Lasten älypuhelimen käyttö on lähtenyt täysin käsistä. Jotain on tehtävä

Vierailija kirjoitti:

Entäs aikuisten älypuhelinten käyttö?

Kännykät ja teknologia lapsilla ei kyllä ole mikään uusi ilmiö. Jo minun lapsuudessani 20 vuotta sitten valitettiin siitä, kun lapsillakin on kännykät ja lapsetkin käyttää tietokonetta, pelaa ja selaa nettiä.

Sitä ennen valitettiin siitä, että lapset pelaa pelikonsoleilla ja katsoo telkkaria.

Ja sitä ennen valitettiin varmaan jo siitä, että lapset katsoo liikaa telkkaria ja kuuntelee musiikkia c-kaseteilta.

Juuri näin. Jostakin aina valitetaan

Minun nuoruudessa 60-luvulla kaiken pahan alku ja juuri oli kirjat. Lukemalla lapsista tuli laiskoja, saamattomia hulttioita ja viimeistä kolmikymppisenä näkö oli mennyt. Sitten tuli tv, kasetit, videot jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisit nähdä ravintolassa juuri meidät. Kuopuksemme syö niin paljon nopeammin kuin me muut, että hän saa katsella kännykältä piirrettyjä aterian jälkeen.

Toinen vaihtoehto on, että hän juoksisi ympäri ravintolaa ja häiritsisi muita asiakkaita. Hän kasvaa ja oppii koko ajan, mutta vielä hänestä ei ole paikoillaan istujaksi ilman viihdykettä.

Ja jos ihmettelette, miksi vanhoina hyvinä aikoina lapset eivät juosseet ravintoloissa, se johtuu siitä, että ennen ei ravintoloissa lapsia ollut. Ennen Rossoa ei Suomessa ollut perheystävällisiä ravintoloita, ja ruokakin oli pelkkää pihviä ja leikettä.

Ravintoloissa on ollut jo pitkään lapsia syömässä. Lapsen voi kyllä kasvattaa siten, että hän osaa olla juoksematta pienen hetken. Kyse on kasvattamisesta. Silloin ei voi mennä siitä, missä aita on matalin ja mikä on itselle vaivattominta.

Itse tapasin ottaa lapsilleni mukaan jotain pientä tekemistä ravintolaan esim.kirjan. Lisäksi olemme tavanneet aina jutella lastemme kanssa ruokailutilanteissa. He tykkäävät jutella kanssamme nykyäänkin ruokailutilanteissa.

Viihdykettähän se kirjakin on, joten miten siis kirjan antaminen viihdykkeeksi olisi sen parempi kuin puhelimen, jos ongelmana on kuitenkin, ettei lapsi osaa istua paikoillaan ilman viihdykettä?

Älylaitteissa suurin ongelma muille ihmisille siinä ympärillä on meteli. Sitä Pipsa Possua kun ei tietenkään voi katsoa muuten kuin äänet kaakossa. Kirjaa voi lukea häiritsemättä muita ihmisiä. 

Lapsen kannalta älylaitteissa on suurimpana ongelmana passivoituminen. Lapsi vain passiivisesti tuijottaa ruutua sen sijaan, että aktiivisesti tutkisi kirjaa tai piirtelisi vaikka paperiin. Lisäksi liika ruudun tuijottaminen on haitallista silmille. 

Oletko koskaan kuullut kuulokkeista?

Ravintolassa on aina jonkin verran taustamököä, joten eipä se pipsapossu sieltä muun mökän seasta erityisesti edes kuulu.

Enemmän puhelimiaan huudattaa ihan aikuiset, kun katsovat instastoorejaan ja mummojen 3310 huutaa soittoäänet täysillä, eivätkä mummot silti huomaa puhelimen soivan.

Stalkkaatko muitakin kuin lapsiperheitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisit nähdä ravintolassa juuri meidät. Kuopuksemme syö niin paljon nopeammin kuin me muut, että hän saa katsella kännykältä piirrettyjä aterian jälkeen.

Toinen vaihtoehto on, että hän juoksisi ympäri ravintolaa ja häiritsisi muita asiakkaita. Hän kasvaa ja oppii koko ajan, mutta vielä hänestä ei ole paikoillaan istujaksi ilman viihdykettä.

