Minkä ikäinen olet ja mikä on isoin ongelmasi tällä hetkellä?

Vierailija kirjoitti:

40, työttömyys . Pitäisi keksiä uusi ala.

41, pitkäaikaistyöttömyys. Pitäisi löytää ensimmäinen työpaikka.

22v ,en onnistu saamaan miestä

58v tk eläkkeellä, yöllä kivut riesana kun en halua nappeja jatkuvasti napsia. Päivällä pärjäilen kun en urakka hommia paina. Välillä väsymys stressaa mut kyl se siitä aina iloksi muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

32 vuotta

Avioero sai lainvoiman pari kuukautta sitten. Elämä uudessa vuokrakämpässä ei vaan lähde käyntiin ja masentaa jo valmiiksi tulevat juhlat, joissa ex myös mukana.

Tsemppii, onko sun pakko mennä niihin juhliin? Mitä jos skippaisit ne?

Ei meilläkään mitään yhteisiä juhlia ole. Painavat syyt on sellaiseen eli ei tarvitse tulla kertomaan, että "lapsen etu".

-eri

Ja jos on joku pakkojuttu, vaikka oman lapsen ylppärit, joita ei voi millään järkkää erikseen niin sitten menet sinne juhliin pää pystyssä ja näytät, että hyvin menee, ei tunnu missään.

Tuollaisessa juhlassa voisi mennä vuorotellen. Puolet juhlasta on toinen ja sitten menee toinen. Ylioppilasjuhlat kestää monta tuntia.

Jos vaan ihmiset ymmärtäisi sopia asiat näin. Voisi juhlat onnistua kaikkien kannalta hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

33v

Ei varsinainen ongelma, mutta olen ensimmäistä kertaa raskaana ja tulevaisuuden muutokset jännittää ja stressaa. Lisäksi asuntolainan korontarkistus tulossa samoihin aikoihin vauvan kanssa ja mietityttää, miten talous kestää.

Kaikki menee hyvin. Jännitin myös samoja juttuja samassa elämäntilanteessa kuin sinä nyt, ja neuvoni on olla turhia stressaamatta. Elämä kantaa, kaikki menee hyvin.

Työn ja perheen yhteensovittaminen on kyllä sellainen haaste, että sitä ymmärrettävästi jännittää. Kyllä siitä selviää, se on totta, mutta päivähoidon kriisi on ihan tosiasia, samoin eroprosentit parisuhteessa.

Kun oma lapsi lähestyy nyt teini-ikää, niin elämä on ollut hetken jo mallillaan. Mutta lapsen syntymä toi minulle myös avioeron ja työsuhteen loppumisen (sopimusta ei jatkettu, vaikka olin siihen asti tehnyt 4 vuotta määräaikaisuuksia). Piti lähteä opiskelemaan eli talous notkahti. Rakkauselämää ei ollut moneen vuoteen.

Kaikki voi silti mennä aivan mainiosti ja toivonkin kirjoittajalle niin.

Todella iso ikäero ja miehen takertuminen ja painostus jäädä suhteeseen vaikken välttämättä enään halua ja on alkanut inhottaa nukkua niin vanhan ihmisen vieressä. Mies haluaa pitää vielä kiinni nukkuessaan eikä anna valvoa vaan pitää mennä samaan aikaan sänkyyn ja on alkanut ärsyttämään ja inhottamaan mutta hankala erota , mies tulee oman kotini pihaan ja ovelle ja paikkoihin missä olen niin oon jäänyt vielä suhteeseen mutta sisimmässään en halua ja tiedän että ei suostu eroomaan ja mulle voi tulla tosi isoja ongelmia jos erotaan. N26.

45, vaihdevuodet alkamassa ja niiiiin ei innostais yhtään se homma. Tai vanheneminen nyt noin muutenkaan.

31, mietin mitä tänään syödä lounaaksi. Muuten kaikki hyvin. :)

Asioita joita en voi muuttaa, en laske ongelmiksi sillä ongelma on jotain, jonka voi ratkaista.

48 v ikää, ongelmia sairaalloinen ylipaino, yksinäisyys, olen töissä alalla jota vihaan ja jossa työssä olen huono mutta liian vanha opiskelemaan uutta ammattia (enkä edes tiedä mitä haluaisin opiskella), alkoholin tissuttelu iltaisin, ahmintahäiriö.

50 v ja ongelmana oman elämän merkityksettömyys ja maailman ongelmat. Elämä vain lipuu ohitse enkä saa oikein otetta mistään.

37, parisuhdeongelmat. Tyytymättömyys työhön/väsymys. Äidillä alkavaa muistiongelmaa ja muita vanhuuden vaivoja.

