Koti hävettää niin paljon, etten kutsu edes ystäviä kylään
Jouduin muuttamaan lasten kanssa vuokralle 70-luvun kerrostaloon. Siis aivan kauhea. Eteinen on liian pieni. Naulakko vaan takeille ja siihen alle ostin pitkän puisen laatikon, jonne saa kenkiä piiloon. Kenkiä on silti myös sikin sokin matolla ja oven edessä. Naulakko on liian täynnä. Edellinen asukas pieneen tilaan ovien väliin laittanut pysyvällä kiinnityksellä peilin ja se näyttää takkihirveyden, tavallaan kertaa 2 sen naulakon sisältö näkyvillä. Kylpyhuoneessa on kaappi pesuaineille ja toisella seinällä minun pyykinpesukone ja kuivausrumpu päällekkäin. Sitten on tietysti wc-istuin ja pieni lavuaari ja semmoinen hemmetin halpa suihkuseinämä. Kaikki on liian ahdasta. Varmaan silloin 70-luvulla ei ole ihmisillä ollut omia pesukoneita. Tässäkin talossa on alakerrassa ollut pyykkikoneet, mutta nykyisin se on vain kuivaushuoneena.
Keittiössä on lattiassa muovimatto suoraan 90-luvun beigeä kuosia. Kaapistoissa kulumaa, nurkista repsottaa. Keittiö on niin pieni, että siihen mahtui vain pyöreä pöytä, jonka ympärille olen ängennyt 5 tuolia. Entinen oma ruokapöytä oli nätti, täyspuuta ja paikat 6 hengelle, mutta ei mahtunut, koska kulkuväylää ei jäänyt.
Olohuone onkin sitten iso, siitä ei valittamista. Isot ikkunat ja siisti laminaattilattia.
Makuuhuoneissa on lähtökohtaisesti liian vähän kaappitilaa. Kolme makkaria ja kaikissa 2 kaappia. Minun makuuhuoneessa on toisessa kaapissa kaikki liinavaatteet ja toiseen olen ahtanut omat vaatteet. Ahtanut on oikea sana. Yläkaapeissa on tyynyjä ja varapeitto. Tyttären makkarissa hänen vaatteet on toisessa kaapissa hyllyillä ja toisessa on takkeja, siis tällä hetkellä kaikkien kevät/kesätakit henkareissa ja alhaalla juhlakenkiä ja kasseja. Yläkaapeissa tosi kätevästi koreissa lippalakkeja ja muuta kesäkamaa.
Pojan huoneessa toisessa kaapissa hänen kaikki vaatteet ja toisessa lelut ja pelit. Jostain syystä siellä ei ole yläkaappeja ollenkaan. Luulen, että alun perin huoneessa ei ole ollut yhtään kaappia, vaan jälkikäteen ehkä 90-luvulla lisätty. Se on pienin makuuhuone, eikä sinne sängyn ja kaappien lisäksi mahdu kuin tosi pieni työpöytä ja sen yläpuolelle hyllykkö täynnä tavaraa. Sen takia lattialla lojuu aina kaikkea. Esim. yksi Lego-rakennelma ollut valmisteilla pari viikkoa. Koripallot ja koriskengät myös lojuu lattialla. Sängyn alle tungettu varapatja (ilmapatja) ja treenikasseja.
Olen niin häpeissäni tästä kämpästä. Koko ajan on sotkuisen näköistä, vaikka siivoan kerran viikossa. Matkalaukut on minun makuuhuoneessa rivissä, kun ei minnekään mahdu. Likapyykille ei mahdu minkäänlaista koria mihinkään, joten suoraan pyykkikoneeseen tungetaan kaikki, ei pysty lajittelemaan tummia ja vaaleita eri pesuun. Liian pieni eteinen on pahin, koska se on aivan kauhean näköinen. Keittiössä on liian vähän tasoja ja muutenkin ahdas. Kaikki kaapit siellä tupaten täynnä ja silti muropakettia ja hiutalepakettia keittiön tasolla viemässä tilaa.
Jos on hyviä vinkkejä, otan vastaan!
Kommentit (109)
Jos lasten hu9neissa on sotkua tai lego leikit kesken niin anna olla ja laita ovi kiinni.
