Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäinen olet ja mikä on isoin ongelmasi tällä hetkellä?
Olisi mielenkiintoista nähdä, miten ikä vaikuttaa (vai vaikuttaako) ihmisten ongelmiin. Olkoon ongelma sitten iso tai pieni.
38 vuotta. Isoin ongelmani tällä hetkellä liittyy rakennusluvan saamiseen Espoossa.
Kommentit (1905)
34, sinkkuus. Olisi aikaa ja halua parisuhteelle, mutta ei vaan löydy sopivaa kumppania.
Harmittaa katsella vierestä kun muut pariskunnat ostavat terassikalusteita, grillejä ja kesäkukkia tai suunnittevat yhteisiä lomamatkoja. Eipä sillä, minä laitan omaa kotiani ja lähden kesällä yksin ulkomaille, mutta voisihan tämän tehdä jonkun kanssakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30v
Raudanpuute, hoitoa ei saa julkisella
Rautatabletteja saa kyllä ilman reseptiäkin, eikö? Ja heti alkuun, käy ostamassa verilättypaketti ja syö kokonaan niin paljon kuin jaksat, saat todella hyvin niistä rautaa. Samoin maksamakkarasta. Olo kohenee hetkessä.
Tuohon lisäys c -vitamiini auttaa imeytymiseen . Lättyjen kylkeen vaikka puolukkasurvosta niin alkaa tepsimåän .
46. Pelkään sairastuvani uudestaan psykoosiin. Koska joudun kaivelemaan auki vanhoja traumojani puolustaakseni lastani samalta kohtalolta, joka itselleni lankesi. Pelastaisinko siis itseni vai lapseni:(
Ei nyt suurin, mutta kuitenkin vitutuksen aihe on tämän palstan xxxxpäämodet. Tämä on sitä aitosuomalaista sananvapautta. Saat sanoa (=kirjoittaa) mitä haluat, mutta isoveljen apuri pitää huolen siitä, ettei kukaan kuule sinua tai lue kirjoituksiasi. Olkaamme onnellisia niin vapaassa näennäiskeskustelussa! La, su, ma ovat erityisen hankalia päiviä, koska modella on pää kipeä ja maha sekaisin pitkäksi venyneen perjantain takia.
Poikaystävä on halunnut lasta jo pari vuotta mutta en itse ole varma ja lykännyt asiaa. Tänä kesänä pitäis päättää. Muutokset kropassa ja vapauden menetys pelottaa. En tiedä mitä tehdä. Vaikeita päätöksiä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 52, mun suurin ongelma on puoliso joka on koronavuosien jälkeen päättänyt heittäytyä loiseksi.
No hei. Puolisolle selkokielinen viesti mitä toivot. Jos ei häntä kiinnosta muutos, niin valintahan on selkeä: joko lopetat loisimisen ylläpidon, laitat rajat ja kenties eroat. Tai sitten mahdollistat loisimisen ja hyväksyt tilanteen. Typerintä on jäädä uhriutumaan tuollaiseen tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30v
Raudanpuute, hoitoa ei saa julkisella
Rautatabletteja saa kyllä ilman reseptiäkin, eikö? Ja heti alkuun, käy ostamassa verilättypaketti ja syö kokonaan niin paljon kuin jaksat, saat todella hyvin niistä rautaa. Samoin maksamakkarasta. Olo kohenee hetkessä.
Raudanpuutosta ei hoideta ruokavaliolla vaan rautalisällä tai infuusiolla.
Tämän sanoi sisätautilääkäri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
45 v.
Rahapula. Tilillä 3,30€ ja palkkapäivä ensi viikolla ja palkka on jo periaatteessa mennyt. Paska työpaikka, paska työ ja paska palkka, eikä uutta saa enää tällä iällä.
Mun elämä on ollut viimeiset 15 vuotta vastoinkäymisiä täynnä.
Kun yhdestä jotenkin selviää, on uusi ongelma jo tulossa.
Kilpirauhasen vajaatoimintaa ja raudanpuutos vie kaikki voimat. Kunnalliselta puolelta et saa näihin apua.
Home vei omaisuuden kaksi kertaa + sisäilmasairaus siihen päälle
Isän kuolema kaksi vuotta sitten vaikuttaa minuun edelleen
Äidin muistisairaus.
Ystävän kuolema.
Traumatakaumat ja päivittäin häiritsevä fobia.
Ahdistus/tuskaisuus
Työkyvyttömyys joka häiritsee minua aivan jumalattoman paljon.
Olen antanut itselleni päiväysmerkinnän.
Jos ei olo/tilanne muutu kolmessa vuodessa ( täytän silloin 50)
häivyn pois tästä maailmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
47v ja likaiset silmälasit. Asiani ovat siis kohtuullisen hyvin!
Puolisoni on kadonnut maailmankartalta. On kyllä elossa ja näin, mutta häipyi eikä vastaa yhteydenottoihini kuin ehkä muutaman sanan tekstarilla viikon aikana. Todella kummallista käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
40 vuotta, suurin ongelma aikapula.
