Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäinen olet ja mikä on isoin ongelmasi tällä hetkellä?
Olisi mielenkiintoista nähdä, miten ikä vaikuttaa (vai vaikuttaako) ihmisten ongelmiin. Olkoon ongelma sitten iso tai pieni.
38 vuotta. Isoin ongelmani tällä hetkellä liittyy rakennusluvan saamiseen Espoossa.
Kommentit (1905)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40, työttömyys . Pitäisi keksiä uusi ala.
Mene koulutukseen terveysalalle.
Älä mene. T. alalla vuodesta 2003 asti ollut ja lopen uupunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
40, työttömyys . Pitäisi keksiä uusi ala.
M58
Työttömyys. Kymmenen vuotta töissä pikkufirman pikkupomona, töissä yötä päivää ja työt loppuivat. Liian vanha, sanovat - tosin toisin, kohteliaammin sanoin, mutta sehän ei itse asiaa muuta. Iälleni minä en mahda mitään! Onneksi ei ole perhettä.
Tavalliseen rakennusalan hanttihommaan oli 250 hakemusta ja työnantaja palkkaa mieluummin muhammedin, jolle hän joutuu maksamaan vain 1/3 palkasta, suomalaisten veronmaksajien kattaessa 2/3 -osaa palkasta työllistämistukena!
Kun putoan peruspäivärahalle, niin lähden autoiluttamaan pölynimurini letkua. Olen jo hiljalleen aloittanut asuntoni kuolinsiivouksen ja papereiden hävittämisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40, työttömyys . Pitäisi keksiä uusi ala.
M58
Työttömyys. Kymmenen vuotta töissä pikkufirman pikkupomona, töissä yötä päivää ja työt loppuivat. Liian vanha, sanovat - tosin toisin, kohteliaammin sanoin, mutta sehän ei itse asiaa muuta. Iälleni minä en mahda mitään! Onneksi ei ole perhettä.
Tavalliseen rakennusalan hanttihommaan oli 250 hakemusta ja työnantaja palkkaa mieluummin muhammedin, jolle hän joutuu maksamaan vain 1/3 palkasta, suomalaisten veronmaksajien kattaessa 2/3 -osaa palkasta työllistämistukena!
Kun putoan peruspäivärahalle, niin lähden autoiluttamaan pölynimurini letkua. Olen jo hiljalleen aloittanut asuntoni kuolinsiivouksen ja papereiden hävittämisen.
Miksi odottaa peruspäivärahaan asti?
51 v.
Suurin ongelma on parantumaton etenevä sairaus. On ollut jo 30 vuotta, eli ei mitenkään ikäsidonnainen asia kohdallani.
M47
- Piti muistella, että olinko jo 48-vuotias. En, vielä vähän aikaa.
- Viime syksystä lähtien ollut hengitysoireita välillä, oireet täsmäävät sepevaltimotautiin, riskitekijöistä ei yksikään. Lihasyöntiä pyritään vähentämään, ei suolaa, ei makeisia pl suklaa, liikuntaa 1-6 krt/vk (kuntosali), ei pitäisi olla perintötekijöitä jne. Voi olla toki närästystäkin, mutta terveysasemalta ohjattiin verikokeisiin, niistä puhelinaika 2vk kuluttua. Koskaan aiemmin ei ole terveys mietityttänyt.
- Ei naista. Kaikki naissuhteet, ovat aina päättyneet päättyneet. Viimeisin pitkän on-offittelun jälkeen 2vk sitten, 7. kerta toden sanoo. Ei tunnu saavan minkäänlaista kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen Tinderin kautta. Suomi24 on kuollut / muuttunut eläkeläisportaaliksi jo muutama vuosi sitten.
- Töissä oltu pikkupomona 15v. Työnäkymät ovat kohtuullisen vakaat, mutta mitään hyppyä ei taida enää olla. Kiinnostaisi kokeilla, mutta sopivaa paikkaa ei ole ollut ja käytännössä ammatillista kehitystä ei ole ollut niin paljoa kuin jos olisi ollut isommassa firmassa ja onnistunut vaihtamaan paikkaa enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon 25v. Suurin ongelma on mt ongelmat ja se, ku ei oo enää ketään kelle puhua asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40, työttömyys . Pitäisi keksiä uusi ala.
