Minkä ikäinen olet ja mikä on isoin ongelmasi tällä hetkellä?

30 vuotta. Tyytymättömyys maailmantilanteeseen (ilmastonmuutos, sota, ylikulutus) ja pienemmässä mittakaavassa väsymys asiakkaisiin ja naapureihin. Ihmisten huono käytös ja pikkumaisuus väsyttää. Miksi olemme näin huono laji.

33v

Ei varsinainen ongelma, mutta olen ensimmäistä kertaa raskaana ja tulevaisuuden muutokset jännittää ja stressaa. Lisäksi asuntolainan korontarkistus tulossa samoihin aikoihin vauvan kanssa ja mietityttää, miten talous kestää.

Vierailija kirjoitti:

60 vuotta ja yhä vaikeuksia hyväksyä puolison kuoleman  jälkeen hänen sisaruksiensa käräjille asti viety riitely miehen omaisuudesta. Ongelma on juuri se, etten voi edelleenkään ymmärtää miten pitkälle he menivät sanoissaan ja teoissaan. En ole tottunut pahuuteen ja ahneuteen, niin vie aikansa löytää ymmärrys heidän käytöstään kohtaan,. Näen painajaisia ja mieleni on kysymyksiä tulvillaan.

Voimia. Kuulostaa kamalalta.

54 ja jonkinlainen ongelma on, että työ ei kiinnosta enää yhtään, eikä tule koskaan enää kiinnostamaan. Kuitenkin yli 10 vuotta on kitkutettava. Eli aika säälittävä elämäntilanne, koska eläkkeelle pääsyhän on sitten vain kuoleman odottelun alku. Elämä on lyhyt, sen tajuaa tässä iässä.

Vierailija kirjoitti:

32 vuotta

Avioero sai lainvoiman pari kuukautta sitten. Elämä uudessa vuokrakämpässä ei vaan lähde käyntiin ja masentaa jo valmiiksi tulevat juhlat, joissa ex myös mukana.

Tsemppii, onko sun pakko mennä niihin juhliin? Mitä jos skippaisit ne?

38 v., ruuhkavuodet, erityisesti oma ja puolison jaksaminen/terveys sekä riittämättömyyden tunteet vanhempana/puolisona/töissä. En ehdi harrastaa oikeastaan mitään, enkä solmia ystävyyssuhteita perheen ulkopuolelle. Emme ole myöskään löytäneet sopivaa taloa alueelta, jossa haluamme asua.

51 vuotta ja ei ongelmia. Kai sekin on ongelma ettei ole ongelmia.

54 v. Periaatteessa kaikki hyvin, työ ja lapsenlapset tuovat iloa.

Ajankohtaisena haasteena fyysinen väsymys, vähän huolissaankin mistä johtuu. Ehkä ikä painaa jo??

Kovin pienistä asioista ei ongelmaa itselleen enää ota, aika paljon tullut nähty..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

32 vuotta

Avioero sai lainvoiman pari kuukautta sitten. Elämä uudessa vuokrakämpässä ei vaan lähde käyntiin ja masentaa jo valmiiksi tulevat juhlat, joissa ex myös mukana.

Tsemppii, onko sun pakko mennä niihin juhliin? Mitä jos skippaisit ne?

Ei meilläkään mitään yhteisiä juhlia ole. Painavat syyt on sellaiseen eli ei tarvitse tulla kertomaan, että "lapsen etu".

-eri

59 vuotta. Työttömyys.

Tai ei se työttömyys olisi ongelma, jos olisi muutama miljoona tililla rahaa, mutta ehkä kukaan ei tuollaisen rahasumman puuttumista suurimmaksi ongelmakseen ilmoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ongelmia.

Olet onnekas, jos olet tosissasi.

Pedofiili-ex-mies. On myös häikäilemätön valehtelija.

56 ja läskiys. Ja kysymys ei ole siitä etten osaisi olla vaan siitä ettei tahdo jaksaa. 

Samat on kuin 20 ja nyt olen 45. Rahan puute, rakkauden puute, sama sairaus riesana. Tähän päälle tietenkin vielä perheenjäsenten ongelmat.

35 v. masennus, ahdistuneisuushäiriö, ocd-tyyppinen oireilu, mahdollisesti cptsd ja bpd:n piirteet

Vierailija kirjoitti:

33v

Ei varsinainen ongelma, mutta olen ensimmäistä kertaa raskaana ja tulevaisuuden muutokset jännittää ja stressaa. Lisäksi asuntolainan korontarkistus tulossa samoihin aikoihin vauvan kanssa ja mietityttää, miten talous kestää.

Kaikki menee hyvin. Jännitin myös samoja juttuja samassa elämäntilanteessa kuin sinä nyt, ja neuvoni on olla turhia stressaamatta. Elämä kantaa, kaikki menee hyvin.

44v ja pahin ongelma lapsella puhjennut fyysinen sairaus joka ei ole millään muotoa hallinnassa ja jonka vuoksi koulunkäyntikään ei ole ollut viime aikoina mahdollista. Muitakin ongelmia on, lievähkö pitkä korona itellä, nousseet lainanhoitokulut jne.

Vierailija kirjoitti:

51 vuotta ja ei ongelmia. Kai sekin on ongelma ettei ole ongelmia.

Ei, ei se ole ongelma.

Vierailija kirjoitti:

32 vuotta

Avioero sai lainvoiman pari kuukautta sitten. Elämä uudessa vuokrakämpässä ei vaan lähde käyntiin ja masentaa jo valmiiksi tulevat juhlat, joissa ex myös mukana.

No sinä sentään olet "ehtinytkin" jotain, minä 30 v, vuokrakerrostalokaksiossa yksin tähän asti, ei yhteistä taloa miehen kanssa, ei lapsia, ei avioliittoa. Eli suurin ongelmani lienee että mitä tekisin elämälläni, työpaikka sentään on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

32 vuotta

Avioero sai lainvoiman pari kuukautta sitten. Elämä uudessa vuokrakämpässä ei vaan lähde käyntiin ja masentaa jo valmiiksi tulevat juhlat, joissa ex myös mukana.

Tsemppii, onko sun pakko mennä niihin juhliin? Mitä jos skippaisit ne?

Ei meilläkään mitään yhteisiä juhlia ole. Painavat syyt on sellaiseen eli ei tarvitse tulla kertomaan, että "lapsen etu".

-eri

Ja jos on joku pakkojuttu, vaikka oman lapsen ylppärit, joita ei voi millään järkkää erikseen niin sitten menet sinne juhliin pää pystyssä ja näytät, että hyvin menee, ei tunnu missään.

27. Ei ole suuntaa tulevaisuudelle, opiskeluun liittyvät asiat ahdistaa. Opinnot junnaa enkä ole saanut edes kandia tehtyä, jatkuva rahapula kun opintotukeakaan en enää saa hitaan opiskelun takia. Monet samaan aikaan aloittaneet on tehneet jo gradun valmiiksi ja siirtyneet työelämään. Lähipiirissä samanikäiset ostelee taloja, saa oman alan töitä ja perustaa perheitä.