Lue keskustelun säännöt.
Vanhempani ei tehneet ositusta erotessaan, nyt isän kuoltua äiti on perikunnan osakas ja tekee riitaa kaikesta!
02.03.2023 |
Vanhempieni erosta on jo 20 vuotta, jostain h3lvetin syystä he ei tehneet ositusta aikanaan. Olen niin vihainen siitä! Kaikki ongelmat kaatuvat taas meidän lasten niskaan!
Mitään muuta omaisuutta kummallakaan ei ollut kuin talo jossa asuivat. Isä säästi eron jälkeen pienen pesämunan ja halusi sen meille lapsille jaettavaksi. Ei siitä hirveästi rahaa tule kun lapsia on neljä, mutta jonkin verran kuitenkin.
En tiennyt, että ositusta ei oltu tehty. Nyt äiti on vaatimassa puolta isän omaisuudesta, eli noista säästöistä myös, joihin hänellä ei ole oikeutta. Isä on sanonut meille kaikille lapsille että haluaa meidän jakavan ne tasan, neljään osaan keskenämme. Äiti on heittäytynyt tosi hankalaksi kaikessa ja vaatii että jokainen päätös pitää hyväksyttää hänellä. Rahaa ei ole niin paljon, että siitä kannattaisi oikeuteen lähteä omaa äitiään vastaan. Äidin itsekeskeisyys ja ahneus on kuitenkin jo rikkonut perheen välejä.
Voiko hän oikeasti vaatia puolia noista rahoista itselleen? Onko meillä mitään mahdollisuutta vastustaa ilman käräjöintiä? Testamenttia ei ollut.
Kommentit (465)
Vierailija kirjoitti:
Suomessa noudatetaan lakia perintöasioissa. Se on monimutkainen ja aiheuttaa riitoja ym. Yksi on varmaa, asianajajat rikastuu joka tapauksessa. Yksi outous ihmetyttää, leskeneläke. Kun puoliso kuolee, vainajan leski saa loppuelämänsä ajan puolison työeläkkeestä puolet. Mikä puolue ajaa leskeneläkkeen poistamista-kannatan.
Samaa mieltä. Siinä on ollut järkeä silloin, kun naiset oli kotiäitejä ja oma eläke ei kertynyt. Nykyään leskeneläkkeelle ei ole mitään perusteita. Ainoa poikkeus ehkä se vaihe kun toinen on kotona pienten lasten kanssa ja tienaava puoliso kuolee. Silloinkin kestoksi riittäisi max 2 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko äidillä jostain mustaa valkoisella, että avioerossa sovittiin yhteisesti, että isä muuttaa pois ja äidille jää talo? Jos tällainen paperi löytyisi, katsottaisiin todistetuksi, että ositus oli tarkoitus tehdä näin. Jos esim. talon omistus on siirretty äidin nimiin, on se ainakin todiste yhteisestä tahdosta. Jos taas talo on edelleen äidin ja kuolleen isän omistuksessa, tilanne on äidin kannalta huonompi.
Kenen nimissä talo on, onko tehty omistuksen siirtoja?
Vierailija kirjoitti:
Suomessa noudatetaan lakia perintöasioissa. Se on monimutkainen ja aiheuttaa riitoja ym. Yksi on varmaa, asianajajat rikastuu joka tapauksessa. Yksi outous ihmetyttää, leskeneläke. Kun puoliso kuolee, vainajan leski saa loppuelämänsä ajan puolison työeläkkeestä puolet. Mikä puolue ajaa leskeneläkkeen poistamista-kannatan.
On siihenkin rajoituksia. Mm. ikä, tietääkseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko niin että äitisi on toimitettava luettelo omista omistuksistaan ositusta varten? Eihän voi mennä niin että vain isäsi omaisuus jaetaan ja äitisi saa pitää omansa?
Jos äiti ja asumaan taloon, niin silloinhan puolet talosta kuuluu lapsille.
