Vanhempani ei tehneet ositusta erotessaan, nyt isän kuoltua äiti on perikunnan osakas ja tekee riitaa kaikesta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin se vaan menee että ositus pitää tehdä. Jos ei ennemmin niin myöhemmin. Ei nyt auta ap:ta mutta ehkä jotakuta muuta. 

Toisen kuoltua se on tehtävä ja tehdään siitä omaisuudesta mikä oli avioeron hetkellä. 

Joo toivon todella, että tästä olisi apua jollekulle! Tehkää ositus heti eron yhteydessä, vaikka mitään omaisuutta ei silloin vaikka olisikaan! Kysykää onko teidän eronneet vanhemmat tehneet osituksen ja jos ei, vaatikaa että he hoitavat sen! On todella rankkaa joutua puimaan tällästä  asiaa samalla kun suree omaa vanhempaansa. Tulee tosi vahvoja vihantunteita, turhautumista ja tarpeetonta riitaa kaiken muun kuorman päälle.

ap

Avioeron ositusta ei lain mukaan ole pakko tehdä. Laki velvoittaa osituksen toimittamiseen ainoastaan silloin, kun toinen puolisoista sitä vaatii.

Liitto on purettu ilman ositusta ja sillä hyvä.

Ei pidä paikkaansa. Kaksi vuotta sitten pankin asianajaja Ei kutsunut perunkirjoitusta kokoon ennen kuin neljäkymmentä vuotta sitten eronneilta oli saatu toisen osapuolen todistus siitä ettei ollut aikoinaan tekemättä jääneen osituksen tiimoilta vaateita äitini kuolinpesästä.

Oliko pakko ottaa se pankin asianajaja rahastamaan perunkirjoituksella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ole äidilläsi oikeutta puoleen isän omaisuudesta, koska osituksessa huomioidaan myös äitisi omaisuus. Tuollaista äitiä en kyllä korkealle arvosta, oma äitini maksoi isäni kuoltua meidän perintöverotkin.

Itseasiassa jos äidilläsi on perintöjä tai muuta omaisuutta jota on tullut avioliiton aikana hän voi varakkaampana joutua maksamaan tasinkoa kuolinpesälle.

Tämä on valetta. Varakkaampi osapuoli ei maksa tasinkoa kuolinpesälle. Kuvaa palstan tasoa, ettei tätäkään tiedetä.

Kuvaa ilmeisesti sinun tasoa että sotket asiat. Tässä on kyse osituksesta kun liitto päätyy avioeroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidilläsi ei ole oikeutta eron jälkeen kertyneeseen omaisuuteen. Esimerkiksi tiliotteista selviää, milloin isäsi on säästänyt rahat. Tosin noin vanhoista asioista pankki ottaa palkkion selvittelystä, ellei isälläsi ollut paperisia tiliotteita tallessa.

Yrittäkää tehdä äidille selväksi, että jos asia menee oikeuteen, kaikki pesän varat saattavat mennä oikeuskuluihin eikä kenellekään jää mitään jaettavaksi.

Ei olekaan, mutta äiti änkyröi ja vaatii niitä silti. Rahat on säästetty hitaasti 20 vuoden aikana. Mitenhän paljon se maksaa jos pyytää pankista tiliotteita? En edes tiedä, onko hän silloin ollut minkä pankin asiakas. Jos ei ole enää asiakkuutta niin sehän maksaa tietysti vielä enemmän. Onko niitä silloin edes olemassa?

Äiti ei kuuntele järkipuhetta. On sanottu kyllä, että haluatko ihan tosissaan riidellä tuon vertaisista rahoista omien lastesi kanssa. Ja nimenomaan, että ne kaikki menisi käräjöintiin. Luulen, että hän luottaa nyt siihen, että me ei aleta käräjöimään ja annamme hänelle puolet rahoista vain että vältytään enemmältä riidalta. Todella alhaista! Äiti varastaa omilta lapsiltaan. Olen niin vihainen!!

ap

Onko äitisi varaton? Avioliitto oli ilman avioehtoa? Ositus tehdään ositushetken omaisuudesta eli kuolinhetkestä, jos ei ole tehty aiemmin. Äitisi on ikävä kyllä oikeassa.

Itselle kävi samankaltainen juttu eli piti saada isältä allekirjoitus, että katsoo osituksen tapahtuneeksi aikanaan eikä vaadi mitään.

Näin ikävä kyllä on tilanne. Se olisikin ihan ok, jos katsottaisiin eron aikainen tilanne, mutta kun se katsotaan nyt. Apn äiti saa puolet niin vaatiessaan.