Ja jos ihmettelette, miksi vanhoina hyvinä aikoina lapset eivät juosseet ravintoloissa, se johtuu siitä, että ennen ei ravintoloissa lapsia ollut. Ennen Rossoa ei Suomessa ollut perheystävällisiä ravintoloita, ja ruokakin oli pelkkää pihviä ja leikettä.

Ravintoloissa on ollut jo pitkään lapsia syömässä. Lapsen voi kyllä kasvattaa siten, että hän osaa olla juoksematta pienen hetken. Kyse on kasvattamisesta. Silloin ei voi mennä siitä, missä aita on matalin ja mikä on itselle vaivattominta.

Itse tapasin ottaa lapsilleni mukaan jotain pientä tekemistä ravintolaan esim.kirjan. Lisäksi olemme tavanneet aina jutella lastemme kanssa ruokailutilanteissa. He tykkäävät jutella kanssamme nykyäänkin ruokailutilanteissa.

Viihdykettähän se kirjakin on, joten miten siis kirjan antaminen viihdykkeeksi olisi sen parempi kuin puhelimen, jos ongelmana on kuitenkin, ettei lapsi osaa istua paikoillaan ilman viihdykettä?

Älylaitteissa suurin ongelma muille ihmisille siinä ympärillä on meteli. Sitä Pipsa Possua kun ei tietenkään voi katsoa muuten kuin äänet kaakossa. Kirjaa voi lukea häiritsemättä muita ihmisiä. 

Lapsen kannalta älylaitteissa on suurimpana ongelmana passivoituminen. Lapsi vain passiivisesti tuijottaa ruutua sen sijaan, että aktiivisesti tutkisi kirjaa tai piirtelisi vaikka paperiin. Lisäksi liika ruudun tuijottaminen on haitallista silmille. 

Oletko koskaan kuullut kuulokkeista?

Ravintolassa on aina jonkin verran taustamököä, joten eipä se pipsapossu sieltä muun mökän seasta erityisesti edes kuulu.

Enemmän puhelimiaan huudattaa ihan aikuiset, kun katsovat instastoorejaan ja mummojen 3310 huutaa soittoäänet täysillä, eivätkä mummot silti huomaa puhelimen soivan.

Opettelehan lapsi lukemaan. En puhunut omasta älylaitteiden käytöstä, vaan näistä julkisilla paikoilla taaperoilleen kännykät käteen iskevistä mammoista. Tervetuloa esim. HSL:n busseihin kuuntelemaan, mitä se on kun kymmenen Pipsaa huutaa kuorossa eri laitteista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihme, ettei lasten kieli- ja tunnetaidot kehity...

No, koulu hoitaa!!!

Tunnetaidot on yksi puistattavimpia nykyisen lässytyskulttuurin trendisanoja. 

Tuntuiko aihe kolahtavan omaan nilkkaan?

Muistuu mieleen oma lapsuus, kun televisio nähtiin samanlaisena lasten kehityksen rappeuttajana ja laiskojen vanhempien "lastenvahtina". :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on sitä, kun he ostavat älypuhelimen, ettei tarvitsisi itse viihdyttää lasta ja viettää aikaa hänen kanssaan. Sillä aikaa kun lapsi on puhelimella se ei ole koko ajan vaatimassa huomiota äidiltä/isältä ja näin vanhempikin saa keskittyä muihin juttuihin. Itseähän tuossa ajatellaan Todella typerää.

Ärgh! Että menee hermo, kun jos kirjoitan nykyään lainausmerkit täällä tai kolme pistettä peräkkäin, niin se katoaa viestistä! En ikinä muista sitä ja tekstistä tulee typerän näköinen!

Offtopic mutta tietääkö joku miksi täällä on lainausmerkit ja kolme pistettä poistuu automaattisesti viesteistä? Onko siihen syy kun ei korjata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisit nähdä ravintolassa juuri meidät. Kuopuksemme syö niin paljon nopeammin kuin me muut, että hän saa katsella kännykältä piirrettyjä aterian jälkeen.

Toinen vaihtoehto on, että hän juoksisi ympäri ravintolaa ja häiritsisi muita asiakkaita. Hän kasvaa ja oppii koko ajan, mutta vielä hänestä ei ole paikoillaan istujaksi ilman viihdykettä.

