesta vielä vaikeampi, kokee ettei niistä selviä. Mikä vähentää omaa toimijuutta jälleen. Kuvasit hyvin tuota kehää, kuinka rakentaa kestävää hiekalle? Se on mahdollista, mutta erittäin, erittäin vaikeaa kun opettelu tehdään vasta kun ollaan jo tilanteissa, joissa ei ole enää sitä välystä vain keskittyä tähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus on 

1) Aivokemiasta (esim serotoniinitasoista) johtuvaa ..

2) Koteloitunutta surua mitä masentunut ei ole pystynyt ilmaisemaan tunteitaan 

esim kaltoinkohtelusta/ilmiselvästä epäoikeudenmukaisuudesta mistä ei ole saanut oikeutta tai muista tilanteista missä on rikottu häntä vastaan.

3) Aistien ylirasittumisesta kohtuuttoman tai kuormittavan paineen pitkällisestä sietämisestä johtuvaa.

4) Vaillinaisesta resilienssistä

5) Vastentahtoisesta eristäytymisestä ja yksinäisyydestä johtuvaa, missä vuorovaikutus muihin on minimissä vaikka henkilö itse olisi hyvinkin sosiaalinen ja ihmisten seurasta nauttiva.

6) Henkilökohtaisesta pettymyksestä (avioero, irtisanoiminen) johtuvaa

7) Äkillisestä ja lopullisesta menetyksestä johtutuvaa (kuolemantapaus missä surutyö on vielä vaiheessa) 

Tuo kakkonen ja kolmonen!

Synny perheeseen jossa sinut kasvatetaan siihen, ettet ole minkään arvoinen, eikä sinulla ole mitään ihmisyyttä tai väliä, vaan olet muita ihmisiä varten ja velvollinen koko ajan pyytämään anteeksi olemassa oloasi. Kasva siihen ettei sinun rajoillasi ole väliä, mutta kaikilla muilla ihmisillä on äärettömän paljon väliä.

Tuon seurauksena koe elämässäsi epäoikeudenmukaisuutta jatkossakin ja elä sitä kynnysmaton elämää niin kauan, että haluat pois koko elämästäsi.

Kun olet elänyt elämää jossa et ymmärrä suojata itseäsi, et tajua että sinullakin on rajat ja ihmisarvo, niin palat väkisin loppuun ja menet todella rikki toisten potkupallona.

Siitä seuraa myös hermoromahdus ja kaikkien aistien ylikuormittumista. Et kestä enää mitään aistiärsykkeitä vaan olet rikkinäinen hermokimppu koko loppuikäsi.

Kuuntele tuon lisäksi syyllistämistä kaikilta niiltä, ketkä syntyivät sellaiseen perheeseen, jossa sai kasvaa normaaliksi arvokkaaksi ihmiseksi.

Kuuntele jokaisen ei-masentuneet luetteloinnit mitä kaikkea pahaa heille on tapahtunut, ja miten he eivät silti ole "päättäneet heikkouttaan masentua" kuten sinä kehtasit tehdä.

Noissa vertailuissa yleensä huomioidaan vain lopputulos, eikä vaikutusmekanismeja. He, jotka selviävät paljosta masentumatta, ovat saaneet vahvistaa näitä taitoja sen lapsuuden ja nuoruuden muiden avulla. Silloin kun vaikeat tilanteet tulevat päälle, on mahdotonta samassa tilanteessa hankkia ja käyttää näitä taitoja. Niille on oltava pohja valmiina. Ja kun sitä ei ole pystynyt rakentamaan, tulee jokaisesta vaikeasta tilanteesta vielä vaikeampi, kokee ettei niistä selviä. Mikä vähentää omaa toimijuutta jälleen. Kuvasit hyvin tuota kehää, kuinka rakentaa kestävää hiekalle? Se on mahdollista, mutta erittäin, erittäin vaikeaa kun opettelu tehdään vasta kun ollaan jo tilanteissa, joissa ei ole enää sitä välystä vain keskittyä tähän.

Lisänä vielä, että lapsuuden kaltoinkohtelu altistaa fysiologisesti masennukselle, kun kehittyvät aivot ovat alttiita muutoksille, joita aiheutunut stressi tuottaa. Saat hankalan alttiuden syistä, joihin et voinut itse vaikuttaa. Voi vaatia moninkertaisen työn, että pääsee samalle tasolle resilienttiydessä. Elämän reunaehdoista riippuu, onko se mahdollista kaiken muun päälle tehdä ja milloin.

