Minusta avoin suhde ei ole parisuhde

Kateuttaan normaaleille ja terveille ihmisille nuo avoimet huutavat.

Vierailija kirjoitti:

Kateuttaan normaaleille ja terveille ihmisille nuo avoimet huutavat.

Ketkäs tässä ketjussa huutaa ja mitä, ja mistä se kertois?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen puolittainen sitoutuminen sopii niille, jotka eivät uskalla antaa itseään kokonaan. Haluavat aina säilyttää itsellään jonkin osan itsestään siltä varalta, jos hylätään.

Parisuhde vaatii rohkeutta ja päättäväisyyttä. Ja sitä ei kaikilla ole.

Voimakkaan välttelevä kiintymyssuhdetyyli. Joskus myös epävakaita ja narsistisia piirteitä ilmentää vaikka varsinaista diagnoosia ei olisikaan.

Kyllä. Ikuisia lapsia kaikissa ihmissuhteissa. Aikuisen vastuuta ei löydy ja sanovat, ettei tarvitse löytyäkään, KTS. tämä ketju.

Te olette hauskoja. Narsistiset piirteet mainittu. Jatkakaa vaan, mutta se ei kyllä muuta käsityksiäni aikuisen vastuusta, saati rakkaudesta. Ulkopuolisten kyseenalaistukset vain vahvistavat meitä pariskuntana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kutsuisin näitä enemmänkin ystävien väliseksi panosuhteeksi. Aito parisuhde koostuu kahdesta ihmisestä, jotka ovat toisiinsa sitoutuneita. Mutta nykyäänhän ei osata sitoutua ja tärkeintä ne omat halut ja himot. Siksi pitää olla monta suhdeviritelmää samaan aikaan ja näitä sitten yritetään selitellä joksikin "avoimeksi suhteeksi". Oksettavaa touhua.

Kuule ne avoimessa suhteessa olevat ehkä tietää olevansa romanttisessa suhteessa keskenään, ja sitoutuneita toisiinsa, ja siksi eivät kutsu suhdettaan fwb-suhteeksi, jollaiseksi sä härskin ylimielisesti yrität sen heidän puolestaan määritellä.

Avoin suhde ei yleensä ole monta suhdeviritelmää (se on polyamoriaa), vaan parisuhde johon on sitouduttu, ja jossa yhteisen sopimuksen mukaan voi olla seksiä myös muiden kanssa.

Jos on toiseen sitoutunut ja toista rakastaa, niin ei silloin todellakaan paneskella ketään muita. Silloin voi jatkaa sitä railakasta sinkkuelämää eri panojen kanssa, jos ei yksi kumppani riitä.

Samaa mieltä! :D Jos oma puoliso edes ehdottaa joskus moista, saa alkaa viettää ihan vapaasti villiä sinkkuelämää.

Oman puolison kanssa seksi mahtavaa ja meillä on edelleen yhteys vuosien jälkeen. En voisi kuvitellakaan , että hyppäämme toiseen sänkyyn jonkun muun kanssa.

Sinullahan on hyvä suhde, jos puoliso menee vaihtoon ja pelkästä ehdotuksesta. Tämä on sitä sitoutunuta, todellista rakkautta. 

Veikkaanpa, ettei puolisosi uskalla hirväesti tarpeistaan puhua noin muutenkaan. 

Älä viitsi vääristellä ja väännellä asioita. Nämä asiat sovitaan suhteen alussa. On arvoja jotka ovat pysyviä kuten suhtautuminen pettämisiin. Heikot moraaliltaan mädät piilottelevat itseään suhteen alussa ja sen aikana.

Oma pitkä ja rakastava suhteeni on sellainen, jossa molemmat saavat myös muuttua. Siksi suhteemme varmaan onkin kestänyt nuoruudesta keski-iän kynnykselle. Olisi tympeää, jos ajattelisimme vieläkin kaikesta samoin, kuin nuorina ja naiiveina.

