Erossa ei jaeta omaisuutta puoliksi vaikka avioehtoa ei ole tehty?!

Joko sovitaan yhdessä tai köyhempi voi palkata asianajajan ja vaatia puolia omaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Ei avioerossa tai osituksessa puoliteta omaisuutta, vaan kummankin avio-oikeuden alainen omaisuus luetteloidaan, vähennetään velat ja sen perusteella katsotaan, kumman on maksettava tasinkoa. Ja tosiaan puolisot voivat sopia nämä asiat haluamallaan tavalla.

Käytännössä, loppujen lopuksi menee puoliksi. Harva nyt tyytyy vähempään mitä olisi mahdollisuus saada?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ihmeen takia sen joka on tuonut vähemmän suhteeseen pitäisi saada enemmän kun suhde päättyy?

Jokaisen kannattaa AINA tehdä avioehto.

Ei ole tuo matematiikka ihan noin yksinkertaista. Mikä on esimerkiksi yhteisen kodin ja yhteisten lasten hoitamisen rahallinen arvo jos toinen puoliso on jäänyt kotiin?

Hyvä huomio, kotiin jäänythän on saanut merkittävää etua, kun ei ole tarvinnut lähteä vesisateessa tarpomaan töihin vaan on voinut jäädä loikoilemaan mukavasti soffalle viltin alle ja laittaa lapsille piirretyt pyörimään ja odottaa että pesukone pesee pyykit.

Eli jos toinen on saanut olla suhteen aikana kotona samalla kun toinen on käynyt töissä, tulee kotona olleen hyvittää toista osapuolta ekstrakorvauksella rahallisesti erossa.

Röh, röh!!!

Vierailija kirjoitti:

Ei avioerossa tai osituksessa puoliteta omaisuutta, vaan kummankin avio-oikeuden alainen omaisuus luetteloidaan, vähennetään velat ja sen perusteella katsotaan, kumman on maksettava tasinkoa. Ja tosiaan puolisot voivat sopia nämä asiat haluamallaan tavalla.

Ja sopijien on syytä ymmärtää mihin on oikeus ja mihin sovitusti päädytään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ihmeen takia sen joka on tuonut vähemmän suhteeseen pitäisi saada enemmän kun suhde päättyy?

Jokaisen kannattaa AINA tehdä avioehto.

Ei ole tuo matematiikka ihan noin yksinkertaista. Mikä on esimerkiksi yhteisen kodin ja yhteisten lasten hoitamisen rahallinen arvo jos toinen puoliso on jäänyt kotiin?

No joku arvo sille on laskettava. Mutta miksi ihmeessä joku haluaa jäädä kotiin jos ei puoliso tee niin vuorostaan?

Vierailija kirjoitti:

Joko sovitaan yhdessä tai köyhempi voi palkata asianajajan ja vaatia puolia omaisuudesta.

Vaatia? Eiköhän se ole ihan rutiinisuoritus, pykälät ovat valmiina.

Jos on pitkä avioliitto ja paljon omaisuutta, niin kyllä se kannattaa listata ja jakaa asianmukaisesti. Me otettiin mieheni kanssa ero, mutta en vaadi häneltä mitään, koska ollaan kummatkin melko persaukisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joko sovitaan yhdessä tai köyhempi voi palkata asianajajan ja vaatia puolia omaisuudesta.

Vaatia? Eiköhän se ole ihan rutiinisuoritus, pykälät ovat valmiina.

Ei ole rutiinisuoritus. Omaisuuden jakoa täytyy erikseen vaatia. Osituksen voi jättää myös kokonaan tekemättä. Siinä on se riski, että toinen osapuoli alkaa myöhemmin vaatia ositusta.

Onpa monella väärää tietoa. 

Siis jos ollaan avioliitossa eikä avioehtoa ole, lähtökohtaisesti kaikki aviopuolisoiden omaisuus menee puoliksi, ihan sama kenen nimissä ne on. Jos ollaan oltu naimisissa tyyliin vain yksi kaksi vuotta, tähän voi hakea kohtuullistamista.

Eli samaan pottiin lasketaan kaikki mitä molemmat omistavat, miinustetaan velat ja pistetään loput puoliksi. 

Poikkeuksen tekee perinnöt, joissa on puolison poissulkeva ehto sekä tietenkin parin mahdollinen oma avioehto, joka voi kattaa kaiken tai osan tai miten vaan on sovittu.

