Minusta avoin suhde ei ole parisuhde

Vierailija kirjoitti:

Siinä on monta parisuhdetta.

Sitten se on "monisuhde". Mutta onko se kummankin alkuperäisessä parisuhteessa olleen henkilön toivmus? Vai onko toinen heistä vain määrännyt, että  nyt aloitetaan uudenlainen suhde?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen puolittainen sitoutuminen sopii niille, jotka eivät uskalla antaa itseään kokonaan. Haluavat aina säilyttää itsellään jonkin osan itsestään siltä varalta, jos hylätään.

Parisuhde vaatii rohkeutta ja päättäväisyyttä. Ja sitä ei kaikilla ole.

Voimakkaan välttelevä kiintymyssuhdetyyli. Joskus myös epävakaita ja narsistisia piirteitä ilmentää vaikka varsinaista diagnoosia ei olisikaan.

Kyllä. Ikuisia lapsia kaikissa ihmissuhteissa. Aikuisen vastuuta ei löydy ja sanovat, ettei tarvitse löytyäkään, KTS. tämä ketju.

Mitä vastuuta ihmissuhteessa tarvitaan? Kuulostaa mälsältä.

Toisen arvostamista, kunnioittamista ja sitä että pidetään toisesta huolta. Esimerkiksi jos toinen sairastuu, häntä ei vaihdeta uuteen, ehjään, syövättömään versioon, vaan hänestä pidetään huolta.

Sellaista on aikuisen ihmisen vastuu.

En minä näe noita asioita vastuuna. Arvostaminen, kunnioittaminen ja huolenpito eivät ole mitään vastuullista pakkoa, vaan hyvään parisuhteeseen automaattisesti kuuluvia asioita ja tunteita.

Niin. Täysin normaaleja asioita joita avoimet suhteilijat halveksuvat.

Miten avoimet suhteilijat halveksuu arvostamista, kunnioittamista ja huolenpitoa?

Miten olette sopineet huoltosuhteesta, kun yksi teistä sairastuu? Ette voi hylätä häntä.

Mikä yksi teistä? Tässä puhuttiin avoimista suhteista, ei välttämättä polyamoriasta. Ja jos puhuttaisiin, niin en nyt näe miten se tuossa mielessä eroaa yhdestä parisuhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisellä voi olla monia ystäviä. Samalla tavalla romanttis-seksuaalinen kiintymys voi kohdistua useampaan henkilöön samanaikaisesti.

tää on niin nähty, ensin esitetään niin kaveria, sitten hirveet maailmanlopun skitsot kun käy ilmi, että se "vain kaveri" menikin toisen kanssa sänkyyn, ei todellakaan toimi nämä, näissä on aina tunteet mukana ja niin on aina ollut

Onko avain suhde siis vakituinen ilmainen "hoora", vai mikä siinä on erona?

Jos avoimeen suhteiluun lähtee, on siinä helposti koko loppuelämänsä.

Harva ihminen haluaa parisuhteeseen sellaisen kanssa, jolla on värikäs suhdehistoria. Kulunut, käytetty, epästabiili.

Mahtaa olla stressiä, kun joka päivä siirtyy nuorempia, komeampia ja kauniimpia ihmisiä suhdemarkkinoille. Mikä siinä vanhassa viehättää?

Omaisuuttakaan ei juuri kerry, kun se kertyy parhaiten pitkässä parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä on monta parisuhdetta.

Sitten se on "monisuhde". Mutta onko se kummankin alkuperäisessä parisuhteessa olleen henkilön toivmus? Vai onko toinen heistä vain määrännyt, että  nyt aloitetaan uudenlainen suhde?

Eiks monisuhde ois se, että usealla ihmisellä on keskenään suhde, eikä sitä, että jollain on monta parisuhdetta? 🤔

Mikä ajatus on tuo, että olisi jokin alkuperäinen suhde, joka avataan? Eiköhän moni suhde aloiteta yhdessä tuumin avoimena.

Ja eihän ketään voi määrätä minkäänlaiseen parisuhteeseen, vapaaehtoisestihan niissä ollaan.

