Lue keskustelun säännöt.
Vanhempani ei tehneet ositusta erotessaan, nyt isän kuoltua äiti on perikunnan osakas ja tekee riitaa kaikesta!
02.03.2023 |
Vanhempieni erosta on jo 20 vuotta, jostain h3lvetin syystä he ei tehneet ositusta aikanaan. Olen niin vihainen siitä! Kaikki ongelmat kaatuvat taas meidän lasten niskaan!
Mitään muuta omaisuutta kummallakaan ei ollut kuin talo jossa asuivat. Isä säästi eron jälkeen pienen pesämunan ja halusi sen meille lapsille jaettavaksi. Ei siitä hirveästi rahaa tule kun lapsia on neljä, mutta jonkin verran kuitenkin.
En tiennyt, että ositusta ei oltu tehty. Nyt äiti on vaatimassa puolta isän omaisuudesta, eli noista säästöistä myös, joihin hänellä ei ole oikeutta. Isä on sanonut meille kaikille lapsille että haluaa meidän jakavan ne tasan, neljään osaan keskenämme. Äiti on heittäytynyt tosi hankalaksi kaikessa ja vaatii että jokainen päätös pitää hyväksyttää hänellä. Rahaa ei ole niin paljon, että siitä kannattaisi oikeuteen lähteä omaa äitiään vastaan. Äidin itsekeskeisyys ja ahneus on kuitenkin jo rikkonut perheen välejä.
Voiko hän oikeasti vaatia puolia noista rahoista itselleen? Onko meillä mitään mahdollisuutta vastustaa ilman käräjöintiä? Testamenttia ei ollut.
Kommentit (465)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aviopuolison lakiosuus on asia, joka kannattaa hoitaa kuntoon.
Vasta kun äiti on saanut avio-osansa, loppu kuuluu lapsille.
He eivät olleet naimisissa. Ja vaikka olisivat olleet, ei ole olemassa lakiosaa.
Miksi ap kertoi avioerosta, jos vanhemmat eivät olleet naimisissa vai onko tässä rinnalla joku toinen keissi?
Kuollessa ei olleet aviossa. Ei ole siis mitään aviopuolison *lakiosaa*, eli tasinkoa.
Kyllä, ositus pitää tehdä, kun äitykkä sitä nyt vaatii, mutta se ei liity mitenkään lasten perintöön (sanoit sit vasta voi saada osansa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aviopuolison lakiosuus on asia, joka kannattaa hoitaa kuntoon.
Vasta kun äiti on saanut avio-osansa, loppu kuuluu lapsille.
He eivät olleet naimisissa. Ja vaikka olisivat olleet, ei ole olemassa lakiosaa.
Miksi ap kertoi avioerosta, jos vanhemmat eivät olleet naimisissa vai onko tässä rinnalla joku toinen keissi?
On toinen keissi ei avioeron ositus olisi pitänyt erohetkellä tehdä, josta olisi näkynyt vanhempien jakaneen omaisuuden. Ositusta ei ole tehty eli ex-puoliso kuuluu perikuntaan ja on vailla omaa osuuttaan. Kukaan ei osaa sanoa mihin hänellä on oikeus, kun pitäisi olla hänen ja kuolen ex puolison omaisuudesta tosite sieltä ero hetkeltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aviopuolison lakiosuus on asia, joka kannattaa hoitaa kuntoon.
Vasta kun äiti on saanut avio-osansa, loppu kuuluu lapsille.
He eivät olleet naimisissa. Ja vaikka olisivat olleet, ei ole olemassa lakiosaa.
Miksi ap kertoi avioerosta, jos vanhemmat eivät olleet naimisissa vai onko tässä rinnalla joku toinen keissi?
Kuollessa ei olleet aviossa. Ei ole siis mitään aviopuolison *lakiosaa*, eli tasinkoa.
Kyllä, ositus pitää tehdä, kun äitykkä sitä nyt vaatii, mutta se ei liity mitenkään lasten perintöön (sanoit sit vasta voi saada osansa).