Ja lapset voivat myydä oman osansa talosta ja tässä tapauksessa kannattanee äidille sanoa, että talo menee myyntiin, jos epäreilut vaatimukset jatkuvat. Äidille ei kuulu lesken asumisoikeutta.
Tämä oli mulle uutta. Luulin että me ei voida heittää äitiä ulos. Ei varmasti heitetäkään, mutta jos äiti ei anna yhtään periksi niin jossain kohtaa täytyy ehkä panna kova kovaa vastaan.
Äidillä ei ole muuta omaisuutta kuin puolikas talosta eikä ilmeisesti pystynyt ostamaan isän osuutta, niin isä antoi hänen jäädä siihen asumaan. Me lapset kuviteltiin, että äiti osti isän ulos, koska äiti on vuosikaudet hokenut ettei isällä ole enää mitään oikeutta hänen taloonsa. Ero oli tosi rankka kaikille, joten siitä ei ole meidän perheessä juuri puhuttu. Nyt sitten paljastui, että isä antoikin hyvää hyvyyttään äidin jäädä taloon asumaan ja tavallaan luopui omasta osuudestaan äidin hyväksi. Suututtaa, että äiti käytti isän kiltteyttä hyväkseen ja nyt vaatii vielä sellaistakin omaisuutta, mikä ei hänelle kuulu.
ap
Jos ositusta ei tehty, perikunnalle kuuluu talon puolikas eli isänne osuus. Ei teidän tarvi äitiä ulosheittää, mutta voitte vaatia että ostaa teidät ulos talosta. Jos ei pysty ostamaan perikuntaa ulos, sitten vaan talo myyntiin.
Kyllä näitä perintösotkuja vaan on. Itselleni tuli isopapan perinnönjako eli pientila oli ollut jakamaton 67 vuotta. Perillisiä useita kymmeniä ja omaisuus 3,5 hehtaaria. Kieltäydyin perinnöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankalaa on, että ette voi perintöä jakaa ennen ositusta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä näitä perintösotkuja vaan on. Itselleni tuli isopapan perinnönjako eli pientila oli ollut jakamaton 67 vuotta. Perillisiä useita kymmeniä ja omaisuus 3,5 hehtaaria. Kieltäydyin perinnöstä.
Meillä on tulossa samanlainen tilanne. Pystyyn lahonnut talo ja hehtaarin tontti. Täysin arvottomia molemmat ja aion itsekin kieltäytyä. Aikanaan talosta olisi jotain saanutkin, oli nätti pieni hyväkuntoinen tupa ja silloin vielä taloja ostettiin syrjemmältäkin. Perustelu siihen, että ei jaettu, oli niinkin älytön kuin että yksi perikunnan jäsen oli ulosotossa ja hänen osuutensa olisi mennyt suoraan voudille. Sen takia annettiin arvon valua tyhjiin. Ei mitään järkeä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entäpä jos teettekin niin päin, että jaatte perinnön pelkkien lasten kesken ja jos äidillä on tämän kanssa ongelma, niin hän itse alkakoon käräjöimään.
Ja tämän satavarma lopputulos on häviö käräjillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmillani oli hallintaoikeus testamentti. Me lapset maksoimme perintöveron ja äiti on pistänyt 30 vuoden aikana kaikki sileäksi.
Kukahan tässä ahne on.Kai hän nyt saa omaansa kuluttaa.
Ei ollut omaansa. Hänellä oli vain tuulenhuuhtoma perse ja isällä kaikki perittyä omaisuutta. Eli pisti isän omaisuuden sileäksi kuseksimalla sen juoppo kavereidensa kanssa nurkkiin
No isäsi näin halusi. Kyllä se oli testamentilla hänen oikeutensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen kuin isänne omaisuutta aletaan äitinne hyväksi jakamaan niin pitää tietää äitisi omaisuus myös. Eihän se niin mene, että ositetaan vain toisen omaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa noudatetaan lakia perintöasioissa. Se on monimutkainen ja aiheuttaa riitoja ym. Yksi on varmaa, asianajajat rikastuu joka tapauksessa. Yksi outous ihmetyttää, leskeneläke. Kun puoliso kuolee, vainajan leski saa loppuelämänsä ajan puolison työeläkkeestä puolet. Mikä puolue ajaa leskeneläkkeen poistamista-kannatan.
