Minkä takia ihminen masentuu?
Mikä siinä on, että se napsahtaa päälle? Itellä oli pitkään epämääräinen olo, että kaikki ei ole hyvin. Siitä se sitten eskaloitui. Syinä ehkä koulukiusaaminen, ajelehtiminen, parisuhde..
Kommentit (526)
Tietoisuus ihmiskunnan pahuudesta, johon itsekin kuuluu.
Olen lukenut, että suolistobakteerit vaikuttaisi, mutta toisaalta, syön itse mitä sattuu eikä minua masenna. Jos mietin millä tavoin eroan useimmista ihmisistä, kun en ruokavaliolla, niin ainakin uskolla Jeesukseen. Hän sanoo, että älkää murehtiko ja minä pidän sen. Tätä edesauttaa se, että maailmassa tärkeimpänä pidän hyvän omantunnon. En esimerkiksi lähde mihinkään minua hyödyttäväänkään, jos se ei sovi moraaliini. Eli en myy sieluani. Kohtelen lähimmäistäni kuten toivon itseäni kohdeltavan. Uskoakseni masennus tulee perimmältään huonosta omastatunnosta vaikkei ihminen osaa sitä yhdistää.
Aikuistuminen ja se että alkaa tajuamaan mistä tässä elämässä on kyse: Olla pelinappulana ja maksajan penkillä ja mitään ei kuitenkaan voi ottaa mukaan kun täältä lähtee onko kaikki eläminen siis turhaa?
Juostaan rahan ja menstyksen perässä koska kaikki muutkin tekevät niin?
Ihminen masentuu kun kaikkea paskaa on liian kauan painolastina. Sen seurauksena aivojen välittäjäaineet alkaa toimimaan huonommin.
Tulee ahdistusta, unettomuutta, aamuyön heräilyä, loppuunpalamista, MIKÄÄN EI ILAHDUTA TAI TUNNU HYVÄLTÄ, kuolema tuntuu helpommalta kuin elämä...
On paljon sairauksia joiden syytä ei tiedetä. Esim. miksi toiset saavat syövän ja toiset ei. Geeneilläkin osuutta ja missä ympäristössä lapsi joutuu elämään -->> alkoholisti perhe yms.
Hyväksikäyttö lapsena, voi kestää jopa kymmeniä vuosia kuten itsellä kävi -->> koko elämä pilalla
Masentunut hävittää kykynsä kantaa vastuuta ajattelustaan, tunteistaan, arjestaan jne. Masennus tuhoaa terveen ajattelun ja vääristää ajatukset. Masentunut kokee epärealistisia toiveita ja odotuksia muita ihmisiä kohtaan ja pettyy pahoin niiden jäädessä toteutumatta. Se on semmoinen kierre, jonka tosin voi katkaista itsekin tiedostamalla ja ottamalla oikeasti vastuun ajatuksistaan, ja tekee itse kaiken sen, mitä odottaa muilta ihmisiltä.
Ihmettelen tosiaan tätä. Itsellä outo olo "sielussa" , vatsassa, jossain. Tunnen vaan että tilanne alkaa huonota. Ensin unettomuus, mikä vaan pahenee. Alkuun pystyn elää, käydä kaupassa yms. Sit olo huononee, en uskalla ulos, en vastata puhelimeen. Pelkään. En osaa vastata mitä. Ahdistaa. En osaa selittää mikä. En tahdo nähdä ihmisiä, en usko että mikään korjaantuu koskaan ennalleen. Toivottomuus, näköalattomuus.
Kukaan ei voi tajuta, mitä se musta on. Ei kukaan, paitsi saman kokenut.
Ja vaikka kaikki on hyvin, et näe sitä. Et ole oma itsesi.
Talo paloi, vaimo lähti, pienehkö pyrstötähti koiraani mäjähti...
Yksi syy. Ihminen asettaa tavoitteita elämässään jotka voivat olla myönteisiä eri aiheisiin liittyviä mutta jos pääpaino on itseen kohdistuva, epärealistinen ja kohtuuton voi tavoitteet jääädä toteutumatta, kokea pettymystä, häpeää, syyllisyyttä, riittämättömyydentunnetta. Itsetunto ei parhain, alakuloa ja muiden palautteen vastaanottokyky voi olla harjoituksen alla. Optimismi ja toivon näkeminen, ratkaisujen näkeminen kapeana. pPerustarpeet, elämänhallinta monilla kehittämisen tarpeessa. Lepo ja uni, monipuolinen ravinto, liikkuminen, sosiaalinen kanssakäyminen, luova virikkeellinen toiminta. Vehtailua asian aloittamisessa tai loppuun saattamisessa. Ei varhaisessa vaiheessa tukea vastaanottanut ja yhteisreflektointia. Taustalla voi olla myös kehityskriisejä joita ei vielä saattanut siirtyäkseen seuraavaan (Eriksson, 8 kehitystehtävää eri ikävaiheissa). Medikalisaatio terveydenhuollolta ratkaisuna turhan monelle vaikka aktiivinen ja empaattinen kuuntelu, dialogi ja osallisuuden tukeminen hyväksyvässä ilmapiirissä tukisi enemmän toimijuutta. Osassa lääkkeistä sivuvaikutuksena seurauksia minkä myötä viimeistään masentuu
Itseäni ainakin masensi sukulaisten arvostelu tai aliarviointi. Mä elän omalla tavallani. En tarvitse naureskelevaa vihjailua.
