Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäinen olet ja mikä on isoin ongelmasi tällä hetkellä?
Olisi mielenkiintoista nähdä, miten ikä vaikuttaa (vai vaikuttaako) ihmisten ongelmiin. Olkoon ongelma sitten iso tai pieni.
38 vuotta. Isoin ongelmani tällä hetkellä liittyy rakennusluvan saamiseen Espoossa.
Kommentit (1905)
52 vuotta. Jouduin miettimään vastausta pitkään, koska elämäni on mallillaan ja hyvin turvattua.
Olen alkanut menopaussin myötä nukkua paljon huonommin kuin ennen. Turvaudun satunnaisesti lääkitykseen. Toivon, ettei tämä pahene, vaan loppuu kun muutosprosessi on ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
36v, mystinen uupumus. Normaali oire IBS diagnoosin saaneilla, mutten suostu uskomaan sen vaikuttavan näin paljon! Kamala kun tekis mieli tehdä sitä ja tätä, muttei vaan millään jaksa.
60 vuotias nainen. Työtä ja siitä saatavaa palkkaa olisin vailla. Tosin keuhkot ja sydän on epäkunnossa, mutta silti tarvitsisin elämiseen
28 v.
Ainoa ongelma on vatsan liikatoiminta!
53 v ja viime vuonna alkanut työttömyys, vaikeus saada uutta työtä ja toimeentulo-ongelmat. Lisäksi huoli siitä, että lapsi ei ole onnistunut saamaan vielä kertaakaan töitä, hän on opiskelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just täytin 60 v. Melkein 40 vuotta tehnyt töitä hotelleissa ja polvet, olkapäät ja nyt lonkkakin ihan loppu.
Jostain eläkeyhtiöstä tuli kirje, että tavoiteikä on tehdä töitä 66v ja 8kk ikäiseksi??!
En jaksa enää vuottakaan. Saati valtion minulle asettamaa tavoitetta. Tuntuu että minusta revitään ihan kaikki ja sitten horjun vapisevin askelin kotiini kärsimään kivuista.
Näytän varmaan 80 vuotiaalta.
Ihan selvää on, että tonkallisen viiniä lörppääminen kipuihin ja väsymykseen ei auta yhtään
Vierailija kirjoitti:
Just täytin 60 v. Melkein 40 vuotta tehnyt töitä hotelleissa ja polvet, olkapäät ja nyt lonkkakin ihan loppu.
Jostain eläkeyhtiöstä tuli kirje, että tavoiteikä on tehdä töitä 66v ja 8kk ikäiseksi??!
En jaksa enää vuottakaan. Saati valtion minulle asettamaa tavoitetta. Tuntuu että minusta revitään ihan kaikki ja sitten horjun vapisevin askelin kotiini kärsimään kivuista.
Näytän varmaan 80 vuotiaalta.
Ihan selvää on, että tonkallisen viiniä lörppääminen kipuihin ja väsymykseen ei auta yhtään
Alkoholi on se todennäköisin syy kaikkiin noihin ongelmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just täytin 60 v. Melkein 40 vuotta tehnyt töitä hotelleissa ja polvet, olkapäät ja nyt lonkkakin ihan loppu.
Jostain eläkeyhtiöstä tuli kirje, että tavoiteikä on tehdä töitä 66v ja 8kk ikäiseksi??!
En jaksa enää vuottakaan. Saati valtion minulle asettamaa tavoitetta. Tuntuu että minusta revitään ihan kaikki ja sitten horjun vapisevin askelin kotiini kärsimään kivuista.
Näytän varmaan 80 vuotiaalta.
Ihan selvää on, että tonkallisen viiniä lörppääminen kipuihin ja väsymykseen ei auta yhtäänAlkoholi on se todennäköisin syy kaikkiin noihin ongelmiin.
40 vuotta tarjoilua ja hotellien ja ravintoloiden siivoamista, mites nuo vaikuttaa nivelten kulumisiin, mietitäänpä vielä uudelleen.
Painavia pyykkivaunuja, roskasäkkejä, portaita jossain huoltokäytövässä, imurointia, kurottelua, moppaamista, sänkyjen repimistä ja petaamista omaa ennätystään kirien, ei työparia vaikka piti olla, siihen meni ruokatauko. Jne.
En mitenkään usko että punaviini kuluttaa nivelet loppuun ja tuottaa kipua ja siksi liikerajoitteita, en vaan usko tuota, zori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40. Olen perheellinen ja rakastunut toiseen naiseen. En ole pettänyt, enkä aio pettää, mutta vähän ikäväähän tämä on haikailla mahdottoman rakkauden perään. En myöskään aio erota, koska lapset jäisivät kuitenkin vaimon luo ja haluan heidät elämääni. Luksusongelma kuitenkin siinä mielessä, että parisuhteemme on ihan hyvä. Olen vain sattunut kohtaamaan sielunkumppanini.
Ihastumisaste ei mielestäni vielä kerro sielunkumppanuudesta mitään. Ihastuminen itsessään luo kultareunukset kohteen ympärille.
Sanoisin, että kyseessä ei ole pelkkä ihastuminen, vaan rakastuminen, kuten sanoin.
Kyseessä on työkaveri, jonka tunnen usean vuoden ajalta ja jonka kanssa olemme ystäviä. He ovat myös vaimoni kanssa tavanneet joitakin kertoja.