M58
Työttömyys. Kymmenen vuotta töissä pikkufirman pikkupomona, töissä yötä päivää ja työt loppuivat. Liian vanha, sanovat - tosin toisin, kohteliaammin sanoin, mutta sehän ei itse asiaa muuta. Iälleni minä en mahda mitään! Onneksi ei ole perhettä.
Tavalliseen rakennusalan hanttihommaan oli 250 hakemusta ja työnantaja palkkaa mieluummin muhammedin, jolle hän joutuu maksamaan vain 1/3 palkasta, suomalaisten veronmaksajien kattaessa 2/3 -osaa palkasta työllistämistukena!
Kun putoan peruspäivärahalle, niin lähden autoiluttamaan pölynimurini letkua. Olen jo hiljalleen aloittanut asuntoni kuolinsiivouksen ja papereiden hävittämisen.
Miksi odottaa peruspäivärahaan asti?
Ja miksi sinä itse odottaisit päivääkään, ennen kun teet maailmasta paremman paikan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M43 Koronan alkumetreillä toiminimi nurin. Henkilökohtainen konkurssi. Ulosotto vie palkasta 1/3 seuraavat 20v, verottaja vie palkasta 1/3 loppuelämän. Käteen jää 1000ekk. Asumiskustannukset 1200e/kk muista laskuista ja menoista puhumattakaan... Ampuakko vaiko eikö?
n 53v 20kg ylipaino ja tympääntyneisyys --> olisko tässä jokin syy yhteys, varmaankin.
En oikein saa mistään enää mitään positiivisia fiiliksiä, päivät viikot ja kuukaudet toistaa itseään, jopa vuodet. En todellakaan kaipaa sitä +-20 vuotiaan tunteiden vuoristorataa joka oli aika kaaottista ja dramaattista näin jälkikäteen, mutta oishan se kiva jos ihan yllättäin tapahtus elämässä jotain sellasta, että voisin kiljua riemusta ja todeta että tää on mun vuosikymmenen paras päivä.
Miksei onni vois taas joskus sattua minun kohdalle.
Olis ihanaa sanoa joskus vielä olevansa oikeasti onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon 25v. Suurin ongelma on mt ongelmat ja se, ku ei oo enää ketään kelle puhua asioista.
Hei, onko sun paikkakunnalla Mieli ryn toimintaa? ( tai ensihätään kriisipuhelin, sekasin chat?) Kannustan sua ottamaan yhteyttä tahoon, jossa voit keskustella jonkun kanssa ja saada tukea siihen miten tuota tilannetta voisi purkaa. Joillakin paikkakunnilla on 5 kertaa mahdollista tavata tukihenkilöä, jonka kanssa tutkailla mitä tarvitset. Halaus täältä
Vierailija kirjoitti:
M43 Koronan alkumetreillä toiminimi nurin. Henkilökohtainen konkurssi. Ulosotto vie palkasta 1/3 seuraavat 20v, verottaja vie palkasta 1/3 loppuelämän. Käteen jää 1000ekk. Asumiskustannukset 1200e/kk muista laskuista ja menoista puhumattakaan... Ampuakko vaiko eikö?
No ei todellakaan ampua. Kuulostaa tosi rankalta sun tilanne. Onko mahdollista hakea apua jaksamiseen, ja tuon tilanteen selvittämiseen niin, että löydät mielekkään tavan elää? Tuo on erittäin pe rsees tä tuo sun tilannetta, mut lopulta kyse on rahasta. Ja sun elämä on monin verroin arvokkaampi kuin raha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
M43 Koronan alkumetreillä toiminimi nurin. Henkilökohtainen konkurssi. Ulosotto vie palkasta 1/3 seuraavat 20v, verottaja vie palkasta 1/3 loppuelämän. Käteen jää 1000ekk. Asumiskustannukset 1200e/kk muista laskuista ja menoista puhumattakaan... Ampuakko vaiko eikö?
Muuta halvempaan asumiseen.
Ikä 62 v. Isoin ongelma se, että pitää turhaan hakea töitä vielä kaksi vuotta ennen kuin pääsen eläkkeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tämän hetken ongelma. Löysin kalamatkalla rahapussin tien varresta. Täynnä tärkeitä kortteja.( Ajo- kela- pankki, ym) Numeropalvelu ei löytänyt henkilölle puhelinnumeroa. Poliisin toimisto aukeaa vasta maanantaina, matkaa 50 km ja auto huollossa epämääräisen pitkän aikaa. Täytyy siis mennä linkillä viemään pussi pollareille,
Pitemmän ajan harmin aihe. Ei löydy kustantajaa käsikirjoitukselle, 250 sivua
. ja voisiko sanoa ikuisuusongelma, selkä' vihloo ja on jäykkä, varsinkin aamuisin tai pitkään istumisen jälkeen.
