Lasten älypuhelimen käyttö on lähtenyt täysin käsistä. Jotain on tehtävä

Näin juuri laivalla kun a..sialaisperhe oli laittanut kännykän taaperon eteen ruokapöytään että perhe sai syödä häiritsemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisit nähdä ravintolassa juuri meidät. Kuopuksemme syö niin paljon nopeammin kuin me muut, että hän saa katsella kännykältä piirrettyjä aterian jälkeen.

Toinen vaihtoehto on, että hän juoksisi ympäri ravintolaa ja häiritsisi muita asiakkaita. Hän kasvaa ja oppii koko ajan, mutta vielä hänestä ei ole paikoillaan istujaksi ilman viihdykettä.

Ja jos ihmettelette, miksi vanhoina hyvinä aikoina lapset eivät juosseet ravintoloissa, se johtuu siitä, että ennen ei ravintoloissa lapsia ollut. Ennen Rossoa ei Suomessa ollut perheystävällisiä ravintoloita, ja ruokakin oli pelkkää pihviä ja leikettä.

Ravintoloissa on ollut jo pitkään lapsia syömässä. Lapsen voi kyllä kasvattaa siten, että hän osaa olla juoksematta pienen hetken. Kyse on kasvattamisesta. Silloin ei voi mennä siitä, missä aita on matalin ja mikä on itselle vaivattominta.

Itse tapasin ottaa lapsilleni mukaan jotain pientä tekemistä ravintolaan esim.kirjan. Lisäksi olemme tavanneet aina jutella lastemme kanssa ruokailutilanteissa. He tykkäävät jutella kanssamme nykyäänkin ruokailutilanteissa.

Viihdykettähän se kirjakin on, joten miten siis kirjan antaminen viihdykkeeksi olisi sen parempi kuin puhelimen, jos ongelmana on kuitenkin, ettei lapsi osaa istua paikoillaan ilman viihdykettä?

Älylaitteissa suurin ongelma muille ihmisille siinä ympärillä on meteli. Sitä Pipsa Possua kun ei tietenkään voi katsoa muuten kuin äänet kaakossa. Kirjaa voi lukea häiritsemättä muita ihmisiä. 

Lapsen kannalta älylaitteissa on suurimpana ongelmana passivoituminen. Lapsi vain passiivisesti tuijottaa ruutua sen sijaan, että aktiivisesti tutkisi kirjaa tai piirtelisi vaikka paperiin. Lisäksi liika ruudun tuijottaminen on haitallista silmille. 

Oletko koskaan kuullut kuulokkeista?

Ravintolassa on aina jonkin verran taustamököä, joten eipä se pipsapossu sieltä muun mökän seasta erityisesti edes kuulu.

Enemmän puhelimiaan huudattaa ihan aikuiset, kun katsovat instastoorejaan ja mummojen 3310 huutaa soittoäänet täysillä, eivätkä mummot silti huomaa puhelimen soivan.

Opettelehan lapsi lukemaan. En puhunut omasta älylaitteiden käytöstä, vaan näistä julkisilla paikoilla taaperoilleen kännykät käteen iskevistä mammoista. Tervetuloa esim. HSL:n busseihin kuuntelemaan, mitä se on kun kymmenen Pipsaa huutaa kuorossa eri laitteista. 

Noniin, eli tärkeintä on päästä moralisoimaan ventovieraita ihmisiä ja tekemään jotain ihan omia päätelmiä.

Se, että näet lapselle annettavan bussissa hetkeksi puhelimen lapselle ei tarkoita, että lapsi koko ajan istuisi puhelin kädessä. Se on ihan vaan sinun omaa kuvitelmaasi. Voi olla, että tuo on päivän ainoa kerta kun lapselle lyhyen bussimatkan ajaksi annetaan puhelin, mutta toki sinä rynnit tekemään omat pikaiset päätelmäsi tästäkin.

Tuo koko kirjoituksesi on ihan omaa kuvitelmaasi. Nyt puhuttiin siitä, että ne pauhaavat Pipsat häiritsevät muita matkustajia. Ei puhuttu siitä, mitä lapset tekevät kodeissaan. 

t. eri

Mutta milllon lapset ei olisi häirinnyt joitakin aikuisia?