Olemme tämän naisen kanssa keskustelleet laajasti myös muista kuin töihin liittyvistä asioista, muun muassa hänen yksityiselämänsä vaikeuksista, ja minun puoleltani tunne on parin viime vuoden aikana syventynyt rakkaudeksi. Vähän niinkuin vahingossa. Hänen puoleltaan kyse on varmaankin vain ystävyydestä tai ainakaan en ole lukenut mitään merkkejä muusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Just täytin 60 v. Melkein 40 vuotta tehnyt töitä hotelleissa ja polvet, olkapäät ja nyt lonkkakin ihan loppu.
Jostain eläkeyhtiöstä tuli kirje, että tavoiteikä on tehdä töitä 66v ja 8kk ikäiseksi??!
En jaksa enää vuottakaan. Saati valtion minulle asettamaa tavoitetta. Tuntuu että minusta revitään ihan kaikki ja sitten horjun vapisevin askelin kotiini kärsimään kivuista.
Näytän varmaan 80 vuotiaalta.
Ihan selvää on, että tonkallisen viiniä lörppääminen kipuihin ja väsymykseen ei auta yhtään
Oikeasti tavoite-eläkeikäsi 66 v 8 kk?? Olen sinua hiukan nuorempi (täytän syksyllä 60) ja papereiden mukaan minun tavoite-eläkeikäni on tasan 65 v. Miten voi olla tällainen ero?
41 v ja ei mitään isoa "oikeaa ongelmaa". Lähinnä tyyliin minne menis lomalla, kotimaassa johki vai ulkomaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytän viisikymmentä, ja koska olen menettänyt lähes kaiken terveydestä uraan, on aika turha murehtia enää mistään. No ok, yksinäisyys vaivaa ajoittain ja sairauden tuoma jäätävä hermokipu. Siinäpä ne.
Vierailija kirjoitti:
Just täytin 60 v. Melkein 40 vuotta tehnyt töitä hotelleissa ja polvet, olkapäät ja nyt lonkkakin ihan loppu.
Jostain eläkeyhtiöstä tuli kirje, että tavoiteikä on tehdä töitä 66v ja 8kk ikäiseksi??!
En jaksa enää vuottakaan. Saati valtion minulle asettamaa tavoitetta. Tuntuu että minusta revitään ihan kaikki ja sitten horjun vapisevin askelin kotiini kärsimään kivuista.
Näytän varmaan 80 vuotiaalta.
Ihan selvää on, että tonkallisen viiniä lörppääminen kipuihin ja väsymykseen ei auta yhtään
Voi sinua ja voi minua! Tsemppiä sulle!Minulla sama juttu! Pienipalkkaiselta työssä liki neljäkymmentävuotta! Eipä ole säästöjä, että voisi ennenaikaiselle eläkkeelle jäädä! Onneksi on burana keksitty, että jotenkin kestää nivelrikosta ja murtumasta johtuvaa kipua! Joka ilta sanon itselleni, että taas yhtä päivää lähempänä kuolemaa olen!
Viski auttaa hetkellisesti itsesääliin. Rukoillut olen, mutta eipä enkelit eikä jumala ole kuullut tai välittäneet!
Toivottavasti seuraavan elämän osaan elää paremmin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
51 v.
Vaikea uupumus ja kivut ovat suurin ongelmani. Ne eivät kuitenkaan johdu iästä, vaan perussairaudesta, joka alkoi oireilemaan kun olin 25 v.
MS-tauti ja sen oireet on suurin ongelmani.
41. En osaa olla vieläkään sosiaalinen ja punastun todella herkästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60v työtön joka joutuu laatimaan 4 hakemusta kuussa jotka eivät tule koskaan johtamaan edes yhteenkään haastatteluun, suomeksi sanottuna vi***aa tämä turhan työn tekeminen.
Ei niitä hakemuksia ole pakko tehdä. Kirjoitat vaan siihen raporttiin paikkoja, mitä olet mukamas hakenut. Ei niitä kukaan tarkasta.
Ja CV on aina vakio. Hakemuskirje voi olla hyvin lyhytsanainen saate vain siinä ohessa. Älä tee asiasta monimutkaista.
Vierailija kirjoitti:
Työttömänä minäkin pakkohaen töitä. Jos paikka ei oikeasti kiinnosta, laitan vain.parin rivin sähköpostin, jossa kerron olevani työtön työnhakija ja jos kiinnostaa kutsua haastatteluun, niin otan sinne sitten cv: n mukaan. En todellakaan ala näkemään kohtuutonta vaivaa työhakemusten kanssa tämän aktiivimallipelleilyn takia. Ei ole reilua työnantajallekaan.
Mikset hae paikkoihin, jotka oikeasti kiinnostavat? Laajenna alaasi! Vai etkö haluakaan töihin? Kyllästyttää tämä aktiivimallihöpötys. Se on uusi työvoimapalvelumalli, työnimenä oli pohjoismainen työvoimapalvelumalli.
61 v. ja työelämässä. Jatkuva selkäsärky ja nivelkivut. Vanhuus ei tule yksin.
32. Stressi, ahdistus ja ulkopuolisuuden tunne. Vielä muutama vuosi sitten olin vapaa näistä ja hyvin onnellinen. Sitten alkoi tapahtua uskomattomia asioita.
Työttömänä minäkin pakkohaen töitä. Jos paikka ei oikeasti kiinnosta, laitan vain.parin rivin sähköpostin, jossa kerron olevani työtön työnhakija ja jos kiinnostaa kutsua haastatteluun, niin otan sinne sitten cv: n mukaan. En todellakaan ala näkemään kohtuutonta vaivaa työhakemusten kanssa tämän aktiivimallipelleilyn takia. Ei ole reilua työnantajallekaan.