Avoimet suhteilijat ja niiden äänitorvet eivät pysty aitoon tunnetason läheisyyteen. Tunneyhteys näillä vaillinainen. Pakenevat joskus koko elämänsä jotakin pääsemättä koskaan perille henkisesti. Siksi haukkuvat ydinperheitä ja yksiavioisia uskollisuuteen perustuvia parisuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä nää höpöhöpösuhteitaan esittelevät ovat muutenkin erikoisia, ulkoista habitusta myöten. Wt-meininkiä, ei jaksa kiinnostaa

Olipa analyysi. Erilaisuus taitaa pelottaa? 

Jokainen tietysti saa pukeutua ja koristella itseään haluamallaan tavalla. Mutta silti erikoinen ulkonäkö  (näkyvät ja runsaat tatuoinnit ja lävistykset, räikyvän värinen tukka, erikoinen pukeutuminen) yhdistyy minun havaintojeni mukaan usein heikkoon itsetuntoon tai voimakkaaseen huomiohakuisuuteen. Usein tulee vaikutelma jonkinlaisesta epävakaasta persoonasta.

Vai niin. Mites kun itse olen tällainen aika perinteisen näköinen nainen vailla tatuointeja, lävistyksiä tai sokkivärejä? Ja silti haluan elää avoimessa suhteessa. Sitten taas tiedän niitä, jotka pukeutuvat oudosti, mutta ovat ajatuksiltaan konservatiivisia.

Eikö tämä saa sinua yhtään kyseenalaistamaan havaintojesi paikkaansapitävyyttä? Eikö pelota, että se perinteisenä ja vakaana pitämäsi henkilö onkin ajatuksiltaan pelottava radikaali? Jos on älyä ja tilannetajua, nämä asiat on hyvin helppo pitää piilossa kaltaisistasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä on monta parisuhdetta.

Sitten se on "monisuhde". Mutta onko se kummankin alkuperäisessä parisuhteessa olleen henkilön toivmus? Vai onko toinen heistä vain määrännyt, että  nyt aloitetaan uudenlainen suhde?

Avoin suhde ja monisuhde eivät tarkoita samaa asiaa. Jos parisuhteessa toinen määrää, että nyt aloitetaan uudenlainen suhde, ei ole myöskään avoin suhde vaan sairas ihmissuhdemalli, jossa toinen on alisteisessa asemassa suhteessa toiseen.

Ei se olekaan.  Se on jonkinlainen järjestely.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä on monta parisuhdetta.

Sitten se on "monisuhde". Mutta onko se kummankin alkuperäisessä parisuhteessa olleen henkilön toivmus? Vai onko toinen heistä vain määrännyt, että  nyt aloitetaan uudenlainen suhde?

Avoin suhde ja monisuhde eivät tarkoita samaa asiaa. Jos parisuhteessa toinen määrää, että nyt aloitetaan uudenlainen suhde, ei ole myöskään avoin suhde vaan sairas ihmissuhdemalli, jossa toinen on alisteisessa asemassa suhteessa toiseen.

Tai sitten mies avaa suhteen kertomatta siitä mitään vaikkapa raskaana olevalle puolisolleen. Se on uutta ja hienoa parisuhdemallia se.

Vierailija kirjoitti:

Lähipiirissä on tällainen pariskunta. Avoin suhde. Ovat naimisissa, yhteinen oma koti. Sitten näitä sivusuhteita lisäksi. Sori, mutta mua oksettaa. Välillä nainen päivittelee kun on näiden toisten miesten kanssa reissuillaan. En vain itse ymmärrä tällaista. Aviomies on tossun alla. Naisen some täynnä puolustusta avointa suhdetta kohtaan. Aviomies ei asiaa mainosta.

No tuollainen on hieman yliampuvaa toimintaa. Ei tulisi mileenkään mainostaa asiaa somessa tms. isoon ääneen. Mutta muuten kyllä ymmärrän tilanteen hyvin. Itse miellän avoimen suhteen enemmin siten, että seksiä harrastetaan muiden kanssa, mutta muuten eletään kuin mikä tahansa aviopari.

Vierailija kirjoitti:

Jos avoimeen suhteiluun lähtee, on siinä helposti koko loppuelämänsä.

Harva ihminen haluaa parisuhteeseen sellaisen kanssa, jolla on värikäs suhdehistoria. Kulunut, käytetty, epästabiili.

Mahtaa olla stressiä, kun joka päivä siirtyy nuorempia, komeampia ja kauniimpia ihmisiä suhdemarkkinoille. Mikä siinä vanhassa viehättää?