Sitten tietenkin erotessa pari voi sopia mitä vaan eli halutessaan ohittaa tuon 50/50 jutun.

Toisen suuremmat tulot ei taas vaikuta mitään, eli Suomessa ei amerikkalaiseen tyyliin makseta exälle mitään elatustukia.

Tässä asiassa on sopimisen vapaus, jos avioehtoja tai poissulkevia testamentteja ei ole. Ositus pitää kuitenkin paperille tehdä ja rekisteröidä, tai perilliset on pulassa, jos se on jätetty aikoinaan hoitamatta ja elossa oleva ex-puoliso vaatiikin osituksen tekoa. 

Meillä äiti on tehnyt testamentin, ettei lasten puolisoilla ole avio-oikeutta äidiltä jäävään perintöön tai sen tuottoon, ja itse olen menossa tekemään saman ensi kuussa. Parempi vaan ajoissa hoitaa asia. (En halua että monen sukupolven kovalla työllä ja hiellä kasaan hikoillusta omaisuudesta menee euroakaan vieraaseen sukuun, jos kuolisin ensin ja sitten tulisi lapsille erotilanne eteen)

Vierailija kirjoitti:

Osituksessa otetaan huomioon myös velat, eli ei omaisuutta suoraan puoliksi jaeta.

Sehän on selvää. Omaisuus = varat - velat. Omaisuus jaetaan kahdella ja saadaan tulokseksi summa, joka kuuluu kummallekin. Se, jonka nimissä on enemmän varallisuutta (rahaa, säästöjä, sijoituksia, kiinteistöjä, maata, metsää, arvoesineitä, yrityksen omistusosuuksia, arvopapereita, ajoneuvoja yms.) maksaa tasinkoa vähemmän varakkaalle, niin että kummallekin jää laskennallisesti sama summa.

Tuttavasi saa puolet, ellei toisin sovita. Joten vinkkaa nyt hänelle ainakin tuosta, jos sinulla on tunne, että hän ei itse sitä ymmärrä. Pankkitilillä olevat rahatkin listataan ja jaetaan puoliksi. Autokin on omaisuutta. Me olimme ex-miehen kanssa tästä ihan samaa mieltä, eli kaikki meni puoliksi. Aika samansuuruinen palkka oli molemmilla. Miehellä oli tilillä enemmän rahaa kuin minulla. Hän oli tosi pihi ja pihtaili ihan kaikesta, joten minä ostin mm. lapsille vaatteet, ruoat, maksoin vakuutukset yms. koska en jaksanut kinata joka ikisestä sentistä hänen kanssaan.  Mies maksoi lainanlyhennyksen (joka oli vähemmän kuukaudessa kuin mitä minulla meni muihin kuluihin). Mutta eron tullen hän kyllä yllätti minut. Eli ei kinannut yhtään siitä miten omaisuus jaetaan, laitoimme kaiken puoliksi. No varmasti ymmärsi itsekin sen, että mikä on mahdollistanut sen, että hänellä jäi säästöön enemmän rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Anna kun arvaan, siellä nyt nainen haluaa auttaa toista naista imuroimaan miehen hankkimaa varallisuutta itselleen häikäilemättömästi.

Anna kun arvaan, petturimiehen uusi "vaimo" koittaa saada petturimiehelle enemmän kuin petturille kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtaisesti KOKO omaisuus menee puoliksi. Tosiasiallisesti kuitenkin harvoin on tilanne, että toinen on täysin varaton, joten maksettava tasinko, jolla ex puolisot saatetaan samaan varallisuustilanteeseen on usein hyvin pieni osuus.

Lisäksi jos siellä on omaisuutta, joka ei kuulu avio-oikeuden piiriin (käytännössä toinen on saanut perinnön, jonka osalta testamentissä avio-oikeus suljettu pois), tätä ei lasketa ollenkaan ositettavaan omaisuuteen.

Mutta sinä sanoit, että toiselle maksetaan SOVITTU prosenttiosuus. Sopiahan voidaan ihan mitä vain, jos se molemmille sopii niin sitten mennään sillä ja tämä sopimus toimii kuten avioehto, vaikkei sitä olisikaan etukäteen tehty.

