Lue keskustelun säännöt.
Erossa ei jaeta omaisuutta puoliksi vaikka avioehtoa ei ole tehty?!
06.03.2023 |
Asia ei kosketa nyt minua vaan yhtä tuttua. Ja jäin miettimään että onkohan tämä oikeasti näin. Jos ja kun toinen on tienannut vuosien saatossa selkeästi enemmän kuin toinen niin tälle jolla on ollut pienemmät tulot maksetaan vain joku sovittu pienempi prosenttiosuus. Että on täysin väärä kuvitelma siitä kuinka omaisuus menisi muka puoliksi. Se ei mene? Vai meneekö, huijataanko tuttavaani?
Kommentit (181)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva haluaa erossa velkoja. Moni puoliso on ihmeissään, kun omaisuutta on 800 000 euron arvosta, mutta erossa pitäisi ottaa 400 000 e omaisuus ja 380 000 euroa velkaa. Ei he sitä velkaa halua, miksi sitä lykätään riesaksi?
Eli omaisuutta on 800 000 ja velkaa 2 x 380 000. Jää silti kummallekin 20 000 €. Miksi sitä ei kannattaisi ottaa?
Koska halutaan puolet omaisuudesta, ei omaisuuden arvosta sen jälkeen, kun velat on vähennetty. Vaadin siis 400 000 e, puoliso saakoot saman verran ja pitäkööt 760 000 euron velat itsellään.
Tyhmän maineen saat tuollaisesta vaatimuksesta :D
Tuossa ap:n esimerkissä lienee kyse juur tuosta tapauksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva haluaa erossa velkoja. Moni puoliso on ihmeissään, kun omaisuutta on 800 000 euron arvosta, mutta erossa pitäisi ottaa 400 000 e omaisuus ja 380 000 euroa velkaa. Ei he sitä velkaa halua, miksi sitä lykätään riesaksi?
Eli omaisuutta on 800 000 ja velkaa 2 x 380 000. Jää silti kummallekin 20 000 €. Miksi sitä ei kannattaisi ottaa?
Koska halutaan puolet omaisuudesta, ei omaisuuden arvosta sen jälkeen, kun velat on vähennetty. Vaadin siis 400 000 e, puoliso saakoot saman verran ja pitäkööt 760 000 euron velat itsellään.
Tyhmän maineen saat tuollaisesta vaatimuksesta :D
Hämmästyttävän suuri osa ihmisistä on tyhmiä ja tietämättömiä. Tuohan oli kirjoittajan esimerkki siitä ajattelutavasta, jossa ei ymmärretä sitä, että myös velat ovat osa varallisuutta.
On kai aivan mahdollista, että asunto ja asuntolaina on vain toisen puolison nimissä etenkin tilanteessa, jossa toinen puolisoista on huomattavasti suurituloisempi. Eron tullessa pienituloisempi puoliso voi hyvinkin ajatella, että asunto on varallisuutta, mutta velka ei ole, koska hän ei ole velan hoitoon itse osallistunut. Silloin voi tulla yllätyksenä, että erossa huomioidaan myös velat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva haluaa erossa velkoja. Moni puoliso on ihmeissään, kun omaisuutta on 800 000 euron arvosta, mutta erossa pitäisi ottaa 400 000 e omaisuus ja 380 000 euroa velkaa. Ei he sitä velkaa halua, miksi sitä lykätään riesaksi?
Ei toisen velkoja tietenkään tarvitse ottaa, ei puolet velasta erossa siirry. Jos puolisolla on rahaa 800 000 euroa ja velkaa 380 000euroa, hänellä on omaisuutta 420 000 euroa. Tästä sinä saat puolet, jos olet täysin varaton itse.
Ja kun puolisolla on omaisuutta 800 000 euron verran ja velkaa 760 000 e, niin omaisuuden arvoksi jää vain 40 000 e eli puoliso saa pitää talonsa, autonsa, sijoituskämppänsä jne. ja lähtijälle jää 20 000 e eikä siinä ihmeemmin auta ihmetellä, että miksi toiselle jäi kaikki eikä itselle mitään.
Ositusta ei ole pakko tehdä vaan asiat voidaan sopia monella tavalla. Lisäksi on hyvä huomata, että "tulot" eivät vaikuta ositukseen vaan ainoastaan omaisuus. Puoliso on voinut tienata 20 vuoden ajan kymppitonnin kuussa ja toinen vain 1500€ mutta tällä ei ole mitään merkitystä. Omaisuudella on.
Lisäksi pitää ottaa huomioon velat. Eli kummankin velat vähennetään tuosta omasta omaisuudesta. Näin saadaan nettovarallisuus kummallekin puolisolle. Molempien nettovarallisuudet lasketaan yhteen, jaetaan kahtia ja sitten rikkaampi maksaa köyhemmälle tasinkoa sen mukaan.