Perusarvomme tosin eivät ole muuttuneet, vaan terästyneet. Emme ikinä sortuisi pettämiseen. Se kun EI ole pettämistä, että harrastaa avoimesti irtosuhteita.

Avoimessa suhteessa eläminen ja varsinkin tällainen ulkopuolisten viha järjestelyä kohtaan myös hitsaa meitä entistä enemmän yhteen. Me kyllä tiedämme, ettemme ole mitään mätiä tai varsinkaan piilottelijoita.

Kiitos, kun muistutit taas minulle, miten siunattu olen, kun olen löytänyt samanhenkisen puolison!

T. Eri

Oma (perinteinen yksiavioinen) parisuhteeni kaatui juuri siihen, kun toinen tuli "valmiiksi". Yhtäkkiä huomasin eläväni ihmisen kanssa, jonka henkinen kehitys oli pysähtynyt jo useita vuosia sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen puolittainen sitoutuminen sopii niille, jotka eivät uskalla antaa itseään kokonaan. Haluavat aina säilyttää itsellään jonkin osan itsestään siltä varalta, jos hylätään.

Parisuhde vaatii rohkeutta ja päättäväisyyttä. Ja sitä ei kaikilla ole.

Voimakkaan välttelevä kiintymyssuhdetyyli. Joskus myös epävakaita ja narsistisia piirteitä ilmentää vaikka varsinaista diagnoosia ei olisikaan.

Kyllä. Ikuisia lapsia kaikissa ihmissuhteissa. Aikuisen vastuuta ei löydy ja sanovat, ettei tarvitse löytyäkään, KTS. tämä ketju.

Mitä vastuuta ihmissuhteessa tarvitaan? Kuulostaa mälsältä.

Toisen arvostamista, kunnioittamista ja sitä että pidetään toisesta huolta. Esimerkiksi jos toinen sairastuu, häntä ei vaihdeta uuteen, ehjään, syövättömään versioon, vaan hänestä pidetään huolta.

Sellaista on aikuisen ihmisen vastuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen puolittainen sitoutuminen sopii niille, jotka eivät uskalla antaa itseään kokonaan. Haluavat aina säilyttää itsellään jonkin osan itsestään siltä varalta, jos hylätään.

Parisuhde vaatii rohkeutta ja päättäväisyyttä. Ja sitä ei kaikilla ole.

Voimakkaan välttelevä kiintymyssuhdetyyli. Joskus myös epävakaita ja narsistisia piirteitä ilmentää vaikka varsinaista diagnoosia ei olisikaan.

Kyllä. Ikuisia lapsia kaikissa ihmissuhteissa. Aikuisen vastuuta ei löydy ja sanovat, ettei tarvitse löytyäkään, KTS. tämä ketju.

Mitä vastuuta ihmissuhteessa tarvitaan? Kuulostaa mälsältä.

Toisen arvostamista, kunnioittamista ja sitä että pidetään toisesta huolta. Esimerkiksi jos toinen sairastuu, häntä ei vaihdeta uuteen, ehjään, syövättömään versioon, vaan hänestä pidetään huolta.

Sellaista on aikuisen ihmisen vastuu.

En minä näe noita asioita vastuuna. Arvostaminen, kunnioittaminen ja huolenpito eivät ole mitään vastuullista pakkoa, vaan hyvään parisuhteeseen automaattisesti kuuluvia asioita ja tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kutsuisin näitä enemmänkin ystävien väliseksi panosuhteeksi. Aito parisuhde koostuu kahdesta ihmisestä, jotka ovat toisiinsa sitoutuneita. Mutta nykyäänhän ei osata sitoutua ja tärkeintä ne omat halut ja himot. Siksi pitää olla monta suhdeviritelmää samaan aikaan ja näitä sitten yritetään selitellä joksikin "avoimeksi suhteeksi". Oksettavaa touhua.

Kuule ne avoimessa suhteessa olevat ehkä tietää olevansa romanttisessa suhteessa keskenään, ja sitoutuneita toisiinsa, ja siksi eivät kutsu suhdettaan fwb-suhteeksi, jollaiseksi sä härskin ylimielisesti yrität sen heidän puolestaan määritellä.