Omaisuuttakaan ei juuri kerry, kun se kertyy parhaiten pitkässä parisuhteessa.

Ei se varmaan sun arvoille ja tunne-elämälle sopiskaan, jos kerran kyllästyisit vanhaan kun on olemassa nuorempia, kauniimpia jne.

Mut ei se monella niin mene, kun sitä kumppaniaan rakastaa, eikä se horju siitä mihinkään muiden ihmisten takia (jep, ei edes vaikka niiden muiden kanssa panis).

Ja kai siinä on useimmilla tarkoituskin loppuelämä elää niin, tuskin se mikään uhkakuva on.

Ja raha ja omaisuus ei kaikille oo se tärkein asia parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Jos avoimeen suhteiluun lähtee, on siinä helposti koko loppuelämänsä.

Harva ihminen haluaa parisuhteeseen sellaisen kanssa, jolla on värikäs suhdehistoria. Kulunut, käytetty, epästabiili.

Mahtaa olla stressiä, kun joka päivä siirtyy nuorempia, komeampia ja kauniimpia ihmisiä suhdemarkkinoille. Mikä siinä vanhassa viehättää?

Omaisuuttakaan ei juuri kerry, kun se kertyy parhaiten pitkässä parisuhteessa.

Tämä on outo kommentti, alussa todetaan että avoin suhde on helposti koko loppuelämän suhde ja lopussa sanotaan, ettei omaisuutta kerry, kun se kertyy parhaiten pitkässä parisuhteessa. Eikö sitä pitäisi sitten kertyä juuri siinä avoimessa, kerta se on helposti loppuelämän suhde?

Mielipide avoimeen suhteeseen? 

No minun mielestä loistava idea jos se molemmille sopii. Monessa liitossa seksi lopahtaa jossain vaiheessa, mutta muuten kaikki ok. Tällöin avoin suhde voi olla oikein hyvä ratkaisu. 

Mitäpä sitä muiden suhteet minulle kuuluvat. Pidän huolta vain omista suhteistani eikä muilla siihen ole mitään sanottavaa tai vaikutusmahdollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos avoimeen suhteiluun lähtee, on siinä helposti koko loppuelämänsä.

Harva ihminen haluaa parisuhteeseen sellaisen kanssa, jolla on värikäs suhdehistoria. Kulunut, käytetty, epästabiili.

Mahtaa olla stressiä, kun joka päivä siirtyy nuorempia, komeampia ja kauniimpia ihmisiä suhdemarkkinoille. Mikä siinä vanhassa viehättää?

Omaisuuttakaan ei juuri kerry, kun se kertyy parhaiten pitkässä parisuhteessa.

Ei se varmaan sun arvoille ja tunne-elämälle sopiskaan, jos kerran kyllästyisit vanhaan kun on olemassa nuorempia, kauniimpia jne.

Mut ei se monella niin mene, kun sitä kumppaniaan rakastaa, eikä se horju siitä mihinkään muiden ihmisten takia (jep, ei edes vaikka niiden muiden kanssa panis).

Ja kai siinä on useimmilla tarkoituskin loppuelämä elää niin, tuskin se mikään uhkakuva on.

Ja raha ja omaisuus ei kaikille oo se tärkein asia parisuhteessa.

Jos et riitä sille toiselle yksin nytkään, miksi luulet että asemasi olisi mitenkään pysyvä myöskään tulevaisuudessa?

Omaisuus ei ole kaikille tärkeää ja siksi avoimet suhteet onkin suosituimpia juuri vuokra-asunnoissa asuvien wt-ihmisten keskuudessa.

Tosin joku varakkaampi voi sellaista välillä käydä panemassa, kun ilmaiseksi saa. Siitä wt:n itsetunto hetkellisesti kohoaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos avoimeen suhteiluun lähtee, on siinä helposti koko loppuelämänsä.

Harva ihminen haluaa parisuhteeseen sellaisen kanssa, jolla on värikäs suhdehistoria. Kulunut, käytetty, epästabiili.

Mahtaa olla stressiä, kun joka päivä siirtyy nuorempia, komeampia ja kauniimpia ihmisiä suhdemarkkinoille. Mikä siinä vanhassa viehättää?

Omaisuuttakaan ei juuri kerry, kun se kertyy parhaiten pitkässä parisuhteessa.