Juuri näin. Ja itseasiassa perunkirjaankin voi laittaa että ositus tekemättä ja sillä hyvä. Sit pesää jaettaessa se tulee eteen. Perunkirjaan kun kirjataan tulopuolelle myös arvio jakamattoman pesän tulevasta perinnöstä, se ei missään vaiheessa ole mikään miuttumaton fakta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse pelkään samaa omalla kohdallani. Raskas ero, eikä omaisuutta. Ositus jäi tekemättä, niin kuin aika monella. Omaisuus kerätty sen jälkeen, mutta tässä välissä on markatkin kadonneet. Vaikea niitä on jälkikäteen selvitellä. Mutta sorry jää perillisille hoitaa ex mies eroon perinnöstä.
Mitähän asialle voisi vielä tehdä eläessäni? En tiedä missä maassa mies asuu nykyään. Mutta ehkä löytäisin. Hän ei kyllä viitsi vaivautua, jos asua vaatii häneltä jotain.
Mikä se ositus virallisesti on? Me jaettiin lusikat, mutta paperia ei tehty.Osituksessa pitää tulla selville parin varallisuus ja velat. Ne tasataan puoliksi. Voit tämän tehdä vaikka suurpiirteisesti ja etsiä miehen ja lähettää allekirjoitettavaksi.
Jos kaikki on 50/50 mennyt tuolloin, ihmettelisin miksei suostuisi allekirjoitukseen.
Ei osituksessa tarvi puoliksi jakaa. Riittää, että paperissa lukee, että on tehty, eikä kummallakaan ole enää asiasta vaatimuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aviopuolison lakiosuus on asia, joka kannattaa hoitaa kuntoon.
Vasta kun äiti on saanut avio-osansa, loppu kuuluu lapsille.
He eivät olleet naimisissa. Ja vaikka olisivat olleet, ei ole olemassa lakiosaa.
Miksi ap kertoi avioerosta, jos vanhemmat eivät olleet naimisissa vai onko tässä rinnalla joku toinen keissi?
Kuollessa ei olleet aviossa. Ei ole siis mitään aviopuolison *lakiosaa*, eli tasinkoa.
Kyllä, ositus pitää tehdä, kun äitykkä sitä nyt vaatii, mutta se ei liity mitenkään lasten perintöön (sanoit sit vasta voi saada osansa).
Tietysti liittyy siten, että ensin tehdään ositus ja vasta sitten voidaan jakaa perintö. Se liittyy hyvinkin paljon lasten perintöön, ainakin mikäli kuolinpesä joutuu maksamaan äidille tasinkoa. Silloin jää vähemmän perintöä lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aviopuolison lakiosuus on asia, joka kannattaa hoitaa kuntoon.
Vasta kun äiti on saanut avio-osansa, loppu kuuluu lapsille.
He eivät olleet naimisissa. Ja vaikka olisivat olleet, ei ole olemassa lakiosaa.
Miksi ap kertoi avioerosta, jos vanhemmat eivät olleet naimisissa vai onko tässä rinnalla joku toinen keissi?
Kuollessa ei olleet aviossa. Ei ole siis mitään aviopuolison *lakiosaa*, eli tasinkoa.
Kyllä, ositus pitää tehdä, kun äitykkä sitä nyt vaatii, mutta se ei liity mitenkään lasten perintöön (sanoit sit vasta voi saada osansa).
Tietysti liittyy siten, että ensin tehdään ositus ja vasta sitten voidaan jakaa perintö. Se liittyy hyvinkin paljon lasten perintöön, ainakin mikäli kuolinpesä joutuu maksamaan äidille tasinkoa. Silloin jää vähemmän perintöä lapsille.
Tasinkoa? Ei he olleet edelleenkään naimisissa. Apn äiti ei ole edes pesän osakas, ei leski ei testamentin kautta saava, ei mitään. Nyt ei ole kyse millään tavalla perinnöstä. Nyt on kyse osituksesta, joka on tekemättä ja se pitää tehdä ennen pesän jakoa, jotta äidin omaisuus ei mene isän kuolinpesään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aviopuolison lakiosuus on asia, joka kannattaa hoitaa kuntoon.
Vasta kun äiti on saanut avio-osansa, loppu kuuluu lapsille.
He eivät olleet naimisissa. Ja vaikka olisivat olleet, ei ole olemassa lakiosaa.
Miksi ap kertoi avioerosta, jos vanhemmat eivät olleet naimisissa vai onko tässä rinnalla joku toinen keissi?