Avoin suhde ei yleensä ole monta suhdeviritelmää (se on polyamoriaa), vaan parisuhde johon on sitouduttu, ja jossa yhteisen sopimuksen mukaan voi olla seksiä myös muiden kanssa.

Jos on toiseen sitoutunut ja toista rakastaa, niin ei silloin todellakaan paneskella ketään muita. Silloin voi jatkaa sitä railakasta sinkkuelämää eri panojen kanssa, jos ei yksi kumppani riitä.

Samaa mieltä! :D Jos oma puoliso edes ehdottaa joskus moista, saa alkaa viettää ihan vapaasti villiä sinkkuelämää.

Oman puolison kanssa seksi mahtavaa ja meillä on edelleen yhteys vuosien jälkeen. En voisi kuvitellakaan , että hyppäämme toiseen sänkyyn jonkun muun kanssa.

Sinullahan on hyvä suhde, jos puoliso menee vaihtoon ja pelkästä ehdotuksesta. Tämä on sitä sitoutunuta, todellista rakkautta. 

Veikkaanpa, ettei puolisosi uskalla hirväesti tarpeistaan puhua noin muutenkaan. 

Älä viitsi vääristellä ja väännellä asioita. Nämä asiat sovitaan suhteen alussa. On arvoja jotka ovat pysyviä kuten suhtautuminen pettämisiin. Heikot moraaliltaan mädät piilottelevat itseään suhteen alussa ja sen aikana.

Oma pitkä ja rakastava suhteeni on sellainen, jossa molemmat saavat myös muuttua. Siksi suhteemme varmaan onkin kestänyt nuoruudesta keski-iän kynnykselle. Olisi tympeää, jos ajattelisimme vieläkin kaikesta samoin, kuin nuorina ja naiiveina.

Perusarvomme tosin eivät ole muuttuneet, vaan terästyneet. Emme ikinä sortuisi pettämiseen. Se kun EI ole pettämistä, että harrastaa avoimesti irtosuhteita.

Avoimessa suhteessa eläminen ja varsinkin tällainen ulkopuolisten viha järjestelyä kohtaan myös hitsaa meitä entistä enemmän yhteen. Me kyllä tiedämme, ettemme ole mitään mätiä tai varsinkaan piilottelijoita.

Kiitos, kun muistutit taas minulle, miten siunattu olen, kun olen löytänyt samanhenkisen puolison!

T. Eri

Oma (perinteinen yksiavioinen) parisuhteeni kaatui juuri siihen, kun toinen tuli "valmiiksi". Yhtäkkiä huomasin eläväni ihmisen kanssa, jonka henkinen kehitys oli pysähtynyt jo useita vuosia sitten.

Totta. Jos se on jäänyt oikeasti sinne teini-iän tasolle vaikka on tahallaan esittänyt valheellisella tavalla muuta vuosikausia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen puolittainen sitoutuminen sopii niille, jotka eivät uskalla antaa itseään kokonaan. Haluavat aina säilyttää itsellään jonkin osan itsestään siltä varalta, jos hylätään.

Parisuhde vaatii rohkeutta ja päättäväisyyttä. Ja sitä ei kaikilla ole.

Voimakkaan välttelevä kiintymyssuhdetyyli. Joskus myös epävakaita ja narsistisia piirteitä ilmentää vaikka varsinaista diagnoosia ei olisikaan.

Kyllä. Ikuisia lapsia kaikissa ihmissuhteissa. Aikuisen vastuuta ei löydy ja sanovat, ettei tarvitse löytyäkään, KTS. tämä ketju.

Mitä vastuuta ihmissuhteessa tarvitaan? Kuulostaa mälsältä.

Toisen arvostamista, kunnioittamista ja sitä että pidetään toisesta huolta. Esimerkiksi jos toinen sairastuu, häntä ei vaihdeta uuteen, ehjään, syövättömään versioon, vaan hänestä pidetään huolta.

Sellaista on aikuisen ihmisen vastuu.