Ja jos ihmettelette, miksi vanhoina hyvinä aikoina lapset eivät juosseet ravintoloissa, se johtuu siitä, että ennen ei ravintoloissa lapsia ollut. Ennen Rossoa ei Suomessa ollut perheystävällisiä ravintoloita, ja ruokakin oli pelkkää pihviä ja leikettä.

Nyt ei nuori äiti tiedä yhtään mistä puhuu. Kyllä minä kävin 80-luvulla äitini ja isäni kanssa ravintoissa. Eikä ollut Rossoja, vaan ihan kunnollisia ravintoloita. Enkä juoksennellut ympäriinsä, koska minulle oli opetettu miten ruokapöydässä käyttäydytään. Vanhempien laiskuutta jos ilman älylaitetta ei saa lasta käyttäytymään asiallisesti. 

Oletkohan nyt itse vähän nuori? 1980-luvullahan juuri ruokaravintolat alkoivat yleistyä. 70-luvulla olivat vielä voimassa hupsut anniskelusäännöt, piti olla puvuntakit ja ateriat, ja ikkunatkin oli pimennetty.

Nuori on suhteellinen käsite. Itse en koe olevani enää edes vähän nuori, koska olen syntynyt vuonna 1975. Vastasin kirjoittajalle, joka väitti, että ennen Rossoa ravintoloissa ei käynyt lapsia. Sehän ei pidä paikkaansa. Vai ajattelitko, että Rosso on ainut ruokaravintola, joka 1980-luvulla oli olemassa? :D

Omalla kotipaikkakunnallani Rosso oli ainoa, jonne saattoi kuvitella lapsia vietävän.

Wikipedian mukaan Rosson erikoisuuksia olivat lasten leikkipaikka sekä se, ettei eteisvahtimestaria tai viinikassaa ollut. Tästä huolimatta järjestyshäiriöt olivat vähäisiä. Eli voisi päätellä, että jotain oli toisin kuin muualla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisit nähdä ravintolassa juuri meidät. Kuopuksemme syö niin paljon nopeammin kuin me muut, että hän saa katsella kännykältä piirrettyjä aterian jälkeen.

Toinen vaihtoehto on, että hän juoksisi ympäri ravintolaa ja häiritsisi muita asiakkaita. Hän kasvaa ja oppii koko ajan, mutta vielä hänestä ei ole paikoillaan istujaksi ilman viihdykettä.

Ja jos ihmettelette, miksi vanhoina hyvinä aikoina lapset eivät juosseet ravintoloissa, se johtuu siitä, että ennen ei ravintoloissa lapsia ollut. Ennen Rossoa ei Suomessa ollut perheystävällisiä ravintoloita, ja ruokakin oli pelkkää pihviä ja leikettä.

Ravintoloissa on ollut jo pitkään lapsia syömässä. Lapsen voi kyllä kasvattaa siten, että hän osaa olla juoksematta pienen hetken. Kyse on kasvattamisesta. Silloin ei voi mennä siitä, missä aita on matalin ja mikä on itselle vaivattominta.

Itse tapasin ottaa lapsilleni mukaan jotain pientä tekemistä ravintolaan esim.kirjan. Lisäksi olemme tavanneet aina jutella lastemme kanssa ruokailutilanteissa. He tykkäävät jutella kanssamme nykyäänkin ruokailutilanteissa.

Viihdykettähän se kirjakin on, joten miten siis kirjan antaminen viihdykkeeksi olisi sen parempi kuin puhelimen, jos ongelmana on kuitenkin, ettei lapsi osaa istua paikoillaan ilman viihdykettä?

Älylaitteissa suurin ongelma muille ihmisille siinä ympärillä on meteli. Sitä Pipsa Possua kun ei tietenkään voi katsoa muuten kuin äänet kaakossa. Kirjaa voi lukea häiritsemättä muita ihmisiä. 

Lapsen kannalta älylaitteissa on suurimpana ongelmana passivoituminen. Lapsi vain passiivisesti tuijottaa ruutua sen sijaan, että aktiivisesti tutkisi kirjaa tai piirtelisi vaikka paperiin. Lisäksi liika ruudun tuijottaminen on haitallista silmille. 