On toinen keissi ei avioeron ositus olisi pitänyt erohetkellä tehdä, josta olisi näkynyt vanhempien jakaneen omaisuuden. Ositusta ei ole tehty eli ex-puoliso kuuluu perikuntaan ja on vailla omaa osuuttaan. Kukaan ei osaa sanoa mihin hänellä on oikeus, kun pitäisi olla hänen ja kuolen ex puolison omaisuudesta tosite sieltä ero hetkeltä.
Ei kuulu perikuntaan. Hänellä vain saattaa olla omaisuutta kuolinpesässä, jonka hän tietenkin saa sieltä pois. Hänellä ei ole mitään oikeutta mihinkään eikä hän ole pesän osakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aviopuolison lakiosuus on asia, joka kannattaa hoitaa kuntoon.
Vasta kun äiti on saanut avio-osansa, loppu kuuluu lapsille.
He eivät olleet naimisissa. Ja vaikka olisivat olleet, ei ole olemassa lakiosaa.
Miksi ap kertoi avioerosta, jos vanhemmat eivät olleet naimisissa vai onko tässä rinnalla joku toinen keissi?
Kuollessa ei olleet aviossa. Ei ole siis mitään aviopuolison *lakiosaa*, eli tasinkoa.
Kyllä, ositus pitää tehdä, kun äitykkä sitä nyt vaatii, mutta se ei liity mitenkään lasten perintöön (sanoit sit vasta voi saada osansa).
Tietysti liittyy siten, että ensin tehdään ositus ja vasta sitten voidaan jakaa perintö. Se liittyy hyvinkin paljon lasten perintöön, ainakin mikäli kuolinpesä joutuu maksamaan äidille tasinkoa. Silloin jää vähemmän perintöä lapsille.
Tasinkoa? Ei he olleet edelleenkään naimisissa. Apn äiti ei ole edes pesän osakas, ei leski ei testamentin kautta saava, ei mitään. Nyt ei ole kyse millään tavalla perinnöstä. Nyt on kyse osituksesta, joka on tekemättä ja se pitää tehdä ennen pesän jakoa, jotta äidin omaisuus ei mene isän kuolinpesään.
Kyllä lain mukaan ex-puoliso on perikunnan osakas siihen asti, että ositus on tehty. Sen jälkeen ei. Kaksi ihan eri asiaa, mutta tässä kohtaa menevät limittäin, vaikka tällä äidillä ei varsinaista perintöoikeutta olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aviopuolison lakiosuus on asia, joka kannattaa hoitaa kuntoon.
Vasta kun äiti on saanut avio-osansa, loppu kuuluu lapsille.
He eivät olleet naimisissa. Ja vaikka olisivat olleet, ei ole olemassa lakiosaa.
Miksi ap kertoi avioerosta, jos vanhemmat eivät olleet naimisissa vai onko tässä rinnalla joku toinen keissi?
Kuollessa ei olleet aviossa. Ei ole siis mitään aviopuolison *lakiosaa*, eli tasinkoa.
Kyllä, ositus pitää tehdä, kun äitykkä sitä nyt vaatii, mutta se ei liity mitenkään lasten perintöön (sanoit sit vasta voi saada osansa).
Tietysti liittyy siten, että ensin tehdään ositus ja vasta sitten voidaan jakaa perintö. Se liittyy hyvinkin paljon lasten perintöön, ainakin mikäli kuolinpesä joutuu maksamaan äidille tasinkoa. Silloin jää vähemmän perintöä lapsille.
Tasinkoa? Ei he olleet edelleenkään naimisissa. Apn äiti ei ole edes pesän osakas, ei leski ei testamentin kautta saava, ei mitään. Nyt ei ole kyse millään tavalla perinnöstä. Nyt on kyse osituksesta, joka on tekemättä ja se pitää tehdä ennen pesän jakoa, jotta äidin omaisuus ei mene isän kuolinpesään.
Kyllä lain mukaan ex-puoliso on perikunnan osakas siihen asti, että ositus on tehty. Sen jälkeen ei. Kaksi ihan eri asiaa, mutta tässä kohtaa menevät limittäin, vaikka tällä äidillä ei varsinaista perintöoikeutta olekaan.