Niin siis papereita ei ole vielä allekirjoitettu. Tämä parempituloinen on itse ehdotellut jonkun prosenttiosuuden jota ehdottaa ja olettaa että tämä toinen siihen suostuu. Hänen mielestään asia on jo vähän niin kuin sovittu. Perintöjä ei ole. ap

Sitten asia riippuu siitä, suostuuko toinen siihen vai ei. En tosin näe miksi ei suostuisi, jos ei koe itsellään olevan mitään erityistä oikeutta toisen omaisuuteen kuten vaikkapa se, että on yhteisestä sopimuksesta uhrannut oman uransa hoitaakseen yhteisiä lapsia kotona tmv.

Ei kukaan yhteisestä sopimuksessa uhraa uraansa. Jokainen tekee itse sen valinnan, kun jää kotiin. Kuinka monen puoliso oikeasti haluaa, että toinen hoitaa lapsia kotona ja kitkutetaan yhden tuloilla.

Kyllä minä (puolisoni kanssa) itseasiassa olen tehnyt juuri näin. Perheen perustamisvaiheessa olimme molemmat urallamme nousukiidossa, mutta biologisista syistä se perhe nyt vaan oli pakko perustaa mieluummin aiemmin kuin myöhemmin kun sellaisen halusimme. Me sovimme, että hän saa ensimmäiset vuodet luoda uraa, ja minä "uhraan" oman urakehitykseni siksi aikaa, jotta hän voi tehdä pitkää päivää, käydä työmatkoilla ja tarttua tilaisuuksiin. Ja sitten myöhemmin minä saisin saman mahdollisuuden keskittyä uraani ja hän ottaisi sitten enemmän vastuuta lapsista ja joustaisi.

Olihan se sinänsä "minun päätökseni", mutta en minä tietenkään olisi siihen suostunut, jos hän olisi samalla heiluttanut nenäni edessä avioehtoa. Se oli meidän YHTEINEN sopimuksemme, että minä laittaisin urani takapenkille yhteisen perheemme ja hänen uransa vuoksi, ja vastineeksi minä saisin osuuteni tämän panokseni mahdollistamasta omaisuudesta, mikäli ero tulisi ennen, kuin "minun vuoroni" tulisi.

Ei ole mitenkään poikkeuksellista, että perheissä joudutaan tekemään tällaisia ratkaisuja yhteisen hyvän eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mene erotilanteessa omaisuus automaattisesti puoliksi. Tämä on todella yleinen harhakäsitys.

Erotilanteessa käsitellään sitä omaisuutta, joka on liiton yhteisesti hankittu ei henkilökohtasta omaisuutta.

Niin, ei mene automaattisesti, mutta jos se toinen osapuoli vaatii osuuttaa niin se on toinen asia ja oliko siinä vielä vaikuttavana tekijänä se eron syy, esim aviorikos.

Sellaista rikosta ei ole olemassakaan kuin aviorikos. Eron syy ei vaikuta millään tavalla lakimielessä siihen miten ositus tehdään. 

Harva haluaa erossa velkoja. Moni puoliso on ihmeissään, kun omaisuutta on 800 000 euron arvosta, mutta erossa pitäisi ottaa 400 000 e omaisuus ja 380 000 euroa velkaa. Ei he sitä velkaa halua, miksi sitä lykätään riesaksi?

Vierailija kirjoitti:

Harva haluaa erossa velkoja. Moni puoliso on ihmeissään, kun omaisuutta on 800 000 euron arvosta, mutta erossa pitäisi ottaa 400 000 e omaisuus ja 380 000 euroa velkaa. Ei he sitä velkaa halua, miksi sitä lykätään riesaksi?

Eli omaisuutta on 800 000  ja velkaa 2 x 380 000. Jää silti kummallekin 20 000 €. Miksi sitä ei kannattaisi ottaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtaisesti KOKO omaisuus menee puoliksi. Tosiasiallisesti kuitenkin harvoin on tilanne, että toinen on täysin varaton, joten maksettava tasinko, jolla ex puolisot saatetaan samaan varallisuustilanteeseen on usein hyvin pieni osuus.

Lisäksi jos siellä on omaisuutta, joka ei kuulu avio-oikeuden piiriin (käytännössä toinen on saanut perinnön, jonka osalta testamentissä avio-oikeus suljettu pois), tätä ei lasketa ollenkaan ositettavaan omaisuuteen.

Mutta sinä sanoit, että toiselle maksetaan SOVITTU prosenttiosuus. Sopiahan voidaan ihan mitä vain, jos se molemmille sopii niin sitten mennään sillä ja tämä sopimus toimii kuten avioehto, vaikkei sitä olisikaan etukäteen tehty.