Vierailija kirjoitti:
Mun elämä on ollut viimeiset 15 vuotta vastoinkäymisiä täynnä.
Kun yhdestä jotenkin selviää, on uusi ongelma jo tulossa.
Kilpirauhasen vajaatoimintaa ja raudanpuutos vie kaikki voimat. Kunnalliselta puolelta et saa näihin apua.
Home vei omaisuuden kaksi kertaa + sisäilmasairaus siihen päälle
Isän kuolema kaksi vuotta sitten vaikuttaa minuun edelleen
Äidin muistisairaus.
Ystävän kuolema.
Traumatakaumat ja päivittäin häiritsevä fobia.
Ahdistus/tuskaisuus
Työkyvyttömyys joka häiritsee minua aivan jumalattoman paljon.
Olen antanut itselleni päiväysmerkinnän.
Jos ei olo/tilanne muutu kolmessa vuodessa ( täytän silloin 50)
häivyn pois tästä maailmasta.
Todella monta yhteistä juttua kanssani, minulla oli suunnilleen tuo tilanne vain vähän aiemmin. Aloin sitten toimia kuin olisi lehmän hermot. Lopulta mikään ei enää hätkähdyttänyt, tulin immuuniksi kaikelle. No, lähes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus, ahdistus, työttömyys, köyhyys, syyllisyys.
Mistään ei saa apua ja lääkkeistä minusta tullut turtunut, hidas...
En uskalla lopettaa, kun aiemmat kerrat olleet helvettiä, vaikka hyvin hitaasti olen pudottanutkin.
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt suurin, mutta kuitenkin vitutuksen aihe on tämän palstan xxxxpäämodet. Tämä on sitä aitosuomalaista sananvapautta. Saat sanoa (=kirjoittaa) mitä haluat, mutta isoveljen apuri pitää huolen siitä, ettei kukaan kuule sinua tai lue kirjoituksiasi. Olkaamme onnellisia niin vapaassa näennäiskeskustelussa! La, su, ma ovat erityisen hankalia päiviä, koska modella on pää kipeä ja maha sekaisin pitkäksi venyneen perjantain takia.
Juuri näin!
Tämä lienee sitä "vastuullista sananvapautta", sanoisinko "venäläistä sananvapautta"!
Orwell tarkoitti romaaninsa VAROITUKSEKSI, ei OHJEKIRJAKSI!
Oikeastaan koko tämän palstan voisi lopettaa, sillä tämä toimii niin huonosti! Satuinpa vain eksymään tänne pitkästä aikaa, eikä tämä ainakaan paremmaksi ole tullut!
60v vaikea masennus, unettomuus riippuvainen unilääkkeistä.
Kertakaikkiaan ei jaksa.
Vierailija kirjoitti:
42 vuotta.
Suurin ongelma vaimo ja lapset. Ilman heitä olisi elämä paljon helpompaa. Pakko silti kitua vielä jonkin aikaa, että saisi lapset isommaksi, ennen kuin voisi lähteä ilman syyllisyydentuntoa. Harmi lapsille, eivät voineet valita isäänsä.
Miksi tätäkin pitää noin paljon alapeukuttaa? Ettekö lukutaidottomat juntit ymmärrä, että ukko kritisoi lähinnä itseään?
Uskomatonta.
Nuorempi lapseni yrittänyt itsemurhaa ainakin pari kertaa 13-14-vuotiaana, nyt 14v. Masennusta ja itsetuhoisuutta ollut nyt 1,5v ja nyt tullut lisäksi päihteiden kokeilua ja pahaa murrosiän kapinaa. Hoidon piiriin on onneksi päässyt. Itse jaksoin alkuun ihan hyvin, mutta nyt on alkanut omakin jaksaminen takkuamaan kun aina vaan tulee uusia painajaismaisia käänteitä kulman takaa. Olen masentunut ja myös traumatisoitunut noista lapsen itsemurhayrityksistä: panikoin jos lapselle pitää asettaa rajoja, pelkään että hän menettää lopunkin elämänhalunsa. Ollaan kuitenkin miehen kanssa jotenkin saatu myös rajoja aikaan, mies vetää kylmän viileää linjaa (ja toistaiseksi onneksi jonkinlainen puheyhteys ja kontrolli lapseen)
Töissä vastuut on alkaneet painaa, ja arki on yhtä selviytymistä, vaikka teen lyhennettyä työviikkoa tämän takia. Usko siihen, että lapseni elää aikuiseksi asti, on ollut koetuksella. Nyt ehkä enemmänkin se, että elääkö aikuiseksi asti ilman tulemista alkoholistiksi tai narkomaaniksi :(
N42
Sama :D Koko ikäni kamppaillut enemmän tai vähemmän masennuksen ja ahdistuksen kanssa. Välillä on todella hyviä kausia, mutta nyt taas mennyt huonommin henkisesti. Mutta kyllä täältä taas vielä noustaan.