Aina nyt jotain häiritsee. Mutta nämä älypuhelin huudattajat häiritsevät niitäkin, joita muuten ei lasten olemassa olo haittaa. Se on ihan oikeasti rasittavaa kuunnella sitä piirroshahmojen lallattelua pitkiä aikoja etenkin työpäivän jälkeen. Onneksi itselläni on vastamelukuulokkeet niin saan blokattua äänet pois. Kaikilla ei ole ja lähtökohtaisesti ei pitäisi mennä niin, että muutaman terroristin takia muiden pitää matkustaa kuulosuojaimet päässä. 

Kai sen hölmömpikin tajuaa, että lapselle on haitallista viettää liikaa aikaa ruudun ääressä. Tämä ei poissulje sitä, että puhelimella voi tehdä myös kehittäviä asioita, ihan siksi sanon, kun jotkut kuvittelevat että tämä jotenkin poistaa kaikki haitat.

Lapset ei ole aikuisia, joilla olisi aikuisen tunne- ja itsesäätelykyky. Lapset on paljon haavoittuvaisempia, myös sitä tiktokia selatessaan. Ruutuaika on pois liikunnasta ja leikistä, pois sosiaalisten taitojen kehittämisestä, myös uuden oppimisesta. Kukaan ei kai väitä, että ruudut ovat vain pahasta ja että lapsi ei saisi ollenkaan viettää aikaa internetissä (vieläpä kun siellä on kaikki kaveritkin). Liiallisuus on pahasta! Toki, lapsen ikäkin pitää huomioida. Ihan pienelle lapselle se pienikin ruutuaika voi olla haitallista.

Huvittavaa, että vanhemmat sukupolvet kritisoi nuorempien vanhempien kasvatustyylejä ja syyllistää siitä ettei lasten kanssa puhuta tarpeeksi, vaikka eivät itse ole puhuneet lastensa kanssa edes sen vertaa että olisivat tienneet mitä lapsilleen kuuluu.

Ennen oli myös yleistä, ettei tytöille esimerkiksi puhuttu kuukautisista mitään ennen kuin näillä ne alkoivat. Oli ihan ok antaa tytön luulla olevansa sairas tai jotain. Sittenkin vaan hyssyteltiin kiertoilmaisuja käyttäen ja opetettiin häpeämään ja salailemaan koko asiaa.

Joo, on se kauheaa, että vanhemmat ei nykyään puhu lastensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Entäs aikuisten älypuhelinten käyttö?

Kännykät ja teknologia lapsilla ei kyllä ole mikään uusi ilmiö. Jo minun lapsuudessani 20 vuotta sitten valitettiin siitä, kun lapsillakin on kännykät ja lapsetkin käyttää tietokonetta, pelaa ja selaa nettiä.

Sitä ennen valitettiin siitä, että lapset pelaa pelikonsoleilla ja katsoo telkkaria.

Ja sitä ennen valitettiin varmaan jo siitä, että lapset katsoo liikaa telkkaria ja kuuntelee musiikkia c-kaseteilta.

Aikuisten älypuhelimien käyttö on myös lähtenyt käsistä. Minun omat vanhempani käyttävät nykyään kännykkää ruokapöydässä, television äärellä ja auton ratissa. Joudun monesti huomauttamaan äidille autossa, että hän ajaa nyt eikä näytä minulle mitään videoita :D

Vierailija kirjoitti:

Eräs työkaverini kertoi lapsenlapsestaan, joka kuulemma kuuntelee iltasadun tabletista. Sen sijaan, että isä tai äiti menisi sänkyyn lapsen viereen lukemaan tälle iltasadun, lapsi hakee vanhemmilta tabletin ja homma hoituu sillä.

Tuntuu aivan käsittämättömältä.

On ihan tutkittukin, että vanhemman lukema satu opettaa enemmän kuin laitteelta kuunneltu. Siis tunnetaitoja, vuorovaikutusta ja sanavarastoa. Oma lapseni on niin iso, että lukee itse eikä halua enää iltasatua, mutta hänen ollessaan pieni luimme iltasadun 95% illoista. Joskus harvoin kuuntelimme äänikirjaa, silloinkin aina yhdessä.

Ne hetket lapsen kanssa iltaisin on ihan korvaamattomia. Luetaan, halitaan ja sadun jälkeen jutellaan hetki ennen kuin lapsi nukkuu. Miten paljon olisinkaan menettänyt, jos olisin antanut älylaitteen hoitaa homman. Nykyisinkin tuo koululainen haluaa usein halia ja jutella ennen nukkumaan menoa, vaikka lukee kirjansa itse.