Vierailija kirjoitti:

Todella iso ikäero ja miehen takertuminen ja painostus jäädä suhteeseen vaikken välttämättä enään halua ja on alkanut inhottaa nukkua niin vanhan ihmisen vieressä. Mies haluaa pitää vielä kiinni nukkuessaan eikä anna valvoa vaan pitää mennä samaan aikaan sänkyyn ja on alkanut ärsyttämään ja inhottamaan mutta hankala erota , mies tulee oman kotini pihaan ja ovelle ja paikkoihin missä olen niin oon jäänyt vielä suhteeseen mutta sisimmässään en halua ja tiedän että ei suostu eroomaan ja mulle voi tulla tosi isoja ongelmia jos erotaan. N26.

Varaudu ennalta niihin ongelmiin, joita voi tulla, ja eroa sitten, heti. Jos mies seuraa sinua paikkoihin, muuta erotessasi toisaalle, vaihda puhelimesi ja puhelinnumerosi, pidä tauko harrastuksista. Ei pidä alistua miehen käytöksen takia. Miehellä ei ole käskyvaltaa sinuun.

Tai, jos katsot parhaaksi keinoksi tilanteessasi, ala toimia niin että mies haluaa erota (jätä sheivaamatta, heittäydy haluttomaksi tai superhalukkaaksi, kumpi nyt tepsiikään paremmin,... jne). Jos miehellä on yhtään vientiä muualla, niin tuo voi auttaa. Toisaalta, jos on psyko-mustis-vahtaaja, niin tuo sheivaamatta jättäminen jne. voi olla ihan väärin toimittu. Olisiko sinulla ketään luotettavaa henkilöä jonka kanssa jutella asiasta?

59v. Masennus, saamattomuus, tylsyys. Vähän fyysisiä terveysjuttujakin. Puolison ärsyttävä negatiivisuus. Rakkaudeton parisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Todella iso ikäero ja miehen takertuminen ja painostus jäädä suhteeseen vaikken välttämättä enään halua ja on alkanut inhottaa nukkua niin vanhan ihmisen vieressä. Mies haluaa pitää vielä kiinni nukkuessaan eikä anna valvoa vaan pitää mennä samaan aikaan sänkyyn ja on alkanut ärsyttämään ja inhottamaan mutta hankala erota , mies tulee oman kotini pihaan ja ovelle ja paikkoihin missä olen niin oon jäänyt vielä suhteeseen mutta sisimmässään en halua ja tiedän että ei suostu eroomaan ja mulle voi tulla tosi isoja ongelmia jos erotaan. N26.

Jäin aikoinaan yhteen miehen kanssa, joka oli tosi takertuva. En jättänyt, koska sille olisi tullut paha mieli! Siitä miehestä tulikin myöhemmin ihan järkyttävän kamala tyyppi, kävelevä sontaläjä. Ja miehellä kulissi tukevasti pystyssä, antaa täysin väärän vaikutelman miehestä.

Olen 32 v, perheessä on alle 2 v lapsi ja kärsin päivittäisistä kivuista. Olen vasta saanut kuulla olevani vakavasti sairas. Jostain syystä monet aiemmat murheet tuntuu pieniltä.

48 v ja rahattomuus, olen myös työtön. Päivittäistavaroiden hinnannousu on tehnyt arjesta yhtä tuskaa. Avioeron jälkeen paljastui että ex oli tehnyt nimiini mm. takauksia väärentämällä massiiviset velat. Hovioikeus poisti niistä puolet mutta maksettavaksi jäi silti tolkuton määrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

60v työtön joka joutuu laatimaan 4 hakemusta kuussa jotka eivät tule koskaan johtamaan edes yhteenkään haastatteluun, suomeksi sanottuna vi***aa tämä turhan työn tekeminen.

Ei sitä hakemusta tarvitse joka kerta täysin uusiksi tehdä. Tallentaa koneelle pohjan ja vähän vaikka muokkaa sitä aina haettavan paikan mukaan. 

Mitä tapahtuu, jos aina laittaa sen saman hakemuksen? Jos tekee siitä sellaisen todella geneerisen, joka sopii paikkaan kun paikkaan? Onko niissä joku raja kuinka lyhyt se saa olla? Riittääkö se, että kirjoittaa ihan vaan, että etsin töitä, tässä ansioluetteloni, ottakaa yhteyttä, jos kiinnostaa?

Pahat päättäjät.

Olen valmistumassa alalle, jolla on pulaa työntekijöistä, mutta kaikissa näkemissäni työilmoituksissa haetaan työntekijää, jolla on joko rutkasti työkokemusta taikka vuosia harrastuneisuutta alalta. Pelkkää harkkapaikkaakin sai hakea yli vuoden ja lopulta jouduin ottamaan vastaan paikan, jossa en opi paljon mitään uutta. 

25

30-vuotias, kokoaikatyössä ja tuntuu ettei rahat riitä elämiseen enää. En keksi enää missä voisin säästää :(