Ei ole. Sotket nyt osituksen ja tasingon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aviopuolison lakiosuus on asia, joka kannattaa hoitaa kuntoon.
Vasta kun äiti on saanut avio-osansa, loppu kuuluu lapsille.
He eivät olleet naimisissa. Ja vaikka olisivat olleet, ei ole olemassa lakiosaa.
Miksi ap kertoi avioerosta, jos vanhemmat eivät olleet naimisissa vai onko tässä rinnalla joku toinen keissi?
Kuollessa ei olleet aviossa. Ei ole siis mitään aviopuolison *lakiosaa*, eli tasinkoa.
Kyllä, ositus pitää tehdä, kun äitykkä sitä nyt vaatii, mutta se ei liity mitenkään lasten perintöön (sanoit sit vasta voi saada osansa).
Tietysti liittyy siten, että ensin tehdään ositus ja vasta sitten voidaan jakaa perintö. Se liittyy hyvinkin paljon lasten perintöön, ainakin mikäli kuolinpesä joutuu maksamaan äidille tasinkoa. Silloin jää vähemmän perintöä lapsille.
Tasinkoa? Ei he olleet edelleenkään naimisissa. Apn äiti ei ole edes pesän osakas, ei leski ei testamentin kautta saava, ei mitään. Nyt ei ole kyse millään tavalla perinnöstä. Nyt on kyse osituksesta, joka on tekemättä ja se pitää tehdä ennen pesän jakoa, jotta äidin omaisuus ei mene isän kuolinpesään.
Kyllä lain mukaan ex-puoliso on perikunnan osakas siihen asti, että ositus on tehty. Sen jälkeen ei. Kaksi ihan eri asiaa, mutta tässä kohtaa menevät limittäin, vaikka tällä äidillä ei varsinaista perintöoikeutta olekaan.
Ositus ei liity millään muulla tavalla asiaan kuin niin että pesää ei voi jakaa kunnes siellä on varmasti vain kuolleen omaisuus. Tolla ajatuksella lainan antajatkin olisi osakkaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aviopuolison lakiosuus on asia, joka kannattaa hoitaa kuntoon.
Vasta kun äiti on saanut avio-osansa, loppu kuuluu lapsille.
He eivät olleet naimisissa. Ja vaikka olisivat olleet, ei ole olemassa lakiosaa.
Miksi ap kertoi avioerosta, jos vanhemmat eivät olleet naimisissa vai onko tässä rinnalla joku toinen keissi?
Kuollessa ei olleet aviossa. Ei ole siis mitään aviopuolison *lakiosaa*, eli tasinkoa.
Kyllä, ositus pitää tehdä, kun äitykkä sitä nyt vaatii, mutta se ei liity mitenkään lasten perintöön (sanoit sit vasta voi saada osansa).
Tietysti liittyy siten, että ensin tehdään ositus ja vasta sitten voidaan jakaa perintö. Se liittyy hyvinkin paljon lasten perintöön, ainakin mikäli kuolinpesä joutuu maksamaan äidille tasinkoa. Silloin jää vähemmän perintöä lapsille.
Tasinkoa? Ei he olleet edelleenkään naimisissa. Apn äiti ei ole edes pesän osakas, ei leski ei testamentin kautta saava, ei mitään. Nyt ei ole kyse millään tavalla perinnöstä. Nyt on kyse osituksesta, joka on tekemättä ja se pitää tehdä ennen pesän jakoa, jotta äidin omaisuus ei mene isän kuolinpesään.
Kyllä lain mukaan ex-puoliso on perikunnan osakas siihen asti, että ositus on tehty. Sen jälkeen ei. Kaksi ihan eri asiaa, mutta tässä kohtaa menevät limittäin, vaikka tällä äidillä ei varsinaista perintöoikeutta olekaan.
Ositus ei liity millään muulla tavalla asiaan kuin niin että pesää ei voi jakaa kunnes siellä on varmasti vain kuolleen omaisuus. Tolla ajatuksella lainan antajatkin olisi osakkaita.
Kyllä hän on paperilla osakas ositukseen asti, mutta ei tietenkään perijä. Jos hän ei olisi osakas, ei hän sieltä saisi edes omiaan pois. Tosiaan vain paperilla, ei muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aviopuolison lakiosuus on asia, joka kannattaa hoitaa kuntoon.