No et ole paljon asioita seurannut. Leskeneläke on yhteensovitettu jo vuosikymmeniä. Ja uusimmassa leskeneläkeuudistuksessa eläkeoikeutta leikkattiin rajusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä näitä perintösotkuja vaan on. Itselleni tuli isopapan perinnönjako eli pientila oli ollut jakamaton 67 vuotta. Perillisiä useita kymmeniä ja omaisuus 3,5 hehtaaria. Kieltäydyin perinnöstä.
Meillä on tulossa samanlainen tilanne. Pystyyn lahonnut talo ja hehtaarin tontti. Täysin arvottomia molemmat ja aion itsekin kieltäytyä. Aikanaan talosta olisi jotain saanutkin, oli nätti pieni hyväkuntoinen tupa ja silloin vielä taloja ostettiin syrjemmältäkin. Perustelu siihen, että ei jaettu, oli niinkin älytön kuin että yksi perikunnan jäsen oli ulosotossa ja hänen osuutensa olisi mennyt suoraan voudille. Sen takia annettiin arvon valua tyhjiin. Ei mitään järkeä!
No mikset vaatinut myyntiä? Turha valittaa jos et itse tehnyt asialle mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
47mies kirjoitti:
Juu ei äitin pidä saada mitään. Kysykääs oikeusaputoimistosta neuvoa. Meillä oli kans niin että kun äiti kuoli, niin isä vaati rahaa vaikka ero oli tullut vuosia sitten. Isä ei saanut latiakaaan minkään ositus syyn takia eikä kuulu saada. Minä ja veljeni saimme äidin rahat ja omaisuuden puoliksi. Isä halusi riidellä mutta hävisi 30000 euroa kuluihin. Me saatiin veljen kanssa 229000 euroa + talosta saadut rahat. Kaikki meni 50/50 veljeni kanssa.
Hyvä että teillä asiat järjestyi! Meillä ei ole noin paljon jaettavaa ja olisi ihan hullua lähteä oikeuteen asti. Siksi yritetään saada äiti tulemaan järkiinsä. Jos mentäisiin oikeuteen, äiti ei pystyisi maksamaan oikeuskuluja jotka hänelle lankeaisi kun häviäisi jutun. Sitten ne rästit jäisi meille hänen perinnönjaossaan. Ei tässä ole mitään järkeä.
ap
Ei sitä oikeuteen tarvitse viedä vaan ihan vaan teette sen osituksen ja perunkirjan.
Juuri näin. Perunkirjoitus pitää tehdä 3kk kuluessa vainajan kuolemasta. Sijoittakaa vähän asianajajaan, omasta pankista voi saada kohtuuhintaan ja samalla pyytää pankista selvitykset tileistä.. Tehkää se ositus, äidin vaatimuksille viitatkaa kintaalla.
Ei tarvita asianajajaa näin selkeään juttuun. Perunkirjoitusten kulut kuolinpesästä.
Perunkirjoitusta ei voi tehdä ennen ku ositus on tehty.
Ei niin. Mutta ei ositukseen tarvitse rintaperillisten laittaa pennin pyörylää eikä tikkua ristiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä näitä perintösotkuja vaan on. Itselleni tuli isopapan perinnönjako eli pientila oli ollut jakamaton 67 vuotta. Perillisiä useita kymmeniä ja omaisuus 3,5 hehtaaria. Kieltäydyin perinnöstä.