Niin siis papereita ei ole vielä allekirjoitettu. Tämä parempituloinen on itse ehdotellut jonkun prosenttiosuuden jota ehdottaa ja olettaa että tämä toinen siihen suostuu. Hänen mielestään asia on jo vähän niin kuin sovittu. Perintöjä ei ole. ap

Sitten asia riippuu siitä, suostuuko toinen siihen vai ei. En tosin näe miksi ei suostuisi, jos ei koe itsellään olevan mitään erityistä oikeutta toisen omaisuuteen kuten vaikkapa se, että on yhteisestä sopimuksesta uhrannut oman uransa hoitaakseen yhteisiä lapsia kotona tmv.

Ei kukaan yhteisestä sopimuksessa uhraa uraansa. Jokainen tekee itse sen valinnan, kun jää kotiin. Kuinka monen puoliso oikeasti haluaa, että toinen hoitaa lapsia kotona ja kitkutetaan yhden tuloilla.

Ei tämä ole mitenkään tavatonta etenkään vanhemmilla ihmisillä. Tiedän useita nykyään 60-70 vuotiaita pariskuntia, joissa molemmat on käynyt korkeakoulut ja molemmille on tärkeää, että lapset saavat olla kotona nimenomaan äidin kanssa. Eikä näissä perheissä yleensä ole tarvinnut kituuttaa, koska miehellä on hyvät tulot. Nykyään tämä on harvinaisempaa, tuolloin ajatusmaailma oli enemmän se, että avioliitto on kuolemaan asti ja usein nimenomaan mies on ollut sitä mieltä, että lapset tarvitsevat juuri äitiä. Tällöin se on ollut yhteinen sopimus ja näkisin, että erossa on "oikeus" vaatia täyttä tasinkoa. Mutta jos nyt tosiaan molemmat käy töissä ja toinen on vain huonompi tuloinen, en näe, miksei hän voisi hyväksyä erossa tällaista sopimusta vaikka periaatteessa pakko ei olisi, koska eihän hän silloin kuitenkaan olisi omin avuin edes voinut samanlaista varallisuutta saavuttaa.

Vanhempani ovat syntyneet 40-luvulla ja kyllä molemmat olivat töissä, kuten myös naapuriston vanhemmat. Eiköhän tämä kotiäitikulttuuri koskenut lähes kouluttamattomia kuten nykyäänkin.

Niin minunkin, silti tunnen ihmisiä jotka ovat näin tehneet. Toki se voi olla niinkin, ettei toinen edes kouluttaudu koska tavataan nuorina ja ajatus on jo lähtökohtaisesti, että toinen jää kotiin. Tai että toinen haluaa jäädä kotiin vaikka toinen on sillä kannalla, että molemmat menee töihin.

Katsos ihmisillä on erilaiset arvot, taustat ja lähtökohdat, ja he voivat tehdä erilaisia ratkaisuja, yhdessä tai erikseen. Se, ettei sinun tuttusi ole sopineet näin, ei tarkoita, ettei kukaan ole sopinut näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva haluaa erossa velkoja. Moni puoliso on ihmeissään, kun omaisuutta on 800 000 euron arvosta, mutta erossa pitäisi ottaa 400 000 e omaisuus ja 380 000 euroa velkaa. Ei he sitä velkaa halua, miksi sitä lykätään riesaksi?

Eli omaisuutta on 800 000  ja velkaa 2 x 380 000. Jää silti kummallekin 20 000 €. Miksi sitä ei kannattaisi ottaa?

Koska halutaan puolet omaisuudesta, ei omaisuuden arvosta sen jälkeen, kun velat on vähennetty. Vaadin siis 400 000 e, puoliso saakoot saman verran ja pitäkööt 760 000 euron velat itsellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva haluaa erossa velkoja. Moni puoliso on ihmeissään, kun omaisuutta on 800 000 euron arvosta, mutta erossa pitäisi ottaa 400 000 e omaisuus ja 380 000 euroa velkaa. Ei he sitä velkaa halua, miksi sitä lykätään riesaksi?

Eli omaisuutta on 800 000  ja velkaa 2 x 380 000. Jää silti kummallekin 20 000 €. Miksi sitä ei kannattaisi ottaa?

Koska halutaan puolet omaisuudesta, ei omaisuuden arvosta sen jälkeen, kun velat on vähennetty. Vaadin siis 400 000 e, puoliso saakoot saman verran ja pitäkööt 760 000 euron velat itsellään.

Tyhmän maineen saat tuollaisesta vaatimuksesta :D