Oletko koskaan kuullut kuulokkeista?

Ravintolassa on aina jonkin verran taustamököä, joten eipä se pipsapossu sieltä muun mökän seasta erityisesti edes kuulu.

Enemmän puhelimiaan huudattaa ihan aikuiset, kun katsovat instastoorejaan ja mummojen 3310 huutaa soittoäänet täysillä, eivätkä mummot silti huomaa puhelimen soivan.

Todellakin kuuluu. Nyt ei puhuta yökerhoista, vaan normaaleista ruokaravintoista. Ei niissä ole sen enempää mökää kuin mitä tavalliseen ääneen puhutusta puheesta lähtee. Siellä raikaa Pipsat hyvinkin tehokkaasti koko asiakaskunnalle. Nimimerkillä kokemusta on kuuntelijan roolissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisit nähdä ravintolassa juuri meidät. Kuopuksemme syö niin paljon nopeammin kuin me muut, että hän saa katsella kännykältä piirrettyjä aterian jälkeen.

Toinen vaihtoehto on, että hän juoksisi ympäri ravintolaa ja häiritsisi muita asiakkaita. Hän kasvaa ja oppii koko ajan, mutta vielä hänestä ei ole paikoillaan istujaksi ilman viihdykettä.

Ja jos ihmettelette, miksi vanhoina hyvinä aikoina lapset eivät juosseet ravintoloissa, se johtuu siitä, että ennen ei ravintoloissa lapsia ollut. Ennen Rossoa ei Suomessa ollut perheystävällisiä ravintoloita, ja ruokakin oli pelkkää pihviä ja leikettä.

Nyt ei nuori äiti tiedä yhtään mistä puhuu. Kyllä minä kävin 80-luvulla äitini ja isäni kanssa ravintoissa. Eikä ollut Rossoja, vaan ihan kunnollisia ravintoloita. Enkä juoksennellut ympäriinsä, koska minulle oli opetettu miten ruokapöydässä käyttäydytään. Vanhempien laiskuutta jos ilman älylaitetta ei saa lasta käyttäytymään asiallisesti. 

Oletkohan nyt itse vähän nuori? 1980-luvullahan juuri ruokaravintolat alkoivat yleistyä. 70-luvulla olivat vielä voimassa hupsut anniskelusäännöt, piti olla puvuntakit ja ateriat, ja ikkunatkin oli pimennetty.

Nuori on suhteellinen käsite. Itse en koe olevani enää edes vähän nuori, koska olen syntynyt vuonna 1975. Vastasin kirjoittajalle, joka väitti, että ennen Rossoa ravintoloissa ei käynyt lapsia. Sehän ei pidä paikkaansa. Vai ajattelitko, että Rosso on ainut ruokaravintola, joka 1980-luvulla oli olemassa? :D

Omalla kotipaikkakunnallani Rosso oli ainoa, jonne saattoi kuvitella lapsia vietävän.

Wikipedian mukaan Rosson erikoisuuksia olivat lasten leikkipaikka sekä se, ettei eteisvahtimestaria tai viinikassaa ollut. Tästä huolimatta järjestyshäiriöt olivat vähäisiä. Eli voisi päätellä, että jotain oli toisin kuin muualla.

No kaikki ei asu siellä sinun paikkakunnallasi ja se, mitä wikipediassa kerrotaan Rossosta ei muuta sitä tosiasiaa, että muissakin ravintoloissa käy lapsia ja ennen Rossoakaan ei oltu tilanteessa, että yksikään lapsi ei käynyt ravintoloissa. Sehän tässä oli alkuperäinen väite, jonka kokeneemmat nyt kumosivat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs aikuisten älypuhelinten käyttö?

Kännykät ja teknologia lapsilla ei kyllä ole mikään uusi ilmiö. Jo minun lapsuudessani 20 vuotta sitten valitettiin siitä, kun lapsillakin on kännykät ja lapsetkin käyttää tietokonetta, pelaa ja selaa nettiä.

Sitä ennen valitettiin siitä, että lapset pelaa pelikonsoleilla ja katsoo telkkaria.