En minä näe noita asioita vastuuna. Arvostaminen, kunnioittaminen ja huolenpito eivät ole mitään vastuullista pakkoa, vaan hyvään parisuhteeseen automaattisesti kuuluvia asioita ja tunteita.

Niin. Täysin normaaleja asioita joita avoimet suhteilijat halveksuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen puolittainen sitoutuminen sopii niille, jotka eivät uskalla antaa itseään kokonaan. Haluavat aina säilyttää itsellään jonkin osan itsestään siltä varalta, jos hylätään.

Parisuhde vaatii rohkeutta ja päättäväisyyttä. Ja sitä ei kaikilla ole.

Voimakkaan välttelevä kiintymyssuhdetyyli. Joskus myös epävakaita ja narsistisia piirteitä ilmentää vaikka varsinaista diagnoosia ei olisikaan.

Kyllä. Ikuisia lapsia kaikissa ihmissuhteissa. Aikuisen vastuuta ei löydy ja sanovat, ettei tarvitse löytyäkään, KTS. tämä ketju.

Mitä vastuuta ihmissuhteessa tarvitaan? Kuulostaa mälsältä.

Toisen arvostamista, kunnioittamista ja sitä että pidetään toisesta huolta. Esimerkiksi jos toinen sairastuu, häntä ei vaihdeta uuteen, ehjään, syövättömään versioon, vaan hänestä pidetään huolta.

Sellaista on aikuisen ihmisen vastuu.

En minä näe noita asioita vastuuna. Arvostaminen, kunnioittaminen ja huolenpito eivät ole mitään vastuullista pakkoa, vaan hyvään parisuhteeseen automaattisesti kuuluvia asioita ja tunteita.

Se ettet näe, johtuu sinun taustastasi. Et ole kasvanut aikuisen ihmisen vastuuseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen pari eläkööt niinkun itse parhaaksi katsovat. Minulle avoin suhde ei toimisi, ja vaimo on samaa mieltä.

Ollaan silti sovittu, että jos jostain syystä tapahtuisi yksittäinen hairahtuminen (mitä ei ole ainakaan minulle koskaan tapahtunut), siitä ei kerrota toiselle. Kertominen on vaan oman pahan olon purkamista, ja vastuun siirtämistä toiselle. Jos mokaa, pitää kantaa siitä seuraukset itse, eikä kuormittaa toista sillä. Yksittäisessä harha-askeleessa tietämättömyys on siunaus.

Eli teillä on periaatteessa avoin suhde don't ask, don't tell -tyyliin. 

No ei. "Periaatteessa avoimessa" suhteessa, kuten yllä kuvaat, olisi OK pitää muitakin partnereita, kunhan siitä ei kertoisi. Meidän suhdemallissa näin ei ole. Se olisi nimenomaan virhe. Virheestä kärsiköön virheen tekijä, ei viaton puoliso. En minä haluaisi tietää jos vaimolla tällainen virhe kävisi, olen paljon onnellisempi ilman sitä tietoa.

Kyllähän tuo edelleen on jonkinasteinen avoin suhde. Sen sijaan, että seksin harrastaminen jonkun toisen kanssa olisi parisuhteen päättävä tekijä, se luetaan "mokaksi" josta ei halua tietää. Eli seksi ulkopuolisen kanssa ei kaada parisuhdetta ja pahemmalta tuntuu ajatus, että siitä joutuisi itse tietämään.

Tuohan on muuten yllättävän yleinen malli vähän vanhempien ihmisten pitkissä parisuhteissa. Satunnaiselle hairahtelulle on hiljainen hyväksyntä, kunhan vaan kumpikin pysyy hiljaa. Se mitä tapahtuu poikien vuotuisella Lapin reissulla tai tyttöjen spa-viikonloppuna, jää näille reissuille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen puolittainen sitoutuminen sopii niille, jotka eivät uskalla antaa itseään kokonaan. Haluavat aina säilyttää itsellään jonkin osan itsestään siltä varalta, jos hylätään.

