Minkä ikäinen olet ja mikä on isoin ongelmasi tällä hetkellä?
Olisi mielenkiintoista nähdä, miten ikä vaikuttaa (vai vaikuttaako) ihmisten ongelmiin. Olkoon ongelma sitten iso tai pieni.
38 vuotta. Isoin ongelmani tällä hetkellä liittyy rakennusluvan saamiseen Espoossa.
Kommentit (1905)
60v työtön joka joutuu laatimaan 4 hakemusta kuussa jotka eivät tule koskaan johtamaan edes yhteenkään haastatteluun, suomeksi sanottuna vi***aa tämä turhan työn tekeminen.
39 v nainen, ihastunut mieheen jonka kanssa kaikki on täydellistä ja hänen kanssa on niin helppo olla! Mutta itselläni on lapsi edellisestä pitkästä suhteesta ja kiireinen arki.
Koko homma tuntuu umpikujalta ja minusta tuntuu että hän tulee pettymään, vaikki ensin osoittikin todella paljon kiinnostusta.
M53. Tyhjäkäyntiä 60 asti, jolloin voi jättää duunit ja muuttaa etelän lämpöön loppuelämäksi, kesät toki Suomessa.
34v
Uusi ihana parisuhteen poikanen aluillaan. Mutta mies ei selvästikään ole yhtä innoissaan kuin minä. Ahdistaa jo valmiiksi, meneekö tää taas samalla kaavalla kuin aikaisemmin. Ehkä turha pelko, mutta olen alkanut lukemaan jopa liikaa jokaista pienintäkin merkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä se Sinulle kuuluu? , Älä utele tällä toisten asioita!
Ikäsi ei selvinnyt. Ongelmasi tuli hyvinkin selväksi!
Ohis
49. Ylipaino, väsymys, elämänilon puuttuminen, kaikki tuntuu turhalta, elämä on pelkkää rutiinien toistamista. Työ- ja perheasiat silti kunnossa.
51v. Ongelmana helvetin iso penis. Pelottaa käydä kusella, joutuu kohtaamaan hirviön silmästä silmään.
N46
Ongelmia ei ole. Jos jostain tekee ongelman, niin harmittaa ettei elämässäni ole juurikaan seksiä. En osaa/halua etsiä satunnaista panoa, ja merkityksellisempää ei ole tullut vastaan. Nettiäkin olen koittanut hyödyntää mutta deittailukulttuuri on aika karmeaa nykyään.
47 v.
Uraan liittyvät kysymykset. On paljon vaihtoehtoja, mihin suuntaan voisi edetä.
Iso asuntolaina. Vaikuttaa työuraan liittyviin päätöksiin.
Vanhemman alzheimer, sukulaisen päihteidenkäyttö. Näihin en voi vaikuttaa, mutta ne painavat taustalla.
Vierailija kirjoitti:
60v työtön joka joutuu laatimaan 4 hakemusta kuussa jotka eivät tule koskaan johtamaan edes yhteenkään haastatteluun, suomeksi sanottuna vi***aa tämä turhan työn tekeminen.
Ei niitä hakemuksia ole pakko tehdä. Kirjoitat vaan siihen raporttiin paikkoja, mitä olet mukamas hakenut. Ei niitä kukaan tarkasta.
Mistään ei saa putkimiestä vaihtamaan yksi jäätynyt putkenpätkä ehjään.
45v
23, en tiedä mitä haluan elämältä. Mikään ei kiinnosta eikä tunnu olevan sen arvoista. Nykyinen työ on aivan perseestä.
Pelkään ettei suunnittelemani lentokone pysy taivaalla.
N30
43v. Isoin ongelma on tällä hetkellä raha. Toki oma valinta olla opintovapaalla ja aikuiskoulutustuella.
39 v. Nykyinen työ ei oikein innosta, mutta en uskalla vaihtaa mihinkään uuteenkaan. On myös flunssa.
Vierailija kirjoitti:
60v työtön joka joutuu laatimaan 4 hakemusta kuussa jotka eivät tule koskaan johtamaan edes yhteenkään haastatteluun, suomeksi sanottuna vi***aa tämä turhan työn tekeminen.
Ei sitä hakemusta tarvitse joka kerta täysin uusiksi tehdä. Tallentaa koneelle pohjan ja vähän vaikka muokkaa sitä aina haettavan paikan mukaan.
35v velkaantuminen on tehnyt minusta todella masentuneen ja tuntuu että olen luovuttanut. Olin vielä muutama vuosi sitten hyvässä uraputkessa, mutta en enää jaksa. Velat vie kaikki rahat, enkä ymmärrä miten olen voinut mokata näin koko elämäni. Mies haaveilee omakotitalosta, isommasta kodista, rivitalosta sekä matkustelusta, mutta ei minulla ole sellaisia antaa. Ahdistaa. Olen vuosien aikana heivannut kaikki läheiset elämästäni pois, koska en ikinä voi tehdä mitään ja koen ahdistavaksi katsoa kun muut ostavat vaikka uudet kodin tms. Jokainen tietää että minulla on hyvä työpaikka, enkä enää keksi yhtäkään syytä mitä sanoa, kun ei ole rahaa..
Joten, suurin ongelmani on masennus, yksinäisyys, velat ja elämätön elämä.
60 vuotta ja yhä vaikeuksia hyväksyä puolison kuoleman jälkeen hänen sisaruksiensa käräjille asti viety riitely miehen omaisuudesta. Ongelma on juuri se, etten voi edelleenkään ymmärtää miten pitkälle he menivät sanoissaan ja teoissaan. En ole tottunut pahuuteen ja ahneuteen, niin vie aikansa löytää ymmärrys heidän käytöstään kohtaan,. Näen painajaisia ja mieleni on kysymyksiä tulvillaan.
Hyvin se tulee menemään, tsemppiä! :)