En ole älylaitteita vastaan. Omallakin lapsella on ollut tabletti 2-vuotiaasta. Älylaitteet ei kuitenkaan saa olla mikään elämää ohjaava voima vaan hyödyllinen lisä. Meillä on edelleen koululaiselle tiukat ruutuajat, joista joustetaan vain sairaana ollessa ja lomareissuille matkustaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme lapsivihamielisyyttä, jos nyt kerran lasten puhekin jo bussissa häiritsee.

Joillain vanhemmilla ihmisillä tuntuu olevan usein tarve arvostella nuorten vanhempien kasvatustaitoja, vaikka oma sukupolvensa itse ovat vanhempina olleet niitä keille on ollut ihan ok, että lapset oleskeli koko päivän pihalla tai lähiseuduilla, mukana perheen taaperot joita muut 4-9v. lapset "hoitaa". Jos illalla kotiin saapui suunnilleen yhtä monta lasta kuin aamulla oli lähtenytkin, niin se oli ihan ok.

Ennen ei ollut niin tarkkaa lasten kanssa.

Jos nyt joku lapsi kymmenestä uintireissulla hukkui tai jäi auton alle lasten leikkiessä tiellä, niin jäihän vielä yhdeksän. Ja äkkiäkös sitä hankittiin muutama uusikin.

Turvavöitä ei aluksi käytetty koska niitä ei ollut. Sitten kun niitä alkoi olla myös takapenkeillä, ei niitä edelleenkään käytetty, koska ne olivat nykyajan vouhotuksia. Sitäpaitsi kyllähän meidän isukki ajaa tosi hyvin ja tarkasti. Varsinkin muutaman ottaneena.

Lasten kanssa ei tarvinut puhua koska eivät he ymmärtäneet mitään ja tunteitahan heillä ei ollutkaan.

Luulenpa, että minä olen se henkilö, joka on elänyt tuota aikaa nimeltä ennen.

Kyllä meitä perheen lapsia rakastettiin ja meistä huolehdittiin. Meille puhuttiin. Meillä tiedettiin olevan tunteet, mutta tunnekasvatuksesta ei puhuttu, sillä tunteet tulivat tutuiksi ihan normaalissa arjessa. Kotona meidät kasvatettiin, eikä kasvatusvastuuta sysätty päiväkodille tai koululle. Isäni ei ajanut ikinä humalassa.

Vanhemmat eivät harrastaneet omia juttuja, koska heidän piti olla meidän kanssa tai läsnä meille. Omat jutut olivat tauoilla. Loma-aikoina lähdimme kotimaan matkoille yhdessä koko perhe.

En tiedä, mistä olet saanut sellaisen mielikuvan, että ennen millään ei ollut yhtään mitään väliä. Se on tosi, että lapsia ei hyysätty siten kuten nykyään, muttei se välinpitämättömyyttä ollut. Lapsista kyllä välitettiin.

Lasten kuolemista vielä. En ole elänyt aikaa, jolloin oli lapsikuolleisuutta. Mummoni lapsista kaksi kuoli varhaislapsuudessa. Mummoni ei ikinä päässyt asiasta yli. Hän itki kuolleita lapsiaan vielä vähän ennen omaa kuolemaansa

Teknologia on muuttunut rengistä isännäksi ja koukuttaa kaiken ikäisiä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa, että vanhemmat sukupolvet kritisoi nuorempien vanhempien kasvatustyylejä ja syyllistää siitä ettei lasten kanssa puhuta tarpeeksi, vaikka eivät itse ole puhuneet lastensa kanssa edes sen vertaa että olisivat tienneet mitä lapsilleen kuuluu.

Ennen oli myös yleistä, ettei tytöille esimerkiksi puhuttu kuukautisista mitään ennen kuin näillä ne alkoivat. Oli ihan ok antaa tytön luulla olevansa sairas tai jotain. Sittenkin vaan hyssyteltiin kiertoilmaisuja käyttäen ja opetettiin häpeämään ja salailemaan koko asiaa.

Joo, on se kauheaa, että vanhemmat ei nykyään puhu lastensa kanssa.

Tämä! Kyllä lasten kanssa puhutaan nykyään paljon vapaammin ja lapsen kanssa yhä leikitään, vaikka julkisilla paikoilla lapset käyttäisivätkin älypuhelinta.