Jos ap:n tuttavilla on paljon velkaa ja osa omaisuudesta on saatu perintönä, josta on säädetty erikseen, ettei se kuulu avio-oikeuden piiriin, niin silloin ei todellakaan mene jotenkin fifty-fifty se jakaminen.
Muistuttaisin myös, että avio-oikeuden piiriin kuuluu ainoastaan sellainen omaisuus, joka on hankittu avioliiton solmimisen jälkeen.
Jos toinen aviopuolisoista on sattunut ostamaan vaikkapa 400 000€ arvoisen merenrantahuvilan ennen kuin solmi avioliiton, niin se ei kuulu avio-oikeuden alaisuuteen. Jos taas toinen aviopuolisoista onkin sattunut hankkimaan koko omaisuutensa avioliitossa ollessaan, esim. sijoittanut ja kartuttanut itselleen 100 000 euron arvoisen osakesalkun, niin tämä kuuluu avio-oikeuden piiriin. Jos sitten tehdään ositus, voi käydä niin, että tuolle merenrantahuvilan omistajalle joutuu oikeasti köyhempi ex-kumppani maksamaan tasinkoa, koska avio-oikeuden alainen nettovarallisuus ja sen pohjalta tehty ositus näin säätää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistuttaisin myös, että avio-oikeuden piiriin kuuluu ainoastaan sellainen omaisuus, joka on hankittu avioliiton solmimisen jälkeen.
Jos toinen aviopuolisoista on sattunut ostamaan vaikkapa 400 000€ arvoisen merenrantahuvilan ennen kuin solmi avioliiton, niin se ei kuulu avio-oikeuden alaisuuteen. Jos taas toinen aviopuolisoista onkin sattunut hankkimaan koko omaisuutensa avioliitossa ollessaan, esim. sijoittanut ja kartuttanut itselleen 100 000 euron arvoisen osakesalkun, niin tämä kuuluu avio-oikeuden piiriin. Jos sitten tehdään ositus, voi käydä niin, että tuolle merenrantahuvilan omistajalle joutuu oikeasti köyhempi ex-kumppani maksamaan tasinkoa, koska avio-oikeuden alainen nettovarallisuus ja sen pohjalta tehty ositus näin säätää.
Tämä on täyttä puppua. Käypä lukemassa avioliittolaki ennen kuin tulet uudelleen antamaan täysin vääriä neuvoja.
Vierailija kirjoitti:
Muistuttaisin myös, että avio-oikeuden piiriin kuuluu ainoastaan sellainen omaisuus, joka on hankittu avioliiton solmimisen jälkeen.
Jos toinen aviopuolisoista on sattunut ostamaan vaikkapa 400 000€ arvoisen merenrantahuvilan ennen kuin solmi avioliiton, niin se ei kuulu avio-oikeuden alaisuuteen. Jos taas toinen aviopuolisoista onkin sattunut hankkimaan koko omaisuutensa avioliitossa ollessaan, esim. sijoittanut ja kartuttanut itselleen 100 000 euron arvoisen osakesalkun, niin tämä kuuluu avio-oikeuden piiriin. Jos sitten tehdään ositus, voi käydä niin, että tuolle merenrantahuvilan omistajalle joutuu oikeasti köyhempi ex-kumppani maksamaan tasinkoa, koska avio-oikeuden alainen nettovarallisuus ja sen pohjalta tehty ositus näin säätää.
Ei pidä paikkansa. Kyllä se aikaisemminkin hankittu omaisuus kuuluu avio-oikeuden alle.
Ainoa poikkeus pääsääntöön on peritty omaisuus, jos siitä on testamentissa erikseen säädetty, ettei se kuulu avio-oikeuteen. Tämäkin voi tulla monille yllätyksenä. Mutta sanoisin, että valtaosassa testamenteissa nimenomaan säädetään, että testamentattava omaisuus ei kuulu avio-oikeuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän nämä omaisuus-asiat ole aina sitä miltä näyttää.
Usein perinnöksi saadut talot ja asunnot on jo siinä testamentissa määrätty avio-oikeuden ulkopuolelle. Jos rikkaan puolison omaisuus koostuu vaikkapa perinnöksi saaduista ja avio-oikeuden ulkopuolelle määrätyistä asunnoista ja isosta talosta, niin ei niitä lasketa mukaan nettovarallisuuteen mukaan ollenkaan.
Lisäksi emme me voi koskaan tietää, kenen nimissä esimerkiksi jokin luksushuvila tai huvipursi on, vaikka ne näennäisesti näyttäisivät olevan jommankumman aviopuolison nimissä. Ne voi olla vaikka aviomiehen osakeyhtiön nimissä, lapsen tai bulvaanin nimissä. Oy:n nimiin laittaminen on todella yleistä, koska sillä saadaan monenlaisia taloudellisia hyötyjä.