Parisuhde vaatii rohkeutta ja päättäväisyyttä. Ja sitä ei kaikilla ole.

Voimakkaan välttelevä kiintymyssuhdetyyli. Joskus myös epävakaita ja narsistisia piirteitä ilmentää vaikka varsinaista diagnoosia ei olisikaan.

Kyllä. Ikuisia lapsia kaikissa ihmissuhteissa. Aikuisen vastuuta ei löydy ja sanovat, ettei tarvitse löytyäkään, KTS. tämä ketju.

Mitä vastuuta ihmissuhteessa tarvitaan? Kuulostaa mälsältä.

Toisen arvostamista, kunnioittamista ja sitä että pidetään toisesta huolta. Esimerkiksi jos toinen sairastuu, häntä ei vaihdeta uuteen, ehjään, syövättömään versioon, vaan hänestä pidetään huolta.

Sellaista on aikuisen ihmisen vastuu.

En minä näe noita asioita vastuuna. Arvostaminen, kunnioittaminen ja huolenpito eivät ole mitään vastuullista pakkoa, vaan hyvään parisuhteeseen automaattisesti kuuluvia asioita ja tunteita.

Niin. Täysin normaaleja asioita joita avoimet suhteilijat halveksuvat.

Miten avoimet suhteilijat halveksuu arvostamista, kunnioittamista ja huolenpitoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen puolittainen sitoutuminen sopii niille, jotka eivät uskalla antaa itseään kokonaan. Haluavat aina säilyttää itsellään jonkin osan itsestään siltä varalta, jos hylätään.

Parisuhde vaatii rohkeutta ja päättäväisyyttä. Ja sitä ei kaikilla ole.

Voimakkaan välttelevä kiintymyssuhdetyyli. Joskus myös epävakaita ja narsistisia piirteitä ilmentää vaikka varsinaista diagnoosia ei olisikaan.

Kyllä. Ikuisia lapsia kaikissa ihmissuhteissa. Aikuisen vastuuta ei löydy ja sanovat, ettei tarvitse löytyäkään, KTS. tämä ketju.

Mitä vastuuta ihmissuhteessa tarvitaan? Kuulostaa mälsältä.

Toisen arvostamista, kunnioittamista ja sitä että pidetään toisesta huolta. Esimerkiksi jos toinen sairastuu, häntä ei vaihdeta uuteen, ehjään, syövättömään versioon, vaan hänestä pidetään huolta.

Sellaista on aikuisen ihmisen vastuu.

En minä näe noita asioita vastuuna. Arvostaminen, kunnioittaminen ja huolenpito eivät ole mitään vastuullista pakkoa, vaan hyvään parisuhteeseen automaattisesti kuuluvia asioita ja tunteita.

Niin. Täysin normaaleja asioita joita avoimet suhteilijat halveksuvat.

Miten avoimet suhteilijat halveksuu arvostamista, kunnioittamista ja huolenpitoa?

Usein pakottavat tai taivuttelevat sekä manipuloivat. Totuus ja rehellisyys näille vieras käsite usein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kutsuisin näitä enemmänkin ystävien väliseksi panosuhteeksi. Aito parisuhde koostuu kahdesta ihmisestä, jotka ovat toisiinsa sitoutuneita. Mutta nykyäänhän ei osata sitoutua ja tärkeintä ne omat halut ja himot. Siksi pitää olla monta suhdeviritelmää samaan aikaan ja näitä sitten yritetään selitellä joksikin "avoimeksi suhteeksi". Oksettavaa touhua.

Kuule ne avoimessa suhteessa olevat ehkä tietää olevansa romanttisessa suhteessa keskenään, ja sitoutuneita toisiinsa, ja siksi eivät kutsu suhdettaan fwb-suhteeksi, jollaiseksi sä härskin ylimielisesti yrität sen heidän puolestaan määritellä.

Avoin suhde ei yleensä ole monta suhdeviritelmää (se on polyamoriaa), vaan parisuhde johon on sitouduttu, ja jossa yhteisen sopimuksen mukaan voi olla seksiä myös muiden kanssa.