Veljenpoikani osasi jo ennen koulua puhua ja lukea suomen lisäksi vähän englantia, kun minä taas pelasin siinä iässä puheterapeutilta saatuja kielipelejä tietokoneella, kun ei Suomikaan ihan taittunut. Lukea en osannut ennen koulua lainkaan, eihän minulle edes luettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs aikuisten älypuhelinten käyttö?

Kännykät ja teknologia lapsilla ei kyllä ole mikään uusi ilmiö. Jo minun lapsuudessani 20 vuotta sitten valitettiin siitä, kun lapsillakin on kännykät ja lapsetkin käyttää tietokonetta, pelaa ja selaa nettiä.

Sitä ennen valitettiin siitä, että lapset pelaa pelikonsoleilla ja katsoo telkkaria.

Ja sitä ennen valitettiin varmaan jo siitä, että lapset katsoo liikaa telkkaria ja kuuntelee musiikkia c-kaseteilta.

Sen takia olen huolissani. Olin ensimmäistä sukupolvea, joka kasvoi kännykän ja internetin parissa. Merkittävä osa parikymppisistä miehistä on jo syrjäytynyt kokonaan yhteiskunnasta ja pelaa vaan transsissa videopelejä ja käyttää päihteitä. Nykyparikymppiset ovat tuijottaneet p***noa ala-asteikäisestä asti ja sen takia nuorten naisten ja tyttöjen kehonkuva ja käsitys s***sistä on säpäleinä.

Minulle vapaa pääsy internetiin oli todella vahingoittavaa, eikä se materiaali, mitä uteliaat lapset netistä etsivät ole tervettä katsottavaa ala-asteikäisille. Jos 80-luvulla lapset katselivat salaa väkivaltaelokuvia ja pojat ihmettelivät ryppyisiä p***nolehtiä, nykyään jokainen teidän kullannuppunne, jolla on rajaton pääsy nettiin, katsoo kymmenen kertaa rajumpaa materiaalia.  Olen m27. 

-AP 

Ei mun kehonkuva ainakaan ole kärsinyt eikä käsitys seksistä, tosin kuulun siihen 80-luvun ryppyisiä lehtiä ihmetelleeseen sukupolveen...enkä ole poika, kyllä ne tyttöjäkin on kiinnostaneet aina. Nykyajan lapset kyllä katsovat sellaista mitä ei pitäisi, totta.

Kuljen junalla töihin. Ei siellä enää näe kovin montaa aikuistakaan, joka ei olisi nenä kiinni älylaitteessa koko matkaa. Yksi päivä katselin, että olin ainoa siinä aluella, jonka näin, jolla ei ollut puhelin kädessä. Ihan älytöntä sekin, ettei aikuinen voi olla ilman viihdykettä 15-45min matkaa.

Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.

Ap. on voimakkaasti arvostellut vanhempia, jotka antavat lapsensa käyttää älylaitteita, tietämättä edes, miten paljon lapset todellisuudessa sitä tekevät. Se ainakin tiedetään, ap. itse on jo viettänyt älylaitteensa kanssa jo useamman tunnin. Olisiko syytä katsoa peiliin?

En ole koskaan ymmärtänyt, mikä ihmeen motiivi on muuttaa toisia, oli kysymys älylaitteesta tai muusta?

Eikö muutos pitäisi lähteä itsestä ja antaa esimerkki muille?

Jotenkin tuntuu kuinka nämä älylaitteuden kritisoijat, ovat kuin kiihkouskovaiset ja politiikot, jotka haluavat muuttaa muita, mutta eivät itse siihen pysty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme lapsivihamielisyyttä, jos nyt kerran lasten puhekin jo bussissa häiritsee.

Joillain vanhemmilla ihmisillä tuntuu olevan usein tarve arvostella nuorten vanhempien kasvatustaitoja, vaikka oma sukupolvensa itse ovat vanhempina olleet niitä keille on ollut ihan ok, että lapset oleskeli koko päivän pihalla tai lähiseuduilla, mukana perheen taaperot joita muut 4-9v. lapset "hoitaa". Jos illalla kotiin saapui suunnilleen yhtä monta lasta kuin aamulla oli lähtenytkin, niin se oli ihan ok.

Ennen ei ollut niin tarkkaa lasten kanssa.