Vasta kun äiti on saanut avio-osansa, loppu kuuluu lapsille.
He eivät olleet naimisissa. Ja vaikka olisivat olleet, ei ole olemassa lakiosaa.
Miksi ap kertoi avioerosta, jos vanhemmat eivät olleet naimisissa vai onko tässä rinnalla joku toinen keissi?
Kuollessa ei olleet aviossa. Ei ole siis mitään aviopuolison *lakiosaa*, eli tasinkoa.
Kyllä, ositus pitää tehdä, kun äitykkä sitä nyt vaatii, mutta se ei liity mitenkään lasten perintöön (sanoit sit vasta voi saada osansa).
Tietysti liittyy siten, että ensin tehdään ositus ja vasta sitten voidaan jakaa perintö. Se liittyy hyvinkin paljon lasten perintöön, ainakin mikäli kuolinpesä joutuu maksamaan äidille tasinkoa. Silloin jää vähemmän perintöä lapsille.
Tasinkoa? Ei he olleet edelleenkään naimisissa. Apn äiti ei ole edes pesän osakas, ei leski ei testamentin kautta saava, ei mitään. Nyt ei ole kyse millään tavalla perinnöstä. Nyt on kyse osituksesta, joka on tekemättä ja se pitää tehdä ennen pesän jakoa, jotta äidin omaisuus ei mene isän kuolinpesään.
Kyllä lain mukaan ex-puoliso on perikunnan osakas siihen asti, että ositus on tehty. Sen jälkeen ei. Kaksi ihan eri asiaa, mutta tässä kohtaa menevät limittäin, vaikka tällä äidillä ei varsinaista perintöoikeutta olekaan.
Ositus ei liity millään muulla tavalla asiaan kuin niin että pesää ei voi jakaa kunnes siellä on varmasti vain kuolleen omaisuus. Tolla ajatuksella lainan antajatkin olisi osakkaita.
Ottakaa nyt selvää edes perusasioista. Ensin ositus, sitten perinnönjako. Ex-puoliso on pesän osakas siihen asti, että ositus on tehty, niin se nyt vain menee.
"Osituksen toimittamatta jättäminen vaati molempien puolisoiden suostumuksen, sillä puolisolla on oikeus vaatia ositusta. Samoin oikeus vaatia ositusta on kuolleen puolison perillisellä. Perintöön liittyviin toimiin voidaan ryhtyä vasta lesken ja kuolleen puolison välisen osituksen toimittamisen jälkeen, koska kuolleen puolison kuolinpesä saadaan selville vasta osituksen jälkeen."
https://www.minilex.fi/a/ositus-on-j%C3%A4%C3%A4nyt-tekem%C3%A4tt%C3%A4
"Osituksen tarkoituksena on jakaa puolisoiden väliset varallisuussuhteet kahteen avio-osaan. Tällaisen osituksen jälkeen leski ei ole enää kuolinpesän osakas, sillä hän on oman osuutensa saanut. Ositusta voivat vaatia niin leski kuin vainajan perillisetkin."
https://www.minilex.fi/a/avioeron-ositus-tekem%C3%A4tt%C3%A4-kun-puolis…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aviopuolison lakiosuus on asia, joka kannattaa hoitaa kuntoon.
Vasta kun äiti on saanut avio-osansa, loppu kuuluu lapsille.
He eivät olleet naimisissa. Ja vaikka olisivat olleet, ei ole olemassa lakiosaa.
Miksi ap kertoi avioerosta, jos vanhemmat eivät olleet naimisissa vai onko tässä rinnalla joku toinen keissi?
Kuollessa ei olleet aviossa. Ei ole siis mitään aviopuolison *lakiosaa*, eli tasinkoa.
Kyllä, ositus pitää tehdä, kun äitykkä sitä nyt vaatii, mutta se ei liity mitenkään lasten perintöön (sanoit sit vasta voi saada osansa).
Tietysti liittyy siten, että ensin tehdään ositus ja vasta sitten voidaan jakaa perintö. Se liittyy hyvinkin paljon lasten perintöön, ainakin mikäli kuolinpesä joutuu maksamaan äidille tasinkoa. Silloin jää vähemmän perintöä lapsille.