Jos on toiseen sitoutunut ja toista rakastaa, niin ei silloin todellakaan paneskella ketään muita. Silloin voi jatkaa sitä railakasta sinkkuelämää eri panojen kanssa, jos ei yksi kumppani riitä.

Samaa mieltä! :D Jos oma puoliso edes ehdottaa joskus moista, saa alkaa viettää ihan vapaasti villiä sinkkuelämää.

Oman puolison kanssa seksi mahtavaa ja meillä on edelleen yhteys vuosien jälkeen. En voisi kuvitellakaan , että hyppäämme toiseen sänkyyn jonkun muun kanssa.

Sinullahan on hyvä suhde, jos puoliso menee vaihtoon ja pelkästä ehdotuksesta. Tämä on sitä sitoutunuta, todellista rakkautta. 

Veikkaanpa, ettei puolisosi uskalla hirväesti tarpeistaan puhua noin muutenkaan. 

Älä viitsi vääristellä ja väännellä asioita. Nämä asiat sovitaan suhteen alussa. On arvoja jotka ovat pysyviä kuten suhtautuminen pettämisiin. Heikot moraaliltaan mädät piilottelevat itseään suhteen alussa ja sen aikana.

Oma pitkä ja rakastava suhteeni on sellainen, jossa molemmat saavat myös muuttua. Siksi suhteemme varmaan onkin kestänyt nuoruudesta keski-iän kynnykselle. Olisi tympeää, jos ajattelisimme vieläkin kaikesta samoin, kuin nuorina ja naiiveina.

Perusarvomme tosin eivät ole muuttuneet, vaan terästyneet. Emme ikinä sortuisi pettämiseen. Se kun EI ole pettämistä, että harrastaa avoimesti irtosuhteita.

Avoimessa suhteessa eläminen ja varsinkin tällainen ulkopuolisten viha järjestelyä kohtaan myös hitsaa meitä entistä enemmän yhteen. Me kyllä tiedämme, ettemme ole mitään mätiä tai varsinkaan piilottelijoita.

Kiitos, kun muistutit taas minulle, miten siunattu olen, kun olen löytänyt samanhenkisen puolison!

T. Eri

Aika usien suhteet johon kohdistuu ulkopuoleta epäilyjä perustellusta syystä kuitenkin hajoavat varsinkin uusioperhe-etäsuhdekuvioissa. Terveempi näistä lähtee viimeistään 2-3 vuoden jälkeen kun tajuaa sen toisen henkisen tyhjyyden ja keskenkasvuisuuden.

Ja sinäkö olet niin etevä, että osaat määritellä, mikä ovat niitä perusteltuja syitä epäillä toisen parisuhdetta?

Miten uusioperheet ja etäsuhteet tähän liittyy? Niistä minulla ei ole kokemusta, enkä lähtisi niitä myöskään ulkopuolisena arvostelemaan. Ihmeen paljon luulet tietäväsi muiden suhteista.

Me avattiin suhde 5 vuotta sitten, eikä olla lähdössä mihinkään. Varmaan emme sitten ole kumpikaan terveitä. Eikä tee mieli ollakaan, kun kommenttejasi lukee.

Tekisi vähän mieli spekuloida sillä, milloin oma puolisosi pettää tai lähtee menemään, mutta enpä alennu samalle tasolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen puolittainen sitoutuminen sopii niille, jotka eivät uskalla antaa itseään kokonaan. Haluavat aina säilyttää itsellään jonkin osan itsestään siltä varalta, jos hylätään.

Parisuhde vaatii rohkeutta ja päättäväisyyttä. Ja sitä ei kaikilla ole.

Voimakkaan välttelevä kiintymyssuhdetyyli. Joskus myös epävakaita ja narsistisia piirteitä ilmentää vaikka varsinaista diagnoosia ei olisikaan.

Kyllä. Ikuisia lapsia kaikissa ihmissuhteissa. Aikuisen vastuuta ei löydy ja sanovat, ettei tarvitse löytyäkään, KTS. tämä ketju.