Jos nyt joku lapsi kymmenestä uintireissulla hukkui tai jäi auton alle lasten leikkiessä tiellä, niin jäihän vielä yhdeksän. Ja äkkiäkös sitä hankittiin muutama uusikin.

Turvavöitä ei aluksi käytetty koska niitä ei ollut. Sitten kun niitä alkoi olla myös takapenkeillä, ei niitä edelleenkään käytetty, koska ne olivat nykyajan vouhotuksia. Sitäpaitsi kyllähän meidän isukki ajaa tosi hyvin ja tarkasti. Varsinkin muutaman ottaneena.

Lasten kanssa ei tarvinut puhua koska eivät he ymmärtäneet mitään ja tunteitahan heillä ei ollutkaan.

Luulenpa, että minä olen se henkilö, joka on elänyt tuota aikaa nimeltä ennen.

Kyllä meitä perheen lapsia rakastettiin ja meistä huolehdittiin. Meille puhuttiin. Meillä tiedettiin olevan tunteet, mutta tunnekasvatuksesta ei puhuttu, sillä tunteet tulivat tutuiksi ihan normaalissa arjessa. Kotona meidät kasvatettiin, eikä kasvatusvastuuta sysätty päiväkodille tai koululle. Isäni ei ajanut ikinä humalassa.

Vanhemmat eivät harrastaneet omia juttuja, koska heidän piti olla meidän kanssa tai läsnä meille. Omat jutut olivat tauoilla. Loma-aikoina lähdimme kotimaan matkoille yhdessä koko perhe.

En tiedä, mistä olet saanut sellaisen mielikuvan, että ennen millään ei ollut yhtään mitään väliä. Se on tosi, että lapsia ei hyysätty siten kuten nykyään, muttei se välinpitämättömyyttä ollut. Lapsista kyllä välitettiin.

Lasten kuolemista vielä. En ole elänyt aikaa, jolloin oli lapsikuolleisuutta. Mummoni lapsista kaksi kuoli varhaislapsuudessa. Mummoni ei ikinä päässyt asiasta yli. Hän itki kuolleita lapsiaan vielä vähän ennen omaa kuolemaansa

Tilastojen mukaan lasten tapaturmakuolleisuus oli hyvin hurjaa vielä 1970-luvulla. 70- ja 80-lukujenkin aikana se oli huomattavasti yleisempää kuin nykyään.

Sama juttu lasten tieliikennekuolemissa. Vaikka liikennemäärät on lisääntyneet verrattuna siihen vuosikymmenten takaiseen.

Kyllä noissa lasten tapaturma- ja liikennekuolemissa on ollut syyt hyvin paljon asenteissa. Niihin asenteisiin on liittynyt varmasti myös välinpitämättömyyttä.

Älypuhelin tulisi sallia vasta 16-vuotiaille. Lapset eivät näkisi pornoa eivätkä joutuisi lastensaalistajien uhreiksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisit nähdä ravintolassa juuri meidät. Kuopuksemme syö niin paljon nopeammin kuin me muut, että hän saa katsella kännykältä piirrettyjä aterian jälkeen.

Toinen vaihtoehto on, että hän juoksisi ympäri ravintolaa ja häiritsisi muita asiakkaita. Hän kasvaa ja oppii koko ajan, mutta vielä hänestä ei ole paikoillaan istujaksi ilman viihdykettä.

Ja jos ihmettelette, miksi vanhoina hyvinä aikoina lapset eivät juosseet ravintoloissa, se johtuu siitä, että ennen ei ravintoloissa lapsia ollut. Ennen Rossoa ei Suomessa ollut perheystävällisiä ravintoloita, ja ruokakin oli pelkkää pihviä ja leikettä.

Miten olisi kolmas vaihtoehto: ruudun sijaan lapselle esim. kynää ja paperia tai kirja. Niin minun äitini toimi ajalla ennen älylaitteita. Nätisti istuin piirtelemässä/kirjaa selailemassa sillä välin kun aikuiset jatkoivat ateriointia. 

N39

Se tabletti on se nykypäivän kynä ja paperi.

Vierailija kirjoitti:

Taisit nähdä ravintolassa juuri meidät. Kuopuksemme syö niin paljon nopeammin kuin me muut, että hän saa katsella kännykältä piirrettyjä aterian jälkeen.

Toinen vaihtoehto on, että hän juoksisi ympäri ravintolaa ja häiritsisi muita asiakkaita. Hän kasvaa ja oppii koko ajan, mutta vielä hänestä ei ole paikoillaan istujaksi ilman viihdykettä.