Tasinkoa? Ei he olleet edelleenkään naimisissa. Apn äiti ei ole edes pesän osakas, ei leski ei testamentin kautta saava, ei mitään. Nyt ei ole kyse millään tavalla perinnöstä. Nyt on kyse osituksesta, joka on tekemättä ja se pitää tehdä ennen pesän jakoa, jotta äidin omaisuus ei mene isän kuolinpesään.
Kyllä lain mukaan ex-puoliso on perikunnan osakas siihen asti, että ositus on tehty. Sen jälkeen ei. Kaksi ihan eri asiaa, mutta tässä kohtaa menevät limittäin, vaikka tällä äidillä ei varsinaista perintöoikeutta olekaan.
Ositus ei liity millään muulla tavalla asiaan kuin niin että pesää ei voi jakaa kunnes siellä on varmasti vain kuolleen omaisuus. Tolla ajatuksella lainan antajatkin olisi osakkaita.
Niin ne tavallaan onkin kunnes ovat omansa saaneet. Tokihan heitä ei mielletä osakkaiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa miten ahneita monet vanhukset on. Mitä sillä rahalla enää vanhana tekee? Ja puhun yleisellä tasolla. Mummot ja papat ensimmäisinä jonottamassa tarjousten perään jo ennen kaupan aukeamista, pelaavat rahapelejä suurten voittojen toivossa. Ja ikää näillä 70+. Luulisi että tossa iässä ymmärtää elämän rajallisuuden ja ettei rahalla tee mitään enää. Ja yleensä noilla edes velkaa ja säästöjä ennestään. Ja entä lesket jotka suuttuvat jos lapset haluavat omansa pois kuolipesästä, koska lesken mielestä rahat kuuluvat hänelle vaikka lain mukaan lapsille ja leskelle tasinko. Varakas leski istuu rahojen päällä jotka ruuhkavuosissa ja velkaiset lapset tarvitsevat. Perintöverot kuitenkin maksettava heti.
Monelle on yllätys, kuinka paljon tulot pienenevät, kun ei enää saakaan palkkaa vaan sitä reilusti pienemmän eläkkeen.
Kyllä sitä rahaa tarvitsee vanhanakin maksamaan elämisen, se tarjousruokakin voi olla hyvin tarpeeseen.
Toivottavasti tälläisellä ihmisellä ei ole lapsia, että välttyy tuollaisen typeryyden periytyminen. Varsinkin viimeiset 10-vuotta joka ikinen on tiennyt ja pystyy päättelemään oman tulevan eläkkeen suuruuden. Johan sen työuran aikanakin voi arvioida miettien, että jos nyt saan keskivertopalkkaa niin ei se takuueläke nyt mikään valtava voi olla, millään mittapuulla. Suomalaiset kun ei tunnetusti osaa sijoittaa rahojaan, vaan ostavat jonkun asunnon kuvitellen sen tuovan eläketurvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläsi ei ole oikeutta eron jälkeen kertyneeseen omaisuuteen. Esimerkiksi tiliotteista selviää, milloin isäsi on säästänyt rahat. Tosin noin vanhoista asioista pankki ottaa palkkion selvittelystä, ellei isälläsi ollut paperisia tiliotteita tallessa.
Yrittäkää tehdä äidille selväksi, että jos asia menee oikeuteen, kaikki pesän varat saattavat mennä oikeuskuluihin eikä kenellekään jää mitään jaettavaksi.
Ei olekaan, mutta äiti änkyröi ja vaatii niitä silti. Rahat on säästetty hitaasti 20 vuoden aikana. Mitenhän paljon se maksaa jos pyytää pankista tiliotteita? En edes tiedä, onko hän silloin ollut minkä pankin asiakas. Jos ei ole enää asiakkuutta niin sehän maksaa tietysti vielä enemmän. Onko niitä silloin edes olemassa?