N42
Mulla on periaatteessa kaikki asiat hyvin elämässä. Kaikki tärkeimmät asiat ovat ainakin tasapainossa. On perhe, 2 lasta ja aviomies. Asumme ihanassa omakotitalossa, olemme kaikki olleet kohtuullisen terveitä, on hyvät työpaikat ja ok palkat. Käymme matkoilla, harrastamme ja näemme ystäviä. Kiirettä riittää arjen pyörityksessä ja tuntuu, että koko ajan ollaan menossa tukkaputkella. Olen alkanut parin viime vuoden aikana huomaamaan, että kaipaan jotain, mikä puuttuu. Mieheni kanssa meillä on ihan ok parisuhde, ei isoja riitoja, mutta olen alkanut kaipaamaan enemmän tunnetta, ja pelkään, että suhteemme muuttuu kämppis-suhteeksi, jos emme tee jotain. Kaipaan intohimoa, sitä alun ihastumista ja perhosia vatsaan. Minä haluaisin enemmän seksiä ja läheisyyttä. Olemme keskustelleet asiasta, mutta mies on tyytyväinen nykytilanteeseen ja on usein kovin väsynyt kiireisen arjen takia. Eikä tilannetta helpota, että tutustuin sattumalta erääseen toiseen mieheen, johon menin ihastumaan, vaikka emme ole muuta tehneet kuin hetken jutelleet ja sen jälkeen ollaan viestitelty lähinnä kuulumisia. Hän asuu onneksi toisella puolella Suomea, joten emme ole tavanneet enää, mutta jotenkin menimme ihastumaan jollakin asteella, ja nyt en saa tätä ihastusta mielestäni. Siitä on jo yli puoli vuotta kun tutustuimme, emmekä enää pidä niin tiiviisti yhteyttä, koska kumpikin varattuja, eikä kumpikaan halua tehdä mitään, mikä satuttaisi läheisiämme. Koitan nyt unohtaa ihastukseni ja keskittyä parisuhteeseeni ja perheeseeni. Toivon, että löydämme mieheni kanssa vielä kipinän. Eli sinänsä kaikki on hyvin, mutta tuntuu, että minä itse olen se ongelma enkä osaa juuri nyt iloita kaikista niistä asioista, jotka ovat hyvin. Pelkään, että suoritan elämääni ja kaipaan aina jotain sellaista, mikä puuttuu tai on muuten vain mahdotonta saavuttaa. Ehkä tämä on vain jokin vaihe, mutta toivottavasti ohimenevä sellainen.
Vierailija kirjoitti:
tämän hetken ongelma. Löysin kalamatkalla rahapussin tien varresta. Täynnä tärkeitä kortteja.( Ajo- kela- pankki, ym) Numeropalvelu ei löytänyt henkilölle puhelinnumeroa. Poliisin toimisto aukeaa vasta maanantaina, matkaa 50 km ja auto huollossa epämääräisen pitkän aikaa. Täytyy siis mennä linkillä viemään pussi pollareille,
Pitemmän ajan harmin aihe. Ei löydy kustantajaa käsikirjoitukselle, 250 sivua
. ja voisiko sanoa ikuisuusongelma, selkä' vihloo ja on jäykkä, varsinkin aamuisin tai pitkään istumisen jälkeen.
Jos et voi soittaa omistajalle, niin soita poliisille tai lähetä heille sähköposti ja kerro siinä korteissa oleva nimi - kyllä poliisi löytää!
Ilmoittavat sitten omistajalle tai hakevat rahapussin kun ajavat teilläpäin. Ei sinulla ole velvollisuutta viedä sitä minnekään, velvollisuus ilmoittaa vain!
Harmi tosiaan tuo kustantajahomma!
Toisen lapseni tulevaisuus. On monenlaista haastetta. Mitä hänelle tulee tapahtumaan, miten tulee pärjäämään. Jääkö peräkammariin vai pääseekö omilleen.
Olen 52, mun suurin ongelma on puoliso joka on koronavuosien jälkeen päättänyt heittäytyä loiseksi.
Tuo eka väitti, että verot ja veroluontoiset maksut (mitähän ikinä tällä tarkoittikaan?) muka veisivät yli 50 % hänen tuloistaan.
Eri