Ja sitä ennen valitettiin varmaan jo siitä, että lapset katsoo liikaa telkkaria ja kuuntelee musiikkia c-kaseteilta.

Juuri näin. Jostakin aina valitetaan

Minun nuoruudessa 60-luvulla kaiken pahan alku ja juuri oli kirjat. Lukemalla lapsista tuli laiskoja, saamattomia hulttioita ja viimeistä kolmikymppisenä näkö oli mennyt. Sitten tuli tv, kasetit, videot jne.

Hahah, niinpä.

Ennen oltiin ihan varmoja siitä, että lukeminen tekee ihmisestä laiskan ja telkkarin katselusta päätyy helvettiin.

Sitä ennen paheksuttiin sitä kun nuoriso kävi tansseissa ja luki muutakin kuin raamattua.

Aina on ollut se huono ja kuriton uusi sukupolvi.

Vierailija kirjoitti:

Muistuu mieleen oma lapsuus, kun televisio nähtiin samanlaisena lasten kehityksen rappeuttajana ja laiskojen vanhempien "lastenvahtina". :D

On se sitä vieläkin, nyt se vaan on siinä puhelimessa.

Vierailija kirjoitti:

Se on sitä, kun he ostavat älypuhelimen, ettei tarvitsisi itse viihdyttää lasta ja viettää aikaa hänen kanssaan. Sillä aikaa kun lapsi on puhelimella se ei ole koko ajan vaatimassa huomiota äidiltä/isältä ja näin vanhempikin saa keskittyä muihin juttuihin. Itseähän tuossa ajatellaan Todella typerää.

No näinhän on toimittu maailman sivun, keinot vaan on ollut erit. Ei vaikkapa 80-luvullakaan vanhemmat puuhanneet lastensa kanssa, vanhemmilla oli omat puuhat ja lapsilla omat. Ruoka aikaan huudettiin syömään ja illalla nukkumaan. Nythän et voi pistää vielä neljän-viiden vanhaakaan isompien lasten kanssa pihalle ja jäädä itse sisälle. Hyvä kun kouluikäinen on hyväksyttävää laskea ilman vanhempaa ulos. Lapsille pitää olla läsnä aina ja kaikkialla, täytyy olla keksimässä älykästä ja opettavaa tekemistä, olla sanoittamassa joka tilannetta ja näyttämässä hyvää esimerkkiä. Vanhemmat ovat aivan poikki. Juu, älylaitteet eivät silti kuulu ruokapöytään kenellekään, mutta ei ne vanhemmat ennenkään sen enempää olleet lapsia viihdyttämässä.

Vierailija kirjoitti:

Muistuu mieleen oma lapsuus, kun televisio nähtiin samanlaisena lasten kehityksen rappeuttajana ja laiskojen vanhempien "lastenvahtina". :D

Mun lapsuudessa kukaan itseään kunniottava ihminen ei koskaan katsonut teeveestä kuin uutiset ja luontodokumentit. Kuitenkin sieltä tuli vaikka mitä viihdettä.

Nykyään lapset eivät enää katsele teeveetä. Mutta nyt sekään ei enää kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistuu mieleen oma lapsuus, kun televisio nähtiin samanlaisena lasten kehityksen rappeuttajana ja laiskojen vanhempien "lastenvahtina". :D

Mun lapsuudessa kukaan itseään kunniottava ihminen ei koskaan katsonut teeveestä kuin uutiset ja luontodokumentit. Kuitenkin sieltä tuli vaikka mitä viihdettä.

Nykyään lapset eivät enää katsele teeveetä. Mutta nyt sekään ei enää kelpaa.

Samapa se on katsooko sen Pipsa Possunsa teeveestä vain älyluurista. Ei se laite ole tässä nyt se olennaisin asia, vaan se, miten paljon niitä laitteita käytetään. Teeveen käyttöä rahoitti se, että sitä ei saanut otettua mukaan esim. bussiin :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisit nähdä ravintolassa juuri meidät. Kuopuksemme syö niin paljon nopeammin kuin me muut, että hän saa katsella kännykältä piirrettyjä aterian jälkeen.

Toinen vaihtoehto on, että hän juoksisi ympäri ravintolaa ja häiritsisi muita asiakkaita. Hän kasvaa ja oppii koko ajan, mutta vielä hänestä ei ole paikoillaan istujaksi ilman viihdykettä.