Joo vähän uskonut että mullekin joku löytyis mutta ei vaan usko tunnu enään riittävän. Neitsyt oon. 👍 (Mies) tuntuu että yritän ja oon aina oikeasti etsimässä. Jos jonkun kanssa juttelee niin sieltä vaan isketään tohon kun ei oo harrastanut seksiä tai ei oo seurustellut kenenkään kanssa sitten 5 luokan. Se on kuin tökättäis veitsi sydämeen ja väännettäisiin sitä edes takaisin. Eikö ihmiset ymmärrä että mekin ollaan etsimässä rakkautta ei niin sanotusti pillua. Nykyihmiset ei nää pintaa syvemmälle. En tiedä onko mulla masennusta vai joko oon itsetuhoinen? Oon sitten nyt nostanut jo suojamuurin itseni ja tunteiden eteen. Joten ymmärrän teitä ehkä oon samassa tilanteessa kuin te tai tulen olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset elää irrallaan niille luontaisesta ympäristöstä ja elämäntavasta.

Kyllä varmasti näin. Ja lisäisin vielä että muutos tähän on ollut aivan liian nopeaa jotta ihminen ehtisi sopeutumaan ja omaksumaan uuden. Jos nyt ylipäätään ihmisen on tällaiseen ympäristöön mahdollista koskaan sopeutua...

Tämän maan verotus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus on 

1) Aivokemiasta (esim serotoniinitasoista) johtuvaa ..

2) Koteloitunutta surua mitä masentunut ei ole pystynyt ilmaisemaan tunteitaan 

esim kaltoinkohtelusta/ilmiselvästä epäoikeudenmukaisuudesta mistä ei ole saanut oikeutta tai muista tilanteista missä on rikottu häntä vastaan.

3) Aistien ylirasittumisesta kohtuuttoman tai kuormittavan paineen pitkällisestä sietämisestä johtuvaa.

4) Vaillinaisesta resilienssistä

5) Vastentahtoisesta eristäytymisestä ja yksinäisyydestä johtuvaa, missä vuorovaikutus muihin on minimissä vaikka henkilö itse olisi hyvinkin sosiaalinen ja ihmisten seurasta nauttiva.

6) Henkilökohtaisesta pettymyksestä (avioero, irtisanoiminen) johtuvaa

7) Äkillisestä ja lopullisesta menetyksestä johtutuvaa (kuolemantapaus missä surutyö on vielä vaiheessa) 

Tuo kakkonen ja kolmonen!

Synny perheeseen jossa sinut kasvatetaan siihen, ettet ole minkään arvoinen, eikä sinulla ole mitään ihmisyyttä tai väliä, vaan olet muita ihmisiä varten ja velvollinen koko ajan pyytämään anteeksi olemassa oloasi. Kasva siihen ettei sinun rajoillasi ole väliä, mutta kaikilla muilla ihmisillä on äärettömän paljon väliä.

Tuon seurauksena koe elämässäsi epäoikeudenmukaisuutta jatkossakin ja elä sitä kynnysmaton elämää niin kauan, että haluat pois koko elämästäsi.

Kun olet elänyt elämää jossa et ymmärrä suojata itseäsi, et tajua että sinullakin on rajat ja ihmisarvo, niin palat väkisin loppuun ja menet todella rikki toisten potkupallona.

Siitä seuraa myös hermoromahdus ja kaikkien aistien ylikuormittumista. Et kestä enää mitään aistiärsykkeitä vaan olet rikkinäinen hermokimppu koko loppuikäsi.

Kuuntele tuon lisäksi syyllistämistä kaikilta niiltä, ketkä syntyivät sellaiseen perheeseen, jossa sai kasvaa normaaliksi arvokkaaksi ihmiseksi.

Kuuntele jokaisen ei-masentuneet luetteloinnit mitä kaikkea pahaa heille on tapahtunut, ja miten he eivät silti ole "päättäneet heikkouttaan masentua" kuten sinä kehtasit tehdä.