Myös velat vaikuttavat, koska ne vaikuttavat nettovarallisuuden määrään.
Ja lopuksi: toisin kuin perukirjoituksessa jossa se omaisuus kaivetaan esille aivan oikeasti, niin avioeron ositusta varten listatussa omaisuusluettelossa on helppo huijata, koska puolisot siis laativat sen itse. Toki toinen puoliso voi esittää epäilyn salaamisesta, jolloin voidaan vähän kaivella, mutta tilanne on erilainen kuin perukirjoituksessa, jossa omaisuuden ilmoittajalla on vastuu ilmoittaa kaikki vainajan omaisuus.
Onneksi ihmiset enenevissä määrin tekevät niitä avioehtoja. Loppuu se kuppaaminen.
Tutkimusten mukaan hyväosaiset perheet työntävät poikiaan opiskelu ja uraputkeen enemmän kuin tyttöjään. Tiedetään myös että menestyvät miehet avioituvat herkemmin kuin vähemmän menestyvät, joka tarkoittaa että tilanne jossa miehellä on avioerotilanteessa huomattavasti enemmän varallisuutta (itse tienattua JA perittyä) kuin naisella, on aina vain yleisempi. Että lets be careful out there ja tehdään se avioehto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omaisuus menee puoliksi ilman avioehtoa mikäli avioliitto on kestänyt vähintään viisi vuotta. T. OTK
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia sen joka on tuonut vähemmän suhteeseen pitäisi saada enemmän kun suhde päättyy?
Jokaisen kannattaa AINA tehdä avioehto.
Ei ole tuo matematiikka ihan noin yksinkertaista. Mikä on esimerkiksi yhteisen kodin ja yhteisten lasten hoitamisen rahallinen arvo jos toinen puoliso on jäänyt kotiin?
No joku arvo sille on laskettava. Mutta miksi ihmeessä joku haluaa jäädä kotiin jos ei puoliso tee niin vuorostaan?
On vähän off topic, mutta on varmaan olemassa vielä ihmisiä, joille on tärkeintä viettää lastensa kanssa niin paljon aikaa, kuin mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistuttaisin myös, että avio-oikeuden piiriin kuuluu ainoastaan sellainen omaisuus, joka on hankittu avioliiton solmimisen jälkeen.
Jos toinen aviopuolisoista on sattunut ostamaan vaikkapa 400 000€ arvoisen merenrantahuvilan ennen kuin solmi avioliiton, niin se ei kuulu avio-oikeuden alaisuuteen. Jos taas toinen aviopuolisoista onkin sattunut hankkimaan koko omaisuutensa avioliitossa ollessaan, esim. sijoittanut ja kartuttanut itselleen 100 000 euron arvoisen osakesalkun, niin tämä kuuluu avio-oikeuden piiriin. Jos sitten tehdään ositus, voi käydä niin, että tuolle merenrantahuvilan omistajalle joutuu oikeasti köyhempi ex-kumppani maksamaan tasinkoa, koska avio-oikeuden alainen nettovarallisuus ja sen pohjalta tehty ositus näin säätää.
Miksi levität väärää tietoa? Trollausta vai jaatko vain omaa mutu-tietoasi "faktana"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistuttaisin myös, että avio-oikeuden piiriin kuuluu ainoastaan sellainen omaisuus, joka on hankittu avioliiton solmimisen jälkeen.
Jos toinen aviopuolisoista on sattunut ostamaan vaikkapa 400 000€ arvoisen merenrantahuvilan ennen kuin solmi avioliiton, niin se ei kuulu avio-oikeuden alaisuuteen. Jos taas toinen aviopuolisoista onkin sattunut hankkimaan koko omaisuutensa avioliitossa ollessaan, esim. sijoittanut ja kartuttanut itselleen 100 000 euron arvoisen osakesalkun, niin tämä kuuluu avio-oikeuden piiriin. Jos sitten tehdään ositus, voi käydä niin, että tuolle merenrantahuvilan omistajalle joutuu oikeasti köyhempi ex-kumppani maksamaan tasinkoa, koska avio-oikeuden alainen nettovarallisuus ja sen pohjalta tehty ositus näin säätää.
Apua. Sinulle on ikäviä yllätyksiä tiedossa osituksessa.
Vierailija kirjoitti:
Muistuttaisin myös, että avio-oikeuden piiriin kuuluu ainoastaan sellainen omaisuus, joka on hankittu avioliiton solmimisen jälkeen.