Äiti ei kuuntele järkipuhetta. On sanottu kyllä, että haluatko ihan tosissaan riidellä tuon vertaisista rahoista omien lastesi kanssa. Ja nimenomaan, että ne kaikki menisi käräjöintiin. Luulen, että hän luottaa nyt siihen, että me ei aleta käräjöimään ja annamme hänelle puolet rahoista vain että vältytään enemmältä riidalta. Todella alhaista! Äiti varastaa omilta lapsiltaan. Olen niin vihainen!!
ap
Onko äitisi varaton? Avioliitto oli ilman avioehtoa? Ositus tehdään ositushetken omaisuudesta eli kuolinhetkestä, jos ei ole tehty aiemmin. Äitisi on ikävä kyllä oikeassa.
Itselle kävi samankaltainen juttu eli piti saada isältä allekirjoitus, että katsoo osituksen tapahtuneeksi aikanaan eikä vaadi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Äidilläsi ei ole oikeutta eron jälkeen kertyneeseen omaisuuteen. Esimerkiksi tiliotteista selviää, milloin isäsi on säästänyt rahat. Tosin noin vanhoista asioista pankki ottaa palkkion selvittelystä, ellei isälläsi ollut paperisia tiliotteita tallessa.
Yrittäkää tehdä äidille selväksi, että jos asia menee oikeuteen, kaikki pesän varat saattavat mennä oikeuskuluihin eikä kenellekään jää mitään jaettavaksi.
Mikään järkipuhe ei tehoa katkeroituneisiin kiusantekijöihin. Olen seurannut läheltä monia riitaisia perinnönjakoja. Pääasia, etteivät toiset saa mitään, vaikka omakin perintö hupenee asianajajalle. Katkeruuden syyksi riittää riita mummon kahvikupeista v. 1971.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläsi ei ole oikeutta eron jälkeen kertyneeseen omaisuuteen. Esimerkiksi tiliotteista selviää, milloin isäsi on säästänyt rahat. Tosin noin vanhoista asioista pankki ottaa palkkion selvittelystä, ellei isälläsi ollut paperisia tiliotteita tallessa.
Yrittäkää tehdä äidille selväksi, että jos asia menee oikeuteen, kaikki pesän varat saattavat mennä oikeuskuluihin eikä kenellekään jää mitään jaettavaksi.
Ei olekaan, mutta äiti änkyröi ja vaatii niitä silti. Rahat on säästetty hitaasti 20 vuoden aikana. Mitenhän paljon se maksaa jos pyytää pankista tiliotteita? En edes tiedä, onko hän silloin ollut minkä pankin asiakas. Jos ei ole enää asiakkuutta niin sehän maksaa tietysti vielä enemmän. Onko niitä silloin edes olemassa?
Äiti ei kuuntele järkipuhetta. On sanottu kyllä, että haluatko ihan tosissaan riidellä tuon vertaisista rahoista omien lastesi kanssa. Ja nimenomaan, että ne kaikki menisi käräjöintiin. Luulen, että hän luottaa nyt siihen, että me ei aleta käräjöimään ja annamme hänelle puolet rahoista vain että vältytään enemmältä riidalta. Todella alhaista! Äiti varastaa omilta lapsiltaan. Olen niin vihainen!!
ap
Onko äitisi varaton? Avioliitto oli ilman avioehtoa? Ositus tehdään ositushetken omaisuudesta eli kuolinhetkestä, jos ei ole tehty aiemmin. Äitisi on ikävä kyllä oikeassa.
Itselle kävi samankaltainen juttu eli piti saada isältä allekirjoitus, että katsoo osituksen tapahtuneeksi aikanaan eikä vaadi mitään.
Näin ikävä kyllä on tilanne. Se olisikin ihan ok, jos katsottaisiin eron aikainen tilanne, mutta kun se katsotaan nyt. Apn äiti saa puolet niin vaatiessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläsi ei ole oikeutta eron jälkeen kertyneeseen omaisuuteen. Esimerkiksi tiliotteista selviää, milloin isäsi on säästänyt rahat. Tosin noin vanhoista asioista pankki ottaa palkkion selvittelystä, ellei isälläsi ollut paperisia tiliotteita tallessa.
Yrittäkää tehdä äidille selväksi, että jos asia menee oikeuteen, kaikki pesän varat saattavat mennä oikeuskuluihin eikä kenellekään jää mitään jaettavaksi.