Väitän sen johtuvan pitkälti aivokemiasta.
Itse sain tammikuussa keltarauhashormonia sisältävän lääkityksen ettei endometrioosi aiheuttaisi enää kiinnikkeitä sisäelimiin. Ensimmäinen viikko oli helvetillinen. Lopulta en kyennyt tuntikausiin muuhun kuin lojumaan sikiöasennossa ja keskittymään hengittämiseen, koska muuten haukoin selittämättömän ahdistuksen takia henkeä kuin paniikissa. Seuraavana päivänä olo tuntui jo normaalilta mutta jouduin lopulta keskeyttämään lääkityksen yli puolen vuoden käytön jälkeen, kun tajusin sen aiheuttavan salakavalaa masennusta. Olo oli parissa päivässä normaali ja aivan kuin aivot olisivat puhdistuneet niin että ajattelu kirkastui.
Lääkkeen käyttöohjeissa lukee sen voivan aiheuttaa "mielialamuutoksia" sivuvaikutuksena. Luin käyttöohjeen vasta kun ahdistus oli sietämätön ja tajusin sen alkaneen vasta lääkityksen alkamisen jälkeen.
Tuon kamalan sivuvaikutuskokemuksen jälkeen olen vakuuttunut siitä, että kaikkiin mielenterveysongelmiin kannattaa muun hoidon ohella kokeilla sinnikkäästi eri lääkkeitä, koska jokin niistä todennäköisesti toimii, jos lääke kerran voi aiheuttaa tuollaisia sivuvaikutuksiakin.
Ymmärrän nyt hyvin miten ahdistus voi ajaa itsemurhaan. En hallinnut mielialaani millään tavalla ja olotila oli sietämätön. Mikään normaali toiminta tai ajattelu ei auttanut. En olisi kestänyt sitä useaa viikkoa.
Entisajan vitutus on nykyajan masennus !
Yksi syy on ainakin se, että yritetään lykätä yhteen heidän kanssaan, joiden kanssa ei sovi yhteen millään tasolla.
Syy minulla kova kipu johon en saanut hoito 4 vuoden ajan. Mietin kaikenlaisia noina vuosina. Meni usko siihen että lääkärit haluaisivat löytää kipuun syyn. Ainoastaan haluttiin hoitaa väärin eikä tutkia tai kuunnella potilasta.
Vanhemmat kuolleet, ero ja tämän takia köyhyys, ihmissuhteita vähän.
Katsoa kun lapset kärsii erosta, tippuvat myös he köyhyyteen. Näköalattomuus. Ei tule koskaa olemaan minulla varaa omaan asuntoon. Kaikki meni kun sairastuin eron myötä. Nyt olen (joutunut) käyttänyt rahat ja köyhyysloukku taattu.
Vierailija kirjoitti:
Aikuistuminen ja se että alkaa tajuamaan mistä tässä elämässä on kyse: Olla pelinappulana ja maksajan penkillä ja mitään ei kuitenkaan voi ottaa mukaan kun täältä lähtee onko kaikki eläminen siis turhaa?
Juostaan rahan ja menstyksen perässä koska kaikki muutkin tekevät niin?
Eihän sinun tarvitse. Voit muuttaa lehtiroskikseen asumaan ja elellä luonnon antimilla ja tonkimalla jätteitä. Vapaana kuin taivaan lintu.
Ei tässä maailmassa koskaan ole kukaan syönyt ja pitänyt yllä edes alkeellista elintasoa näkemättä vaivaa niiden eteen.
Ex-masentunut kirjoitti:
Sisälle patoutunut viha masentaa. Jos olet koko ikäsi joutunut nielemään toisten huonoa kohtelua, niin se patoutunut viha alkaa ennemmin tai myöhemmin masentaa. Siksi masentuneen on tärkeää oppia laittamaan rajat sille, miten itseä saa kohdella.
On opittava puolustamaan itseä ja kanavoimaan patoutunutta vihaa terveellä tavalla, esimerkiksi käyttämällä sitä patoutunutta "vihaenergiaa" omien päämäärien tavoitteluun. Vaikka lenkkeilyyn, siivoamiseen, oman elämän rakentamiseen. Itse ainakin olen päässyt näillä keinoin masennuksesta.
Samoin. Kuvittelin masentuneen "surkastuneen" mielen olevan normaalitila, kunnes sain suuni auki. Nyt opetellaan sitä että kukaan ei ole mun kaveri ennen kuin kohtelee minua sellaisena. Kohteliaisuus pois jos olet arvosi menettänyt. Mielummin heti köniin kuin kasaamaan lisää pa*kaa joka patoaa kaiken kauniin ja hyvän.
Sisälle patoutunut viha masentaa. Jos olet koko ikäsi joutunut nielemään toisten huonoa kohtelua, niin se patoutunut viha alkaa ennemmin tai myöhemmin masentaa. Siksi masentuneen on tärkeää oppia laittamaan rajat sille, miten itseä saa kohdella.
On opittava puolustamaan itseä ja kanavoimaan patoutunutta vihaa terveellä tavalla, esimerkiksi käyttämällä sitä patoutunutta "vihaenergiaa" omien päämäärien tavoitteluun. Vaikka lenkkeilyyn, siivoamiseen, oman elämän rakentamiseen. Itse ainakin olen päässyt näillä keinoin masennuksesta.