Minkä ikäinen olet ja mikä on isoin ongelmasi tällä hetkellä?

Purin juuri vanhoja sijoituksiani ja rahat makaavat pankkitilillä inflaation syötävänä. Ongelma keksiä uusia sijoituskohteita mutta on töissä liian kiire ettei ehdi perehtymään mihinkään.

Ajattelin jos löytyisi jokin 100 - 500 hehtaarin metsätila tai useampiakin jotka turvaisivat varantoa paremmin.

Mies 56. En saa nötköttipurkkia auki.

26v mies

Työpaikan koeaika, ihan ok meininki mutta saa nähdä miten käy.

Työ on kuluttavaa, mietin jotain muuta ammattia.

Uupumus

mielenterveys

Yksinäisyys

Vanhan omakotitalon ongelmat. Tää on paskimpia ostoksia ikinä.

Vanhemmat alkaa olla hönöjä ja raihnaisia. Asuvat 80km päässä. Kuka niitä ehtii auttaa.

Sukulaiset asuu kaukana.

67-vuotias ja pieni eläke ei meinaa riittää millään. Aina saa olla pee-aa kuukauden viimeisen viikon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

27v, pelottaa etten pärjää uudessa työssä, jossa ollaan paljon tekemisissä lasten kanssa.

Hyvin se tulee menemään, tsemppiä! :)

Voihan se mennä tosi huonostikin. Mistä sä voit tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

42 vuotta.

Suurin ongelma vaimo ja lapset. Ilman heitä olisi elämä paljon helpompaa. Pakko silti kitua vielä jonkin aikaa, että saisi lapset isommaksi, ennen kuin voisi lähteä ilman syyllisyydentuntoa. Harmi lapsille, eivät voineet valita isäänsä.

Miksi tätäkin pitää noin paljon alapeukuttaa? Ettekö lukutaidottomat juntit ymmärrä, että ukko kritisoi lähinnä itseään?

Uskomatonta.

Tuo on kyllä äärimmäisen juntti kommentti.

P.s. tarkoitan ihan molempia kommentteja, jos jäit miettimään kumpi...

57 v.

Työpaikkani nuoremmat 30-40-ikäiset samankaltaisia lainsäädännön osaamista vaativia töitä tekevät eivät pidä minua yhtään minään eivätkä arvosta lainkaan vuosikymmenien aikana saavuttamaani ammattitaitoa.

Itseäni huomattavasti nuorempi, asemassaan suhteellisen tuore esihenkilökin näyttää ihan samanlaista arvostuksen puutetta, kirjaamalla vuosittaiseen keskustelun perusteella tehtävään keskustelulomakkeeseen olevansa tyytyväinen tekemääni työhön, vaikka hän ei kuitenkaan seuraa aktiivisesti tekemääni työtä.

Teen työni aika itsenäisesti mutta tuntuu siltä että voisin viettää työpäiväni vaikka kuperkeikkoja heittelemällä, ilman että ketään kiinnostaisi. No, ehkä joku silloin soittaisi ainakin valkotakkiset paikalle. Voisin jopa jumppaliikkeitä tehdäkin mutta työpäivistä tulisi aika pitkiä, ilman älyllistä ammatillista haastetta.

Ilman todellista kykyjäni vastaavaa haastavaa työtehtävää odottelen jo eläkkeelle pääsyä, samalla naureskellen nuorempien kollegoiden jutuille, kun saattavat pähkäillä päiväkausia jotain itselleni päivänselvää asiaa, johon olen jo apua tarjonnut, mutta eivät ota vastaan.

58v tytär ja pahin ongelma, josta älyttömästi vaivaa, säätämistä ja ajanmenoa on isäni jättämä suurehko perintö monine osakkeine ja taloine, osakesalkkuine, metsine, maaomistuksine, ex-vaimoine ja heidän hallussa olevine isän omaisuuksine.