Jos toinen aviopuolisoista on sattunut ostamaan vaikkapa 400 000€ arvoisen merenrantahuvilan ennen kuin solmi avioliiton, niin se ei kuulu avio-oikeuden alaisuuteen. Jos taas toinen aviopuolisoista onkin sattunut hankkimaan koko omaisuutensa avioliitossa ollessaan, esim. sijoittanut ja kartuttanut itselleen 100 000 euron arvoisen osakesalkun, niin tämä kuuluu avio-oikeuden piiriin. Jos sitten tehdään ositus, voi käydä niin, että tuolle merenrantahuvilan omistajalle joutuu oikeasti köyhempi ex-kumppani maksamaan tasinkoa, koska avio-oikeuden alainen nettovarallisuus ja sen pohjalta tehty ositus näin säätää.
Minä muistuttaisin, että olet täysin väärässä.
Ei ap:n ystävää välttämättä huijata. Meillä ei ole avioehtoa, mutta en silti erotilanteessa vaatisi puolta omaisuudestamme. Syynä on se, että omaisuus koostuu suurelta osin yrityksestä, jonka pilkkominen tuhoaisi yrityksen elinmahdollisuudet. Ainakin osa lapsistamme on kiinnostunut yrityksen jatkamisesta, joten vaatimalla puolet omaisuudesta veisin lapsiltani heidän toivomansa tulevaisuuden. En ole niin julma äiti, että tekisin lapsilleni noin, vaikka itse siitä rahallisesti voisin hyötyäkin.
Erotilanteessa vaatisin toisen talon ja auton nimiini ja sen verran alkupääomaa, että pääsisin oman elämän alkuun hyvin. Sitten jatkaisin elämääni omassa talossa, oma auto tallissa, tilillä sopiva summa ja normaalisti töitä tehden. Miehelle jäisi koko yritys ja sen pyöritys, toinen talo ja auto. Lapset saisivat sitten jatkaa yrityksessä vähitellen mukana, niin kuin tähänkin asti, ja aikanaan ottaa yrityksen hoitaakseen, niin kuin ajatus on koko ajan ollut. Minunkin talon perisivät sitten aikanaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei ap:n ystävää välttämättä huijata. Meillä ei ole avioehtoa, mutta en silti erotilanteessa vaatisi puolta omaisuudestamme. Syynä on se, että omaisuus koostuu suurelta osin yrityksestä, jonka pilkkominen tuhoaisi yrityksen elinmahdollisuudet. Ainakin osa lapsistamme on kiinnostunut yrityksen jatkamisesta, joten vaatimalla puolet omaisuudesta veisin lapsiltani heidän toivomansa tulevaisuuden. En ole niin julma äiti, että tekisin lapsilleni noin, vaikka itse siitä rahallisesti voisin hyötyäkin.
Erotilanteessa vaatisin toisen talon ja auton nimiini ja sen verran alkupääomaa, että pääsisin oman elämän alkuun hyvin. Sitten jatkaisin elämääni omassa talossa, oma auto tallissa, tilillä sopiva summa ja normaalisti töitä tehden. Miehelle jäisi koko yritys ja sen pyöritys, toinen talo ja auto. Lapset saisivat sitten jatkaa yrityksessä vähitellen mukana, niin kuin tähänkin asti, ja aikanaan ottaa yrityksen hoitaakseen, niin kuin ajatus on koko ajan ollut. Minunkin talon perisivät sitten aikanaan.
Muuten ihan jaloa ja fiksua, mutta miten se vaikuttaisi lasten tulevaisuuteen, että omistat puolet yrityksestä? Jos teillä on yhteiset lapset, hehän sen lopulta perivät joka tapauksessa, riippumatta siitä kumpi teistä sen omistaa. Siitä voi olla jopa hyötyä, että perintövero tulee maksettavaksi kahdessa osassa eikä pamahda kerralla.
Noin lähtökohtaisesti toki toisen oma yritys kannattaa aina sulkea avio-oikeuden ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Pääsääntöisesti voidaan sanoa, ettei kenenkään koskaan kannata luopua tasingosta ellei asiasta ole aikanaan avioehdolla sovittu.
No voi hyvänen aika. Erota voi nyhtämättä toisen rahoja. Mitäs on tienannut vähemmän, ilman eroakin ihan yhtä persaukinen sitä olisi.
Kukaan ei ap kaveriasi huijaa, saavat tehdä osituksen just niinkuin haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Omaisuus menee puoliksi ilman avioehtoa mikäli avioliitto on kestänyt vähintään viisi vuotta. T. OTK
Miksi kukaan tekisi asiasta vaikeaa ja maksaisi osituksen tekemisestä sulle? Kukaan ei vaadi laittamaan puoliksi.
Ei toisen velkoja tietenkään tarvitse ottaa, ei puolet velasta erossa siirry. Jos puolisolla on rahaa 800 000 euroa ja velkaa 380 000euroa, hänellä on omaisuutta 420 000 euroa. Tästä sinä saat puolet, jos olet täysin varaton itse.