Kuin suoraan minun elämästäni. Aina olen kokenut että minulta puuttuu joku olennainen rakennuspalikka, jota ilman kaikki on paljon vaikeampaa, ja sitten olen itse itseäni syyllistänyt ja tullut myös toistuvasti muiden syyllistämäksi siitä, että se puuttuu. Vaikka en ole itse sitä valinnut. Myös tämä on lisännyt jo olemassa ollutta huonommuuden tunnetta.

Olen kasvanut ajattelemaan, ettei minulla ole arvoa itsessäni, vain sitä kautta mitä voin olla muille. Muiden tarpeet ovat aina menneet omieni edelle ja olen myös ihmiset itse opettanut tähän, etten vaadi mitään. Toisaalta myös ympäristö on antanut lapsesta asti ymmärtää, että olen outo ja kummajainen, "välteltävä". Kiusaaminen alkoi 12-vuotiaana, lukioiässä olin jo vakavasti sosiaalisesti ahdistunut ja eristäytynyt. Onnistuin jotenkin taistelemaan tieni näistä eteenpäin ja ainakin esittämään itsevarmempaa kuin olen, menestyin opinnoissa ja jonkin aikaa töissäkin, mutta ei se perimmäinen alemmuuskompleksi mihinkään häviä, se nousee pintaan heti kun tulee kriisejä, joissa oma arvo muutenkin kyseenalaistuu - vaikeuksia ihmissuhteissa, työpaikalla jne. Sitten sitä ihmetellään, miten se noin pienestä romahti, onpas se nyt herkkä, vaikka takana on elämänmittainen taakka, joka on ollut jo itsessään välillä sietämätöntä kantaa.

175 jatkaa: ja juuri tästä syystä vihaan sanaa "resilienssi". Taas vain yksi hieno sana, jolla erotellaan "jyvät akanoista ja vahvat heikoista" ikään kuin kyseessä olisi vain jokin syntymälahjana tai omilla ponnisteluilla hankittu ominaisuus.

Tässä oma kokemukseni.

Olen perusluonteeltani varautunut ja ujo. Lapsena jouduin tilanteisiin jotka olivat hyvin raskaita noilla luonteenpiirteillä varustetulle lapselle enkä saanut kotoa kunnollista tukea niistä selviytymiseen (isoimpana muutto ulkomaille ja vieraskieliseen kouluun joutuminen alakouluikäisenä ummikkona). Silloin ensimmäisen kerran masennuin kun elämä oli vain yksinkertaisesti liian kuormittavaa. Myöskään masennusta vanhempani eivät oikein ymmärtäneet joten tilanne vain paheni entisestään. Vaikea tilanne kesti niin pitkään että lopulta oli hyvin vaikea enää kunnolla toipua. Niinpä edelleenkin aikuisena olen taipuvainen masennusjaksoihin.

Muut perheenjäseneni ovat luontaisesti hyvin sosiaalisia joten ehkä siitä johtui etteivät he oikein osanneet suhtautua hyvin ujoon lapseen. En siis koe todellakaan että minua olisi jotenkin tahallisesti laiminlyöty tms. Tiedon puutetta ennemminkin. Myös se että nuori lapsi edes voisi masentua oli vanhemmilleni ihan vieras ajatus.

Vierailija kirjoitti:

Tilanne on sellainen, ettei ole varaa masentua. Tai paeta hulluuteen. Masentuminen on luksusta, vastuun pakoilua ja naamiotua työn vieroksuntaa. Uhriudutaan eikä aikuistuta.

Suurin osa masentuneista käy kyllä töissä. Itsekin käyn. Vapaa-aikani on se mikä kärsii koska voimat menevät töihin. Tosi luksusta joo.

Aivokemia. Kun kortisolit on pitkään ylhääl, se syö ravintoa elimiStöltä, syntyy ravintovajeita ja jotain metaboliaa. Kai. Stressi pitää epätasapainoa yllä ja kaikki on vinksin vonksin, sit ei erity serotoniinia yms. Tiedän vaan jotain mut en kaikkea.

Masennuin pikkulapsena, kun tajusin, etten pystynyt mitenkään vaikuttamaan tilanteeseeni rakkaudettomassa, psyyken tuhoavassa kodissa. Piti vain alistua. Tuosta seurasi syvä toivottomuus, josta en ole oikein koskaan toipunut. Siitä tuli melkein kuin osa identiteettiäni, ehkä koska niin nuorena vaurioiduin. Mekaanisesti olen tehnyt elämässä asioita, joita "pitää", mutta mikään ei tunnu miltään, mikään ei tunnu merkitykselliseltä, yhtä hyvin voisin tehdä jotain muuta ja paras olisi, jos olisin kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilanne on sellainen, ettei ole varaa masentua. Tai paeta hulluuteen. Masentuminen on luksusta, vastuun pakoilua ja naamiotua työn vieroksuntaa. Uhriudutaan eikä aikuistuta.