Meillä on tulossa samanlainen tilanne. Pystyyn lahonnut talo ja hehtaarin tontti. Täysin arvottomia molemmat ja aion itsekin kieltäytyä. Aikanaan talosta olisi jotain saanutkin, oli nätti pieni hyväkuntoinen tupa ja silloin vielä taloja ostettiin syrjemmältäkin. Perustelu siihen, että ei jaettu, oli niinkin älytön kuin että yksi perikunnan jäsen oli ulosotossa ja hänen osuutensa olisi mennyt suoraan voudille. Sen takia annettiin arvon valua tyhjiin. Ei mitään järkeä!
No mikset vaatinut myyntiä? Turha valittaa jos et itse tehnyt asialle mitään?
Etkö osaa lukea? On tulossa tällainen perintöosuus vuosikymmenten takaa. En ollut perikunnan osakas tuolloin enkä ole vieläkään.
Aviopuolison lakiosuus on asia, joka kannattaa hoitaa kuntoon.
Vasta kun äiti on saanut avio-osansa, loppu kuuluu lapsille.
Tässä fakta: Avioerohakemuksen jälkeen tullut omaisuus ei kuulu osituksen piiriin. Ositusperusteen syntyhetki on avioerohakemuksen vireille tulo ja se hetki määrittää osituksen piiriin kuuluvan omaisuuden.
Eli kun ositus tehdään, mukaan otetaan vain kummankin puolison omaisuus tuolla erohetkellä. Äidillä ei ole oikeutta isän eron jälkeen hankkimaan omaisuuteen.
Mitä tulee asuntoon, äidillä ei ole lesken asumisoikeutta. Jos joku asunnon omistajista haluaa purkaa yhteisomistussuhteen ja äiti ei vaikka haluaisi myydä asuntoa tai lunastaa isän puolikasta itselleen, voivat lapset hakea yhteisomustussuhteen purkua käräjäoikeudelta. Eli voitte ns heittää äitylin ulos jos haluaisitte, hän saisi sitten oman osansa myyntirahasta.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko äidillä jostain mustaa valkoisella, että avioerossa sovittiin yhteisesti, että isä muuttaa pois ja äidille jää talo? Jos tällainen paperi löytyisi, katsottaisiin todistetuksi, että ositus oli tarkoitus tehdä näin. Jos esim. talon omistus on siirretty äidin nimiin, on se ainakin todiste yhteisestä tahdosta. Jos taas talo on edelleen äidin ja kuolleen isän omistuksessa, tilanne on äidin kannalta huonompi.
Kenen nimissä talo on, onko tehty omistuksen siirtoja?
Juuri näin. Voisiko ap kertoa, kuka omistaa talon ja tapahtuiko avioerossa omistusmuutos? Tuo on oleellinen tieto.
Vierailija kirjoitti:
Aviopuolison lakiosuus on asia, joka kannattaa hoitaa kuntoon.
Vasta kun äiti on saanut avio-osansa, loppu kuuluu lapsille.
He eivät olleet naimisissa. Ja vaikka olisivat olleet, ei ole olemassa lakiosaa.
Vierailija kirjoitti:
Tyh mä isä.
Eikö nämä ole perusasioita että virallisesti erotessa tehdään AINA myös ositus.
Muussa tapauksessa on ex:t perinnöllä.
AP, saatte syyttää myös isäänne, ette vain äitiänne.
---
Toinen itsestään selvä asia on, jos ollaan pitkään yhdessä niin mennään naimisiin. Kun toinen kuolee niin eloonjäänyt saa kuolleen eläkkeen. Naimisiin pitää mennä hyvissä ajoin, ennen ikävuotta 50-55v.
Ei saa kuolleen eläkettä! Eläkeyhtiö laskee leskeneläkkeen suuruuden kuolleen eläkkeestä.
Tämän vuoksi ennakkoperintö.
En ole enää avioliitossa, mutta aion jakaa ennakkoa niin paljon kuin pystyn. Siinä säästää veroissakin.