Ja jos ihmettelette, miksi vanhoina hyvinä aikoina lapset eivät juosseet ravintoloissa, se johtuu siitä, että ennen ei ravintoloissa lapsia ollut. Ennen Rossoa ei Suomessa ollut perheystävällisiä ravintoloita, ja ruokakin oli pelkkää pihviä ja leikettä.

Ravintoloissa on ollut jo pitkään lapsia syömässä. Lapsen voi kyllä kasvattaa siten, että hän osaa olla juoksematta pienen hetken. Kyse on kasvattamisesta. Silloin ei voi mennä siitä, missä aita on matalin ja mikä on itselle vaivattominta.

Itse tapasin ottaa lapsilleni mukaan jotain pientä tekemistä ravintolaan esim.kirjan. Lisäksi olemme tavanneet aina jutella lastemme kanssa ruokailutilanteissa. He tykkäävät jutella kanssamme nykyäänkin ruokailutilanteissa.

Viihdykettähän se kirjakin on, joten miten siis kirjan antaminen viihdykkeeksi olisi sen parempi kuin puhelimen, jos ongelmana on kuitenkin, ettei lapsi osaa istua paikoillaan ilman viihdykettä?

Älylaitteissa suurin ongelma muille ihmisille siinä ympärillä on meteli. Sitä Pipsa Possua kun ei tietenkään voi katsoa muuten kuin äänet kaakossa. Kirjaa voi lukea häiritsemättä muita ihmisiä. 

Lapsen kannalta älylaitteissa on suurimpana ongelmana passivoituminen. Lapsi vain passiivisesti tuijottaa ruutua sen sijaan, että aktiivisesti tutkisi kirjaa tai piirtelisi vaikka paperiin. Lisäksi liika ruudun tuijottaminen on haitallista silmille. 

Oletko koskaan kuullut kuulokkeista?

Ravintolassa on aina jonkin verran taustamököä, joten eipä se pipsapossu sieltä muun mökän seasta erityisesti edes kuulu.

Enemmän puhelimiaan huudattaa ihan aikuiset, kun katsovat instastoorejaan ja mummojen 3310 huutaa soittoäänet täysillä, eivätkä mummot silti huomaa puhelimen soivan.

Opettelehan lapsi lukemaan. En puhunut omasta älylaitteiden käytöstä, vaan näistä julkisilla paikoilla taaperoilleen kännykät käteen iskevistä mammoista. Tervetuloa esim. HSL:n busseihin kuuntelemaan, mitä se on kun kymmenen Pipsaa huutaa kuorossa eri laitteista. 

Noniin, eli tärkeintä on päästä moralisoimaan ventovieraita ihmisiä ja tekemään jotain ihan omia päätelmiä.

Se, että näet lapselle annettavan bussissa hetkeksi puhelimen lapselle ei tarkoita, että lapsi koko ajan istuisi puhelin kädessä. Se on ihan vaan sinun omaa kuvitelmaasi. Voi olla, että tuo on päivän ainoa kerta kun lapselle lyhyen bussimatkan ajaksi annetaan puhelin, mutta toki sinä rynnit tekemään omat pikaiset päätelmäsi tästäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs aikuisten älypuhelinten käyttö?

Kännykät ja teknologia lapsilla ei kyllä ole mikään uusi ilmiö. Jo minun lapsuudessani 20 vuotta sitten valitettiin siitä, kun lapsillakin on kännykät ja lapsetkin käyttää tietokonetta, pelaa ja selaa nettiä.

Sitä ennen valitettiin siitä, että lapset pelaa pelikonsoleilla ja katsoo telkkaria.

Ja sitä ennen valitettiin varmaan jo siitä, että lapset katsoo liikaa telkkaria ja kuuntelee musiikkia c-kaseteilta.

Sen takia olen huolissani. Olin ensimmäistä sukupolvea, joka kasvoi kännykän ja internetin parissa. Merkittävä osa parikymppisistä miehistä on jo syrjäytynyt kokonaan yhteiskunnasta ja pelaa vaan transsissa videopelejä ja käyttää päihteitä. Nykyparikymppiset ovat tuijottaneet p***noa ala-asteikäisestä asti ja sen takia nuorten naisten ja tyttöjen kehonkuva ja käsitys s***sistä on säpäleinä.