Tuleeko ne ystävät sinun luokse vai katsomaan eteistäsi tai minkä värinen matto on?
Yleensä tuon ajan kerrostaloissa on kellarikomero. Voisiko sinne siirtää eri vuodenajan kengät ja ja urheiluvarusteita, ehkä myös sesonkivaatteita? Ainakin vaatteet ehkä tiiviöpusseissa ja varusteet pakattuna niin, ettei sisältö käy ulkopuolisille.
Isoon olohuoneeseen voisi hankkia siistejä irtokaappeja tai lipaston esim. liinavaatteille. Miksei jopa kaunis rottinkinen likapyykkikori voisi olla siellä, jos siihen ei laiteta kaikkein haisevimpia urheiluvaatteita tms.? Koreissa voi säilyttää myös muuta. Pojan huoneen puuttuvien ylähyllyjen paikalle koreja tai laatikoita, mahtuuko muihin makuuhuoneisiin lattialle vaikka iso säilytyskori tai jopa kaappi?
Onko mahdollista käyttää sänkyjen alla olevaa tilaa enemmän hyödyksi tai jopa hankkia tai rakentaa korkeammat sängyt, joiden alla on säilytyslaatikot? Lasten huoneissa voisi olla esim. parvisänky-työpöytäyhdistelmä, jolloin tilaa jäisi ylimääräiselle kaapille.
Kannattaa ottaa kuluneista kaapinovista valokuvat todisteeksi, ettei teitä syytetä myöhemmin niiden liiallisesta jyrsimisestä.
Ennen kaikkea, älä vertaa kotiasi sisustuslehtien ja -ohjelmien stailattuihin lopputuloksiin. Tunnelma ratkaisee!
Olen oppinut, että ei kannata kutsua sellaisia ihmisiä kotiinsa joiden tietää olevan nirsolijoita. Mulla on huono kuntoinen vuokrakämppä, mutta kehtasin kutsua oman mieheni, koska tiedän ettei häntä kiinnosta.
Niin ja vielä: osta pojalle tarjottimia, joiden päällä rakentaa niitä Legojaan. Näin ne voi nostaa pois tieltä siivotessa hyllyyn/sinne kaappien päälle, jos et hanki sinne laatikoita/ pyykkikorin päälle, jossa on ne koripallot yms.
Inthemiddleofthenight kirjoitti:
Siivoat liian harvoin ja kuulostaa että teillä on liikaa tavaraa jos joka paikka tursuaa.
Meillä 4hlön ja 5 koiran taloudessa siivotaan joka päivä.
Ap:lle voisi lisätä ohjelmaan toisen (kevyen tai osittaisen) viikkosiivouskerran ja lapset mukaan siivoamaan ikätasonsa mukaan.
Sopisiko vaikka johinkin makuuhuoneeseen seinän viereen tai tilanjakajaksi tai vaikka siihen olohuoneen yhdelle seinälle, rivi korkeita liukuovikaappeja, sellaisen sopii uskomattoman paljon tavaraa. Saa edullisesti vaikka jyskistä tms.
Vierailija kirjoitti:
Muutokseen sopeutuminen vie aikaa. Kiinnittäisin itse tietoisesti huomiota siihen mikä tässä tilanteessa ja kodissa kuitenkin on hyvin ja mistä voi kuitenkin olla kiitollinen. Somen kiiltokuva maailman seuraamista vähentäisin. Voit olla hyvä vanhempi lapsillesi vaikka kotona vähän "vanhentunutta" olisikin ja lapset tuskin tuollaisesta viittaavat, jos kotona on lämmin ja huolehtiva vanhempi ja turvallista olla.
Samaa mietin, että rakastava ilmapiiri voi olla ulkoisesti rumassakin kodissa.