Ja jos ihmettelette, miksi vanhoina hyvinä aikoina lapset eivät juosseet ravintoloissa, se johtuu siitä, että ennen ei ravintoloissa lapsia ollut. Ennen Rossoa ei Suomessa ollut perheystävällisiä ravintoloita, ja ruokakin oli pelkkää pihviä ja leikettä.

Aika turhaa niitä lapsia on ravintolaan viedä, ei ne siitä ymmärrä, eikä arvosta, tarpeeksi pienet eivät edes muista. Kunhan ne jostain jotain tajuaa, niin mäkkäristä on hyvä aloittaa.

Kannatan ainakin puhelin pois koulutuntien aikana toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisit nähdä ravintolassa juuri meidät. Kuopuksemme syö niin paljon nopeammin kuin me muut, että hän saa katsella kännykältä piirrettyjä aterian jälkeen.

Toinen vaihtoehto on, että hän juoksisi ympäri ravintolaa ja häiritsisi muita asiakkaita. Hän kasvaa ja oppii koko ajan, mutta vielä hänestä ei ole paikoillaan istujaksi ilman viihdykettä.

Ja jos ihmettelette, miksi vanhoina hyvinä aikoina lapset eivät juosseet ravintoloissa, se johtuu siitä, että ennen ei ravintoloissa lapsia ollut. Ennen Rossoa ei Suomessa ollut perheystävällisiä ravintoloita, ja ruokakin oli pelkkää pihviä ja leikettä.

Aika turhaa niitä lapsia on ravintolaan viedä, ei ne siitä ymmärrä, eikä arvosta, tarpeeksi pienet eivät edes muista. Kunhan ne jostain jotain tajuaa, niin mäkkäristä on hyvä aloittaa.

Minä boikotoin mäkkäriä jo ennen lapsia, enkä ymmärrä miksi lasten myötä pitäisi perinpohjaisesti muuttaa elämäntapansa.

Suomessa on nykyisin ihmeellinen kyttäämiskulttuuri. Lapsiperheitä kytätään ja arvostellaan kaikissa julkisissa paikoissa. Meilläkin on hyvin kasvatetut lapset. Mutta vaikka he ovat istuneet ihan hiljaa esim. hautajaisissa, niin silti 4v lapsen huokaus kirkossa tunnin istumisen jälkeen sai yhden vieraan sihistelemään sormeensa ja katsomaan lasta vihaisesti. Tuossa tilanteessa ainoa huonosti käyttäytynyt oli aikuinen vieras. Osa hautajaisvieraista kyllä suuttui tälle vieraalle lapsen puolesta. Sai aika vihaisia katseita takaisin.

Tuntuu, että ihmisiltä on nykyään myös kadonnut hahmotus siitä, mikä on normaalia käytöstä tietyn ikäisille lapsille. Esim. 2-3-vuotias ei tavanomaisesti istu tuntia hiljaa paikallaan muutoin kuin todella todella sairaana. Silti ulkopuoliset juuri esim. ravintolassa odottavat, että 2v istuu hiljaa ja syö nätisti ruokansa. Ainoa keino saada tuon ikäinen hiljaiseksi on, että löytyy jotain todella koukuttavaa tekemistä. Lastenohjelma viihdyttää. Eli itse väittäisin, että lastenohjelmien käyttö rauhoitusmielessä, johtuu muista ruokailijoista ja heidän tuomitsevista katseistaan. Itkevän lapsen kanssa vasta pahoja katseita saakin ja se usein tarkoittaa, että toinen vanhemmista joutuu poistumaan lapsen kanssa ravintolasta.

Itse olen muuten istunut lasten kanssa kerran ravintolassa niin, että molemmat lapset pitivät korvistaan kiinni ja sanoivat, ettei ravintolassa saa huutaa. Huvittavaa, etteivät aikuiset sitä tiedä! Harva aikuinen huomaa sitä omaa äänenkäyttöään, kun selittää kaveriporukassa jotain lennokasta juttua.

Mä aina mietin, kun näitä perheitä näkee, että missä iässä ja vaiheessa lapselle sitten sanotaan, että nyt ei enää oteta ravintolassa älypuhelinta esiin. Vai tuleeko se aika koskaan, ettö aletaan harjoitella ravintolaköytöstä muiden kanssa jutellen ja yhdessä syöden?