Minulle vapaa pääsy internetiin oli todella vahingoittavaa, eikä se materiaali, mitä uteliaat lapset netistä etsivät ole tervettä katsottavaa ala-asteikäisille. Jos 80-luvulla lapset katselivat salaa väkivaltaelokuvia ja pojat ihmettelivät ryppyisiä p***nolehtiä, nykyään jokainen teidän kullannuppunne, jolla on rajaton pääsy nettiin, katsoo kymmenen kertaa rajumpaa materiaalia.  Olen m27. 

-AP 

Minun kullannupullani on kylläkin kaikki mahdolliset rajoitteet mitä maa päällään kantaa.

Sama täällä. Nykyaikana nimenomaan rajoitetaan lasten mediankäyttöä, toisin kuin ehkä internetin alkuaikoina tai television valtakaudella.

Mutta jos joku ajattelee, että Ryhmä Hauta katseleva lapsi ravintolassa siirtyy ihan just kovaan p*rnoon, niin en minä taida pystyä sitä käsitystä muuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs aikuisten älypuhelinten käyttö?

Kännykät ja teknologia lapsilla ei kyllä ole mikään uusi ilmiö. Jo minun lapsuudessani 20 vuotta sitten valitettiin siitä, kun lapsillakin on kännykät ja lapsetkin käyttää tietokonetta, pelaa ja selaa nettiä.

Sitä ennen valitettiin siitä, että lapset pelaa pelikonsoleilla ja katsoo telkkaria.

Ja sitä ennen valitettiin varmaan jo siitä, että lapset katsoo liikaa telkkaria ja kuuntelee musiikkia c-kaseteilta.

Juuri näin. Jostakin aina valitetaan

Minun nuoruudessa 60-luvulla kaiken pahan alku ja juuri oli kirjat. Lukemalla lapsista tuli laiskoja, saamattomia hulttioita ja viimeistä kolmikymppisenä näkö oli mennyt. Sitten tuli tv, kasetit, videot jne.

Itse olin lukutoukkalapsi/ -nuori 80- ja 90-luvulla ja vielä silloinkin paheksuttiin "jatkuvasti" nenä kiinni kirjassa olemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisit nähdä ravintolassa juuri meidät. Kuopuksemme syö niin paljon nopeammin kuin me muut, että hän saa katsella kännykältä piirrettyjä aterian jälkeen.

Toinen vaihtoehto on, että hän juoksisi ympäri ravintolaa ja häiritsisi muita asiakkaita. Hän kasvaa ja oppii koko ajan, mutta vielä hänestä ei ole paikoillaan istujaksi ilman viihdykettä.

Ja jos ihmettelette, miksi vanhoina hyvinä aikoina lapset eivät juosseet ravintoloissa, se johtuu siitä, että ennen ei ravintoloissa lapsia ollut. Ennen Rossoa ei Suomessa ollut perheystävällisiä ravintoloita, ja ruokakin oli pelkkää pihviä ja leikettä.

Huomaa, ettet ole elänyt aikaa "ennen Rossoa". Puhut siis vasten parempaa tietoasi esim. ruokalistojen ja ravintoloiden asiakaskunnan suhteen. Ei ihme, jos noista lähtökohdista on niin kädetönkin, ettei osaa lapsille käytöstapoja opettaa. 

1960-luvun lopulle saakka naista ei päästetty ravintolaan ilman miesseuralaista prostituution hillitsemiseksi. Mitähän olisi mietitty, jos mamma olisi yrittänyt sisään lapsikatraan kanssa?

Tuosta ensimmäisen Rosson perustamiseen on noin 10 vuotta aikaa. Siinä ehtii tapahtua paljon. 

Ahaa, eli tämä kuuluisa entisaika, johon tässä viitattiin, kesti noin 10 vuotta.

Oma kokemukseni Helsingin ulkopuolelta on, että vielä pitkään 1970-luvulla oltiin aika yleisesti sitä mieltä, ettei ravintola ole lapselle tai välttämättä yksinäiselle naisellekaan sopiva paikka.