Minun lapsuudenkotini oli myös aika hirveä ulkoisesti. Isä oli töissä tehtaassa ja asuttiin tehtaan asunnoissa. Siellä vasta pieni keittiö olikin, lähinnä semmoinen komero, josta kannettiin ruuat olohuoneeseen, jossa oli ruokapöytä. Minulle isä rakensi parvisängyn, jonka alapuolelle mahtui kirjoituspöytä ja tuoli. Niin kapeaa ikkunaa kuin siinä huoneessa oli, ei nykyaikana saa asuinhuoneeseen edes laittaa. Meillä oli myös hyvin pieni kylpyhuone, jossa puolet tilasta vei kylpyamme. Omaa pyykinpesukonetta ei ollut, vaan pyykit käytiin pesemässä noin 100 metrin päässä toisessa täsmälleen samanlaisessa tehtaan talossa. Meidän alakerrassa sitten taas oli sauna, jossa kävi asukkaita useammasta talosta.
Silti tunnelma oli alueella hyvä. Aina kun meni ulos, löytyi leikkikavereita. Vanhemmat huuteli ikkunasta lapsia syömään. Kukaan ei vetänyt hernettä nenään, jos nurmikoilla juostiin hippaleikkejä tai leikeistä syntyi meteliä. Kukaan ei uskaltanut kiusata toisia, kun isät ja/tai äidit oli töissä samassa tehtaassa ja siitä olisi jäänyt kiinni, kun vanhemmat jutteli keskenään.
Kotona oli tiettyjä haasteita. Äidillä selkävaiva, minkä takia työura repaleinen. Isällä oli jotain naisjuttuja. Kotona oli kuitenkin aina turvallista ja lasten asioista oltiin kiinnostuneita. Ruokaa oli pöydässä joka päivä, puhtaat vaatteet päällä ja kavereita oli lupa tavata ulkona tai tuoda kotiin milloin vaan, jos läksyt oli tehty.
Meilllä on pitkä ja kapea makkari, kuin mikäkin junan vaunu. Yhdelllä seinällä oli kaapisto ja ostettiin sitten siihen lisäki rivi kaappeja niin, että väliin jää tilaa käyttää kaappeja. Vielä sopi hyvin parisänky yöpöytineen ja sellainen säilytysarkku tyynyille ym.
Ei sinne mitään kirjoituspöytiä sopisi, mutta nukkumiseen riittää tilaa. Seinällä on telkkari, jos sitä haluaa joku katsella rauhassa muilta.
Tavaraa olisi kyllä vielä vara vähentää.
Kotiin kutsuminen on so last season.Parempi tehdä treffit kahvilaan niin ei tartte hätistellä vieraita veks jos eivät ymmärrä itse lähteä.
Ihmisillä on yksinkertaisesti liikaa tavaraa! Valitetaan, että on niin sotkuista ja tavaroita pursuaa pitkin poikin. Silti eivät osaa nähdä millaisessa tavarapaljoudessa elävät.
Nyt vaan rankalla kädellä karsimaan vaatteita ja muuta roinaa.
Eikö vieraat ole pääsääntöisesti olohuoneessa? Panosta siis siihen, jos haluat kotia tehdä vieraille.
Olohuoneen pöydäksi suuri arkku, jonka sisälle menee matkalaukut ym. tavaraa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen köyhä lähihoitaja. Asun yksiössä. En osaa hävetä kotiani, jonka olen omalla työlläni maksanut. Ystäväni ovat onnekseni sellaisia, joille materia ei ole kaikki kaikessa.
Sama juttu minulla. Olen pienellä palkalla yksineläjä. Monta vuotta säästin yksiö asoon, koska asuntolainaa en saanut palkkani takia eikä takaajaa olisi ollut. En ole varakkaasta perheestä. Olen ylpeä saavutuksestani. Vaikka kotini ei ole se kaunein eikä edustavin, mutta olen sen omalla työllä itselleni säästänyt ja hankkinut. Tämä on minun rakas kotikoloni. Jos joku naamaansa kotonani vääntelee, niin ei tarvitse toiste sisään astua.
Vierailija kirjoitti:
Eikö vieraat ole pääsääntöisesti olohuoneessa? Panosta siis siihen, jos haluat kotia tehdä vieraille.
Olohuoneen pöydäksi suuri arkku, jonka sisälle menee matkalaukut ym. tavaraa.
1700 luvulla aatelisnaiset ottivat vastaan vieraansa budoaarissaan, siis oikein super yläluokkaiset.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on yksinkertaisesti liikaa tavaraa! Valitetaan, että on niin sotkuista ja tavaroita pursuaa pitkin poikin. Silti eivät osaa nähdä millaisessa tavarapaljoudessa elävät.