Mitä vastuuta ihmissuhteessa tarvitaan? Kuulostaa mälsältä.

Toisen arvostamista, kunnioittamista ja sitä että pidetään toisesta huolta. Esimerkiksi jos toinen sairastuu, häntä ei vaihdeta uuteen, ehjään, syövättömään versioon, vaan hänestä pidetään huolta.

Sellaista on aikuisen ihmisen vastuu.

En minä näe noita asioita vastuuna. Arvostaminen, kunnioittaminen ja huolenpito eivät ole mitään vastuullista pakkoa, vaan hyvään parisuhteeseen automaattisesti kuuluvia asioita ja tunteita.

Niin. Täysin normaaleja asioita joita avoimet suhteilijat halveksuvat.

Miksi kuvittelet että avoimessa suhteessa olevat halveksuisivat noita asioita?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei olisi? Perustele.

Pari tarkoittaa kahta . Parisuhde kahden ihmisen välistä suhdetta . Keksikää oma termi jakorasiolle .

Enemmän minä ihmettelen niitä, jotka suostuvat olemaan avoimessa suhteessa olevan kanssa pantavana. Avoimessa suhteessa oleva saa parisuhteen ja sinkkuuden edut, mutta pantava ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen puolittainen sitoutuminen sopii niille, jotka eivät uskalla antaa itseään kokonaan. Haluavat aina säilyttää itsellään jonkin osan itsestään siltä varalta, jos hylätään.

Parisuhde vaatii rohkeutta ja päättäväisyyttä. Ja sitä ei kaikilla ole.

Voimakkaan välttelevä kiintymyssuhdetyyli. Joskus myös epävakaita ja narsistisia piirteitä ilmentää vaikka varsinaista diagnoosia ei olisikaan.

Kyllä. Ikuisia lapsia kaikissa ihmissuhteissa. Aikuisen vastuuta ei löydy ja sanovat, ettei tarvitse löytyäkään, KTS. tämä ketju.

Mitä vastuuta ihmissuhteessa tarvitaan? Kuulostaa mälsältä.

Toisen arvostamista, kunnioittamista ja sitä että pidetään toisesta huolta. Esimerkiksi jos toinen sairastuu, häntä ei vaihdeta uuteen, ehjään, syövättömään versioon, vaan hänestä pidetään huolta.

Sellaista on aikuisen ihmisen vastuu.

En minä näe noita asioita vastuuna. Arvostaminen, kunnioittaminen ja huolenpito eivät ole mitään vastuullista pakkoa, vaan hyvään parisuhteeseen automaattisesti kuuluvia asioita ja tunteita.

Se ettet näe, johtuu sinun taustastasi. Et ole kasvanut aikuisen ihmisen vastuuseen.

Toivottavasti en sitten kasvakaan. Kammottava ajatuskin että kumppanin arvostaminen olisi joku vastuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen puolittainen sitoutuminen sopii niille, jotka eivät uskalla antaa itseään kokonaan. Haluavat aina säilyttää itsellään jonkin osan itsestään siltä varalta, jos hylätään.

Parisuhde vaatii rohkeutta ja päättäväisyyttä. Ja sitä ei kaikilla ole.

Voimakkaan välttelevä kiintymyssuhdetyyli. Joskus myös epävakaita ja narsistisia piirteitä ilmentää vaikka varsinaista diagnoosia ei olisikaan.

Kyllä. Ikuisia lapsia kaikissa ihmissuhteissa. Aikuisen vastuuta ei löydy ja sanovat, ettei tarvitse löytyäkään, KTS. tämä ketju.

Mitä vastuuta ihmissuhteessa tarvitaan? Kuulostaa mälsältä.

Toisen arvostamista, kunnioittamista ja sitä että pidetään toisesta huolta. Esimerkiksi jos toinen sairastuu, häntä ei vaihdeta uuteen, ehjään, syövättömään versioon, vaan hänestä pidetään huolta.