Ravintola ei ollut sopiva paikka naiselle ja lapselle klo 17.00 jälkeen, mutta ravintolat toimivat päiväravintolana, josta sai ruokaa ja kahvia. Ja sinne mentiin syömään lasten kanssa. Itse olen syönyt lapsena ravintolassa jo 50-luvulla. Erityisestä sunnuntait oli perheille suosittuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisit nähdä ravintolassa juuri meidät. Kuopuksemme syö niin paljon nopeammin kuin me muut, että hän saa katsella kännykältä piirrettyjä aterian jälkeen.

Toinen vaihtoehto on, että hän juoksisi ympäri ravintolaa ja häiritsisi muita asiakkaita. Hän kasvaa ja oppii koko ajan, mutta vielä hänestä ei ole paikoillaan istujaksi ilman viihdykettä.

Ja jos ihmettelette, miksi vanhoina hyvinä aikoina lapset eivät juosseet ravintoloissa, se johtuu siitä, että ennen ei ravintoloissa lapsia ollut. Ennen Rossoa ei Suomessa ollut perheystävällisiä ravintoloita, ja ruokakin oli pelkkää pihviä ja leikettä.

Ravintoloissa on ollut jo pitkään lapsia syömässä. Lapsen voi kyllä kasvattaa siten, että hän osaa olla juoksematta pienen hetken. Kyse on kasvattamisesta. Silloin ei voi mennä siitä, missä aita on matalin ja mikä on itselle vaivattominta.

Itse tapasin ottaa lapsilleni mukaan jotain pientä tekemistä ravintolaan esim.kirjan. Lisäksi olemme tavanneet aina jutella lastemme kanssa ruokailutilanteissa. He tykkäävät jutella kanssamme nykyäänkin ruokailutilanteissa.

Viihdykettähän se kirjakin on, joten miten siis kirjan antaminen viihdykkeeksi olisi sen parempi kuin puhelimen, jos ongelmana on kuitenkin, ettei lapsi osaa istua paikoillaan ilman viihdykettä?

Älylaitteissa suurin ongelma muille ihmisille siinä ympärillä on meteli. Sitä Pipsa Possua kun ei tietenkään voi katsoa muuten kuin äänet kaakossa. Kirjaa voi lukea häiritsemättä muita ihmisiä. 

Lapsen kannalta älylaitteissa on suurimpana ongelmana passivoituminen. Lapsi vain passiivisesti tuijottaa ruutua sen sijaan, että aktiivisesti tutkisi kirjaa tai piirtelisi vaikka paperiin. Lisäksi liika ruudun tuijottaminen on haitallista silmille. 

Oletko koskaan kuullut kuulokkeista?

Ravintolassa on aina jonkin verran taustamököä, joten eipä se pipsapossu sieltä muun mökän seasta erityisesti edes kuulu.

Enemmän puhelimiaan huudattaa ihan aikuiset, kun katsovat instastoorejaan ja mummojen 3310 huutaa soittoäänet täysillä, eivätkä mummot silti huomaa puhelimen soivan.

Opettelehan lapsi lukemaan. En puhunut omasta älylaitteiden käytöstä, vaan näistä julkisilla paikoilla taaperoilleen kännykät käteen iskevistä mammoista. Tervetuloa esim. HSL:n busseihin kuuntelemaan, mitä se on kun kymmenen Pipsaa huutaa kuorossa eri laitteista. 

Noniin, eli tärkeintä on päästä moralisoimaan ventovieraita ihmisiä ja tekemään jotain ihan omia päätelmiä.

Se, että näet lapselle annettavan bussissa hetkeksi puhelimen lapselle ei tarkoita, että lapsi koko ajan istuisi puhelin kädessä. Se on ihan vaan sinun omaa kuvitelmaasi. Voi olla, että tuo on päivän ainoa kerta kun lapselle lyhyen bussimatkan ajaksi annetaan puhelin, mutta toki sinä rynnit tekemään omat pikaiset päätelmäsi tästäkin.

Opettele nyt vain lukemaan niin jatketaan sitten lisää. Koeta alkuun vaikka hahmottaa mikä ero on äänellä ja ruutuajalla. Auttaa tässä asiassa.