Tämä on outo kommentti, alussa todetaan että avoin suhde on helposti koko loppuelämän suhde ja lopussa sanotaan, ettei omaisuutta kerry, kun se kertyy parhaiten pitkässä parisuhteessa. Eikö sitä pitäisi sitten kertyä juuri siinä avoimessa, kerta se on helposti loppuelämän suhde?

Täh?

Ihminen joka sotkee ihmissuhteensa eikä kykene parisuhteeseen, ei kerrytä omaisuutta, koska omaisuus kertyy parhaiten pitkässä parisuhteessa.

Ihminen joka sotkee ihmissuhteensa ei ole parisuhdemateriaalia. Hän ei saa pitkää parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen pari eläkööt niinkun itse parhaaksi katsovat. Minulle avoin suhde ei toimisi, ja vaimo on samaa mieltä.

Ollaan silti sovittu, että jos jostain syystä tapahtuisi yksittäinen hairahtuminen (mitä ei ole ainakaan minulle koskaan tapahtunut), siitä ei kerrota toiselle. Kertominen on vaan oman pahan olon purkamista, ja vastuun siirtämistä toiselle. Jos mokaa, pitää kantaa siitä seuraukset itse, eikä kuormittaa toista sillä. Yksittäisessä harha-askeleessa tietämättömyys on siunaus.

Eli teillä on periaatteessa avoin suhde don't ask, don't tell -tyyliin. 

No ei. "Periaatteessa avoimessa" suhteessa, kuten yllä kuvaat, olisi OK pitää muitakin partnereita, kunhan siitä ei kertoisi. Meidän suhdemallissa näin ei ole. Se olisi nimenomaan virhe. Virheestä kärsiköön virheen tekijä, ei viaton puoliso. En minä haluaisi tietää jos vaimolla tällainen virhe kävisi, olen paljon onnellisempi ilman sitä tietoa.

Kyllähän tuo edelleen on jonkinasteinen avoin suhde. Sen sijaan, että seksin harrastaminen jonkun toisen kanssa olisi parisuhteen päättävä tekijä, se luetaan "mokaksi" josta ei halua tietää. Eli seksi ulkopuolisen kanssa ei kaada parisuhdetta ja pahemmalta tuntuu ajatus, että siitä joutuisi itse tietämään.

Tuohan on muuten yllättävän yleinen malli vähän vanhempien ihmisten pitkissä parisuhteissa. Satunnaiselle hairahtelulle on hiljainen hyväksyntä, kunhan vaan kumpikin pysyy hiljaa. Se mitä tapahtuu poikien vuotuisella Lapin reissulla tai tyttöjen spa-viikonloppuna, jää näille reissuille.

En minä näe miksi hairahduksen pitäisi _automaattisesti_ kaataa suhdetta ja rikkoa perheen? Ihan vaan periaatteesta? Aika jyrkkää ajattelua. Tietysti on täysin mahdollista että tietooni tuleva vaimon uskottomuus _käytännössä_ kaataisi liiton, esim jos en vaan pääsisi siitä mitenkään yli, vaikka asiaa kuinka käsiteltäisiin. Tai että se ainakin huonontaisi liittoa niin paljon että jompi kumpi toteaisi että tätä ei enää saa korjattua, ja jäljellä oleva on liian huonoa jatkuakseen. Pitäisin jopa todennäköisempänä että näin kävisi. Mutta jos toinen ymmärtää pitää mölyt mahassa ja ns siivoaa jälkensä, on minun paljon helpompi olla onnellinen, onnellisen tietämätön. Tämä on siis _minun_ toiveeni, miten minä haluaisin että toinen osapuoli toimisi, mikäli hän hairahtuisi. Mutta ei se tee tästä millään tapaa avointa suhdetta. Jos tieto uskottomuudesta kuitenkin kantautuisi korviini, asia käsiteltäisiin niinkuin missä tahansa muussa ei-avoimessa suhteessa. Ja yli 50% todennäköisyydellä arvioisin liiton olevan ohi.

Ainahan nää on niitä joissa on yksi nainen ja vähintään kaks ukkoa ja ne ukot on aina "vapaaehtoisesti" mukana ja ihan "sujut" asian kanssa. Taitaa olla ne äijät aina sellaisia säälittäviä lapasia jotka ei muuta saa ku jonku sellasen reppu levällään juoksevan, todennäköisesti ei minkään näköisen pirttihirmun.