Minulla on ns hyvä mies, mutta hän pomottaa, on aina totinen ja sanoi yksi päivä että olen hänen isoin ongelmansa. Jatkuvasti ei riidellä toki mutta haluaisin erota, mutta sekin pelottaa miten siten siitä eteenpäin- Ikä 45v. 

Maria39 kirjoitti:

Poikaystävä on halunnut lasta jo pari vuotta mutta en itse ole varma ja lykännyt asiaa. Tänä kesänä pitäis päättää. Muutokset kropassa ja vapauden menetys pelottaa. En tiedä mitä tehdä. Vaikeita päätöksiä..

Yleensähän se on niinpäin, että poikaystävä ei halua lasta, vaan lykkää asiaa.

Jos tuo 39 on ikäsi, niin anna palaa. Ei se ajan kanssa yhtään helpommaksi muutu.

27v, se että ollaan kohta vuosi miehen kanssa yritetty esikoista ja en ole tullut raskaaksi. 

66v

Kahlasin kaikki viestit läpi ja sain paljon ajattelemisen aihetta,

Itselläni suurin ongelma tai sanotaan niin, että asia joka kuormittaa minua,

on yli 90v muistisairas äitini, jonka hoitamiseen osallistun.

Mutta kyllä nuo lapsen mielenterveysongelmat/huumeongelmat vie kyllä voiton.

Miten niitä paineita kestää, kun siinä vaiheessa ollaan yleensä vielä työelämässä

mukana? Näitä vanhempia kohtaan tunnen mitä syvintä myötätuntoa.

52. Lapsen loukkaantuminen. Paranee kyllä.

Vuosien yrittämisen jälkeen tulin ja olen raskaana, mutta minulla ei ole äitikavereita!

Parhaalla kaverilla on lapsi, mutta se lapsi täyttää kohta 15 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vuosien yrittämisen jälkeen tulin ja olen raskaana, mutta minulla ei ole äitikavereita!

Parhaalla kaverilla on lapsi, mutta se lapsi täyttää kohta 15 vuotta.

Ikä jäi 36v

Mies roikottaa minua eikä osaa päättää, miten haluaisi elää. Ahdistaa, etten voi suunnitella tulevaisuutta.

Jaksanko olla uraputkessa vai pitäisikö harkita perheenperustamista?

Rakastan matkustamista ja vapautta, uusi ja kiva parisuhdekin on. Kiire ei ole vielä, mutta suunta elämältä uupuu. Työnarkomaniaa taidan vähän sairastaa, rahat käytän itseeni.

N28.

Oman terveyden mureneminen. Olen sairastunut vakavasti ja tuntuu, että koko ajan tulee uusia terveysongelmia. Muiden huolien lisäksi.

N49

Vierailija kirjoitti:

Jaksanko olla uraputkessa vai pitäisikö harkita perheenperustamista?

Rakastan matkustamista ja vapautta, uusi ja kiva parisuhdekin on. Kiire ei ole vielä, mutta suunta elämältä uupuu. Työnarkomaniaa taidan vähän sairastaa, rahat käytän itseeni.

N28.

Kannattaa alkaa jo yrittää. Jos et tulekaan helposti raskaaksi sinun on paljon kivempi miettiä että "onneksi minulla on vielä noin 10 vuotta aikaa yrittää lasta", kuin silleen että jos joskus paljon myöhemmin alkaisit yrittämään ja sinulla oikeasti olisi vaan pari vuotta aikaa tulla raskaaksi.

Ja kannattaa myös miettiä että toivotko monta lasta vaiko vaan yhden lapsen? Jos toivot montaa, sitten varsinkin kannattaa alkaa jo yrittämään.

36 ja se, että tykkään työstäni mutta työpäivien jälkeen olen niin väsyksissä, etten jaksa tehdä mitään. Pitäisi ruveta liikkumaan enemmän ja kiinnittää huomio ruokavalioon, mutta nyt vain syön illat sohvalla.. Onneksi työ ei todellakaan ole mitään istumatyötä, niin vähän saa edes liikettä töissä.

Pienet on onneksi ongelmat!