Ei olekaan, mutta äiti änkyröi ja vaatii niitä silti. Rahat on säästetty hitaasti 20 vuoden aikana. Mitenhän paljon se maksaa jos pyytää pankista tiliotteita? En edes tiedä, onko hän silloin ollut minkä pankin asiakas. Jos ei ole enää asiakkuutta niin sehän maksaa tietysti vielä enemmän. Onko niitä silloin edes olemassa?
Äiti ei kuuntele järkipuhetta. On sanottu kyllä, että haluatko ihan tosissaan riidellä tuon vertaisista rahoista omien lastesi kanssa. Ja nimenomaan, että ne kaikki menisi käräjöintiin. Luulen, että hän luottaa nyt siihen, että me ei aleta käräjöimään ja annamme hänelle puolet rahoista vain että vältytään enemmältä riidalta. Todella alhaista! Äiti varastaa omilta lapsiltaan. Olen niin vihainen!!
ap
Onko äitisi varaton? Avioliitto oli ilman avioehtoa? Ositus tehdään ositushetken omaisuudesta eli kuolinhetkestä, jos ei ole tehty aiemmin. Äitisi on ikävä kyllä oikeassa.
Itselle kävi samankaltainen juttu eli piti saada isältä allekirjoitus, että katsoo osituksen tapahtuneeksi aikanaan eikä vaadi mitään.
Näin ikävä kyllä on tilanne. Se olisikin ihan ok, jos katsottaisiin eron aikainen tilanne, mutta kun se katsotaan nyt. Apn äiti saa puolet niin vaatiessaan.
Ei todellakaan ole näin. Ositus tehdään eron aikaisten omistusten mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläsi ei ole oikeutta eron jälkeen kertyneeseen omaisuuteen. Esimerkiksi tiliotteista selviää, milloin isäsi on säästänyt rahat. Tosin noin vanhoista asioista pankki ottaa palkkion selvittelystä, ellei isälläsi ollut paperisia tiliotteita tallessa.
Yrittäkää tehdä äidille selväksi, että jos asia menee oikeuteen, kaikki pesän varat saattavat mennä oikeuskuluihin eikä kenellekään jää mitään jaettavaksi.
Ei olekaan, mutta äiti änkyröi ja vaatii niitä silti. Rahat on säästetty hitaasti 20 vuoden aikana. Mitenhän paljon se maksaa jos pyytää pankista tiliotteita? En edes tiedä, onko hän silloin ollut minkä pankin asiakas. Jos ei ole enää asiakkuutta niin sehän maksaa tietysti vielä enemmän. Onko niitä silloin edes olemassa?
Äiti ei kuuntele järkipuhetta. On sanottu kyllä, että haluatko ihan tosissaan riidellä tuon vertaisista rahoista omien lastesi kanssa. Ja nimenomaan, että ne kaikki menisi käräjöintiin. Luulen, että hän luottaa nyt siihen, että me ei aleta käräjöimään ja annamme hänelle puolet rahoista vain että vältytään enemmältä riidalta. Todella alhaista! Äiti varastaa omilta lapsiltaan. Olen niin vihainen!!
ap
Onko äitisi varaton? Avioliitto oli ilman avioehtoa? Ositus tehdään ositushetken omaisuudesta eli kuolinhetkestä, jos ei ole tehty aiemmin. Äitisi on ikävä kyllä oikeassa.
Itselle kävi samankaltainen juttu eli piti saada isältä allekirjoitus, että katsoo osituksen tapahtuneeksi aikanaan eikä vaadi mitään.
Näin ikävä kyllä on tilanne. Se olisikin ihan ok, jos katsottaisiin eron aikainen tilanne, mutta kun se katsotaan nyt. Apn äiti saa puolet niin vaatiessaan.
Ei todellakaan ole näin. Ositus tehdään eron aikaisten omistusten mukaan.
Myös sellainen tilanne on mahdollinen, jossa puolisot ovat eronneet, mutta ositusta ei ole tehty ennen toisen kuolemaa. Tällöin toimitaan täysin samalla lailla kuin normaalistikin, eli omaisuudet ositetaan ennen kuolinpesän omaisuuden jakamista perillisille.
Miksi ap kertoi avioerosta, jos vanhemmat eivät olleet naimisissa vai onko tässä rinnalla joku toinen keissi?