Ei todellakaan ole näin. Ositus tehdään eron aikaisten omistusten mukaan. 

Myös sellainen tilanne on mahdollinen, jossa puolisot ovat eronneet, mutta ositusta ei ole tehty ennen toisen kuolemaa. Tällöin toimitaan täysin samalla lailla kuin normaalistikin, eli omaisuudet ositetaan ennen kuolinpesän omaisuuden jakamista perillisille.

:DD Et oo tosissas. Kun tässä on 13 sivua jauhettu juuri sellaisesta tilanteesta. Mitä jos kävisit lukemassa aloituksen ja ne aiemmat 243 viestiä.

Niin on. Tuo oli vain teksti siitä että se ositus tehdään nykytilanteen mukaan, ei eron aikaisen tilanteen mukaan.

Ole hiljaa kun et asiasta mitään tiedä. Ositus tehdään sen mukaan, mitä kukin omisti erotessa.

Kummatkin ovat osaltaan oikeassa. Jaettavaan avioomaisuuteen kuulu omaisuus joka parilla oli eron hetkellä. Mutta omaisuuden arvostus tehdään nykypäivän mukaan. Eli jos avioeron haun hetkellä talo on maksanut 15000 markkaa ja nyt 25 vuotta myöhemmin 350000€, ositus tehdään tuosta 350000€:sta. Ahneiden exien hyvä tapa tienata! Jos omaisuus vaihtanut muotoa: osakkeista käteisen kautta taloksi eron jälkeen - on hankala laskea nykyarvoja mutta näistä sitten tapellaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ollut mitään hajua, oliko isä ja äiti erotessaan tehneet osituksen, eikä isäkään ottanut koko asiaa puheeksi. Erosta oli 33 vuotta aikaa, kun äiti kuoli. Isä auttoi mua perukirjan tekemisessä, eikä mitään ositussopimusta ollut perukirjan liitteeksi. Hyvin meni perukirja läpi verottajalle ja äidiltä jäänyt omaisuus jaettiin sisarusten kesken.

Perukirjaan on ehkä kirjattu, että isälläsi ei ole vaateita tms.

Meidän tapauksessa ero oli tapahtunut 35 v sitten. Ex ei suostunut allekirjoittamaan lippulappua, ettei ole vaateita vaan räyhäsi juristille.

No kun erosta oli jo noin pitkä aika, niin perukirjaan kirjattiin jotain että erosta on kulunut jo niin pitkä aika, että siinä ajassa olis pitänyt pyytää ositusta jos olis ollut vaateita. En muista tarkkaa sanamuotoa, mutta just se miten paljon aikaa oli kulunut niin vaikutti et niin voitiin siihen kirjata. Perukirjan tekevältä juristilta saa apua tommosten ongelmien kanssa.

Minä kun kirjoitin tuon saman asian ketjun alkupuolella, sain lähinnä alapeukkuja ja jurristi kertoi, ettei mitään aikarajaa osituksen vaatimisille ole.

Tiedän hyvin, että noin se menee: kun erosta on kulunut kauan, eikä kumpikaan ole esittänyt vaateita varallisuuden jaosta, siis osituksesta, oikeus siihen kuitataan menetetyksi.

Juuri näin. Passiivisuudelle ei ole Suomessa määritetty aika-rajaa, muualla pohjoismaissa kyllä on ns. vakiintuneempi käytäntö. Toki passiivisuudelle ei saa silloin olla hyvää syytä. Ennakkotapaus puuttuu Suomesta. Tapaukset sovitellaan tai pesänjakaja ottaa kantaa, eivät mene ylemmille oikeusasteille.

Ositusoikeudesta voi myös luopua, mutta se pitää todistaa tapahtuneeksi. Silloin osituspaperia ei tarvitse.

Paras tie on osituspaperi tai avioehto. Selvä peli jälkeläisille.

Vierailija kirjoitti:

Talo menee osituksessa puoliksi äidille, puoliksi perikunnalle. Ei me heitetä äitiä kodistaan eikä vaadita häntä siitä maksamaan, kun ei hänellä ole millä maksaa. Vaatisitko muka itse?

ap

Tällasessa tapauksessa todennäköisesti vaatisin sitä. Vuosikymmenet narsismiin taipuvaisen äidin kanssa on tehokkaasti tappanut tunteita äitiä kohtaan. Olen siitä onnekkaassa asemassa että olen kaikkien vuosien jälkeen saanut luotua perustan nollatoleranssille äidin p*rseilyjen suhteen.