Nyt vaan rankalla kädellä karsimaan vaatteita ja muuta roinaa.
Minusta ei todellakaan ole paljon vaatetta, jos yhteen kaappiin mahtuu per hlö. Just aloitusta lukiessani ajattelin, miten ap on saanut kaikki vaatteensa mahtumaan, kun minulla on kolmessa vaatekaapissa vaatteita. Juhlamekot, jakut, kauluspaidat, villakangastakki yhdessä kaapissa, puserot, paidat, pikkuhousut, mekot, kesävaatteet toisessa kaapissa ja housut, sukat, neulepuserot ja lasketteluvaatteer kolmannessa kaapissa. Nuo kaapit PN liukuovien takana eli tavallaan koko seinän kokoinen liukuovikaapisto.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä tuon ajan kerrostaloissa on kellarikomero. Voisiko sinne siirtää eri vuodenajan kengät ja ja urheiluvarusteita, ehkä myös sesonkivaatteita? Ainakin vaatteet ehkä tiiviöpusseissa ja varusteet pakattuna niin, ettei sisältö käy ulkopuolisille.
Isoon olohuoneeseen voisi hankkia siistejä irtokaappeja tai lipaston esim. liinavaatteille. Miksei jopa kaunis rottinkinen likapyykkikori voisi olla siellä, jos siihen ei laiteta kaikkein haisevimpia urheiluvaatteita tms.? Koreissa voi säilyttää myös muuta. Pojan huoneen puuttuvien ylähyllyjen paikalle koreja tai laatikoita, mahtuuko muihin makuuhuoneisiin lattialle vaikka iso säilytyskori tai jopa kaappi?
Onko mahdollista käyttää sänkyjen alla olevaa tilaa enemmän hyödyksi tai jopa hankkia tai rakentaa korkeammat sängyt, joiden alla on säilytyslaatikot? Lasten huoneissa voisi olla esim. parvisänky-työpöytäyhdistelmä, jolloin tilaa jäisi ylimääräiselle kaapille.
Kannattaa ottaa kuluneista kaapinovista valokuvat todisteeksi, ettei teitä syytetä myöhemmin niiden liiallisesta jyrsimisestä.
Ennen kaikkea, älä vertaa kotiasi sisustuslehtien ja -ohjelmien stailattuihin lopputuloksiin. Tunnelma ratkaisee!
Ei meillä ole kellarikomeroa. Talossa on yhteinen lämmin pyörävarasto, joka aina lukossa ja erillinen varasto lastenvaunuille, ulkoleluille yms. (ei lukittu). Lisäksi on kylmäkellari eli kylmiö, joka ei ole käytössä enää vaan on lämpimänä. Syyksi kerrottiin käsistä karanneet kustannukset ja ollut ilmeisesti vähäisessä käytössä.
-ap
En ole Ap, mutta kiitän sillä täällähän on ollut hyviä vinkkejä.
Itselläni tilanne, että mies lähti yhteisen 30v:n jälkeen ja asunto laitettava myyntiin. Asumme nyt ihan reilunkokoisessa kolmiossa, mutta pakko vaan muuttaa kaksioon pojan kanssa. Poika on jo 17v. Pojalle menee makuuhuone ja itse teen olohuoneesta huoneeni.
Olemme asuneet nykyisessä asunnossa 23 vuotta ja on järkyttävää huomata kuinka paljon on roinaa kertynyt. Siivoilen siis kaappeja jo valmiiksi pikkuhiljaa ja ahdistaa tämä määrä roinaa. Huh, huh.
Vierailija kirjoitti:
Meitä asui 14 henkeä 2 huonetta ja keittiössä suurpiirtein 50 neliötä Lapissa 60 luvulla. Emme valittaneet.
Hyi hitto! Idioottimaista pusata hirveä lauma pentuja maailmaan, jos ei niille pysty edes kunnollista kotia tarjoamaan. Ihme ettei lapsia otettu huostaan 🙄
Minä olen köyhä lähihoitaja. Asun yksiössä. En osaa hävetä kotiani, jonka olen omalla työlläni maksanut. Ystäväni ovat onnekseni sellaisia, joille materia ei ole kaikki kaikessa.