Suurin osa masentuneista käy kyllä töissä. Itsekin käyn. Vapaa-aikani on se mikä kärsii koska voimat menevät töihin. Tosi luksusta joo.

Tuon edellisen puhe on sen tyylistä, kuin ihmisillä jotka ovat jo uupumuksen partaalla tunnistamatta sitä, selviytyvät vielä joten kuten. Tulee ihmeellisiä vertailun tunteita, jotka suunnataan muihin. Omien voimavarojen huomioimisesta tulee "luxusta", kun itsellä ei siihen koeta olevan mahdollisuutta. Katkeruus suuntautuu väärille tahoille. "Lohdullista" kyllä, heilläkin loppuu defensseistä huolimatta jossain vaiheessa kehon jaksaminen ja sitten asia näyttäytyy eri valossa. Työuupumusten suhteen samaa mekaniikkaa näkyy usein ja se katsotaan yleensä päätyyn saakka, eli tulee pakkoluovutus, oli siihen varaa tai ei. Aikuisuudesta ei ole tässä kyse lainkaan.

Joku shrinkki sanoi että masentunut ihminen on realistinen. Me terveet haaveillaan. Haaveileminen on mahdollisuuksien näkemistä, realismi on todennäköisyyksien näkemistä.

Haaveiden ja mahdollisuuksien jahtaaminen pitää meidät käynnissä.

Mun masennuksen aiheutti avioliitto narsistin kanssa. Itse ei voinut tai saanut päättää mistään, vaan elämä oli toisen sanelemaa. Ihan kuin olisin elänyt jotain sivuroolia hänen tähdittämässä elokuvassa. Ymmärsin onneksi jo liiton aikana mennä terapiaan ja siinä rupesivat ajatukset ajan kanssa selviämään. Ero tuli vasta kaksi vuotta terapian aloittamisen jälkeen. Masennuksesta selvisin kuitenkin ilman lääkkeitä ja elämänilo, tunteet ym. palasivat vasta kunnolla eron jälkeen.

Sen jälkeen on ollut myös vastoinkäymisiä, mutta masennuksesta selviämisen jälkeen mikään ei ole kaatanut enää niin pohjalle. Nykyään osaan myös pitää huolta omasta hyvinvoinnistani ja rajoistani. Kaikkea hyvää ja voimia masennuksesta kärsiville! Kyllä sieltä voi vielä nousta!

Vierailija kirjoitti:

Joku shrinkki sanoi että masentunut ihminen on realistinen. Me terveet haaveillaan. Haaveileminen on mahdollisuuksien näkemistä, realismi on todennäköisyyksien näkemistä.

Haaveiden ja mahdollisuuksien jahtaaminen pitää meidät käynnissä.

Siis ihmisellä pitää olla naiiveja illuusioita, että hän kestää tässä maailmassa sekoamatta. Jos on täysin realistinen, niin masentuu.

Ja sitten masennukseen taipuvia vielä haukutaan "heikkomielisiksi".

Sellainen ihminen ei masennu joka saa elämänvoimansa muiden selkärangasta, purkamalla stressinsä toisiin, lusmuilemalla ja huijaamalla. Tunnolliset ja liian kiltit sinnittelijät masentuu. Sellainen joka on ollut liian kauan vahva. Sellainen joka on venynyt ja venynyt ja venynyt.

Se joka on yrittänyt olla kunnollinen ja tunnollinen, mutta joku vastoinkäyminen on katkaissun kamelinselän.

Kun hoksaat miten epäreilu tämä maailma on, ja miten kamalia ihmiset on, masennut.

Olet pitkään siinä tilassa, ja kuuntelet "tervepäisten" haukut miten heikko olet.

Parantumisesi alkaa siitä kun saat jotenkin huijattua itsellesi ruusunpunaiset harhautuslasit päähäsi, ja et näe enää niin realistisesti maailmaa ja ihmisiä.