Sellaista on aikuisen ihmisen vastuu.

En minä näe noita asioita vastuuna. Arvostaminen, kunnioittaminen ja huolenpito eivät ole mitään vastuullista pakkoa, vaan hyvään parisuhteeseen automaattisesti kuuluvia asioita ja tunteita.

Niin. Täysin normaaleja asioita joita avoimet suhteilijat halveksuvat.

Miten avoimet suhteilijat halveksuu arvostamista, kunnioittamista ja huolenpitoa?

Miten olette sopineet huoltosuhteesta, kun yksi teistä sairastuu? Ette voi hylätä häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen puolittainen sitoutuminen sopii niille, jotka eivät uskalla antaa itseään kokonaan. Haluavat aina säilyttää itsellään jonkin osan itsestään siltä varalta, jos hylätään.

Parisuhde vaatii rohkeutta ja päättäväisyyttä. Ja sitä ei kaikilla ole.

Voimakkaan välttelevä kiintymyssuhdetyyli. Joskus myös epävakaita ja narsistisia piirteitä ilmentää vaikka varsinaista diagnoosia ei olisikaan.

Kyllä. Ikuisia lapsia kaikissa ihmissuhteissa. Aikuisen vastuuta ei löydy ja sanovat, ettei tarvitse löytyäkään, KTS. tämä ketju.

Mitä vastuuta ihmissuhteessa tarvitaan? Kuulostaa mälsältä.

Toisen arvostamista, kunnioittamista ja sitä että pidetään toisesta huolta. Esimerkiksi jos toinen sairastuu, häntä ei vaihdeta uuteen, ehjään, syövättömään versioon, vaan hänestä pidetään huolta.

Sellaista on aikuisen ihmisen vastuu.

En minä näe noita asioita vastuuna. Arvostaminen, kunnioittaminen ja huolenpito eivät ole mitään vastuullista pakkoa, vaan hyvään parisuhteeseen automaattisesti kuuluvia asioita ja tunteita.

Niin. Täysin normaaleja asioita joita avoimet suhteilijat halveksuvat.

Miten avoimet suhteilijat halveksuu arvostamista, kunnioittamista ja huolenpitoa?

Usein pakottavat tai taivuttelevat sekä manipuloivat. Totuus ja rehellisyys näille vieras käsite usein.

Lähde? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen puolittainen sitoutuminen sopii niille, jotka eivät uskalla antaa itseään kokonaan. Haluavat aina säilyttää itsellään jonkin osan itsestään siltä varalta, jos hylätään.

Parisuhde vaatii rohkeutta ja päättäväisyyttä. Ja sitä ei kaikilla ole.

Voimakkaan välttelevä kiintymyssuhdetyyli. Joskus myös epävakaita ja narsistisia piirteitä ilmentää vaikka varsinaista diagnoosia ei olisikaan.

Kyllä. Ikuisia lapsia kaikissa ihmissuhteissa. Aikuisen vastuuta ei löydy ja sanovat, ettei tarvitse löytyäkään, KTS. tämä ketju.

Mitä vastuuta ihmissuhteessa tarvitaan? Kuulostaa mälsältä.

Toisen arvostamista, kunnioittamista ja sitä että pidetään toisesta huolta. Esimerkiksi jos toinen sairastuu, häntä ei vaihdeta uuteen, ehjään, syövättömään versioon, vaan hänestä pidetään huolta.

Sellaista on aikuisen ihmisen vastuu.

En minä näe noita asioita vastuuna. Arvostaminen, kunnioittaminen ja huolenpito eivät ole mitään vastuullista pakkoa, vaan hyvään parisuhteeseen automaattisesti kuuluvia asioita ja tunteita.

Se ettet näe, johtuu sinun taustastasi. Et ole kasvanut aikuisen ihmisen vastuuseen.

Toivottavasti en sitten kasvakaan. Kammottava ajatuskin että kumppanin arvostaminen olisi joku vastuu.

Juu, vastuuta tosiaan tuollaiset eivät ota mistään. Vanhempina vastuuttomia.